Lue keskustelun säännöt.
kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
23.11.2022 |
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Yksinäinen vanhuus odottaa, jos eroaa ... Niinkö? On niin helppo moralisoida. Harva eroaa pikkusyiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, on niitäkin, jotka eroavat pienen asian takia. Jos viisikymppistä ei enää kukaan huoli, mitä sitten. Ei parisuhde ole ainoa onnen tae!
Aina kannattaa erota jos asiat niin vaatii.
Niinpä. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija.
Mä mietin eroa, parisuhteessa on paljon ongelmia. Mulle on pari ihmistä sanonut, että yksinäinen vanhuus on edessä eikä kuulemma kannattaisi näin vanhana erota. Ikää mulla on pian 50. Teen itse omat päätökseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannnata erota jos on vaikesti läheisriippuvainen. Parempi olla yhden kiusana kuin monen.
No ei kannata. 50 plus ikäinen nainen ei kelpaa edes kyvyttömille papparaisille, on liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olet hyvännäköinen, hoikka, tervejärkinen ja työelämässä niin todennäköisesti tulet löytämään uuden kumppanin. Tosin parisuhde uudelleen 50 vuotiaana ei ole helppoa. Kuulostaa siltä ettet ole valmis yksinelämiseen. Olet läheisriippuvainen ja et pärjäisi yksin. Ei kannata erota ellei ole valmis elämään yksin.
Eli ei kannata erota, vaikka kohdellaan kuinka huonosti parisuhteessa, niinkö? Naurettavaa! Todellakin, mieluummin vaikka yksin loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei hankkisi yhteistä harrastusta ja opettele olemaan yhdessä? Tahtomistahan tämä elämä on ja halua olla toisen kanssa
Pistää vihaksi sellaiset ihmiset, jotka ajattelevat, että parisuhteessa pitää sietää mitä tahansa. Jos toinen osapuoli ei suhtaudu kunnioittavasti eikä ota mitään vastuuta omista virheistään, ero on paras ratkaisu. Oli sitten 50-vuotias tai vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kannata. 50 plus ikäinen nainen ei kelpaa edes kyvyttömille papparaisille, on liian vanha.
Eli vaikka puoliso mätkisi turpaan tai käyttäisi henkistä väkivaltaa, ei kannata erota, koska on jo niiiin vanha eikä kukaan enää viisikymppistä huolisi? Voi luoja näitä mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kannata. 50 plus ikäinen nainen ei kelpaa edes kyvyttömille papparaisille, on liian vanha.
Eli vaikka puoliso mätkisi turpaan tai käyttäisi henkistä väkivaltaa, ei kannata erota, koska on jo niiiin vanha eikä kukaan enää viisikymppistä huolisi? Voi luoja näitä mielipiteitä.
Vai pitääkö ihmisen, jota kohdellaan huonosti, asettaa toiselle osapuolelle rajat ja ruveta jämäkämmäksi, ettei vanhana tarttisi erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen arvioi omista lähtökohdistaan kannattaako erota vai ei. Itse en lähtisi eroamaan kovin mitättömistä syistä, koska se tarkoittaisi totaaliyksinäisyyttä.
Vaikka syyt olisivat kuinka isoja, onko järkevää kypsässä iässä erota? Itsekästä. Pitää ajatella muitakin ihmisiä kuin oma napaa. Jos toinen kohtelee huonosti ... kai siihen joku syy täytyy olla ... syytä katsoa peiliin?!
mipus kirjoitti:
Vaikka syyt olisivat kuinka isoja, onko järkevää kypsässä iässä erota? Itsekästä. Pitää ajatella muitakin ihmisiä kuin oma napaa. Jos toinen kohtelee huonosti ... kai siihen joku syy täytyy olla ... syytä katsoa peiliin?!
Kai sitä yhdessä voi hakea apua? Parisuhde on kahden kauppa. Vain toista ei voi syyttää. Miksi rikkoa perhe, haloo!
Vierailija kirjoitti:
katso
Jossain yhteishaastattelussa peterson kuvaili vaimoaan sellaiseksi riitelijäksi, joka sanoo (joskus) pahasti ja sen päälle pahasti ja senkin päälle pahasti niin, että se saa miehen nauramaan. En ihan tajunnut syyttääkö vai loukkaako vai mitä... Joka tapauksessa vaikutti, että ne kaksi jotenkin tulee toimeen keskenään. Omassa liitossa mietin vain kun ei suurimmaksi osaksi ajasta tulla toimeen. Suhteen alussa mies oli kyllä aivan erilainen ja panosti suhteeseen. Itse en tehnyt mitään vaikka oli paljon hälytysmerkkejä. Siis paljon. Nyt olen sitten onneton suhteessa ja toivon, että ei tarvitsisi erota ja että suhde paranisi. Olen yrittänyt paljon, mutta saan osakseni torjuntaa ja tunnekylmää käytöstä, nykyisin myös halveksuntaa (miestä ilmeisesti etoo heikkouteni olla lähtemättä). Noin 1-10 % vuorovaikutuksestamme on neutraalia tai positiivista (1-2 %). Nyt lapsetkin ovat alkaneet ihmetellä ja sääliä kun nykyään usein iltaisin itken miehen tekemisten ja tekemättä jättämisten (lupaukset eivät tarkoittaneetkaan mitä sanoi, teinkin jotain miksi päätti olla pitämättä jne) ja varsinkin oman surkean valinnan takia olla miehen kanssa. Tuli tehtyä todella, todella typerä valinta mennä naimisiin kun en edes halunnut naimisiin, mies kosi. Onneksi olemme sentään vasta 30+ emmekä 50 v... jos toisen huono puoli on esimerkiksi olla vihaisella päällä työn tai nälän takia ja puhua sinulle vain vihaisesti (ei saa ottaa henkilökohtaisesti...) ja haukkua sinun olevan jarru hänen työurallaan (vain olemassaolollasi, sallin kaiken) ja sanoa, että ei tahdo puhua kanssasi kun valitat ja nalkutat (mitä et oikeasti tee)... niin mitä henkistä kasvua siinä avioliitossa tapahtuu? Olisi varmaan hyvä kasvaa yhdessä. Ehkä ainakin on hyvä jos ymmärrän, että en voi tehdä näin huonoja valintoja ja elää harhassa, että siitä kuitenkin voisi seurata jotain, mikä olisi kaiken kuran arvoista.
Ennen vanhaan ei erottu - tapahtui liitossa mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kannata. 50 plus ikäinen nainen ei kelpaa edes kyvyttömille papparaisille, on liian vanha.
Eli vaikka puoliso mätkisi turpaan tai käyttäisi henkistä väkivaltaa, ei kannata erota, koska on jo niiiin vanha eikä kukaan enää viisikymppistä huolisi? Voi luoja näitä mielipiteitä.
Vai pitääkö ihmisen, jota kohdellaan huonosti, asettaa toiselle osapuolelle rajat ja ruveta jämäkämmäksi, ettei vanhana tarttisi erota?
Ei sillä mätkijällä asiat oo hyvin. Tarvitsee apua.
Mieluummin yksin säilyttäen mielenrauha kuin huonossa parisuhteessa, vaikka ikää olisi 60. Yksi elämä. Jos toinen ei ota vastuuta parisuhteen ongelmista (näkee toisen vain syyllisenä), ei kannata tuhlata elämäänsä.