Lue keskustelun säännöt.
Neitsyinä naimisiin
15.11.2022 |
Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Eli jos olisit rakastunut mieheen ja haluaisit elää hänen kanssaan, lopettaisit kuitenkin suhteen, jos isäsi olisi eri mieltä siitä, onko mies hyvä valinta kumppaniksi? Käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Niin. Ja jos nainen ei piittaa torpista vaan haluaa avioitua rakastamansa miehen kanssa, isä estää tämän.
Toki isän valitsema puoliso on täysin ok jos morsian itse kaipaa isänsä neuvoja, kuten sinä. Esimerkiksi minä kuitenkin koen olevani aikuisena ihmisenä täysin kykenevä tekemään omat elämänvalintani ja tutustumaan omaan puolisooni, minkä vuoksi olen tyytyväinen että olen syntynyt tällä aikakaudella.
Toki olen itsekin iloinen, että tätä aikakautta elän! Ja en tietenkään haluaisi sellaistakaan, että isä ihan "alun alkaen" valitsisi minulle puolison. Näen vain tuossa tavassa ja sen historiassa omanlaisensa kauneuden. Toki varmasti on ollut vaikeampia isiä ja tapauksia, mutta yleensä tuo tapa, että mies on käynyt vielä erikseen isän luona ja pyytänyt kättä ja vakuuttanut pitävänsä heidän tyttärestään hyvää huolta jne on kaunis. Vaikka osaisinkin ja osaankin pitää huolta itsestäni 😅😃 mutta, arvasinkin, että tuokin vanha tapa nähdään jotenkin naisen alistamisena nykyajan näkökulmasta. Tai ainakin moni näkee. En jotenkin itse ota sitä niin "vakavasti", minusta se on vain ollut hieno tapa
Ei siinä tyttären intresseistä ollut kyse, vaan naisen hallinta siirtyi isältä miehelle, joten äijät sitten sopivat asioista keskenään. Tosi kaunis perinne, juu.
Ja ennen vanhaan on ollut ihan jo elossa pysymisen edellytys että löytyy se torppa ja uuni jota voi lämmittää ja tieto mistä saa ravintoa.
Ja äh, kun ihmiset ottavat niin tosissaan ja viilaavat pilkkua! Enhän minäkään nyt tietenkään pelkästään isän mielipiteen mukaan mieti miehen "valintaa"! Äh! Äh! Että ihan kuin minä tai oma isä miettisin jotakin torppa nykyaikana. Oletteko tosissanne näissä vastauksissa vai jonkinlaista sarkasmia tms?
ÄH!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Eli jos olisit rakastunut mieheen ja haluaisit elää hänen kanssaan, lopettaisit kuitenkin suhteen, jos isäsi olisi eri mieltä siitä, onko mies hyvä valinta kumppaniksi? Käsittämätöntä.
ÄH! En nyt tietenkään lopettaisi, jos isä motkottaisi jostakin epäolennaisesta asiasta. Mutta jos huomaisi jotakin oikeasti vakavampaa.
Äh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.
Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan.
Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.
Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.
Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä? Kenenkään (miehen eikä naisen) ei pitäisi arvostaa itseään niin vähän, että alentaa seksin pelkäksi oman tyydytyksen välineeksi tai antaa toisen tehdä niin itselleen.
Tutkimusten mukaan yli puolet naisista ei saa (pelkässä) yhdynnässä vaan tarvitsee sen sijaan tai lisäksi suoraa klitoriksen kiihotusta.
Minä olen löytänyt muutaman syyn tuohon ilmiöön.
1. Liian monta erilaista seksikumppania ja osasta jäänyt alitajuisia traumoja
2. Pillerit. Vievät seksihaluja tai halut kokonaan. Aiheuttavat myös limakalvojen kuivuutta.
3. Masennuslääkkeet. Vievät seksihaluja ja kykyä saada orgasmi.
Minä olen touhunnut vain sellaisten naisten kanssa, joilla joko ei yhtään aiempaa kokemusta tai vain vähän, eivät ole syöneet pillereitä eikä masislääkkeitä. Jokainen on saanut useita orgasmeja ja varsin herkästi.
Ja useita, eikö niin? Niin kuvittelee moni minunkin eksistäni. Kun olin nuori ja epävarma, en kehdannut paljastaa, etten saa, vaan feikkasin. Tänä päivänäkin silloiset kumppanini muistavat luultavasti minut erityisen intohimoisena ja orgasmiherkkänä. Oikeasti sen feikkaamisen tavoitteena oli saada heidät itsensä tulemaan, jotta homma loppuisi.
Oikeasti aloin saada vasta, kun löytyi kumppani, joka kehotti ihan kunnolla rentoutumaan ja tutustutti suuseksin suloisuuteen. Hänen jälkeensä en enää ole muunlaisia miehiä huolinutkaan kuin sellaisia, jotka hoitelevat ensin minut ja vasta sitten on yhdynnän vuoro. (Ja tietysti minäkin hoitelen heitä myös suulla, itsestään selvää)
Ei naista tarvitse kehottaa rentoutumaan, vaan antaa hänelle aikaa rentoutua ja samalla kiihottua. Tuokin on typerä tapa, että nainen pitäisi hoidella ensin ja vasta sitten miehellä on tavallaan lupa nauttia. Siten sen pitää mennä, että puolin ja toisin kiihotetaan toisiaan ja kun yhdyntä alkaa, lopulta kumpikin saa ja yleensä ainakin meillä yhtäaikaa useimmiten. Vaimo saa yleensä kolme kertaa ja se taas kiihottaa minua, joten lopulta en kestä enää, vaan laukean hänen kanssaan hänen kolmannella kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin mielestä ne isät ovat niin hyviä ihmistuntijoita, että he osaavat nähdä tulevaisuuteen, millainen mies on 20 vuoden kuluttua. Isähän voi katsoa, että tuossapa on hyvä tyyppi, jonka kanssa voi käydä kalastamassa ja kaljalla, sillä on hauskat jutut eikä se ole mikään kotitöitä tekevä nössö. Isä valitsee miehen, jonka kanssa itse viihtyy eikä mieti asiaa tyttären kannalta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Eli jos olisit rakastunut mieheen ja haluaisit elää hänen kanssaan, lopettaisit kuitenkin suhteen, jos isäsi olisi eri mieltä siitä, onko mies hyvä valinta kumppaniksi? Käsittämätöntä.
Naisten ihan itse valitsemien miesten kanssa avioliitot päättyvät eroon yli 60%:ssa tapauksissa. Sekin kannattaa tiedostaa faktana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Eli jos olisit rakastunut mieheen ja haluaisit elää hänen kanssaan, lopettaisit kuitenkin suhteen, jos isäsi olisi eri mieltä siitä, onko mies hyvä valinta kumppaniksi? Käsittämätöntä.
Naisten ihan itse valitsemien miesten kanssa avioliitot päättyvät eroon yli 60%:ssa tapauksissa. Sekin kannattaa tiedostaa faktana.
Kulttuureissa, joissa vanhemmat valitsevat puolison lapsilleen, ei avioero ole mikää vaihtoehto. Sehän tarkoittaa sitä, että vanhemmat olivat kyvyttömiä valitsemaan oikein. Ja valitsevathan miehetkin ihan itse sen puolisonsa, joten ei se avioero ole vain naisten syy. Ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä eikä se muutos mene puolisoilla samaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Niin. Ja jos nainen ei piittaa torpista vaan haluaa avioitua rakastamansa miehen kanssa, isä estää tämän.
Toki isän valitsema puoliso on täysin ok jos morsian itse kaipaa isänsä neuvoja, kuten sinä. Esimerkiksi minä kuitenkin koen olevani aikuisena ihmisenä täysin kykenevä tekemään omat elämänvalintani ja tutustumaan omaan puolisooni, minkä vuoksi olen tyytyväinen että olen syntynyt tällä aikakaudella.
Toki olen itsekin iloinen, että tätä aikakautta elän! Ja en tietenkään haluaisi sellaistakaan, että isä ihan "alun alkaen" valitsisi minulle puolison. Näen vain tuossa tavassa ja sen historiassa omanlaisensa kauneuden. Toki varmasti on ollut vaikeampia isiä ja tapauksia, mutta yleensä tuo tapa, että mies on käynyt vielä erikseen isän luona ja pyytänyt kättä ja vakuuttanut pitävänsä heidän tyttärestään hyvää huolta jne on kaunis. Vaikka osaisinkin ja osaankin pitää huolta itsestäni 😅😃 mutta, arvasinkin, että tuokin vanha tapa nähdään jotenkin naisen alistamisena nykyajan näkökulmasta. Tai ainakin moni näkee. En jotenkin itse ota sitä niin "vakavasti", minusta se on vain ollut hieno tapa
Minusta se on pelottava ajatus. Isäni ei liity parisuhteeseeni millään tavalla, eikä hänelle tarvitse kenenkään vakuutella että pitää minusta. Minulle voi vakuutella, minä olen se toinen osapuoli suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Eli jos olisit rakastunut mieheen ja haluaisit elää hänen kanssaan, lopettaisit kuitenkin suhteen, jos isäsi olisi eri mieltä siitä, onko mies hyvä valinta kumppaniksi? Käsittämätöntä.
Naisten ihan itse valitsemien miesten kanssa avioliitot päättyvät eroon yli 60%:ssa tapauksissa. Sekin kannattaa tiedostaa faktana.
Ja kuten joku jo sanoi, niissä kulttuureissa joissa isä valitsee, avioeroa ei saa vaikka valinta menisi miten metsään. Siksi on hauskaa kun ihmiset joskus selittävät että järjestetyt avioliitot ovat toimivampia erotilastojen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Eli jos olisit rakastunut mieheen ja haluaisit elää hänen kanssaan, lopettaisit kuitenkin suhteen, jos isäsi olisi eri mieltä siitä, onko mies hyvä valinta kumppaniksi? Käsittämätöntä.
Naisten ihan itse valitsemien miesten kanssa avioliitot päättyvät eroon yli 60%:ssa tapauksissa. Sekin kannattaa tiedostaa faktana.
Kulttuureissa, joissa vanhemmat valitsevat puolison lapsilleen, ei avioero ole mikää vaihtoehto. Sehän tarkoittaa sitä, että vanhemmat olivat kyvyttömiä valitsemaan oikein. Ja valitsevathan miehetkin ihan itse sen puolisonsa, joten ei se avioero ole vain naisten syy. Ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä eikä se muutos mene puolisoilla samaan suuntaan.
Podetkohan sinä autismia, vai miksi et näe, että on muunkinlaisia tapauksia, kuin aina ääripäitä?
Omalla kohdalla vaimon isä ei tehnyt valintaa, vaan vaimoni itse. Toki minun piti osoittaa, että olen hyvä mies heidän tyttärelleen. Olemme yhtä suurta perhettä vaimon perheen kanssa ja se tuntuu oikein mukavalta.
P.S. Ja kyllä ne on naiset omien sanojensa mukaan, jotka valitsevat miehensä, sekä sen milloin eroavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen vanhaan on ollut ihan jo elossa pysymisen edellytys että löytyy se torppa ja uuni jota voi lämmittää ja tieto mistä saa ravintoa.
Ja äh, kun ihmiset ottavat niin tosissaan ja viilaavat pilkkua! Enhän minäkään nyt tietenkään pelkästään isän mielipiteen mukaan mieti miehen "valintaa"! Äh! Äh! Että ihan kuin minä tai oma isä miettisin jotakin torppa nykyaikana. Oletteko tosissanne näissä vastauksissa vai jonkinlaista sarkasmia tms?
ÄH!
Kun sanoit että isä varmistaa että miehen torppa on tytärtään varten kunnossa, herää ajatus että miksi tytär ei voi itse selvittää asiaa. Tai jos tytär haluaakin asua metsässä mutta isä valitsee hänelle puolison torpan perusteella.
Ymmärrät siis varmaan että nyt ei ole kyse torpista, vaan siitä että sinä et kykene itse selvittämään ja päättämään onko mies hyvä vai huono, tai onko hänessä jotain vakavampaa vikaa. Normaalit aikuiset naiset kyllä osaavat, ja siksi on hyvä että länsimaissa valitaan puoliso nykyään itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Eli jos olisit rakastunut mieheen ja haluaisit elää hänen kanssaan, lopettaisit kuitenkin suhteen, jos isäsi olisi eri mieltä siitä, onko mies hyvä valinta kumppaniksi? Käsittämätöntä.
Naisten ihan itse valitsemien miesten kanssa avioliitot päättyvät eroon yli 60%:ssa tapauksissa. Sekin kannattaa tiedostaa faktana.
Kulttuureissa, joissa vanhemmat valitsevat puolison lapsilleen, ei avioero ole mikää vaihtoehto. Sehän tarkoittaa sitä, että vanhemmat olivat kyvyttömiä valitsemaan oikein. Ja valitsevathan miehetkin ihan itse sen puolisonsa, joten ei se avioero ole vain naisten syy. Ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä eikä se muutos mene puolisoilla samaan suuntaan.
Podetkohan sinä autismia, vai miksi et näe, että on muunkinlaisia tapauksia, kuin aina ääripäitä?
Omalla kohdalla vaimon isä ei tehnyt valintaa, vaan vaimoni itse. Toki minun piti osoittaa, että olen hyvä mies heidän tyttärelleen. Olemme yhtä suurta perhettä vaimon perheen kanssa ja se tuntuu oikein mukavalta.
P.S. Ja kyllä ne on naiset omien sanojensa mukaan, jotka valitsevat miehensä, sekä sen milloin eroavat.
Ihan kuin väittäisit, että miehet ovat tahdottomia lapasia, jotka eivät osaa sanoa ei, kun joku ei-toivottu nainen ehdottelee parisuhdetta ja avioliittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Eli jos olisit rakastunut mieheen ja haluaisit elää hänen kanssaan, lopettaisit kuitenkin suhteen, jos isäsi olisi eri mieltä siitä, onko mies hyvä valinta kumppaniksi? Käsittämätöntä.
Naisten ihan itse valitsemien miesten kanssa avioliitot päättyvät eroon yli 60%:ssa tapauksissa. Sekin kannattaa tiedostaa faktana.
Kulttuureissa, joissa vanhemmat valitsevat puolison lapsilleen, ei avioero ole mikää vaihtoehto. Sehän tarkoittaa sitä, että vanhemmat olivat kyvyttömiä valitsemaan oikein. Ja valitsevathan miehetkin ihan itse sen puolisonsa, joten ei se avioero ole vain naisten syy. Ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä eikä se muutos mene puolisoilla samaan suuntaan.
Podetkohan sinä autismia, vai miksi et näe, että on muunkinlaisia tapauksia, kuin aina ääripäitä?
Omalla kohdalla vaimon isä ei tehnyt valintaa, vaan vaimoni itse. Toki minun piti osoittaa, että olen hyvä mies heidän tyttärelleen. Olemme yhtä suurta perhettä vaimon perheen kanssa ja se tuntuu oikein mukavalta.
P.S. Ja kyllä ne on naiset omien sanojensa mukaan, jotka valitsevat miehensä, sekä sen milloin eroavat.
Miten, millä lailla osoitit heille olevasi hyvä mies heidän tyttärelleen?
Jokainen tavallaan, ei kai siinä mitään.
Itse en ikinä suostuisi tuohon, mutta en olekaan uskovainen. Lisäksi hämmentää tuo masturbointikielto. Siis miksi ei saa edes masturboida? Ajattelisin, että ei ole kauhean tervettä, mutta eipä se minulle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Eli jos olisit rakastunut mieheen ja haluaisit elää hänen kanssaan, lopettaisit kuitenkin suhteen, jos isäsi olisi eri mieltä siitä, onko mies hyvä valinta kumppaniksi? Käsittämätöntä.
Naisten ihan itse valitsemien miesten kanssa avioliitot päättyvät eroon yli 60%:ssa tapauksissa. Sekin kannattaa tiedostaa faktana.
Kulttuureissa, joissa vanhemmat valitsevat puolison lapsilleen, ei avioero ole mikää vaihtoehto. Sehän tarkoittaa sitä, että vanhemmat olivat kyvyttömiä valitsemaan oikein. Ja valitsevathan miehetkin ihan itse sen puolisonsa, joten ei se avioero ole vain naisten syy. Ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä eikä se muutos mene puolisoilla samaan suuntaan.
Podetkohan sinä autismia, vai miksi et näe, että on muunkinlaisia tapauksia, kuin aina ääripäitä?
Omalla kohdalla vaimon isä ei tehnyt valintaa, vaan vaimoni itse. Toki minun piti osoittaa, että olen hyvä mies heidän tyttärelleen. Olemme yhtä suurta perhettä vaimon perheen kanssa ja se tuntuu oikein mukavalta.
P.S. Ja kyllä ne on naiset omien sanojensa mukaan, jotka valitsevat miehensä, sekä sen milloin eroavat.
Ihan kuin väittäisit, että miehet ovat tahdottomia lapasia, jotka eivät osaa sanoa ei, kun joku ei-toivottu nainen ehdottelee parisuhdetta ja avioliittoa.
Kyllä näistä miesvauvoista lässyttävistä naisista saa sellaisen käsityksen, että mies on aivan lapanen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Eli jos olisit rakastunut mieheen ja haluaisit elää hänen kanssaan, lopettaisit kuitenkin suhteen, jos isäsi olisi eri mieltä siitä, onko mies hyvä valinta kumppaniksi? Käsittämätöntä.
Naisten ihan itse valitsemien miesten kanssa avioliitot päättyvät eroon yli 60%:ssa tapauksissa. Sekin kannattaa tiedostaa faktana.
Sellaista kulttuuria ei taida olla, jossa naiset yksin päättäisivät avioliitoista, vaan vähintään mies (sulhanen) on toisena päätösvaltaisena vastuuhenkilö. Joten siitä voisi päätellä, etteivät ne miehet sen paremmin osaa päätöksiä ja valintaa tehdä. Jos kerran miesten valinnoista 60% menee pieleen, miksi kukaan uskoisi isälleen (mies) päätösvallan omasta parisuhteestaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.
Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.
Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.
En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.
Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle
Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.
No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.
Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.
Eli jos olisit rakastunut mieheen ja haluaisit elää hänen kanssaan, lopettaisit kuitenkin suhteen, jos isäsi olisi eri mieltä siitä, onko mies hyvä valinta kumppaniksi? Käsittämätöntä.
ÄH! En nyt tietenkään lopettaisi, jos isä motkottaisi jostakin epäolennaisesta asiasta. Mutta jos huomaisi jotakin oikeasti vakavampaa.
Äh!
Mitä sellaista vakavaa isä voisi huomata, jota tytär itse ei huomaisi? Sano edes muutama esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.
Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan.
Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.
Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.
Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä? Kenenkään (miehen eikä naisen) ei pitäisi arvostaa itseään niin vähän, että alentaa seksin pelkäksi oman tyydytyksen välineeksi tai antaa toisen tehdä niin itselleen.
Tutkimusten mukaan yli puolet naisista ei saa (pelkässä) yhdynnässä vaan tarvitsee sen sijaan tai lisäksi suoraa klitoriksen kiihotusta.
Minä olen löytänyt muutaman syyn tuohon ilmiöön.
1. Liian monta erilaista seksikumppania ja osasta jäänyt alitajuisia traumoja
2. Pillerit. Vievät seksihaluja tai halut kokonaan. Aiheuttavat myös limakalvojen kuivuutta.
3. Masennuslääkkeet. Vievät seksihaluja ja kykyä saada orgasmi.
Minä olen touhunnut vain sellaisten naisten kanssa, joilla joko ei yhtään aiempaa kokemusta tai vain vähän, eivät ole syöneet pillereitä eikä masislääkkeitä. Jokainen on saanut useita orgasmeja ja varsin herkästi.
Voit heittää syysi romukoppaan. Sun touhuamasi naiset on joko olleet vaan "helppoja" tässä suhteessa tai sitten feikanneet (ilmeisen yleistä käsittääkseni). Voin ihan suoraan sanoa (ja olen kumppanilleni sanonutkin) että mun on tosi vaikea saada orgasmia kumppanin kanssa. Yksin onnistuu lähes aina, mutta kaksin ei. Ei ole omasta tai kumppanin yrityksen puutteesta tai halusta kiinni, saati siitä että olisin seksuaalisesti jotenkin rajoittunut mielestäni. Muu seksi on hyvää, vaikka en huipulle pääsekään. Tiedän, että ongelma on omien korvieni välissä. Kumppaneita elämän aikana ollut vain kaksi ja traumoja ei kumpaankaan liity. Lääkkeitä en syö minkäänlaisia. Osa naisista nyt vaan on tällaisia vaikeita.
Toki olen itsekin iloinen, että tätä aikakautta elän! Ja en tietenkään haluaisi sellaistakaan, että isä ihan "alun alkaen" valitsisi minulle puolison. Näen vain tuossa tavassa ja sen historiassa omanlaisensa kauneuden. Toki varmasti on ollut vaikeampia isiä ja tapauksia, mutta yleensä tuo tapa, että mies on käynyt vielä erikseen isän luona ja pyytänyt kättä ja vakuuttanut pitävänsä heidän tyttärestään hyvää huolta jne on kaunis. Vaikka osaisinkin ja osaankin pitää huolta itsestäni 😅😃 mutta, arvasinkin, että tuokin vanha tapa nähdään jotenkin naisen alistamisena nykyajan näkökulmasta. Tai ainakin moni näkee. En jotenkin itse ota sitä niin "vakavasti", minusta se on vain ollut hieno tapa