Miksi ihmiset ei enää pariudu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.

Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.

Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.

Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes

Toi "kipinän puuttuminen" on ennemmin sääntö kuin poikkeus nettideittaillessa. Netissä ihastutaan keinotekoisesti luotuihin ideoihin toisesta ihmisestä ja sen vuoksi nettideittailu on silkkaa ajan haaskausta. Sitten kun oikeassa elämässä tulee vastaan se eka mies, jonka kanssa on vähänkään kemiaa, niin se vie jalat alta.

Unohda nettideittailu ja ala tekemään aloitteita naisille oikeassa elämässä. Jos et edes uskalla lähestyä naisia, niin unohda koko juttu, mutta älä syytä naisia siitä, että olet yksin.

Itse en ainakaan ota sitä riskiä että nainen pitää rumana ja ahdistuu jos teen asiallisen aloitteen jonka jälkeen olen oikeudessa syytetyn penkillä ahdistelusta

"Onpa täällä paljon porukkaa, taitaa tulla pitkä jonotus, mitäpä luulet?"

"Anteeksi, mutta huomasitko, menikö bussi 87 jo tästä?"

"Haluatko mennä jonossa minun eteen, kun minulla on kärry täynnä ja sinulla vain yksi ostos?"

Vieläkö haluat lisää ehdotuksia?

En tiennyt että nämä ovat aloitteita. Itse olen usein sanonut juuri tällaisia muille ihmisille, mutta koskaan ei ole ollut mitään taka-ajatuksia. Ovatkohan kaikki mummotkin luulleet, että yritän iskeä heitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Niin se riittää naisillekin siinä vaiheessa, kun mies on huippukomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Mikä riittää syyksi naisille treffeille menoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Niin se riittää naisillekin siinä vaiheessa, kun mies on huippukomea.

Niin, eli jos mies on tavallisen tylsännäköinen, hänen ei varmaan kannata ehdottaa treffejä naiselle, joka ei tiedä hänestä muuta kuin sen että ulkonäkö on tylsä, eikö vain? Tuskin ne miehetkään tuntemattomia naisia lähestyvät niin, että tekevät aloitteita sellaisille, joiden ulkonäkö ei kiinnosta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

itse luin av palstalta, mitä naiset oikeasti ajattelevat miehistä. meni pariutumishalut

Mitähän ne sit ajattelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Mikä riittää syyksi naisille treffeille menoon?

Eri naisilla on varmasti erilaiset "kriteerit". Olen tuo, jolta kysyt, ja omalla kohdallani se, jos mies vaikuttaa siltä, että voisi olla kanssani samanhenkinen (jos ei siis tunneta ennestään). Sitten taas jos tunnetaan jo jonkin verran, silloin usein tietää jo, synkkaako toisen kanssa. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen, että kiinnostuisin, mutta tietysti ulkonäkö ei saa olla vastenmielinen.

Viimeksi kun menin treffeille, menin hieman tutun miehen kanssa, joka oli ulkonäöllisesti sellainen "ihan kivannäköinen" (ei sellainen, jonka kuvailisin jos olisi ennen tuota pitänyt kuvailla ihannemies tai toiveitten mies) ja jonka kanssa on aina ollut mukava jutella, on synkannut hyvin ja hän on vaikuttanut samanhenkiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Minäkin pystyn lähestyä helposti venäläistä naista venäjäksi, mutta suomalaista naista suomeksi lähestyminen on paljon vaikeampaa jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Mikä riittää syyksi naisille treffeille menoon?

Eri naisilla on varmasti erilaiset "kriteerit". Olen tuo, jolta kysyt, ja omalla kohdallani se, jos mies vaikuttaa siltä, että voisi olla kanssani samanhenkinen (jos ei siis tunneta ennestään). Sitten taas jos tunnetaan jo jonkin verran, silloin usein tietää jo, synkkaako toisen kanssa. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen, että kiinnostuisin, mutta tietysti ulkonäkö ei saa olla vastenmielinen.

Viimeksi kun menin treffeille, menin hieman tutun miehen kanssa, joka oli ulkonäöllisesti sellainen "ihan kivannäköinen" (ei sellainen, jonka kuvailisin jos olisi ennen tuota pitänyt kuvailla ihannemies tai toiveitten mies) ja jonka kanssa on aina ollut mukava jutella, on synkannut hyvin ja hän on vaikuttanut samanhenkiseltä. 

Eri naisilla ei vaikuttaisi olevan erilaiset kriteerit. Miesmallin kuva kerää Tinderissä valtavat määrät tykkäyksiä naisilta ikätasosta riippumatta. 27-vuotias miesmallin kuva saa suoria aloitteita naisilta ikäluokasta 18-55. Eli en usko, että pelkkä ulkonäkö ei riittäisi.

MGTOW!

Ottamatta kantaa siihen, onko pariutuminen nykyään vaikeampaa vai helpompaa (veikkaus on: tietyt ominaisuudet ovat menettäneet arvoaan ja toiset ominaisuudet nostaneet arvoaan) niin sanoisin, että yhä useammasta (koulutetusta varsinkin) miehestä ja naisesta on tullut tarkempi siitä millaista oman elämän tarinaansa on rakentamassa.

Silloin olemme myös varmasti tarkempia siitä, että rakkauden kohde sopii tähän tarinaan joskin se aiheuttaa myös sen, että riskejä otetaan vähemmän - ei lähdetä tutustumaan vihreää valoa näyttäviin vähän kiikun kaakun kiinnostavuudeltaan oleviin ihmisiin sillä ajatuksella, että jos sieltä paljastuisikin jotain superia vaan halutaan varmasti kaikki ne tietyt jutut heti kättelyssä jotta elämäntarina etenee seuraavaan vaiheeseen kullanhohtoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Niin se riittää naisillekin siinä vaiheessa, kun mies on huippukomea.

Niin, eli jos mies on tavallisen tylsännäköinen, hänen ei varmaan kannata ehdottaa treffejä naiselle, joka ei tiedä hänestä muuta kuin sen että ulkonäkö on tylsä, eikö vain? Tuskin ne miehetkään tuntemattomia naisia lähestyvät niin, että tekevät aloitteita sellaisille, joiden ulkonäkö ei kiinnosta yhtään.

Jos minun olisi miehenä ase ohimolla tehtävä tuntemattomalle naiselle aloite, niin se olisi varmasti ulkoisesti hyvin vaatimattomalle naiselle. Kauniin naisen iskeminen kylmällä lähestymisellä (tai minun tapauksessani missään) on yhtä todennäköistä, kuin 30 asteen helle tammikuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Niin se riittää naisillekin siinä vaiheessa, kun mies on huippukomea.

Niin, eli jos mies on tavallisen tylsännäköinen, hänen ei varmaan kannata ehdottaa treffejä naiselle, joka ei tiedä hänestä muuta kuin sen että ulkonäkö on tylsä, eikö vain? Tuskin ne miehetkään tuntemattomia naisia lähestyvät niin, että tekevät aloitteita sellaisille, joiden ulkonäkö ei kiinnosta yhtään.

Jos minun olisi miehenä ase ohimolla tehtävä tuntemattomalle naiselle aloite, niin se olisi varmasti ulkoisesti hyvin vaatimattomalle naiselle. Kauniin naisen iskeminen kylmällä lähestymisellä (tai minun tapauksessani missään) on yhtä todennäköistä, kuin 30 asteen helle tammikuussa.

Niin, mutta millaiset treffit tulisi miehen kanssa, joka joutui niille koska joku uhkasi aseella? Tosi hyvät lähtökohdat suhteelle:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa ainakin naisena pariutua, kun toisen päätarkoitus on pelkkä itsensä tyydyttäminen. Jos ei saa, naristaan.

Hetkeäkään ei mietitä, miksi toinen osapuoli ei halua. Auttaako syyttely?

Miehet jos oppisivat yhden ainoan asian. Nainen haluaa seksiä, jos se on tarpeeksi hyvää. Kurkistus peiliin, pöksyyn ja omaan toimintaan aloittaa suhteen parantamisen.

Pornon tilalle on hyvä ottaa keskustelu kumppanin kanssa ja lukea vaikka joku oikea opas, miten tulee toimia. Terapeuttejakin löytyy.

Jos tärkeintä on aina vaan sen oman tarpeen tyydyttäminen, niin eikö voi käyttää kättä? Jos vaihtelua haluaa, niin vaihtaa kättä tai ostaa näppylähanskat.

Siinä vaiheessa kun on valmis kasvamaan aikuiseksi ja huomioimaan myös toisen tarpeet, on valmis mielestäni vasta oikeasti parisuhteeseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että kuuntelee toista. Se mikä toiselle ei käy, niin se ei käy. Jos mies haluaa painaa kakkoseen, niin pitäisikö sen olla enemmän ok, kuin se, että nainen haluaa miehen roikkuvan sisäkön vaatteissa amppelista suuseksin aikana?

Ja miehille pikkuvinkki. Kuumin esileikki voi naiselle olla se siivottu keittiö, kun väsyneenä sieltä kamarista lapsien nukuttamiselta joutaa. Ensin läheisyyttä ja hellyyttä, sitten vasta enemmän. Ja lopulta unta sylikkäin. Aina ei tarvitse mitään armotonta sooloilua.

"Kurkistus pöksyyn" "Kuumin esileikki siivottu keittiö, kun väsyneenä tulee kamarista"

Nuo lauseet ja 50-luvun sanat saisivat lämpiämään lähinnä puurokattilan.

Joo samaa katsoin, ihan käsittämätön asenne. Ei seksin pitäisi olla mikään palkinto kotitöistä. Tuollainen ajattelu paljastaa, että aito halu on ihan vieras käsite.

En itse löydä kohtaa "palkinto kotitöistä". Ymmärsin, että jos toinen on hoitanut illan lapsia ja laittanut nukkumaan, niin se, ettei yliväsyneenä tarvitse enää siivota keittiötä, antaa senkin ajan sen aidon halun tyydyttämiselle.

Siinäkään tapauksessa siivottu keittiö ei ole esileikki. Kotitöiden reilu jakaminen pikemminkin on vain osa toimivaa parisuhdetta, ja toimiva parisuhde on hyvä alusta toimivalle seksielämälle, mutta silti toimivassa seksielämässäkin esileikki on jotain ihan muuta kuin vain se, että kumpikin teki osuutensa kotitöistä.

Melkko jyrkästi ilmaiset. Entä, jos se onkin joillekin se kipinä? Eiköhän jokainen pari saa elää tavallaan, tuskin se sinulta on pois.

No, oikeassa toki olet. Jokainenhan saa päättää ihan itse asiansa, ja on ihan ok saada kipinä ja kiihottua vaikka siivotusta keittiöstä. Ehkä tuon kommenttini voikin lukea vastaukseksi yleistettävää ohjetta vastaan - koska kaikille naisille se ei todellakaan päde, että seksihalut nousevat vain, kun mies siivoaa. Huonossa tapauksessa miehet luulevat, että tekemällä osuutensa kotitöistä, voi sitten keskittyä seksissä vain itseensä, kun nainenhan on jo "hoideltu". Ja suurimmassa osassa tapauksia se ei mene näin.

Mikä muuttuu? Moni mies keskittyy lopulta kuitenkin seksissä vain itseensä. Jos mahdollisesti saa samaan hintaan siivouksen, niin kukapa ei ottaisi... :D

No itse en jatkaisi suhdetta ja muuttaisi yhteen miehen kanssa, joka keskittyy seksissä vain itseensä. Eihän tuo edes ole naisen kannalta mikään hyvä diili, koska ihan yhtä lailla mies hyötyy siitä, että kotityöt jaetaan - yksin asuessa tekisi 100%, yhdessä asuessa puolet. Ja nytkö sitten vain mies saisi siihen kaupan päälle seksuaalisen tyydytyksen ja naisen pitäisi pitää tätä jonain win-win-tilanteena???

Juuri näin. Minusta lähtöoletus on se, että seksi on nautinnollista JA kotityöt jaetaan. Muuten koko suhde on aika turha.

Jos kotityöt jaetaan vaadittava määrä päätetään yhdessä eikö pelkästään yksin naisen toimesta ja elämän kulut jaetaan

Ja jos toivottavassa kodin siisteystasossa/sen ylläpitämiseen vaadittavassa kotitöiden määrässä on osapuolten kokemusten välillä suuria eroja, suhdetta ei kannata aloittaa. Eli sinkkuus jatkuu ja saa jatkossakin siivota vain omat jäljet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavismiehenä yrittänyt löytää parisuhdetta jo vuosikaudet.

Tuntuu, että en riitä naisille, koska heiltä tulee aina kipinä puuttuu -pakit.

Tämä ihmetyttää kun toisaalta saa aina lukea, että naiset "törmäävät" ns.pánomiehiin.

Miksi itsellä ei ole vientiä vaikka en ole pánomíes

Toi "kipinän puuttuminen" on ennemmin sääntö kuin poikkeus nettideittaillessa. Netissä ihastutaan keinotekoisesti luotuihin ideoihin toisesta ihmisestä ja sen vuoksi nettideittailu on silkkaa ajan haaskausta. Sitten kun oikeassa elämässä tulee vastaan se eka mies, jonka kanssa on vähänkään kemiaa, niin se vie jalat alta.

Unohda nettideittailu ja ala tekemään aloitteita naisille oikeassa elämässä. Jos et edes uskalla lähestyä naisia, niin unohda koko juttu, mutta älä syytä naisia siitä, että olet yksin.

Itse en ainakaan ota sitä riskiä että nainen pitää rumana ja ahdistuu jos teen asiallisen aloitteen jonka jälkeen olen oikeudessa syytetyn penkillä ahdistelusta

"Onpa täällä paljon porukkaa, taitaa tulla pitkä jonotus, mitäpä luulet?"

"Anteeksi, mutta huomasitko, menikö bussi 87 jo tästä?"

"Haluatko mennä jonossa minun eteen, kun minulla on kärry täynnä ja sinulla vain yksi ostos?"

Vieläkö haluat lisää ehdotuksia?

Kuinka moni nainen toivoo tuntemattoman miehen lähestyvän naista ja kuinka moni nainen ei missään tapauksessa halua miehen lähestyvän? 20%/80%?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa ainakin naisena pariutua, kun toisen päätarkoitus on pelkkä itsensä tyydyttäminen. Jos ei saa, naristaan.

Hetkeäkään ei mietitä, miksi toinen osapuoli ei halua. Auttaako syyttely?

Miehet jos oppisivat yhden ainoan asian. Nainen haluaa seksiä, jos se on tarpeeksi hyvää. Kurkistus peiliin, pöksyyn ja omaan toimintaan aloittaa suhteen parantamisen.

Pornon tilalle on hyvä ottaa keskustelu kumppanin kanssa ja lukea vaikka joku oikea opas, miten tulee toimia. Terapeuttejakin löytyy.

Jos tärkeintä on aina vaan sen oman tarpeen tyydyttäminen, niin eikö voi käyttää kättä? Jos vaihtelua haluaa, niin vaihtaa kättä tai ostaa näppylähanskat.

Siinä vaiheessa kun on valmis kasvamaan aikuiseksi ja huomioimaan myös toisen tarpeet, on valmis mielestäni vasta oikeasti parisuhteeseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että kuuntelee toista. Se mikä toiselle ei käy, niin se ei käy. Jos mies haluaa painaa kakkoseen, niin pitäisikö sen olla enemmän ok, kuin se, että nainen haluaa miehen roikkuvan sisäkön vaatteissa amppelista suuseksin aikana?

Ja miehille pikkuvinkki. Kuumin esileikki voi naiselle olla se siivottu keittiö, kun väsyneenä sieltä kamarista lapsien nukuttamiselta joutaa. Ensin läheisyyttä ja hellyyttä, sitten vasta enemmän. Ja lopulta unta sylikkäin. Aina ei tarvitse mitään armotonta sooloilua.

"Kurkistus pöksyyn" "Kuumin esileikki siivottu keittiö, kun väsyneenä tulee kamarista"

Nuo lauseet ja 50-luvun sanat saisivat lämpiämään lähinnä puurokattilan.

Joo samaa katsoin, ihan käsittämätön asenne. Ei seksin pitäisi olla mikään palkinto kotitöistä. Tuollainen ajattelu paljastaa, että aito halu on ihan vieras käsite.

En itse löydä kohtaa "palkinto kotitöistä". Ymmärsin, että jos toinen on hoitanut illan lapsia ja laittanut nukkumaan, niin se, ettei yliväsyneenä tarvitse enää siivota keittiötä, antaa senkin ajan sen aidon halun tyydyttämiselle.

Siinäkään tapauksessa siivottu keittiö ei ole esileikki. Kotitöiden reilu jakaminen pikemminkin on vain osa toimivaa parisuhdetta, ja toimiva parisuhde on hyvä alusta toimivalle seksielämälle, mutta silti toimivassa seksielämässäkin esileikki on jotain ihan muuta kuin vain se, että kumpikin teki osuutensa kotitöistä.

Melkko jyrkästi ilmaiset. Entä, jos se onkin joillekin se kipinä? Eiköhän jokainen pari saa elää tavallaan, tuskin se sinulta on pois.

No, oikeassa toki olet. Jokainenhan saa päättää ihan itse asiansa, ja on ihan ok saada kipinä ja kiihottua vaikka siivotusta keittiöstä. Ehkä tuon kommenttini voikin lukea vastaukseksi yleistettävää ohjetta vastaan - koska kaikille naisille se ei todellakaan päde, että seksihalut nousevat vain, kun mies siivoaa. Huonossa tapauksessa miehet luulevat, että tekemällä osuutensa kotitöistä, voi sitten keskittyä seksissä vain itseensä, kun nainenhan on jo "hoideltu". Ja suurimmassa osassa tapauksia se ei mene näin.

Mikä muuttuu? Moni mies keskittyy lopulta kuitenkin seksissä vain itseensä. Jos mahdollisesti saa samaan hintaan siivouksen, niin kukapa ei ottaisi... :D

No itse en jatkaisi suhdetta ja muuttaisi yhteen miehen kanssa, joka keskittyy seksissä vain itseensä. Eihän tuo edes ole naisen kannalta mikään hyvä diili, koska ihan yhtä lailla mies hyötyy siitä, että kotityöt jaetaan - yksin asuessa tekisi 100%, yhdessä asuessa puolet. Ja nytkö sitten vain mies saisi siihen kaupan päälle seksuaalisen tyydytyksen ja naisen pitäisi pitää tätä jonain win-win-tilanteena???

Juuri näin. Minusta lähtöoletus on se, että seksi on nautinnollista JA kotityöt jaetaan. Muuten koko suhde on aika turha.

Jos kotityöt jaetaan vaadittava määrä päätetään yhdessä eikö pelkästään yksin naisen toimesta ja elämän kulut jaetaan

Ja jos toivottavassa kodin siisteystasossa/sen ylläpitämiseen vaadittavassa kotitöiden määrässä on osapuolten kokemusten välillä suuria eroja, suhdetta ei kannata aloittaa. Eli sinkkuus jatkuu ja saa jatkossakin siivota vain omat jäljet.

Tai sitten suhde jatkuu niin kauan kuin toinen jaksaa siivota toista miellyttääkseen.369

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse luin av palstalta, mitä naiset oikeasti ajattelevat miehistä. meni pariutumishalut

Sama.

Hyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla liian kovat vaatimukset. Ennen otettiin samalta kylältä kumppani kunhan ei aivan serkku ollut. Nykyään mielummin yksin jos ei löydä täydellistä.

Ennen kumppani otettiin hyötymistarkoituksessa. Nykyisin ihmiset eivät halua elämäänsä mitään hyödytöntä riesaa. Kumppani otetaan vain, mikäli se parantaa elämänlaatua.

Näin on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Italialainen mies rakastaa vain äitiänsä. He kehuvat aina miten hänen äitinsä teki parempaa ruokaa kuin vaimo. Venäläiset naiset tietävät tämän totuuden. Voi tulla kyllä vähän shokkina totuus, kun selviää, ettei mies ole onnistunut katkaisemaan napanuoraa samalla tavalla kuin kylmässä Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Mikä riittää syyksi naisille treffeille menoon?

Eri naisilla on varmasti erilaiset "kriteerit". Olen tuo, jolta kysyt, ja omalla kohdallani se, jos mies vaikuttaa siltä, että voisi olla kanssani samanhenkinen (jos ei siis tunneta ennestään). Sitten taas jos tunnetaan jo jonkin verran, silloin usein tietää jo, synkkaako toisen kanssa. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen, että kiinnostuisin, mutta tietysti ulkonäkö ei saa olla vastenmielinen.

Viimeksi kun menin treffeille, menin hieman tutun miehen kanssa, joka oli ulkonäöllisesti sellainen "ihan kivannäköinen" (ei sellainen, jonka kuvailisin jos olisi ennen tuota pitänyt kuvailla ihannemies tai toiveitten mies) ja jonka kanssa on aina ollut mukava jutella, on synkannut hyvin ja hän on vaikuttanut samanhenkiseltä. 

Eri naisilla ei vaikuttaisi olevan erilaiset kriteerit. Miesmallin kuva kerää Tinderissä valtavat määrät tykkäyksiä naisilta ikätasosta riippumatta. 27-vuotias miesmallin kuva saa suoria aloitteita naisilta ikäluokasta 18-55. Eli en usko, että pelkkä ulkonäkö ei riittäisi.

No sitten se on varmaan niin. Samahan se minulle on, millä perusteella muut naiset treffeille lähtevät. Jos siis miehen ulkonäkö ei ole tyyppiä miesmalli, kannattaa varmasti tuoda itsestään esiin niitä muita ominaisuuksia, joiden perusteella nainen kiinnostuisi lähtemään treffeille juuri hänen kanssaan. Aivan niinkuin itse tuossa kerroin - minä kiinnostuin miehestä, jonka kanssa synkkasi hyvin ja joka oli samanhenkinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä etelä Euroopassa. Meno on perinteisempää. Lastenvaunuja saa väistellä. Näiltä ei vielä ole viety uskoa tulevaisuuteen. Miten minusta tuntuu että Suomi on kadotuksen mallimaa.

Itse vietin kesän Italiassa ja joka päivä vähintään 5 miestä juoksi perään ja pyysi puhelinnumeroa. Joka paikassa oli jatkuvasti flirttiä ja sutinaa ilmassa. Se oli ihanaa! Suomessa yksikään mies ei ole edes katsunut silmiin ja hymyillyt kadulla varmaan 10 vuoteen.

Jännä, miten eri lailla tällaisen voi kokea. Itse kokisin tuollaisen lähinnä häiritsevänä. Enkä edes ymmärrä miten tuo muka edesauttaa pariutumista. Ilmeisesti siellä Italiassa sitten miehet pyytävät puhelinnumeroita melkein keneltä tahansa, ellei sitten kyse ole siitä, että sinä olet niin poikkeuksellisen hyvännäköinen, että he haluavat tutustua sinuun tietämättä sinusta mitään. Mutta eihän kahden täysin randomin välille kovinkaan todennäköisesti synny kemiaa, kipinää saati ihmissuhdetta. Ja kuinka moni nainen haluaa jaella puhelinnumeroaan tuohon tahtiin täysin tuntemattomille ihmisille? Monihan ei tietoturvasyistä halua jaella tietojaan edes kaikkiin nettikauppoihin, joten outoa olisi, jos oltaisiin valmiit antamaan puhelinnumero kenelle tahansa vastaantulijalle. Sitten jos joku näistä aloittaa häiriösoitot tai Whatsapp-pommituksen, niin kuinkahan kivaa sekin olisi?

On kiva, että on flirttiä ja sutinaa, mutta ainakin itse haluaisin, että sellainen olisi oikeasti henkilökohtaista. Kuulostaa siltä, että Italiassa sillä ei ole mitään painoarvoa, vaan flirttiä vaan on naisen ja miehen välillä, ihan sama vaikka eivät olisi edes heteroita. Ei tuollainen ainakaan minua mitenkään ilahduttaisi. Se voi ilahduttaa, jos yhden kivan tyypin kanssa on flirttiä siksi, että juuri me tunnemme vetoa toisiamme kohtaan - ei siis siksi, että satumme olemaan eri sukupuolta ja silloin vaan pitää kuin automaationa flirttailla, ihan sama millainen se toinen on.

Tämän vuoksi miesten tehtävä oli aikoinaan lähestyä naisia. Miehet tiesivät/tietävät välittömästi, kenestä ovat kiinnostuneita.

Heille siis riitti/riittää ulkonäkö - ok, se on täysin sallittua. Mutta ei naisille riitä syyksi treffeille menoon se, että mies on yksipuolisesti kiinnostunut hänestä.

Mikä riittää syyksi naisille treffeille menoon?

Eri naisilla on varmasti erilaiset "kriteerit". Olen tuo, jolta kysyt, ja omalla kohdallani se, jos mies vaikuttaa siltä, että voisi olla kanssani samanhenkinen (jos ei siis tunneta ennestään). Sitten taas jos tunnetaan jo jonkin verran, silloin usein tietää jo, synkkaako toisen kanssa. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen, että kiinnostuisin, mutta tietysti ulkonäkö ei saa olla vastenmielinen.

Viimeksi kun menin treffeille, menin hieman tutun miehen kanssa, joka oli ulkonäöllisesti sellainen "ihan kivannäköinen" (ei sellainen, jonka kuvailisin jos olisi ennen tuota pitänyt kuvailla ihannemies tai toiveitten mies) ja jonka kanssa on aina ollut mukava jutella, on synkannut hyvin ja hän on vaikuttanut samanhenkiseltä. 

Eri naisilla ei vaikuttaisi olevan erilaiset kriteerit. Miesmallin kuva kerää Tinderissä valtavat määrät tykkäyksiä naisilta ikätasosta riippumatta. 27-vuotias miesmallin kuva saa suoria aloitteita naisilta ikäluokasta 18-55. Eli en usko, että pelkkä ulkonäkö ei riittäisi.

No sitten se on varmaan niin. Samahan se minulle on, millä perusteella muut naiset treffeille lähtevät. Jos siis miehen ulkonäkö ei ole tyyppiä miesmalli, kannattaa varmasti tuoda itsestään esiin niitä muita ominaisuuksia, joiden perusteella nainen kiinnostuisi lähtemään treffeille juuri hänen kanssaan. Aivan niinkuin itse tuossa kerroin - minä kiinnostuin miehestä, jonka kanssa synkkasi hyvin ja joka oli samanhenkinen.

Todennäköisyys jälkimmäiselle on 10 prosentin luokkaa. Jos perusnätti nainen ei saa mallimiestä, hän tyytyy olemaan yksin.