Lue keskustelun säännöt.
Mikä asia arjessa ahdistaa tällä hetkellä?
Tämä on purkautumisketju. Kerro, mikä ahdistaa omassa arjessasi. Minua tällä hetkellä auto. Ollut korjaamolla viime perjantaista alkaen. Saapa nähdä, milloin ehtivät korjata.
Kommentit (237)
Sähkön hinta, inflaatio ja muutenkin nousevat kustannukset. Vielä on pärjätty, mutta säästöön ei jää juuri mitään. Pelottaa jos tästä vielä nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piikit aiheuttavat syöpää. Nopeaa tuhoavaa syöpää. Tämä oli tiedossa ennen rokotuksia.
Just. Ja lehmät osaavat lentää.
Olen perjantaina menossa kummankin silmän kaihileikkaukseen. Molemmissa silmissä voimakas likinäkö. Leikkaus pelottaa, vaikka tiedän, että kaihileikkauksia tehdään kymmeniätuhansia ja riski on varsin pieni. Leikkaava kirurgikin on varsin kokenut. Pelottaa silti.
Vierailija kirjoitti:
Olen perjantaina menossa kummankin silmän kaihileikkaukseen. Molemmissa silmissä voimakas likinäkö. Leikkaus pelottaa, vaikka tiedän, että kaihileikkauksia tehdään kymmeniätuhansia ja riski on varsin pieni. Leikkaava kirurgikin on varsin kokenut. Pelottaa silti.
Minäkin oon pelkääjä. Itselläni ei tuota leikkausta, mutta käytin omaistani kaihileikkauksessa ja hyvin meni. Helppo sanoa että älä pelkää, mutta itsestäni tiedän etten peloilleni oikein paljoa mahda. Hassua nähdä miten ihmiset marssii levollisen näköisenä leikkaukseen ja sieltä pois.
Oletko puhunut peloistasi leikkaavaan yksikköön? Ehkä se auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen perjantaina menossa kummankin silmän kaihileikkaukseen. Molemmissa silmissä voimakas likinäkö. Leikkaus pelottaa, vaikka tiedän, että kaihileikkauksia tehdään kymmeniätuhansia ja riski on varsin pieni. Leikkaava kirurgikin on varsin kokenut. Pelottaa silti.
Paljon tsemppiä leikkaukseen!
Sisko katkaisi välit ilman syytä eikä vastaa mulle miksi :( Tuntuu siltä kuin olis heitetty veitsi selkään.
Ei ole ystäviä eikä yhteyttä muuhun sukuun. Joulu tulee ja mieli maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma terveys. En halua enempää siitä avautua, mutta alkusyksy meni hyvin ja nyt tuli taas takapakkia.
Työttömyyskin vähän ahdistaa, mutta olen jo alistunut ajatukseen etten runsaista hakemuksista huolimatta pääse enää töihin, olen 54v. Onneksi ei ole velkaa enää ja osaan elää säästeliäästi.
Löysin rinnastani patin. Nyt mietin, onko minulla syöpä, ja mitä kaikkia lääkärikäyntejä ja tutkimuksia minun on käytävä läpi asian selvittämiseksi. Inhoan lääkärissä käymistä ja sairaalat herättävät minussa kauhua vanhojen traumojen vuoksi. Olen nelikymppinen pienten lasten äiti, ja koitan olla näyttämättä huolestuneelta, mutta varmaankin vaikutan silti aika kireältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että tienaan keskimääräistä enemmän, elän säästäväisesti, ja silti raha ei nykyään enää riitä mihinkään. Lapsia toki on elätettävänä. Itkin, kun kävin ostamassa ruokaa. Itkin, kun tajusin auton kaipaavan huoltoa. Tuleva joulu itkettää ja ahdistaa. Tuplalapsilisä menee siihen autohuoltoon.
Uskon tuon kyllä ja se on pelottava ajatus, miten paljon on tarpeeksi? Itsellänikin olisi rahanreikiä vaikka kuinka. Nyt tulot n. 1250, ruokaan pyrin käyttämään n 4€ pv, äidin auttamiseen tässä kuussa 170€, useampi kuukausi vuodessa täytyy auttaa, päivä kerrallaan menen enkä voi käsittää miten selviytyy.
Se, että olen aikuinen ihminen ja minulla ei ole takana vielä kunnon uraa, tai CV:ni on aika repaleinen ja olen ollut aika paljon työttömänä. Teen toista tutkintoa ja vaikeaa keskittyä lopputyön kirjoittamiseen. Pelkään, etten saa työtä, jolla elää, koska melkein kaikki työ vaatii sellaista keskittymistä ja ponnistelua, joka on minulle vaikeaa.
Voimia teille, joiden perheessä ja lemmikkieläimillä on sairastelua. Pystyn myös samaistumaan viidenkympin ahdistukseen, tosin itse olen kymmenisen vuotta nuorempi, joten itselläni on neljänkympin ahdistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdista mikään nyt, positiivista kun lunta on Hgissäkin , pääsee kohta maaseudun rauhaan ja siellä vielä enemmän lunta. Liikunta on hyväksi.
Työt ja opinnot. Molemmat kokopäiväisiä, enkä ymmärrä miten ne pitäisi yhdistää. Olen tosi huono silloin kun pitis tehdä montaa asiaa yhtä aikaa, lopputulos etten tee mitään (tai olen vauvapalstalla).
Työpaikka on perheyritys, jossa periaatteessa ja puheiden tasolla ymmärretään ja kannustetaan opinnoissa, mutta käytännössä 10 min välein tulee joku pikkujuttu mikä pitäisi hoitaa. Lopputuloksena teen opintoja öisin. Ja olen päivällä vieläkin organisointikyvyttömämpi ja unohtelen hommia ja rästilista kasvaa ja asiakkaat ovat tyytymättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katu on lumessa ja vaikea työntää rattaita. Miksei aurata, kun sataa lunta?! Töiden jälkeen pitää työntää 2-vuotias rattailla päiväkodista kotiin yli kilometrin matka. Kyllä se osan matkaa voi kävellä, mutta pienillä jaloilla lumessa taapertaminen raskasta.
Samaa kirosin eilen. Ja etenkin sitä että nyt on vasta marraskuu ja kävelytiet/jalkakäytävät on tuossa kunnossa. Viime talvena se oli vasta tammikuun loppua kun muuttuivat perunapelloksi ja siinäkin oli ihan riittämiin aikaa lumien sulamiseen..
Miksi ei voida aurata kun se ajotie ja työntää nekin lumet sitten vielä lisäharmiksi siihen jalkakäytävälle?!
Normiharmien lisäksi tämä stressaa ihan huolella, että joka kauppakäynnillä huomaa tuotteiden hintoja hilatun ylöspäin.
Eilen oli tavallinen ja halvin ruisreikäleipä, joka aiemmin maksoi euron jo 1,69 senttiä. Ja tuonkin hinta oli noussut viime viikon torstaista tasan 10 senttiä.
Joo, ilman leipääkin voi elää mutta jotain lisuketta sitä kaipaa näille herne-, pinaatti- sose- ja kaalikeitoille.
Etenkin kun nyt nuo kananmunatkin on ihan törkeän kalliita. Ne oli keitettynä just hyvä lisä pinaatti- ja perunasosekeittoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katu on lumessa ja vaikea työntää rattaita. Miksei aurata, kun sataa lunta?! Töiden jälkeen pitää työntää 2-vuotias rattailla päiväkodista kotiin yli kilometrin matka. Kyllä se osan matkaa voi kävellä, mutta pienillä jaloilla lumessa taapertaminen raskasta.
Samaa kirosin eilen. Ja etenkin sitä että nyt on vasta marraskuu ja kävelytiet/jalkakäytävät on tuossa kunnossa. Viime talvena se oli vasta tammikuun loppua kun muuttuivat perunapelloksi ja siinäkin oli ihan riittämiin aikaa lumien sulamiseen..
Miksi ei voida aurata kun se ajotie ja työntää nekin lumet sitten vielä lisäharmiksi siihen jalkakäytävälle?!
Ja jotenkin outoa, että sillä autollako ei voi ajaa tuossa 10 sentin lumessa? Sehän litistyy renkaiden alla ihan itsestäänkin. Kävelyteillä taasen ei vaan niistä tulee juurikin tuollaista möykkelikköä jossa on todella hankalaa kävellä jo ilman mitään rattaitakin.
Sähkön hinta . EU:n munaton toiminta hintakartellia(s.pörssi!) vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähetyvä 50 vuoden ikä :( Kauhea kriisi ollut jo pari vuotta.
Kuule, tämä ei ole maailmanloppu. Paljonko 50-vuotiaita ja sitä vanhempia ihmisiä maailmassa on? Ajattele, he ovat kaikki jo täyttäneet 50 vuotta. Suuri osa on varmaan ihan tyytyväisiä elämäänsä.
Nyt pientä empatiaa kehiin, hei! Ikäkriisi on joillekin ihan todellista, törkeää lytätä toisen murheet =( Jos tuollaiseksi tulee 5-kymppisenä, että ilkkuu toisen murheille, niin ei ole ihme että kaikki kauhulla odottavat noita vanhuuden päiviä...
Vierailija kirjoitti:
Olen perjantaina menossa kummankin silmän kaihileikkaukseen. Molemmissa silmissä voimakas likinäkö. Leikkaus pelottaa, vaikka tiedän, että kaihileikkauksia tehdään kymmeniätuhansia ja riski on varsin pieni. Leikkaava kirurgikin on varsin kokenut. Pelottaa silti.
Älä huoli, on normaalia pelätä. Niin minäkin pelkään, etenkin jos silmistä kyse. Näkö on niin tärkeä, että kyllä sen keståå, kun vaan ajattelee, että tärkeä leikkaus näkemisen kannalta.
Se, että tienaan keskimääräistä enemmän, elän säästäväisesti, ja silti raha ei nykyään enää riitä mihinkään. Lapsia toki on elätettävänä. Itkin, kun kävin ostamassa ruokaa. Itkin, kun tajusin auton kaipaavan huoltoa. Tuleva joulu itkettää ja ahdistaa. Tuplalapsilisä menee siihen autohuoltoon.