Nirso 9v lihoo melko hurjaa vauhtia, pakko antaa sitä mitä syö kun perus kotiruoka on melkein kaikki "hyi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1990-luvun loppupuolella minun ja sisarusten piti syödä mitä oli tarjolla tai saimme olla nälässä. Sitä syötiin, mitä tarjolla oli tai sitten oltiin ilman. Ei meiltä kysytty, että mitä halutaan syödä vaan annettiin sitä, mitä sattui olemaan ja niin se nykyäänkin pitäisi olla. Eli jos lapselle ei tarjottu ruoka kelpaa, niin sitten hän saa olla syömättä seuraavaan ateriaan asti ja jos silloinkaan ei kelpaa, niin sitten taas syömättä seuraavaan ateriaan asti.

Jep. Juuri näin. Vanhempi päättää, mitä on tarjolla, ja sillä mennään. Eiköhän se ruoka ala maistua, kun nälkä kasvaa. Antaapa ajan kulua.

Mulla ei alkanut maistua vaan nälkäsignaali sammui vuosikausiksi. Ja sammuu näin edelleen tosi helposti myös aikuisena. Jos olet jatkuvasti aliravittu, et todellakaan tunne nälkää. Jotta tuntisi nälkää järkevästi, pitää edes jotakuinkin päivittäin tai lähes päivittäin saada ruokaa, edes valtaosan viikoista. 

Mitä vanhemman pitäisi tehdä tuollaisessa tilanteessa? Suoraan sanottuna en tiedä, mitä minä tekisin, jos lapseni päättäisi yht'äkkiä ilmoittaa, että hän syö vain ranskalaisia ja ketsuppia. En usko, että kovin hyvä vaihtoehto ainakaan on alkaa tekemään raneja ketsupilla joka aterialle. Toisaalta pakkosyöttäminen tai nälkään näännyttäminenkään eivät kuulosta kovin hyviltä vaihtoehdoilta. Kait asian ratkaisun voisi yrittää ulkoistaa jollekin terapeutille, mutta jotenkin tuntuisi, että vanhemmallakin pitäisi olla jotain työkaluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee. 

Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.

Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle. 

Ja jopa löysi "kehopositiivinenkin" linjoille :D Ei ne eroperheiden lapsetkaan lihoaisi, jos heitä ei hyviteltäisi herkuilla tai jos ei mahdollistettaisi lasten herkuttelua omin päin ("taskurahat" herkkuihin jne). Mitään kaikki ongelmat ratkaisevaa hoitoa ei ole kaikille paksukaisille tarjolla, on ainoastaan saatavilla kehotus kontrolloida sitä mitä suuhunsa lappaa. Ei kaikki eroperheiden lapset mitään terapiaa tarvitse, vaan normaalin ja turvallisen arjen, mikä on täysin toteutettavissa vaikka vanhemmat päätyisivätkin eroon. Jos lapsi kärsii erosta, niin sitten vaan apua hakemaan vaikka perheneuvolasta, mutta ei mikään paha olo ole lapsellekaan syy vetää mässyä ja roskaruokaa päivittäin.

Tuon ikäinen lapsi on kyllä vielä ihan täysin vanhempiensa kontrolloitavissa, ja hiljalleen tottunut tuolla nirsoilulla saamaan vain niitä safkoja, jotka muille on erityisherkkuja (eikä tosiaan mitään jokapäiväistä apetta).

Hieno olettamus että eroperheiden lapsia hyvitellään herkuilla. Mun vanhemmat erosi jo -81 kun olin pieni, isä häipyi kuvioista ja äidillä ei edes ollut varaa ostaa herkkuja, saati aina muuta ruokaa kuin makaronia ja puuroa. Eipä niitä tosin tuohon aikaan kaupassa ollutkaan. Ja silti lihoin, stressasin jo alakoululaisesta saakka äitini ja perheen pärjäämisestä, ja olin myös koulukiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee. 

Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.

Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle. 

Ja jopa löysi "kehopositiivinenkin" linjoille :D Ei ne eroperheiden lapsetkaan lihoaisi, jos heitä ei hyviteltäisi herkuilla tai jos ei mahdollistettaisi lasten herkuttelua omin päin ("taskurahat" herkkuihin jne). Mitään kaikki ongelmat ratkaisevaa hoitoa ei ole kaikille paksukaisille tarjolla, on ainoastaan saatavilla kehotus kontrolloida sitä mitä suuhunsa lappaa. Ei kaikki eroperheiden lapset mitään terapiaa tarvitse, vaan normaalin ja turvallisen arjen, mikä on täysin toteutettavissa vaikka vanhemmat päätyisivätkin eroon. Jos lapsi kärsii erosta, niin sitten vaan apua hakemaan vaikka perheneuvolasta, mutta ei mikään paha olo ole lapsellekaan syy vetää mässyä ja roskaruokaa päivittäin.

Tuon ikäinen lapsi on kyllä vielä ihan täysin vanhempiensa kontrolloitavissa, ja hiljalleen tottunut tuolla nirsoilulla saamaan vain niitä safkoja, jotka muille on erityisherkkuja (eikä tosiaan mitään jokapäiväistä apetta).

Hieno olettamus että eroperheiden lapsia hyvitellään herkuilla. Mun vanhemmat erosi jo -81 kun olin pieni, isä häipyi kuvioista ja äidillä ei edes ollut varaa ostaa herkkuja, saati aina muuta ruokaa kuin makaronia ja puuroa. Eipä niitä tosin tuohon aikaan kaupassa ollutkaan. Ja silti lihoin, stressasin jo alakoululaisesta saakka äitini ja perheen pärjäämisestä, ja olin myös koulukiusattu.

Mun isä lähti -78, markkaakaan elareita tai tukea ei tullut eikä myöskään herkuttanut mua millään, koska ei tavattu ikinä. Äiti kyllä osti ruokaa, mutta kantoi sitä kotiin sen mitä jaksoi, kävi raskaita työpäiviä julkisilla töissä Hgin keskustassa. Mulla lähti ruokahalu, koulussa istutettiin ruokalassa ja pakotettiin syömään tillilihaa, kanaviilokkia ja makkarakastiketta ja muita tuon ajan "herkkuja". Olin ollut normaalipainoinen, mutta ekalla lihoin sitten kasvoista ja vatsasta. Kotona ei voinut puhua sanaakaan isän katoamisesta ja yritin suojella äitiä olemalla hiljaa ja vaivaton. 

Pakko antaa sitä ruokaa, mitä syö, koska poika on nälkiintyneen näköinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.

Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?

Sä lihoit, koska  söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.

Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee. 

Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.

Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle. 

Ja jopa löysi "kehopositiivinenkin" linjoille :D Ei ne eroperheiden lapsetkaan lihoaisi, jos heitä ei hyviteltäisi herkuilla tai jos ei mahdollistettaisi lasten herkuttelua omin päin ("taskurahat" herkkuihin jne). Mitään kaikki ongelmat ratkaisevaa hoitoa ei ole kaikille paksukaisille tarjolla, on ainoastaan saatavilla kehotus kontrolloida sitä mitä suuhunsa lappaa. Ei kaikki eroperheiden lapset mitään terapiaa tarvitse, vaan normaalin ja turvallisen arjen, mikä on täysin toteutettavissa vaikka vanhemmat päätyisivätkin eroon. Jos lapsi kärsii erosta, niin sitten vaan apua hakemaan vaikka perheneuvolasta, mutta ei mikään paha olo ole lapsellekaan syy vetää mässyä ja roskaruokaa päivittäin.

Tuon ikäinen lapsi on kyllä vielä ihan täysin vanhempiensa kontrolloitavissa, ja hiljalleen tottunut tuolla nirsoilulla saamaan vain niitä safkoja, jotka muille on erityisherkkuja (eikä tosiaan mitään jokapäiväistä apetta).

Hieno olettamus että eroperheiden lapsia hyvitellään herkuilla. Mun vanhemmat erosi jo -81 kun olin pieni, isä häipyi kuvioista ja äidillä ei edes ollut varaa ostaa herkkuja, saati aina muuta ruokaa kuin makaronia ja puuroa. Eipä niitä tosin tuohon aikaan kaupassa ollutkaan. Ja silti lihoin, stressasin jo alakoululaisesta saakka äitini ja perheen pärjäämisestä, ja olin myös koulukiusattu.

Luitko edes aloitusta? Siinä isä ja äiti syöttävät lapselleen kilpaa herkkuja ja tää yksi sankari alkoi syyttämään lapsen lihoamisesta stressiä, kortisolia ja kaikkea mahdollista muuta paitsi sitä roskaruokaa, jolla lasta ruokitaan.