Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan jaksaa olla pihin puolison kanssa?
24.11.2022 |
Rahaa olisi mutta ikinä sillä ei mitään kivaa raaski tehdä.
Mitä näette sellaisessa puolisossa?
Kommentit (409)
Vierailija kirjoitti:
Mikä sitten se pihi tarkoittaakaan.
Usein riittää vain se ettei toinen heti tee niinkuin toinen haluaa. Olkoon se sitten vaikka 10 sentin tikkari tai 200 000€ talo.Itse olen pihi. Saan mielenrauhaa siitä että tiedän tilillä olevan puskuria jos jotain huonoa tapahtuu elämässä. Joskus se lyö niin lujaa että kaiken menettää ja kukaan ei minua siitä ahdingosta tule nostamaan vaan itse pitää pärjätä. Oli kumppani tai ei.
Minulta vaaditaan ymmärrystä mutta sitä samaa ei minulle suoda.
Raha on jo muutenkin usealla tiukassa ja perus arjen tarpeista joudutaan karsimaan. En minäkään haluaisi vyötä kiristää jos en sille tarvetta näkisi.
Rahan kyllä saa kulumaan loppuun päivässä ilman hikeä mutta hiki tulee takaisin kerryttäessä.
Tuossa sinä vain kuvailit pihin ihmisen mielenmaisemaa. Ei tuo mitenkään ratkaise ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ihmisillä on myös omat rahat. Ei tarvitse silloin katsoa toisen lompakkoon.
Paitsi jos joskus haluaa tehdä jotain myös yhdessä. Aika moni parsiuhteessa oleva haluaa.
Jos haluat tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä maksaa, niin tietenkin sinä maksat sen oli kyseessä sitten yhteinen illallinen, ulkomaanmatka tai jääkiekko-ottelu. Jos puolisolle riittää yhteiseksi tekemiseksi juoksulenkki, koiranulkoilutus tai käynti kirjallisuusmatineassa, niin sitten osallistut näihin ja hyväksyt sen, että hän maksaa nolla euroa moisesta yhdessäolosta.
No kysehän on juuri siitä fiiliksestä jota piheys parisuhteeseen aiheuttaa. Ja se aiheuttaa juuri sen nihkeyden siihen että toinen ei koskaan innostu mistään sellaisesta yhteisestä tekemisestä joka vaatii senttiäkään rahaa. Ja jos käsitykset mukavasta vapaa-ajanvietosta ovat hyvin erilaiset niin ei siinä parisuhteessa paljon yhteenkuuluvaisuuden tunnettakaan ole.
Ja taas kysymys: miksi rahankäyttö pitäisi olla sinun tahdon mukaista, miksi et huomioisi myös mitä toinen siitä ajattelee?
Ei pidä vaan sen pitää olla kohtuullinen kompromissi molemmille. Kumpikin miettii että mikä on se hänelle tärkein asia ja siinä se toinen joustaa.
Ja mikä on kompromissi tässä? Mies on huolissaan sähkölaskusta (sähkön hinta kymmenkertaistunut), mikä on naisen puolesta kompromissi?
Sähkön säästössä ja ylipäätään säästämisessä on paljon mahdollisuuksia kompromisseihin. Esim hiukset pitää pystyä pesemään lämpimällä vedellä, mutta suihkua ei loroteta turhaan. Huoneen lämpötilaa voidaan laskea vähän, mutta ei niin paljon että jatkuvasti palelee. Edelleen, on eri asia jos kyse on todellisesta rahapulasta eikä siitä, että säästöön jää vähän vähemmän rahaa. Mutta silloinkin ne säästökohteet pitäisi miettiä yhdessä, voihan se olla että jostain muualtakin löytyy säästökohteita eikä oikeasti tarvitse asua kylmässä ja pimeässä likaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.
Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.
Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.
Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.
Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.
Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta.
No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.
Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.
Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.
Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.
Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.
Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.
Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.
Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.
Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.
Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta.
No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.
Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.
Ei pihi ole huolissaan rahojen riittävyydestä, hän on huolissaan siitä ettei niitä kuluteta yhtään enempää kuin HÄN haluaa riippumatta siitä paljonko olisi käytettävissä. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa paljonko sitä rahaa on käytössä. Vähävaraisuus ja huoli rahojen riittävyydestä on eri asia kuin pihiys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.
Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.
Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.
Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.
Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.
Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta.
No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.
Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.
Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.
Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä.
...ja tässäkin yleistät oman puolisosi toiminnan kaikkiin naisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.
Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.
Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.
Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.
Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.
Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta.
No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.
Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.
Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.
Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä.
No lattialämmityksen laitto muutamaksi tunniksi pois päältä ei edes säästä sähköä koska silloin se jäähtynyt lattia lämmitetään aina kohta uudestaan kylmästä lämpimäksi ja se syö sähköä.
Mutta muuten tuossahan on kyse vain vallankäytöstä ja siitä kuka määrää. Ja piheys on usein juuri vallankäyttöä eikä lopulta ole tärkeintä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan kuka saa määrätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ihmisillä on myös omat rahat. Ei tarvitse silloin katsoa toisen lompakkoon.
Paitsi jos joskus haluaa tehdä jotain myös yhdessä. Aika moni parsiuhteessa oleva haluaa.
Jos haluat tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä maksaa, niin tietenkin sinä maksat sen oli kyseessä sitten yhteinen illallinen, ulkomaanmatka tai jääkiekko-ottelu. Jos puolisolle riittää yhteiseksi tekemiseksi juoksulenkki, koiranulkoilutus tai käynti kirjallisuusmatineassa, niin sitten osallistut näihin ja hyväksyt sen, että hän maksaa nolla euroa moisesta yhdessäolosta.
No kysehän on juuri siitä fiiliksestä jota piheys parisuhteeseen aiheuttaa. Ja se aiheuttaa juuri sen nihkeyden siihen että toinen ei koskaan innostu mistään sellaisesta yhteisestä tekemisestä joka vaatii senttiäkään rahaa. Ja jos käsitykset mukavasta vapaa-ajanvietosta ovat hyvin erilaiset niin ei siinä parisuhteessa paljon yhteenkuuluvaisuuden tunnettakaan ole.
Ja taas kysymys: miksi rahankäyttö pitäisi olla sinun tahdon mukaista, miksi et huomioisi myös mitä toinen siitä ajattelee?
Ei pidä vaan sen pitää olla kohtuullinen kompromissi molemmille. Kumpikin miettii että mikä on se hänelle tärkein asia ja siinä se toinen joustaa.
Ja mikä on kompromissi tässä? Mies on huolissaan sähkölaskusta (sähkön hinta kymmenkertaistunut), mikä on naisen puolesta kompromissi?
Naisen kompromissi on jättää mies, jonka kanssa ei pysty edes säilyttämään normaalia hygieniaa. Vai luuletko että työpaikalla katsotaan jotakin likaista ihmistä? Tämä on pihin kanssa ongelma, se ei tajua että rahaa pitää myös käyttää. Elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi sairaaseen pihistelyyn.
Naiselle ei tule edes mieleen, että voisi käyttää omia rahoja, ts maksaa itse sähkölasku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lupaudu maksamaan sähkölasku itse ja saat päättää itse suihkuistasi.
Ongelma ratkaistu.
On epäreilu ratkaisu maksajalle. En ikinä suostuisi. Taistelisin oikeudestani sähkölaskun puolittamiseen.
Eli haluat tuhlata paljon rahaa, koska toinen maksaa siitä puolet.
Tosi kiva puoliso olet.
En, kyllä minäkin haluan säästää sähköä. Mutta toinen ei määräile mun suihkujeni kestoa. Päätän sen itse.
Ja toivottavasti myös maksat.
En ole parisuhteessa, mutta kommentoin siihen, että minulla olisi aivan samanlainen oikeus kääntää varaajaa isommalle, kuin pihillä on pienemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.
Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.
Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.
Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.
Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.
Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta.
No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.
Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.
Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.
Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä.
...ja tässäkin yleistät oman puolisosi toiminnan kaikkiin naisiin.
Se oli yksi esimerkki "pihistä" ja "ei-pihistä". Minä olen varmaankin tässä sairaalloisen pihi kontrollifriikki, näiden tämän langan juttujen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.
Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.
Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.
Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.
Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.
Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta.
No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.
Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.
Ei pihi ole huolissaan rahojen riittävyydestä, hän on huolissaan siitä ettei niitä kuluteta yhtään enempää kuin HÄN haluaa riippumatta siitä paljonko olisi käytettävissä. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa paljonko sitä rahaa on käytössä. Vähävaraisuus ja huoli rahojen riittävyydestä on eri asia kuin pihiys.
Juuri näin. MInusta piheyden voisi määritellä ei-välttämättömäksi säästäväisyydeksi joka ihan sinällään tuottaa sille ihmiselle jotain tyydytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.
Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.
Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.
Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.
Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.
Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta.
No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.
Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.
Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.
Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä.
No lattialämmityksen laitto muutamaksi tunniksi pois päältä ei edes säästä sähköä koska silloin se jäähtynyt lattia lämmitetään aina kohta uudestaan kylmästä lämpimäksi ja se syö sähköä.
Mutta muuten tuossahan on kyse vain vallankäytöstä ja siitä kuka määrää. Ja piheys on usein juuri vallankäyttöä eikä lopulta ole tärkeintä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan kuka saa määrätä.
Jännää että vain pihi on vallankäyttäjä, ei se joka käyttää (ja laittaa toisen maksamaan se).
Miksi on niin vaikea itse maksaa, jos asia on niin tärkeä?
^ Ja arvailisin, että lähes kaikissa langan tarinoissa nimenomaan mies on se pihi pahis, ei nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.
Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.
Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.
Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.
Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.
Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta.
No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.
Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.
Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.
Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä.
...ja tässäkin yleistät oman puolisosi toiminnan kaikkiin naisiin.
Se oli yksi esimerkki "pihistä" ja "ei-pihistä". Minä olen varmaankin tässä sairaalloisen pihi kontrollifriikki, näiden tämän langan juttujen perusteella.
Pihiys on usein periaatteellista. Oleellista ei ole säästön suuruus vaan se että se säästö saadaan. Normaali ihminen suhteuttaa hyödyt ja haitat ja päättää esim. että parin euron lisäsähkön takia ei kannata riidellä puolison kanssa. Mutta pihin mielestä se kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.
Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.
Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.
Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.
Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.
Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta.
No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.
Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.
Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.
Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä.
No lattialämmityksen laitto muutamaksi tunniksi pois päältä ei edes säästä sähköä koska silloin se jäähtynyt lattia lämmitetään aina kohta uudestaan kylmästä lämpimäksi ja se syö sähköä.
Mutta muuten tuossahan on kyse vain vallankäytöstä ja siitä kuka määrää. Ja piheys on usein juuri vallankäyttöä eikä lopulta ole tärkeintä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan kuka saa määrätä.
Kyllä se 8 tuntia varmaan jo vähän säästää sähköäkin, olettaisin näin sähköalalla työskentelevänä.
naisilla on kova tarve päästä käyttämään miehen rahoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäväisyys on hyve vain tiettyyn pisteeseen saakka ja siihen voi koukkuuntua kuten vaikka nautintoaineisiin ja sitten se onkin jo pahe. Minulla ei ole pihiä miestä, mutta eläkepäivinä elämään on tullut takaisin vanhoja ystäviä, joista yksi on tainnut jo saavuttaa sairaaloisen säästäväisyyden rajan. Tämä ystävä säästää ihan kaikessa jättääkseen jälkeensä mahdollisimman paljon rahaa ja omaisuutta sukulaisilleen (hänellä ei ole edes omia lapsia) ja hänestä olisi häpeä kuolla vähävaraisena.
Ja eikö hänellä ole oikeus päättää omista rahoista niin kuin parhaaksi näkee?
Se mikä sinulle on pihviä, on hänelle säästäväisyyttä.
Tietenkin. Mutta hänen pitää ymmärtää myös että sillä voi olla seurauksia parisuhteelle. Sehän tässä on se pointti että moni pihi vaatii ei vain säästäväisyyttä vaan myös sitä että se ei saa vaikuttaa mitenkään parisuhteeseen vaikka toinen olisi asioista eri mieltä.
Eiköhän tämä "ei saa vaikuttaa parisuhteeseen" ole sen ei-pihin päässä. He eiväöt halua sen pihin käytöksen vaikuttavan parisuhteeseen ja yrittävät alistuneina mukautua, "ettei tule riitaa tai toinen valita". Miksi ette surutta tee siitä pihistä ihan s..a.ata.nanmoista valittajaa ja sitten sano sille, että eiköhän tämä suhde ole pian tässä, kun sä aina ruikutat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.
Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.
Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.
Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.
Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.
Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta.
No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.
Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.
Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.
Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä.
No lattialämmityksen laitto muutamaksi tunniksi pois päältä ei edes säästä sähköä koska silloin se jäähtynyt lattia lämmitetään aina kohta uudestaan kylmästä lämpimäksi ja se syö sähköä.
Mutta muuten tuossahan on kyse vain vallankäytöstä ja siitä kuka määrää. Ja piheys on usein juuri vallankäyttöä eikä lopulta ole tärkeintä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan kuka saa määrätä.
Ei pidä paikkaansa. Lattialämmitys on yksi suurimmista sähkösyöpöistä ja 50 c/kwh hinnoilla maksaa useita satoja euroja kuukaudessa jos pitää päällä 24h.
Mutta mikään ei ole kallista kun ei tarvitse itse maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kertoa omasta suhteestasi rahaan? Silloin voisi arvoida, onko miehen piheys ylinitoitettua. Onko pankkitililläsi rahaa ennen tilipäivää? Ostatko kalliitakin asioita hetken mielijohteesta?
Eivät noi asiat kerro piheydestä mitään. Joku saattaa valittaa lämpimän veden käytöstä ja haluta syödä nakkikioskilla hääpäivänä, mutta ostaa kalleimman puhelimen eikä säästää palkastaan. Jos on esim. perintöjä tai pääomatuloja.
Ja näin. Miehellä ja naisella ja ihmisillä yleensäkin, on usein hyvinkin eri prioriteetit, mihin rahaa kannattaa käyttää. Naisen mielestä on järkevää käyttää omaan kauneudenhoitoonsa, hierontoihin yms. useita satoja euroja kuukaudessa, miehestä taas ei. Mies saattaa haluta hyvän ja kalliin tietokoneen, nainen yleensä ei. Toinen tykkää merkkivaatteista, toisen mielestä siistit ja ehjät vaatteet riittävät. Minä olen varmasti joidenkin mielestä pihi, mutta on mulla silti yksi maksettu sijoitusasunto, oma asuntolaina puolison kanssa, ihan riittävän uusi ja hyvä auto, hyvä puhelin, jne. Mutta en halua tuhlata jatkuvasti rahaa asioihin, jotka eivät paranna elämänlaatuani mitenkään. Ja perheessä se vaan kummasti alkaa menemään niin, että ne naisten "sokeat pisteet" rahan käytölle ovat ne oikeat, ja miehen väärät. Minulla jää rahaa säästöön, puoliso elää kädestä suuhun, koska tuhlailee jatkuvasti omiin juttuihinsa. Yhteiset menot maksetaan puoliksi.
Muuten samaa mieltä, mutta alapeukut siitä että teit tästäkin sukupuolikysymyksen. Tosiasiassa ihan yhtä lailla on niitä tuhlurimiehiä jotka käyttää älyttömät summat omiin huvituksiinsa, ja säästäväisiä naisia kuin toisinpäin. Se että teillä on tietyllä tavalla ei ole mitenkään yleistettävissä koskemaan muita.
Ehkä tuo sukupuolittaminen oli väärin. Totta on, että tuhlarimiehiäkin löytyy. Minäkin tunnen pari. Yleensä kuitenkin mutulla väittäisin, että perheissä käytetään yhteistä rahaa naisoletetun haluamiin asioihin aika paljon.
Mun yleismutu on, että ne "naisten haluamat asiat" on esim lasten ja koko perheen hyvinvointi, ja miehen haluamat asiat sitten se oma hyvinvointi. Jos nyt haluaa tälle linjalle lähteä. Tosiasiassahan varmasti kaikenlaisia parisuhteita löytyy.
Tämä on yhtä kelvoton logiikka kuin vanha tuttu "se siivoaa jota sotku haittaa". Ei homma toimi, jos toinen hoitaa kaikki kotityöt tai maksaa kaiken, jos toinenkin niistä sitten nauttii. Ja tämä pätee riippumatta siitä, miten päin sukupuolet ovat.
Oma asiansa on sitten tilanteet joissa joku kirjaimellisesti miljonääri päättää ryhtyä yhteen persaukisen kanssa. Tällöin miljonääri harvemmin haluaa sen persaukisen elintasoa, jolloin on ymmärrettävää että joutuu maksamaan enemmän kuluja vaikkapa asumisesta.