Lue keskustelun säännöt.
Anopin kummallinen käytös, nolasi minut porukan edessä tarkoituksella kyselemällä äidistäni, johon olen katkaissut välit
26.11.2022 |
Minä en ole oman äitini kanssa missään tekemisissä, koska hän on alkoholisti ja erittäin hankala ja toksinen ihminen. Näin on ollut vuosia. Olen kertonut asiasta varmaan kaksi kertaa perustellen anopilleni, joka ei tunnu asiaan jotenkin tajuavan. Hän jostakin syystä aina palaa aiheeseen, vaikka tunnen oloni kiusaantuneeksi ja se näkyy kyllä selvästi. Olen miettinyt, että hän ei ilmeisesti vaan tajua.
Mutta nyt olimme eräässä juhlatilaisuudessa, jossa oli paljon porukkaa ja miehen puolen sukulaisia. Ja yhtäkkiä anoppini alkaa kysellä kaikkien kuullen äidistäni. Menin jotenkin lukkoon ja yritin selittää että onhan tästä ollut puhetta jne, mutta hän oli ikään kuin närkästynyt jotenkin ja vähän syyllistävä. Muut oli ihan hämmentyneitä, en tiedä ymmärsivätkö he mitään. Mieheni, täysi pelkuri näissä asioissa, ei kommentoinut mitään ja kun jälkikäteen kysyin, väitti että ei muka ollut tajunnut että siinä olisi ollut mitään ongelmallista. Joo, käyn terapiassa aiheen takia ja hän ei näe että siinä on mitään ongelmallista.
Olen vähän sitä mieltä, että anoppi on ilkeä. Mitä arvelette? Hän tietää kyllä että äitini on alkoholisti ja kasvatusvastuu oli aikanaan mummulla, ja että äitini on edelleen täysin sekaisin ja siksi en halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Mutta silti kehtaa alkaa kyselemään syyllistävään ja hieman ivansekaiseen ihmettelevään sävyyn asiasta muiden, ventovieraiden edessä. Ei voi olla enää pelkkää typeryyttä.
Kommentit (429)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sama juttu isän kanssa. On siis alkkis, jonka kanssa en ole ollut vuosiin tekemisissä ja aihe on minulle kiusallinen. Jos koskaan kukaan asiasta tietävä haluaisi nolata minut jossain sukujuhlissa, niin enpä tiedä miten reagoisin. Saattaisin nolata sen kyselijän jollain tavalla.
Sinulla on sentään temperamenttia. Moni menee vaan lukkoon ja miettii häpäisyä jälkikäteen paljon. Olisi kiva jos olisi niin temperamenttinen että voisi karjaista siinä kaikkien edessä suoraan että mitä helvettiä sinä siitä kyselet kun tiedät varsin hyvin että juoppohan se on ja siksi en ole tekemisissä. Mutta eihän se niin mene, vaan alkaa punastelu, änkyttäminen, käsien tärinä ja häpeä.
Lukkoon meneminen sallitaan naisilta, mutta ei miehiltä? Heidän pitäisi vahvana kestää kaikki ja ratsullaan ratsastaa nytkin pelastamaan naistaan?
Naisille on rohkeutta julkaista meikitön selfie, mutta miesten tarvitsee edelleen käydä heidän sotansa.
Mies on kilpi, jonka selän taakse on hyvä mennä piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rohkeus riittää, niin sanoisin anopille asiasta vielä jälkeenpäin. Kysyisin häneltä miksi hänen piti kysellä äidistäsi juhlissa, kun hän tiesi kyllä asian. Kerro, että loukkaannuit.
Uskonpa ettei tämä auttaisi, saattaa jopa pahentaa tilannetta koska asiasta tulisi sellainen joka määrittää alleviivaten koko anoppisuhdetta ja leijuu koko ajan taustalla. Lisäksi en ole varma menisikö tämä jakeluun oikealla tavalla, riittääkö anopin palikat asian käsittelyyn. Todennäköisesti ei. Suoraan sanottuna toivoisin, että mieheni puhuisi asiasta äitinsä kanssa kahden kesken ja selvittäisi asian. Jos minulla olisi normaali äiti ja ongelma toisinpäin, en miettisi kahta kertaa. Mutta mieheni ei tähän pysty/halua.
ap
Mies ei ole äitisi, joka on vastuussa siitä miten sinua kohdellaan. Olet jo iso tyttö. Ei mies voi tulla joka paikkaan perässä vahtimaan miten sinua kohdellaan.
Anoppi on jo tosi iso tyttö ja hänen pitäisi tietää ettei kiusaa nuorempiaan. Edes tuollaiseen tyttömäiseen passiivis aggressiiviseen tyyliin.
Niin anoppi on jo niin iso tyttö, että hän osaa lukea ajatuksia.
Normaalin ihmisen käytöstavat riittää. Nyt niitä ei ole.
Olisin kertonut kuuluvalla äänellä, että niin, kuten ollaan puhuttu jo pariin kertaan, niin äitini on erittäin sairas ihminen, että sellaista kuuluu edelleen.
Miksi ihmiset nolostuu näistä? Onko kulissit niin tärkeät, että ette voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä? Eihän äitisi sairaus ole ap mitenkään sinun vikasi, miksi nolottaa puhua? Monilla on ongelmia, ei niitä tarvitse piilotella. Rehellinen ja avoin elämä vapauttaa, suosittelen!
Tsemppiä ap <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rohkeus riittää, niin sanoisin anopille asiasta vielä jälkeenpäin. Kysyisin häneltä miksi hänen piti kysellä äidistäsi juhlissa, kun hän tiesi kyllä asian. Kerro, että loukkaannuit.
Uskonpa ettei tämä auttaisi, saattaa jopa pahentaa tilannetta koska asiasta tulisi sellainen joka määrittää alleviivaten koko anoppisuhdetta ja leijuu koko ajan taustalla. Lisäksi en ole varma menisikö tämä jakeluun oikealla tavalla, riittääkö anopin palikat asian käsittelyyn. Todennäköisesti ei. Suoraan sanottuna toivoisin, että mieheni puhuisi asiasta äitinsä kanssa kahden kesken ja selvittäisi asian. Jos minulla olisi normaali äiti ja ongelma toisinpäin, en miettisi kahta kertaa. Mutta mieheni ei tähän pysty/halua.
ap
Mies ei ole äitisi, joka on vastuussa siitä miten sinua kohdellaan. Olet jo iso tyttö. Ei mies voi tulla joka paikkaan perässä vahtimaan miten sinua kohdellaan.
Olen kyllä vähän eri mieltä. Mikä parisuhde se sellainen on, jossa oma aviomies tai -vaimo ei puolisoaan tue selvässä tilanteessa? Kuulostaa paskalta avioliitolta. Tietysti sitä puolisoa puolustetaan, ja jos näkee että nyt sattui, niin asia selvitetään.
Minä en laittaisi puolisoani käymään minun sotiani. Tukeminen ei ole = tehdä asiat toisen puolesta.
Ei tarvitsekaan, mutta itse ainakin sanoisin asiasta vaikka puolisoni ei minua siihen velvoittaisikaan. Kyllä normaali puoliso huomaa jos toiseen sattuu ja haluaa selvittää asian että se ei toistu. Mutta kukin tavallaan.
No minun mies nimenomaan meni siihen lankaan, että äiti tietää paremmin, koska äiti oli hänelle lapsena terottanut, miten hyvin äidillä on hommat hanskassa. (Näin ihan paremmissakin perheissä, ei moni nähnyt, mitä pinnan alla kiehuu). Hän ei selvästikään miettinyt asiaa, ja jätti siten minut äitinsä kiusattavaksi. Äiti ei monta asiaa osannut ollenkaan, mutta kaikkien piti tanssia hänen pillinsä mukaan. Äitinsä 'räiskyvä' persoona on hänen tavaramerkkinsä. Ollut koulukiusaaja. Olen yrittänyt olla diplomaattinen ja ymmärtäväinen, mutta tällaisen tyypin kanssa hakeutuu tahtomattaan ja jatkuvasti valtataisteluihin. Perheessä sillä äidillä on valtaa poikansa mielipiteisiin, ja tämä asetelma voimistuu, kun on lapsiakin, jos ei ilmaa voi puhdistaa. Lasteni takia välit poikki ei ollut minulle vaihtoehto. Halusin heille mummolan. Se toimi vain, koska minä joustin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rohkeus riittää, niin sanoisin anopille asiasta vielä jälkeenpäin. Kysyisin häneltä miksi hänen piti kysellä äidistäsi juhlissa, kun hän tiesi kyllä asian. Kerro, että loukkaannuit.
Uskonpa ettei tämä auttaisi, saattaa jopa pahentaa tilannetta koska asiasta tulisi sellainen joka määrittää alleviivaten koko anoppisuhdetta ja leijuu koko ajan taustalla. Lisäksi en ole varma menisikö tämä jakeluun oikealla tavalla, riittääkö anopin palikat asian käsittelyyn. Todennäköisesti ei. Suoraan sanottuna toivoisin, että mieheni puhuisi asiasta äitinsä kanssa kahden kesken ja selvittäisi asian. Jos minulla olisi normaali äiti ja ongelma toisinpäin, en miettisi kahta kertaa. Mutta mieheni ei tähän pysty/halua.
ap
Mies ei ole äitisi, joka on vastuussa siitä miten sinua kohdellaan. Olet jo iso tyttö. Ei mies voi tulla joka paikkaan perässä vahtimaan miten sinua kohdellaan.
Anoppi on jo tosi iso tyttö ja hänen pitäisi tietää ettei kiusaa nuorempiaan. Edes tuollaiseen tyttömäiseen passiivis aggressiiviseen tyyliin.
Niin anoppi on jo niin iso tyttö, että hän osaa lukea ajatuksia.
Lukea ajatuksia? Jos vaikka sinun miniäsi, anoppisi, kälysi tms. kertoisi sinulle joskus kahden kesken, että hänellä on todella huonot välit johonkin sukulaiseensa, koska tämä on alkoholisti, väkivaltainen tms., niin sinulleko on täysin luontevaa ja ok mennä vaikka oman veljesi häissä sukulaistesi ympäröimänä kyselemään asiasta tältä miniältä, anopilta, kälyltä tai miltä lie? Sinulla ei ole sellaisia taitoja, että ymmärtäisit millaiset asiat on loukkaavia, kiusallisia, täysin epäsopivia tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä äidistä kysyminen oli anopilta freudilainen lipsahdus. Asia ehkä vaivaa häntä, mutta hän ei keksi tapaa miten kysyisi aiheesta lisää. Joskus käy niin, että kun jokin asia pyörii koko ajan mielessä, se sitten pulpahtaa suusta ulos sopimattomalla hetkellä. Vanhemmilla ihmisillä, vaikka heille on aikanaan opetettu kyllä käytöstavat, tuntuu useammin puuttuvan filtteri tällaisissa asioissa. Ehkä ikäkin vaikuttaa niin, että vanhetessa tilannetaju ja harkintakyky alkavat heiketä.
Kyllä kyllä. Oikea hetki kysyä miniän alkkisäidistä on oman puolen sukujuhlat. Yök. Kyllä taisi olla ihan tahallinen nolaaminen kyseessä ja haluttiin saada miniän puolen suku jotenkin huonompaan valoon kuin oma suku.
En sanonut, että sukujuhlat olisi oikea hetki enkä puolustellut anopin käytöstä. Pohdin vain erilaisia syitä sopimattoman käytöksen taustalla. Se, että pohtii, miksi joku toimii niin kuin toimii, ei tarkoita käytöksen hyväksymistä.
Anoppia pelottaa se, että äitinäkään ei saa käyttäytyä miten sattuu, vaan sillä voi olla seurauksia. Moni ei ymmärrä tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli myös alkoholisti. Hän ei pilannut lapsuuttani, sillä silloin hän ei juonut lainkaan. Hän alkoi juoda vasta, kun me lapset olimme aikuisia. Jossakin vaiheessa oli pakko pistää välit poikki. Aluksi salailin, mutta jossakin vaiheessa päätin itse kertoa totuuden. Eli jos kysyttiin, sanoin, ettei oikein ole kanssakäymistä, kun on alkoholisti. Ihmiset ovat ihmeellisen ymmärtäväisiä jos sanoo kuten asiat on. Salailuun menee hirveästi energiaa.
Onkohan sillä anopilla alkoholiongelma itsellään? Saattaa olla piilojuoppo.
Muistan tilanteen, jossa oma äitini alkoi puhumaan lapsenlapsensa rippijuhlissa kaikkien kuullen kahdesta aikuisesta lapsestaan sävyyn, joka ei sopinut tilanteeseen mitenkään.
Näistä kahdesta lapsestaan, joista toinen oli ripille päässeen lapsen isä ja toinen kummi.
Äitini, joka oli tuon rippilapsen mummi, alkoi juttelemaan ex tempore, että hänen kaksoset on alkoholisteja. Tarkoitti siis rippilapsen isää ja kummia, jotka ovat kaksoset keskenään.
Häpesin siinä äitini puolesta, kun eihän kaksosten alkoholismista puhuminen sovi tilanteeseen mitenkään.
No juoppohulluhan se mun äiti oli itsekin, ja meni alkosta sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin kertonut kuuluvalla äänellä, että niin, kuten ollaan puhuttu jo pariin kertaan, niin äitini on erittäin sairas ihminen, että sellaista kuuluu edelleen.
Miksi ihmiset nolostuu näistä? Onko kulissit niin tärkeät, että ette voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä? Eihän äitisi sairaus ole ap mitenkään sinun vikasi, miksi nolottaa puhua? Monilla on ongelmia, ei niitä tarvitse piilotella. Rehellinen ja avoin elämä vapauttaa, suosittelen!
Tsemppiä ap <3
Komppaan tätä! Ja ap, olen kokenut vähän saman kohtalon kuin sinä, tosin sillä erotuksella että toksinen alkoholisti-äitini hakeutui vanhoilla päivillään hoitoon ja terapiaan, jonka jälkeen olemme pikkuhiljaa alkaneet taas pitää yhteyttä. Mutta vuosiin emme olleet tekemisissä. Eikä minua yhtään hävettönyt kertoa asiasta koskeville totuutta. SUN ei tartte yhtään hävetä ap! Anopin käytökseen en ota kantaa. Jotkut vaan on ajattelemattomia, tai sitten tekevät moista ilkeyttään. Tuntematta anoppinasi, vaikea sanoa.
Joskus teiniaikana seurustelin sellaisen poikkiksen kanssa, jonka isä tykkäsi kysellä minulta isäni työpaikasta ja isäni tekemisistä vaikka yhden lapsensa rippijuhlissa :) isäni siis oli työtön alkoholisti ja kyseessä sellainen pieni paikkakunta, jossa kaikki tunsivat toisensa. Tämä poikaystäväni isä todellakin tiesi, että isäni ei käynyt töissä ja ryyppäsi. Heidän perhe oli varakas ja olivat korkeasti koulutettuja. Ihan tahallista loukkaamista ja kiusaamista tuo oli. Jopa se 17v. poikaystäväni ymmärsi tilanteen ja asettui kyllä puolelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppia pelottaa se, että äitinäkään ei saa käyttäytyä miten sattuu, vaan sillä voi olla seurauksia. Moni ei ymmärrä tätä.
Ikävä kyllä sitten itse kuitenkin valitsi käyttäytyä miten sattuu, tässä tapauksessa satutti tahallisesti miniää.
Kysyi äidistäsi mitä? Kuinkas äitisi jakselee? Et kertonut muuta kun että vedit aiheesta herneen nenään, ja ihan oman väen keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni kusipää on narsisti, etenkin silloin kun ei ole jatkuvasti kusipää vaan ihminen esittää normaalia ja mukavaa, mutta välillä tulee joku outo piikki. Se selittäisi myös miehesi jäätymisen tilanteessa, niin ne läheisuhrit tekee.
Jos anoppi on narsisti niin näytit kauniilta juhlissa tai joku oli sanonut hänelle, että onpa hänellä hieno miniä tai tulit vaan hyvin juttuun kaikkien kanssa niin hän ei kestänyt sitä ja sinut piti hänen sairaassa päässään palauttaa maan pinnalle.
Jos on narsisti, miehesi toimii ihan oikein kun ei keskustele äitinsä kanssa asioista.
Vierailija kirjoitti:
Kysyi äidistäsi mitä? Kuinkas äitisi jakselee? Et kertonut muuta kun että vedit aiheesta herneen nenään, ja ihan oman väen keskellä.
Jos olen kertonut useaan otteeseen jollekin, että äitini on alkoholisti enkä ole hänen kanssa tekemisissä, niin kyllä siitä jo pitäisi hoksata, ettei missään sukujuhlissa kysellä kuulumisia. Mistä ihmeestä edes tietäisin kuulumisista, kun en ole tekemisissä? Kyllä osa vastauksista täällä on taas ihan älyvapaita :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppia pelottaa se, että äitinäkään ei saa käyttäytyä miten sattuu, vaan sillä voi olla seurauksia. Moni ei ymmärrä tätä.
Ikävä kyllä sitten itse kuitenkin valitsi käyttäytyä miten sattuu, tässä tapauksessa satutti tahallisesti miniää.
Niin, koska itse haluaa ajatella, että äitinä saa toimia vaikka miten törpösti ilman että kukaan vetää koskaan rajoja. Testasi nyt siinä sitten myös niitä omia rajojaan ja kyykytti ihmistä, joka oli vetänyt omat rajansa.
Vierailija kirjoitti:
Et selvästkään handlaa sosiaalisia tilanteita ja nyt syy on muissa eli anopissa ja miehessäsi. Jos et saa sanaa suustasi, niin kenen ongelma se on? Shit happens. Opettele vastaanaan ettet kommentoi asia/ei kuulu muille/ on henkilökohtainen asia. Mistäs sait edes päähäsi että muut ovat vastuussa tunteistasi? Typerää uhriutumista taas
No on olemassa ihmisiä, jotka ovat kroonisesti ilkeitä, ja sukulaisuussuhteista johtuen heidän seuraansa ajautuu joissakin tilanteissa. Sukua on vähän vaikea leikata pois ja samalla pitää asialliset välit. Mutta suosittelisin myös näiden tilanteiden harjoittelua realistisesti. Mitä sanon, kun joku taas kysyy jotain typerää tästä hankalasta aiheesta. Niitä kysymyksiä tulee aina silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyi äidistäsi mitä? Kuinkas äitisi jakselee? Et kertonut muuta kun että vedit aiheesta herneen nenään, ja ihan oman väen keskellä.
Jos olen kertonut useaan otteeseen jollekin, että äitini on alkoholisti enkä ole hänen kanssa tekemisissä, niin kyllä siitä jo pitäisi hoksata, ettei missään sukujuhlissa kysellä kuulumisia. Mistä ihmeestä edes tietäisin kuulumisista, kun en ole tekemisissä? Kyllä osa vastauksista täällä on taas ihan älyvapaita :D
Jos et osaa tuohon vastata edes kysyttäessä, vaan saat traumaperäisen stressireaktion, niin sinun ei pitäisi mitään älykkyydestä puhua. Oletat vain kaikenlaista
Myös minulla on minun pyynnöstäni poliisi välissä äitini , veljeni ja äidin sisarusten varalle. Anopille ja apelle on asia selvitetty ja myös mieheni tukee minua. Jos minun anoppini tekisi minulle saman mitä sinä koit en kyllä sulattaisi moista. Tuohan on narsistista kiusaamista , silkkaa pahuutta. Niinkuin ei sinulla olisi jo omassa äidissäsi surua niin toinen oikein julkisesti hieroo suolaa haavoihin. Myös mies saisi kasvattaa pallit itselleen.
Mene takaisin manosfääriin. Minä olen vuosia pitänyt kumppanini puolta äidilleni, kun hän ei osannut käyttäytyä nätisti. Lopulta äiti oppi, mutta hän ei ole alkoholisti. Harrasti julkista nolaamista myös, onneksi vain minun, ei puolison, kohdalla. Nyt sekin on loppu.
N44