Nirso 9v lihoo melko hurjaa vauhtia, pakko antaa sitä mitä syö kun perus kotiruoka on melkein kaikki "hyi"

Olet ihan kunnon äiti vaikka et myöntyisikään noihin lapsesi toiveisiin. Selkärankaa sinulta vaaditaan, ei ainaista myöntymistä. Hankalaksi menee jos jatkat samalla kaavalla. Sinä olet se aikuinen joka määrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Stressi lisää mm. kortisolin erittymistä, mikä vaikuttaa kylläisyydentunteeseen ja lisää mielitekosyömistä. Voi sitä lasta nälässä pitää ja estää lihomisen, mutta liiallisen syömisen ja herkutteluntarpeen takana olevat tunne-elämän ongelmat jäävät ratkaisematta. Oireiden hoitaminen ja syiden lakaiseminen maton alle on sitä suurinta typeryyttä pitkällä tähtäimellä. Tuossa kun on jo hyvät lähtökohdat syömishäiriön alulle.

Nyt on taas kohtuullisen tuhtia tuubaa. Juu herkutteluntarpeen takana VOI olla esim. tunne-elämän ongelmia, mutta olen erittäin allerginen sille, että joka ikisestä ylipainoisesta ihmisestä ollaan automaattisesti tekemässä traumatisoitunutta uhria, joka tarvitsee psykoterapiaa eikä missään tapauksessa esim. ravitsemusneuvontaa, jossa kerrotaan faktoja syömisen vaikutuksista terveyteen. 

Varsinkin, jos puhutaan lapsista, niin kyllä ne syövät tasan kaikki herkut, joita vanhemmat kantavat niiden nenän eteen ja jos vanhemmat kantavat nenän eteen liikaa herkkuja, kyse ei ole lapsen tunne-elämän ongelmasta vaan aikuisen kyvyttömyydestä ottaa vastuuta aikuisuudestaan. 

Tässäkin tapauksessa ap:n ex-mies syöttää lapselleen vain hampurilaisia ja pizzoja ja ap ei halua olla lapsen silmissä ilkeä, joten hänkin syöttää lapselleen samaa scheissea. Silloin lapsen lihoaminen ei johdu mistään kortisolin liikaerityksistä vaan epäkelvoista vanhemmista, jotka eivät suostu ajattelemaan lapsensa parasta vaan haluavat olla kaverivanhempia. 

Oletko miettinyt sitä, että vastuuton vanhempi joka lihottaa lapsensa, kun ei itse pysty kohtaamaan "hankalia" tunteita, on itse asiassa melko turvaton ja traumatisoiva hahmo. Vanhemman tehtävä on ajatella lapsensa parasta, ei sitä , mikä on hänelle itselleen helpointa. Moni vain helposti lahjoo lapsensa herkuilla hiljaiseksi. Ja ei, se ei edistä normaalia tunne-elämän kehitystä. Väittäisin myös, että harvempi tasapainoinen lapsi yhtäkkiä alkaa pelkkää moskaa vaatia, jos ei sitä säännöllisesti ole tottunut saamaan.

Että sikäli olemme ihan samoilla linjoilla, puhumme vain eri näkökulmista.

Ei. Emme ole samoilla linjoilla. Sinä yrität kivenkovaan väittää, että lihoaminen ei johdu siitä mitä syö vaan kaikesta mahdollisesta muusta. Jos menee vaikkapa Facebookissa mihin tahansa terveys-/laihdutusaiheiseen ryhmään, vähintään 90% on niitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka ovat sitä mieltä, että heillä on nyt sellainen poikkeustila, että ruokavalio ja liikunta eivät auta heitä laihtumaan ja he yrittävät kysellä vinkkejä tähän. Poikkeuksen muodostavat ne, jotka ovat onnistuneet laihduttamaan, jotka kertovat, että he vähensivät syömistään ja alkoivat lenkkeilemään tms. 

Se, että lapsi on totutettu syömään moskaa ei ole mikään tunne-elämän häiriö vaan ihan vain huonoa vanhemmuutta. Siihen minkään hormonitasapainojen sotkeminen ei auta mitään. 

Sinua ei siis yhtään kiinnosta se, miksi vanhempi tarjoaa sitä moskaa lähtötilanteessa, vaikka tietää että se on lapselle pahaksi? Tai miksi lapsi alkaa yhtäkkiä nirsoilemaan ja vaatimaan "herkkuruokaa".

Jos lihomisessa kyse olisi pelkästä tietämättömyydestä, ei 2/3 aikuisista olisi ylipainoisia. Se, että hoetaan että "syö enemmän kuin kulutat" on aivan silkkaa hapen tuhlausta, kun ei se käytännössä kuitenkaan noin yksinkertaista ole. Tämän voi todeta ihan vain ympärilleen katsomalla.

Monimutkaisiin ongelmiin on aina mukava tarjota helppoja ratkaisuja. Harmillista on se, että ne eivät toimi.

Todellakin minua kiinnostaa tietää, että miksi se vanhempi ei tarjoa lapselleen kunnon ruokaa, mutta se nyt on aivan eri asia. Se ei liity mitenkään siihen, että lihoaminen ja laihtuminen riippuu siitä mitä syö ja kuinka paljon kuluttaa. En nyt millään jaksaisi jankata tätä enää.  

Lihoamisessa ei ole todellakaan ole kyse pelkästään tietämättömyydestä. Lihoamiselle (eli liikasyömiselle) on hyvin monia syitä, joista tietämättömyys voi olla yksi, mutta tuskin yleisin. Yksi merkittävä syy on esimerkiksi se, että karkin syöminen sohvalla on kivaa, juokseminen räntäsateessa vähän hanurista. Toisin kuin vielä 50 vuotta sitten, ihminen tarvitsee valtavan määrän itsekuria pysyäkseen normaalipainossa. 70-luvulla ei yksinkertaisesti ollut tarjolla erilaisia herkkuja läheskään samalla tavalla kuin tänä päivänä. Lisäksi suurempi osa kansasta teki fyysistä työtä ja polkupyörä, kävely ja potkukelkka yms. olivät yleisempiä kulkuneuvoja. 

Syö VÄHEMMÄN kuin kulutat on fakta, mutta toki monissa tilanteissa huono neuvo, koska siitä on vaikea ottaa kiinni. Ihmiset eivät tiedä kuinka paljon kuluttavat tai syövät ja siksi on helpompi antaa jotain nyrkkisääntöjä niinkuin nyrkillinen proteiinia ja hiilaria ja kaksi kasviksia, mutta nekin ovat aika yleisluonteisia. Lisäksi vaikka masennuspotilaan on vaikea kaivaa sitä energiaa parantaa omaa ruokavaliotaan tai lisätä liikuntaa, mutta ei se masennus poista sitä faktaa, että energiatasapaino määrittää lihoamisen.  

Meni sanat väärinpäin tosiaan, mutta ymmärsit mitä tarkoitin. Sitä en ymmärrä, mitä merkitystä sillä faktalla on, että energiatasapaino määrittää lihomisen, jos masennuksen vuoksi sitä ei pysty säätelemään?

Itse olin vanhempieni eron jälkeen masentunut ja lihonut lapsi, jonka äiti turvautui eineksiin ja herkkuihin, kun ei saanut haettua apua ongelmiinsa. Ihan vilpittömästi uskoi, että vika lihomiseen on minussa, eikä hänellä asiaan osaa eikä arpaa. Samoin syytäni olivat kaikki muutkin hänen oman toimintansa  aiheuttamat ongelmat.

Kyllä, terapiassa on käyty. Ei, ongelmien perimmäinen syy ei ollut se, mitä äitini lautaselleni asetti, vaan täysi vastuuttomuus ja sitoutumattomuus vanhempana.

Sillä on se merkitys, että millään muulla ei lopulta ole sille merkitystä. Jollain konstilla se syöminen on saatava kuriin, jos haluaa lopettaa lihomisen. Masennustapauksissa voi vaatia lääkitystä tai terapiaa, että syömiselleen voi tehdä mitään, mutta ei tässä keskustelussa siitä ole ollut kysymys. 

Kysymys on koko ajan ollut siitä, että johtuuko lihominen syömisestä vai joistain satunnaisista kortisoliheilahteluista yms. Se johtuu aina syömisestä. Tietenkin joissain tapauksissa sen liikasyömisen taustalla voi olla monimutkaisia syitä, mutta ei se muuta tosiasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee. 

Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.

Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle. 

Moni eroperheen lapsi lihoaa, koska vanhemmat vanhemmat kilpailevat lapsensa rakkaudesta ja ostavat sitä lapselta herkuilla. He voivat myös yrittää parantaa lapsen mielialaa karkeilla ja muulla hyvällä.

Se kalori on kaiken perusta kehon energiataloudessa. Hienosti osasit huomata, että traumoista voi tulla syömishäiriöitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että se suuhun laitetun ruuan määrä ja laatu suhteessa kulutukseen määrittää lihoamisen / laihtumisen. Se anoreksia/bulimia/ahmimishäiriö/ortoreksia/tiesmikä vaikuttaa siihen suuhun laitettavan ruokaan ja voi välillisesti vaikuttaa kehon koostumukseen, mutta se ei vaikuta suoraan kehon painoon. 

P.S. Kirjoitusasusta päätellen veikkaisin, että minulla on korkeampi koulutus kuin sinulla.

Lihoaa

Onko tuo joku murresana?

Kirotusvihre

Lapsen ruokavalio kuulostaa epäterveelliseltä ja yksipuoliselta. MUTTA Duodecimin terveyskirjaston ISO-BMI -laskurin mukaan poika on normaalipainoinen = aikuista vastaava painoindeksi on 24.

Täyttä wt-ruokaa ja meininkiä. Palaa kasvatuksen perusasioiden ja -ruuan äärelle.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ruokavalio kuulostaa epäterveelliseltä ja yksipuoliselta. MUTTA Duodecimin terveyskirjaston ISO-BMI -laskurin mukaan poika on normaalipainoinen = aikuista vastaava painoindeksi on 24.

Voi olla vielä normaalipainon ylärajoilla, mutta ilmeisesti muutosta lihavampaan suuntaan on tapahtunut nopeasti. On paljon helpompi reagoida aikaisemmassa vaiheessa ja pysäyttää vain lihominen, kuin joutua tilanteeseen, että lapsen pitäisi ihan oikeasti alkaa laihduttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ruokavalio kuulostaa epäterveelliseltä ja yksipuoliselta. MUTTA Duodecimin terveyskirjaston ISO-BMI -laskurin mukaan poika on normaalipainoinen = aikuista vastaava painoindeksi on 24.

Voi olla vielä normaalipainon ylärajoilla, mutta ilmeisesti muutosta lihavampaan suuntaan on tapahtunut nopeasti. On paljon helpompi reagoida aikaisemmassa vaiheessa ja pysäyttää vain lihominen, kuin joutua tilanteeseen, että lapsen pitäisi ihan oikeasti alkaa laihduttamaan. 

Vaikka lapsella olisi ylipainoakin, ei lapsen pidä koskaan joutua laihduttamaan. Elämäntavat kuntoon, ja pituuskasvu korjaa asian aikanaan. Tämän opin jo 90-luvulla Suosikin Erkki-Pekalta.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1990-luvun loppupuolella minun ja sisarusten piti syödä mitä oli tarjolla tai saimme olla nälässä. Sitä syötiin, mitä tarjolla oli tai sitten oltiin ilman. Ei meiltä kysytty, että mitä halutaan syödä vaan annettiin sitä, mitä sattui olemaan ja niin se nykyäänkin pitäisi olla. Eli jos lapselle ei tarjottu ruoka kelpaa, niin sitten hän saa olla syömättä seuraavaan ateriaan asti ja jos silloinkaan ei kelpaa, niin sitten taas syömättä seuraavaan ateriaan asti.

Jep. Juuri näin. Vanhempi päättää, mitä on tarjolla, ja sillä mennään. Eiköhän se ruoka ala maistua, kun nälkä kasvaa. Antaapa ajan kulua.

Mulla ei alkanut maistua vaan nälkäsignaali sammui vuosikausiksi. Ja sammuu näin edelleen tosi helposti myös aikuisena. Jos olet jatkuvasti aliravittu, et todellakaan tunne nälkää. Jotta tuntisi nälkää järkevästi, pitää edes jotakuinkin päivittäin tai lähes päivittäin saada ruokaa, edes valtaosan viikoista. 

Ensimmäiseksi ryhdyt tekemään hyvää kotiruokaa lapsellesi. Vaikka niitä wrappeja, jos ne maistuvat. Tai tortilloja. Ota lapsi mukaan suunnittelemaan ruokia ja tekemään niitä. Sillä ei ole mitään väliä mitä isänsä luona syö.

Toiseksi etsitte lapselle kivaa puuhaa, vaikka jonkin harrastuksen mistä saisi uusia kavereita. Harrastuksen ei tarvitse olla liikuntaa, vaan mikä tahansa käy.

Kolmanneksi tehkää jotain kivaa yhdessä. Kaupassa käynti ja lenkkeily eivät ole sitä. Pelatkaa yhdessä, käykää erilaisissa paikoissa jne. Lapsen ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Stressi lisää mm. kortisolin erittymistä, mikä vaikuttaa kylläisyydentunteeseen ja lisää mielitekosyömistä. Voi sitä lasta nälässä pitää ja estää lihomisen, mutta liiallisen syömisen ja herkutteluntarpeen takana olevat tunne-elämän ongelmat jäävät ratkaisematta. Oireiden hoitaminen ja syiden lakaiseminen maton alle on sitä suurinta typeryyttä pitkällä tähtäimellä. Tuossa kun on jo hyvät lähtökohdat syömishäiriön alulle.

Nyt on taas kohtuullisen tuhtia tuubaa. Juu herkutteluntarpeen takana VOI olla esim. tunne-elämän ongelmia, mutta olen erittäin allerginen sille, että joka ikisestä ylipainoisesta ihmisestä ollaan automaattisesti tekemässä traumatisoitunutta uhria, joka tarvitsee psykoterapiaa eikä missään tapauksessa esim. ravitsemusneuvontaa, jossa kerrotaan faktoja syömisen vaikutuksista terveyteen. 

Varsinkin, jos puhutaan lapsista, niin kyllä ne syövät tasan kaikki herkut, joita vanhemmat kantavat niiden nenän eteen ja jos vanhemmat kantavat nenän eteen liikaa herkkuja, kyse ei ole lapsen tunne-elämän ongelmasta vaan aikuisen kyvyttömyydestä ottaa vastuuta aikuisuudestaan. 

Tässäkin tapauksessa ap:n ex-mies syöttää lapselleen vain hampurilaisia ja pizzoja ja ap ei halua olla lapsen silmissä ilkeä, joten hänkin syöttää lapselleen samaa scheissea. Silloin lapsen lihoaminen ei johdu mistään kortisolin liikaerityksistä vaan epäkelvoista vanhemmista, jotka eivät suostu ajattelemaan lapsensa parasta vaan haluavat olla kaverivanhempia. 

Oletko miettinyt sitä, että vastuuton vanhempi joka lihottaa lapsensa, kun ei itse pysty kohtaamaan "hankalia" tunteita, on itse asiassa melko turvaton ja traumatisoiva hahmo. Vanhemman tehtävä on ajatella lapsensa parasta, ei sitä , mikä on hänelle itselleen helpointa. Moni vain helposti lahjoo lapsensa herkuilla hiljaiseksi. Ja ei, se ei edistä normaalia tunne-elämän kehitystä. Väittäisin myös, että harvempi tasapainoinen lapsi yhtäkkiä alkaa pelkkää moskaa vaatia, jos ei sitä säännöllisesti ole tottunut saamaan.

Että sikäli olemme ihan samoilla linjoilla, puhumme vain eri näkökulmista.

Ei. Emme ole samoilla linjoilla. Sinä yrität kivenkovaan väittää, että lihoaminen ei johdu siitä mitä syö vaan kaikesta mahdollisesta muusta. Jos menee vaikkapa Facebookissa mihin tahansa terveys-/laihdutusaiheiseen ryhmään, vähintään 90% on niitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka ovat sitä mieltä, että heillä on nyt sellainen poikkeustila, että ruokavalio ja liikunta eivät auta heitä laihtumaan ja he yrittävät kysellä vinkkejä tähän. Poikkeuksen muodostavat ne, jotka ovat onnistuneet laihduttamaan, jotka kertovat, että he vähensivät syömistään ja alkoivat lenkkeilemään tms. 

Se, että lapsi on totutettu syömään moskaa ei ole mikään tunne-elämän häiriö vaan ihan vain huonoa vanhemmuutta. Siihen minkään hormonitasapainojen sotkeminen ei auta mitään. 

Sinua ei siis yhtään kiinnosta se, miksi vanhempi tarjoaa sitä moskaa lähtötilanteessa, vaikka tietää että se on lapselle pahaksi? Tai miksi lapsi alkaa yhtäkkiä nirsoilemaan ja vaatimaan "herkkuruokaa".

Jos lihomisessa kyse olisi pelkästä tietämättömyydestä, ei 2/3 aikuisista olisi ylipainoisia. Se, että hoetaan että "syö enemmän kuin kulutat" on aivan silkkaa hapen tuhlausta, kun ei se käytännössä kuitenkaan noin yksinkertaista ole. Tämän voi todeta ihan vain ympärilleen katsomalla.

Monimutkaisiin ongelmiin on aina mukava tarjota helppoja ratkaisuja. Harmillista on se, että ne eivät toimi.

Todellakin minua kiinnostaa tietää, että miksi se vanhempi ei tarjoa lapselleen kunnon ruokaa, mutta se nyt on aivan eri asia. Se ei liity mitenkään siihen, että lihoaminen ja laihtuminen riippuu siitä mitä syö ja kuinka paljon kuluttaa. En nyt millään jaksaisi jankata tätä enää.  

Lihoamisessa ei ole todellakaan ole kyse pelkästään tietämättömyydestä. Lihoamiselle (eli liikasyömiselle) on hyvin monia syitä, joista tietämättömyys voi olla yksi, mutta tuskin yleisin. Yksi merkittävä syy on esimerkiksi se, että karkin syöminen sohvalla on kivaa, juokseminen räntäsateessa vähän hanurista. Toisin kuin vielä 50 vuotta sitten, ihminen tarvitsee valtavan määrän itsekuria pysyäkseen normaalipainossa. 70-luvulla ei yksinkertaisesti ollut tarjolla erilaisia herkkuja läheskään samalla tavalla kuin tänä päivänä. Lisäksi suurempi osa kansasta teki fyysistä työtä ja polkupyörä, kävely ja potkukelkka yms. olivät yleisempiä kulkuneuvoja. 

Syö VÄHEMMÄN kuin kulutat on fakta, mutta toki monissa tilanteissa huono neuvo, koska siitä on vaikea ottaa kiinni. Ihmiset eivät tiedä kuinka paljon kuluttavat tai syövät ja siksi on helpompi antaa jotain nyrkkisääntöjä niinkuin nyrkillinen proteiinia ja hiilaria ja kaksi kasviksia, mutta nekin ovat aika yleisluonteisia. Lisäksi vaikka masennuspotilaan on vaikea kaivaa sitä energiaa parantaa omaa ruokavaliotaan tai lisätä liikuntaa, mutta ei se masennus poista sitä faktaa, että energiatasapaino määrittää lihoamisen.  

Meni sanat väärinpäin tosiaan, mutta ymmärsit mitä tarkoitin. Sitä en ymmärrä, mitä merkitystä sillä faktalla on, että energiatasapaino määrittää lihomisen, jos masennuksen vuoksi sitä ei pysty säätelemään?

Itse olin vanhempieni eron jälkeen masentunut ja lihonut lapsi, jonka äiti turvautui eineksiin ja herkkuihin, kun ei saanut haettua apua ongelmiinsa. Ihan vilpittömästi uskoi, että vika lihomiseen on minussa, eikä hänellä asiaan osaa eikä arpaa. Samoin syytäni olivat kaikki muutkin hänen oman toimintansa  aiheuttamat ongelmat.

Kyllä, terapiassa on käyty. Ei, ongelmien perimmäinen syy ei ollut se, mitä äitini lautaselleni asetti, vaan täysi vastuuttomuus ja sitoutumattomuus vanhempana.

Sillä on se merkitys, että millään muulla ei lopulta ole sille merkitystä. Jollain konstilla se syöminen on saatava kuriin, jos haluaa lopettaa lihomisen. Masennustapauksissa voi vaatia lääkitystä tai terapiaa, että syömiselleen voi tehdä mitään, mutta ei tässä keskustelussa siitä ole ollut kysymys. 

Kysymys on koko ajan ollut siitä, että johtuuko lihominen syömisestä vai joistain satunnaisista kortisoliheilahteluista yms. Se johtuu aina syömisestä. Tietenkin joissain tapauksissa sen liikasyömisen taustalla voi olla monimutkaisia syitä, mutta ei se muuta tosiasioita. 

Sinä taas et tajua, että joskus se lihominen ei ole ongelmista suurin ja oleellisin. Jos jollain on syöpä tai selkäranka murtunut, ei silloinkaan keskitytä painonhallintaan vaan siihen pahempaan ongelmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ruokavalio kuulostaa epäterveelliseltä ja yksipuoliselta. MUTTA Duodecimin terveyskirjaston ISO-BMI -laskurin mukaan poika on normaalipainoinen = aikuista vastaava painoindeksi on 24.

Voi olla vielä normaalipainon ylärajoilla, mutta ilmeisesti muutosta lihavampaan suuntaan on tapahtunut nopeasti. On paljon helpompi reagoida aikaisemmassa vaiheessa ja pysäyttää vain lihominen, kuin joutua tilanteeseen, että lapsen pitäisi ihan oikeasti alkaa laihduttamaan. 

Vaikka lapsella olisi ylipainoakin, ei lapsen pidä koskaan joutua laihduttamaan. Elämäntavat kuntoon, ja pituuskasvu korjaa asian aikanaan. Tämän opin jo 90-luvulla Suosikin Erkki-Pekalta.

-eri.

Juu, varmasti hyvin harvoin ollaan siinä tilanteessa, että lapsen pitäisi laihduttaa niin, että paino laskee, mutta aika usein niin, että BMI laskee. 

Liikuntaharrastus palauttaa terveen ruokahalun. Älä osta mitään mösssöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9v on noloa liikkua äidin kanssa??

Onneksi asutaan landella, 10 vuotias pyörii vielä oikein mielellään meidän vanhempien kanssa

Meillä on kolme lasta, joista nuorin on lukiossa ja vanhin jo yli kaksikymppinen, mutta ei heille ole tullut vieläkään kenellekään sellaista ikää, ettei olisi kehdannut liikkua meidän vanhempien tai koko perheen kanssa. Asutaan pääkaupunkiseudulla ja lasten kaverit ovat ihan samanlaisia ihania ihmisiä.

Ehkä me vanhemmat emme ole noloja tai sitten lapset ovat fiksuja ja kohteliaita? Ehkä jopa molemmat?

Vähän ohiksena, mutta mä en kehdannut liikkua lapsena vanhempieni kanssa enkä edes kertonut heille koulujen joulujuhlista. Porukat ovat kyllä ahkeria ihmisiä, mutta täysin moukkamaisia käytökseltään, kailottavia ja meuhkaavia joka paikassa.

Jos lapsi selviää yksin uimahallin pukkarissa, niin mitä jos alkaisitte käydä uimassa kerran pari viikossa? Tai innostaisiko häntä mennä uimakouluun? Jos asutte kaupungissa, niin vie hänet viikottain jonnekin trampoliinihalliin tai käykää yhdessä pelaamassa vaikka sulkapalloa tai padelia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee. 

Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.

Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle. 

Ja jopa löysi "kehopositiivinenkin" linjoille :D Ei ne eroperheiden lapsetkaan lihoaisi, jos heitä ei hyviteltäisi herkuilla tai jos ei mahdollistettaisi lasten herkuttelua omin päin ("taskurahat" herkkuihin jne). Mitään kaikki ongelmat ratkaisevaa hoitoa ei ole kaikille paksukaisille tarjolla, on ainoastaan saatavilla kehotus kontrolloida sitä mitä suuhunsa lappaa. Ei kaikki eroperheiden lapset mitään terapiaa tarvitse, vaan normaalin ja turvallisen arjen, mikä on täysin toteutettavissa vaikka vanhemmat päätyisivätkin eroon. Jos lapsi kärsii erosta, niin sitten vaan apua hakemaan vaikka perheneuvolasta, mutta ei mikään paha olo ole lapsellekaan syy vetää mässyä ja roskaruokaa päivittäin.

Tuon ikäinen lapsi on kyllä vielä ihan täysin vanhempiensa kontrolloitavissa, ja hiljalleen tottunut tuolla nirsoilulla saamaan vain niitä safkoja, jotka muille on erityisherkkuja (eikä tosiaan mitään jokapäiväistä apetta).

Vierailija kirjoitti:

Jatka samaa rataa, niin saadaan enemmän materiaalia joskus Suomeenkin rantautuvaan "hengenvaarallisesti lihava" sarjaan 👍👍

Ap:n vika tuo ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee. 

Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.

Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle. 

Ja jopa löysi "kehopositiivinenkin" linjoille :D Ei ne eroperheiden lapsetkaan lihoaisi, jos heitä ei hyviteltäisi herkuilla tai jos ei mahdollistettaisi lasten herkuttelua omin päin ("taskurahat" herkkuihin jne). Mitään kaikki ongelmat ratkaisevaa hoitoa ei ole kaikille paksukaisille tarjolla, on ainoastaan saatavilla kehotus kontrolloida sitä mitä suuhunsa lappaa. Ei kaikki eroperheiden lapset mitään terapiaa tarvitse, vaan normaalin ja turvallisen arjen, mikä on täysin toteutettavissa vaikka vanhemmat päätyisivätkin eroon. Jos lapsi kärsii erosta, niin sitten vaan apua hakemaan vaikka perheneuvolasta, mutta ei mikään paha olo ole lapsellekaan syy vetää mässyä ja roskaruokaa päivittäin.

Tuon ikäinen lapsi on kyllä vielä ihan täysin vanhempiensa kontrolloitavissa, ja hiljalleen tottunut tuolla nirsoilulla saamaan vain niitä safkoja, jotka muille on erityisherkkuja (eikä tosiaan mitään jokapäiväistä apetta).

Miksi luulet kirjoittajaa kehopositiiviseksi, miten se kehonsa hyväksyminen hänellä ilmenee?

Kunhan et ala sitä lasta syyllistää lihomisesta. (En väitä että olisit näin tehnyt.) Nälässä kiukutteleva lapsi on varmaan sressaavaa ja ymmärrettävästi suuri kiusaus voi olla antaa mitä vain hän suostuu syömään. Jatka kuitenkin yrittämistä tavallisella kotiruoalla ja pidä herkuttelu satunnaisena. Oletko kokeillut maustaa ruokia eri tavalla tai valmistaa eri menetelmillä? Voisitko kysyä lapselta mistä liikuntamuodosta hän pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

138 cm pitkä ja 33 kg on normaalipainoinen, ei kannata stressata lapsen syömisillä yhtään.

Anna pojan syödä äläkä niuhota.

On normaaöipainoinen, mutta 8kg vuodessa ei ole normaalia eikä ole normaalipainoinen kohta enää, jos muutosta ei tapahdu. Mun lapsi on 140cm/33kg ja hänelle tulee 2-3kg lisää painoa vuodessa.

Ehkä omaa kasvatusta kannattaa miettiä, jos jo 9v:n mielestä on noloa liikkua vanhempien kanssa. Minulla pari aikuista lasta eikä kumpikaan edes teininä nolostellut liikkua vanhempien kanssa (ehkä eri asia jos vanhempi tuppautuisi kavereiden seuraan) mutta jossain kaupassa tai lenkillä ei tietenkään.

Ruokailuun yksinkertainen vastaus on, että et suostu ostamaan niitä lapsen haluamia ruokia muulloin kuin ehkä herkkupäivänä. Eiköhän ala hetken nälässä oltuaan tavallinen kotiruoka kelvata. Se on ihan sinusta kiinni, mitä ruokaa lapsellesi kotiin mahdollistat. Ulkoilukin on terveellistä, mutta paino on eniten kiinni ruokailutottumuksista eikä ulkona maleskelu auta jos muuten syö pelkkää höttöä.