Lue keskustelun säännöt.
Anopin kummallinen käytös, nolasi minut porukan edessä tarkoituksella kyselemällä äidistäni, johon olen katkaissut välit
26.11.2022 |
Minä en ole oman äitini kanssa missään tekemisissä, koska hän on alkoholisti ja erittäin hankala ja toksinen ihminen. Näin on ollut vuosia. Olen kertonut asiasta varmaan kaksi kertaa perustellen anopilleni, joka ei tunnu asiaan jotenkin tajuavan. Hän jostakin syystä aina palaa aiheeseen, vaikka tunnen oloni kiusaantuneeksi ja se näkyy kyllä selvästi. Olen miettinyt, että hän ei ilmeisesti vaan tajua.
Mutta nyt olimme eräässä juhlatilaisuudessa, jossa oli paljon porukkaa ja miehen puolen sukulaisia. Ja yhtäkkiä anoppini alkaa kysellä kaikkien kuullen äidistäni. Menin jotenkin lukkoon ja yritin selittää että onhan tästä ollut puhetta jne, mutta hän oli ikään kuin närkästynyt jotenkin ja vähän syyllistävä. Muut oli ihan hämmentyneitä, en tiedä ymmärsivätkö he mitään. Mieheni, täysi pelkuri näissä asioissa, ei kommentoinut mitään ja kun jälkikäteen kysyin, väitti että ei muka ollut tajunnut että siinä olisi ollut mitään ongelmallista. Joo, käyn terapiassa aiheen takia ja hän ei näe että siinä on mitään ongelmallista.
Olen vähän sitä mieltä, että anoppi on ilkeä. Mitä arvelette? Hän tietää kyllä että äitini on alkoholisti ja kasvatusvastuu oli aikanaan mummulla, ja että äitini on edelleen täysin sekaisin ja siksi en halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Mutta silti kehtaa alkaa kyselemään syyllistävään ja hieman ivansekaiseen ihmettelevään sävyyn asiasta muiden, ventovieraiden edessä. Ei voi olla enää pelkkää typeryyttä.
Kommentit (429)
Vierailija kirjoitti:
Minun appivanhempani ovat täysin rajattomia, eivätkä siis pidä mitään rajaa käytöksessään. Möläyttelevät mitä sattuu, heiltä pitäisi sietää mitä vaan ja samaten tyttäriltään.
Työnsivät miehen työttömän siskon työttömän miehen riesaksemme Helsinkiin ns etsimään töitä eli makaamaan kodissamme tiellä. Seuraavaksi työnsivät miehen työttömän siskon riesaksemme. Minä järjestin hänelle suhteillani työhaastattelun. Sisko oli koko päivän poissa, joten luulin hänen menneen sinne työhaastatteluun, kunnes sieltä soitettiin, että sisko oli tehnyt oharit! Ei ilmaantunut paikalle, eikä vastannut puhelimeensa.
Sisko tuli ostoskassien kanssa illalla. Kun kysyin, kävikö haastattelussa, valehteli että kävi. Kun sanoin, että tiedän, että ei käynyt, koska minulle oli soitettu sieltä, hän sulkeutui vessaan itkemään anopille itkupuhelua, kuinka minä olen ilkeä ja pakotan. 32-vuotias.
Ja kaikki kääntyi niin, että minä olen karmea.
Näitä on.
No nyt on pakko sanoa, että vikaa on myös teissä. Tehän itse suostutte tuohon toisten hyysäämiseen. Eihän teidän ole pakko ottaa kotiinne työttömiä sukulaisia ja hankkia heille töitä! Tuohan on aivan naurettavaa suostua tuollaiseen. Tottakai teitä käytetään hyväksi, koska itse mahdollistatte sen. Kuulostaa vähän marttyyrimaiselta tuo, että suostutte kaikkeen mahdolliseen, mutta sitten selän takana itketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyi äidistäsi mitä? Kuinkas äitisi jakselee? Et kertonut muuta kun että vedit aiheesta herneen nenään, ja ihan oman väen keskellä.
Jos olen kertonut useaan otteeseen jollekin, että äitini on alkoholisti enkä ole hänen kanssa tekemisissä, niin kyllä siitä jo pitäisi hoksata, ettei missään sukujuhlissa kysellä kuulumisia. Mistä ihmeestä edes tietäisin kuulumisista, kun en ole tekemisissä? Kyllä osa vastauksista täällä on taas ihan älyvapaita :D
Jos et osaa tuohon vastata edes kysyttäessä, vaan saat traumaperäisen stressireaktion, niin sinun ei pitäisi mitään älykkyydestä puhua. Oletat vain kaikenlaista
Mitä v*!? Millainen ihminen ensinnäkin kysyy tuollaisia asioita tuollaisessa tilanteessa!? Älykäs? Älä vaan sinäkään luule, että voisit jostain älykkyydestä puhua yhtään mitään.
Ihan normaalia small-talkia kysyä kuulumisia. Siihen sitten vastataan mitä vastataan. Ap:n ongelma ei ole itse kysymys vaan kyvyttömyys käsitellä suhdettaan äitiinsä. Vastuu on nyt ulkoistettu perheelle ja suvulle miten kylähullua miniää kohdataan jatkossa. Hyvin toimittu ap. Not
Ei todellakaan ole mitään normaalia small talkia tuossa tilanteessa. Jos sinulle tuollainen käytös on jotenkin normaalia, niin voin kertoa, että sinua pidetään täysin idioottina, jolla ei ole mitään käytöstapoja ja tilannetajua.
Kaikin mokomin. Minua ei autistin tekemä diagnoosi häiritse. Jatka vain elämääsi siellä kuplassasi
Ehkäpä sinussa itsessäsi on autistisia piirteitä? Kun et ymmärrä normaalia sosiaalista käytöstä, mitä anopin käytös ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun appivanhempani ovat täysin rajattomia, eivätkä siis pidä mitään rajaa käytöksessään. Möläyttelevät mitä sattuu, heiltä pitäisi sietää mitä vaan ja samaten tyttäriltään.
Työnsivät miehen työttömän siskon työttömän miehen riesaksemme Helsinkiin ns etsimään töitä eli makaamaan kodissamme tiellä. Seuraavaksi työnsivät miehen työttömän siskon riesaksemme. Minä järjestin hänelle suhteillani työhaastattelun. Sisko oli koko päivän poissa, joten luulin hänen menneen sinne työhaastatteluun, kunnes sieltä soitettiin, että sisko oli tehnyt oharit! Ei ilmaantunut paikalle, eikä vastannut puhelimeensa.
Sisko tuli ostoskassien kanssa illalla. Kun kysyin, kävikö haastattelussa, valehteli että kävi. Kun sanoin, että tiedän, että ei käynyt, koska minulle oli soitettu sieltä, hän sulkeutui vessaan itkemään anopille itkupuhelua, kuinka minä olen ilkeä ja pakotan. 32-vuotias.
Ja kaikki kääntyi niin, että minä olen karmea.
Näitä on.
No nyt on pakko sanoa, että vikaa on myös teissä. Tehän itse suostutte tuohon toisten hyysäämiseen. Eihän teidän ole pakko ottaa kotiinne työttömiä sukulaisia ja hankkia heille töitä! Tuohan on aivan naurettavaa suostua tuollaiseen. Tottakai teitä käytetään hyväksi, koska itse mahdollistatte sen. Kuulostaa vähän marttyyrimaiselta tuo, että suostutte kaikkeen mahdolliseen, mutta sitten selän takana itketään.
Taattua av-laatua. Herjataan ja haukutaan.
En ole tuon viimeisen episodin jälkeen ottanutkaan. Sanoin että me emme paikkaa surkean kasvatuksen tuotoksia, vaan appivanhemmat saa ihan itse paikata vikansa.
Tunkua kyllä olisi ollut, koska me asutaan Helsingissä, jota haukkuvat jatkuvasti kun tietävät että on kotikaupunkini, mutta silti juuri tänne haluttaisiin aina lomailemaan ja ostoskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaisi yrittää muuttaa tyyliä, nää sun anoppivihaketjut on kaikki samalla tavalla kirjoitettu. Mutta jatkaa te persut jankkausta, mie lähden myyjäisiin. Moi!
Ai mitenkähän nämä anoppijutut liittyy persuihin? Välillä aina muistuu mieleen, että tänne todella saa kaikki kirjoittaa. Se on tosin täysin arvattavissa, mikä menee poistoon.
Miten anopin suu olisi mennyt, jos olisit vastannut, että voin antaa äitini puhelinnumeron, niin äitini voi sinulle kertoa kuulumisensa suoraan, ja ne asiat, jotka haluaa koko sukusi tietävän itsestään.
Mikä viestin viejä ja tiedottaja aapee sinun tarvitsee olla kenenkään asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei taida olla itse äiti. Kun olet ja yrität kasvattaa murkkuikäisiä teinejä- ehkä ymmärryksesi kasvaa. Äidin tehtävä , eikä anopinkaan, ole helppo.
Millä perusteella anoppi saa kiusata julkisesti? Lapseton miniä voi ehkä ärsyttää, kun puuttuva perhe-elämä lasten kanssa ei ole vielä kasvattanut hänen epämiellyttävien aiheiden sietokykyä. Mutta sitä suuremmalla syyllä hän voisi äitinä itse vaistota, että juhlat eivät ole sopiva paikka menestyksekkäästi koulia näitä taitoja.
Tiedän tunteen, kun kysellään ihmisestä, jonka asioista ei tiedä, eikä oikein kiinnostakaan.
Yksi tyyppi kyselee minulta parin muun ihmisen asioista rasittavuuksiin saakka. Olen alkanut vastaamaan, että en tiedä ja soita sille henkilölle itselleen, ja kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyi äidistäsi mitä? Kuinkas äitisi jakselee? Et kertonut muuta kun että vedit aiheesta herneen nenään, ja ihan oman väen keskellä.
Jos olen kertonut useaan otteeseen jollekin, että äitini on alkoholisti enkä ole hänen kanssa tekemisissä, niin kyllä siitä jo pitäisi hoksata, ettei missään sukujuhlissa kysellä kuulumisia. Mistä ihmeestä edes tietäisin kuulumisista, kun en ole tekemisissä? Kyllä osa vastauksista täällä on taas ihan älyvapaita :D
Jos et osaa tuohon vastata edes kysyttäessä, vaan saat traumaperäisen stressireaktion, niin sinun ei pitäisi mitään älykkyydestä puhua. Oletat vain kaikenlaista
Mitä v*!? Millainen ihminen ensinnäkin kysyy tuollaisia asioita tuollaisessa tilanteessa!? Älykäs? Älä vaan sinäkään luule, että voisit jostain älykkyydestä puhua yhtään mitään.
Ihan normaalia small-talkia kysyä kuulumisia. Siihen sitten vastataan mitä vastataan. Ap:n ongelma ei ole itse kysymys vaan kyvyttömyys käsitellä suhdettaan äitiinsä. Vastuu on nyt ulkoistettu perheelle ja suvulle miten kylähullua miniää kohdataan jatkossa. Hyvin toimittu ap. Not
Ei todellakaan ole mitään normaalia small talkia tuossa tilanteessa. Jos sinulle tuollainen käytös on jotenkin normaalia, niin voin kertoa, että sinua pidetään täysin idioottina, jolla ei ole mitään käytöstapoja ja tilannetajua.
Kaikin mokomin. Minua ei autistin tekemä diagnoosi häiritse. Jatka vain elämääsi siellä kuplassasi
Tuota. Mitä ne ihmiset yleensä on, jotka eivät osaa olla sosiaalisissa tilanteissa? Eivät ymmärrä mikä on ok ja mikä ei ole ok? Toki sinussa on varmaan ennemminkin jonkun kusipäisyydenkirjon piirteitä.
Onko ihan ok udella ihmisestä, joka ei ole paikalla?
Sanot vaan jatkossa, että et ole äitisi tiedotussihteeri. Äitini kertoo ihan itse asioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei taida olla itse äiti. Kun olet ja yrität kasvattaa murkkuikäisiä teinejä- ehkä ymmärryksesi kasvaa. Äidin tehtävä , eikä anopinkaan, ole helppo.
What!? Minä en ole ap, mutta äiti kyllä olen enkä oikein nyt ymmärrä mitä tarkoitat... Ei näissä joissain kommenteissa ole mitään päätä eikä häntää.
Vierailija kirjoitti:
Sinä itse olet tahditon typerä sylistäsä.Miehesi fiksumpi lukitsi korvansa.Koska sisimissäsi tiedät, valehtelet sylistät äitisi profiilin.Hyvä anoppis kysy.Anopisi teki tietoisesti kysymykset ja haistaa prpfilisi.Eikö tullut mieleen jospa anopisi,oikeasti on ottanut kontakti äitiisija tietää puheesi pelkää sana helinää.Kenties ei sinusta minä juri siksi pidä yhtään,näkee lävitsesi.
Omfg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lähipiirissä on vähän samanlainen. Olen huomannut, että ne "töksäyttelyt" alkaa sattumalta aina jos hän on pahalla tuulella tai tyytymätön. Kyse on siis tietoisesta loukkaamisesta, eikä mistään sattumasta. Tämän on huomanneet muutkin, koska välttelevät tätä ihmistä. Tässä kyse on lähinnä asianosaisten ammattiin, ulkonäköön ja vastaavaan liittyvistä asioista.
Minun anoppini oli juuri sellainen kuin moni kommentoija täällä, eli kaivaa tikkua sormesta lusikalla, koska epämiellyttävät asiat pitää hänestä vaan kohdata uudelleen ja uudelleen. Pitää itseään suorapuheisena ja rehellisenä.
Vuosien mittaan on mieheni ja hänen sisaruksensa saaneet koulittua hänestä hienotunteisemman. Miten se tapahtui? Puolustamalla minua joka kerta. Myös vähitellen itse opin sanomaan vastaan. Tajuaa nykyään, että kaikkea ei tarvitse retostella julkisesti.
Mutta nyt yksi miehen sisaruksista on ottanut vähän samanlaista roolia vanhetessaan. Näitä tehottomia ja hiukan ilkeintäkin ihmisiä on maailma pullollaan. Ei auta muu kuin vastaan sanominen. Pitää sanoa suoraan, että oletpa nyt ilkeä, kun tiedät hyvin, minkälaiset välit minulla ja äidilläni on. Kun riittävän monesti paljastaa anopin tarkoitusperät, alkaa oppi mennä perille siitä, että nolaa vain itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika tullut äitiinsä??
Joo, ap ansaitsisi parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Joko sanot ettet keskustele asiasta tai sitten kerrot lyhyesti miten asiat on ja lähdet tilanteesta pää pystyssä pois. Minulla on jännä lapsuus enkä ole sitä peitellyt. Se mitä siellä on tapahtunut on vanhempieni vika, ei minun eikä minun tarvitse hävetä vanhempieni vikoja.
Miksi pitäisi kertoa toisen ihmisen asioista yhteenvetoa lyhyesti tai pitkästi?
Miksi sinä juoruat lapsuutesi ongelmista ympäri kyliä?
Taidat olla kunnon juoruakka isolla Jiillä.
ap muista äiti on äiti?? jokainen tietää sen.. ken lastaan povellaan kantaa ei unhohda. että muista se!! anoppi oli oikeaassa.
Hankalia ja ikäviä perheitä ja sukulaisia on minullakin ja hankalia ja ikäviä tilanteita tulee, jos ei pidä rajojaan.
Tämä on tosin helpommin sanottu kuin tehty, itsekin siedin oman äitini narsistista ja rajatonta käytöstä aivan liian pitkään.
Menin siihen ansaan, että lapsilla olisi edes yksi isovanhempi. Mieheni vanhemmat kuolivat suhteellisen nuorina ja toivoin, että lapsilla tosiaan olisi mummi.
Kuitenkin kävi niin, että omien lapsien saaminen toikin oman lapsuuden traumat pintaan, siitä huolimatta yritin luovia äitini ja jossain määrin sisarusteni kanssa, jotta välit säilyisivät ja lapsilla tosiaan olisi mummi ja muutakin sukua.
Äitini käytti tätä sumeilematta hyväkseen, samoin sisarukseni. Taivuin vaikka minkälaiselle mutkalle, kunnes sain tarpeekseni.
Välit äitiin ja yhteen sisaruksista katkesivat, mutta hankalaahan se on sitten kahden muunkin sisaren kanssa olla väleissä.
Tunnistan Ap:n kuvaileman käytöksen oman äitini ja sisarusten toiminnasta, tallotaan varmasti arkaan paikkaan ja mikään sanominen tai keskusteleminen ei auta, päinvastoin.
Jos yrittääkin pitää rajojaan tai puolustautua mitenkään, saa kuulla olevansa yliherkkä, huumorin tajuton, keskustelukyvytön jne.
Tajusin, että normaaleissa ihmissuhteissa ei tule tölvityksi ja nälvityksi. Tajusin myös, että jos joutuu pyytämään normaalia kohtelua, keskustelemaan omista tarpeistaan ja rajoistaan ja vetämään niitä rajoja ihan koko ajan, ei siitä ihmissuhteesta tule mitään.
Fyysinen välimatka ja välien viilentäminen/katkaiseminen ovat ainoa keino säilyttää omat rajat, itsekunnioitus ja mielenrauha.
Välien katkominen omaan lapsuuden perheeseen on kuitenkin melkoinen tabu. Tästä syyllistetään helposti 'kiittämätöntä lasta'.
Kukaan ei tee tätä ratkaisua kevyesti tai turhaan, vaan useimmiten sitä ennen se 'kiittämätön' on yrittänyt ihan kaikkensa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei taida olla itse äiti. Kun olet ja yrität kasvattaa murkkuikäisiä teinejä- ehkä ymmärryksesi kasvaa. Äidin tehtävä , eikä anopinkaan, ole helppo.
Joten on ok alkoholisoitua, lyödä lasta ja sitten aikuiselta miniältä kysellä, että mitäs sille sinun hakkaajallesi nykyään kuuluu, vai mitä yrität sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Olisin kertonut kuuluvalla äänellä, että niin, kuten ollaan puhuttu jo pariin kertaan, niin äitini on erittäin sairas ihminen, että sellaista kuuluu edelleen.
Miksi ihmiset nolostuu näistä? Onko kulissit niin tärkeät, että ette voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä? Eihän äitisi sairaus ole ap mitenkään sinun vikasi, miksi nolottaa puhua? Monilla on ongelmia, ei niitä tarvitse piilotella. Rehellinen ja avoin elämä vapauttaa, suosittelen!
Tsemppiä ap <3
Mitä alkoholistiperheissä kasvaneita ihmisiä tunnen (mm. oma vanhempani, paras ystäväni), hyvin usein perhe-elämä on perustunut nimenomaan salailuun. Myös muissa tavalla tai toisella toimimattomissa perheissä, kuten omassani, vanhempien mt-ongelmien takia. Salailu nimenomaan opettaa lapsillekin, että asiassa olisi jotain hävettävää. Ihan ymmärrettävää siis, ettei moni haluaisi aiheen tulevan seurassa esille.
Kuitenkin myös minä kannustan siihen, että asioista opettelee puhumaan avoimesti ja suoraan, siten se häpeä alkaa hellittää. Ei tarvitse sen enempää tilittää, toteaa vain, miten asia on. Tervejärkiset ihmiset osaavat suhtautua myötätunnolla.
Tuon tyyppiselle anopille voi vastata ihan ok, mutta nopeasti siirtyä kiinnostavampiin aiheisiin tiedustelemalla...
Oletko jo löytänyt sopivan inkontinenssisuojan, kun viimeksi mainitsit ja että käyttämäsi vuotavat. Mite toi teidän sohva sait sen ilmeisesti putsattua?