Lue keskustelun säännöt.
Saako sairastavasta kumppanista erota?
15.11.2022 |
Olemme seurustelleet reilu viisi vuotta ja lähes koko tuon ajan kumppani on sairastanut etenevää sairautta. Aivan alussa mies oli vielä työelämässä, mutta vaivojen kroonistuessa mies on ollut suurimman osan yhteisestä ajastamme sairaslomalle ollen kykenemätön työhön.
Miehen elämä on selvästi alkanut kaventumaan. En tiedä, onko mies ollut kovin sosiaalinen ennen suhdettammekaan, mutta nykyisin aikaa pitäisi viettää lähinnä kahdestaan ja tietenkin sairaus määrittää paljon, mitä voimme tai emme voi tehdä ylipäänsä. Mukavaakin yhdessä tekemistä on: ulkoilemme paljon ja liikumme luonnossa. Poikkeusajat kuten korona-aika mahdollistikin tietenkin sen, että enimmäkseen vietimme aikaa kahdestaan (emme silti asu yhdessä).
Itse olen kuitenkin aika sosiaalinen ja "entisessä elämässäni" ihmisiä oli paljon ympärillä ja yhteisiä näkemisiä/tekemisiä. Olen myös aktiivisesti työelämässä ja lisäksi vielä opintojakin rinnalla suoritan. Nyt korona-aikojen jälkeen sosiaalinen elämä olisi jälleen vähän lavenemassa ja ystävät ovat pyytäneet tapaamisiin ym. Mutta tämäpä ei miehelle käykään ja hän on alkanut kovasti rajoittamaan menojani ja niistä seuraa viikkojen mykkäkouluja ja "selvittelyjä". Mies on myös sairauksistaan johtuen hyvin usein huonovointinen ja/tai kipeä, mikä näkyy ärtyneisyytenä ja vihaisuutena enenevästi. Koska hänellä ei ole hyvä niin kellään muullakaan ei saisi olla. Tämä myös entisestään kaventaa elämää, koska sairaus oireineen määrittää niin paljon sitä, mitä pystymme tekemään. Lisäksi nyt myös mies rajoittaa sitä, mitä minä saisin tehdä. Koska ei itse pysty tai halua tehdä jotakin, ei minullakaan olisi oikeutta tehdä niitä. Yhä lisääntyvä huonotuulisuus ja vihaisuus, äkkipikaisuus vaikuttavat yhteiseloon merkittävästi ja oma jaksamiseni ja ymmärtämiseni on alkanut tulla täyteen. Olen yrittänyt ymmärtää miestä, sairautta ja sen oireita. Mutta ihan kaikkea ei voi laittaa sairauden piikkiin.
Pitäisikö minun täysin terveen ja hyvissä voimissa olevan, täyttä elämää toistaiseksi elämään pystyvän kaventaa elämäni ja lopettaa siitä nauttiminen sen takia, että mies ei samaan pysty eikä sitä minulle sallisi? Toisen sairauden vuoksi kaventaa omakin elämäni ja menettää mahdollisuuteni elää elämää niin, että saisin nauttia itseäni kiinnostavista asioista ja nauttia sosiaalisesta elämästäni enää? Jäädä murjottamaan ja alistua toisen vihaisuuteen sekä rajoituksiin, jotka perustuvat hänen oman elämänsä rajoituksiin? Tuntuu, että olen kuin lintu häkissä välillä. En saa iloita, en nauttia kiinnostuksenkohteistani, tavata ystäviäni, nauttia silloin tällöin hauskasta illasta esim. tanssien ilman, että siitä seuraa viikkojen henkinen pahoinvointi miehen ahdistavan käytöksen ja rajoittamisen tarpeen vuoksi.
Onko tällaisessa tapauksessa moraalitonta ja julmaa jatkaa omaa elämäänsä ilman toista, vaikka hän sairastunut olisikin? Tällä hetkellä tuntuu, että en voi enkä jaksa tukea tai ymmärtää enää yhtään enempää. Haluan vain elää tätä ainutkertaista elämääni, kun vielä voin.
Kommentit (213)
En voi tehdä päätöksiä muiden puolesta tai ottaa niistä vastuuta, kerron vaan mielipiteen. Saa erota. Mistä syystä tahansa. Ei ole pakkoa jäädä mihinkään suhteeseen. Hän voi löytää vielä sellaisen ihmisen joka ymmärtää sitä tilannetta enemmän. Hänen sukulainenkin voi tukea. Osalla vaiva ei haittaa suhdetta ja toinen menee enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu töihin toiselle paikkakunnalle.
Kuulostaa että miehen sairautta kurjempi asia on hänen asenteensa ja käytöksensä. Ei tarvitse säälistä tai velvollisuudesta olla kenenkään kanssa, olet vapaa lähtemään milloin tahansa. Jos haluat vielä yrittää parantaa suhdetta, niin jonkinlainen pariterapia tai keskusteluapu voisi olla paikallaan.
Saa erota, mutta sairauksia ei saa haukkua. Minulla vaimo nalkuttaessaan haukkuu minun sairauksia ja jos yritän tehdä jotain edes sairaseläkeläisenä niin hyvä kääntyy usein (aina) pahaksi. Minulla alkaa olla mitta täynnä... Tosin en haluaisi vaimon vaihevuosien takia erota, mutta voimat loppuu molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Saa erota, mutta sairauksia ei saa haukkua. Minulla vaimo nalkuttaessaan haukkuu minun sairauksia ja jos yritän tehdä jotain edes sairaseläkeläisenä niin hyvä kääntyy usein (aina) pahaksi. Minulla alkaa olla mitta täynnä... Tosin en haluaisi vaimon vaihevuosien takia erota, mutta voimat loppuu molemmilla.
Sun pitäisi erota. Ei kukaan voi kestää haukkumista vuosikausia. Kun ei asialle mitään voikaan. Pitäisi olla joku oikeasti kiva kumppani ja positiivisempi. Parisuhteen pitäisi tuoda hyvää, ei pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä hauku miestä sairautensa vuoksi, minkäpä hän sille voi. Sitä olen kritisoinut, että haluaa rajoittaa ja kaventaa minunkin elämääni. Se että vedotaan sairauteen, sen oireisiin yms., että voidaan rajoittaa myös toisen elämää on manipulointia pahimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että miehen sairautta kurjempi asia on hänen asenteensa ja käytöksensä. Ei tarvitse säälistä tai velvollisuudesta olla kenenkään kanssa, olet vapaa lähtemään milloin tahansa. Jos haluat vielä yrittää parantaa suhdetta, niin jonkinlainen pariterapia tai keskusteluapu voisi olla paikallaan.
En usko, että terapia auttaa. Tämmöset käytösmallit on yleensä aika syvällä ja kun on vielä "uhri" sairastumisen myötä, niin piirre vaan pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkaa ja paha sivullisen sanoa. Paljon riippuu mielestäni myös sairaudesta ja ennusteesta.
Saa tietysti erota. Meinaatko, että sairaiden ihmisten kanssa pitää olla koko loppuelämä yhdessä vaikka suhde olisi huono?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys: Oletko parisuhteessa siksi, että yhteinen aikanne on sinulle arvokasta ja rakastat häntä? Jos vastasit ei, en näe syytä jatkaa suhteessa.
Toinen kysymys: Oletko suhteessa vain siksi, että koet sairaan ihmisen jättämisen moraalisesti vääränä tapana toimia?
Se onkin isompi kysymys, johon toivottavasti löydät vastauksen ilman, että siihen vaikuttaa jonkun muun mielipide.
Pahinta olisi jäädä suhteeseen siksi, että uhriutuu. Se syö suhdetta ja molempien hyvinvointia. Jos jää, teet päätöksen siitä itse ja elät päätöksesi kanssa. Päätöstä saa muuttaa myöhemmin, mutta helpottaa elämää, kun ei toistuvasti mieti, mitä kannattaisi tehdä.
Sairaasta saa erota ja m*lkusta pitää erota. Miehisi on molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sinä kertonut miehelle miltä tuo sen kontrollointi tuntuu? Ja että se ei ole oikein. Mitä mies vastasi? Rakastatko miestä? Jos miehen käytös muuttuisi ja saisit mennä ja nähdä kavereita ym. mistä kerroit, ilman miehen suuttumista ja loukkaantumista, olisiko sinun hyvä olla suhteessa?
Jos mies noin toimii ja sua ahdistaa niin eihän suhde voi silloin hyvin, eli jos oma hyvä mieli ja iloisuus, toisen kanssa onnellinen ja mukava oleminen on sulle tärkeää niin eihän se voi onnistua miehen noin käyttäytyessä. Eli mieti tarkkaan jäätkö vai lähdetkö. Mutta koita puhua sille miehelle ensin. Tsemppiä.
Suhteeseen ei ole koskaan pakko jäädä. Saa erota oli syy mikä tahansa. Tuossa sun tapauksessa huomiota ei kiinnitä niinkään se puolison sairaus vaan sen mukana tullut tarve kontrolloida ja rajottaa sun elämää. "Koska mulla menee huonosti ei muillakaan saa olla kivaa" asenne siis rassaa tässä teidän suhteessa.
Yritä vielä keskustellaan asiasta. Tai eroa heti, jos siltä tuntuu. Luota intuitioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erota saa aina. Tuskin menit kimppaan päästäksesi omaishoitajaksi. Yleensähän miehet nostavat kytkintä kun vaimo sairastuu, mutta vaimot hoitavat miehensä hautaan. Ei ole pakko tehdä näin, vaan kuunnella sydäntään ja miettiä, onko sitoutunut ja lojaali vai haluaako mennä aina helpoimman kautta.
Vierailija kirjoitti:
Erota saa aina. Tuskin menit kimppaan päästäksesi omaishoitajaksi. Yleensähän miehet nostavat kytkintä kun vaimo sairastuu, mutta vaimot hoitavat miehensä hautaan. Ei ole pakko tehdä näin, vaan kuunnella sydäntään ja miettiä, onko sitoutunut ja lojaali vai haluaako mennä aina helpoimman kautta.
lisään vielä, että jos se sairastunut heittäytyy uhriksi ja qusipääksi, sitäkin suuremmalla syyllä mieti, onko hän millään tavoin ansainnut lojaaliuttasi. Marttyyriksi ei pidä eikä tarvitse ryhtyä.
Onko miehellä varallisuutta? Jos ei ole niin vaihda terveeseen.
Sanon suoraan sulle hyvä ihminen: lähde kun voit!
Olin itse pitkässä suhteessa jossa toisen pahoinvointi kasvoi ja hän kietoi mut omaan otteeseensa sairauden varjolla. Elätin meidät omalla pienellä palkallani, kasvatin lapsemme yksin, maksoin lopulta kaikki lääkkeet ja hoidotkin. Ja mitä sain osakseni? Jatkuvaa kritisointia jos halusin omaa aikaa palautua, manipulointia ja kontrollointia. Lähde, et voi pelastaa häntä. Et ole vastuussa hänen terveydestään. Lähde ennen kuin sairastut itse tai vähintään menetät vuosia elämästäsi.
Voimia!!!
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä kertonut miehelle miltä tuo sen kontrollointi tuntuu? Ja että se ei ole oikein. Mitä mies vastasi? Rakastatko miestä? Jos miehen käytös muuttuisi ja saisit mennä ja nähdä kavereita ym. mistä kerroit, ilman miehen suuttumista ja loukkaantumista, olisiko sinun hyvä olla suhteessa?
Jos mies noin toimii ja sua ahdistaa niin eihän suhde voi silloin hyvin, eli jos oma hyvä mieli ja iloisuus, toisen kanssa onnellinen ja mukava oleminen on sulle tärkeää niin eihän se voi onnistua miehen noin käyttäytyessä. Eli mieti tarkkaan jäätkö vai lähdetkö. Mutta koita puhua sille miehelle ensin. Tsemppiä.
Olemme puhuneet lukemattomia kertoja aiheesta, mutta ei mikään muutu. Mies pysyy kannassaan, niin minäkin omassani, koska en näe mitään syytä miksi minun pitäisi antaa asiassa periksi tai toimia toisin. En tee miehelle mitään pahaa tai loukkaa häntä. Hänen taas koen niin tavallaan tekevän halutessaan kontrolloida ja rajoittaa, vaikka siihen ei ole mitään syytä.
Muuten meillä olis myös paljon hyvää, jos niin saisi olla. Nämä ikävät jutut syö lopulta aika paljon toistuessaan ja kun niitä enenevästi on. En oikein usko, että tällaisille piirteille on paljon tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Sanon suoraan sulle hyvä ihminen: lähde kun voit!
Olin itse pitkässä suhteessa jossa toisen pahoinvointi kasvoi ja hän kietoi mut omaan otteeseensa sairauden varjolla. Elätin meidät omalla pienellä palkallani, kasvatin lapsemme yksin, maksoin lopulta kaikki lääkkeet ja hoidotkin. Ja mitä sain osakseni? Jatkuvaa kritisointia jos halusin omaa aikaa palautua, manipulointia ja kontrollointia. Lähde, et voi pelastaa häntä. Et ole vastuussa hänen terveydestään. Lähde ennen kuin sairastut itse tai vähintään menetät vuosia elämästäsi.Voimia!!!
Tätä pelkään, että käy juuri näin! Nyt on jo nähtävissä, miten miehen vaativuus kasvaa ja tuki, jota saa ja annan on hänen mielestään usein vääränlaista. Kukaan ei ymmärrä miltä hänestä tuntuu. Minun kiinnostuksen kohteet ja oma tekeminen on itsekästä, eikä hyväksy niitä, etenkään semmoisia juttuja mitä ei itse pysty. Kaikki nämä asiat on ihan tavallisia juttuja, ei mitenkään miestä vastaan tai vahingoittavia/loukkaavia. Mitään kivaa ilman häntä ei saisi vaan olla.
Kaks lausetta jakso plärätä läpi. Lyhyempiä alotuksia kiitos. Otsikon perusteella, kuule tee mitä lystää.