Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?

Tutkittu tieto sanoo lapsen kehityksestä, että n. kolmen vuoden iässä lapselle tulee separaatio-vaihe. Ts siihen saakka elää äidin kautta.

Oma lapsi meni hoitoon heti kun vanhempainvapaa loppui, eli sen reilu 9kk vanhana. Ei ole lainkaan tukiverkkoa ja jäin leskeksi, joten eipä muu auttanut. Onneksi ryhmä on pieni maalla kun asutaan ja koostuu alle vuosikkaista, hoitajiakin tarpeeksi.

3v.

Kotihoidon tuet sattuneesta syystä päättyy tuohon kun arvioitu että hyvä ajankohta viimeistään siirtyä varhaiskasvatukseen

3v ikään mennessä moni lapsi hyvällä kasvatuksella ja hoidolla oppinut vaipoissa pois sekä osaa kertoa sanallisesti vähän päivästään

Meidän lapset menivät heti 10 kk perhepäivähoito on. Siellä oli hoitajalla aikaa ja syliä ja hoitaja on tänä päivänäkin perheen hyvä ystävä. Harmittavasti useat kaupungit ja kunnat ovat lopettaneet tälläisen hienon työn. Ja se kyllä näkyy lasten levottomana käytöksenä koulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttö meni 3,5-vuotiaana ja poika kaksivuotiaana. En jaksanut hoitaa heitä enempää.

Uskon että vastauksesi on provo.

Jos ei, ihmettelen minkä takia hankkii lapsia, jos niitä ei jaksa/viitsi hoitaa?

Ei välttämättä. Mulle ainakin kaveri kertoi, että kun huomasi uhman alkavan niin totesi että nyt saa joku muu hoitaa ja pisti päiväkotiin. Samaan aikaan haukkuu minua selän takana, kun hoidan itse lapseni kotona eskariin asti.

1,5 vuotiaana aloitti esikoinen ja saman aion tehdä tämän tulevan pikkusisaruksen suhteen. Olen itsekin töissä varhaiskasvatuksessa ja 100% luotto meidän kaupungin päiväkoteihin. Toisin kuin pääkaupunkiseudulla, oman lapseni päiväkodissa on pätevää, kokenutta ja pysyvää henkilökuntaa. Arkeni pelastajat, ihanat ihmiset. Myös lapseni viihtyy hyvin.

Riippuu paljon lapsen luonteesta. Meillä toinen lapsi meni ensin mukavaan neljän lapsen ryhmään 2-vuotiaana ja toinen rohkeampi suoraan päiväkotiin. itse pidän tärkeänä sitä, että lapsilla on ikäisiään leikkikavereita ja kasvavat sosiaalisiksi. Toki kotona olisi kiva olla, mutta lapsi ei saa siinä samalla tavalla kontakteja eikä opi ulkomaailmasta. Töissäkin pitäisi käydä.

Riippuu paljon lapsen luonteesta. Meillä toinen lapsi meni ensin perhepäivähoitajalle mukavaan neljän lapsen ryhmään 2-vuotiaana ja toinen rohkeampi suoraan päiväkotiin. itse pidän tärkeänä sitä, että lapsilla on ikäisiään leikkikavereita ja kasvavat sosiaalisiksi. Toki kotona olisi kiva olla, mutta lapsi ei saa siinä samalla tavalla kontakteja eikä opi ulkomaailmasta. Töissäkin pitäisi käydä.

Viimeistään 4v olisi hyvä saada ohjattua toimintaa ja uusia kavereita, se äidinrakkaus ei aina riitä ja onko kotihoito sitten niin monipuolista ja hyväksi lapsen kehitykselle.

Omat mukulani aloittivat päiväkodissa 2-vuotiaana ja jo viikonloppuisin kyselivät, koska mennään tarhaan.

Kaksi ja puoli on paras (jonkun tutkimuksenkin mukaan sekä mielenterveyden kehitykseltä, että oppimisen kannalta). Lapsi ehtii tankata perusturvallisuuden tunnetta vanhemmilta, mutta ehtii myös hyvin mukaan päiväkodin rytmeihin ja on tarpeeksi iso kertoakseen hoitajalle tarpeistaan ja vanhemmille päivästään. Sitä nuoremmat eivät vielä kaipaa ikätovereita, ja leikit ovat vierileikkejä, ja päiväkodissa ei ehdi saada hellyyttä ja huomiota. Vaille perusturvaa jääneet lapset oirehtivat myöhemmin ahdistuneistuutta ja masennusta. Kolmea vuotta lähestyvä tykkää opetella sääntöjä ja olla "iso", ja on kouluun mennessä jo vanha tekijä.

Tuokaa lapset vasta kun he osaavat itse syödä, kertoa mitä tarvitsevat ja osaavat käydä potalla. Jos tuot aikaisemmin, lapsesi on ryhmässä, missä meidän hoitajien koko aika menee vaipanvaihtoon ja pukemiseen. Lohduttaa emme valitettavasti ehdi kuin hätäisesti, vaikka joka päivä on useampi lapsi maassa rähmällään. Varsinkin kurakeleillä on kiire. Jos lapsesi, joka ei osaa puhua kunnolla, itkee, emme tiedä mikä hänellä on hätänä, emmekä oikeastaan ehdi kauaa sitä ihmetellä, koska joku toinen pitää viedä vessaan tai jollain on suu täynnä hiekkaa tmv. Aika orpona saavat olla välillä, ja se surettaa.

Ihan eri meno on vaikka kolmevuotiaitten ryhmässä, missä lapset iloitsevat leikeistä ja toistensa seurasta, ja opettelevat innoissaan pukemaan, pesemään käsiä ja käymään vessassa.

Mitä, etkö ole vielä vienyt päivähoitoon? Mars mars.

Riippuu lapsesta. Mun esikoinen meni vasta eskariin, siihen saakka kävi vain kerhossa ja sekin oli aina vaikeaa. Viihtyi kotona. Kuopus aloitti 3v päiväkodissa innoissaan, oli jo pyytänyt päästä. Tuon nuorempaa en laittaisi, 3v voi jo kertoa, jos joku asia on vialla.

Ei päiväkodit ole missään kriisissä joka kaupungissa, kaikki ei Suomessa asu PK-seudulla ja sieltäkin löytyy edelleen hyviä päiväkoteja.

Oma esikoinen meni pph:lle 14kk iässä ja päiväkotiin sitten nuoremman kanssa, esikoinen oli vajaa 5v ja kuopus oli 1,5v.

Omat lapset meni hoitoon, että pystyin käymään töissä, kasvattaa osaisin toki heidät itsekin. Vähintään eskariin olisi hyvä mennä ennen koulua, mikä on pakollistakin toki. Kerhot, avoimet päiväkodit, puistot ja harrastukset on hyviä jos on pidempään kotona.

Me ollaan veljen kanssa oltu aina perhepäivähoidossa yksityisillä muitten lasten kanssa. Kivaa on ollut. Ei tulis meileenkään viedä johonki kaupungin hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan lapsi voi hyötyä esim. helsingin tilanteen kaltaisista päiväkodeista, joissa on kova hlöstöpula, sijaisia vaikea saada, välillä lapsen nimi on maalarinteipillä selässä kun kukaan paikallaolevista työntekijöistä ei tunne ketään lapsista jne? Selittäkää minulle miten pahan hlöstöpulan kunnissa pystytään antamaan lapsille mitään varhaiskasvatusta, tukea tai kohtaamista. Miten niissä ehditään ja pystytään opettamaan mitään tunnetaitoja tai sosiaalisia taitoja. En ymmärrä. Muuten olisin lapseni laittanut päiväkotiin, mutta kun en uskalla täällä Helsingissä.

Tässä maassa on muutama muukin kaupunki/kunta kuin Helsinki. 

Ja Helsingissä on muitakin kaupunginosia kuin Vuosaari.

Meillä lapset olivat kotona 3- ja 4,5 vuotiaiksi. Lähellä oli avoin päiväkoti (missä tutustuu muihin lapsiin huoltajan kanssa). Minä olin päivisin  kotiäitinä, lisäksi tein keikkahommia sairaalassa viikonloppuisin, joskus yövuorojakin.

Päiväkotiin mennessä hoitajilta tuli positiivista palautetta; miten kohteliaita ja sosiaalisia lapset ovat.

Toki taloudellisesti huono sijoitus, mutta tärkeämpää että lapsilla on hyvä itsetunto ja perusturvallisuus. 

Ei minkään ikäisenä!!

Te ette tiijja mitä siellä tapahtuu ja miten teidän lapsianne siellä kohdellaan. Ei lapset osaa kaikesta kertoa kun luulevat sen olevan oikeutettua ja että he ansaitsivat sen.

Ei ollenkaan riittää kun on pakko mennä esikouluun jo 6 vuotiaana. Mikä hitto ihmisiä riivaa kun lapsi ei saa enää olla edes lapsi kun mahdollisimman äkkiä vaan kouluun ja työelämään??? Hätäseen vaan lapsuuden leikkiaika riistetään pois?!?!

Tuon on pakko olla äitien keksintöä, me miehet ei tuollaista lapsille tehtäis.

Lapsi päivähoitoon heti kun on irti rinnasta ja äiti töihin, ettei tarvitse uhriutua jälkikäteen kun miehen urakehitys on kaukana edellä.