Lue keskustelun säännöt.
kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
23.11.2022 |
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Vierailija kirjoitti:
No jos olet hyvännäköinen, hoikka, tervejärkinen ja työelämässä niin todennäköisesti tulet löytämään uuden kumppanin. Tosin parisuhde uudelleen 50 vuotiaana ei ole helppoa. Kuulostaa siltä ettet ole valmis yksinelämiseen. Olet läheisriippuvainen ja et pärjäisi yksin. Ei kannata erota ellei ole valmis elämään yksin.
Luulisi uuden parisuhteen olevan aika helppoa 50 v eteenpäin kun ihmisillä on jo elämänkokemusta ja jotain parisuhdetaitoja, itsetuntemusta eivätkä siinä iässä ole enää niin itsekkäitä ja mahtailevia kuin nuorempina. 50-vuotiaialla ei yleensä ole pieniä lapsia, talousongelmia eikä vielä sairauksiakaan. En toki itse ole vielä 50, mutta kuvittelisin, että on huolettomampaa aikaa parisuhteen osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin 37-vuotiaana ja jäin yksin kahden lapsen kanssa.
Kaikista huonoin syy olla eroamatta olisi ollut yksinäisen vanhuuden pelko!
Yksin olen ollut erosta asti, enkä päivääkään kartunut. Olen selviytynuyt kaikesta yksin, lasten koulutuksesta alkaen. Molemmat nyt aikuisia ja tukevasti elämässä kiinni. Ei ole huolta heistä.
Nyt olen 67 ja elän tyytyväisenä omassa kodissani. Ystäviä tapaan, nautin hiljaiselosta kun sille tuntuu. Joskus matkustan jonnekin.
Viihdyn. Yksin on hyvä olla ja on hyvä osata olla yksin. Vain hyvät valikoidut ihmissuhteet, ei muuta.
No, alle nelikymppinen on vielä nuorehko ja elämän ehtii saada järjestykseen. Viisikymppinen on jo aika iäkäs. Ei kannata erota. Elämän ei ole tarkoitus olla helppoa ....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kannata. 50 plus ikäinen nainen ei kelpaa edes kyvyttömille papparaisille, on liian vanha.
Eli vaikka puoliso mätkisi turpaan tai käyttäisi henkistä väkivaltaa, ei kannata erota, koska on jo niiiin vanha eikä kukaan enää viisikymppistä huolisi? Voi luoja näitä mielipiteitä.
Ei kai tässä sellaisesta puhuttu? Oletin, että ap on vain vieraantunut miehestään ja tylsistynyt liittoonsa. Ja jos/ kun se on molemminpuolista, voi tuntua että ero toisi ratkaisun.
Mutta ei yksin eläminenkään ole aina herkkua. Kyllä tässä tylsistyy väkisinkin, kun ei ole ketään.
Mä olen kokenut tylsistymisen pitkässä parisuhteessa. Tuntui ettei se antanut enää mitään. Seksikin tuntui aina samalta, eikä innostanut enää samalla tapaa. Aloin miettiä, miksi siinä jatkaisin ja punnitsin hyvät ja huonot puolet. Hyviä oli enemmän kuin huonoja. Tämän oivalluksen myötä sain lisää virtaa harrastaa muutakin kuin sitä pelkkää parisuhdetta ja se vaikutti piristävästi väleihimme.
Älä ap siis tee hätiköityjä päätöksiä. Edessä voi olla yksinäinen vanhuus, jos päädyt eroamaan.
Minun "valitsemani" pitkä parisuhde päättyi siihen, ettei toinen osapuoli sitten loppujen lopuksi ollut sitoutunut.
Mutta entä ihmiset, jotka sanovat, että mieluummin huonokin parisuhde (jossa ei ole esimerkiksi kunnioitusta, toisen huomioon ottamista eikä läheisyyttä/seksiä ja toinen ei halua pariterapiaan) kuin yksinäinen vanhuus? Uskomatonta, jos joku valitsee mieluummin huonon parisuhteen. Surullista! Tällaistakin tapahtuu, kun viisikymppinen ei enää uskalla vanhuuttaan erota ...
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan ei erottu - tapahtui liitossa mitä tahansa.
Tällaisia liittoja on yhä, joissain niistä on vuosikymmeniä jatkunutta väkivaltaa. Ei erota, koska se on häpeä. Vaikea kohta on siinä, kun se väkivaltainen ukko alkaa olla liian hauras lyömään ja alkaa tarvita hoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa on omat vikansa.
Kai se hakkaajakin voi muuttua, jos saa apua? Ettei tarvisisi erota .... Aina on toivoa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa on omat vikansa.
Kai se hakkaajakin voi muuttua, jos saa apua? Ettei tarvisisi erota .... Aina on toivoa!![/quote Jos toinen ei halua muuttua tai ei ota vastuuta teoistaan, kannattaa erota - vanhanakin. Sanoivatpa ystävät ja sukulaiset mitä tahansa.
Ei enää seniorina kannata erota. Jää yksin ...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eroavat pikkujuttujen takia. Jos eroaa iäkkäänä, on todennäköistä, että ei löydä uutta kumppania.
8 kirjoitti:
Ihmiset eroavat pikkujuttujen takia. Jos eroaa iäkkäänä, on todennäköistä, että ei löydä uutta kumppania.
Miksi olisi todennäköistä? Ihmiset eroavat yhä enemmän, joten iäkkäitäkin on koko ajan enemmän sinkkumarkkinoilla. Itse en tiedä yhtään iäkkäämpänä eronnutta joka olisi jäänyt pitkäksi aikaa yksin, ellei sitten omasta halusta. Tätini 78v. alkoi juuri seurustella.
Jotkut sanovat, että iäkkäämpänä omat tavat ovat niin kaavoihin kangistuneet että siihen on vaikea sovittaa toista ihmistä. Voi olla näin, mutta tämä on vain itsestä kiinni ja asia jonka voi muuttaa jos todella haluaa kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on hyvännäköinen vanha, kumppanin voi löytääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa on omat vikansa.
Kai se hakkaajakin voi muuttua, jos saa apua? Ettei tarvisisi erota .... Aina on toivoa!!
Voi tietysti. Meillä on yksi tällainen tapaus suvussa. Toiminnan lopetti se kun sairastui jonkinlaiseen lihasrappeumaan ja oli täysin avustettava lopun elämäänsä. Kukaan ei tainnut kummemmin surra kun kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu luonteesta. Jos on läheisriippuvainen, että aina pitää olla joku kaveri, niin ei varmaan sitten kannata erota. Itse olen eronnut kymmenen vuotta sitten ja asun lapseni kanssa kaksin. Kun lapseni tulee täysi-ikäisyyteen, olen suunnitellut kaikkea kivaa mitä teen kun jää aikaa itselle. Talvet ainakin aion viettää ulkomailla en Suomessa, en todellakaan. En halua itselleni puolisoa, voisin tapailla miestä, mutta rimani on sen verran korkealla, että hankala löytää. Parempi olla yksin kuin surkeassa suhteessa. Tiedän millaisen suhteen haluan, jos sellaista ei löydy sitten sitä ei löydy. Elämä on.
Nainen52
No jos yhtään tasoa vaadit niin yksin jäät. Kaikki hyvät on jo jaettu yli viiskymppisistä miehistä.
Jos yksinolo ei pelota niin siitä vaan.
Eroa saa hävetäkin, jos on sössinyt. Eroa paheksutaan yleisesti. Ei tod. kukaan viiskymppistä naista huoli, jos on tavallisen näköinen. Miehillä parempi valkata sopiva nainen, jos ero tulee.
Vierailija kirjoitti:
Olisin huolissani, jos aikuinen ihminen ei osaa olla yksin. Seuraa saa aina muilta tahoilta. Kuolema se vaan pelottaa, mutta aika harvoin se toteutuu seurassa muutenkaan. Paitsi saattohoidossa, ehkä.
ERON ESTEENÄ ON MIEHEN RAHAT, ELINTASO LASKEE RUTKASTI KUN NAINEN EROAA. SUURIN SYY PELÄTÄN RAHAN PUUTE,EI NIINKÄN YKSIN OLO.
Aion erota, koska kumppani ei ota vastuuta parisuhteen ongelmista eikä lähde terapiaan. En jaksa jatkuvaa syyllistämistä, minussa kuulemma enemmän vikaa. Lähipiiristä on kuulunut jo paheksuntaa. Minun elämäni, minun ratkaisuni.
Itse erosin 37-vuotiaana ja jäin yksin kahden lapsen kanssa.
Kaikista huonoin syy olla eroamatta olisi ollut yksinäisen vanhuuden pelko!
Yksin olen ollut erosta asti, enkä päivääkään kartunut. Olen selviytynuyt kaikesta yksin, lasten koulutuksesta alkaen. Molemmat nyt aikuisia ja tukevasti elämässä kiinni. Ei ole huolta heistä.
Nyt olen 67 ja elän tyytyväisenä omassa kodissani. Ystäviä tapaan, nautin hiljaiselosta kun sille tuntuu. Joskus matkustan jonnekin.
Viihdyn. Yksin on hyvä olla ja on hyvä osata olla yksin. Vain hyvät valikoidut ihmissuhteet, ei muuta.