Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?
Tilanne nyt siis se, että mulla on mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona niin pitkään kuin haluan. Lähinnä mietin lapsen kannalta, missä iässä alkaa tulla tarve enenevissä määrin muiden lasten kanssa touhuamiseen? Kuinka pitkään riittää mun seura ja satunnaiset kontaktit muihin lapsiin jne? Vauva on nyt 8 kk ikäinen.
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
1 vie aikaisintaan 3v
2 tutustu huolella päiväkoteihin ja ryhmään onko lapsellesi sopiva.
3 jää seuraamaan kuinka lapsella siellä menee vaikka sinulle sanottaisiin että olet jo nähnyt kaiken.
4 aloita lyhyillä päivillä
5 luota vaistoosi ja lapseesi
Miksi aikaisintaan 3-vuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat toki yksilöitä, mutta noin 3v iässä ja noin 6v iässä on todella vaikea sopeutua. Eli joko noin 2v, tai yli4v mutta ennen eskaria.
Olen ollut pitkään töissä ensin perhepäivähoitajana, myöhemmin päiväkodissa. Olen myös ollut pitkään kotiäitinä yhdessä välissä. Esikoinen oli kouluun saakka kotona. Toinen meni hoitoon ekan kerran eskarissa, kolmas meni 2v iässä. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, laittaisin nuo aiemmatkin lapset aiemmin päiväkotiin, niin ihana kokemus tuo viimeisin.
Toki, ollaan Itä-suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä teillä kaikilla tuntuu olevan varaa hoitaa lapset eskari-ikään asti kotona? Omani meni 1-vuotiaana päiväkotiin koska ei yksinkertaisesti ollut varaa jäädä kotihoidon tuelle. Oon huomannut, että pitkään kotona voivat olla ne, jotka puoliso elättää tai toimeentulotuella eläjät jotka eivät muutenkaan kävisi töissä.
En yhtään ihmettele ettei Suomessa tehdä lapsia, kun hirveä syyllistäminen jos ei ole varaa hoitaa heitä kotona vuosikausia.
Tätä olen itsekin miettinyt. Joskus tuntuu, ettei lapsia saisi edes tehdä, jos ei pysty hoitamaan heitä kotona. Ja Suomessa vanhempainvapaa on ruhtinaallinen moniin muihin maihin verrattuna!
Oikeesti riippuu kauan kun sun nuppi kestää olla kotona. Riippuu myös tosi paljon millainen lapsi on luonteeltaan ja millainen päiväkoti löytyy. Meillä ihana 8-paikkainen ryhmä nuorimmalle joka 1,5v. Toimii!
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan lapsi voi hyötyä esim. helsingin tilanteen kaltaisista päiväkodeista, joissa on kova hlöstöpula, sijaisia vaikea saada, välillä lapsen nimi on maalarinteipillä selässä kun kukaan paikallaolevista työntekijöistä ei tunne ketään lapsista jne? Selittäkää minulle miten pahan hlöstöpulan kunnissa pystytään antamaan lapsille mitään varhaiskasvatusta, tukea tai kohtaamista. Miten niissä ehditään ja pystytään opettamaan mitään tunnetaitoja tai sosiaalisia taitoja. En ymmärrä. Muuten olisin lapseni laittanut päiväkotiin, mutta kun en uskalla täällä Helsingissä.
Hyvin media on luonut tällaisen todella pelottavan mielikuvan Helsingin tilanteesta. Päiväkotikokemusta 8 vuoden takaa useasta eri päiväkodista ja en tunnista näitä kuvailtuja kauhukuvia. No kesäpäivystyksessä laitettiin nimi maalarinteipillä hattuun ulkoilussa. Mielestäni ihan ymmärrettävää kun lapset ja aikuiset oli eri päiväkodeista muutenkin. Yhdessä päiväkodisssa oli yhden vuoden aikana vähän kriisiä, mutta tämä johti lähinnä siihen, että ei tehty retkiä päiväkodin ulkopuolelle (erityislasten takia). Mielestäni lasteni päiväkodeissa tehdään ihan todella siistejä juttuja, erilaisia retkiä, päiväkotiin tulee esiintymään erilaisia taiteilijoita yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota kantaa sopivaan ikään aloittaa varhaiskasvatuksessa.
Onkohan aloittaja, ja muut pitkään kotona lasten kanssa olleet, miettineet mikä taloudellinen vaikutus kotoilulla on tulevaisuudessa. Esim. äidin eläkekertymä.
Epämiellyttävä tosi on, että noin puolet liitoista päätyy eroon. Jos miehen varallisuus on mahdollistanut kotoilun, niin miten käy eron jälkeen äidin taloudelle?
Riippuu täysin lapsesta. Meillä ensimmäinen lapsi meni täytettyään 3v ja se oli jälkikäteen ajateltuna turhan myöhään. Toinen lapsi meni täytettyään 2v. Se oli oikein sopiva aika. Ja tämä siis erinomaisessa yksityisessä päiväkodissa Espoossa.
Sen verran tiedän päiväkodin arjesta, että itselläni ei olisi ollut mitenkään rahkeita järjestää lapsilleni yhtä paljon ohjattua toimintaa ja varsinkaan ulkoilua 2-3 kertaa päivässä satoi tai paistoi vuoden ympäri. SItäpaitsi puistot täällä ovat arkipäivisin lähes autioita talviaikaan eikä sieltä varsinkaan löydy yli 3 vuotiaalle seuraa ellei päiväkotiryhmä ole päättänyt lähteä puistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsä eläkesäästäjä kirjoitti:
En ota kantaa sopivaan ikään aloittaa varhaiskasvatuksessa.
Onkohan aloittaja, ja muut pitkään kotona lasten kanssa olleet, miettineet mikä taloudellinen vaikutus kotoilulla on tulevaisuudessa. Esim. äidin eläkekertymä.
Epämiellyttävä tosi on, että noin puolet liitoista päätyy eroon. Jos miehen varallisuus on mahdollistanut kotoilun, niin miten käy eron jälkeen äidin taloudelle?
Tai äidin uralle, toki monilla kotiäideillä ei sellaista edes ole. Itse olen tutkijatohtori ja olin kotona lapsen kanssa vanhempainvapaan loppuun. Sen jälkeen mies oli puolisen vuotta ennen kuin muksu meni päiväkotiin reilu vuoden vanhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kaikesta, mutta n. 3v. Ja mieluiten perhepäivähoito aluksi hyvällä hoitajalla, sitten n. 5v päiväkoti. Näin oli meillä, ja tasapainoisia ihmisiä tuli, nyt jo nuoria aikuisia. Saivat olla kotona, kerhossa, pienryhmässä ja lopulta sosiaalistuivat hyvin ennen eskaria.
Vierailija kirjoitti:
Kotona mahd pitkään
Saako eskariin mennä, vai vasta ekalle luokalle? Vai kotikouluko paras?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsen pitää jo kaksivuotiaana olla päivähoidossa. Luohan se jo tasa-arvoa, ettei kukaan opi kotona enempää kuin toiset siellä päiväkodissa.
Tylsä eläkesäästäjä kirjoitti:
En ota kantaa sopivaan ikään aloittaa varhaiskasvatuksessa.
Onkohan aloittaja, ja muut pitkään kotona lasten kanssa olleet, miettineet mikä taloudellinen vaikutus kotoilulla on tulevaisuudessa. Esim. äidin eläkekertymä.
Epämiellyttävä tosi on, että noin puolet liitoista päätyy eroon. Jos miehen varallisuus on mahdollistanut kotoilun, niin miten käy eron jälkeen äidin taloudelle?
Ei pidä hankkia lapsia tuollaiset arvot omaavan miehen kanssa, perussääntö. Toisekseen, ei äidin seuraa voi rahassa mitata. Minua ei haittaa pienempi eläke, se on mammonaa vain. Jos olisin miettisin vain rahaa ja mahdollisimman suurta eläkettä, niin kyllä olisi säälittävä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsi, jos ei ole varaa tai halua, jaksamista, mielenkiintoa, eli rakkautta?
Ehkäisymenetelmiä on monenlaisia!
Mieluiten aikaisintaan siinä vaiheessa, kun osaa puhua ja kävellä, niin pystyy edes vähän pitämään puoliaan. Eli noin 2-vuotiaana, tai vähän aiemmin.
Kolmevuotiaasta alkaen lapset kaipaavat omanikäistään seuraa, joten siinä vaiheessa viimeistään.
...mutta on totta, että päiväkodeissa on monesti nykyään alimiehitys, joten lapsilla voi olla aika turvaton olo siinä kaaoksessa. Eli voit viedä vasta 5-vuotiaana.
Katso asiaa uudestaan vaikka parin vuoden päästä. Tunnet lapsesi parhaiten ja osaat arvioida, alkaako hän tylsistyä kotona kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö meni 3,5-vuotiaana ja poika kaksivuotiaana. En jaksanut hoitaa heitä enempää.
Uskon että vastauksesi on provo.
Jos ei, ihmettelen minkä takia hankkii lapsia, jos niitä ei jaksa/viitsi hoitaa?
Provo tai ei mutta mistä ihminen voi tietää etukäteen jaksaako kotiäitiyttä vai ei. Se että se on ehkä sujunut sinulta ei tarkoita että muut olisivat laiskoja ja tyhmiä jotka väsyvät kotona. Ehkä tulee yllätyksenä sinulle mutta vanhempia, lapsia ja elämän tilanteita on erilaisia. Taidat sinä se provo olla.
Tylsä eläkesäästäjä kirjoitti:
En ota kantaa sopivaan ikään aloittaa varhaiskasvatuksessa.
Onkohan aloittaja, ja muut pitkään kotona lasten kanssa olleet, miettineet mikä taloudellinen vaikutus kotoilulla on tulevaisuudessa. Esim. äidin eläkekertymä.
Epämiellyttävä tosi on, että noin puolet liitoista päätyy eroon. Jos miehen varallisuus on mahdollistanut kotoilun, niin miten käy eron jälkeen äidin taloudelle?
Mietin kyllä ka erokin tuli. Nettovarallisuuus pitkistä kotivuosista huolimatta merkittävä, vuosipalkka 150000 ja eläkekin tulee olemaan helposti yli 5000€. Kuitenkin koska eläkeikä koittaa lähempänä seitsemääkytä jonne en koskaan välttämättä edes pääse niin elän elämääni ennen sitä enkä vain eläke mielessä. Mietin myös "eläketappioden" lisäksi miten sijoitan rahojani tuottavasti ja miten nostan tulotasoani. Itselle oli tärkeämpää olla lasten kanssa ja en niitä vuosia vaihtaisi pois mistään hinnasta enkä varsinkaan eläkkeestä.
Tässä maassa on muutama muukin kaupunki/kunta kuin Helsinki.