Miten kukaan jaksaa olla pihin puolison kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupaudu maksamaan sähkölasku itse ja saat päättää itse suihkuistasi.

Ongelma ratkaistu.

On epäreilu ratkaisu maksajalle. En ikinä suostuisi. Taistelisin oikeudestani sähkölaskun puolittamiseen.

Eli haluat tuhlata paljon rahaa, koska toinen maksaa siitä puolet.

Tosi kiva puoliso olet.

En, kyllä minäkin haluan säästää sähköä. Mutta toinen ei määräile mun suihkujeni kestoa. Päätän sen itse.

Ja toivottavasti myös maksat.

En ole parisuhteessa, mutta kommentoin siihen, että minulla olisi aivan samanlainen oikeus kääntää varaajaa isommalle, kuin pihillä on pienemmälle.

On oikeus, mutta maksatko myös laskun?

Vierailija kirjoitti:

^ Ja arvailisin, että lähes kaikissa langan tarinoissa nimenomaan mies on se pihi pahis, ei nainen. 

Sairaalloinen pihiys on tavallisempaa miehellä.

Voi luoja kun nautin, kun saan elää YKSIN🙏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.

Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.

Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.

Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.

Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta. 

No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.

Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.

Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.

Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.

Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä. 

No lattialämmityksen laitto muutamaksi tunniksi pois päältä ei edes säästä sähköä koska silloin se jäähtynyt lattia lämmitetään aina kohta uudestaan kylmästä lämpimäksi ja se syö sähköä.

Mutta muuten tuossahan on kyse vain vallankäytöstä ja siitä kuka määrää. Ja piheys on usein juuri vallankäyttöä eikä lopulta ole tärkeintä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan kuka saa määrätä.

Jännää että vain pihi on vallankäyttäjä, ei se joka käyttää (ja laittaa toisen maksamaan se).

Miksi on niin vaikea itse maksaa, jos asia on niin tärkeä?

Pihi ei ole vallankäyttäjä jos piheys pysyy jossain normaaleissa rajoissa. Mutta jos säästetään pieniä summia ison mukavuuden kustannuksella niin silloin haitta ja hyöty eivät ole balanssissa.

Harva vastustaan normaalia säästäväisyyttä mutta piheys on nimenomaan sitä että tingitään kaikesta seurauksista välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.

Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.

Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.

Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.

Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta. 

No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.

Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.

Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.

Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.

Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä. 

...ja tässäkin yleistät oman puolisosi toiminnan kaikkiin naisiin.

Se oli yksi esimerkki "pihistä" ja "ei-pihistä". Minä olen varmaankin tässä sairaalloisen pihi kontrollifriikki, näiden tämän langan juttujen perusteella.

Pihiys on usein periaatteellista. Oleellista ei ole säästön suuruus vaan se että se säästö saadaan. Normaali ihminen suhteuttaa hyödyt ja haitat ja päättää esim. että parin euron lisäsähkön takia ei kannata riidellä puolison kanssa. Mutta pihin mielestä se kannattaa.

Niin ja siinä toisessa osapuolessa ei ole koskaan mitään vikaa? Eli periaatteessa sen oletetun "pihin" pitäisi vaan aina myötäillä, ettei tule riitoja? Niin ja pari euroa tuolta, parikymmentä euroa tuolta, 50 euroa sieltä. Ei "kannata" riidellä vaan maksaa vaan, ihan vaikka turhastakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupaudu maksamaan sähkölasku itse ja saat päättää itse suihkuistasi.

Ongelma ratkaistu.

On epäreilu ratkaisu maksajalle. En ikinä suostuisi. Taistelisin oikeudestani sähkölaskun puolittamiseen.

Eli haluat tuhlata paljon rahaa, koska toinen maksaa siitä puolet.

Tosi kiva puoliso olet.

En, kyllä minäkin haluan säästää sähköä. Mutta toinen ei määräile mun suihkujeni kestoa. Päätän sen itse.

Ja toivottavasti myös maksat.

En ole parisuhteessa, mutta kommentoin siihen, että minulla olisi aivan samanlainen oikeus kääntää varaajaa isommalle, kuin pihillä on pienemmälle.

On oikeus, mutta maksatko myös laskun?

Toki, ja samalla näytän ovea pihille miehelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.

Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.

Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.

Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.

Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta. 

No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.

Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.

Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.

Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.

Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä. 

...ja tässäkin yleistät oman puolisosi toiminnan kaikkiin naisiin.

Se oli yksi esimerkki "pihistä" ja "ei-pihistä". Minä olen varmaankin tässä sairaalloisen pihi kontrollifriikki, näiden tämän langan juttujen perusteella.

Pihiys on usein periaatteellista. Oleellista ei ole säästön suuruus vaan se että se säästö saadaan. Normaali ihminen suhteuttaa hyödyt ja haitat ja päättää esim. että parin euron lisäsähkön takia ei kannata riidellä puolison kanssa. Mutta pihin mielestä se kannattaa.

Niin ja siinä toisessa osapuolessa ei ole koskaan mitään vikaa? Eli periaatteessa sen oletetun "pihin" pitäisi vaan aina myötäillä, ettei tule riitoja? Niin ja pari euroa tuolta, parikymmentä euroa tuolta, 50 euroa sieltä. Ei "kannata" riidellä vaan maksaa vaan, ihan vaikka turhastakin.

Ei vaan pihin pitää elää yksin. Niinkuin se yleensä elääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.

Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.

Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.

Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.

Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta. 

No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.

Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.

Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.

Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.

Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä. 

No lattialämmityksen laitto muutamaksi tunniksi pois päältä ei edes säästä sähköä koska silloin se jäähtynyt lattia lämmitetään aina kohta uudestaan kylmästä lämpimäksi ja se syö sähköä.

Mutta muuten tuossahan on kyse vain vallankäytöstä ja siitä kuka määrää. Ja piheys on usein juuri vallankäyttöä eikä lopulta ole tärkeintä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan kuka saa määrätä.

Ei pidä paikkaansa. Lattialämmitys on yksi suurimmista sähkösyöpöistä ja 50 c/kwh hinnoilla maksaa useita satoja euroja kuukaudessa jos pitää päällä 24h.

Mutta mikään ei ole kallista kun ei tarvitse itse maksaa.

Kyse ei ollut siitä paljonko lattialämitys maksaa vaan siitä että tuoko sen laittaminen muutamaksi tunniksi pois jotain säästöä. Silloinhan se viilentynyt lattia pitää lämmitää uudestaan lämpimäksi ja tämä vie enemmän sähköä kuin vain pito samassa lämpötilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästäväisyys on hyve vain tiettyyn pisteeseen saakka ja siihen voi koukkuuntua kuten vaikka nautintoaineisiin ja sitten se onkin jo pahe. Minulla ei ole pihiä miestä, mutta eläkepäivinä elämään on tullut takaisin vanhoja ystäviä, joista yksi on tainnut jo saavuttaa sairaaloisen säästäväisyyden rajan. Tämä ystävä säästää ihan kaikessa jättääkseen jälkeensä mahdollisimman paljon rahaa ja omaisuutta sukulaisilleen (hänellä ei ole edes omia lapsia) ja hänestä olisi häpeä kuolla vähävaraisena.

Ja eikö hänellä ole oikeus päättää omista rahoista niin kuin parhaaksi näkee?

Se mikä sinulle on pihviä, on hänelle säästäväisyyttä.

Tietenkin. Mutta hänen pitää ymmärtää myös että sillä voi olla seurauksia parisuhteelle. Sehän tässä on se pointti että moni pihi vaatii ei vain säästäväisyyttä vaan myös sitä että se ei saa vaikuttaa mitenkään parisuhteeseen vaikka toinen olisi asioista eri mieltä.

Eiköhän tämä "ei saa vaikuttaa parisuhteeseen" ole sen ei-pihin päässä. He eiväöt halua sen pihin käytöksen vaikuttavan parisuhteeseen ja yrittävät alistuneina mukautua, "ettei tule riitaa tai toinen valita". Miksi ette surutta tee siitä pihistä ihan s..a.ata.nanmoista valittajaa ja sitten sano sille, että eiköhän tämä suhde ole pian tässä, kun sä aina ruikutat.

Ja vielä helpompaa: eroa ennen valitusta. Jos elämä on noin ikävää, niin sitten kannattaa elää yksin (ja maksaa itse kaikki laskut).

Paras valinta kirjoitti:

Voi luoja kun nautin, kun saan elää YKSIN🙏

Niinpä.

Samaa mieltä. Nyt onnellisesti yksin.

Vaimo ei enää käytä rahojani. Siis omiaan ja minun.

Nyt tilille jää säästöönkin pahan päivän varalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan pihin pitää elää yksin. Niinkuin se yleensä elääkin. 

Miksi?

Tuo lattialämmitys on juuri tuollaista "järjetöntä" pihiyttä. Sen päälle/pois laittaminen ei säästä yhtään sähköä, koska kylmän lattian uudestaan lämmittäminen syö sen säästön pois. Ja kokonaisuudessaan lattialämmityksen pois jättäminen homehduttaa teidän lattiat...  

Hyvin usein ihmettelen mihin ihmiset sitä rahaa "säästävät", kun sitä ei kuulkaas hautaan saa mukaan....

Enkä tarkoita sitä, että tilit pitää laittaa sileäksi aina palkkapäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.

Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.

Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.

Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.

Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta. 

No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.

Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.

Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.

Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.

Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä. 

No lattialämmityksen laitto muutamaksi tunniksi pois päältä ei edes säästä sähköä koska silloin se jäähtynyt lattia lämmitetään aina kohta uudestaan kylmästä lämpimäksi ja se syö sähköä.

Mutta muuten tuossahan on kyse vain vallankäytöstä ja siitä kuka määrää. Ja piheys on usein juuri vallankäyttöä eikä lopulta ole tärkeintä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan kuka saa määrätä.

Ei pidä paikkaansa. Lattialämmitys on yksi suurimmista sähkösyöpöistä ja 50 c/kwh hinnoilla maksaa useita satoja euroja kuukaudessa jos pitää päällä 24h.

Mutta mikään ei ole kallista kun ei tarvitse itse maksaa.

Kyse ei ollut siitä paljonko lattialämitys maksaa vaan siitä että tuoko sen laittaminen muutamaksi tunniksi pois jotain säästöä. Silloinhan se viilentynyt lattia pitää lämmitää uudestaan lämpimäksi ja tämä vie enemmän sähköä kuin vain pito samassa lämpötilassa.

Edelleen: Lattialämmityksen laittaminen 8 tunniksi vuorokaudessa pois päältä säästää sähköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.

Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.

Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.

Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.

Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta. 

No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.

Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.

Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.

Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.

Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä. 

...ja tässäkin yleistät oman puolisosi toiminnan kaikkiin naisiin.

Se oli yksi esimerkki "pihistä" ja "ei-pihistä". Minä olen varmaankin tässä sairaalloisen pihi kontrollifriikki, näiden tämän langan juttujen perusteella.

Pihiys on usein periaatteellista. Oleellista ei ole säästön suuruus vaan se että se säästö saadaan. Normaali ihminen suhteuttaa hyödyt ja haitat ja päättää esim. että parin euron lisäsähkön takia ei kannata riidellä puolison kanssa. Mutta pihin mielestä se kannattaa.

Niin ja siinä toisessa osapuolessa ei ole koskaan mitään vikaa? Eli periaatteessa sen oletetun "pihin" pitäisi vaan aina myötäillä, ettei tule riitoja? Niin ja pari euroa tuolta, parikymmentä euroa tuolta, 50 euroa sieltä. Ei "kannata" riidellä vaan maksaa vaan, ihan vaikka turhastakin.

Kuvaat juuri hyvin pihin ajatusmaailmaa. Kaikki on mustaa ja valkoista. Joko säästetään tai eletään kuin pellossa. Jos antaa pikkusormen ja laittaa johonkin rahaa niin kohta on jo talo menossa ulosottoon.

Kyse on siis kohtuullisuudesta ja siitä että osaa priorisoida asioita. Ja se ei pihiltä oikein onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Ja arvailisin, että lähes kaikissa langan tarinoissa nimenomaan mies on se pihi pahis, ei nainen. 

Sairaalloinen pihiys on tavallisempaa miehellä.

Höpöpö, pihejä on molemmissa sukupuolissa, kuten myös yli varojen eläviä. Ei ole mitenkään sukupuolittunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.

Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.

Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.

Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.

Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta. 

No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.

Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.

Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.

Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.

Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä. 

No lattialämmityksen laitto muutamaksi tunniksi pois päältä ei edes säästä sähköä koska silloin se jäähtynyt lattia lämmitetään aina kohta uudestaan kylmästä lämpimäksi ja se syö sähköä.

Mutta muuten tuossahan on kyse vain vallankäytöstä ja siitä kuka määrää. Ja piheys on usein juuri vallankäyttöä eikä lopulta ole tärkeintä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan kuka saa määrätä.

Ei pidä paikkaansa. Lattialämmitys on yksi suurimmista sähkösyöpöistä ja 50 c/kwh hinnoilla maksaa useita satoja euroja kuukaudessa jos pitää päällä 24h.

Mutta mikään ei ole kallista kun ei tarvitse itse maksaa.

Kyse ei ollut siitä paljonko lattialämitys maksaa vaan siitä että tuoko sen laittaminen muutamaksi tunniksi pois jotain säästöä. Silloinhan se viilentynyt lattia pitää lämmitää uudestaan lämpimäksi ja tämä vie enemmän sähköä kuin vain pito samassa lämpötilassa.

Edelleen: Lattialämmityksen laittaminen 8 tunniksi vuorokaudessa pois päältä säästää sähköä.

Ehkä hieman mutta onko säästö sen arvoista? Sehän tässä on kysymys. Se ei joka tapauksessa säästä 30% vaikka aika onkin 30% vuorokaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo lattialämmitys on juuri tuollaista "järjetöntä" pihiyttä. Sen päälle/pois laittaminen ei säästä yhtään sähköä, koska kylmän lattian uudestaan lämmittäminen syö sen säästön pois. Ja kokonaisuudessaan lattialämmityksen pois jättäminen homehduttaa teidän lattiat...  

Hyvin usein ihmettelen mihin ihmiset sitä rahaa "säästävät", kun sitä ei kuulkaas hautaan saa mukaan....

Enkä tarkoita sitä, että tilit pitää laittaa sileäksi aina palkkapäivänä.

Kylpyhuoneen lattialämmityksen käyttämättä jättäminen homehduttaa lattiat? :D Mikäs rakennusinsinööri siellä kommentoi? Tuohon haluaisin lisätietoja... eli periaatteessa kaikki kylpyhuoneet (joita on siis paljon) joissa ei ole lattialämmitystä, homehtuvat? Vau, aikamoista, Suomessa on melkoinen homepommi kytemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.

Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.

Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.

Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.

Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta. 

No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.

Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.

Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.

Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.

Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä. 

No lattialämmityksen laitto muutamaksi tunniksi pois päältä ei edes säästä sähköä koska silloin se jäähtynyt lattia lämmitetään aina kohta uudestaan kylmästä lämpimäksi ja se syö sähköä.

Mutta muuten tuossahan on kyse vain vallankäytöstä ja siitä kuka määrää. Ja piheys on usein juuri vallankäyttöä eikä lopulta ole tärkeintä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan kuka saa määrätä.

Ei pidä paikkaansa. Lattialämmitys on yksi suurimmista sähkösyöpöistä ja 50 c/kwh hinnoilla maksaa useita satoja euroja kuukaudessa jos pitää päällä 24h.

Mutta mikään ei ole kallista kun ei tarvitse itse maksaa.

Kyse ei ollut siitä paljonko lattialämitys maksaa vaan siitä että tuoko sen laittaminen muutamaksi tunniksi pois jotain säästöä. Silloinhan se viilentynyt lattia pitää lämmitää uudestaan lämpimäksi ja tämä vie enemmän sähköä kuin vain pito samassa lämpötilassa.

Toi on hyvä esimerkki, pihiys ei yleensä ole edes fiksua rahankäyttöä.

Mulla on pihi tuttu, se aloitti puhumaan oman asunnon ostosta ensimmäisenä, eli 30 v sitten. Ei ole saanut sitä vielä ostettua, kun ovat liian kalliita kuulemma. Meillä vähemmän piheillä on jo maksetut talotkin, tämä maksaa vaan vuokraa, kun ei raaski ostaa omaa. Monta kertaa on ollut vähällä ostaa sen oman, mutta sitten on jäänyt kiinni jostakin parista tonnista. "Säästi" pari tonnia, on hävinnyt nyt 30 v vuokrat (eli helposti hyvän talon arvon, puoli milliä). Pihi ei osaa käyttää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.

Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.

Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.

Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.

Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta. 

No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.

Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.

Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.

Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.

Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä. 

...ja tässäkin yleistät oman puolisosi toiminnan kaikkiin naisiin.

Se oli yksi esimerkki "pihistä" ja "ei-pihistä". Minä olen varmaankin tässä sairaalloisen pihi kontrollifriikki, näiden tämän langan juttujen perusteella.

Pihiys on usein periaatteellista. Oleellista ei ole säästön suuruus vaan se että se säästö saadaan. Normaali ihminen suhteuttaa hyödyt ja haitat ja päättää esim. että parin euron lisäsähkön takia ei kannata riidellä puolison kanssa. Mutta pihin mielestä se kannattaa.

Niin ja siinä toisessa osapuolessa ei ole koskaan mitään vikaa? Eli periaatteessa sen oletetun "pihin" pitäisi vaan aina myötäillä, ettei tule riitoja? Niin ja pari euroa tuolta, parikymmentä euroa tuolta, 50 euroa sieltä. Ei "kannata" riidellä vaan maksaa vaan, ihan vaikka turhastakin.

Kuvaat juuri hyvin pihin ajatusmaailmaa. Kaikki on mustaa ja valkoista. Joko säästetään tai eletään kuin pellossa. Jos antaa pikkusormen ja laittaa johonkin rahaa niin kohta on jo talo menossa ulosottoon.

Kyse on siis kohtuullisuudesta ja siitä että osaa priorisoida asioita. Ja se ei pihiltä oikein onnistu.

Yritin kompromissia, se ei kelvannut toiselle osapuolelle? Kumpi on kohtuuton? Ja lisäksi jos puolisolla on aina rahat loppu ja minulla jää säästöön, mutta silti saan kaiken tarvitsemani, niin kummalla on taloudenhallintaongelmia? Siinä sulle pikku pähkinä purtavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.

Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.

Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.

Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.

Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta. 

No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.

Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.

Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.

Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.

Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä. 

...ja tässäkin yleistät oman puolisosi toiminnan kaikkiin naisiin.

Se oli yksi esimerkki "pihistä" ja "ei-pihistä". Minä olen varmaankin tässä sairaalloisen pihi kontrollifriikki, näiden tämän langan juttujen perusteella.

Pihiys on usein periaatteellista. Oleellista ei ole säästön suuruus vaan se että se säästö saadaan. Normaali ihminen suhteuttaa hyödyt ja haitat ja päättää esim. että parin euron lisäsähkön takia ei kannata riidellä puolison kanssa. Mutta pihin mielestä se kannattaa.

Niin ja siinä toisessa osapuolessa ei ole koskaan mitään vikaa? Eli periaatteessa sen oletetun "pihin" pitäisi vaan aina myötäillä, ettei tule riitoja? Niin ja pari euroa tuolta, parikymmentä euroa tuolta, 50 euroa sieltä. Ei "kannata" riidellä vaan maksaa vaan, ihan vaikka turhastakin.

Kummasti rahalla ei ole merkitystä kunhan vaan toinen maksaa. Kun itse joutuukin maksamaan, niin sitä alkaa miettimään mitä mikäkin oikeasti maksaa.