Lue keskustelun säännöt.
Saako sairastavasta kumppanista erota?
15.11.2022 |
Olemme seurustelleet reilu viisi vuotta ja lähes koko tuon ajan kumppani on sairastanut etenevää sairautta. Aivan alussa mies oli vielä työelämässä, mutta vaivojen kroonistuessa mies on ollut suurimman osan yhteisestä ajastamme sairaslomalle ollen kykenemätön työhön.
Miehen elämä on selvästi alkanut kaventumaan. En tiedä, onko mies ollut kovin sosiaalinen ennen suhdettammekaan, mutta nykyisin aikaa pitäisi viettää lähinnä kahdestaan ja tietenkin sairaus määrittää paljon, mitä voimme tai emme voi tehdä ylipäänsä. Mukavaakin yhdessä tekemistä on: ulkoilemme paljon ja liikumme luonnossa. Poikkeusajat kuten korona-aika mahdollistikin tietenkin sen, että enimmäkseen vietimme aikaa kahdestaan (emme silti asu yhdessä).
Itse olen kuitenkin aika sosiaalinen ja "entisessä elämässäni" ihmisiä oli paljon ympärillä ja yhteisiä näkemisiä/tekemisiä. Olen myös aktiivisesti työelämässä ja lisäksi vielä opintojakin rinnalla suoritan. Nyt korona-aikojen jälkeen sosiaalinen elämä olisi jälleen vähän lavenemassa ja ystävät ovat pyytäneet tapaamisiin ym. Mutta tämäpä ei miehelle käykään ja hän on alkanut kovasti rajoittamaan menojani ja niistä seuraa viikkojen mykkäkouluja ja "selvittelyjä". Mies on myös sairauksistaan johtuen hyvin usein huonovointinen ja/tai kipeä, mikä näkyy ärtyneisyytenä ja vihaisuutena enenevästi. Koska hänellä ei ole hyvä niin kellään muullakaan ei saisi olla. Tämä myös entisestään kaventaa elämää, koska sairaus oireineen määrittää niin paljon sitä, mitä pystymme tekemään. Lisäksi nyt myös mies rajoittaa sitä, mitä minä saisin tehdä. Koska ei itse pysty tai halua tehdä jotakin, ei minullakaan olisi oikeutta tehdä niitä. Yhä lisääntyvä huonotuulisuus ja vihaisuus, äkkipikaisuus vaikuttavat yhteiseloon merkittävästi ja oma jaksamiseni ja ymmärtämiseni on alkanut tulla täyteen. Olen yrittänyt ymmärtää miestä, sairautta ja sen oireita. Mutta ihan kaikkea ei voi laittaa sairauden piikkiin.
Pitäisikö minun täysin terveen ja hyvissä voimissa olevan, täyttä elämää toistaiseksi elämään pystyvän kaventaa elämäni ja lopettaa siitä nauttiminen sen takia, että mies ei samaan pysty eikä sitä minulle sallisi? Toisen sairauden vuoksi kaventaa omakin elämäni ja menettää mahdollisuuteni elää elämää niin, että saisin nauttia itseäni kiinnostavista asioista ja nauttia sosiaalisesta elämästäni enää? Jäädä murjottamaan ja alistua toisen vihaisuuteen sekä rajoituksiin, jotka perustuvat hänen oman elämänsä rajoituksiin? Tuntuu, että olen kuin lintu häkissä välillä. En saa iloita, en nauttia kiinnostuksenkohteistani, tavata ystäviäni, nauttia silloin tällöin hauskasta illasta esim. tanssien ilman, että siitä seuraa viikkojen henkinen pahoinvointi miehen ahdistavan käytöksen ja rajoittamisen tarpeen vuoksi.
Onko tällaisessa tapauksessa moraalitonta ja julmaa jatkaa omaa elämäänsä ilman toista, vaikka hän sairastunut olisikin? Tällä hetkellä tuntuu, että en voi enkä jaksa tukea tai ymmärtää enää yhtään enempää. Haluan vain elää tätä ainutkertaista elämääni, kun vielä voin.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Sairastuneellakin on oma elämänsä elettävänä, joten jos ap ei ole aidosti kiinnostunut, on väärin roikkua suhteessa uskottelemalla itselleen olevansa tälle maailman tärkein.
Tämä on totta. Ja etenkin sairaana tarvitsee luotettavia ja rakastavia ihmisiä ympärilleen, ei niitä, joiden prioriteettina tulee kaiken muun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruby. don't take your love to town-kantribiisi kertoo juuri tästä. Mies on vain haavoittunut Vietnam-veteraani.
Missään ei taida olla lakia, että ei saisi erota.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asia myös toisinpäin. Olisiko ok, jos silloin kun olet heikoimmillasi, mies ei jaksaisi enää olla tukena vaan haluaisi niin sanotusti jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Jos toinen ei enää halua olla tukena elämässä mukana ja sanoo syyksi sairastuneen aina vain kasvaneen kontrollointi tarpeen ja ilkeilyn, voisi siinä jo mennä ihan itseensäkin ja miettiä mitä on tehnyt eikä pelkästään kieriä itsesäälissä, kun kukaan ei nyt minua auta. Sairaus ei ole peruste kohdella toisia huonosti. Mukavalla ihmisellä on lähimmäisiä ymäpärillä myös siellä sairasvuoteella, ja yleensä vieläpä enemmän kuin yksi. Ikävä ihminen saattaa siellä kuolinvuoteella hoksata, miksi huone on muuten tyhjä, tai sitten ei.
Avioeron voi hakea yksinkin.Siihen ei tarvitse olla syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette siis asu edes yhdessä, mitä vielä mietit, helppo ratkaisu, lopeta oman elämäsi tuhlaaminen ja nauti elämästäsi ilman riippakiveä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun noin vapaudenkaipuisena ja selkeästi jo rakkaudettomana on ehdottomasti lähdettävä. Mutta muista: jos ikinä sairastut, älä koskaan oleta kenenkään pysyvän rinnallasi. Heillä on elämänsä ja vapautensa.
Tämä. On otettava muilta vastaan juuri se käytös jolla itse toisia kohtelee. Ap:n tulee sairastaa ja kuolla yksin. Se on tuon hinta.
Eli tämän mukaan AP saisi ruveta raivoamaan ja huutamaan miehelleen päivittäin, ja miehenkin se pitäisi vaan kestää?
Tässä ongelma ei ole miehen sairaus vaan miehen kusipäisyys. AP ei ole kusipää eikä hänen sellaiseksi pidä ruveta, eikä edes katsella kusipäätä elämässään.
Eri, mutta tuossa on kyse vain rakkaudettomuudesta, puolin ja toisin. Ap kyllä parissa vuodessa huomaa, että ei se elämä ole missään muuallakaan sen kunmoisempaa. Samoin mies tajuaa käytöksensä. Mutta silloin on jo myöhäistä elää edes kohtuullisia hetkiä, miehen sairaushan oli etenevä? Tätä kutsutaan karmaksi.
Riippumatta siitä, onko suhteen toinen osapuoli sairas tai ei, tuon luontoisesta ihmisestä eroamisen jälkeen nimen omaan huomaa, että se elämä voi olla paljon parempaakin. Eihän aloittajalla tuossa tilanteessa ole edes elämää! Mies olettaa, että aloittaja elää pelkästään hänen elämäänsä, unohtaen täysin omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä vaan. Yksi ainoa neuvo: älä koskaan katso taaksesi. Käy kuin Ruthille Rasmatussa.
Miksi olet vielä siinä? Lähe vetämään kun vielä pystyt. Sitten kun olet itse vanha ja sairas, et enää saa mitään miestä, ainakaan raitista ja kunnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet vielä siinä? Lähe vetämään kun vielä pystyt. Sitten kun olet itse vanha ja sairas, et enää saa mitään miestä, ainakaan raitista ja kunnollista.
Tämä! Nyt kannattaa etsiä tervegeeninen mies ja jättää heikompi aines kiireesti taakseen! Mitä oikein ajattelit kun valitsit sairaan kumppanin? Meillä on kuulee kaikilla rajoitteemme ja sääli on sairautta!
Taas lisää hyviä puolia miksi on parempi pysyä sinkkuna.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas lisää hyviä puolia miksi on parempi pysyä sinkkuna.
M
Kumpaa pelkäät enemmän: sitä että sairastut itse ja sinut jätetään, vai että kumppani ilmenee heikommaksi ainekseksi? News Flash: joka kolmas sairastuu syöpään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas lisää hyviä puolia miksi on parempi pysyä sinkkuna.
MKumpaa pelkäät enemmän: sitä että sairastut itse ja sinut jätetään, vai että kumppani ilmenee heikommaksi ainekseksi? News Flash: joka kolmas sairastuu syöpään.
En pelkää kumpaakaan kun pysyn yksin. Elämä on nautinnollista kun voi mennä ja tulla miten tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas lisää hyviä puolia miksi on parempi pysyä sinkkuna.
MKumpaa pelkäät enemmän: sitä että sairastut itse ja sinut jätetään, vai että kumppani ilmenee heikommaksi ainekseksi? News Flash: joka kolmas sairastuu syöpään.
En pelkää kumpaakaan kun pysyn yksin. Elämä on nautinnollista kun voi mennä ja tulla miten tykkää.
Onhan se noinkin. Ammattilaiset hoitavat sitten kun kirkuu paskat housussa terveysaseman nurkassa kipujaan kuolemassa. Jos hoitavat.
Ei ole pakko ajatella, että olisi vain 2 vaihtoehtoa: ero tai nykytilanne.
Voit testata myös: olla jämäkkä ja sanoa miehelle - jotenkin rakentavasti - tämän nykytilanteen pitää muuttua, jos mies haluaa jatkaa.
Sovit pelisäännöistä ja pidä itse rajat jämäkästi. Menet kuten haluat, minkä jälkeen on yhteistä aikaa.
Sanot ääneen joka kerta kun hän mököttää, että tämä ei ole rakentavaa, haluaako puoliso elää näin ja ottaa vastuuta käytöksestään. Et alistu hänen tyyliinsä vaan vaadit muutosta.
Jos jonkin kohtuullisen ajan, esim. 6 kk aikana mikään ei muutu, eroaminen voi olla vaihtoehto.
Sitä ennen voisiko testata neuvottelua? Mies todennäköisesti kärsii paljon mutta ei osaa ilmaista sitä. Ja jos et selkeästi pyydä mitä haluat, hänelle voi tulla shokkina yllättävä eropyyntö. Suomalaiset ovat usein vaiti, olen huomannut.
Siis jos haluaisit toimia eettisesti. Mielestäni olisit puolisona rakentavan "yrityksen velkaa", jos tiedät mitä tarkoitan. Kaikki voi siis muuttua hyväksi.
Sanon tämän ystävällisessä hengessä, kukin tekee toki omat ratkaisut :) toivotan vilpittömästi Tsemppiä.
Onko täällä ketju täynnä pitkäaikaissairaita, jotka tyrannisoivat läheisiään ja kokevat sen oikeutetuksi tavaksi toimia?
Ap, älä kuuntele näitä. Miesystäväsi on kontrolloiva ja henkisesti väkivaltainen, ei liity mitenkään hänen sairauteensa. Lähde menemään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko ajatella, että olisi vain 2 vaihtoehtoa: ero tai nykytilanne.
Voit testata myös: olla jämäkkä ja sanoa miehelle - jotenkin rakentavasti - tämän nykytilanteen pitää muuttua, jos mies haluaa jatkaa.
Sovit pelisäännöistä ja pidä itse rajat jämäkästi. Menet kuten haluat, minkä jälkeen on yhteistä aikaa.
Sanot ääneen joka kerta kun hän mököttää, että tämä ei ole rakentavaa, haluaako puoliso elää näin ja ottaa vastuuta käytöksestään. Et alistu hänen tyyliinsä vaan vaadit muutosta.
Jos jonkin kohtuullisen ajan, esim. 6 kk aikana mikään ei muutu, eroaminen voi olla vaihtoehto.
Sitä ennen voisiko testata neuvottelua? Mies todennäköisesti kärsii paljon mutta ei osaa ilmaista sitä. Ja jos et selkeästi pyydä mitä haluat, hänelle voi tulla shokkina yllättävä eropyyntö. Suomalaiset ovat usein vaiti, olen huomannut.
Siis jos haluaisit toimia eettisesti. Mielestäni olisit puolisona rakentavan "yrityksen velkaa", jos tiedät mitä tarkoitan. Kaikki voi siis muuttua hyväksi.
Sanon tämän ystävällisessä hengessä, kukin tekee toki omat ratkaisut :) toivotan vilpittömästi Tsemppiä.
Kyseessä on miesystävä, ei puoliso. On aivan turha lähteä mihinkään aikarajoihin muutokselle tai vielä vähemmän pariterapioihin kuten pitkäaikaisen puolison kanssa.
Lähdet vaan, reikää pyöreäksi tyttö! Elämä - mikä ihana tekosyy!
Saat erota. Millaisia ne selvittelyt siis ovat, joita sinä joudut menojesi vuoksi miehen kanssa käymään?
Kummallakin oma elämä, seurustelevat, eivätkä asu edes yhdessä.