Lue keskustelun säännöt.
Saako sairastavasta kumppanista erota?
15.11.2022 |
Olemme seurustelleet reilu viisi vuotta ja lähes koko tuon ajan kumppani on sairastanut etenevää sairautta. Aivan alussa mies oli vielä työelämässä, mutta vaivojen kroonistuessa mies on ollut suurimman osan yhteisestä ajastamme sairaslomalle ollen kykenemätön työhön.
Miehen elämä on selvästi alkanut kaventumaan. En tiedä, onko mies ollut kovin sosiaalinen ennen suhdettammekaan, mutta nykyisin aikaa pitäisi viettää lähinnä kahdestaan ja tietenkin sairaus määrittää paljon, mitä voimme tai emme voi tehdä ylipäänsä. Mukavaakin yhdessä tekemistä on: ulkoilemme paljon ja liikumme luonnossa. Poikkeusajat kuten korona-aika mahdollistikin tietenkin sen, että enimmäkseen vietimme aikaa kahdestaan (emme silti asu yhdessä).
Itse olen kuitenkin aika sosiaalinen ja "entisessä elämässäni" ihmisiä oli paljon ympärillä ja yhteisiä näkemisiä/tekemisiä. Olen myös aktiivisesti työelämässä ja lisäksi vielä opintojakin rinnalla suoritan. Nyt korona-aikojen jälkeen sosiaalinen elämä olisi jälleen vähän lavenemassa ja ystävät ovat pyytäneet tapaamisiin ym. Mutta tämäpä ei miehelle käykään ja hän on alkanut kovasti rajoittamaan menojani ja niistä seuraa viikkojen mykkäkouluja ja "selvittelyjä". Mies on myös sairauksistaan johtuen hyvin usein huonovointinen ja/tai kipeä, mikä näkyy ärtyneisyytenä ja vihaisuutena enenevästi. Koska hänellä ei ole hyvä niin kellään muullakaan ei saisi olla. Tämä myös entisestään kaventaa elämää, koska sairaus oireineen määrittää niin paljon sitä, mitä pystymme tekemään. Lisäksi nyt myös mies rajoittaa sitä, mitä minä saisin tehdä. Koska ei itse pysty tai halua tehdä jotakin, ei minullakaan olisi oikeutta tehdä niitä. Yhä lisääntyvä huonotuulisuus ja vihaisuus, äkkipikaisuus vaikuttavat yhteiseloon merkittävästi ja oma jaksamiseni ja ymmärtämiseni on alkanut tulla täyteen. Olen yrittänyt ymmärtää miestä, sairautta ja sen oireita. Mutta ihan kaikkea ei voi laittaa sairauden piikkiin.
Pitäisikö minun täysin terveen ja hyvissä voimissa olevan, täyttä elämää toistaiseksi elämään pystyvän kaventaa elämäni ja lopettaa siitä nauttiminen sen takia, että mies ei samaan pysty eikä sitä minulle sallisi? Toisen sairauden vuoksi kaventaa omakin elämäni ja menettää mahdollisuuteni elää elämää niin, että saisin nauttia itseäni kiinnostavista asioista ja nauttia sosiaalisesta elämästäni enää? Jäädä murjottamaan ja alistua toisen vihaisuuteen sekä rajoituksiin, jotka perustuvat hänen oman elämänsä rajoituksiin? Tuntuu, että olen kuin lintu häkissä välillä. En saa iloita, en nauttia kiinnostuksenkohteistani, tavata ystäviäni, nauttia silloin tällöin hauskasta illasta esim. tanssien ilman, että siitä seuraa viikkojen henkinen pahoinvointi miehen ahdistavan käytöksen ja rajoittamisen tarpeen vuoksi.
Onko tällaisessa tapauksessa moraalitonta ja julmaa jatkaa omaa elämäänsä ilman toista, vaikka hän sairastunut olisikin? Tällä hetkellä tuntuu, että en voi enkä jaksa tukea tai ymmärtää enää yhtään enempää. Haluan vain elää tätä ainutkertaista elämääni, kun vielä voin.
Kommentit (213)
et saa erota. Teet aviorikoksen. Ilman haur...tta ero on synti. Jos olet naimisiin mennyt ja luvannut myötä ja vastamäessä, niin siinähän olet. Olette aviopari. Keksi muuta harratsusta, muita ilonlähteitä. Mene vaikka kirkon käsityöpiiriin. Tai kansalaisopisotn jumppaan, saat ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
et saa erota. Teet aviorikoksen. Ilman haur...tta ero on synti. Jos olet naimisiin mennyt ja luvannut myötä ja vastamäessä, niin siinähän olet. Olette aviopari. Keksi muuta harratsusta, muita ilonlähteitä. Mene vaikka kirkon käsityöpiiriin. Tai kansalaisopisotn jumppaan, saat ystäviä.
Huono provo näin keskipäivään
Kaikki sairastuu. Valitettava fakta
Vierailija kirjoitti:
Kaks lausetta jakso plärätä läpi. Lyhyempiä alotuksia kiitos. Otsikon perusteella, kuule tee mitä lystää.
Nykyajan vitsaus: ihmisten keskittymiskyky lukiessa ei riitä kuin muutamaan lauseeseen, kahteen kappaleeseen. Tämän olen huomannut myös töissä äidinkielen opena: kaikki nuoret eivät enää selviydy vähääkään pitempien tekstien lukemisesta.
Olihan viesti aika pitkä, mutta kahdessa lauseessa tuskin noin monimutkaista tilannetta pystyisi selittämään. Uuslukutaidottoman täytyy siis tyytyä yksinkertaisempiin kysymyksiin, jotka eivät vaadi paljon tekstiä - eikä keskittymistä.
Niin yksinkertaista, että sanot, että jos kontrollifriikkiys jatkuu, lähdet. Jos ei pysty elämään sinun tarpeittesi kanssa, niin sinä et todellakaan häntä tarvitse. Kyseessä on kumminkin ystävät ja tuommoinen uhriutuminen, mielenpahoittaminen ja kiukuttelu on myrkyllistä ja ennen kaikkea narsistista. Todennäköisesti hän voi pahoin ja on ahdistunut, voit tämän kaiken sanoa hänelle nätisti, mutta sinun täytyy tehdä selväksi, että sinä voit huonosti vallitsevassa tilanteessa ja se johtuu hänestä ja hänen käytöksestään. Keskusteluapua miehelle, HÄNEN ongelmiinsa, niiden ei pidä olla sinun ongelmiasi ja sinun vastuullasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sairastuu. Valitettava fakta
Kaikki sairastuu ja myös kuolee. Illuusio ikuisesta elämästä ja terveydestä tekee ihmisistä kuitenkin kaikkivoipaisharhaisia - hetkeksi.
Ainakin tulee sairaan puolison suvulta vihaiset kommentit ja saa kuulla kunniansa, miten saamaton ja huono puoliso on ollut tämä sairaan puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaks lausetta jakso plärätä läpi. Lyhyempiä alotuksia kiitos. Otsikon perusteella, kuule tee mitä lystää.
HV
Vierailija kirjoitti:
Saa erota koska sairaus on miehellä. Toisinpäin ei , koska silloin mies on tunnekylmä mulkku.
Kukaan mies ei olisi katsellut tuollaista naista noinkaan pitkään. Miehet eivät mieti tuollaisia, vaan elävät elämäänsä ihan itselleen niin kuin parhaaksi näkevät. Naisetkin voisivat pikkuisen ottaa mallia tästä asenteesta, kun on aikuisista kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai saa erota ilman mitään syytä jopa. Mutta tuo että kaikki ei voi mennä sairauden piikkiin, niin ei varmasti toisen ihmisen rajoittaminen voikaan, mutta kyllä minulla 99,9% elämässä olevasta paskasta johtuu 100% sairauksistani.
Minä itse asiassa olen itse ehdottanut miehelleni eroa useaan kertaan, mutta hänen mielestä siihen ei ole mitään syytä.
Ei mikään estä eroamasta, siitä vain avioero vireille. Mutta mitä sitä tulikaan papin edessä luvatuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaasta ihmisestä saa erota niin kuin terveestäkin.
Jos haluat vielä jotain yrittää suhteen eteen, niin yksi asia tuli mieleen. Miehesi vaikuttaa sairastuneen myös masennukseen. Tämä on todella todella yleistä, kun ihminen sairastuu vakavasti niin masennus tulee ikäänkuin liitännäissairautena. Masennus ja toinen sairaus pahentavat toisiaan, koska toimintakyvyn heikkeneminen etenee eksponentiaalisesti. Eli ihminen pettyy elämään sairastuessaan ja menettää uskonsa hyvään tulevaisuuteen ja kun sairaus edetessään heikentää toimintakykyä ja vie voimia aina vain enemmän, ei ihminen jaksa senkään vertaa ylläpitää positiivista asennetta ja siten masennus pahenee ja huonontaa toimintakykyä entisestään mikä taas vähentää voimavaroja huolehtia terveydestä muutenkaan. Kierre on valmis ja loputon ellei sitä jotenkin katkaista.
Sinulla ei ole velvollisuutta tätä kierrettä katkaista, mutta voit halutessasi yrittää herättää miehessä kiinnostuksen katkaista oma kierteensä. Puhu hänelle mutta muista että sanomaasi ei ole helppo ottaa vastaan ja toivottu reaktio ei ehkä tule ihan heti vaan vaatii mieheltä asian prosessointia. Pidä huolta että et esitä asiaa muodossa minusta sinä olet masentunut ja jos et parane niin jätän sinut vaan enemmän minusta sinä olet masentunut ja se on tosi ymmärrettävää sinun tilanteessasi. Sinulla on oikeus olla vihainen ja katkera tuosta sairaudesta, mutta et voi purkaa sitä minuun vaan sen käsittelemiseen on löydyttävä joku muu tapa jos aiomme olla yhdessä jatkossakin. Se vaikuttaa minuun todella paljon ja vaikka haluaisin olla rinnallasi ja tukenasi niin en jaksa tällaista suhdetta. Ehdotan että haemme yhdessä apua sinulle jotta voisit käsitellä tilannettasi mielenterveyden ammattilaisen kanssa, mutta vain jos uskot itse siitä olevan hyötyä. Älä siis uhkaa erolla mutta osoita olevasi tosissasi kun sanot että et jaksa nykyistä menoa tulevaisuudessa ellei mies ota vastuuta omasta olemisestaan ja siitä, mitä hän tuo suhteeseen mielialojensa ja käyttäytymismalliensa kautta.
En näe että olisi sairaudesta kyse, vaan mies haluaa kontrolloida aloittajaa. Sairaus vaan antaa keinon tähän. Minulla kanssa mies, jolla sairaus. Rajoittaa miehen elämää, mutta ei minun. Toki joitain yhteisiä asioita, joita haluaisin tehdä, ei voida tehdä, mutta sille ei voi mitään. Muuten mies ainoastaan kannustaa minua elämään ns. omaa elämää ja tekemään juttuja vapaasti. Ikinä ei ole rajoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
et saa erota. Teet aviorikoksen. Ilman haur...tta ero on synti. Jos olet naimisiin mennyt ja luvannut myötä ja vastamäessä, niin siinähän olet. Olette aviopari. Keksi muuta harratsusta, muita ilonlähteitä. Mene vaikka kirkon käsityöpiiriin. Tai kansalaisopisotn jumppaan, saat ystäviä.
luin aloituksen huonosti, enkä tajunnut että hän ei olekaan edes mennyt naimisiin tuon sairaan kanssa. Joten miksi ap edes siten kyselet?
kirjoitukseni oli suunnattu naimisissa oleville, ei sinkuille, jotka seurustelee.
Aina pitää erota mistä tahansa syystä. Kumppanithan ovat vaihdettavia asioita. Se kuka uskaltaa kiistää tämän menkööt maakuoppaan terapiaan.
Lol ja te
trooloo täysi nassukka!
Rassukka! Karmaa sulle vaik satuilija oletkin.
Kaikki kostautuu itsellesi, miten kohtelet itse. Ja se ei sulle taid luvata kovin hyvää matkaa. Bon voyageeeeeeeeeeeee.
Otsikko johtaa harhaan, tai ainakin itse sen perusteella ajattelin, että kyse on suoraan sairauteen liittyvistä asioista, esimerkiksi että sairaus estää yhteisen harrastuksen tms.
Mutta kyse on minusta enemmän luonnehäiriöstä tai ainakin todella huonosta käytöksestä. Itse eroaisin, kun olisin vielä suht jengoillani psyykkisesti. Myös kumppani on nyt kykenevämpi organisoimaan muuttuvan arkensa kuin sairauden vielä edettyä.
Parempi kertakirpaisu kuin hiljalleen nipistely.
Miksi kysyt täältä? Kukaan muu ei voi tietää kuin sinä itse.
Erosin miehestäni pari vuotta hänen sairastumisensa jälkeen. Ihastuin palavasti toiseen mieheen jonka kanssa pystyin tehdä niitä asioita joita terveenä pystyin ja halusin tehdä.
Olimme hänen kanssaan yhdessä muutaman vuoden. Sitten sairastuin itse syöpään, ja tämä uusi mies jätti minut koska hän ei halunnut minkään varjostavan elämäänsä. Sanoi että tietää minun ymmärtävän, kun lähdinhän itsekin sairaan kumppanista jotta saisin vielä itse elää.
Nyt elelen itsekseni, ja ihan ok on olla näinkin.
Aloitusteksti oli niin pitkä että en jaksanut lukea loppuun asti.
Mutta se mitä mieleeni tuli. Jos itse olet terve niin elä elämääsi älä jätä elämää elämättä.
Jos kumppanillasi on itsenäiseen toimintaan tai liikuntaa haittaavia sairauksia, niin siihen pitäisi apua hakea jostain.
Jos alat elää toisen/ sairaan asettamilla rajoituksilla, niin oma elämäsi kärsii ja kohta olet itsekin muitten apua tarvitseva.
Laki ei määrää ketään elämään sairaan kumppanin kanssa. Kyse on sinun (tai hänen) omasta valinnasta.