Nirso 9v lihoo melko hurjaa vauhtia, pakko antaa sitä mitä syö kun perus kotiruoka on melkein kaikki "hyi"

Siksikö niiden eroavien miesten vaimot on niin lihavia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee. 

Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.

Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle. 

Ohis mutta ei energiaa synny tyhjästä. Montako keskitys leiri van kia oli ylipainoisia? Vaikka heillä taisi olla vähän enemmän traumoja kuin eroperheessä.

Monellako heistä oli ruokaakaan? Onko sinun mielestäsi paras ratkaisu nyt sitten kieltää lapselta kaikki syöminen? Heittää eteen kerran päivässä keitettyä vettä, jossa leivänkannikka ja perunankuoria?

Oma vanhemapani laihdutti minua kieltämällä syömisen. Paria vuotta myöhemmin koulusta otettiin yhteyttä, että lapsen on saatava ruokaa. Paino-ongelmat eivät todellakaan ratkenneet tuolla. 

Täh? Eiks tässä puhuttu ylipainoisista lapsista jotka syövät liikaa? Ja sinä kommentoit että lihoin vaikket syönyt liikaa? Niin siihen vastasin että söit liikaa ja lihoit sen takia.

Ei kukaan ole puhunut syömisen kieltämisestä. Vaan lähinnä siitä että tarjolla on terveellistä ruokaa, lapsi kyllä syö kun on nälkä. Se ei ole keino että antaa epäterveellistä ruokaa, sillä aiheuttaa lapselle vain haittaa.

Lapsen lihominen (etenkin, jos vanhemmat eivät ole itse lihavia), on aina vakavasti otettava asia eikä mikään pelkän ruokadieetin juttu. Siksi kommentin asiaa laveasti. Joka on lukenut kirjan murhatusta Eerika-tytöstä, muistaa, että tämä ongelmakenttä nousi esille myös siellä. Lapsi oli pulska kokemansa stressin vuoksi ja häntä pakkojuoksutettiin että myös pakkosyötettiin että myös pidettiin nälässä. 

Itsellä nousee niin vahvat suojamekanismit jokaista traumastressattua lasta kohtaan, että triggeröinti tapahtuu helposti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Stressi lisää mm. kortisolin erittymistä, mikä vaikuttaa kylläisyydentunteeseen ja lisää mielitekosyömistä. Voi sitä lasta nälässä pitää ja estää lihomisen, mutta liiallisen syömisen ja herkutteluntarpeen takana olevat tunne-elämän ongelmat jäävät ratkaisematta. Oireiden hoitaminen ja syiden lakaiseminen maton alle on sitä suurinta typeryyttä pitkällä tähtäimellä. Tuossa kun on jo hyvät lähtökohdat syömishäiriön alulle.

Kokeile vähentää ruoan määrää. Siis ihan sen nykyisen ruoan, jota poika syö. Katso myös ettei hänellä ole rahaa ostaa koulun jälkeen mitään kaupasta. Ja sano suoraan pojalle, että hän syö nyt liikaa ja liian epäterveellistä ruokaa, ja hänestä on hyvää vauhtia tulossa lihava. Jos hän on lihava, hän saa kärsiä siitä jatkossa ja joutuu kaverien ilkkumaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1990-luvun loppupuolella minun ja sisarusten piti syödä mitä oli tarjolla tai saimme olla nälässä. Sitä syötiin, mitä tarjolla oli tai sitten oltiin ilman. Ei meiltä kysytty, että mitä halutaan syödä vaan annettiin sitä, mitä sattui olemaan ja niin se nykyäänkin pitäisi olla. Eli jos lapselle ei tarjottu ruoka kelpaa, niin sitten hän saa olla syömättä seuraavaan ateriaan asti ja jos silloinkaan ei kelpaa, niin sitten taas syömättä seuraavaan ateriaan asti.

Ei tuo metodi ainakaan omaa ruokasuhdettani korjannut eikä myöskään keho-ongelmia. Toivon, että tänä päivänä olisi vähän kehittyneempää näkemystä tarjolla, mutta se pitää onnistua löytämään jostain. 

Kyllä on vaikeaa kun kaikki pitää kääntää ja vääntää aina. Läski lapsi on riski itselleen ja yhteiskunnalle, kyllä se laihtuu jos ruokavalio muutetaan täysin ja pysytään siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee. 

Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.

Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle. 

Ohis mutta ei energiaa synny tyhjästä. Montako keskitys leiri van kia oli ylipainoisia? Vaikka heillä taisi olla vähän enemmän traumoja kuin eroperheessä.

Lakatkaa käyttämästä keskitysleirivankeja esimerkkinä laihuudesta/laihduttamisesta! He olivat oikeita ihmisiä jotka hitaasti kid utettiin hengiltä.

Lisäksi ko. esimerkki nimenomaan todistaa kuinka hanakasti ihmiskeho tarttuu hätätilassa jokaiseen kaloriin. Se että heistä yksikään oli hengissä alle 500kcal annoksilla 16h päivässä pakkotyötä tehden osoittaa kuinka epänormaali tilanne elämössä johtaa myös kehon epänormaaliin tilaan.

Jokainen on yksilö siinä mikä lihottaa ja mikä laihduttaa, mutta se että käyttää näitä vankeja esimerkkinä siitä että "no niin, älä syö liikaa, niin et liho" on yksinkertaisesti törkeää. Se että jokainen lopulta kuolee nälkään, jos ei saa ruokaa, ei auta ketään laihduttamaan.

Kato vaan omat läskis ja anna lapsen syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1990-luvun loppupuolella minun ja sisarusten piti syödä mitä oli tarjolla tai saimme olla nälässä. Sitä syötiin, mitä tarjolla oli tai sitten oltiin ilman. Ei meiltä kysytty, että mitä halutaan syödä vaan annettiin sitä, mitä sattui olemaan ja niin se nykyäänkin pitäisi olla. Eli jos lapselle ei tarjottu ruoka kelpaa, niin sitten hän saa olla syömättä seuraavaan ateriaan asti ja jos silloinkaan ei kelpaa, niin sitten taas syömättä seuraavaan ateriaan asti.

Ei tuo metodi ainakaan omaa ruokasuhdettani korjannut eikä myöskään keho-ongelmia. Toivon, että tänä päivänä olisi vähän kehittyneempää näkemystä tarjolla, mutta se pitää onnistua löytämään jostain. 

Jep. Minunkin kohdallani tämä johti vain syömishäiriöön ja kehonkuvan vääristymiseen. Olen 40 nyt ja kamppailen asian kanssa edelleen. Parempi olisi selvittää MIKSI lapsi ei halua syödä ns. normaalia ruokaa. Hän tarvitsee apua johonkin. Se ei korjaannu sillä että sanotaan vaan että ole sitten syömättä.

Älä pakota syömään mitään tiettyä mutta älä osta roskaa. Kun valittaa nälkää niin kysy mitä söisi, mutta älä anna roskan suhteen periksi.

Mutta ÄLÄ siis istuta väkisin pöydän ääressä tai määrää syömään ruokaa x. Nälissään pitää saada olla ihan vapaasti.

Näin neuvoisin ihmisenä joka oli itse lapsena melko nirso ja meni ihan paniikkiin jos yritettiin painostaa syömään jotain omasta mielestä kuvottavaa. Mutta jos meillä oli vaikka katkarapuja ruuaksi niin minun annettiin sitten syödä kaikessa rauhassa vaikka pelkkää perunaa ja voita. Minulle ei lähdetty tilaamaan pizzaa.

Tämä keskustelu on ihan hirveä eikä auta ap:ta yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee. 

Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.

Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle. 

Moni eroperheen lapsi lihoaa, koska vanhemmat vanhemmat kilpailevat lapsensa rakkaudesta ja ostavat sitä lapselta herkuilla. He voivat myös yrittää parantaa lapsen mielialaa karkeilla ja muulla hyvällä.

Se kalori on kaiken perusta kehon energiataloudessa. Hienosti osasit huomata, että traumoista voi tulla syömishäiriöitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että se suuhun laitetun ruuan määrä ja laatu suhteessa kulutukseen määrittää lihoamisen / laihtumisen. Se anoreksia/bulimia/ahmimishäiriö/ortoreksia/tiesmikä vaikuttaa siihen suuhun laitettavan ruokaan ja voi välillisesti vaikuttaa kehon koostumukseen, mutta se ei vaikuta suoraan kehon painoon. 

P.S. Kirjoitusasusta päätellen veikkaisin, että minulla on korkeampi koulutus kuin sinulla.

Kuinka paljon sinulla on aiheesta kokemusta eroperheen lihavana lapsena tai eroperheen lihavan lapsen vanhempana?

Kuulostaa siltä, että lapsi on oppinut, että jos sanoo perus ruoalle "hyi", saa jotain hyvää syötävää. 9 v jo niin iso, että en jaksa uskoa kyse olevan nirsoilusta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että lapsi on oppinut, että jos sanoo perus ruoalle "hyi", saa jotain hyvää syötävää. 9 v jo niin iso, että en jaksa uskoa kyse olevan nirsoilusta.

Jaa, olen niinkin iso jo kuin 49 v ja silti traumat saavat edelleen minun ruokahaluni ja syömiseni raiteiltaan, jos osuvat päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Stressi lisää mm. kortisolin erittymistä, mikä vaikuttaa kylläisyydentunteeseen ja lisää mielitekosyömistä. Voi sitä lasta nälässä pitää ja estää lihomisen, mutta liiallisen syömisen ja herkutteluntarpeen takana olevat tunne-elämän ongelmat jäävät ratkaisematta. Oireiden hoitaminen ja syiden lakaiseminen maton alle on sitä suurinta typeryyttä pitkällä tähtäimellä. Tuossa kun on jo hyvät lähtökohdat syömishäiriön alulle.

Nyt on taas kohtuullisen tuhtia tuubaa. Juu herkutteluntarpeen takana VOI olla esim. tunne-elämän ongelmia, mutta olen erittäin allerginen sille, että joka ikisestä ylipainoisesta ihmisestä ollaan automaattisesti tekemässä traumatisoitunutta uhria, joka tarvitsee psykoterapiaa eikä missään tapauksessa esim. ravitsemusneuvontaa, jossa kerrotaan faktoja syömisen vaikutuksista terveyteen. 

Varsinkin, jos puhutaan lapsista, niin kyllä ne syövät tasan kaikki herkut, joita vanhemmat kantavat niiden nenän eteen ja jos vanhemmat kantavat nenän eteen liikaa herkkuja, kyse ei ole lapsen tunne-elämän ongelmasta vaan aikuisen kyvyttömyydestä ottaa vastuuta aikuisuudestaan. 

Tässäkin tapauksessa ap:n ex-mies syöttää lapselleen vain hampurilaisia ja pizzoja ja ap ei halua olla lapsen silmissä ilkeä, joten hänkin syöttää lapselleen samaa scheissea. Silloin lapsen lihoaminen ei johdu mistään kortisolin liikaerityksistä vaan epäkelvoista vanhemmista, jotka eivät suostu ajattelemaan lapsensa parasta vaan haluavat olla kaverivanhempia. 

Mun perheessäni menee niin, että jos ruoka ei kelpaa niin sitten on syömättä, mutta sitten mitään mutakaan ei saa syödä. Joten aika monesti se ruoka alkoi mullakin maitata, kun oli kova nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Älä pakota syömään mitään tiettyä mutta älä osta roskaa. Kun valittaa nälkää niin kysy mitä söisi, mutta älä anna roskan suhteen periksi.

Mutta ÄLÄ siis istuta väkisin pöydän ääressä tai määrää syömään ruokaa x. Nälissään pitää saada olla ihan vapaasti.

Näin neuvoisin ihmisenä joka oli itse lapsena melko nirso ja meni ihan paniikkiin jos yritettiin painostaa syömään jotain omasta mielestä kuvottavaa. Mutta jos meillä oli vaikka katkarapuja ruuaksi niin minun annettiin sitten syödä kaikessa rauhassa vaikka pelkkää perunaa ja voita. Minulle ei lähdetty tilaamaan pizzaa.

Tarkennuksena vielä, että jos olisin itse saanut valita niin olisin varmaan syönyt pelkästään nugetteja ja ranskalaisia ja Fazerin sinistä. Tällä menetelmällä sentään söin myös hedelmiä, marjoja, keitettyä perunaa, pastaa, kanaa, lihapullia, puuroa, kalakeittoa jne. Ja pysyin normaalipainoisena. Ruokavalio laajentui sen jälkeen kun tulin siihen ikään ettei esim. koulussa pakotettu enää "maistamaan" mitään. Raakoja kasviksia en pysty syömään vieläkään, maistuvat kaikki tosi pistävältä ja pahalta. Uunijuurekset, grillattu parsa, keitetyt vihreät pavut ja muu sellainen menee.

138 cm pitkä ja 33 kg on normaalipainoinen, ei kannata stressata lapsen syömisillä yhtään.

Anna pojan syödä äläkä niuhota.

tiedät kyllä missä se vika on ja ei, se ei ole lapsessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee. 

Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.

Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle. 

Moni eroperheen lapsi lihoaa, koska vanhemmat vanhemmat kilpailevat lapsensa rakkaudesta ja ostavat sitä lapselta herkuilla. He voivat myös yrittää parantaa lapsen mielialaa karkeilla ja muulla hyvällä.

Se kalori on kaiken perusta kehon energiataloudessa. Hienosti osasit huomata, että traumoista voi tulla syömishäiriöitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että se suuhun laitetun ruuan määrä ja laatu suhteessa kulutukseen määrittää lihoamisen / laihtumisen. Se anoreksia/bulimia/ahmimishäiriö/ortoreksia/tiesmikä vaikuttaa siihen suuhun laitettavan ruokaan ja voi välillisesti vaikuttaa kehon koostumukseen, mutta se ei vaikuta suoraan kehon painoon. 

P.S. Kirjoitusasusta päätellen veikkaisin, että minulla on korkeampi koulutus kuin sinulla.

Kuinka paljon sinulla on aiheesta kokemusta eroperheen lihavana lapsena tai eroperheen lihavan lapsen vanhempana?

Ai kun en ole eronnut eikä vanhempanikaan eronneet en voi ymmärtää, miten ihmiskeho toimii? Vanhempien avioero ei vaikuta mitenkään lapsen fysiologiaan. Se voi toki aiheuttaa stressiä, mutta niin voi moni muukin asia. Se stressi voi vaikuttaa syömiseen ja se voi vaikuttaa painoon, mutta tuollaiset päätelmät, että erolapset lihoavat riippumatta mitä he syövät ja siitä eteenpäin viety päätelmä, että erolapsille voi syöttää mitä haluaa, ei todellakaan ole lasten edun mukaista.