kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi taivas alla kuin tossun alla. Myös naisten.
Oma elämänlaatuni kyllä parani, kun tämän suurin lapsukainen eli ex-mies lensi myös pesästä toiseen pesään. Ei ole ketään vaatimassa, marisemassa, nalkuttamassa, arvostelemassa. Vaikka välillä tulee olo, että on yksin, niin sitten tajuan, että yksin olin enimmäkseen koko liiton. Minä tuin häntä ja olin sekä likasanko että olkapää. Vastavuoroisuutta ei ollut.
Voithan ottaa aikalisän ja kokeilla miten sujuu ihan omin voimin. Puoliso jos on naisten mieleen, niin häntä et ehkä enää sitten takaisin saa. Mun ex viettää onnellista elämää bikinifitness avokkinsa kanssa. Hyvä niin.
Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii jne jne joka siis pätee vain meihin naisiin.
En tiedä missä exmies huitelee vaikka olisinkin bikinifitness tyypin kanssa. Pääasia ettei mun nurkissa.
Hyvin sano
Nykytiedon valossa on vaikea hyväksyä että antoi kohdella itseä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni keski-ikäinen nainen on mieluummin yksin avioeron jälkeen. Jos rahatilanne vain sallii, elämä on liian lyhyt siihen, että on onneton suhteessa. Mutta tee niin kuin itse parhaaksi näät. Tsemppiä!
Kyllä ja joskus voi vielä tavata sen oikean.
Tarvitseeko eronnut viisikymppinen, vaihdevuosi-ikäinen enää uutta parisuhdetta?
Toiset tarvitsevat. Olen kohta 60 v. ja erosta kolme vuotta. En halua enää parisuhdetta, mutta olisi kiva seurustella (ehkä) jonkun kanssa vakituisesti. Omissa kodeissa kuitenkin asittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri oli sitä mieltä että ei kannata erota jos ei ole alko-väkivalta-raha tai halu ongelmia. Mutta jos kotona vain arvostellaan, perustekemistä, arvoja, elämänvalintoja....haluja ei ole ollut aikoihin, velvollisuudesta sitä harrastetaan kerran viikossa.Ajattelin että kuulunee ikään, kunnes ihastuin 10 v nuorempaan mieheen.....ja haluttomuus ei ollutkaan ikäjuttu. Tiedän toki että uusi suhde laimenee takuuvarmasti- ja muutaman vuodan päästä olen samassa tilanteessa mutta uuden ihmisen kanssa joten vaihtaakkaan ei kannata. Mietin, olisiko se niin paha olla yksin, ei kukaan arvostelisi ja valittaisi, mutta kukaan ei sitten käy kaupassa kun olen kipeä, eikä mitään juttuja voi jakaa kenenkään kanssa...entä jos mies ottaa uuden "äitipuolen" teineille, jonka kanssa eivät tule toimeen, onko mun oma onni sen riskin arvoista...Suurimman osan eroista laittaa alulle ja hoitaa loppuun naiset, eli suurin osa vapaista ikäisistäni on katkeria ja ei-vapaaehtoisesti
Isäni teki i.tsemur han.
2 viikkoa siitä kun ruumis laitettu kuoppaan
Äiti toi meille uuden isän.
Uusi isä vei meidän rahat, näimme nälkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
Mitä sä tänne tulet valittamaan oman elämäsi surkeutta? Itse olet siihen syyllinen
Niin keskustelupalstalle? Hmmm.
4 vuotta sitten join liikaa kesätapahtumassa.
Ajoimme 2 skuutilla kotiin ja kaaduimme
Mies jätti sinne ja syytti minua.
Menin kotiin ja aloin läpsiä miestä ja huutaa.
Mies yritti hiljentää koska vuokra asunto.
Juoksin naapuriin joka soitti poliisin.
Nyt mies sai ehdollista k.urist amisesta.
Olin näin kuulemma humalassa poliisille sanonut.
Minua ei kuultu oikeudessa.
Jälkiä ei jäänyt, en käynyt lääkärissä.
Mies pyytää empatiaa
Itken joka aamu 4 tuntia.
Mitä teen...?
Vierailija kirjoitti:
4 vuotta sitten join liikaa kesätapahtumassa.
Ajoimme 2 skuutilla kotiin ja kaaduimme
Mies jätti sinne ja syytti minua.
Menin kotiin ja aloin läpsiä miestä ja huutaa.
Mies yritti hiljentää koska vuokra asunto.
Juoksin naapuriin joka soitti poliisin.
Nyt mies sai ehdollista k.urist amisesta.
Olin näin kuulemma humalassa poliisille sanonut.
Minua ei kuultu oikeudessa.
Jälkiä ei jäänyt, en käynyt lääkärissä.
Mies pyytää empatiaa
Itken joka aamu 4 tuntia.
Mitä teen...?
Miehen kannattaa juosta nyt lujaa
Vierailija kirjoitti:
4 vuotta sitten join liikaa kesätapahtumassa.
Ajoimme 2 skuutilla kotiin ja kaaduimme
Mies jätti sinne ja syytti minua.
Menin kotiin ja aloin läpsiä miestä ja huutaa.
Mies yritti hiljentää koska vuokra asunto.
Juoksin naapuriin joka soitti poliisin.
Nyt mies sai ehdollista k.urist amisesta.
Olin näin kuulemma humalassa poliisille sanonut.
Minua ei kuultu oikeudessa.
Jälkiä ei jäänyt, en käynyt lääkärissä.
Mies pyytää empatiaa
Itken joka aamu 4 tuntia.
Mitä teen...?
Voiko itsensä jättää e.makko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri oli sitä mieltä että ei kannata erota jos ei ole alko-väkivalta-raha tai halu ongelmia. Mutta jos kotona vain arvostellaan, perustekemistä, arvoja, elämänvalintoja....haluja ei ole ollut aikoihin, velvollisuudesta sitä harrastetaan kerran viikossa.Ajattelin että kuulunee ikään, kunnes ihastuin 10 v nuorempaan mieheen.....ja haluttomuus ei ollutkaan ikäjuttu. Tiedän toki että uusi suhde laimenee takuuvarmasti- ja muutaman vuodan päästä olen samassa tilanteessa mutta uuden ihmisen kanssa joten vaihtaakkaan ei kannata. Mietin, olisiko se niin paha olla yksin, ei kukaan arvostelisi ja valittaisi, mutta kukaan ei sitten käy kaupassa kun olen kipeä, eikä mitään juttuja voi jakaa kenenkään kanssa...entä jos mies ottaa uuden "äitipuolen" teineille, jonka kanssa eivät tule toimeen, onko mun oma onni sen riskin arvoista...Suurimman osan eroista laittaa alulle ja hoitaa loppuun naiset, eli suurin osa vapa
Olet itse syyllinen elämäsi surkeuteen.Miksi valitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä toisista ihmisistä onnea löydä. Sun onnen puuttuminen ei mitenkään välttämättä ole miehesi vika ja kukaan uusi mies ei toimita onnea. Ennen eroa kattosin peiliin ihan tosi tosi huolella. Ero pitkästä liitosta on jotain sellaista jota ei voi etukäteen kuvitella. Jos mitään sen kummempia ongelmia ei ole, on vain tylsää, niin voin luvata että aivan takuu varmasti kaduttaa ero myöhemmin.
Tässä järkipuhetta! Jos puolison on väkivaltainen tai muuten alati henkisesti väkivaltainen, niin ero kannattaa ottaa mutta, jos puoliso ei vaan muutoin ole "oikein kiva" , niin miettisin vielä muutaman sata kertaa. Olen huomannut, ettei varsinkaan naisille, mies vain ole mukamas kiva, kun se ei kokoajan maksamassa "hynttyitä" ja ihan samalla ajatuksilla varustettu kuin hän. Syy jättää siis sama, kuin "hyttysen se" siellä Saharassa. Mies yl
Melania Trump?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävän mielipiteistä ei kannata pillastua. Jos hän pitää sinua vähän rumana ja parisuhteeseen "kelvottomana", se on hänen näkemyksensä.
Entisen ystävän.
Ei ystävä pahaa tarkoita, hän sanoo asiat niin kuin ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävän mielipiteistä ei kannata pillastua. Jos hän pitää sinua vähän rumana ja parisuhteeseen "kelvottomana", se on hänen näkemyksensä.
Entisen ystävän.
Ei ystävä pahaa tarkoita, hän sanoo asiat niin kuin ne ovat.
Ystävä voi olla objektiivisempi kuin itse on. Mahdollista eroa tosiaan kannattaa miettiä huolella.
Minkälaisten syiden vuoksi joku on eronnut? Haluaisin tietää.
Ystävän mielestä vikatikki erota, koska en kelpaa enää kenellekään. Armoton kommentti, mutta oikeassa taitaa olla. Ei huonossa suhteessa silti kannata olla.
Viisikymppinen nainen ei kiinnosta minkään ikäisiä miehiä (jos ei ole viehättävä), mutta viisikymppinen mies on haluttua seuraa ...
Mun kaveri oli sitä mieltä että ei kannata erota jos ei ole alko-väkivalta-raha tai halu ongelmia. Mutta jos kotona vain arvostellaan, perustekemistä, arvoja, elämänvalintoja....haluja ei ole ollut aikoihin, velvollisuudesta sitä harrastetaan kerran viikossa.Ajattelin että kuulunee ikään, kunnes ihastuin 10 v nuorempaan mieheen.....ja haluttomuus ei ollutkaan ikäjuttu. Tiedän toki että uusi suhde laimenee takuuvarmasti- ja muutaman vuodan päästä olen samassa tilanteessa mutta uuden ihmisen kanssa joten vaihtaakkaan ei kannata. Mietin, olisiko se niin paha olla yksin, ei kukaan arvostelisi ja valittaisi, mutta kukaan ei sitten käy kaupassa kun olen kipeä, eikä mitään juttuja voi jakaa kenenkään kanssa...entä jos mies ottaa uuden "äitipuolen" teineille, jonka kanssa eivät tule toimeen, onko mun oma onni sen riskin arvoista...Suurimman osan eroista laittaa alulle ja hoitaa loppuun naiset, eli suurin osa vapaista ikäisistäni on katkeria ja ei-vapaaehtoisesti eronneita, miten uusikaan suhde voisi toimia tässä iässä....Eli summasummaarun: yksin tai vähjähtäneessa suhteessa sitä lopussa ollaan kuitenkin, erotessa vahingoittaa lapsia ja sitä puolisoa knelle tämä riittää...