Neitsyinä naimisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut kaveripiirissä näitä, jotka ovat harrastaneet seksiä vasta avioliitossa ja masturbointi on melkein kuolemansynti. Tekisi mieli sanoa, että "mitäs minä sanoin", mutta suurin osa näistä on vähän myöhemmin eronnut. Lisäksi on tapahtunut sitä, että kun sitä seksiä saa nyt ihan luvan kanssa harrastaa, niin ei se olekaan mennyt ihan kun Strömsössä... Etenkin naisilla on käynyt niin, että kun on siihen asti ajatellut seksin (soolo- ja kaiken muunkin seksin) olevan kamala synti, niin ei se heti muutukaan muuksi, vaikka ns. lupa siihen onkin. Eli se tuntuu edelleen "likaiselta" ja väärältä. Lisäksi omaa anatomiaa ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan, että esim. millaisesta kosketuksesta itse pitää, hellästä vai vähän rajummasta, yms. Joskus luin jutun, jossa samanlaisista olosuhteista lähtöisin oleva nainen kertoi oman tarinansa. Yhdyntä ei ollut onnistunut n. vuoteen, koska naisella ilmeni hankala vaginismus, eli emätinkouristus. Sisään ei mennyt yhtään mikään, ei edes pikkusormi. Tarvittiin pitkä terapia ja "käytännön harjoittelu ", ennen kuin yhdyntä onnistui. Pari pysyi yhdessä, mutta nainen oli sitä mieltä, että jos olisi tiennyt mitä tuleman pitää, niin olisi toiminut aivan toisin. Hän kritisoi suuresti "True love waits" - liikettä ja oli sitä mieltä, ettei se toimi. Mutta kukin tyylillään. Jos lehtijutun pari on tyytyväinen ratkaisuunsa ja onnellisia, niin mikäs siinä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa tämä toinenkin puoli.

Ihminen joka pidättäytyy esiaviollisesta seksistä ainoastaan Jumala suhteensa vuoksi, eikä esim jonkun yhteisön painostuksesta, ei koskaan ole ajatellut seksin olevan likaista ja väärää.

Raamattu ei opeta seksin olevan likaista ja väärää, haa nimenomaan se opettaa seksinnolevan iloinen ja ihana Jumalan lahja miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Jos siis kyseessä on elävässä ja terveessä Raamatun mukaisessa uskossa oleva henkilö, ei hänellä ole mitään negatiivisia ajatuksia tai traumoja seksin liittyen.

"Lisäksi omaa anatomia ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan millaisesta kosketuksesta tykkää..."

Voi herran pojat mikä kommentti. Siihenhän ei oikeasti kovin montaa sekunttia tarvita, kun sekä mies että nainen huomaavat onko kyseinen kosketus mieleistä vai ei. Avioliittoon seksiä odottanut pari on tietysti avoin ja innokas aiheen tiimoilta, joten asiaan perehtyminen on iloinen asia. Yhtä lailla seksia useiden kumppaneiden kanssa harrastaneet opettelevat toisen koskettamista uudestaan uuden kumppanin kanssa, koska kaikki ei tykkää kaikesta. Ei kannata väkisin yrittää nähdä ongelmaa siellä, missä sitä ei todellakaan ole.

Lisäksi esimerkkisi emätinkouristuksesta kärsivästä naisesta on aika marginali, eli tuolla perusteella kenenkään ei koskaan kannata saadesim ensimmäistäkään orgasmia, sitä kun ei etukäteen voi tietää laukaiseeko se joka kerta massiivisen migreenin, niin kuin joillakin laukasee.

Oman aviomieheni kanssa emme valitettavasti olleet neitsyitä avioliittoon mennessämme. Tulimme molemmt uskoon vasta uikuisiällä, ja eletty elämä jättää kehen tahansa jäljet. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut mielenkiintoista ja ihanaa aloittaa seksielämä vasta avioliitossa.

Raamatun mukaan seksi on avioliitossa yhteinen asia, niinkuin Raamattu sanoo että "miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaa naisen, ja naisen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen"

Olisi ollut kiva saada kokea se Jumalan tarkoittama seksielämä, missä sekä omani että mieheni seksuaalisuus olisi muodostunut ja kehittynyt ainoastaan mein yhteisistä haluista, ja siitä mikä on minulle hyvää ja mikä hänelle.

Kannustan kaikkia, mutta varsinkin uskovia, säästämään seksielämänsä vain avioliittoon. Kun seksi on erityistä ja vain yhden kumppanin kanssa toteutettavaa, se toimii sinä erityisenä parisuhteen liimana, miksi Jumala osiltaan on sen ihmisille luonut.

"Yhtä lailla seksia useiden kumppaneiden kanssa harrastaneet opettelevat toisen koskettamista uudestaan uuden kumppanin kanssa, koska kaikki ei tykkää kaikesta." Joo, mutta useimmat monen ihmisen kanssa seksiä harrastavat tietävät, että joidenkin kanssa se seksi on alusta asti ihanaa, joidenkin kanssa mukiinmenevää ja kehityskelpoista, ja sitten joidenkin kanssa heti ekasta kerrasta lähtien on selvää ettei sängyssä vaan kemiat yhtään natsaa yhteen. Ei se ole ollenkaan yhdentekevää, mistä näistä lähtökohdista aletaan siihen uuteen kumppaniin tutustumaan.

En tietenkään väitä, etteikö odottaminen voisi joillekin toimia. Mutta on myös niitä avioliittoon odottaneita, jotka ovat pettyneet seksielämään ja katuneet odottamista. Ei sitä ulkoapäin voi kenellekään sanoa kumpaan ryhmään hän tulee kuulumaan. Ne on henkilökohtaisia juttuja jotka jokaisen tulee miettiä itse.

Kun yhteenkuuluvaisuudentunne on suuri, on aika pieni todennäköisyys, että seksissä olisi joku ihan todella iso ongelma. Toki osa menee uskovaisinakin naimisiin ilman suurta yhteenkuuluvaisuudentunnetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.

Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan. 

Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.

Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.

Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä? Kenenkään (miehen eikä naisen) ei pitäisi arvostaa itseään niin vähän, että alentaa seksin pelkäksi oman tyydytyksen välineeksi tai antaa toisen tehdä niin itselleen.

Tutkimusten mukaan yli puolet naisista ei saa (pelkässä) yhdynnässä vaan tarvitsee sen sijaan tai lisäksi suoraa klitoriksen kiihotusta.

Minä olen löytänyt muutaman syyn tuohon ilmiöön.

1. Liian monta erilaista seksikumppania ja osasta jäänyt alitajuisia traumoja

2. Pillerit. Vievät seksihaluja tai halut kokonaan. Aiheuttavat myös limakalvojen kuivuutta.

3. Masennuslääkkeet. Vievät seksihaluja ja kykyä saada orgasmi.

Minä olen touhunnut vain sellaisten naisten kanssa, joilla joko ei yhtään aiempaa kokemusta tai vain vähän, eivät ole syöneet pillereitä eikä masislääkkeitä. Jokainen on saanut useita orgasmeja ja varsin herkästi.

Voit heittää syysi romukoppaan. Sun touhuamasi naiset on joko olleet vaan "helppoja" tässä suhteessa tai sitten feikanneet (ilmeisen yleistä käsittääkseni). Voin ihan suoraan sanoa (ja olen kumppanilleni sanonutkin) että mun on tosi vaikea saada orgasmia kumppanin kanssa. Yksin onnistuu lähes aina, mutta kaksin ei. Ei ole omasta tai kumppanin yrityksen puutteesta tai halusta kiinni, saati siitä että olisin seksuaalisesti jotenkin rajoittunut mielestäni. Muu seksi on hyvää, vaikka en huipulle pääsekään. Tiedän, että ongelma on omien korvieni välissä. Kumppaneita elämän aikana ollut vain kaksi ja traumoja ei kumpaankaan liity. Lääkkeitä en syö minkäänlaisia. Osa naisista nyt vaan on tällaisia vaikeita.

Nuo syyt ovat ihan naisilta itseltään kuultuja. Mun naiset ovat olleet normaaleja. Klitoriksessa on niin valtava määrä hermoja, että ellei siinä ole jotain rakenteellista vikaa, niin orgasmin tuloahan ei suoranaisesti edes voi välttää. Vai mitä sanoisit naisille, jotka saavat orkkuja kun ratsastavat hevosella, ajavat polkupyörällä jne. Nuorempana "testasin" myös muutamia ääripäiden naisia. En uskonut, etteikö sellainen nainen muka oikeasti kykene saamaan orkkua, joka ei ole sitä itseään hyväilemälläkään saanut. Lopputulos oli, että sai lopulta aivan normaalisti, mutta hän tarvitsi todella turvallisen ja rentoutuneen mielentilan. Toinen ääripää oli se, ettei muka koskaan saa tarpeeksi, eli on nymfo. Lopputulos oli, että itseltä loppui kyllä kunto jo kesken, mutta käsin ja muilla keinoilla sain tehtyä niin monta orkkua peräkkäin, että lopulta sanoi olevansa kerrankin kunnolla tyydytetty.

Sellaiset fantasiat siellä. Ei se mieskään aina tule, vaikka saa erektion ja seksi tuntuu hyvältä. Stressi, väsymys ym. voi vaikuttaa. Toki miehille tuntuu olevan harvinaisempaa tällainen, mutta kaikki ollaan yksilöitä. Sinä miehenä nyt et voi koskaan tietää miten herkkä klitoris on kullakin naisella, kyllä siihen tarvitaan kiihottunut mielentila että siitä nappulasta on jotain iloa. Mikään määrä pyöräilyä tai ratsastusta ei kyllä suurimmalle osalle naisista tuota orgasmia, perse saattaa toki satulassa puutua.

Terveisin kaikkien naisten klitorisherkkyyden erityisasijantuntija

Jos sinua yhtään lohduttaa, itse et ainakaan tuota titteliä tule koskaan saamaan. Hyväksy tietämättömyytesi ja siirry eteenpäin elämässäsi ja tässä keskustelussa.

Neitsyen kannattaa toivoa ettei puolisolla ole xxl-makkaraa, voi muuten hääyö olla aikamoinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut kaveripiirissä näitä, jotka ovat harrastaneet seksiä vasta avioliitossa ja masturbointi on melkein kuolemansynti. Tekisi mieli sanoa, että "mitäs minä sanoin", mutta suurin osa näistä on vähän myöhemmin eronnut. Lisäksi on tapahtunut sitä, että kun sitä seksiä saa nyt ihan luvan kanssa harrastaa, niin ei se olekaan mennyt ihan kun Strömsössä... Etenkin naisilla on käynyt niin, että kun on siihen asti ajatellut seksin (soolo- ja kaiken muunkin seksin) olevan kamala synti, niin ei se heti muutukaan muuksi, vaikka ns. lupa siihen onkin. Eli se tuntuu edelleen "likaiselta" ja väärältä. Lisäksi omaa anatomiaa ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan, että esim. millaisesta kosketuksesta itse pitää, hellästä vai vähän rajummasta, yms. Joskus luin jutun, jossa samanlaisista olosuhteista lähtöisin oleva nainen kertoi oman tarinansa. Yhdyntä ei ollut onnistunut n. vuoteen, koska naisella ilmeni hankala vaginismus, eli emätinkouristus. Sisään ei mennyt yhtään mikään, ei edes pikkusormi. Tarvittiin pitkä terapia ja "käytännön harjoittelu ", ennen kuin yhdyntä onnistui. Pari pysyi yhdessä, mutta nainen oli sitä mieltä, että jos olisi tiennyt mitä tuleman pitää, niin olisi toiminut aivan toisin. Hän kritisoi suuresti "True love waits" - liikettä ja oli sitä mieltä, ettei se toimi. Mutta kukin tyylillään. Jos lehtijutun pari on tyytyväinen ratkaisuunsa ja onnellisia, niin mikäs siinä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa tämä toinenkin puoli.

Ihminen joka pidättäytyy esiaviollisesta seksistä ainoastaan Jumala suhteensa vuoksi, eikä esim jonkun yhteisön painostuksesta, ei koskaan ole ajatellut seksin olevan likaista ja väärää.

Raamattu ei opeta seksin olevan likaista ja väärää, haa nimenomaan se opettaa seksinnolevan iloinen ja ihana Jumalan lahja miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Jos siis kyseessä on elävässä ja terveessä Raamatun mukaisessa uskossa oleva henkilö, ei hänellä ole mitään negatiivisia ajatuksia tai traumoja seksin liittyen.

"Lisäksi omaa anatomia ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan millaisesta kosketuksesta tykkää..."

Voi herran pojat mikä kommentti. Siihenhän ei oikeasti kovin montaa sekunttia tarvita, kun sekä mies että nainen huomaavat onko kyseinen kosketus mieleistä vai ei. Avioliittoon seksiä odottanut pari on tietysti avoin ja innokas aiheen tiimoilta, joten asiaan perehtyminen on iloinen asia. Yhtä lailla seksia useiden kumppaneiden kanssa harrastaneet opettelevat toisen koskettamista uudestaan uuden kumppanin kanssa, koska kaikki ei tykkää kaikesta. Ei kannata väkisin yrittää nähdä ongelmaa siellä, missä sitä ei todellakaan ole.

Lisäksi esimerkkisi emätinkouristuksesta kärsivästä naisesta on aika marginali, eli tuolla perusteella kenenkään ei koskaan kannata saadesim ensimmäistäkään orgasmia, sitä kun ei etukäteen voi tietää laukaiseeko se joka kerta massiivisen migreenin, niin kuin joillakin laukasee.

Oman aviomieheni kanssa emme valitettavasti olleet neitsyitä avioliittoon mennessämme. Tulimme molemmt uskoon vasta uikuisiällä, ja eletty elämä jättää kehen tahansa jäljet. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut mielenkiintoista ja ihanaa aloittaa seksielämä vasta avioliitossa.

Raamatun mukaan seksi on avioliitossa yhteinen asia, niinkuin Raamattu sanoo että "miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaa naisen, ja naisen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen"

Olisi ollut kiva saada kokea se Jumalan tarkoittama seksielämä, missä sekä omani että mieheni seksuaalisuus olisi muodostunut ja kehittynyt ainoastaan mein yhteisistä haluista, ja siitä mikä on minulle hyvää ja mikä hänelle.

Kannustan kaikkia, mutta varsinkin uskovia, säästämään seksielämänsä vain avioliittoon. Kun seksi on erityistä ja vain yhden kumppanin kanssa toteutettavaa, se toimii sinä erityisenä parisuhteen liimana, miksi Jumala osiltaan on sen ihmisille luonut.

Tuossa on ongelmana se, että uskovaista yhteisöä ja sitä omaa uskoa on useimmiten hyvin vaikea erottaa toisistaan jos on syntynyt tuohon yhteisöön. Sinä tulit uskoon myöhemmin ja pystyt arvioimaan tilannetta aikuisen näkökulmasta ilman, että olisit kokenut uskovaisten seksuaalikasvatuksen ja siihen usein liittyvän pelottelun ja painostuksen, joka voi jäädä loppuiäksi kalvamaan ja vaikeuttamaan seksielämää. Uskovaiset oman kokemukseni mukaan haluavat kyllä hyvää lähimmilleen ja he ajattelevat omien lähtökohtiensa olevan oikeutettuja ja johtavan lopulta parhaaseen lopputulokseen, mutta samalla he voivat hyvinkin vahvasti kasvattaa lapsensa uskomaan, että muu kuin heidän totuutensa on täyttä syntiä ja siitä tulee tuntea pahaa oloa. Näin myös esiavioillisen seksin ja seksistä nauttimisen kanssa, lapsi tai nuorihan voisi muuten intoutua kaikenlaisiin kokeiluihin jollei ole syvälle iskostettu ettei sellaista kuulu tehdä. Ei tarvitse olla mikään kultti, että näin tapahtuu. Riittää että on vanhemmat, jotka yrittää kasvattaa lastaan uskoon ja jotka uskovat, että seksi on vain avioliittoon kuuluva asia.

Kosketusta pitää harjoitella aika pitkään, ennen kuin oikeasti tietää mistä nauttii ja erottaa sen siitä, mistä kuvittelee että kuuluu nauttia. Oma juttunsa on sitten ohjata se kumppani tekemään itselleen asioita sen mukaan, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Vastaavasti kestää myös hetki opetella koskemaan omaan kumppaniin sopivalla tavalla, vaikka kumppani kertoisikin mistä pitää. Tuohon menee huomattavasti enemmän kuin pari sekuntia. Tämä lienee ollut sinullekin helpompaa, et kuitenkaan ollut täysin kokematon kun aloitit miehesi kanssa seksin harrastamisen.

Olen eri. Oma kotikasvatukseni seksiasioihin oli, että 14-vuotiaana äiti sanoi, että muista sitten hankkia e-pillerit hyvissä ajoin, koska abortti ei ole kiva juttu kokea. Myöhemmin sitten on syntynyt vakaumus ja nyt pidättäydyn seksistä, koska en ole avioliitossa. 

Koteja on kaikenlaisia, kaikenlaisten arvojen kodeissa on kaikenlaisia kasvattajia, parempia ja heikompia. 

- eri kuin tuo, jolle vastasit

Totta, ja on hyvä että toit tämänkin puolen esille. Osa vanhemmista kyllä antaa lapsensa kasvaa uskostaan huolimatta yksilönä, joka saa itse valita myöhemmin oman vakaumuksensa. Ja näin kuuluukin olla. Hienoa, että sulla äitisi ymmärsi ohjata ehkäisyn pariin ja varoittaa ei-toivotusta raskaudesta, jos seksiin ryhtyy. Varmastikaan tuon kaltaisen kasvatuksen jälkeen ei ole suurta riskiä sille, että seksiä pitäisi likaisena ja paheellisena. Ongelma on ne vanhemmat, jotka on päättäneet kasvattaa lapsensa oikeaan suuntaan niin, ettei tämä vapaaehtoisesti ikinä ajattelisikaan harrastavansa seksiä ehkäisyn kanssa tai ilman ennen kuin papin aamen on lausuttu. Näillehän nuo avioseksin ongelmat sitten paljastuvat, kun koko ajan on painotettu että seksi on väärin ja syntiä, paitsi avioliitossa. Aivot ei voi yhtäkkiä vaihtaa raidetta aivan päinvastaiseen suuntaan, jos koko nuoruus on mennyt omia haluja ja seksiä kartellessa ja peläten seurauksia.

Siis ymmärsit ehkä väärin. Meillä kotona ei ollut mitenkään uskonnollinen kasvatus eikä vakaumusta eikä kyllä ollut mitään muutakaan kasvatusta. 

Siinä tapauksessa ymmärsin väärin ja nyt vähän ihmettelen miksi vastasit tuolla tavoin viestiin, joka käsitteli uskonnollisten vanhempien kasvatusmetodeja. Et kuitenkaan ilmeisesti ollut tuo, jolle vastasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut kaveripiirissä näitä, jotka ovat harrastaneet seksiä vasta avioliitossa ja masturbointi on melkein kuolemansynti. Tekisi mieli sanoa, että "mitäs minä sanoin", mutta suurin osa näistä on vähän myöhemmin eronnut. Lisäksi on tapahtunut sitä, että kun sitä seksiä saa nyt ihan luvan kanssa harrastaa, niin ei se olekaan mennyt ihan kun Strömsössä... Etenkin naisilla on käynyt niin, että kun on siihen asti ajatellut seksin (soolo- ja kaiken muunkin seksin) olevan kamala synti, niin ei se heti muutukaan muuksi, vaikka ns. lupa siihen onkin. Eli se tuntuu edelleen "likaiselta" ja väärältä. Lisäksi omaa anatomiaa ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan, että esim. millaisesta kosketuksesta itse pitää, hellästä vai vähän rajummasta, yms. Joskus luin jutun, jossa samanlaisista olosuhteista lähtöisin oleva nainen kertoi oman tarinansa. Yhdyntä ei ollut onnistunut n. vuoteen, koska naisella ilmeni hankala vaginismus, eli emätinkouristus. Sisään ei mennyt yhtään mikään, ei edes pikkusormi. Tarvittiin pitkä terapia ja "käytännön harjoittelu ", ennen kuin yhdyntä onnistui. Pari pysyi yhdessä, mutta nainen oli sitä mieltä, että jos olisi tiennyt mitä tuleman pitää, niin olisi toiminut aivan toisin. Hän kritisoi suuresti "True love waits" - liikettä ja oli sitä mieltä, ettei se toimi. Mutta kukin tyylillään. Jos lehtijutun pari on tyytyväinen ratkaisuunsa ja onnellisia, niin mikäs siinä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa tämä toinenkin puoli.

Ihminen joka pidättäytyy esiaviollisesta seksistä ainoastaan Jumala suhteensa vuoksi, eikä esim jonkun yhteisön painostuksesta, ei koskaan ole ajatellut seksin olevan likaista ja väärää.

Raamattu ei opeta seksin olevan likaista ja väärää, haa nimenomaan se opettaa seksinnolevan iloinen ja ihana Jumalan lahja miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Jos siis kyseessä on elävässä ja terveessä Raamatun mukaisessa uskossa oleva henkilö, ei hänellä ole mitään negatiivisia ajatuksia tai traumoja seksin liittyen.

"Lisäksi omaa anatomia ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan millaisesta kosketuksesta tykkää..."

Voi herran pojat mikä kommentti. Siihenhän ei oikeasti kovin montaa sekunttia tarvita, kun sekä mies että nainen huomaavat onko kyseinen kosketus mieleistä vai ei. Avioliittoon seksiä odottanut pari on tietysti avoin ja innokas aiheen tiimoilta, joten asiaan perehtyminen on iloinen asia. Yhtä lailla seksia useiden kumppaneiden kanssa harrastaneet opettelevat toisen koskettamista uudestaan uuden kumppanin kanssa, koska kaikki ei tykkää kaikesta. Ei kannata väkisin yrittää nähdä ongelmaa siellä, missä sitä ei todellakaan ole.

Lisäksi esimerkkisi emätinkouristuksesta kärsivästä naisesta on aika marginali, eli tuolla perusteella kenenkään ei koskaan kannata saadesim ensimmäistäkään orgasmia, sitä kun ei etukäteen voi tietää laukaiseeko se joka kerta massiivisen migreenin, niin kuin joillakin laukasee.

Oman aviomieheni kanssa emme valitettavasti olleet neitsyitä avioliittoon mennessämme. Tulimme molemmt uskoon vasta uikuisiällä, ja eletty elämä jättää kehen tahansa jäljet. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut mielenkiintoista ja ihanaa aloittaa seksielämä vasta avioliitossa.

Raamatun mukaan seksi on avioliitossa yhteinen asia, niinkuin Raamattu sanoo että "miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaa naisen, ja naisen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen"

Olisi ollut kiva saada kokea se Jumalan tarkoittama seksielämä, missä sekä omani että mieheni seksuaalisuus olisi muodostunut ja kehittynyt ainoastaan mein yhteisistä haluista, ja siitä mikä on minulle hyvää ja mikä hänelle.

Kannustan kaikkia, mutta varsinkin uskovia, säästämään seksielämänsä vain avioliittoon. Kun seksi on erityistä ja vain yhden kumppanin kanssa toteutettavaa, se toimii sinä erityisenä parisuhteen liimana, miksi Jumala osiltaan on sen ihmisille luonut.

Tuossa on ongelmana se, että uskovaista yhteisöä ja sitä omaa uskoa on useimmiten hyvin vaikea erottaa toisistaan jos on syntynyt tuohon yhteisöön. Sinä tulit uskoon myöhemmin ja pystyt arvioimaan tilannetta aikuisen näkökulmasta ilman, että olisit kokenut uskovaisten seksuaalikasvatuksen ja siihen usein liittyvän pelottelun ja painostuksen, joka voi jäädä loppuiäksi kalvamaan ja vaikeuttamaan seksielämää. Uskovaiset oman kokemukseni mukaan haluavat kyllä hyvää lähimmilleen ja he ajattelevat omien lähtökohtiensa olevan oikeutettuja ja johtavan lopulta parhaaseen lopputulokseen, mutta samalla he voivat hyvinkin vahvasti kasvattaa lapsensa uskomaan, että muu kuin heidän totuutensa on täyttä syntiä ja siitä tulee tuntea pahaa oloa. Näin myös esiavioillisen seksin ja seksistä nauttimisen kanssa, lapsi tai nuorihan voisi muuten intoutua kaikenlaisiin kokeiluihin jollei ole syvälle iskostettu ettei sellaista kuulu tehdä. Ei tarvitse olla mikään kultti, että näin tapahtuu. Riittää että on vanhemmat, jotka yrittää kasvattaa lastaan uskoon ja jotka uskovat, että seksi on vain avioliittoon kuuluva asia.

Kosketusta pitää harjoitella aika pitkään, ennen kuin oikeasti tietää mistä nauttii ja erottaa sen siitä, mistä kuvittelee että kuuluu nauttia. Oma juttunsa on sitten ohjata se kumppani tekemään itselleen asioita sen mukaan, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Vastaavasti kestää myös hetki opetella koskemaan omaan kumppaniin sopivalla tavalla, vaikka kumppani kertoisikin mistä pitää. Tuohon menee huomattavasti enemmän kuin pari sekuntia. Tämä lienee ollut sinullekin helpompaa, et kuitenkaan ollut täysin kokematon kun aloitit miehesi kanssa seksin harrastamisen.

Olen eri. Oma kotikasvatukseni seksiasioihin oli, että 14-vuotiaana äiti sanoi, että muista sitten hankkia e-pillerit hyvissä ajoin, koska abortti ei ole kiva juttu kokea. Myöhemmin sitten on syntynyt vakaumus ja nyt pidättäydyn seksistä, koska en ole avioliitossa. 

Koteja on kaikenlaisia, kaikenlaisten arvojen kodeissa on kaikenlaisia kasvattajia, parempia ja heikompia. 

- eri kuin tuo, jolle vastasit

Totta, ja on hyvä että toit tämänkin puolen esille. Osa vanhemmista kyllä antaa lapsensa kasvaa uskostaan huolimatta yksilönä, joka saa itse valita myöhemmin oman vakaumuksensa. Ja näin kuuluukin olla. Hienoa, että sulla äitisi ymmärsi ohjata ehkäisyn pariin ja varoittaa ei-toivotusta raskaudesta, jos seksiin ryhtyy. Varmastikaan tuon kaltaisen kasvatuksen jälkeen ei ole suurta riskiä sille, että seksiä pitäisi likaisena ja paheellisena. Ongelma on ne vanhemmat, jotka on päättäneet kasvattaa lapsensa oikeaan suuntaan niin, ettei tämä vapaaehtoisesti ikinä ajattelisikaan harrastavansa seksiä ehkäisyn kanssa tai ilman ennen kuin papin aamen on lausuttu. Näillehän nuo avioseksin ongelmat sitten paljastuvat, kun koko ajan on painotettu että seksi on väärin ja syntiä, paitsi avioliitossa. Aivot ei voi yhtäkkiä vaihtaa raidetta aivan päinvastaiseen suuntaan, jos koko nuoruus on mennyt omia haluja ja seksiä kartellessa ja peläten seurauksia.

Siis ymmärsit ehkä väärin. Meillä kotona ei ollut mitenkään uskonnollinen kasvatus eikä vakaumusta eikä kyllä ollut mitään muutakaan kasvatusta. 

Siinä tapauksessa ymmärsin väärin ja nyt vähän ihmettelen miksi vastasit tuolla tavoin viestiin, joka käsitteli uskonnollisten vanhempien kasvatusmetodeja. Et kuitenkaan ilmeisesti ollut tuo, jolle vastasin.

Koska siinä oli vastattu viestiin, jossa ihminen kertoi tulleensa uskoon vasta aikuisiällä kuten minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Neitsyen kannattaa toivoa ettei puolisolla ole xxl-makkaraa, voi muuten hääyö olla aikamoinen...

Höpö höpö taas. Jos pelottaa tuollainen, voi harjoitella etukäteen tavallista isommalla sauvalla. Niin minä olisin tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neitsyen kannattaa toivoa ettei puolisolla ole xxl-makkaraa, voi muuten hääyö olla aikamoinen...

Höpö höpö taas. Jos pelottaa tuollainen, voi harjoitella etukäteen tavallista isommalla sauvalla. Niin minä olisin tehnyt.

Mutta sitten ei ole immenkalvo tallella. Tietyt miehet haluavat että se on tallella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niille jotka eivät ymmärrä miksi masturbointi on Raamatun näkökulmasta ongelma, niin kyse on himosta. Himo on Raamatun mukaan aina syntiä, oli kyse sitten mistä himosta tahansa.

Uskossa elävä aviopari eivät harrasta seksiä himosta, vaan rakkaudesta. Raamatun mukaanbseksuaalinen halu on vähän eri asia kuin (seksuaalinen) himo. Himo on negatiivinen, syntiin viittaava termi. Ja koska Jumala loi seksin miehen ja naisen väliseen avioliittoon, se on silloin yhteinen asia, ei pelkästä himosta tapahtuva itsensä tyydyttäminen.

Jumalan avioliittoon luoma seksi on siis pyhää rakkautta ja yhteyttä, missä tyydytetään lähtökohtaisesti toinen, ei itsensä.

Itsetyydytys on siis ongelmallinen, koska se vaatii himon sytyttäviä ajatuksia, mitkä ovat syntiä. Se on myös itsekeskeistä, mikä on syntiä. Se ei palvele Jumalan järjestystä, mikä on syntiä.

Okei, kiitos selvennyksestä!

Tätä on ehkä hieman vaikea ymmärtää näin ei-uskovana. Kun toisaalta kuvattiin, että seksi on iloinen ja ihana asia säästettäväksi lahjana avioliittoon, niin jotenkin itse ajattelisin, että silloin masturbointikin saisi olla ihana ja iloinen asia. Mutta sitten se ei olekaan... 

Mutta siis kiva, kun jaksoit selventää, koetan ymmärtää!

Joo, pienenä lisäyksenä tuohon vielä, että Raamatun mukaan seksi on Jumalan lahja miehen ja naisen väliseen avioliittoon miehen ja naisen välille. Eli vain yhdessä harrastettavaksi asiaksi.

Pitää muistaa Raamatun opettama toinenkin ulottuvuus, mikä ehkä helpottaa asian ymmärtämistä vaikka ei itse uskoisikaan.

Eli siis se, että kaikki ihmiset ovat syntiinlangenneita, ja meidän oma "lihamme", koittaa vietellä meitä syntiin, koska maailmassa on Jumalan ja uskovien vihollinen Saatana.

Tämä vihollinen pyrkii siis saamaan ihmisen tekemään kaikessa vastoin Jumalan suunnitelmaa, ja viettelee ihmistä synnin tekemiseen mm itsetyydytyksen kautta.

Synnin kehityskulku tässä itsetyydytyksessä on siis se, että mielessä syntyy himo (mikä on jo syntiä), sen lisäksi ihminen tekee "huorin" fantasioidessaan vaikka jostain muusta kuin omasta puolisosta, ja tätä kun tekee tarpeeksi usein, alkaa mielikuvat ja himot lisääntyä/muuttua = enemmän syntiä.

Mitä enemmän ihminen tekee syntiä, sitä pienempi kynnys sen tekemiseen tulee, ja sitä kauemmaksi ihminen kulkeutuu pois Jumalan hyvän suunnitelman piiristä.

Raamatun mukaan syntiä on jo väärät ja pahat ajatukset, koska kaikkien tekojen taustalla on ensin ajatus. Teko siis seuraa ajatusta, jolloin ajatus on jo se ensimmäinen synti itsessään.

Kiitos taas, kun jaksat selvittää, tämä on todella kiinnostavaa ja itselleni uutta. Mutta edelleen herää kysymys, miksi masturbointi sitä omaa rakasta ajatellen on väärin? Onko sekin vaan lihan inha juoni? Vaikka sit yhdessä ollessa (aviossa) ei sitten enää olekaan?

Entä saavatko aviopuolisot masturboida yhdessä? Vai onko sekin väärin? Eikö se ole kuitenkin jo seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut kaveripiirissä näitä, jotka ovat harrastaneet seksiä vasta avioliitossa ja masturbointi on melkein kuolemansynti. Tekisi mieli sanoa, että "mitäs minä sanoin", mutta suurin osa näistä on vähän myöhemmin eronnut. Lisäksi on tapahtunut sitä, että kun sitä seksiä saa nyt ihan luvan kanssa harrastaa, niin ei se olekaan mennyt ihan kun Strömsössä... Etenkin naisilla on käynyt niin, että kun on siihen asti ajatellut seksin (soolo- ja kaiken muunkin seksin) olevan kamala synti, niin ei se heti muutukaan muuksi, vaikka ns. lupa siihen onkin. Eli se tuntuu edelleen "likaiselta" ja väärältä. Lisäksi omaa anatomiaa ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan, että esim. millaisesta kosketuksesta itse pitää, hellästä vai vähän rajummasta, yms. Joskus luin jutun, jossa samanlaisista olosuhteista lähtöisin oleva nainen kertoi oman tarinansa. Yhdyntä ei ollut onnistunut n. vuoteen, koska naisella ilmeni hankala vaginismus, eli emätinkouristus. Sisään ei mennyt yhtään mikään, ei edes pikkusormi. Tarvittiin pitkä terapia ja "käytännön harjoittelu ", ennen kuin yhdyntä onnistui. Pari pysyi yhdessä, mutta nainen oli sitä mieltä, että jos olisi tiennyt mitä tuleman pitää, niin olisi toiminut aivan toisin. Hän kritisoi suuresti "True love waits" - liikettä ja oli sitä mieltä, ettei se toimi. Mutta kukin tyylillään. Jos lehtijutun pari on tyytyväinen ratkaisuunsa ja onnellisia, niin mikäs siinä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa tämä toinenkin puoli.

Ihminen joka pidättäytyy esiaviollisesta seksistä ainoastaan Jumala suhteensa vuoksi, eikä esim jonkun yhteisön painostuksesta, ei koskaan ole ajatellut seksin olevan likaista ja väärää.

Raamattu ei opeta seksin olevan likaista ja väärää, haa nimenomaan se opettaa seksinnolevan iloinen ja ihana Jumalan lahja miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Jos siis kyseessä on elävässä ja terveessä Raamatun mukaisessa uskossa oleva henkilö, ei hänellä ole mitään negatiivisia ajatuksia tai traumoja seksin liittyen.

"Lisäksi omaa anatomia ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan millaisesta kosketuksesta tykkää..."

Voi herran pojat mikä kommentti. Siihenhän ei oikeasti kovin montaa sekunttia tarvita, kun sekä mies että nainen huomaavat onko kyseinen kosketus mieleistä vai ei. Avioliittoon seksiä odottanut pari on tietysti avoin ja innokas aiheen tiimoilta, joten asiaan perehtyminen on iloinen asia. Yhtä lailla seksia useiden kumppaneiden kanssa harrastaneet opettelevat toisen koskettamista uudestaan uuden kumppanin kanssa, koska kaikki ei tykkää kaikesta. Ei kannata väkisin yrittää nähdä ongelmaa siellä, missä sitä ei todellakaan ole.

Lisäksi esimerkkisi emätinkouristuksesta kärsivästä naisesta on aika marginali, eli tuolla perusteella kenenkään ei koskaan kannata saadesim ensimmäistäkään orgasmia, sitä kun ei etukäteen voi tietää laukaiseeko se joka kerta massiivisen migreenin, niin kuin joillakin laukasee.

Oman aviomieheni kanssa emme valitettavasti olleet neitsyitä avioliittoon mennessämme. Tulimme molemmt uskoon vasta uikuisiällä, ja eletty elämä jättää kehen tahansa jäljet. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut mielenkiintoista ja ihanaa aloittaa seksielämä vasta avioliitossa.

Raamatun mukaan seksi on avioliitossa yhteinen asia, niinkuin Raamattu sanoo että "miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaa naisen, ja naisen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen"

Olisi ollut kiva saada kokea se Jumalan tarkoittama seksielämä, missä sekä omani että mieheni seksuaalisuus olisi muodostunut ja kehittynyt ainoastaan mein yhteisistä haluista, ja siitä mikä on minulle hyvää ja mikä hänelle.

Kannustan kaikkia, mutta varsinkin uskovia, säästämään seksielämänsä vain avioliittoon. Kun seksi on erityistä ja vain yhden kumppanin kanssa toteutettavaa, se toimii sinä erityisenä parisuhteen liimana, miksi Jumala osiltaan on sen ihmisille luonut.

"Yhtä lailla seksia useiden kumppaneiden kanssa harrastaneet opettelevat toisen koskettamista uudestaan uuden kumppanin kanssa, koska kaikki ei tykkää kaikesta." Joo, mutta useimmat monen ihmisen kanssa seksiä harrastavat tietävät, että joidenkin kanssa se seksi on alusta asti ihanaa, joidenkin kanssa mukiinmenevää ja kehityskelpoista, ja sitten joidenkin kanssa heti ekasta kerrasta lähtien on selvää ettei sängyssä vaan kemiat yhtään natsaa yhteen. Ei se ole ollenkaan yhdentekevää, mistä näistä lähtökohdista aletaan siihen uuteen kumppaniin tutustumaan.

En tietenkään väitä, etteikö odottaminen voisi joillekin toimia. Mutta on myös niitä avioliittoon odottaneita, jotka ovat pettyneet seksielämään ja katuneet odottamista. Ei sitä ulkoapäin voi kenellekään sanoa kumpaan ryhmään hän tulee kuulumaan. Ne on henkilökohtaisia juttuja jotka jokaisen tulee miettiä itse.

Kun yhteenkuuluvaisuudentunne on suuri, on aika pieni todennäköisyys, että seksissä olisi joku ihan todella iso ongelma. Toki osa menee uskovaisinakin naimisiin ilman suurta yhteenkuuluvaisuudentunnetta. 

Tämä ei ikävä kyllä ole näin yksinkertaista. Yhteenkuuluvaisuuden tunne voi olla suuri ja ihmiset voivat olla täysin toisiinsa sitoutuneita, mutta silti seksuaalisesti yhteensopimattomia. Se yhteensopimaton ei tarkoita, etteikö seksiä ollenkaan olisi, mutta se ei vain ole sellaista, mitä seksi parhaimmillaan voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niille jotka eivät ymmärrä miksi masturbointi on Raamatun näkökulmasta ongelma, niin kyse on himosta. Himo on Raamatun mukaan aina syntiä, oli kyse sitten mistä himosta tahansa.

Uskossa elävä aviopari eivät harrasta seksiä himosta, vaan rakkaudesta. Raamatun mukaanbseksuaalinen halu on vähän eri asia kuin (seksuaalinen) himo. Himo on negatiivinen, syntiin viittaava termi. Ja koska Jumala loi seksin miehen ja naisen väliseen avioliittoon, se on silloin yhteinen asia, ei pelkästä himosta tapahtuva itsensä tyydyttäminen.

Jumalan avioliittoon luoma seksi on siis pyhää rakkautta ja yhteyttä, missä tyydytetään lähtökohtaisesti toinen, ei itsensä.

Itsetyydytys on siis ongelmallinen, koska se vaatii himon sytyttäviä ajatuksia, mitkä ovat syntiä. Se on myös itsekeskeistä, mikä on syntiä. Se ei palvele Jumalan järjestystä, mikä on syntiä.

Okei, kiitos selvennyksestä!

Tätä on ehkä hieman vaikea ymmärtää näin ei-uskovana. Kun toisaalta kuvattiin, että seksi on iloinen ja ihana asia säästettäväksi lahjana avioliittoon, niin jotenkin itse ajattelisin, että silloin masturbointikin saisi olla ihana ja iloinen asia. Mutta sitten se ei olekaan... 

Mutta siis kiva, kun jaksoit selventää, koetan ymmärtää!

Joo, pienenä lisäyksenä tuohon vielä, että Raamatun mukaan seksi on Jumalan lahja miehen ja naisen väliseen avioliittoon miehen ja naisen välille. Eli vain yhdessä harrastettavaksi asiaksi.

Pitää muistaa Raamatun opettama toinenkin ulottuvuus, mikä ehkä helpottaa asian ymmärtämistä vaikka ei itse uskoisikaan.

Eli siis se, että kaikki ihmiset ovat syntiinlangenneita, ja meidän oma "lihamme", koittaa vietellä meitä syntiin, koska maailmassa on Jumalan ja uskovien vihollinen Saatana.

Tämä vihollinen pyrkii siis saamaan ihmisen tekemään kaikessa vastoin Jumalan suunnitelmaa, ja viettelee ihmistä synnin tekemiseen mm itsetyydytyksen kautta.

Synnin kehityskulku tässä itsetyydytyksessä on siis se, että mielessä syntyy himo (mikä on jo syntiä), sen lisäksi ihminen tekee "huorin" fantasioidessaan vaikka jostain muusta kuin omasta puolisosta, ja tätä kun tekee tarpeeksi usein, alkaa mielikuvat ja himot lisääntyä/muuttua = enemmän syntiä.

Mitä enemmän ihminen tekee syntiä, sitä pienempi kynnys sen tekemiseen tulee, ja sitä kauemmaksi ihminen kulkeutuu pois Jumalan hyvän suunnitelman piiristä.

Raamatun mukaan syntiä on jo väärät ja pahat ajatukset, koska kaikkien tekojen taustalla on ensin ajatus. Teko siis seuraa ajatusta, jolloin ajatus on jo se ensimmäinen synti itsessään.

Kiitos taas, kun jaksat selvittää, tämä on todella kiinnostavaa ja itselleni uutta. Mutta edelleen herää kysymys, miksi masturbointi sitä omaa rakasta ajatellen on väärin? Onko sekin vaan lihan inha juoni? Vaikka sit yhdessä ollessa (aviossa) ei sitten enää olekaan?

Entä saavatko aviopuolisot masturboida yhdessä? Vai onko sekin väärin? Eikö se ole kuitenkin jo seksiä?

Olen eri. Jos masturboit ajatellen sitä omaasi niin eikö siinä tulekin halu mennä sen toisen luokse ja tehdä se homma oikeasti toisen kanssa eikä yksin häntä ajatellen eli sen sijaan, että se tukahduttaisi halua, se ruokkii sitä. Näin ainakin itselleni on tapahtunut. Vain pidättäytyminen seksistä ajaa oikeasti halut hallittavaan muotoon.

Yhdessä masturboinnilla tarkoittanet sitä, että yhdessä harrastetaan seksiä ja henkilö koskettaa siinä itseään tuottaen itselleen mielihyvää. Ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut kaveripiirissä näitä, jotka ovat harrastaneet seksiä vasta avioliitossa ja masturbointi on melkein kuolemansynti. Tekisi mieli sanoa, että "mitäs minä sanoin", mutta suurin osa näistä on vähän myöhemmin eronnut. Lisäksi on tapahtunut sitä, että kun sitä seksiä saa nyt ihan luvan kanssa harrastaa, niin ei se olekaan mennyt ihan kun Strömsössä... Etenkin naisilla on käynyt niin, että kun on siihen asti ajatellut seksin (soolo- ja kaiken muunkin seksin) olevan kamala synti, niin ei se heti muutukaan muuksi, vaikka ns. lupa siihen onkin. Eli se tuntuu edelleen "likaiselta" ja väärältä. Lisäksi omaa anatomiaa ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan, että esim. millaisesta kosketuksesta itse pitää, hellästä vai vähän rajummasta, yms. Joskus luin jutun, jossa samanlaisista olosuhteista lähtöisin oleva nainen kertoi oman tarinansa. Yhdyntä ei ollut onnistunut n. vuoteen, koska naisella ilmeni hankala vaginismus, eli emätinkouristus. Sisään ei mennyt yhtään mikään, ei edes pikkusormi. Tarvittiin pitkä terapia ja "käytännön harjoittelu ", ennen kuin yhdyntä onnistui. Pari pysyi yhdessä, mutta nainen oli sitä mieltä, että jos olisi tiennyt mitä tuleman pitää, niin olisi toiminut aivan toisin. Hän kritisoi suuresti "True love waits" - liikettä ja oli sitä mieltä, ettei se toimi. Mutta kukin tyylillään. Jos lehtijutun pari on tyytyväinen ratkaisuunsa ja onnellisia, niin mikäs siinä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa tämä toinenkin puoli.

Ihminen joka pidättäytyy esiaviollisesta seksistä ainoastaan Jumala suhteensa vuoksi, eikä esim jonkun yhteisön painostuksesta, ei koskaan ole ajatellut seksin olevan likaista ja väärää.

Raamattu ei opeta seksin olevan likaista ja väärää, haa nimenomaan se opettaa seksinnolevan iloinen ja ihana Jumalan lahja miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Jos siis kyseessä on elävässä ja terveessä Raamatun mukaisessa uskossa oleva henkilö, ei hänellä ole mitään negatiivisia ajatuksia tai traumoja seksin liittyen.

"Lisäksi omaa anatomia ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan millaisesta kosketuksesta tykkää..."

Voi herran pojat mikä kommentti. Siihenhän ei oikeasti kovin montaa sekunttia tarvita, kun sekä mies että nainen huomaavat onko kyseinen kosketus mieleistä vai ei. Avioliittoon seksiä odottanut pari on tietysti avoin ja innokas aiheen tiimoilta, joten asiaan perehtyminen on iloinen asia. Yhtä lailla seksia useiden kumppaneiden kanssa harrastaneet opettelevat toisen koskettamista uudestaan uuden kumppanin kanssa, koska kaikki ei tykkää kaikesta. Ei kannata väkisin yrittää nähdä ongelmaa siellä, missä sitä ei todellakaan ole.

Lisäksi esimerkkisi emätinkouristuksesta kärsivästä naisesta on aika marginali, eli tuolla perusteella kenenkään ei koskaan kannata saadesim ensimmäistäkään orgasmia, sitä kun ei etukäteen voi tietää laukaiseeko se joka kerta massiivisen migreenin, niin kuin joillakin laukasee.

Oman aviomieheni kanssa emme valitettavasti olleet neitsyitä avioliittoon mennessämme. Tulimme molemmt uskoon vasta uikuisiällä, ja eletty elämä jättää kehen tahansa jäljet. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut mielenkiintoista ja ihanaa aloittaa seksielämä vasta avioliitossa.

Raamatun mukaan seksi on avioliitossa yhteinen asia, niinkuin Raamattu sanoo että "miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaa naisen, ja naisen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen"

Olisi ollut kiva saada kokea se Jumalan tarkoittama seksielämä, missä sekä omani että mieheni seksuaalisuus olisi muodostunut ja kehittynyt ainoastaan mein yhteisistä haluista, ja siitä mikä on minulle hyvää ja mikä hänelle.

Kannustan kaikkia, mutta varsinkin uskovia, säästämään seksielämänsä vain avioliittoon. Kun seksi on erityistä ja vain yhden kumppanin kanssa toteutettavaa, se toimii sinä erityisenä parisuhteen liimana, miksi Jumala osiltaan on sen ihmisille luonut.

"Yhtä lailla seksia useiden kumppaneiden kanssa harrastaneet opettelevat toisen koskettamista uudestaan uuden kumppanin kanssa, koska kaikki ei tykkää kaikesta." Joo, mutta useimmat monen ihmisen kanssa seksiä harrastavat tietävät, että joidenkin kanssa se seksi on alusta asti ihanaa, joidenkin kanssa mukiinmenevää ja kehityskelpoista, ja sitten joidenkin kanssa heti ekasta kerrasta lähtien on selvää ettei sängyssä vaan kemiat yhtään natsaa yhteen. Ei se ole ollenkaan yhdentekevää, mistä näistä lähtökohdista aletaan siihen uuteen kumppaniin tutustumaan.

En tietenkään väitä, etteikö odottaminen voisi joillekin toimia. Mutta on myös niitä avioliittoon odottaneita, jotka ovat pettyneet seksielämään ja katuneet odottamista. Ei sitä ulkoapäin voi kenellekään sanoa kumpaan ryhmään hän tulee kuulumaan. Ne on henkilökohtaisia juttuja jotka jokaisen tulee miettiä itse.

Kun yhteenkuuluvaisuudentunne on suuri, on aika pieni todennäköisyys, että seksissä olisi joku ihan todella iso ongelma. Toki osa menee uskovaisinakin naimisiin ilman suurta yhteenkuuluvaisuudentunnetta. 

Valitettavasti surullinen tosiasia on se, että vaikka olisi kovasti tuntenut yhteenkuuluvuuden tunnetta kumppaniinsa ja toivonut että se jatkuisi myös sängyssä, näin ei vaan aina käy. Kyllä siellä seksuaalisuuden alueella voi olla isoja ongelmia, vaikka muuten oltaisiin tosi rakastuneita ja tuntuisi siltä että kuulutaan yhteen. Siinä ei ihan hirveästi ole tehtävissä, jos kumppanilla on liian isot vehkeet jotka satuttaa joka kerta varovaisuudesta huolimatta, tai jos huomaa seksielämän kehittyessä kumppanin saavan nautintoa asioista joita ei itse koe lainkaan nautinnollisiksi ja kumppani kokee seksielämän vajaaksi, koska ei saa tarvitsemaansa. Tuollainen rasittaa väkisinkin sitä hyvääkin parisuhdetta, kumpikin on kuitenkin oletettavasti toivonut seksielämältä samaa laatua kuin mitä muukin suhde on.

Vierailija kirjoitti:

"Jos siis kyseessä on elävässä ja terveessä Raamatun mukaisessa uskossa oleva henkilö, ei hänellä ole mitään negatiivisia ajatuksia tai traumoja seksin liittyen."

No voi jösses sentään mikä kommentti. Että ihanko tosissaan kaikki negatiiviset ajatukset ja traumat huis pois häviävät, kun vaan on elävässä ja terveessä uskossa?? Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni pikkukaupungissa, jossa "hallitsi" eräs 5. herätysliikkeen ilmentymä. Olen siis tuon ekan viestin kirjoittaja. Meininki oli todellakin samanlaista, kun viestissäni kerroin. Olin itsekin vähällä päätyä ko. liikkeen vaikutuspiiriin, mutta pääsin pois. Omalle mielenterveydelleni siitä tosin oli tähän päivään asti ulottuvat negatiiviset vaikutukset monen muun asian ohella. On todella raskasta olla teini ja käydä läpi teiniyteen kuuluvia asioita, kun koko ajan saa pelätä kuuman kiven putoavan päähän "sopimattomista" ajatuksistakin. Ja nämä ihmiset väittivät kovasti olevansa juuri elävässä, terveessä ja Raamatullisessa uskossa. Seksi niitä ainakin tuntui kovasti kiinnostavan, kun sen tyrkytystä nähtiin kaikkialla..

Se mitä joku väittää eläväksi ja terveeksi uskoksi, ei ole sitä, jos se ei ole Raamatun mukaista uskoa. Sen takia yksikään elävässä ja terveessä uskossa oleva ei voi sokeasti kuunnella ja uskoa saarnaajien puheita, vaan kaikki opetus tulee koetella Raamatun valossa. Tähän ohjeistaa ja opettaa Raamattu itse. Jeesuskin sanoi, että "te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekö Jumalan voimaa"

Kommentissani siis nimenomaan viittasin sellaiseen uskovaan, jonk usko perustuu Raamatun auktoriteetille ja kirjoitusten tuntemiseen, eikä esim vääristyneen lahkon opetuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neitsyen kannattaa toivoa ettei puolisolla ole xxl-makkaraa, voi muuten hääyö olla aikamoinen...

Höpö höpö taas. Jos pelottaa tuollainen, voi harjoitella etukäteen tavallista isommalla sauvalla. Niin minä olisin tehnyt.

Sinulla nyt ei voisi ollakaan tarvetta isolle sauvalle. Luonnonlahjakkuus siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neitsyen kannattaa toivoa ettei puolisolla ole xxl-makkaraa, voi muuten hääyö olla aikamoinen...

Höpö höpö taas. Jos pelottaa tuollainen, voi harjoitella etukäteen tavallista isommalla sauvalla. Niin minä olisin tehnyt.

No jos ei vakaumuksellisista syistä voi harrastaa itsetyydytystä tai seksiä ennen avioliittoa ja oletettavasti vasta hääyönä palkastuu ettei se xxl-makkara mahdukaan sisälle, niin eipä noita sauvaleikkejäkään ole voinut etukäteen harjoitella. Ja liian iso on liian iso, se sauvakaan ei tunnu sen mukavammalta sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori uskovainen nainen, kiltti ja hyveellinen varmaan monessa asiassa. Mutta itsetyydytän joskus, enkä koe siitä (enää) huonoa omatuntoa. Elämänlaatu kärsisi liikaa. Minulla ainakin jo ihan hormonikierto aiheuttaa sen, että vaikka juuri ennen menkkojen alkua iskee hirveä panetus. Teen vaativaa asiantuntijatyötä, ja minun pitää voida keskittyä hyvin työhöni jopa turvallisuuden kannalta. Jos en tee sitä nopeaa "helpotustoimenpidettä", työni laatu kärsii paljon. Ehkä se sitten on jotakin himoa, vaikka en ole itse halua herätellyt eikä sitä välttämättä kukaan kohde ole erityisesti herättänyt. Se on kuin vahva fysiologinen reaktio, jolle en voi mitään ja joka "hoitamattomana" haittaisi tosiaan elämää ja työtä liikaa. Ja ei, ei mene ohi vain yrittämällä tukahduttaa olotila ja antaa mennä ohi. Ei mene ohi itsestään. Just tuo tosi fysiologinen menkkapanetus.

Onneksi olet päässyt syllisyydestä irti.

Minusta on jopa julmaa ja raakaa kieltää ihmisiä masturboimasta. Se on ihan luonnon itsensä antama tarve ja miksi silloin luonnollista asiaa pitää kieltää? Ristiriitaista. Jumala on meidät luonut ja myös tarpeemme, eihän niitä tarpeita edes muuten olisi olemassa.

Jos joissain piireissä seksi kielletään ennen avioliittoa niin armeliasta ja järjen mukaista olisi silloin sallia ja saada purkaa seksuaalinen halu muulla tavoin.

Ihnisillä nyt on kaikenlaisia tarpeita, riippuen keltä kysytään. Se ei tee silti näistä tarpeista Jumalan silmissä automaattisesti oikeita.

Sillä ei ole väliä mitä jossain "piireissä" kielletään. Jumalaan uskomisessa ei ole kyse mistään piireistä, vaan siitä, uskooko Jumalaan niinkuin Raamattu opettaa. Uskovan elämään kuuluu myös uskossa kasvu läpi elämän, ja myöskin parannuksen teko läpi elämän.

Ei kukaan ole täydellinen Raamatun ymmärtämisessä tai synnittömässä elämässä. Silti uskova on kutsuttu etsimäänJumalan valtakuntaa ja tutkimaan Raamatun sanaa. Pyhä Henki antaa usko alle voiman ja ymmärryksen tehdä parannusta ja kasvaa uskossa eteenpäin, ihmisen ei tarvi yrittää omassa voimassaan siitä selviytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neitsyen kannattaa toivoa ettei puolisolla ole xxl-makkaraa, voi muuten hääyö olla aikamoinen...

Höpö höpö taas. Jos pelottaa tuollainen, voi harjoitella etukäteen tavallista isommalla sauvalla. Niin minä olisin tehnyt.

No jos ei vakaumuksellisista syistä voi harrastaa itsetyydytystä tai seksiä ennen avioliittoa ja oletettavasti vasta hääyönä palkastuu ettei se xxl-makkara mahdukaan sisälle, niin eipä noita sauvaleikkejäkään ole voinut etukäteen harjoitella. Ja liian iso on liian iso, se sauvakaan ei tunnu sen mukavammalta sisällä.

Kakkoseen voi mahtua jos ei ykköseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut kaveripiirissä näitä, jotka ovat harrastaneet seksiä vasta avioliitossa ja masturbointi on melkein kuolemansynti. Tekisi mieli sanoa, että "mitäs minä sanoin", mutta suurin osa näistä on vähän myöhemmin eronnut. Lisäksi on tapahtunut sitä, että kun sitä seksiä saa nyt ihan luvan kanssa harrastaa, niin ei se olekaan mennyt ihan kun Strömsössä... Etenkin naisilla on käynyt niin, että kun on siihen asti ajatellut seksin (soolo- ja kaiken muunkin seksin) olevan kamala synti, niin ei se heti muutukaan muuksi, vaikka ns. lupa siihen onkin. Eli se tuntuu edelleen "likaiselta" ja väärältä. Lisäksi omaa anatomiaa ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan, että esim. millaisesta kosketuksesta itse pitää, hellästä vai vähän rajummasta, yms. Joskus luin jutun, jossa samanlaisista olosuhteista lähtöisin oleva nainen kertoi oman tarinansa. Yhdyntä ei ollut onnistunut n. vuoteen, koska naisella ilmeni hankala vaginismus, eli emätinkouristus. Sisään ei mennyt yhtään mikään, ei edes pikkusormi. Tarvittiin pitkä terapia ja "käytännön harjoittelu ", ennen kuin yhdyntä onnistui. Pari pysyi yhdessä, mutta nainen oli sitä mieltä, että jos olisi tiennyt mitä tuleman pitää, niin olisi toiminut aivan toisin. Hän kritisoi suuresti "True love waits" - liikettä ja oli sitä mieltä, ettei se toimi. Mutta kukin tyylillään. Jos lehtijutun pari on tyytyväinen ratkaisuunsa ja onnellisia, niin mikäs siinä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa tämä toinenkin puoli.

Ihminen joka pidättäytyy esiaviollisesta seksistä ainoastaan Jumala suhteensa vuoksi, eikä esim jonkun yhteisön painostuksesta, ei koskaan ole ajatellut seksin olevan likaista ja väärää.

Raamattu ei opeta seksin olevan likaista ja väärää, haa nimenomaan se opettaa seksinnolevan iloinen ja ihana Jumalan lahja miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Jos siis kyseessä on elävässä ja terveessä Raamatun mukaisessa uskossa oleva henkilö, ei hänellä ole mitään negatiivisia ajatuksia tai traumoja seksin liittyen.

"Lisäksi omaa anatomia ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan millaisesta kosketuksesta tykkää..."

Voi herran pojat mikä kommentti. Siihenhän ei oikeasti kovin montaa sekunttia tarvita, kun sekä mies että nainen huomaavat onko kyseinen kosketus mieleistä vai ei. Avioliittoon seksiä odottanut pari on tietysti avoin ja innokas aiheen tiimoilta, joten asiaan perehtyminen on iloinen asia. Yhtä lailla seksia useiden kumppaneiden kanssa harrastaneet opettelevat toisen koskettamista uudestaan uuden kumppanin kanssa, koska kaikki ei tykkää kaikesta. Ei kannata väkisin yrittää nähdä ongelmaa siellä, missä sitä ei todellakaan ole.

Lisäksi esimerkkisi emätinkouristuksesta kärsivästä naisesta on aika marginali, eli tuolla perusteella kenenkään ei koskaan kannata saadesim ensimmäistäkään orgasmia, sitä kun ei etukäteen voi tietää laukaiseeko se joka kerta massiivisen migreenin, niin kuin joillakin laukasee.

Oman aviomieheni kanssa emme valitettavasti olleet neitsyitä avioliittoon mennessämme. Tulimme molemmt uskoon vasta uikuisiällä, ja eletty elämä jättää kehen tahansa jäljet. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut mielenkiintoista ja ihanaa aloittaa seksielämä vasta avioliitossa.

Raamatun mukaan seksi on avioliitossa yhteinen asia, niinkuin Raamattu sanoo että "miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaa naisen, ja naisen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen"

Olisi ollut kiva saada kokea se Jumalan tarkoittama seksielämä, missä sekä omani että mieheni seksuaalisuus olisi muodostunut ja kehittynyt ainoastaan mein yhteisistä haluista, ja siitä mikä on minulle hyvää ja mikä hänelle.

Kannustan kaikkia, mutta varsinkin uskovia, säästämään seksielämänsä vain avioliittoon. Kun seksi on erityistä ja vain yhden kumppanin kanssa toteutettavaa, se toimii sinä erityisenä parisuhteen liimana, miksi Jumala osiltaan on sen ihmisille luonut.

Tuossa on ongelmana se, että uskovaista yhteisöä ja sitä omaa uskoa on useimmiten hyvin vaikea erottaa toisistaan jos on syntynyt tuohon yhteisöön. Sinä tulit uskoon myöhemmin ja pystyt arvioimaan tilannetta aikuisen näkökulmasta ilman, että olisit kokenut uskovaisten seksuaalikasvatuksen ja siihen usein liittyvän pelottelun ja painostuksen, joka voi jäädä loppuiäksi kalvamaan ja vaikeuttamaan seksielämää. Uskovaiset oman kokemukseni mukaan haluavat kyllä hyvää lähimmilleen ja he ajattelevat omien lähtökohtiensa olevan oikeutettuja ja johtavan lopulta parhaaseen lopputulokseen, mutta samalla he voivat hyvinkin vahvasti kasvattaa lapsensa uskomaan, että muu kuin heidän totuutensa on täyttä syntiä ja siitä tulee tuntea pahaa oloa. Näin myös esiavioillisen seksin ja seksistä nauttimisen kanssa, lapsi tai nuorihan voisi muuten intoutua kaikenlaisiin kokeiluihin jollei ole syvälle iskostettu ettei sellaista kuulu tehdä. Ei tarvitse olla mikään kultti, että näin tapahtuu. Riittää että on vanhemmat, jotka yrittää kasvattaa lastaan uskoon ja jotka uskovat, että seksi on vain avioliittoon kuuluva asia.

Kosketusta pitää harjoitella aika pitkään, ennen kuin oikeasti tietää mistä nauttii ja erottaa sen siitä, mistä kuvittelee että kuuluu nauttia. Oma juttunsa on sitten ohjata se kumppani tekemään itselleen asioita sen mukaan, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Vastaavasti kestää myös hetki opetella koskemaan omaan kumppaniin sopivalla tavalla, vaikka kumppani kertoisikin mistä pitää. Tuohon menee huomattavasti enemmän kuin pari sekuntia. Tämä lienee ollut sinullekin helpompaa, et kuitenkaan ollut täysin kokematon kun aloitit miehesi kanssa seksin harrastamisen.

Ymmärrän sen pointin, että elämä usko yhteisössä mikä on vinoutunut Raamatun opetuksesta, voi olla todella epätervettä ja traumatisoivaa. Senpä vuoksi korostankin, että uskovan auktoriteetti tulee olla Raamatussa, ei kenenkään saarnaajan tai yhteisöjen opeissa.

Uskovat todella haluavat pelkkää hyvä lähimmäisilleen, mutta heidän näkökulmastaan esiaviollinen seksi on synti ja vahingoittavaa, huolimatta siitä uskooko esim oma lapsi siihen vai ei. Miten he voisivat opettaa mitään muuta? Vastakkain ovat sitten ne opetukset, kun esim liberaali vanhempi opettaa että seksi on terveyttä edistävää ja hyvä juttu kunhan ehkäisy on kunnossa tms. Kaksi uskomukseen pohjautuvaa opetusta, mitä ovat vahingollisia jos kysytään vastapuolelta. Kaikki kasvattaa lapsensa joka tapauksessa omien uskomuksiensa ja arvojensa pohjalta.

Kosketuksesta, että tietenkin sitä pitää harjoitella, ja jokaisen kumppanin kanssa joka tapauksessa on jotain erilaista. Ei se, että hyvä seksi vaatii harjoittelu, ole syy harrastaa seksiä monien kanssa. Kyllä yhden kanssa harjoittelussa opitaan yhtä lailla sitä seksiä. Sitähän opetellaan juuri niin kauan että omasta mielestä tuntuu riittävän hyvältä. Mikä ongelma tässä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neitsyen kannattaa toivoa ettei puolisolla ole xxl-makkaraa, voi muuten hääyö olla aikamoinen...

Höpö höpö taas. Jos pelottaa tuollainen, voi harjoitella etukäteen tavallista isommalla sauvalla. Niin minä olisin tehnyt.

No jos ei vakaumuksellisista syistä voi harrastaa itsetyydytystä tai seksiä ennen avioliittoa ja oletettavasti vasta hääyönä palkastuu ettei se xxl-makkara mahdukaan sisälle, niin eipä noita sauvaleikkejäkään ole voinut etukäteen harjoitella. Ja liian iso on liian iso, se sauvakaan ei tunnu sen mukavammalta sisällä.

Kakkoseen voi mahtua jos ei ykköseen.

Mene tukemaan sitä makkaraa kakkoseesi ja jätä tämä keskustelu niille, joilla on tähän jotain älyllistä annettavaa aiheeseen liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niille jotka eivät ymmärrä miksi masturbointi on Raamatun näkökulmasta ongelma, niin kyse on himosta. Himo on Raamatun mukaan aina syntiä, oli kyse sitten mistä himosta tahansa.

Uskossa elävä aviopari eivät harrasta seksiä himosta, vaan rakkaudesta. Raamatun mukaanbseksuaalinen halu on vähän eri asia kuin (seksuaalinen) himo. Himo on negatiivinen, syntiin viittaava termi. Ja koska Jumala loi seksin miehen ja naisen väliseen avioliittoon, se on silloin yhteinen asia, ei pelkästä himosta tapahtuva itsensä tyydyttäminen.

Jumalan avioliittoon luoma seksi on siis pyhää rakkautta ja yhteyttä, missä tyydytetään lähtökohtaisesti toinen, ei itsensä.

Itsetyydytys on siis ongelmallinen, koska se vaatii himon sytyttäviä ajatuksia, mitkä ovat syntiä. Se on myös itsekeskeistä, mikä on syntiä. Se ei palvele Jumalan järjestystä, mikä on syntiä.

Okei, kiitos selvennyksestä!

Tätä on ehkä hieman vaikea ymmärtää näin ei-uskovana. Kun toisaalta kuvattiin, että seksi on iloinen ja ihana asia säästettäväksi lahjana avioliittoon, niin jotenkin itse ajattelisin, että silloin masturbointikin saisi olla ihana ja iloinen asia. Mutta sitten se ei olekaan... 

Mutta siis kiva, kun jaksoit selventää, koetan ymmärtää!

Joo, pienenä lisäyksenä tuohon vielä, että Raamatun mukaan seksi on Jumalan lahja miehen ja naisen väliseen avioliittoon miehen ja naisen välille. Eli vain yhdessä harrastettavaksi asiaksi.

Pitää muistaa Raamatun opettama toinenkin ulottuvuus, mikä ehkä helpottaa asian ymmärtämistä vaikka ei itse uskoisikaan.

Eli siis se, että kaikki ihmiset ovat syntiinlangenneita, ja meidän oma "lihamme", koittaa vietellä meitä syntiin, koska maailmassa on Jumalan ja uskovien vihollinen Saatana.

Tämä vihollinen pyrkii siis saamaan ihmisen tekemään kaikessa vastoin Jumalan suunnitelmaa, ja viettelee ihmistä synnin tekemiseen mm itsetyydytyksen kautta.

Synnin kehityskulku tässä itsetyydytyksessä on siis se, että mielessä syntyy himo (mikä on jo syntiä), sen lisäksi ihminen tekee "huorin" fantasioidessaan vaikka jostain muusta kuin omasta puolisosta, ja tätä kun tekee tarpeeksi usein, alkaa mielikuvat ja himot lisääntyä/muuttua = enemmän syntiä.

Mitä enemmän ihminen tekee syntiä, sitä pienempi kynnys sen tekemiseen tulee, ja sitä kauemmaksi ihminen kulkeutuu pois Jumalan hyvän suunnitelman piiristä.

Raamatun mukaan syntiä on jo väärät ja pahat ajatukset, koska kaikkien tekojen taustalla on ensin ajatus. Teko siis seuraa ajatusta, jolloin ajatus on jo se ensimmäinen synti itsessään.

Kiitos taas, kun jaksat selvittää, tämä on todella kiinnostavaa ja itselleni uutta. Mutta edelleen herää kysymys, miksi masturbointi sitä omaa rakasta ajatellen on väärin? Onko sekin vaan lihan inha juoni? Vaikka sit yhdessä ollessa (aviossa) ei sitten enää olekaan?

Entä saavatko aviopuolisot masturboida yhdessä? Vai onko sekin väärin? Eikö se ole kuitenkin jo seksiä?

Edelleen, Jumalan tarkoittama seksi kuuluu miehen ja naisen yhteiseen hetkeen avioliitossa.

Masturbointi on itsekästä, yksin tekemistä. Masturboinnin onnistuminen vaatii myös itsekeskeisen himon herättämisen, mitä kommentoin jo aiemmin.

Itsetyydytyksessä ei ole miltään osin kyse avioparin keskinäisestä rakkaudesta, vaan omasta tyydytyksestä. Jumalan tarkoittama seksielämä tulee olla enemmän kuin omien itsekeskeisten tarpeiden tyydyttämistä.

Em on sitä mitä Raamattu opettaa. Uskova voi lisäkysymyksien kanssa kääntyä suoraan Jumalan puoleen, ja saada lisävaloa aiheeseen mikäli se on merkityksellinen asia. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut kaveripiirissä näitä, jotka ovat harrastaneet seksiä vasta avioliitossa ja masturbointi on melkein kuolemansynti. Tekisi mieli sanoa, että "mitäs minä sanoin", mutta suurin osa näistä on vähän myöhemmin eronnut. Lisäksi on tapahtunut sitä, että kun sitä seksiä saa nyt ihan luvan kanssa harrastaa, niin ei se olekaan mennyt ihan kun Strömsössä... Etenkin naisilla on käynyt niin, että kun on siihen asti ajatellut seksin (soolo- ja kaiken muunkin seksin) olevan kamala synti, niin ei se heti muutukaan muuksi, vaikka ns. lupa siihen onkin. Eli se tuntuu edelleen "likaiselta" ja väärältä. Lisäksi omaa anatomiaa ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan, että esim. millaisesta kosketuksesta itse pitää, hellästä vai vähän rajummasta, yms. Joskus luin jutun, jossa samanlaisista olosuhteista lähtöisin oleva nainen kertoi oman tarinansa. Yhdyntä ei ollut onnistunut n. vuoteen, koska naisella ilmeni hankala vaginismus, eli emätinkouristus. Sisään ei mennyt yhtään mikään, ei edes pikkusormi. Tarvittiin pitkä terapia ja "käytännön harjoittelu ", ennen kuin yhdyntä onnistui. Pari pysyi yhdessä, mutta nainen oli sitä mieltä, että jos olisi tiennyt mitä tuleman pitää, niin olisi toiminut aivan toisin. Hän kritisoi suuresti "True love waits" - liikettä ja oli sitä mieltä, ettei se toimi. Mutta kukin tyylillään. Jos lehtijutun pari on tyytyväinen ratkaisuunsa ja onnellisia, niin mikäs siinä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa tämä toinenkin puoli.

Ihminen joka pidättäytyy esiaviollisesta seksistä ainoastaan Jumala suhteensa vuoksi, eikä esim jonkun yhteisön painostuksesta, ei koskaan ole ajatellut seksin olevan likaista ja väärää.

Raamattu ei opeta seksin olevan likaista ja väärää, haa nimenomaan se opettaa seksinnolevan iloinen ja ihana Jumalan lahja miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Jos siis kyseessä on elävässä ja terveessä Raamatun mukaisessa uskossa oleva henkilö, ei hänellä ole mitään negatiivisia ajatuksia tai traumoja seksin liittyen.

"Lisäksi omaa anatomia ei tunneta kunnolla, eikä ole hajuakaan millaisesta kosketuksesta tykkää..."

Voi herran pojat mikä kommentti. Siihenhän ei oikeasti kovin montaa sekunttia tarvita, kun sekä mies että nainen huomaavat onko kyseinen kosketus mieleistä vai ei. Avioliittoon seksiä odottanut pari on tietysti avoin ja innokas aiheen tiimoilta, joten asiaan perehtyminen on iloinen asia. Yhtä lailla seksia useiden kumppaneiden kanssa harrastaneet opettelevat toisen koskettamista uudestaan uuden kumppanin kanssa, koska kaikki ei tykkää kaikesta. Ei kannata väkisin yrittää nähdä ongelmaa siellä, missä sitä ei todellakaan ole.

Lisäksi esimerkkisi emätinkouristuksesta kärsivästä naisesta on aika marginali, eli tuolla perusteella kenenkään ei koskaan kannata saadesim ensimmäistäkään orgasmia, sitä kun ei etukäteen voi tietää laukaiseeko se joka kerta massiivisen migreenin, niin kuin joillakin laukasee.

Oman aviomieheni kanssa emme valitettavasti olleet neitsyitä avioliittoon mennessämme. Tulimme molemmt uskoon vasta uikuisiällä, ja eletty elämä jättää kehen tahansa jäljet. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut mielenkiintoista ja ihanaa aloittaa seksielämä vasta avioliitossa.

Raamatun mukaan seksi on avioliitossa yhteinen asia, niinkuin Raamattu sanoo että "miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaa naisen, ja naisen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen"

Olisi ollut kiva saada kokea se Jumalan tarkoittama seksielämä, missä sekä omani että mieheni seksuaalisuus olisi muodostunut ja kehittynyt ainoastaan mein yhteisistä haluista, ja siitä mikä on minulle hyvää ja mikä hänelle.

Kannustan kaikkia, mutta varsinkin uskovia, säästämään seksielämänsä vain avioliittoon. Kun seksi on erityistä ja vain yhden kumppanin kanssa toteutettavaa, se toimii sinä erityisenä parisuhteen liimana, miksi Jumala osiltaan on sen ihmisille luonut.

"Yhtä lailla seksia useiden kumppaneiden kanssa harrastaneet opettelevat toisen koskettamista uudestaan uuden kumppanin kanssa, koska kaikki ei tykkää kaikesta." Joo, mutta useimmat monen ihmisen kanssa seksiä harrastavat tietävät, että joidenkin kanssa se seksi on alusta asti ihanaa, joidenkin kanssa mukiinmenevää ja kehityskelpoista, ja sitten joidenkin kanssa heti ekasta kerrasta lähtien on selvää ettei sängyssä vaan kemiat yhtään natsaa yhteen. Ei se ole ollenkaan yhdentekevää, mistä näistä lähtökohdista aletaan siihen uuteen kumppaniin tutustumaan.

En tietenkään väitä, etteikö odottaminen voisi joillekin toimia. Mutta on myös niitä avioliittoon odottaneita, jotka ovat pettyneet seksielämään ja katuneet odottamista. Ei sitä ulkoapäin voi kenellekään sanoa kumpaan ryhmään hän tulee kuulumaan. Ne on henkilökohtaisia juttuja jotka jokaisen tulee miettiä itse.

Kun yhteenkuuluvaisuudentunne on suuri, on aika pieni todennäköisyys, että seksissä olisi joku ihan todella iso ongelma. Toki osa menee uskovaisinakin naimisiin ilman suurta yhteenkuuluvaisuudentunnetta. 

Tämä ei ikävä kyllä ole näin yksinkertaista. Yhteenkuuluvaisuuden tunne voi olla suuri ja ihmiset voivat olla täysin toisiinsa sitoutuneita, mutta silti seksuaalisesti yhteensopimattomia. Se yhteensopimaton ei tarkoita, etteikö seksiä ollenkaan olisi, mutta se ei vain ole sellaista, mitä seksi parhaimmillaan voi olla.

Uskovat eivät olisi uskossa, jos he eivät kokisi elämässään elävän Jumalan siunausta ja ohjausta. Uskovat eivät ole ns yksin avioliitossaan tai avio-ongelmissaan. Uskovat rukoilevat yhdessä apua myös seksuaalisuuden ongelmiinsa, mikäli sellaisia ilmenee. Jumala lupaa sanassaan, että kuulee uskovien rukoukset.

Edelleen, uskovat uskovat sen vuoksi, että heillä on elävä Jumala apunaan. Jos uskova ei tunne Jumalaa tai koe yhteyttä Häneen, hän luopuu ennen pitkää uskostaan.