Lue keskustelun säännöt.
Nirso 9v lihoo melko hurjaa vauhtia, pakko antaa sitä mitä syö kun perus kotiruoka on melkein kaikki "hyi"
17.11.2022 |
138cm/33,5kg ja painoa kertynyt vuodessa nyt 8kg. Ei kelpaa kotiruoka. Esim. Perunat, kastike, puurot, riisi, vihannekset ainoastaan jossain wrapin sisällä pieneksi pilkottuna. Tai niin, että annan vaikka puoli tuntia lisää peliaikaa jos suostuu syömään porkkanan tms. Ennen liikkui ulkona, mutta nyt on joutunut ulkopuoliseksi eikä halua enää olla näiden kavereiden kanssa. On koulun jälkeen lähinnä vaan kotona ja puhelimella. Olen ostanut sitä mitä suostuu syömään. Kananugetteja, lohkoperunoita, wrappeja, kalapuikkoja. Välipaloina menee vanukkaat ja yksi tietty vaalea leipä ja suklaamurot. Isänsä luona pääsee aina Hesburgeriin tai tilaavat pizzaa.
Vielä jokin aika sitten kiinnosti pokemon go, ei enää sekään. Patistan ulos ja haraa vastaan, kun "ei oo mitään tekemistä" Ei halua kanssani lenkille tai esim. että kävelisimme kauppaan. Se on jo ns. noloa tuossa iässä äidin kanssa liikkua. Mitä ihmettä keksin, että poika ei ainakaan lihoisi yhtä rajua vauhtia enää?
Kommentit (85)
Munkin isän kanssa aina käytiin Hesellä, pizzalla tai syötiin nakkeja ja ranskalaisia taikka Saarioisten roiskeläppiä. Kerran viikossa siellä olin. En tiedä mitä ihmettä iskä sli silloin kun minä en ollut siellä, koska kokata hän ei osannut ollenkaan. Varmaan söi töissä lounaan ja illalla vaan leipää tms?
En mennyt pilalle, en lihonut enkä tietääkseni yrittänyt perustella äidille että pitäis saada syödä joka päivä hesepullaa, kun tiesin ettei se auta vaan ruoka on normaalia kotiruokaa eikä kaapissa vaan ole limua tai karkkia. Ei ole reilua lähivanhemmalle, mutta helpoimmalla lähivanhempi pääsee kun keskittyy kontrolloimaan sitä mitä omassa kodissa tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.
Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?
Sä lihoit, koska söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.
Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee.
Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.
Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle.
Moni eroperheen lapsi lihoaa, koska vanhemmat vanhemmat kilpailevat lapsensa rakkaudesta ja ostavat sitä lapselta herkuilla. He voivat myös yrittää parantaa lapsen mielialaa karkeilla ja muulla hyvällä.
Se kalori on kaiken perusta kehon energiataloudessa. Hienosti osasit huomata, että traumoista voi tulla syömishäiriöitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että se suuhun laitetun ruuan määrä ja laatu suhteessa kulutukseen määrittää lihoamisen / laihtumisen. Se anoreksia/bulimia/ahmimishäiriö/ortoreksia/tiesmikä vaikuttaa siihen suuhun laitettavan ruokaan ja voi välillisesti vaikuttaa kehon koostumukseen, mutta se ei vaikuta suoraan kehon painoon.
P.S. Kirjoitusasusta päätellen veikkaisin, että minulla on korkeampi koulutus kuin sinulla.
Kuinka paljon sinulla on aiheesta kokemusta eroperheen lihavana lapsena tai eroperheen lihavan lapsen vanhempana?
Ai kun en ole eronnut eikä vanhempanikaan eronneet en voi ymmärtää, miten ihmiskeho toimii? Vanhempien avioero ei vaikuta mitenkään lapsen fysiologiaan. Se voi toki aiheuttaa stressiä, mutta niin voi moni muukin asia. Se stressi voi vaikuttaa syömiseen ja se voi vaikuttaa painoon, mutta tuollaiset päätelmät, että erolapset lihoavat riippumatta mitä he syövät ja siitä eteenpäin viety päätelmä, että erolapsille voi syöttää mitä haluaa, ei todellakaan ole lasten edun mukaista.
Okei, eli tiedät paljon enemmän asiasta kuin mun kriisiterapeutti. Mikä sun hinnasto on, saisko sulta halvemmalla apua?
Sanoiko sun kriisiterapeutti, että sillä, mitä syöt ei ole merkitystä sun painollesi?
Mun hinnastossa ensimmäinen vinkki on ilmainen: hanki uusi terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.
Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?
Sä lihoit, koska söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.
Stressi lisää mm. kortisolin erittymistä, mikä vaikuttaa kylläisyydentunteeseen ja lisää mielitekosyömistä. Voi sitä lasta nälässä pitää ja estää lihomisen, mutta liiallisen syömisen ja herkutteluntarpeen takana olevat tunne-elämän ongelmat jäävät ratkaisematta. Oireiden hoitaminen ja syiden lakaiseminen maton alle on sitä suurinta typeryyttä pitkällä tähtäimellä. Tuossa kun on jo hyvät lähtökohdat syömishäiriön alulle.
Nyt on taas kohtuullisen tuhtia tuubaa. Juu herkutteluntarpeen takana VOI olla esim. tunne-elämän ongelmia, mutta olen erittäin allerginen sille, että joka ikisestä ylipainoisesta ihmisestä ollaan automaattisesti tekemässä traumatisoitunutta uhria, joka tarvitsee psykoterapiaa eikä missään tapauksessa esim. ravitsemusneuvontaa, jossa kerrotaan faktoja syömisen vaikutuksista terveyteen.
Varsinkin, jos puhutaan lapsista, niin kyllä ne syövät tasan kaikki herkut, joita vanhemmat kantavat niiden nenän eteen ja jos vanhemmat kantavat nenän eteen liikaa herkkuja, kyse ei ole lapsen tunne-elämän ongelmasta vaan aikuisen kyvyttömyydestä ottaa vastuuta aikuisuudestaan.
Tässäkin tapauksessa ap:n ex-mies syöttää lapselleen vain hampurilaisia ja pizzoja ja ap ei halua olla lapsen silmissä ilkeä, joten hänkin syöttää lapselleen samaa scheissea. Silloin lapsen lihoaminen ei johdu mistään kortisolin liikaerityksistä vaan epäkelvoista vanhemmista, jotka eivät suostu ajattelemaan lapsensa parasta vaan haluavat olla kaverivanhempia.
Oletko miettinyt sitä, että vastuuton vanhempi joka lihottaa lapsensa, kun ei itse pysty kohtaamaan "hankalia" tunteita, on itse asiassa melko turvaton ja traumatisoiva hahmo. Vanhemman tehtävä on ajatella lapsensa parasta, ei sitä , mikä on hänelle itselleen helpointa. Moni vain helposti lahjoo lapsensa herkuilla hiljaiseksi. Ja ei, se ei edistä normaalia tunne-elämän kehitystä. Väittäisin myös, että harvempi tasapainoinen lapsi yhtäkkiä alkaa pelkkää moskaa vaatia, jos ei sitä säännöllisesti ole tottunut saamaan.
Että sikäli olemme ihan samoilla linjoilla, puhumme vain eri näkökulmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 1990-luvun loppupuolella minun ja sisarusten piti syödä mitä oli tarjolla tai saimme olla nälässä. Sitä syötiin, mitä tarjolla oli tai sitten oltiin ilman. Ei meiltä kysytty, että mitä halutaan syödä vaan annettiin sitä, mitä sattui olemaan ja niin se nykyäänkin pitäisi olla. Eli jos lapselle ei tarjottu ruoka kelpaa, niin sitten hän saa olla syömättä seuraavaan ateriaan asti ja jos silloinkaan ei kelpaa, niin sitten taas syömättä seuraavaan ateriaan asti.
Ei tuo metodi ainakaan omaa ruokasuhdettani korjannut eikä myöskään keho-ongelmia. Toivon, että tänä päivänä olisi vähän kehittyneempää näkemystä tarjolla, mutta se pitää onnistua löytämään jostain.
Jep. Minunkin kohdallani tämä johti vain syömishäiriöön ja kehonkuvan vääristymiseen. Olen 40 nyt ja kamppailen asian kanssa edelleen. Parempi olisi selvittää MIKSI lapsi ei halua syödä ns. normaalia ruokaa. Hän tarvitsee apua johonkin. Se ei korjaannu sillä että sanotaan vaan että ole sitten syömättä.
Ihan mielenkiinnosta, millainen metodi ei mielestäsi olisi johtanut syömishäiriöön. Miten vanhempasi olisivat voineet auttaa sinua? Et varmaan kuitenkaan enää aikuisena ajattele, että lapsi saisi yksin päättää joka päivä, mitä perheessä syödään. Mikä esim. sinulla oli se syy, mikset syönyt kunnon ruokaa? Oletko nyt jälkikäteen pystynyt paikallistamaan sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.
Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?
Sä lihoit, koska söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.
Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee.
Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.
Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle.
Moni eroperheen lapsi lihoaa, koska vanhemmat vanhemmat kilpailevat lapsensa rakkaudesta ja ostavat sitä lapselta herkuilla. He voivat myös yrittää parantaa lapsen mielialaa karkeilla ja muulla hyvällä.
Se kalori on kaiken perusta kehon energiataloudessa. Hienosti osasit huomata, että traumoista voi tulla syömishäiriöitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että se suuhun laitetun ruuan määrä ja laatu suhteessa kulutukseen määrittää lihoamisen / laihtumisen. Se anoreksia/bulimia/ahmimishäiriö/ortoreksia/tiesmikä vaikuttaa siihen suuhun laitettavan ruokaan ja voi välillisesti vaikuttaa kehon koostumukseen, mutta se ei vaikuta suoraan kehon painoon.
P.S. Kirjoitusasusta päätellen veikkaisin, että minulla on korkeampi koulutus kuin sinulla.
Kuinka paljon sinulla on aiheesta kokemusta eroperheen lihavana lapsena tai eroperheen lihavan lapsen vanhempana?
Ai kun en ole eronnut eikä vanhempanikaan eronneet en voi ymmärtää, miten ihmiskeho toimii? Vanhempien avioero ei vaikuta mitenkään lapsen fysiologiaan. Se voi toki aiheuttaa stressiä, mutta niin voi moni muukin asia. Se stressi voi vaikuttaa syömiseen ja se voi vaikuttaa painoon, mutta tuollaiset päätelmät, että erolapset lihoavat riippumatta mitä he syövät ja siitä eteenpäin viety päätelmä, että erolapsille voi syöttää mitä haluaa, ei todellakaan ole lasten edun mukaista.
Okei, eli tiedät paljon enemmän asiasta kuin mun kriisiterapeutti. Mikä sun hinnasto on, saisko sulta halvemmalla apua?
Sanoiko sun kriisiterapeutti, että sillä, mitä syöt ei ole merkitystä sun painollesi?
Mun hinnastossa ensimmäinen vinkki on ilmainen: hanki uusi terapeutti.
Sanoo, että paino ei ole ensisijainen ongelma. Ja siitä tässä olen itsekin huolissani, että onko lapsella joku oleellisempi ongelma vai onko vaan ostettu vääränlaista ruokaa ja se näkyy vyötäröllä. Jos on kyse ihan vaan vääristä ruokavalinnoista, mitään ongelmaa ei ole. Jotenkin avauksesta kuitenkin välittyi muutakin, koska lapsella on ruokahalumuutoksia ja käytösmuutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.
Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?
Sä lihoit, koska söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.
Stressi lisää mm. kortisolin erittymistä, mikä vaikuttaa kylläisyydentunteeseen ja lisää mielitekosyömistä. Voi sitä lasta nälässä pitää ja estää lihomisen, mutta liiallisen syömisen ja herkutteluntarpeen takana olevat tunne-elämän ongelmat jäävät ratkaisematta. Oireiden hoitaminen ja syiden lakaiseminen maton alle on sitä suurinta typeryyttä pitkällä tähtäimellä. Tuossa kun on jo hyvät lähtökohdat syömishäiriön alulle.
Nyt on taas kohtuullisen tuhtia tuubaa. Juu herkutteluntarpeen takana VOI olla esim. tunne-elämän ongelmia, mutta olen erittäin allerginen sille, että joka ikisestä ylipainoisesta ihmisestä ollaan automaattisesti tekemässä traumatisoitunutta uhria, joka tarvitsee psykoterapiaa eikä missään tapauksessa esim. ravitsemusneuvontaa, jossa kerrotaan faktoja syömisen vaikutuksista terveyteen.
Varsinkin, jos puhutaan lapsista, niin kyllä ne syövät tasan kaikki herkut, joita vanhemmat kantavat niiden nenän eteen ja jos vanhemmat kantavat nenän eteen liikaa herkkuja, kyse ei ole lapsen tunne-elämän ongelmasta vaan aikuisen kyvyttömyydestä ottaa vastuuta aikuisuudestaan.
Tässäkin tapauksessa ap:n ex-mies syöttää lapselleen vain hampurilaisia ja pizzoja ja ap ei halua olla lapsen silmissä ilkeä, joten hänkin syöttää lapselleen samaa scheissea. Silloin lapsen lihoaminen ei johdu mistään kortisolin liikaerityksistä vaan epäkelvoista vanhemmista, jotka eivät suostu ajattelemaan lapsensa parasta vaan haluavat olla kaverivanhempia.
Oletko miettinyt sitä, että vastuuton vanhempi joka lihottaa lapsensa, kun ei itse pysty kohtaamaan "hankalia" tunteita, on itse asiassa melko turvaton ja traumatisoiva hahmo. Vanhemman tehtävä on ajatella lapsensa parasta, ei sitä , mikä on hänelle itselleen helpointa. Moni vain helposti lahjoo lapsensa herkuilla hiljaiseksi. Ja ei, se ei edistä normaalia tunne-elämän kehitystä. Väittäisin myös, että harvempi tasapainoinen lapsi yhtäkkiä alkaa pelkkää moskaa vaatia, jos ei sitä säännöllisesti ole tottunut saamaan.
Että sikäli olemme ihan samoilla linjoilla, puhumme vain eri näkökulmista.
Ei. Emme ole samoilla linjoilla. Sinä yrität kivenkovaan väittää, että lihoaminen ei johdu siitä mitä syö vaan kaikesta mahdollisesta muusta. Jos menee vaikkapa Facebookissa mihin tahansa terveys-/laihdutusaiheiseen ryhmään, vähintään 90% on niitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka ovat sitä mieltä, että heillä on nyt sellainen poikkeustila, että ruokavalio ja liikunta eivät auta heitä laihtumaan ja he yrittävät kysellä vinkkejä tähän. Poikkeuksen muodostavat ne, jotka ovat onnistuneet laihduttamaan, jotka kertovat, että he vähensivät syömistään ja alkoivat lenkkeilemään tms.
Se, että lapsi on totutettu syömään moskaa ei ole mikään tunne-elämän häiriö vaan ihan vain huonoa vanhemmuutta. Siihen minkään hormonitasapainojen sotkeminen ei auta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.
Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?
Sä lihoit, koska söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.
Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee.
Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.
Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle.
Moni eroperheen lapsi lihoaa, koska vanhemmat vanhemmat kilpailevat lapsensa rakkaudesta ja ostavat sitä lapselta herkuilla. He voivat myös yrittää parantaa lapsen mielialaa karkeilla ja muulla hyvällä.
Se kalori on kaiken perusta kehon energiataloudessa. Hienosti osasit huomata, että traumoista voi tulla syömishäiriöitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että se suuhun laitetun ruuan määrä ja laatu suhteessa kulutukseen määrittää lihoamisen / laihtumisen. Se anoreksia/bulimia/ahmimishäiriö/ortoreksia/tiesmikä vaikuttaa siihen suuhun laitettavan ruokaan ja voi välillisesti vaikuttaa kehon koostumukseen, mutta se ei vaikuta suoraan kehon painoon.
P.S. Kirjoitusasusta päätellen veikkaisin, että minulla on korkeampi koulutus kuin sinulla.
Kuinka paljon sinulla on aiheesta kokemusta eroperheen lihavana lapsena tai eroperheen lihavan lapsen vanhempana?
Ai kun en ole eronnut eikä vanhempanikaan eronneet en voi ymmärtää, miten ihmiskeho toimii? Vanhempien avioero ei vaikuta mitenkään lapsen fysiologiaan. Se voi toki aiheuttaa stressiä, mutta niin voi moni muukin asia. Se stressi voi vaikuttaa syömiseen ja se voi vaikuttaa painoon, mutta tuollaiset päätelmät, että erolapset lihoavat riippumatta mitä he syövät ja siitä eteenpäin viety päätelmä, että erolapsille voi syöttää mitä haluaa, ei todellakaan ole lasten edun mukaista.
Okei, eli tiedät paljon enemmän asiasta kuin mun kriisiterapeutti. Mikä sun hinnasto on, saisko sulta halvemmalla apua?
Sanoiko sun kriisiterapeutti, että sillä, mitä syöt ei ole merkitystä sun painollesi?
Mun hinnastossa ensimmäinen vinkki on ilmainen: hanki uusi terapeutti.
Sanoo, että paino ei ole ensisijainen ongelma. Ja siitä tässä olen itsekin huolissani, että onko lapsella joku oleellisempi ongelma vai onko vaan ostettu vääränlaista ruokaa ja se näkyy vyötäröllä. Jos on kyse ihan vaan vääristä ruokavalinnoista, mitään ongelmaa ei ole. Jotenkin avauksesta kuitenkin välittyi muutakin, koska lapsella on ruokahalumuutoksia ja käytösmuutoksia.
Paino ei ole ehkä ensisijainen ongelma mielenterveyttäsi hoitavan terapeutin näkökulmasta, mutta jos kävisit vaikka sisätautilääkärillä tai kardiologilla vastaus voisi olla toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut nirso lapsi, mutta nyt teininä syö mitä vaan. Meillä kyllä piti maistaa kaikkea, mutta itse sai ottaa sen määrän mitä söi. Seuraavalla ruoalla sitten lisää ja hyvin tuo pärjäsi. Ei ollut mikään aneeminen koskaan, koska oppi pikkuhiljaa maistelemalla syömään erilaisia ruokia. Syötiin meilläkin nuggetteja ja ranskalaisia, mutta itse tehtynä. Nuggetit helppo tehdä itse ja vähärasvaisempia ja uunissa paahdetut bataattiranskalaiset on todella hyviä. Nykyään poika 13 ja lempiruokaa on tomaattikeitto ja kalaruoat.
Tämä vaatii vanhemmilta sitoutuneisuutta ja ei pidä antaa heti periksi. Meilläkin käydään harvoin hampurilaisella ja poika tykkää enemmän, kun minä teen itse hampurilaiset.
Meillä on edelleen käytössä toiveruoka eli poika saa toivoa kerran viikossa mitä ruokaa haluaa syödä. Tällä viikolla se oli makaronilaatikkko. Silloin kun oli pieni niin aloitettiin tämä ja edelleen kysyn, jos on jotain mitä haluaisi syödä. Muuten tehdään mitä ollaan miehen kanssa suunniteltu.
Toimit just niinkun lapsi haluaa. Kyllä kaikki lapset ihan varmasti syövät mieluummin heseä, kuin kalakeittoa. Lapsi ei vaan ymmärrä epäterveellisen ruokavalion seurauksia ja siksi sinä olet vanhempana vastuussa siitä, että lapsi saa monipuolista ja terveellistä ruokaa.
Herkuttelullekin on mielestäni paikka ihan joka viikko, mutta ei missään nimessä päivittäin.
Ota lapsi mukaan ruokien suunnitteluun, tehkää viikoksi kerrallaan ruokalista. Tehkää ruoat yhdessä. Kerran viikossa voi olla epäterveellisempi herkkuruoka.
Mielestäni pienen lapsen kanssa ei kannata keskustella painon noususta, vaan yrittää osallistamalla saada suhtautumista ruokaan muuttumaan.
Ottakaa ruuanlaittohetkien lisäksi joku muu viikottainen yhteinen tekeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.
Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?
Sä lihoit, koska söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.
Stressi lisää mm. kortisolin erittymistä, mikä vaikuttaa kylläisyydentunteeseen ja lisää mielitekosyömistä. Voi sitä lasta nälässä pitää ja estää lihomisen, mutta liiallisen syömisen ja herkutteluntarpeen takana olevat tunne-elämän ongelmat jäävät ratkaisematta. Oireiden hoitaminen ja syiden lakaiseminen maton alle on sitä suurinta typeryyttä pitkällä tähtäimellä. Tuossa kun on jo hyvät lähtökohdat syömishäiriön alulle.
Nyt on taas kohtuullisen tuhtia tuubaa. Juu herkutteluntarpeen takana VOI olla esim. tunne-elämän ongelmia, mutta olen erittäin allerginen sille, että joka ikisestä ylipainoisesta ihmisestä ollaan automaattisesti tekemässä traumatisoitunutta uhria, joka tarvitsee psykoterapiaa eikä missään tapauksessa esim. ravitsemusneuvontaa, jossa kerrotaan faktoja syömisen vaikutuksista terveyteen.
Varsinkin, jos puhutaan lapsista, niin kyllä ne syövät tasan kaikki herkut, joita vanhemmat kantavat niiden nenän eteen ja jos vanhemmat kantavat nenän eteen liikaa herkkuja, kyse ei ole lapsen tunne-elämän ongelmasta vaan aikuisen kyvyttömyydestä ottaa vastuuta aikuisuudestaan.
Tässäkin tapauksessa ap:n ex-mies syöttää lapselleen vain hampurilaisia ja pizzoja ja ap ei halua olla lapsen silmissä ilkeä, joten hänkin syöttää lapselleen samaa scheissea. Silloin lapsen lihoaminen ei johdu mistään kortisolin liikaerityksistä vaan epäkelvoista vanhemmista, jotka eivät suostu ajattelemaan lapsensa parasta vaan haluavat olla kaverivanhempia.
Oletko miettinyt sitä, että vastuuton vanhempi joka lihottaa lapsensa, kun ei itse pysty kohtaamaan "hankalia" tunteita, on itse asiassa melko turvaton ja traumatisoiva hahmo. Vanhemman tehtävä on ajatella lapsensa parasta, ei sitä , mikä on hänelle itselleen helpointa. Moni vain helposti lahjoo lapsensa herkuilla hiljaiseksi. Ja ei, se ei edistä normaalia tunne-elämän kehitystä. Väittäisin myös, että harvempi tasapainoinen lapsi yhtäkkiä alkaa pelkkää moskaa vaatia, jos ei sitä säännöllisesti ole tottunut saamaan.
Että sikäli olemme ihan samoilla linjoilla, puhumme vain eri näkökulmista.
Ei. Emme ole samoilla linjoilla. Sinä yrität kivenkovaan väittää, että lihoaminen ei johdu siitä mitä syö vaan kaikesta mahdollisesta muusta. Jos menee vaikkapa Facebookissa mihin tahansa terveys-/laihdutusaiheiseen ryhmään, vähintään 90% on niitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka ovat sitä mieltä, että heillä on nyt sellainen poikkeustila, että ruokavalio ja liikunta eivät auta heitä laihtumaan ja he yrittävät kysellä vinkkejä tähän. Poikkeuksen muodostavat ne, jotka ovat onnistuneet laihduttamaan, jotka kertovat, että he vähensivät syömistään ja alkoivat lenkkeilemään tms.
Se, että lapsi on totutettu syömään moskaa ei ole mikään tunne-elämän häiriö vaan ihan vain huonoa vanhemmuutta. Siihen minkään hormonitasapainojen sotkeminen ei auta mitään.
Sinua ei siis yhtään kiinnosta se, miksi vanhempi tarjoaa sitä moskaa lähtötilanteessa, vaikka tietää että se on lapselle pahaksi? Tai miksi lapsi alkaa yhtäkkiä nirsoilemaan ja vaatimaan "herkkuruokaa".
Jos lihomisessa kyse olisi pelkästä tietämättömyydestä, ei 2/3 aikuisista olisi ylipainoisia. Se, että hoetaan että "syö enemmän kuin kulutat" on aivan silkkaa hapen tuhlausta, kun ei se käytännössä kuitenkaan noin yksinkertaista ole. Tämän voi todeta ihan vain ympärilleen katsomalla.
Monimutkaisiin ongelmiin on aina mukava tarjota helppoja ratkaisuja. Harmillista on se, että ne eivät toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.
Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?
Sä lihoit, koska söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.
Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee.
Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.
Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle.
Moni eroperheen lapsi lihoaa, koska vanhemmat vanhemmat kilpailevat lapsensa rakkaudesta ja ostavat sitä lapselta herkuilla. He voivat myös yrittää parantaa lapsen mielialaa karkeilla ja muulla hyvällä.
Se kalori on kaiken perusta kehon energiataloudessa. Hienosti osasit huomata, että traumoista voi tulla syömishäiriöitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että se suuhun laitetun ruuan määrä ja laatu suhteessa kulutukseen määrittää lihoamisen / laihtumisen. Se anoreksia/bulimia/ahmimishäiriö/ortoreksia/tiesmikä vaikuttaa siihen suuhun laitettavan ruokaan ja voi välillisesti vaikuttaa kehon koostumukseen, mutta se ei vaikuta suoraan kehon painoon.
P.S. Kirjoitusasusta päätellen veikkaisin, että minulla on korkeampi koulutus kuin sinulla.
Kuinka paljon sinulla on aiheesta kokemusta eroperheen lihavana lapsena tai eroperheen lihavan lapsen vanhempana?
Ai kun en ole eronnut eikä vanhempanikaan eronneet en voi ymmärtää, miten ihmiskeho toimii? Vanhempien avioero ei vaikuta mitenkään lapsen fysiologiaan. Se voi toki aiheuttaa stressiä, mutta niin voi moni muukin asia. Se stressi voi vaikuttaa syömiseen ja se voi vaikuttaa painoon, mutta tuollaiset päätelmät, että erolapset lihoavat riippumatta mitä he syövät ja siitä eteenpäin viety päätelmä, että erolapsille voi syöttää mitä haluaa, ei todellakaan ole lasten edun mukaista.
Okei, eli tiedät paljon enemmän asiasta kuin mun kriisiterapeutti. Mikä sun hinnasto on, saisko sulta halvemmalla apua?
Sanoiko sun kriisiterapeutti, että sillä, mitä syöt ei ole merkitystä sun painollesi?
Mun hinnastossa ensimmäinen vinkki on ilmainen: hanki uusi terapeutti.
Sanoo, että paino ei ole ensisijainen ongelma. Ja siitä tässä olen itsekin huolissani, että onko lapsella joku oleellisempi ongelma vai onko vaan ostettu vääränlaista ruokaa ja se näkyy vyötäröllä. Jos on kyse ihan vaan vääristä ruokavalinnoista, mitään ongelmaa ei ole. Jotenkin avauksesta kuitenkin välittyi muutakin, koska lapsella on ruokahalumuutoksia ja käytösmuutoksia.
Paino ei ole ehkä ensisijainen ongelma mielenterveyttäsi hoitavan terapeutin näkökulmasta, mutta jos kävisit vaikka sisätautilääkärillä tai kardiologilla vastaus voisi olla toinen.
Eikös anoreksiaakin hoideta mielenterveysyksiköissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu sen lapsen kanssa. Ymmärsin, että hän on menettänyt kaveripiirinsä? Ehkä hän syö suruunsa tai ajankulukseen, ihan ymmärrettävää. Anna lapselle aikaa.
Kun on tottunut voimakassuolaiseen, rasvaiseen ja sokeriseen ruokaan, kaikki ns normaali ruoka maistuu tylsältä eikä sitä tee mieli. Aikuisen vastuulla on se mitä ravinto sisältää. Tsemppiä ap, sinun vallassasi on muuttaa tilanne hitaasti ja päättäväisesti, ja pystyt siihen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.
Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?
Sä lihoit, koska söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.
Stressi lisää mm. kortisolin erittymistä, mikä vaikuttaa kylläisyydentunteeseen ja lisää mielitekosyömistä. Voi sitä lasta nälässä pitää ja estää lihomisen, mutta liiallisen syömisen ja herkutteluntarpeen takana olevat tunne-elämän ongelmat jäävät ratkaisematta. Oireiden hoitaminen ja syiden lakaiseminen maton alle on sitä suurinta typeryyttä pitkällä tähtäimellä. Tuossa kun on jo hyvät lähtökohdat syömishäiriön alulle.
Nyt on taas kohtuullisen tuhtia tuubaa. Juu herkutteluntarpeen takana VOI olla esim. tunne-elämän ongelmia, mutta olen erittäin allerginen sille, että joka ikisestä ylipainoisesta ihmisestä ollaan automaattisesti tekemässä traumatisoitunutta uhria, joka tarvitsee psykoterapiaa eikä missään tapauksessa esim. ravitsemusneuvontaa, jossa kerrotaan faktoja syömisen vaikutuksista terveyteen.
Varsinkin, jos puhutaan lapsista, niin kyllä ne syövät tasan kaikki herkut, joita vanhemmat kantavat niiden nenän eteen ja jos vanhemmat kantavat nenän eteen liikaa herkkuja, kyse ei ole lapsen tunne-elämän ongelmasta vaan aikuisen kyvyttömyydestä ottaa vastuuta aikuisuudestaan.
Tässäkin tapauksessa ap:n ex-mies syöttää lapselleen vain hampurilaisia ja pizzoja ja ap ei halua olla lapsen silmissä ilkeä, joten hänkin syöttää lapselleen samaa scheissea. Silloin lapsen lihoaminen ei johdu mistään kortisolin liikaerityksistä vaan epäkelvoista vanhemmista, jotka eivät suostu ajattelemaan lapsensa parasta vaan haluavat olla kaverivanhempia.
Oletko miettinyt sitä, että vastuuton vanhempi joka lihottaa lapsensa, kun ei itse pysty kohtaamaan "hankalia" tunteita, on itse asiassa melko turvaton ja traumatisoiva hahmo. Vanhemman tehtävä on ajatella lapsensa parasta, ei sitä , mikä on hänelle itselleen helpointa. Moni vain helposti lahjoo lapsensa herkuilla hiljaiseksi. Ja ei, se ei edistä normaalia tunne-elämän kehitystä. Väittäisin myös, että harvempi tasapainoinen lapsi yhtäkkiä alkaa pelkkää moskaa vaatia, jos ei sitä säännöllisesti ole tottunut saamaan.
Että sikäli olemme ihan samoilla linjoilla, puhumme vain eri näkökulmista.
Ei. Emme ole samoilla linjoilla. Sinä yrität kivenkovaan väittää, että lihoaminen ei johdu siitä mitä syö vaan kaikesta mahdollisesta muusta. Jos menee vaikkapa Facebookissa mihin tahansa terveys-/laihdutusaiheiseen ryhmään, vähintään 90% on niitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka ovat sitä mieltä, että heillä on nyt sellainen poikkeustila, että ruokavalio ja liikunta eivät auta heitä laihtumaan ja he yrittävät kysellä vinkkejä tähän. Poikkeuksen muodostavat ne, jotka ovat onnistuneet laihduttamaan, jotka kertovat, että he vähensivät syömistään ja alkoivat lenkkeilemään tms.
Se, että lapsi on totutettu syömään moskaa ei ole mikään tunne-elämän häiriö vaan ihan vain huonoa vanhemmuutta. Siihen minkään hormonitasapainojen sotkeminen ei auta mitään.
Sinua ei siis yhtään kiinnosta se, miksi vanhempi tarjoaa sitä moskaa lähtötilanteessa, vaikka tietää että se on lapselle pahaksi? Tai miksi lapsi alkaa yhtäkkiä nirsoilemaan ja vaatimaan "herkkuruokaa".
Jos lihomisessa kyse olisi pelkästä tietämättömyydestä, ei 2/3 aikuisista olisi ylipainoisia. Se, että hoetaan että "syö enemmän kuin kulutat" on aivan silkkaa hapen tuhlausta, kun ei se käytännössä kuitenkaan noin yksinkertaista ole. Tämän voi todeta ihan vain ympärilleen katsomalla.
Monimutkaisiin ongelmiin on aina mukava tarjota helppoja ratkaisuja. Harmillista on se, että ne eivät toimi.
Todellakin minua kiinnostaa tietää, että miksi se vanhempi ei tarjoa lapselleen kunnon ruokaa, mutta se nyt on aivan eri asia. Se ei liity mitenkään siihen, että lihoaminen ja laihtuminen riippuu siitä mitä syö ja kuinka paljon kuluttaa. En nyt millään jaksaisi jankata tätä enää.
Lihoamisessa ei ole todellakaan ole kyse pelkästään tietämättömyydestä. Lihoamiselle (eli liikasyömiselle) on hyvin monia syitä, joista tietämättömyys voi olla yksi, mutta tuskin yleisin. Yksi merkittävä syy on esimerkiksi se, että karkin syöminen sohvalla on kivaa, juokseminen räntäsateessa vähän hanurista. Toisin kuin vielä 50 vuotta sitten, ihminen tarvitsee valtavan määrän itsekuria pysyäkseen normaalipainossa. 70-luvulla ei yksinkertaisesti ollut tarjolla erilaisia herkkuja läheskään samalla tavalla kuin tänä päivänä. Lisäksi suurempi osa kansasta teki fyysistä työtä ja polkupyörä, kävely ja potkukelkka yms. olivät yleisempiä kulkuneuvoja.
Syö VÄHEMMÄN kuin kulutat on fakta, mutta toki monissa tilanteissa huono neuvo, koska siitä on vaikea ottaa kiinni. Ihmiset eivät tiedä kuinka paljon kuluttavat tai syövät ja siksi on helpompi antaa jotain nyrkkisääntöjä niinkuin nyrkillinen proteiinia ja hiilaria ja kaksi kasviksia, mutta nekin ovat aika yleisluonteisia. Lisäksi vaikka masennuspotilaan on vaikea kaivaa sitä energiaa parantaa omaa ruokavaliotaan tai lisätä liikuntaa, mutta ei se masennus poista sitä faktaa, että energiatasapaino määrittää lihoamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 1990-luvun loppupuolella minun ja sisarusten piti syödä mitä oli tarjolla tai saimme olla nälässä. Sitä syötiin, mitä tarjolla oli tai sitten oltiin ilman. Ei meiltä kysytty, että mitä halutaan syödä vaan annettiin sitä, mitä sattui olemaan ja niin se nykyäänkin pitäisi olla. Eli jos lapselle ei tarjottu ruoka kelpaa, niin sitten hän saa olla syömättä seuraavaan ateriaan asti ja jos silloinkaan ei kelpaa, niin sitten taas syömättä seuraavaan ateriaan asti.
Jep. Juuri näin. Vanhempi päättää, mitä on tarjolla, ja sillä mennään. Eiköhän se ruoka ala maistua, kun nälkä kasvaa. Antaapa ajan kulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.
Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?
Sä lihoit, koska söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.
Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee.
Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.
Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle.
Moni eroperheen lapsi lihoaa, koska vanhemmat vanhemmat kilpailevat lapsensa rakkaudesta ja ostavat sitä lapselta herkuilla. He voivat myös yrittää parantaa lapsen mielialaa karkeilla ja muulla hyvällä.
Se kalori on kaiken perusta kehon energiataloudessa. Hienosti osasit huomata, että traumoista voi tulla syömishäiriöitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että se suuhun laitetun ruuan määrä ja laatu suhteessa kulutukseen määrittää lihoamisen / laihtumisen. Se anoreksia/bulimia/ahmimishäiriö/ortoreksia/tiesmikä vaikuttaa siihen suuhun laitettavan ruokaan ja voi välillisesti vaikuttaa kehon koostumukseen, mutta se ei vaikuta suoraan kehon painoon.
P.S. Kirjoitusasusta päätellen veikkaisin, että minulla on korkeampi koulutus kuin sinulla.
Kuinka paljon sinulla on aiheesta kokemusta eroperheen lihavana lapsena tai eroperheen lihavan lapsen vanhempana?
Ai kun en ole eronnut eikä vanhempanikaan eronneet en voi ymmärtää, miten ihmiskeho toimii? Vanhempien avioero ei vaikuta mitenkään lapsen fysiologiaan. Se voi toki aiheuttaa stressiä, mutta niin voi moni muukin asia. Se stressi voi vaikuttaa syömiseen ja se voi vaikuttaa painoon, mutta tuollaiset päätelmät, että erolapset lihoavat riippumatta mitä he syövät ja siitä eteenpäin viety päätelmä, että erolapsille voi syöttää mitä haluaa, ei todellakaan ole lasten edun mukaista.
Okei, eli tiedät paljon enemmän asiasta kuin mun kriisiterapeutti. Mikä sun hinnasto on, saisko sulta halvemmalla apua?
Sanoiko sun kriisiterapeutti, että sillä, mitä syöt ei ole merkitystä sun painollesi?
Mun hinnastossa ensimmäinen vinkki on ilmainen: hanki uusi terapeutti.
Sanoo, että paino ei ole ensisijainen ongelma. Ja siitä tässä olen itsekin huolissani, että onko lapsella joku oleellisempi ongelma vai onko vaan ostettu vääränlaista ruokaa ja se näkyy vyötäröllä. Jos on kyse ihan vaan vääristä ruokavalinnoista, mitään ongelmaa ei ole. Jotenkin avauksesta kuitenkin välittyi muutakin, koska lapsella on ruokahalumuutoksia ja käytösmuutoksia.
Paino ei ole ehkä ensisijainen ongelma mielenterveyttäsi hoitavan terapeutin näkökulmasta, mutta jos kävisit vaikka sisätautilääkärillä tai kardiologilla vastaus voisi olla toinen.
Eikös anoreksiaakin hoideta mielenterveysyksiköissä?
Eiköhän sitä hoideta monialaisesti. Mielenterveyspuolella syitä ja henkistä puolta ja muilla osastoilla sitten fyysisiä oireita.
Sama se on liikalihavuudessakin. Fyysisiä oireita hoidetaan esim. kardiologilla ja sisätautien polilla ja ravitsemusta jumpataan sitten ravitsemusterapeuttien ja mahdollisesti mielenterveyspuolen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.
Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?
Sä lihoit, koska söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.
Stressi lisää mm. kortisolin erittymistä, mikä vaikuttaa kylläisyydentunteeseen ja lisää mielitekosyömistä. Voi sitä lasta nälässä pitää ja estää lihomisen, mutta liiallisen syömisen ja herkutteluntarpeen takana olevat tunne-elämän ongelmat jäävät ratkaisematta. Oireiden hoitaminen ja syiden lakaiseminen maton alle on sitä suurinta typeryyttä pitkällä tähtäimellä. Tuossa kun on jo hyvät lähtökohdat syömishäiriön alulle.
Nyt on taas kohtuullisen tuhtia tuubaa. Juu herkutteluntarpeen takana VOI olla esim. tunne-elämän ongelmia, mutta olen erittäin allerginen sille, että joka ikisestä ylipainoisesta ihmisestä ollaan automaattisesti tekemässä traumatisoitunutta uhria, joka tarvitsee psykoterapiaa eikä missään tapauksessa esim. ravitsemusneuvontaa, jossa kerrotaan faktoja syömisen vaikutuksista terveyteen.
Varsinkin, jos puhutaan lapsista, niin kyllä ne syövät tasan kaikki herkut, joita vanhemmat kantavat niiden nenän eteen ja jos vanhemmat kantavat nenän eteen liikaa herkkuja, kyse ei ole lapsen tunne-elämän ongelmasta vaan aikuisen kyvyttömyydestä ottaa vastuuta aikuisuudestaan.
Tässäkin tapauksessa ap:n ex-mies syöttää lapselleen vain hampurilaisia ja pizzoja ja ap ei halua olla lapsen silmissä ilkeä, joten hänkin syöttää lapselleen samaa scheissea. Silloin lapsen lihoaminen ei johdu mistään kortisolin liikaerityksistä vaan epäkelvoista vanhemmista, jotka eivät suostu ajattelemaan lapsensa parasta vaan haluavat olla kaverivanhempia.
Oletko miettinyt sitä, että vastuuton vanhempi joka lihottaa lapsensa, kun ei itse pysty kohtaamaan "hankalia" tunteita, on itse asiassa melko turvaton ja traumatisoiva hahmo. Vanhemman tehtävä on ajatella lapsensa parasta, ei sitä , mikä on hänelle itselleen helpointa. Moni vain helposti lahjoo lapsensa herkuilla hiljaiseksi. Ja ei, se ei edistä normaalia tunne-elämän kehitystä. Väittäisin myös, että harvempi tasapainoinen lapsi yhtäkkiä alkaa pelkkää moskaa vaatia, jos ei sitä säännöllisesti ole tottunut saamaan.
Että sikäli olemme ihan samoilla linjoilla, puhumme vain eri näkökulmista.
Ei. Emme ole samoilla linjoilla. Sinä yrität kivenkovaan väittää, että lihoaminen ei johdu siitä mitä syö vaan kaikesta mahdollisesta muusta. Jos menee vaikkapa Facebookissa mihin tahansa terveys-/laihdutusaiheiseen ryhmään, vähintään 90% on niitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka ovat sitä mieltä, että heillä on nyt sellainen poikkeustila, että ruokavalio ja liikunta eivät auta heitä laihtumaan ja he yrittävät kysellä vinkkejä tähän. Poikkeuksen muodostavat ne, jotka ovat onnistuneet laihduttamaan, jotka kertovat, että he vähensivät syömistään ja alkoivat lenkkeilemään tms.
Se, että lapsi on totutettu syömään moskaa ei ole mikään tunne-elämän häiriö vaan ihan vain huonoa vanhemmuutta. Siihen minkään hormonitasapainojen sotkeminen ei auta mitään.
Sinua ei siis yhtään kiinnosta se, miksi vanhempi tarjoaa sitä moskaa lähtötilanteessa, vaikka tietää että se on lapselle pahaksi? Tai miksi lapsi alkaa yhtäkkiä nirsoilemaan ja vaatimaan "herkkuruokaa".
Jos lihomisessa kyse olisi pelkästä tietämättömyydestä, ei 2/3 aikuisista olisi ylipainoisia. Se, että hoetaan että "syö enemmän kuin kulutat" on aivan silkkaa hapen tuhlausta, kun ei se käytännössä kuitenkaan noin yksinkertaista ole. Tämän voi todeta ihan vain ympärilleen katsomalla.
Monimutkaisiin ongelmiin on aina mukava tarjota helppoja ratkaisuja. Harmillista on se, että ne eivät toimi.
Todellakin minua kiinnostaa tietää, että miksi se vanhempi ei tarjoa lapselleen kunnon ruokaa, mutta se nyt on aivan eri asia. Se ei liity mitenkään siihen, että lihoaminen ja laihtuminen riippuu siitä mitä syö ja kuinka paljon kuluttaa. En nyt millään jaksaisi jankata tätä enää.
Lihoamisessa ei ole todellakaan ole kyse pelkästään tietämättömyydestä. Lihoamiselle (eli liikasyömiselle) on hyvin monia syitä, joista tietämättömyys voi olla yksi, mutta tuskin yleisin. Yksi merkittävä syy on esimerkiksi se, että karkin syöminen sohvalla on kivaa, juokseminen räntäsateessa vähän hanurista. Toisin kuin vielä 50 vuotta sitten, ihminen tarvitsee valtavan määrän itsekuria pysyäkseen normaalipainossa. 70-luvulla ei yksinkertaisesti ollut tarjolla erilaisia herkkuja läheskään samalla tavalla kuin tänä päivänä. Lisäksi suurempi osa kansasta teki fyysistä työtä ja polkupyörä, kävely ja potkukelkka yms. olivät yleisempiä kulkuneuvoja.
Syö VÄHEMMÄN kuin kulutat on fakta, mutta toki monissa tilanteissa huono neuvo, koska siitä on vaikea ottaa kiinni. Ihmiset eivät tiedä kuinka paljon kuluttavat tai syövät ja siksi on helpompi antaa jotain nyrkkisääntöjä niinkuin nyrkillinen proteiinia ja hiilaria ja kaksi kasviksia, mutta nekin ovat aika yleisluonteisia. Lisäksi vaikka masennuspotilaan on vaikea kaivaa sitä energiaa parantaa omaa ruokavaliotaan tai lisätä liikuntaa, mutta ei se masennus poista sitä faktaa, että energiatasapaino määrittää lihoamisen.
Meni sanat väärinpäin tosiaan, mutta ymmärsit mitä tarkoitin. Sitä en ymmärrä, mitä merkitystä sillä faktalla on, että energiatasapaino määrittää lihomisen, jos masennuksen vuoksi sitä ei pysty säätelemään?
Itse olin vanhempieni eron jälkeen masentunut ja lihonut lapsi, jonka äiti turvautui eineksiin ja herkkuihin, kun ei saanut haettua apua ongelmiinsa. Ihan vilpittömästi uskoi, että vika lihomiseen on minussa, eikä hänellä asiaan osaa eikä arpaa. Samoin syytäni olivat kaikki muutkin hänen oman toimintansa aiheuttamat ongelmat.
Kyllä, terapiassa on käyty. Ei, ongelmien perimmäinen syy ei ollut se, mitä äitini lautaselleni asetti, vaan täysi vastuuttomuus ja sitoutumattomuus vanhempana.
Ap, pyydä apua kouluterveydenhoitajalta. Täältä sitä et ainakaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko nuo vanukkaat ja suklaamurot vaihdettua terveellisempiin vaihtoehtoihin ja kasvatusta tyyliin vanukas viikonloppuna ok jälkkärinä. Onko keskivartalolihavuutta? Stressihormonit liian korkealla? Silloin pitäisi katsoa, että verensokeri pysyy tasaisena ja sokerit mahdollisimman pois ruokavaliosta. Mutta miten, en tiedä.
Jos yhtään lohduttaa, lihoin suht samassa iässsä perhehelvetin vuoksi eikä silloin ollut mitään heseruokia, ranskalaisia tai pizzoja tarjolla lainkaan. Silti lihoin, kun elimistön hormonit halusivat niin tapahtuvan. Onko ero käsitelty lapsen kanssa niin, että lapsella on aidosti turvallinen olo? Oliko kotona riitoja tai muuten paha ilmapiiri? Onko kuvioon tullut uusia kumppaneita?
Sä lihoit, koska söit enemmän kuin kulutit. Voi olla, että et esim. liikkunut yhtä paljoa perhetilanteen takia, mutta mikään hormoni ei pysty muuttamaan ilmaa läskiksi. Myös lasten vanhempien pitää hyväksyä se ikävä fakta, että rasvan kertyminen johtuu syömisen ja kulutuksen tasapainosta ja sitä ei millään määrällä selittelyjä pystytä muuttamaan.
Ole sinä koulupudokas hiljaa, kun täällä aikuiset juttelee.
Se on ihan fakta, että tosi moni eroperheen lapsi lihoo ja etenkin vatsasta. Heillä on myös vaikeuksia painonhallinnassa myöhemmin aikuisiällä. Siksi oikeanlainen hoito ja puuttuminen olisi tärkeää. Ja tuon yläpuolella olevan debiilin "hoito" on just jotain sellaista, mitä ei tarvita. Hän ei tajua edes aineenvaihdunnan perusteita. Ymmärtää vain kalorin.
Mitä vaikeampia traumat, sitä vaikeampia ovat yleensä myös syömisongelmat ja joillain syömisongelmat johtavat lihomiseen, joillain laihtumiseen, useilla ravinnepuutoksiin, jaksamisongelmiin jne. Ero on valtava elämänmuutos lapselle. Koulunkäynnin aloittaminen on valtava elämänmuutos lapselle.
Moni eroperheen lapsi lihoaa, koska vanhemmat vanhemmat kilpailevat lapsensa rakkaudesta ja ostavat sitä lapselta herkuilla. He voivat myös yrittää parantaa lapsen mielialaa karkeilla ja muulla hyvällä.
Se kalori on kaiken perusta kehon energiataloudessa. Hienosti osasit huomata, että traumoista voi tulla syömishäiriöitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että se suuhun laitetun ruuan määrä ja laatu suhteessa kulutukseen määrittää lihoamisen / laihtumisen. Se anoreksia/bulimia/ahmimishäiriö/ortoreksia/tiesmikä vaikuttaa siihen suuhun laitettavan ruokaan ja voi välillisesti vaikuttaa kehon koostumukseen, mutta se ei vaikuta suoraan kehon painoon.
P.S. Kirjoitusasusta päätellen veikkaisin, että minulla on korkeampi koulutus kuin sinulla.
Lihoaa
Onko tuo joku murresana?
Okei, eli tiedät paljon enemmän asiasta kuin mun kriisiterapeutti. Mikä sun hinnasto on, saisko sulta halvemmalla apua?