Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ei enää pariudu?
Kommentit (2819)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.
Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.
Italiassa paistaa aurinko, joka tekee ihmistä avoimpia. Lisäksi Suomessa voi saada syytteen ahdistelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle parisuhteesta ei ole mitään iloa. Vapaus menee, rahat menevät, mielenterveys menee.
Sinkkuna elämä on parempaa. Sen myöntävät myös parisuhteessa olevat miehet.
Mulla on teoria. Komeimmat miehet ovat ratkaiseet tuon ongelman. He suostuvat vain fwb-suhteeseen. Tuollaisia miehiä on Tinder täynnä ja kaikki naiset taistelevat heistä. Normimiehet jäävät naisten kiinnostuksen ulkopuolelle ja katoavat Tinderistä ja muista deittiäpeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle parisuhteesta ei ole mitään iloa. Vapaus menee, rahat menevät, mielenterveys menee.
Sinkkuna elämä on parempaa. Sen myöntävät myös parisuhteessa olevat miehet.
Sittenhän teillä on muutama huoli ja murhe vähemmän, kun ette edes halua suhdetta. Monihan murehtii, jos kumppania ei löydy, mutta jos sitä ei haluakaan, on varmaan helpompi olla ja elellä. Ja pariutuminen on täysin vapaaehtoista, nykyisin sinkkuna eläminen on myös mahdollista, joten jokainen saa ihan aidosti valita sinkkuuden, jos siltä tuntuu.
Sitähän yllä olevassa viestissä juuri sanottiin. On paljon parempi olla sinkku kuin parisuhteessa.
Naisten rumuus. Kun suurin osa naisista on läskejä, niin miehet haluaa niitä harvoja hoikkia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.
Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.
Nykyisellä kulttuuriaikakaudella tuollainen miesten toiminta tuskin tulee Suomessa ainakaan lisääntymään. Minun mielestäni täällä naiset ovat yksiselitteisesti kieltäneet palstallakin lähestymästä tuntemattomia ihmisiä kaduilla. Tai siis miehet eivät saa lähestyä tuntemattomia naisia, toisin päin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Toi "kipinän puuttuminen" on ennemmin sääntö kuin poikkeus nettideittaillessa. Netissä ihastutaan keinotekoisesti luotuihin ideoihin toisesta ihmisestä ja sen vuoksi nettideittailu on silkkaa ajan haaskausta. Sitten kun oikeassa elämässä tulee vastaan se eka mies, jonka kanssa on vähänkään kemiaa, niin se vie jalat alta.
Unohda nettideittailu ja ala tekemään aloitteita naisille oikeassa elämässä. Jos et edes uskalla lähestyä naisia, niin unohda koko juttu, mutta älä syytä naisia siitä, että olet yksin.
Kerrotko vielä, missä näitä aloitteita saa tehdä tuntemattomille naisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Toi "kipinän puuttuminen" on ennemmin sääntö kuin poikkeus nettideittaillessa. Netissä ihastutaan keinotekoisesti luotuihin ideoihin toisesta ihmisestä ja sen vuoksi nettideittailu on silkkaa ajan haaskausta. Sitten kun oikeassa elämässä tulee vastaan se eka mies, jonka kanssa on vähänkään kemiaa, niin se vie jalat alta.
Unohda nettideittailu ja ala tekemään aloitteita naisille oikeassa elämässä. Jos et edes uskalla lähestyä naisia, niin unohda koko juttu, mutta älä syytä naisia siitä, että olet yksin.
Mistä tietää päältäpäin, onko nainen sinkku vai varattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.
Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.
Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?
On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se pariutuminen tarkoittaa? Olen nelikymppinen nainen ja mielestäni pariutunut, sillä olen vuosia ollut vakavassa parisuhteessa. En ole kuitenkaan naimisissa enkä naimisiin menossa, emmekä asu yhdessä, emmekä ole muuttamassa yhteen.
Ihanteellinen tilanne! Jos ei toista jaksa, voi ottaa omaa aikaa. Ei mitään pakko seksejä, kumpikin hoitaa omat sotkunsa ja homma pyörii varmasti hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.
Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.
Italiassa paistaa aurinko, joka tekee ihmistä avoimpia. Lisäksi Suomessa voi saada syytteen ahdistelusta.
Ei Suomessa saa syytettä ahdistelusta, jos pyytää tuntemattonmalta puhelinnumeroa. Mutta todennäköisesti juuri kukaan ei halua antaa puhelinnumeroaan tuntemattomalle. Se, että antaisi numeron, edellyttäisi jonkinasteista kiinnostusta tätä kohtaan, ja aika harva nainen kiinnostuu miehestä vain siksi, että tämä on mies ja sattui kävelemään samalla kadulla samaan aikaan. Ja toisaalta Suomessa on totuttu siihen, että miehenkin osoittama kiinnostus oikeasti olisi henkilökohtaista, eikä mies samalla lailla osoittaisi kiinnostusta joka ikistä naista kohtaan - tai näin ainakin aiemmin. Tavallaanhan suomalainen tapa on rehellisempi, ja tähtää aidompaan ja syvällisempään kohtaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Toi "kipinän puuttuminen" on ennemmin sääntö kuin poikkeus nettideittaillessa. Netissä ihastutaan keinotekoisesti luotuihin ideoihin toisesta ihmisestä ja sen vuoksi nettideittailu on silkkaa ajan haaskausta. Sitten kun oikeassa elämässä tulee vastaan se eka mies, jonka kanssa on vähänkään kemiaa, niin se vie jalat alta.
Unohda nettideittailu ja ala tekemään aloitteita naisille oikeassa elämässä. Jos et edes uskalla lähestyä naisia, niin unohda koko juttu, mutta älä syytä naisia siitä, että olet yksin.
Kerrotko vielä, missä näitä aloitteita saa tehdä tuntemattomille naisille?
Lähestymällä kuin tuntematonta ihmistä. Kohteliaasti, asiallisesti, ei päällekäyvästi, ei suoran seksuaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Toi "kipinän puuttuminen" on ennemmin sääntö kuin poikkeus nettideittaillessa. Netissä ihastutaan keinotekoisesti luotuihin ideoihin toisesta ihmisestä ja sen vuoksi nettideittailu on silkkaa ajan haaskausta. Sitten kun oikeassa elämässä tulee vastaan se eka mies, jonka kanssa on vähänkään kemiaa, niin se vie jalat alta.
Unohda nettideittailu ja ala tekemään aloitteita naisille oikeassa elämässä. Jos et edes uskalla lähestyä naisia, niin unohda koko juttu, mutta älä syytä naisia siitä, että olet yksin.
Itse en ainakaan ota sitä riskiä että nainen pitää rumana ja ahdistuu jos teen asiallisen aloitteen jonka jälkeen olen oikeudessa syytetyn penkillä ahdistelusta
"Onpa täällä paljon porukkaa, taitaa tulla pitkä jonotus, mitäpä luulet?"
"Anteeksi, mutta huomasitko, menikö bussi 87 jo tästä?"
"Haluatko mennä jonossa minun eteen, kun minulla on kärry täynnä ja sinulla vain yksi ostos?"
Vieläkö haluat lisää ehdotuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Toi "kipinän puuttuminen" on ennemmin sääntö kuin poikkeus nettideittaillessa. Netissä ihastutaan keinotekoisesti luotuihin ideoihin toisesta ihmisestä ja sen vuoksi nettideittailu on silkkaa ajan haaskausta. Sitten kun oikeassa elämässä tulee vastaan se eka mies, jonka kanssa on vähänkään kemiaa, niin se vie jalat alta.
Unohda nettideittailu ja ala tekemään aloitteita naisille oikeassa elämässä. Jos et edes uskalla lähestyä naisia, niin unohda koko juttu, mutta älä syytä naisia siitä, että olet yksin.
Mistä tietää päältäpäin, onko nainen sinkku vai varattu?
Suu auki ja kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on nykyään ihan kohtuuttoman suuret vaatimukset.
- Pitää saada menestyksekäs ja kuuluisa ura
- Pitää saada lapsia
- Pitää saada vielä menestyneempi komea mies joka hoitaa kodin ja lapset 50/50
- Pitää saada kallis koti hyvältä alueelta
jne.
Ihmekös tuota kun sopivia mieskandidaatteja ei tunnu löytyvän.
Ai niin, kun miehet haluavat asua vain Kontulan ja Mellunmäen tapaisissa vuokratalolähiöissä, eikä kukaan mies haluaisi lapsia eikä ainakaan tehdä kotitöitä, ja mies ei myöskään haluaisi naista, jolla on menestyksekäs ura. Sitten kuitenkin naisella pitäisi olla omaa rahaa, vaikkei töissä kävisikään.
Ettekö voisi etsiä naisia jostain aatteellisista työväenluokan duunarinaisista, jotka haluavat jäädä vanhoille kotikulmilleen asumaan, vaikka sinne Kontulaan? Vai eivätkö nämä sitten muista syistä kiinnosta? Ja nimenomaan nykyisin on paljon vela-naisia, joten luulisi, että sellainenkin löytyy.
Itse asiassa monet miehet etsivät juuri tuollaista ja elävät noin. Tästä syystä kaupan kassat ja lähihoitajat ovat myös monen korkeakoulutetun miehen mielestä lähtökohtaisesti kiinnostavampia kuin korkeakoulutettu "high maintenance" -nainen. Tunnen monta maisteria ja tohtorinkin, joilla on duunarivaimo.
Naisen korkea koulutus ei valitettavasti tuo miehelle parisuhteeseen muuta eroa kuin veemäisen luonteen ja erittäin todennäköisesti femahtaneen ajatusmaailman. Edelleen nainen silti odottaa, että mies tienaa enemmän ja myös käyttää rahaa naiseen. Naisen tienatessa enemmän ei siitä mies kyllä hyödy.
Suomalainen mies ei tarjoa naiselle edes kahvia vaikka on kyseessä ensitreffit.
Missähän kohtaa mies käyttää rahaa naiseen?
Parisuhteessa nainen tekee 100% lapset kun mies loisii, nainen maksaa puolet kaikesta ja yksin niiden yhteisten lasten menot ja miehen mielestå kotityötkin kuuluvat yksin naiselle. Parisuhde on siis miehelle loisimissuhde. Onko mikään ihme että nainen ottaa eron loisesta?Siinä vaiheessä kun selviää, että nainen haluaa juuri sinut. Ensitreffeillä kaksi tuntematonta tapaa toisensa ja osa niistä naista on huijareita. Sitä ei voi tietää etukäteen kuka on tosissaan ja kuka ei.
Ei kannata treffata tuntemattomia. Ensitreffeille voi mennä vaikka tuntee toisen jo ennalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Toi "kipinän puuttuminen" on ennemmin sääntö kuin poikkeus nettideittaillessa. Netissä ihastutaan keinotekoisesti luotuihin ideoihin toisesta ihmisestä ja sen vuoksi nettideittailu on silkkaa ajan haaskausta. Sitten kun oikeassa elämässä tulee vastaan se eka mies, jonka kanssa on vähänkään kemiaa, niin se vie jalat alta.
Unohda nettideittailu ja ala tekemään aloitteita naisille oikeassa elämässä. Jos et edes uskalla lähestyä naisia, niin unohda koko juttu, mutta älä syytä naisia siitä, että olet yksin.
Mistä tietää päältäpäin, onko nainen sinkku vai varattu?
Suu auki ja kysy.
Yleensä saa tylyt pakit, jos nainen on varattu tai jos mies ei muuten kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on nykyään ihan kohtuuttoman suuret vaatimukset.
- Pitää saada menestyksekäs ja kuuluisa ura
- Pitää saada lapsia
- Pitää saada vielä menestyneempi komea mies joka hoitaa kodin ja lapset 50/50
- Pitää saada kallis koti hyvältä alueelta
jne.
Ihmekös tuota kun sopivia mieskandidaatteja ei tunnu löytyvän.
Ai niin, kun miehet haluavat asua vain Kontulan ja Mellunmäen tapaisissa vuokratalolähiöissä, eikä kukaan mies haluaisi lapsia eikä ainakaan tehdä kotitöitä, ja mies ei myöskään haluaisi naista, jolla on menestyksekäs ura. Sitten kuitenkin naisella pitäisi olla omaa rahaa, vaikkei töissä kävisikään.
Ettekö voisi etsiä naisia jostain aatteellisista työväenluokan duunarinaisista, jotka haluavat jäädä vanhoille kotikulmilleen asumaan, vaikka sinne Kontulaan? Vai eivätkö nämä sitten muista syistä kiinnosta? Ja nimenomaan nykyisin on paljon vela-naisia, joten luulisi, että sellainenkin löytyy.
Itse asiassa monet miehet etsivät juuri tuollaista ja elävät noin. Tästä syystä kaupan kassat ja lähihoitajat ovat myös monen korkeakoulutetun miehen mielestä lähtökohtaisesti kiinnostavampia kuin korkeakoulutettu "high maintenance" -nainen. Tunnen monta maisteria ja tohtorinkin, joilla on duunarivaimo.
Naisen korkea koulutus ei valitettavasti tuo miehelle parisuhteeseen muuta eroa kuin veemäisen luonteen ja erittäin todennäköisesti femahtaneen ajatusmaailman. Edelleen nainen silti odottaa, että mies tienaa enemmän ja myös käyttää rahaa naiseen. Naisen tienatessa enemmän ei siitä mies kyllä hyödy.
Suomalainen mies ei tarjoa naiselle edes kahvia vaikka on kyseessä ensitreffit.
Missähän kohtaa mies käyttää rahaa naiseen?
Parisuhteessa nainen tekee 100% lapset kun mies loisii, nainen maksaa puolet kaikesta ja yksin niiden yhteisten lasten menot ja miehen mielestå kotityötkin kuuluvat yksin naiselle. Parisuhde on siis miehelle loisimissuhde. Onko mikään ihme että nainen ottaa eron loisesta?Siinä vaiheessä kun selviää, että nainen haluaa juuri sinut. Ensitreffeillä kaksi tuntematonta tapaa toisensa ja osa niistä naista on huijareita. Sitä ei voi tietää etukäteen kuka on tosissaan ja kuka ei.
Ei kannata treffata tuntemattomia. Ensitreffeille voi mennä vaikka tuntee toisen jo ennalta.
Eli ei kannata tehdä aloitteita? Mikä on oikein, mikä väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.
Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.
Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.
Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes
Toi "kipinän puuttuminen" on ennemmin sääntö kuin poikkeus nettideittaillessa. Netissä ihastutaan keinotekoisesti luotuihin ideoihin toisesta ihmisestä ja sen vuoksi nettideittailu on silkkaa ajan haaskausta. Sitten kun oikeassa elämässä tulee vastaan se eka mies, jonka kanssa on vähänkään kemiaa, niin se vie jalat alta.
Unohda nettideittailu ja ala tekemään aloitteita naisille oikeassa elämässä. Jos et edes uskalla lähestyä naisia, niin unohda koko juttu, mutta älä syytä naisia siitä, että olet yksin.
Itse en ainakaan ota sitä riskiä että nainen pitää rumana ja ahdistuu jos teen asiallisen aloitteen jonka jälkeen olen oikeudessa syytetyn penkillä ahdistelusta
"Onpa täällä paljon porukkaa, taitaa tulla pitkä jonotus, mitäpä luulet?"
"Anteeksi, mutta huomasitko, menikö bussi 87 jo tästä?"
"Haluatko mennä jonossa minun eteen, kun minulla on kärry täynnä ja sinulla vain yksi ostos?"
Vieläkö haluat lisää ehdotuksia?
Ja sitten se oleellisin kysymys:
Kuinka moni sinun tuntemistasi tai vähemmän tuntemistasi ihmisistä on rehellisesti muodostanut minkäänlaista parisuhdetta tai edes ystävyyssuhdetta tällaisen keskustelun seurauksena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.
Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.
Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?
On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.
Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.
Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.
Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?
On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.
Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.
Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.
Siinä vaiheessä kun selviää, että nainen haluaa juuri sinut. Ensitreffeillä kaksi tuntematonta tapaa toisensa ja osa niistä naista on huijareita. Sitä ei voi tietää etukäteen kuka on tosissaan ja kuka ei.