kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?

Rakkaus ja kunnioitus, jos nuo puuttuu niin eroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos olet onneton, kannattaa erota, ihan sama mikä sun ikä on

missä tahansa iässä voi tavata uuden ihanan kumppanin, vaikka tuuria se vaatii.

Tämä ei pidä paikkaansa. On totta se toinenkin puoli, eli joskus todellakin elämänlaatu erotessa vain heikkenee entisestään. Plussat ja miinukset on punnittava huolellisesti. Yksin on helposti myös köyhempi, ja näitä talousasioita ei muisteta näissä "hyvissä" neuvoissa ottaa alkuunkaan riittävällä vakavuudella huomioon.

Mulla jää enemmän rahaa käyttöön kuin parisuhteessa. Asuntolaina on nyt edullisempi ja ruokaan menee paljon vähemmän rahaa, kun teen enemmän kasvisruokaa ja ennen maksettiin ruoat puoliksi vaikka toinen söi paljon enemmän. 

Etsi toinen eronnut ja irtisanoutukaa töistä. Laittakaa asunnot vuokralle ja lähtekää kiertämään muailmaa. Voitte sitten harrastaa parinvaihtoa maailman bileissä 😂

Minä erosin ja vaihdoin lennosta uuteen koska halusin rakastaa maanis-depressiivisellä tavalla. Uusi tuntuikin alussa sielunkumppanilta ja tuntui että oli aivan kuin maaginen yhteys.

Menimme nopeasti naimisiin vaikka ympäriltä tuli epäilyjä aiheesta. Parin vuoden jälkeen tuo uusi kuitenkin häipyi omille teilleen. En ole halunnut julkisesti kertoa kenellekään että minut jätettiin koska sarjasuhteilijana olen käytännössä aina ollut lähtijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos olet onneton, kannattaa erota, ihan sama mikä sun ikä on

missä tahansa iässä voi tavata uuden ihanan kumppanin, vaikka tuuria se vaatii.

Tämä ei pidä paikkaansa. On totta se toinenkin puoli, eli joskus todellakin elämänlaatu erotessa vain heikkenee entisestään. Plussat ja miinukset on punnittava huolellisesti. Yksin on helposti myös köyhempi, ja näitä talousasioita ei muisteta näissä "hyvissä" neuvoissa ottaa alkuunkaan riittävällä vakavuudella huomioon.

Mulla on säästynyt ihan älyttömästi rahaa nyt yksin asuessa, kun ei tule käytyä ravintoloissa, matkustettua ja syön edullisempaa ruokaa. Olen oikein tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. No yhdessä oli mukava käydä ravintoloissa ja matkustaa, mutta en minä noita reissuja kaipaa yhtään. 

Kannattaa myös ajatella lapsia siinä mielessä myös, että kumman vanhemman kanssa he ovat mielummin tekemisissä. Joskus toinen vanhemmista on se hyvä tyyppi, ja toinen pakollinen paha. Äkkiä sen hyvän tyypin luona vietetään Joulut ja muut juhlat.

Toisaalta hyvä tyyppi voi olla se, jolla on paremmat fasiliteetit eron jälkeen. Eli se, jolle jää kesämökit, autot ja veneet.

Yksin eläminen ei tarkoita yksinäisyyttä. Raukkamaista olla parisuhteessa vain sen vuoksi, että ei uskalla eikä osaa elää itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos olet onneton, kannattaa erota, ihan sama mikä sun ikä on

missä tahansa iässä voi tavata uuden ihanan kumppanin, vaikka tuuria se vaatii.

Tämä ei pidä paikkaansa. On totta se toinenkin puoli, eli joskus todellakin elämänlaatu erotessa vain heikkenee entisestään. Plussat ja miinukset on punnittava huolellisesti. Yksin on helposti myös köyhempi, ja näitä talousasioita ei muisteta näissä "hyvissä" neuvoissa ottaa alkuunkaan riittävällä vakavuudella huomioon.

Sekä parisuhde että ero ovat mahdollisuuksia. Ei kukaan voi luvata ja olla varma siitä, että parisude tai ero olisi  varmuudella jompaa kumpaa. Mutta joskus tuntuu sille, että osa haluaa sekä suhteeseen että erota siksi, että toinen tai toisesta eroamine antaisi elämälle merkityksen ja sisällön. Sen sijaan, että edes hetkittäin osiaisivat aatella, että ovat vastuussa omista valinnoistaan ja päätöksistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos olet onneton, kannattaa erota, ihan sama mikä sun ikä on

missä tahansa iässä voi tavata uuden ihanan kumppanin, vaikka tuuria se vaatii.

Tämä ei pidä paikkaansa. On totta se toinenkin puoli, eli joskus todellakin elämänlaatu erotessa vain heikkenee entisestään. Plussat ja miinukset on punnittava huolellisesti. Yksin on helposti myös köyhempi, ja näitä talousasioita ei muisteta näissä "hyvissä" neuvoissa ottaa alkuunkaan riittävällä vakavuudella huomioon.

Sekä parisuhde että ero ovat mahdollisuuksia. Ei kukaan voi luvata ja olla varma siitä, että parisude tai ero olisi  varmuudella jompaa kumpaa. Mutta joskus tuntuu sille, että osa haluaa sekä suhteeseen että erota siksi, että toinen tai toisesta eroamine antaisi elämälle merkityksen ja sisällön. Sen sijaan, että edes hetkittäin osiaisivat aatella, että ovat vastuussa omista valinnoistaan ja päätöksistään.

Miksi ihmisten pitäisi kantaa mitään vastuuta esimerkiksi valinnoistaan pettää, valehdella ja päätöksistään hyppiä suhteesta toiseen jatkuvasti tasaisin väliajoin?

Kyllä nykyaikaisessa vapautta ilmentävässä suhteessa pitää olla mahdollisuus toteuttaa itseään.

En ymmärrä tätä moraalikukkuloiltaan syyllistävien ihmisten huutelua jostain vastuusta. Jokainen vastaa vain omista tunteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisin huolissani, jos aikuinen ihminen ei osaa olla yksin. Seuraa saa aina muilta tahoilta. Kuolema se vaan pelottaa, mutta aika harvoin se toteutuu seurassa muutenkaan. Paitsi saattohoidossa, ehkä.

Vähän eri juttu olla yksin viikonloppu silloin tällöin kuin 40 vuotta.

Koirat ja kissat kuuntelevat sujuvasti mitä ihmisellä on asiaa. Papukaijat saattavat jopa osallistua keskusteluun. Luultavasti vuorovaikutuksen taso on kaikissa noissa tapauksissa paremlla tolalla kuin huonossa parisuhteessa.

Ihmisiä löytyy ihmistenilmoilta, sikäli kun ihmisillä haluaa jutella. Ei heidän kanssaaan sen vuoksi tarvitse parisuhteessa, saatikka naimisissa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käytettävissä rentouttavaan salasuhteeseen jossa käymme ravintoloissa, museoissa, matkoilla ja vietämme romanttista aikaa yhdessä toisiamme hipsutellen.

M

Ja taksa oli?

Kahvia ja bullaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksin eläminen ei tarkoita yksinäisyyttä. Raukkamaista olla parisuhteessa vain sen vuoksi, että ei uskalla eikä osaa elää itsekseen.

No useimmille tarkoittaa. Harvalla on mitään tiivistä frendit porukkaa keski-iässä. I know, olen vuosia parisuhteettomana ollut keski-ikäinen.

Ei yksinoloa tarvi pelätä, itse erosin lähempänä 60v ja nyt olen todella onnellinen, ei ahdista eikä stressaa.. Eikä puhettakaan että uuden miehen ottaisin vaikka tarjokkaita on. Arvostan yksinoloani sen verran että no, nyt on hyvä. Eikä ole lapsiakaan saati lapsenlapsia, nelijalkainen löytyy ja pitää minut hyvässä kunnossa ja nuorekkaana.

Vierailija kirjoitti:

Koirat ja kissat kuuntelevat sujuvasti mitä ihmisellä on asiaa. Papukaijat saattavat jopa osallistua keskusteluun. Luultavasti vuorovaikutuksen taso on kaikissa noissa tapauksissa paremlla tolalla kuin huonossa parisuhteessa.

Ihmisiä löytyy ihmistenilmoilta, sikäli kun ihmisillä haluaa jutella. Ei heidän kanssaaan sen vuoksi tarvitse parisuhteessa, saatikka naimisissa olla.

Juttelee ne koirat ja kissatkin jos niille jutellaan pennusta asti, itse tiedän tasantarkkaan mitä mikäkin ääni kertoo..

Sinkkuus on kamalaa tuossa iässä. Itse palaan miehen luo jonka jätin. Onpa sitten joku turva.

Parisuhteissa suurimpia epäonnistujia ovat ne jotka eivät puhu todellisista tunteistaan ja tarpeistaan. Tällaiselle erot ovat epäonnistumisia vaikka kuinka asiaa vääntelisi.

Sarjasuhteilijat saattavat kyllä olla pintapuolisesti hyvinkin vuorovaikutteisia ja voivat vaikuttaa tunteellisilta mutta yleensä piilottelevat oikeita tunnetilojaan puolisoltaan. He ylimiellyttävät puolisojaan koska pelkäävät hylätyksi tuloa.

He ovat siis puolisolleen valheellisia kuvia itsestään heti suhteen alusta lähtien, usein jossain vaiheessa suhdetta pettävät ja hyppäävät seuraavaan suhteeseen lennosta syyttäen edellistä kumppaniaan välinpitämättömäksi, ehdottomaksi ja omistushaluiseksi. Tällaisia ihmisiä kannattaa kaihtaa koska heillä ei ole omatuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuus on kamalaa tuossa iässä. Itse palaan miehen luo jonka jätin. Onpa sitten joku turva.

Oletko varma että mies ottaa sinut takaisin? Minulla on yksi ystävätär joka jäi yksin ja katkeroitui kun hänen jättämänsä mies löysikin uuden eikä huolinut ystävätärtäni enää takaisin.

Jos puoliso tuntuu vievän voimavarasi, niin ero on hyvä ajatus.

Erosin kiviriipasta. Paras päätös silloin.

Nyt ei jaksais tuota nyksää. Siitä on tullut uhmaikäinen vastaan inttäjä. Sairauksiakin sillä on.

Tässä tilanteessa mietin just sitä, kun tilas on, niin voidaan enempi viettää aikaa omilla 'puolilla' huushollia. Käydä syömässä samoissa tiloissa.

Kävisin omissa menoissa jatkossa. Tuo vaan on ollut rassaavaa, kun kaupassakaan ei oikein pääse yksin käymään, työntyy mukaan aina.

Olen viimeaikoina vaan sanonut, että minä menen nyt yksin.

Kysymys kuuluu että MIKSI eroaisit? Eli mikä liitosanne mättää? Ilmeisesti vietätte mukavia vkonloppuja yhdessä ja matkustelette?