Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan jaksaa olla pihin puolison kanssa?
24.11.2022 |
Rahaa olisi mutta ikinä sillä ei mitään kivaa raaski tehdä.
Mitä näette sellaisessa puolisossa?
Kommentit (409)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lupaudu maksamaan sähkölasku itse ja saat päättää itse suihkuistasi.
Ongelma ratkaistu.
On epäreilu ratkaisu maksajalle. En ikinä suostuisi. Taistelisin oikeudestani sähkölaskun puolittamiseen.
Eli haluat tuhlata paljon rahaa, koska toinen maksaa siitä puolet.
Tosi kiva puoliso olet.
En, kyllä minäkin haluan säästää sähköä. Mutta toinen ei määräile mun suihkujeni kestoa. Päätän sen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestäisikään. Pihi on pihi myös rakkaudessa, sille raha menee ohi kaikesta muusta. Pihi yleensä on myös lokki, maksattaa omia kuluja muilla. Kusipäitä ne on, loputtoman itsekkäitä eikä sovellu parisuhteeseen.
Pihin kanssa kyllä paljastuu, kuka elää luonnonvaroista välittämättä tai on muunlainen hedonisti tai menee suhteeseen saadakseen toiselta rahaa.
No pihin kanssa eläessä paljastuu myös se miten pihi pitää itseään muita parempana ihmisenä kun hänhän on se joka säästää niin rahaa kuin luonnonvarojakin. Tosin hän säästää usein myös elämän hauskuutta.
Vierailija kirjoitti:
Säästäväisyys on hyve vain tiettyyn pisteeseen saakka ja siihen voi koukkuuntua kuten vaikka nautintoaineisiin ja sitten se onkin jo pahe. Minulla ei ole pihiä miestä, mutta eläkepäivinä elämään on tullut takaisin vanhoja ystäviä, joista yksi on tainnut jo saavuttaa sairaaloisen säästäväisyyden rajan. Tämä ystävä säästää ihan kaikessa jättääkseen jälkeensä mahdollisimman paljon rahaa ja omaisuutta sukulaisilleen (hänellä ei ole edes omia lapsia) ja hänestä olisi häpeä kuolla vähävaraisena.
Ja eikö hänellä ole oikeus päättää omista rahoista niin kuin parhaaksi näkee?
Se mikä sinulle on pihviä, on hänelle säästäväisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ihmisillä on myös omat rahat. Ei tarvitse silloin katsoa toisen lompakkoon.
Paitsi jos joskus haluaa tehdä jotain myös yhdessä. Aika moni parsiuhteessa oleva haluaa.
Jos haluat tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä maksaa, niin tietenkin sinä maksat sen oli kyseessä sitten yhteinen illallinen, ulkomaanmatka tai jääkiekko-ottelu. Jos puolisolle riittää yhteiseksi tekemiseksi juoksulenkki, koiranulkoilutus tai käynti kirjallisuusmatineassa, niin sitten osallistut näihin ja hyväksyt sen, että hän maksaa nolla euroa moisesta yhdessäolosta.
No kysehän on juuri siitä fiiliksestä jota piheys parisuhteeseen aiheuttaa. Ja se aiheuttaa juuri sen nihkeyden siihen että toinen ei koskaan innostu mistään sellaisesta yhteisestä tekemisestä joka vaatii senttiäkään rahaa. Ja jos käsitykset mukavasta vapaa-ajanvietosta ovat hyvin erilaiset niin ei siinä parisuhteessa paljon yhteenkuuluvaisuuden tunnettakaan ole.
Ja taas kysymys: miksi rahankäyttö pitäisi olla sinun tahdon mukaista, miksi et huomioisi myös mitä toinen siitä ajattelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lupaudu maksamaan sähkölasku itse ja saat päättää itse suihkuistasi.
Ongelma ratkaistu.
On epäreilu ratkaisu maksajalle. En ikinä suostuisi. Taistelisin oikeudestani sähkölaskun puolittamiseen.
Eli haluat tuhlata paljon rahaa, koska toinen maksaa siitä puolet.
Tosi kiva puoliso olet.
En, kyllä minäkin haluan säästää sähköä. Mutta toinen ei määräile mun suihkujeni kestoa. Päätän sen itse.
Ja toivottavasti myös maksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäväisyys on hyve vain tiettyyn pisteeseen saakka ja siihen voi koukkuuntua kuten vaikka nautintoaineisiin ja sitten se onkin jo pahe. Minulla ei ole pihiä miestä, mutta eläkepäivinä elämään on tullut takaisin vanhoja ystäviä, joista yksi on tainnut jo saavuttaa sairaaloisen säästäväisyyden rajan. Tämä ystävä säästää ihan kaikessa jättääkseen jälkeensä mahdollisimman paljon rahaa ja omaisuutta sukulaisilleen (hänellä ei ole edes omia lapsia) ja hänestä olisi häpeä kuolla vähävaraisena.
Ja eikö hänellä ole oikeus päättää omista rahoista niin kuin parhaaksi näkee?
Se mikä sinulle on pihviä, on hänelle säästäväisyyttä.
Juu, sinkkuna saa säästää ihan vapaasti. Parisuhteessa pihi/lokki on sietämätön. Ja vaihtoehto pihille ei ole älytön tuhlaaminen, vaan sellainen normaali elämä jossa ei tarvitse olla hiukset likaisena kun toinen "säästää".
Ei semmonen suhde toimi, jossa toinen on pihi ja toinen ei. Se on vaan valitettavasti totta.
Toista kiristää se armoton piheys ja kaiken laskeminen ja toisen mielestä on turha tuhlata turhuuteen ( ja sen ihin mielestä kaikki on turhaa )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäväisyys on hyve vain tiettyyn pisteeseen saakka ja siihen voi koukkuuntua kuten vaikka nautintoaineisiin ja sitten se onkin jo pahe. Minulla ei ole pihiä miestä, mutta eläkepäivinä elämään on tullut takaisin vanhoja ystäviä, joista yksi on tainnut jo saavuttaa sairaaloisen säästäväisyyden rajan. Tämä ystävä säästää ihan kaikessa jättääkseen jälkeensä mahdollisimman paljon rahaa ja omaisuutta sukulaisilleen (hänellä ei ole edes omia lapsia) ja hänestä olisi häpeä kuolla vähävaraisena.
Ja eikö hänellä ole oikeus päättää omista rahoista niin kuin parhaaksi näkee?
Se mikä sinulle on pihviä, on hänelle säästäväisyyttä.
Tietenkin. Mutta hänen pitää ymmärtää myös että sillä voi olla seurauksia parisuhteelle. Sehän tässä on se pointti että moni pihi vaatii ei vain säästäväisyyttä vaan myös sitä että se ei saa vaikuttaa mitenkään parisuhteeseen vaikka toinen olisi asioista eri mieltä.
Hyvänen aika. Mennäänkö tänäkin päivänä naimisiin maha pystyssä vai miksei pihistä kyetä eromaan? Piheys on sairaus. Sairautta on jäädä katselemaan sairasta puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäväisyys on hyve vain tiettyyn pisteeseen saakka ja siihen voi koukkuuntua kuten vaikka nautintoaineisiin ja sitten se onkin jo pahe. Minulla ei ole pihiä miestä, mutta eläkepäivinä elämään on tullut takaisin vanhoja ystäviä, joista yksi on tainnut jo saavuttaa sairaaloisen säästäväisyyden rajan. Tämä ystävä säästää ihan kaikessa jättääkseen jälkeensä mahdollisimman paljon rahaa ja omaisuutta sukulaisilleen (hänellä ei ole edes omia lapsia) ja hänestä olisi häpeä kuolla vähävaraisena.
Ja eikö hänellä ole oikeus päättää omista rahoista niin kuin parhaaksi näkee?
Se mikä sinulle on pihviä, on hänelle säästäväisyyttä.
Juu, sinkkuna saa säästää ihan vapaasti. Parisuhteessa pihi/lokki on sietämätön. Ja vaihtoehto pihille ei ole älytön tuhlaaminen, vaan sellainen normaali elämä jossa ei tarvitse olla hiukset likaisena kun toinen "säästää".
Jolloin ratkaisu on, että maksat itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ihmisillä on myös omat rahat. Ei tarvitse silloin katsoa toisen lompakkoon.
Paitsi jos joskus haluaa tehdä jotain myös yhdessä. Aika moni parsiuhteessa oleva haluaa.
Jos haluat tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä maksaa, niin tietenkin sinä maksat sen oli kyseessä sitten yhteinen illallinen, ulkomaanmatka tai jääkiekko-ottelu. Jos puolisolle riittää yhteiseksi tekemiseksi juoksulenkki, koiranulkoilutus tai käynti kirjallisuusmatineassa, niin sitten osallistut näihin ja hyväksyt sen, että hän maksaa nolla euroa moisesta yhdessäolosta.
No kysehän on juuri siitä fiiliksestä jota piheys parisuhteeseen aiheuttaa. Ja se aiheuttaa juuri sen nihkeyden siihen että toinen ei koskaan innostu mistään sellaisesta yhteisestä tekemisestä joka vaatii senttiäkään rahaa. Ja jos käsitykset mukavasta vapaa-ajanvietosta ovat hyvin erilaiset niin ei siinä parisuhteessa paljon yhteenkuuluvaisuuden tunnettakaan ole.
Ja taas kysymys: miksi rahankäyttö pitäisi olla sinun tahdon mukaista, miksi et huomioisi myös mitä toinen siitä ajattelee?
Ei pidä vaan sen pitää olla kohtuullinen kompromissi molemmille. Kumpikin miettii että mikä on se hänelle tärkein asia ja siinä se toinen joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäväisyys on hyve vain tiettyyn pisteeseen saakka ja siihen voi koukkuuntua kuten vaikka nautintoaineisiin ja sitten se onkin jo pahe. Minulla ei ole pihiä miestä, mutta eläkepäivinä elämään on tullut takaisin vanhoja ystäviä, joista yksi on tainnut jo saavuttaa sairaaloisen säästäväisyyden rajan. Tämä ystävä säästää ihan kaikessa jättääkseen jälkeensä mahdollisimman paljon rahaa ja omaisuutta sukulaisilleen (hänellä ei ole edes omia lapsia) ja hänestä olisi häpeä kuolla vähävaraisena.
Ja eikö hänellä ole oikeus päättää omista rahoista niin kuin parhaaksi näkee?
Se mikä sinulle on pihviä, on hänelle säästäväisyyttä.
Juu, sinkkuna saa säästää ihan vapaasti. Parisuhteessa pihi/lokki on sietämätön. Ja vaihtoehto pihille ei ole älytön tuhlaaminen, vaan sellainen normaali elämä jossa ei tarvitse olla hiukset likaisena kun toinen "säästää".
Jolloin ratkaisu on, että maksat itse.
Ei, vaan ratkaisu on normaali puoliso, joka ei ole pihi. Pihit jää yksin hyvästä syystä. Rahankäyttö on yksi niistä asioista joista pitää olla suunilleen samaa mieltä, jotta suhde voi onnistua.
Oikeasti, miten joku jaksaa pihiä?
Kuten jo aiemmin totesin, ystäviä heillä tuskin juurikaan on. Eihän heidän kanssa voi mitään tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ihmisillä on myös omat rahat. Ei tarvitse silloin katsoa toisen lompakkoon.
Paitsi jos joskus haluaa tehdä jotain myös yhdessä. Aika moni parsiuhteessa oleva haluaa.
Jos haluat tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä maksaa, niin tietenkin sinä maksat sen oli kyseessä sitten yhteinen illallinen, ulkomaanmatka tai jääkiekko-ottelu. Jos puolisolle riittää yhteiseksi tekemiseksi juoksulenkki, koiranulkoilutus tai käynti kirjallisuusmatineassa, niin sitten osallistut näihin ja hyväksyt sen, että hän maksaa nolla euroa moisesta yhdessäolosta.
No kysehän on juuri siitä fiiliksestä jota piheys parisuhteeseen aiheuttaa. Ja se aiheuttaa juuri sen nihkeyden siihen että toinen ei koskaan innostu mistään sellaisesta yhteisestä tekemisestä joka vaatii senttiäkään rahaa. Ja jos käsitykset mukavasta vapaa-ajanvietosta ovat hyvin erilaiset niin ei siinä parisuhteessa paljon yhteenkuuluvaisuuden tunnettakaan ole.
Ja taas kysymys: miksi rahankäyttö pitäisi olla sinun tahdon mukaista, miksi et huomioisi myös mitä toinen siitä ajattelee?
Ei pidä vaan sen pitää olla kohtuullinen kompromissi molemmille. Kumpikin miettii että mikä on se hänelle tärkein asia ja siinä se toinen joustaa.
Ja mikä on kompromissi tässä? Mies on huolissaan sähkölaskusta (sähkön hinta kymmenkertaistunut), mikä on naisen puolesta kompromissi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kertoa omasta suhteestasi rahaan? Silloin voisi arvoida, onko miehen piheys ylinitoitettua. Onko pankkitililläsi rahaa ennen tilipäivää? Ostatko kalliitakin asioita hetken mielijohteesta?
Eivät noi asiat kerro piheydestä mitään. Joku saattaa valittaa lämpimän veden käytöstä ja haluta syödä nakkikioskilla hääpäivänä, mutta ostaa kalleimman puhelimen eikä säästää palkastaan. Jos on esim. perintöjä tai pääomatuloja.
Ja näin. Miehellä ja naisella ja ihmisillä yleensäkin, on usein hyvinkin eri prioriteetit, mihin rahaa kannattaa käyttää. Naisen mielestä on järkevää käyttää omaan kauneudenhoitoonsa, hierontoihin yms. useita satoja euroja kuukaudessa, miehestä taas ei. Mies saattaa haluta hyvän ja kalliin tietokoneen, nainen yleensä ei. Toinen tykkää merkkivaatteista, toisen mielestä siistit ja ehjät vaatteet riittävät. Minä olen varmasti joidenkin mielestä pihi, mutta on mulla silti yksi maksettu sijoitusasunto, oma asuntolaina puolison kanssa, ihan riittävän uusi ja hyvä auto, hyvä puhelin, jne. Mutta en halua tuhlata jatkuvasti rahaa asioihin, jotka eivät paranna elämänlaatuani mitenkään. Ja perheessä se vaan kummasti alkaa menemään niin, että ne naisten "sokeat pisteet" rahan käytölle ovat ne oikeat, ja miehen väärät. Minulla jää rahaa säästöön, puoliso elää kädestä suuhun, koska tuhlailee jatkuvasti omiin juttuihinsa. Yhteiset menot maksetaan puoliksi.
Muuten samaa mieltä, mutta alapeukut siitä että teit tästäkin sukupuolikysymyksen. Tosiasiassa ihan yhtä lailla on niitä tuhlurimiehiä jotka käyttää älyttömät summat omiin huvituksiinsa, ja säästäväisiä naisia kuin toisinpäin. Se että teillä on tietyllä tavalla ei ole mitenkään yleistettävissä koskemaan muita.
Hän ei yleistänyt, vaan kertoi esimerkin. *Mies saattaa haluta tietokoneen* *miehillä ja naisilla on useinkin eri prioriteetit*
Voit ahtaassa mielessäsi kääntää esimerkin roolit toisin päin, jos se helpottaa.
eri
"Perheessä ne naisten sokeat pisteet tuntuu olevan oikeat, miesten väärät", sanotaan kommentissa, miten tämä muka ei ole yleistämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ihmisillä on myös omat rahat. Ei tarvitse silloin katsoa toisen lompakkoon.
Paitsi jos joskus haluaa tehdä jotain myös yhdessä. Aika moni parsiuhteessa oleva haluaa.
Jos haluat tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä maksaa, niin tietenkin sinä maksat sen oli kyseessä sitten yhteinen illallinen, ulkomaanmatka tai jääkiekko-ottelu. Jos puolisolle riittää yhteiseksi tekemiseksi juoksulenkki, koiranulkoilutus tai käynti kirjallisuusmatineassa, niin sitten osallistut näihin ja hyväksyt sen, että hän maksaa nolla euroa moisesta yhdessäolosta.
No kysehän on juuri siitä fiiliksestä jota piheys parisuhteeseen aiheuttaa. Ja se aiheuttaa juuri sen nihkeyden siihen että toinen ei koskaan innostu mistään sellaisesta yhteisestä tekemisestä joka vaatii senttiäkään rahaa. Ja jos käsitykset mukavasta vapaa-ajanvietosta ovat hyvin erilaiset niin ei siinä parisuhteessa paljon yhteenkuuluvaisuuden tunnettakaan ole.
Ja taas kysymys: miksi rahankäyttö pitäisi olla sinun tahdon mukaista, miksi et huomioisi myös mitä toinen siitä ajattelee?
Ei pidä vaan sen pitää olla kohtuullinen kompromissi molemmille. Kumpikin miettii että mikä on se hänelle tärkein asia ja siinä se toinen joustaa.
Ja mikä on kompromissi tässä? Mies on huolissaan sähkölaskusta (sähkön hinta kymmenkertaistunut), mikä on naisen puolesta kompromissi?
Kompromissejahan voi olla lukemattomia. Esim. se että mietitään voidaanko sama sähkömäärä tai sama rahamäärä säästää jostain muualta. Tai lasketaan mitä se yksi suihkukerta maksaa ja nainen maksaa sen summan itse. Tai joku muu. Mielikuvitus rajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ihmisillä on myös omat rahat. Ei tarvitse silloin katsoa toisen lompakkoon.
Paitsi jos joskus haluaa tehdä jotain myös yhdessä. Aika moni parsiuhteessa oleva haluaa.
Jos haluat tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä maksaa, niin tietenkin sinä maksat sen oli kyseessä sitten yhteinen illallinen, ulkomaanmatka tai jääkiekko-ottelu. Jos puolisolle riittää yhteiseksi tekemiseksi juoksulenkki, koiranulkoilutus tai käynti kirjallisuusmatineassa, niin sitten osallistut näihin ja hyväksyt sen, että hän maksaa nolla euroa moisesta yhdessäolosta.
No kysehän on juuri siitä fiiliksestä jota piheys parisuhteeseen aiheuttaa. Ja se aiheuttaa juuri sen nihkeyden siihen että toinen ei koskaan innostu mistään sellaisesta yhteisestä tekemisestä joka vaatii senttiäkään rahaa. Ja jos käsitykset mukavasta vapaa-ajanvietosta ovat hyvin erilaiset niin ei siinä parisuhteessa paljon yhteenkuuluvaisuuden tunnettakaan ole.
Ja taas kysymys: miksi rahankäyttö pitäisi olla sinun tahdon mukaista, miksi et huomioisi myös mitä toinen siitä ajattelee?
Ei pidä vaan sen pitää olla kohtuullinen kompromissi molemmille. Kumpikin miettii että mikä on se hänelle tärkein asia ja siinä se toinen joustaa.
Ja mikä on kompromissi tässä? Mies on huolissaan sähkölaskusta (sähkön hinta kymmenkertaistunut), mikä on naisen puolesta kompromissi?
Ei ole kyse nyt tapahtuneesta muutoksesta. Homma on ollut sama vaikka sähkö olisi ollut 4 senttiä kWh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ihmisillä on myös omat rahat. Ei tarvitse silloin katsoa toisen lompakkoon.
Paitsi jos joskus haluaa tehdä jotain myös yhdessä. Aika moni parsiuhteessa oleva haluaa.
Jos haluat tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä maksaa, niin tietenkin sinä maksat sen oli kyseessä sitten yhteinen illallinen, ulkomaanmatka tai jääkiekko-ottelu. Jos puolisolle riittää yhteiseksi tekemiseksi juoksulenkki, koiranulkoilutus tai käynti kirjallisuusmatineassa, niin sitten osallistut näihin ja hyväksyt sen, että hän maksaa nolla euroa moisesta yhdessäolosta.
No kysehän on juuri siitä fiiliksestä jota piheys parisuhteeseen aiheuttaa. Ja se aiheuttaa juuri sen nihkeyden siihen että toinen ei koskaan innostu mistään sellaisesta yhteisestä tekemisestä joka vaatii senttiäkään rahaa. Ja jos käsitykset mukavasta vapaa-ajanvietosta ovat hyvin erilaiset niin ei siinä parisuhteessa paljon yhteenkuuluvaisuuden tunnettakaan ole.
Ja taas kysymys: miksi rahankäyttö pitäisi olla sinun tahdon mukaista, miksi et huomioisi myös mitä toinen siitä ajattelee?
Ei pidä vaan sen pitää olla kohtuullinen kompromissi molemmille. Kumpikin miettii että mikä on se hänelle tärkein asia ja siinä se toinen joustaa.
Ja mikä on kompromissi tässä? Mies on huolissaan sähkölaskusta (sähkön hinta kymmenkertaistunut), mikä on naisen puolesta kompromissi?
Naisen kompromissi on jättää mies, jonka kanssa ei pysty edes säilyttämään normaalia hygieniaa. Vai luuletko että työpaikalla katsotaan jotakin likaista ihmistä? Tämä on pihin kanssa ongelma, se ei tajua että rahaa pitää myös käyttää. Elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi sairaaseen pihistelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Tosi pihi ihminen laittaa rahan ihmissuhteiden edelle. Monella oikeasti pihillä ei ole ystäviä. Se puoliso ehkä on, mutta tuskin oikeasti pihi raaskisi tehdä mitään muiden kanssa, jollei hyödy heistä. Tästä voi päätellä aika pitkälti onko raha ihmisiä tärkeämpää.
Tuohon lämpimän veden käyttöön, kuka sietää ihmistä joka rajoittaa sitä ja MIKSI?
Miten sitä rajoitetaan toiselta?
Säätämällä varaaja niin, että lämmin vesi katkeaa nopeasti. Näinkin pihejä oikeasti on.
Pitempiä suihkuja haluava ei osaa sitä varaajaa säätää?
Mies ei anna lupaa.
Alat käymään pari kertaa viikossa uimahallissa. Kysyt mieheltä, että sekö on sitten halvempaa. Kun et muuten saa hiuksia pestyä. Rahat siihen toki säästät vaikka ruuasta, teet hernekeittoa jne enää.
Tai sitten ihan vaan säädät sen lämminvesivaraajan oman mielen mukaan, jos on yhteinen koti, sinulla on siihen oikeus. Käyt suihkussa kun ukko ei ole kotona.
Miksi kirjoittajan pitäisi käydä suihkussa kun mies ei ole korona?
No jos ei jaksa kuunnella sitä valitusta siitä lämpimästä vedestä. Itse toki säätäisin sen lämminvesivaraajan ihan vaikka miehen nähden, mutta jotkut ei vaan uskalla asettua yhtään toista vastaan. Ja luultavasti se mies kävisi säätämässä sen takaisin heti kuitenkin.
Jos käy säätämässä takaisin, niin sitten pihin on aika miettiä haluaako jatkaa parisuhdetta vai pihistelyä. Mulla tulisi raja vastaan tuossa.
No kysehän on juuri siitä fiiliksestä jota piheys parisuhteeseen aiheuttaa. Ja se aiheuttaa juuri sen nihkeyden siihen että toinen ei koskaan innostu mistään sellaisesta yhteisestä tekemisestä joka vaatii senttiäkään rahaa. Ja jos käsitykset mukavasta vapaa-ajanvietosta ovat hyvin erilaiset niin ei siinä parisuhteessa paljon yhteenkuuluvaisuuden tunnettakaan ole.