Lue keskustelun säännöt.
Anopin kummallinen käytös, nolasi minut porukan edessä tarkoituksella kyselemällä äidistäni, johon olen katkaissut välit
26.11.2022 |
Minä en ole oman äitini kanssa missään tekemisissä, koska hän on alkoholisti ja erittäin hankala ja toksinen ihminen. Näin on ollut vuosia. Olen kertonut asiasta varmaan kaksi kertaa perustellen anopilleni, joka ei tunnu asiaan jotenkin tajuavan. Hän jostakin syystä aina palaa aiheeseen, vaikka tunnen oloni kiusaantuneeksi ja se näkyy kyllä selvästi. Olen miettinyt, että hän ei ilmeisesti vaan tajua.
Mutta nyt olimme eräässä juhlatilaisuudessa, jossa oli paljon porukkaa ja miehen puolen sukulaisia. Ja yhtäkkiä anoppini alkaa kysellä kaikkien kuullen äidistäni. Menin jotenkin lukkoon ja yritin selittää että onhan tästä ollut puhetta jne, mutta hän oli ikään kuin närkästynyt jotenkin ja vähän syyllistävä. Muut oli ihan hämmentyneitä, en tiedä ymmärsivätkö he mitään. Mieheni, täysi pelkuri näissä asioissa, ei kommentoinut mitään ja kun jälkikäteen kysyin, väitti että ei muka ollut tajunnut että siinä olisi ollut mitään ongelmallista. Joo, käyn terapiassa aiheen takia ja hän ei näe että siinä on mitään ongelmallista.
Olen vähän sitä mieltä, että anoppi on ilkeä. Mitä arvelette? Hän tietää kyllä että äitini on alkoholisti ja kasvatusvastuu oli aikanaan mummulla, ja että äitini on edelleen täysin sekaisin ja siksi en halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Mutta silti kehtaa alkaa kyselemään syyllistävään ja hieman ivansekaiseen ihmettelevään sävyyn asiasta muiden, ventovieraiden edessä. Ei voi olla enää pelkkää typeryyttä.
Kommentit (429)
Vierailija kirjoitti:
Ei voi todeksi uskoa näitä epäempaattisia kommentteja, aivan suorastaan sekopäistä porukkaa :D
No, niitä tällä palstalla riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä tutulla oli myös tuollainen ilkeä ja rajaton anoppi. Ja poikansa oli tietysti nysvä, joka ei puolisoaan puolustanut. Kerrankin tämä anoppi järjestämissään sukujuhlissa toi tutulleni naaman eteen kaksi lautasellista jälkiruokaa. Ja siinä kaikkien kuullen vielä sanoi, että toin sinulle kaksi jälkiruokaa, kun niin tykkäät makeasta. Tuttuni onneksi suhde ei kestänyt. Ja pääsi siinä samalla ilkeästä anopistakin eroon.
Vierailija kirjoitti:
ap muista äiti on äiti?? jokainen tietää sen.. ken lastaan povellaan kantaa ei unhohda. että muista se!! anoppi oli oikeaassa.
Hullu 😂
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä noita mammanpoikia, jotka eivät koskaan kyseenalaista mitään äitinsä käytöstä (jostain syystä nämä on monesti nimenomaan miehiä)... Todella töykeää ylipäänsä kysellä tuollaisia missään juhlissa ja miehesi ei muka näe asiassa mitään ongelmaa. Kyllä jokainen normaali ihminen tajuaa, että tuollaisia ei tosiaan ole sopivaa jutella/kysellä etenkään missään puolituntemattomien sukulaisten keskuudessa.
No niin tajuaa. Itse puolustan kahta ihmistä kaiken muun yli, joista toinen on lapseni ja toinen on mieheni. Näille kahdelle ei kuulteni puhuta mitään rumasti/ilkeästi kuulteni niin etten puutu siihen. Toki hekään eivät kuulteni puhu muille pahasti minun siihen puuttumatta(näin ei ole kyllä kertaakaan käynyt) Lapseni on ihan kuten minä, puolustaa rakkaitaan, mutta mieheni on vain hiljaa. Hän jotenkin hämmentyy, joten ne harvat kerrat kun olen saanut kakkelia niskaani olen ihan itse puolustanut itseäni mieheni seisoessa hämillään vieressäni. Sitten kun mieheni pääsee tilanteen tasalle, niin kyllä hänkin puolustaa, mutta sovittelevasti, ja sehän ei aina ole ok, koska sellaista ei voi eikä kannata sopia, missä toinen puhuu rumasti toiselle, vaan ainoa lopputulema on se että rumasti puhunut pyytää anteeksi ja katuu ja häpeää puheitaan. Jos näin ei tapahdu, niin sitten riita jää voimaan.
Vierailija kirjoitti:
ap muista äiti on äiti?? jokainen tietää sen.. ken lastaan povellaan kantaa ei unhohda. että muista se!! anoppi oli oikeaassa.
Niin, että anopin ilkeä käytös on oikeutettua, koska on äiti?!
Voi ding dong tuota sun ajatusmaailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus teiniaikana seurustelin sellaisen poikkiksen kanssa, jonka isä tykkäsi kysellä minulta isäni työpaikasta ja isäni tekemisistä vaikka yhden lapsensa rippijuhlissa :) isäni siis oli työtön alkoholisti ja kyseessä sellainen pieni paikkakunta, jossa kaikki tunsivat toisensa. Tämä poikaystäväni isä todellakin tiesi, että isäni ei käynyt töissä ja ryyppäsi. Heidän perhe oli varakas ja olivat korkeasti koulutettuja. Ihan tahallista loukkaamista ja kiusaamista tuo oli. Jopa se 17v. poikaystäväni ymmärsi tilanteen ja asettui kyllä puolelleni.
Totta puhut. Selvästi poikkiksen isä alleviivasi omaa erinomaisuuttaan sen kun kerkesi.
Ihmeellisen selkärangattomia mieslapsia naiset valitseekin itselleen puolisoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä noita mammanpoikia, jotka eivät koskaan kyseenalaista mitään äitinsä käytöstä (jostain syystä nämä on monesti nimenomaan miehiä)... Todella töykeää ylipäänsä kysellä tuollaisia missään juhlissa ja miehesi ei muka näe asiassa mitään ongelmaa. Kyllä jokainen normaali ihminen tajuaa, että tuollaisia ei tosiaan ole sopivaa jutella/kysellä etenkään missään puolituntemattomien sukulaisten keskuudessa.
No tämä nimenomaan.
Oma anoppini on muutoin ihana persoona, mutta toisinaan tuntuu että vähättelisi minua.
Esimerkkinä, minulla on synnynnäinen sairaus jonka takia fyysisesti väsyn nopeammin kuin terve ihminen. Kävin kokeilemassa fyysisesti raskaampaa työtä kuin edellinen työpaikka, mutta totesin etten terveyden kustannuksella sovellu jatkamaan. Kun anoppi tästä kuuli, niin johan alkoi sama virsi "joo, silloin kun mä kuulin että oot aloittanut siellä, niin mietin ettet sinä pysty siellä olemaan".
Olen myös aamu-uninen ja tykkään nukkua pitkään jos mahdollista, mutta ikinä en ole töistä nukkunut pommiin. Nauroi kerran makeasti että kuinkas monesti olet töistä myöhästynyt nukkumisen takia. Menin tuossa tilanteessa lukkoon, että aikuinen ihminen naureskelee ja vähättelee toisia.
Mieheni ei ensimmäisessä tilanteessa sanonut äidilleen mitään. Kun jälkeenpäin sanoin miehelle että tuntui vähän pahalta mitä äitinsä sanoi, niin totesi "no ei se varmaan tarkoittanut".
Toisessa tilanteessa sentään ärähti äidilleen, että X ei ole kuule kertaakaan myöhästynyt töistänsä. Silloin anoppi hiljeni.
Anoppi tahtoi tehdä suvun läsnäollessa selväksi sen, että hän ja hänen poikansa on kunnollinen perhe.
Otti puheeksi aapeen äidin, joka tiedetysti on alkoholisti. Aapee on tätä kailottanut anopilleen.
Anoppi halusi tähdentää, että miniäkokelas on hieman huonommista oloista, ja sen vuoksi alempaa kastia.
Kannattiko kieriskellä menneisyyden traumoissa ja tiedottaa asia anoppilaan?
Eteenpäinhän sitä elämässä pitää mennä, eikä jäädä tuleen makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exän äiti oli tällainen "suorasanainen ja rehellinen". Kerrankin päivitteli minulle päin naamaa perheeni joulunviettotapaa. Exäni siis oli äidilleen puhunut kuinka erilainen oman perheeni joulu oli versus heidän joulunsa.
Ja syynä se, että heidän perheessä oli viisi eri kattausta, ja meidän perheessä joulua vietettiin ns. rennommin. Lopetti muka ymmärtäväisesti lauseeseen, että jokaisella perheellähän on omat tapansa. Olin hyvin hämilläni, enkä tajunnut puolustaa itseäni ja perhettäni. Jälkeenpäin vasta osasin kirota mielessäni. Voi että, kun olisi ollut pokkaa sanoa, että ainakaan meidän (huonommassa) perheessä äiti ei ole jouluna kännissä. :D
No ne muut eivät välttämättä tienneet suhdettasi äitiisi ja siten eivät pitäneet anoppisi kysymystä mitenkään ihmeellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä toisia nolaavat, piikittelyä ja kummallisia koukkuja harrastavat ihmiset ovat todella raskaita tyyppejä.
Oma äitinikin on sellainen.
Huomasin, että äitini heittelee piikkejään, nolaa ja venkoilee ja tyytyväisenä mennä porskuttaa eteen päin muiden tunteiden ja itsetunnon murskatuissa jäännöksissä.
Tapaamisten jälkeen jäi kurja olo pitkäksi aikaa, sanomiset ja tempaukset jäivät mieleen pyörimään ja näitä sitten ihmettelin, analysoin, mietin, että tekikö tahallaan vai eikö todella tajua käytöstään.
Perheessä näin toimiva ihminen opettaa muutkin ympärillään kohtelemaan tätä piikittelyn ja nolaamisen kohdetta huonosti.
Sanomiset, keskustelut, vastaan sanominen tai vastaava piikittely tai nolaaminen takaisin ei toimi, vaan sitten olet itse se ikävä, hankala, huonosti käyttäytyvä, ja saat entistä enemmän p:tä niskaasi.
Minulla välien katkaiseminen tuli ajankohtaiseksi, kun huomasin äitini 'opettaneen' omat lapseni vähättelemään minua, sekä samalla oli valinnut lapsistani toisen suosikikseen ja toisen minun laillani nolattavaksi ja ikävien kommenttien kohteeksi.
Itsetuntoa ja ns pallien kasvattamista on pitänyt sitten ihan tietoisesti opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä noita mammanpoikia, jotka eivät koskaan kyseenalaista mitään äitinsä käytöstä (jostain syystä nämä on monesti nimenomaan miehiä)... Todella töykeää ylipäänsä kysellä tuollaisia missään juhlissa ja miehesi ei muka näe asiassa mitään ongelmaa. Kyllä jokainen normaali ihminen tajuaa, että tuollaisia ei tosiaan ole sopivaa jutella/kysellä etenkään missään puolituntemattomien sukulaisten keskuudessa.
No tämä nimenomaan.
Oma anoppini on muutoin ihana persoona, mutta toisinaan tuntuu että vähättelisi minua.
Esimerkkinä, minulla on synnynnäinen sairaus jonka takia fyysisesti väsyn nopeammin kuin terve ihminen. Kävin kokeilemassa fyysisesti raskaampaa työtä kuin edellinen työpaikka, mutta totesin etten terveyden kustannuksella sovellu jatkamaan. Kun anoppi tästä kuuli, niin johan alkoi sama virsi "joo, silloin kun mä kuulin että oot aloittanut siellä, niin mietin ettet sinä pysty siellä olemaan".
Olen myös aamu-uninen ja tykkään nukkua pitkään jos mahdollista, mutta ikinä en ole töistä nukkunut pommiin. Nauroi kerran makeasti että kuinkas monesti olet töistä myöhästynyt nukkumisen takia. Menin tuossa tilanteessa lukkoon, että aikuinen ihminen naureskelee ja vähättelee toisia.Mieheni ei ensimmäisessä tilanteessa sanonut äidilleen mitään. Kun jälkeenpäin sanoin miehelle että tuntui vähän pahalta mitä äitinsä sanoi, niin totesi "no ei se varmaan tarkoittanut".
Toisessa tilanteessa sentään ärähti äidilleen, että X ei ole kuule kertaakaan myöhästynyt töistänsä. Silloin anoppi hiljeni.
Nyt täytyy kyllä sanoa että en nähnyt mitään tuossa mistä mieli pitäisi noin pahoittaa. Me ihmiset olemme erilaisia, ja voisin ihan hyvin itsekin ajatella toisen puolesta että noinkohan se pystyy tuohon työhön kun sillä on se sairauskin. Ei se olisi mitään naureskelua saati nyt sentään vähättelyä!! Kyllä on mennyt mielensä pahoittamiseksi pitkälti jo ihan normaali puhe, tai selkeä vitsi, kuten tuo että monestikohan myöhästyt töistä.
minulle on mm anoppi huudahtanut että pirkko älä sinä sitä nosta, anna pekka nostaa, ettei selkäsi mene! Anoppi tietää että minulla on huono selkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun exän äiti oli tällainen "suorasanainen ja rehellinen". Kerrankin päivitteli minulle päin naamaa perheeni joulunviettotapaa. Exäni siis oli äidilleen puhunut kuinka erilainen oman perheeni joulu oli versus heidän joulunsa.
Ja syynä se, että heidän perheessä oli viisi eri kattausta, ja meidän perheessä joulua vietettiin ns. rennommin. Lopetti muka ymmärtäväisesti lauseeseen, että jokaisella perheellähän on omat tapansa. Olin hyvin hämilläni, enkä tajunnut puolustaa itseäni ja perhettäni. Jälkeenpäin vasta osasin kirota mielessäni. Voi että, kun olisi ollut pokkaa sanoa, että ainakaan meidän (huonommassa) perheessä äiti ei ole jouluna kännissä. :D
Noihin kannattaa pyöritellä silmiään vastaten että ajatella, sinäkin tuon ikäinen ihminen jo, etkä vieläkään ole oppinut että ihmisiä on erilaisia, ajatella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä noita mammanpoikia, jotka eivät koskaan kyseenalaista mitään äitinsä käytöstä (jostain syystä nämä on monesti nimenomaan miehiä)... Todella töykeää ylipäänsä kysellä tuollaisia missään juhlissa ja miehesi ei muka näe asiassa mitään ongelmaa. Kyllä jokainen normaali ihminen tajuaa, että tuollaisia ei tosiaan ole sopivaa jutella/kysellä etenkään missään puolituntemattomien sukulaisten keskuudessa.
No tämä nimenomaan.
Oma anoppini on muutoin ihana persoona, mutta toisinaan tuntuu että vähättelisi minua.
Esimerkkinä, minulla on synnynnäinen sairaus jonka takia fyysisesti väsyn nopeammin kuin terve ihminen. Kävin kokeilemassa fyysisesti raskaampaa työtä kuin edellinen työpaikka, mutta totesin etten terveyden kustannuksella sovellu jatkamaan. Kun anoppi tästä kuuli, niin johan alkoi sama virsi "joo, silloin kun mä kuulin että oot aloittanut siellä, niin mietin ettet sinä pysty siellä olemaan".
Olen myös aamu-uninen ja tykkään nukkua pitkään jos mahdollista, mutta ikinä en ole töistä nukkunut pommiin. Nauroi kerran makeasti että kuinkas monesti olet töistä myöhästynyt nukkumisen takia. Menin tuossa tilanteessa lukkoon, että aikuinen ihminen naureskelee ja vähättelee toisia.Mieheni ei ensimmäisessä tilanteessa sanonut äidilleen mitään. Kun jälkeenpäin sanoin miehelle että tuntui vähän pahalta mitä äitinsä sanoi, niin totesi "no ei se varmaan tarkoittanut".
Toisessa tilanteessa sentään ärähti äidilleen, että X ei ole kuule kertaakaan myöhästynyt töistänsä. Silloin anoppi hiljeni.Nyt täytyy kyllä sanoa että en nähnyt mitään tuossa mistä mieli pitäisi noin pahoittaa. Me ihmiset olemme erilaisia, ja voisin ihan hyvin itsekin ajatella toisen puolesta että noinkohan se pystyy tuohon työhön kun sillä on se sairauskin. Ei se olisi mitään naureskelua saati nyt sentään vähättelyä!! Kyllä on mennyt mielensä pahoittamiseksi pitkälti jo ihan normaali puhe, tai selkeä vitsi, kuten tuo että monestikohan myöhästyt töistä.
minulle on mm anoppi huudahtanut että pirkko älä sinä sitä nosta, anna pekka nostaa, ettei selkäsi mene! Anoppi tietää että minulla on huono selkä.
Olitko paikalla kuulemassa ja näkemässä tilanteen? Eli millä äänensävyllä ja miten asian ilmaisee. Tunnetko kenties tuon ihmisen? Jos et, niin mieti kahdesti mitä kirjoitat.
Tuo oma kokemuksesi on ihan eri asia kuin naureskella toiselle, mitä tuolla edellisessä tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä noita mammanpoikia, jotka eivät koskaan kyseenalaista mitään äitinsä käytöstä (jostain syystä nämä on monesti nimenomaan miehiä)... Todella töykeää ylipäänsä kysellä tuollaisia missään juhlissa ja miehesi ei muka näe asiassa mitään ongelmaa. Kyllä jokainen normaali ihminen tajuaa, että tuollaisia ei tosiaan ole sopivaa jutella/kysellä etenkään missään puolituntemattomien sukulaisten keskuudessa.
No tämä nimenomaan.
Oma anoppini on muutoin ihana persoona, mutta toisinaan tuntuu että vähättelisi minua.
Esimerkkinä, minulla on synnynnäinen sairaus jonka takia fyysisesti väsyn nopeammin kuin terve ihminen. Kävin kokeilemassa fyysisesti raskaampaa työtä kuin edellinen työpaikka, mutta totesin etten terveyden kustannuksella sovellu jatkamaan. Kun anoppi tästä kuuli, niin johan alkoi sama virsi "joo, silloin kun mä kuulin että oot aloittanut siellä, niin mietin ettet sinä pysty siellä olemaan".
Olen myös aamu-uninen ja tykkään nukkua pitkään jos mahdollista, mutta ikinä en ole töistä nukkunut pommiin. Nauroi kerran makeasti että kuinkas monesti olet töistä myöhästynyt nukkumisen takia. Menin tuossa tilanteessa lukkoon, että aikuinen ihminen naureskelee ja vähättelee toisia.Mieheni ei ensimmäisessä tilanteessa sanonut äidilleen mitään. Kun jälkeenpäin sanoin miehelle että tuntui vähän pahalta mitä äitinsä sanoi, niin totesi "no ei se varmaan tarkoittanut".
Toisessa tilanteessa sentään ärähti äidilleen, että X ei ole kuule kertaakaan myöhästynyt töistänsä. Silloin anoppi hiljeni.Nyt täytyy kyllä sanoa että en nähnyt mitään tuossa mistä mieli pitäisi noin pahoittaa. Me ihmiset olemme erilaisia, ja voisin ihan hyvin itsekin ajatella toisen puolesta että noinkohan se pystyy tuohon työhön kun sillä on se sairauskin. Ei se olisi mitään naureskelua saati nyt sentään vähättelyä!! Kyllä on mennyt mielensä pahoittamiseksi pitkälti jo ihan normaali puhe, tai selkeä vitsi, kuten tuo että monestikohan myöhästyt töistä.
minulle on mm anoppi huudahtanut että pirkko älä sinä sitä nosta, anna pekka nostaa, ettei selkäsi mene! Anoppi tietää että minulla on huono selkä.
Olitko paikalla kuulemassa ja näkemässä tilanteen? Eli millä äänensävyllä ja miten asian ilmaisee. Tunnetko kenties tuon ihmisen? Jos et, niin mieti kahdesti mitä kirjoitat.
Tuo oma kokemuksesi on ihan eri asia kuin naureskella toiselle, mitä tuolla edellisessä tapahtunut.
Ja tuohon vielä lisäys, että eiköhän kirjoittajan mies tunne äitiään siten, mikä on huumoria ja mikä paskaista naureskelua jos pitänyt puuttua tilanteeseen.
Onhan tämä tietynlaisten ihmisten luonteenpiirre, että takerrutaan yhteen kysymykseen ja sitä vatvotaan sitten vuosikaudet ja -kymmenet.
Olisit vaikka small talkkina sanonut, että samaa kuuluu äidilleni kuin ennenkin-tavanomaista- , ja jatkanut siirtäen keskustelun anopin omaan äitiin kysymällä mitä sinun äidille kuuluu TAI miten sinulla anoppi on mennyt viimeaikoina TAI kysynyt jostakusta , joka ei ole paikalla, että mitähän sillejasille anopin sukulaiselle kuuluu?
Olisit kysynyt sun mieheltä heti siinä tilanteessa, että eikö äitisi vieläkään muista, etten ole alkoholisti-äitiini missään yhteydessä, luulin että tämä oli jo selvä asia tms.
Vierailija kirjoitti:
Olisit kysynyt sun mieheltä heti siinä tilanteessa, että eikö äitisi vieläkään muista, etten ole alkoholisti-äitiini missään yhteydessä, luulin että tämä oli jo selvä asia tms.
Näin ja voi kans sanoa, etten ole kuullut viimeaikaisia kuulumisia, mutta voithan soittaa äidilleni, ja kysyä häneltä suoraan häntä koskevia kuulumisia. Mielelläni puhuisin omista asioistani, enkä muitten asioista.
Ei puhumattomuuskaan pidemmän päälle auta, tosin sinähän olet jo anopillesi (ja miehellesi?) asian moneen kertaan selittänyt. Kun ei mene jakeluun, et voi kuin hyväksyä, että tuollaisia ihmisiä he ovat.