Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?

3 vuotiaana meni meillä päiväkotiin. Mutta sanoisin yleisesti että vie vasta kun lapsi jo kävelee.

Jos on mahdollista viedä esim kerhoon tai johonkin harrastuksiin ja muutenkin nähdä muita lapsia ja saada kavereita, niin sanoisin että 5v. Ehtisi tottua vähän ennen eskaria. Riippuen vähän alueen tilanteesta että saako lähipäiväkotiin ja miten täyttä siellä on. Jos on huono tilanne niin sitten vasta eskariin.

Oma tyttäreni meni päivähoitoon 3-vuotiaana. Olin hoitovapaalla hänen kanssaan siihen asti, ja meillä oli hoidossa hänen ystävänsä ja ystäväperheen saman ikäinen tytär samaan aikaan.

Yhdessä sitten siirtyivät päiväkotiin.

Itse en ole koskaan ollut missään hoidossa, kotoa suoraan sitten kouluun kuten kaikki sisaruksenikin.

Minun oli tosi vaikea sopeutua päiväkotiin kun menin sinne eskariin 6-vuotiaana. Kun kaikki muut jo tunsi toisensa ja en ollut yhtään tottunut niin isoihin lapsijoukkoihin muutenkaan. Hoidossa olin tosin ollut perhepäivähoitajalla 9kk ikäisestä, mutta olihan se ihan erilaista. Omasta kokemuksesta siis mieluummin jo vähän ennen eskaria, jostain 4v iästä alkaen, vaikka osapäiväisesti. Oma 4v ainakin viihtyy päiväkodissa älyttömän hyvin ja on harmissaan jos joutuu olemaan poissa eikä näe kavereita.

3 v aikaisintaan

Kun lapsi osaa itse käydä vessassa.

Sitten kun muuhun elämäntilanteeseen sopii, esim. oman jaksamisesi suhteen. Lapsen elämää et pilaa millään ratkaisulla.

Nostooo

Kovasti on kommentteja päiväkoteja vastaan. Olisi kiva kuulla perusteluita. Ymmärrän sen, että etenkin isoissa kaupungeissa on suuria ongelmia. Itsekin miettisin siinä tapauksessa. Pienissä kaupungeissa tilanne on usein kuitenkin aika toinen.

Jos jätetään ne suurten kaupunkien ongelmat, jotka johtuu pääasiassa resurssien vähyydestä, nyt sivuun, niin mistä kumpuaa sellaiset yleisemmät ajatukset siitä, että päiväkoti on jotenkin paha paikka? On oikeasti tosi hyviäkin päiväkoteja. Ja on myös perheitä, joiden on pakko viedä lapsi aika pienenä päiväkotiin, jos on töissä kuitenkin käytävä. Oma lapsi on mennyt päiväkotiin 1,5v iässä, ja oma kokemus on, että oppinut siellä paljon sellaista mitä ei välttämättä sellainen lapsi opi, joka on vaikka 4v asti kotona. Toki tämä on vain yksi tapaus, ja yksi päiväkoti. Mutta siis jotain perusteluita sille, että lapsi pitäisi viedä vasta vanhempana, tai jopa vasta eskari-ikäisenä päiväkotiin.

Itse vein 2 vuotiaana ja kaduin heti. Lapsi oli iloinen ennen sitä. Kun vein hänet päiväkotiin, hoitaja huusi kuinka hänellä ei ole niin montaa kättä kuin tarvitsisi tämän lapsimäärän kanssa. Olimme puhuneet että voin tutustua ja katsella miten lapsi pärjää ensimmäisessä paikassaan mutta hoitaja sanoikin kun olin ollut paikalla 10min että voin jo lähteä, lapsi pääsee mukaan paremmin. Oli tosi outoa. Olisin halunnut nähdä miten alku lähtee käyntiin. Kun hain lapsen hän istui yksin asfaltilla auringossa haalari päällä, hiukset hikisinä. Häntä kutsuttiin eri nimellä ja sanoin ettei hänen nimensä ole se.

Toisella kerralla hoitaja huusi että painottaisin hoitopäiviä loppuviikolle koska heillä ei ole hoitajia alkuviikosta niin paljon, olin järkytti tästä käytöksestä.

Sitten tulikin se viimeinen piste iin päälle kun vein aamulla lapsen, hän ei halunnut jäädä. Jäin kyykkyyn uuttelemaan hänelle eteiseen missä muita lapsia puettiin ulkoiluun. Hoitaja avasi oven riuhtaisten ja huusi pienelle tytölle selästä tönien, sinä menet sinne! Lasten kanssa eteisessä ollut hoitaja vinkkasi tälle että eteisessä on vielä aikuinen. Lähdin lapseni perään kun hän hätääntyi ja lähti ulos. Siinä hoitaja kintereilläni päätin että siinä oli totuus tästä paikasta, ei kiitos enää. Ja kerran kun hain lastani niin hän meinasi alkaa itsemään hoitajan sylissä, hoitaja nappasi karkin kaapista hänen suuhun ja sanoi että tää on meidän juttu. Eli en veisi. Tämä tapahtunut jkl.

Itse olen vienyt puolitoista-vajaa kaksivuotiaana. En oikeasti jaksaisi leikkiä lapsen kanssa niin paljon kuin lapsi vaatisi. Lasten kanssa kotona oleminen on aika tylsää ja yksinäistä. Kesäisin löytyy kavereita ja muita lapsia leikkipuistoista mutta talvella arkisin siellä on aika yksinäistä.

Minusta alle kolmevuotiaatkin nauttivat toistensa seurasta. Vaikka lapsi on varhaiskasvatuksessa ehdimme hyvin arkisinkin puuhailemaan asioita.

Tuossa iässä lapsi osaa jo syödä js pukea jonkun verran, ei ole täysin autettava kuin joku ihan vauva.

Vierailija kirjoitti:

Itse vein 2 vuotiaana ja kaduin heti. Lapsi oli iloinen ennen sitä. Kun vein hänet päiväkotiin, hoitaja huusi kuinka hänellä ei ole niin montaa kättä kuin tarvitsisi tämän lapsimäärän kanssa. Olimme puhuneet että voin tutustua ja katsella miten lapsi pärjää ensimmäisessä paikassaan mutta hoitaja sanoikin kun olin ollut paikalla 10min että voin jo lähteä, lapsi pääsee mukaan paremmin. Oli tosi outoa. Olisin halunnut nähdä miten alku lähtee käyntiin. Kun hain lapsen hän istui yksin asfaltilla auringossa haalari päällä, hiukset hikisinä. Häntä kutsuttiin eri nimellä ja sanoin ettei hänen nimensä ole se.

Toisella kerralla hoitaja huusi että painottaisin hoitopäiviä loppuviikolle koska heillä ei ole hoitajia alkuviikosta niin paljon, olin järkytti tästä käytöksestä.

Sitten tulikin se viimeinen piste iin päälle kun vein aamulla lapsen, hän ei halunnut jäädä. Jäin kyykkyyn uuttelemaan hänelle eteiseen missä muita lapsia puettiin ulkoiluun. Hoitaja avasi oven riuhtaisten ja huusi pienelle tytölle selästä tönien, sinä menet sinne! Lasten kanssa eteisessä ollut hoitaja vinkkasi tälle että eteisessä on vielä aikuinen. Lähdin lapseni perään kun hän hätääntyi ja lähti ulos. Siinä hoitaja kintereilläni päätin että siinä oli totuus tästä paikasta, ei kiitos enää. Ja kerran kun hain lastani niin hän meinasi alkaa itsemään hoitajan sylissä, hoitaja nappasi karkin kaapista hänen suuhun ja sanoi että tää on meidän juttu. Eli en veisi. Tämä tapahtunut jkl.

No tässähän on toimittu nyt asiattomasti, toivottavasti veit asiaa eteenpäin. Mutta saa olla aika tyhmä, jos ei ymmärrä, että tässä pk:ssa ei ole asiar kunnossa, eikä siitä vo nyt suoraan vetää johtopäätöstä, että näin on kaikkialla muualla.

Veisin viimeistään 3-vuotiaana. Lapsen on hyvä oppia olemaan osa ryhmää, ja ne kaverit päiväkodista jatkaa aika usein sitten kouluunkin yhdessä. Omat lapset on menneet 1,5-vuotiaana, ei kai meilläkään  mikään "pakko" ole siihen ajanut, mutta ei nähty kovin järkevänä sitäkään, että toinen vanhempi on vaan kotona. Asutaan Helsingissä, päivähoito on täällä kriisissä, mutta oman alueen päiväkodeissa on ainakin toistaiseksi ollut ihan ok meininki. Meillä on varmaan käynyt tuurikin tässä.

Miten kukaan lapsi voi hyötyä esim. helsingin tilanteen kaltaisista päiväkodeista, joissa on kova hlöstöpula, sijaisia vaikea saada, välillä lapsen nimi on maalarinteipillä selässä kun kukaan paikallaolevista työntekijöistä ei tunne ketään lapsista jne? Selittäkää minulle miten pahan hlöstöpulan kunnissa pystytään antamaan lapsille mitään varhaiskasvatusta, tukea tai kohtaamista. Miten niissä ehditään ja pystytään opettamaan mitään tunnetaitoja tai sosiaalisia taitoja. En ymmärrä. Muuten olisin lapseni laittanut päiväkotiin, mutta kun en uskalla täällä Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse vein 2 vuotiaana ja kaduin heti. Lapsi oli iloinen ennen sitä. Kun vein hänet päiväkotiin, hoitaja huusi kuinka hänellä ei ole niin montaa kättä kuin tarvitsisi tämän lapsimäärän kanssa. Olimme puhuneet että voin tutustua ja katsella miten lapsi pärjää ensimmäisessä paikassaan mutta hoitaja sanoikin kun olin ollut paikalla 10min että voin jo lähteä, lapsi pääsee mukaan paremmin. Oli tosi outoa. Olisin halunnut nähdä miten alku lähtee käyntiin. Kun hain lapsen hän istui yksin asfaltilla auringossa haalari päällä, hiukset hikisinä. Häntä kutsuttiin eri nimellä ja sanoin ettei hänen nimensä ole se.

Toisella kerralla hoitaja huusi että painottaisin hoitopäiviä loppuviikolle koska heillä ei ole hoitajia alkuviikosta niin paljon, olin järkytti tästä käytöksestä.

Sitten tulikin se viimeinen piste iin päälle kun vein aamulla lapsen, hän ei halunnut jäädä. Jäin kyykkyyn uuttelemaan hänelle eteiseen missä muita lapsia puettiin ulkoiluun. Hoitaja avasi oven riuhtaisten ja huusi pienelle tytölle selästä tönien, sinä menet sinne! Lasten kanssa eteisessä ollut hoitaja vinkkasi tälle että eteisessä on vielä aikuinen. Lähdin lapseni perään kun hän hätääntyi ja lähti ulos. Siinä hoitaja kintereilläni päätin että siinä oli totuus tästä paikasta, ei kiitos enää. Ja kerran kun hain lastani niin hän meinasi alkaa itsemään hoitajan sylissä, hoitaja nappasi karkin kaapista hänen suuhun ja sanoi että tää on meidän juttu. Eli en veisi. Tämä tapahtunut jkl.

No tässähän on toimittu nyt asiattomasti, toivottavasti veit asiaa eteenpäin. Mutta saa olla aika tyhmä, jos ei ymmärrä, että tässä pk:ssa ei ole asiar kunnossa, eikä siitä vo nyt suoraan vetää johtopäätöstä, että näin on kaikkialla muualla.

Tämä oli ensimmäisen lapseni ensimmäinen päiväkoti ja onneksi vaistosin ettei kaikki ole ok. Vein asian eteenpäin. En tiedä miten lopulta kävi mutta näin yhden hoitajan muutama vuosi sen jälkeen toisessa päiväkodissa töissä ja yksi lopetti työt siellä.

1 vie aikaisintaan 3v

2 tutustu huolella päiväkoteihin ja ryhmään onko lapsellesi sopiva.

3 jää seuraamaan kuinka lapsella siellä menee vaikka sinulle sanottaisiin että olet jo nähnyt kaiken.

4 aloita lyhyillä päivillä

5 luota vaistoosi ja lapseesi

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan lapsi voi hyötyä esim. helsingin tilanteen kaltaisista päiväkodeista, joissa on kova hlöstöpula, sijaisia vaikea saada, välillä lapsen nimi on maalarinteipillä selässä kun kukaan paikallaolevista työntekijöistä ei tunne ketään lapsista jne? Selittäkää minulle miten pahan hlöstöpulan kunnissa pystytään antamaan lapsille mitään varhaiskasvatusta, tukea tai kohtaamista. Miten niissä ehditään ja pystytään opettamaan mitään tunnetaitoja tai sosiaalisia taitoja. En ymmärrä. Muuten olisin lapseni laittanut päiväkotiin, mutta kun en uskalla täällä Helsingissä.

Helsingissä päiväkodit on todella erilaisissa tilanteissa. On päiväkoteja, joissa henkilöstö vaihtuu aivan koko ajan ja voidaan todella huonosti, ja sitten on päiväkoteja, joissa on ihan pysyvä vakituinen henkilöstö ja ihan rauhallinen tilanne. Ei meillä ole kertaakaan ollut mitään maalarinteippejä selässä ja sijaisiakin on löytynyt, meidän päiväkotiin olisi työntekijöitäkin jonossa.

En veisi ollenkaan, jos ei ole pakko, mutta hyödyntäisin esim. perhekahviloita yms. kerhotoimintaa niin on leikkikavereita jos ei niitä perhe/kaveripiiristä löydy. Hoidin omani kotona eskariin asti, ja ihan hyvin sopeutuivat ja pärjäsivät. Olen ollut päiväkodissa töissä, ja en halunnut omiani sinne meteliin odottamaan vuoroaan ja keräämään nuhaa ja noroa. Ymmärrän, että monessa perheessä päivähoito on tarpeen töiden tai jonkin muun syyn kannalta. Päiväkodin varhaiskasvatus on nykypäivänä täysi vitsi, ryhmät on liian suuria, hoitajia liian vähän ja tuen tarpeisille lapsille ei saada siitä tukea. Suunnitelmat on hyvät mutta toteutuminen eri asia. Tämä ei ole missään nimessä hoitajien vika, vaan systeemin.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan lapsi voi hyötyä esim. helsingin tilanteen kaltaisista päiväkodeista, joissa on kova hlöstöpula, sijaisia vaikea saada, välillä lapsen nimi on maalarinteipillä selässä kun kukaan paikallaolevista työntekijöistä ei tunne ketään lapsista jne? Selittäkää minulle miten pahan hlöstöpulan kunnissa pystytään antamaan lapsille mitään varhaiskasvatusta, tukea tai kohtaamista. Miten niissä ehditään ja pystytään opettamaan mitään tunnetaitoja tai sosiaalisia taitoja. En ymmärrä. Muuten olisin lapseni laittanut päiväkotiin, mutta kun en uskalla täällä Helsingissä.

Ja siis todellakin on opetettu tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja todella jokaista lasta miettien. Edelliseen lisäys

Miten ihmeessä teillä kaikilla tuntuu olevan varaa hoitaa lapset eskari-ikään asti kotona? Omani meni 1-vuotiaana päiväkotiin koska ei yksinkertaisesti ollut varaa jäädä kotihoidon tuelle. Oon huomannut, että pitkään kotona voivat olla ne, jotka puoliso elättää tai toimeentulotuella eläjät jotka eivät muutenkaan kävisi töissä.

En yhtään ihmettele ettei Suomessa tehdä lapsia, kun hirveä syyllistäminen jos ei ole varaa hoitaa heitä kotona vuosikausia.