Neitsyinä naimisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.

Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan. 

Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.

Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.

Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä? Kenenkään (miehen eikä naisen) ei pitäisi arvostaa itseään niin vähän, että alentaa seksin pelkäksi oman tyydytyksen välineeksi tai antaa toisen tehdä niin itselleen.

Tutkimusten mukaan yli puolet naisista ei saa (pelkässä) yhdynnässä vaan tarvitsee sen sijaan tai lisäksi suoraa klitoriksen kiihotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katolisten pappien selibaattivaatimus myös on aiheuttanut sen ettei kukaan normaali seksuaalinen henkilö hakeudu siellä papiksi. Siksi niissä on niin paljon pedofiileja.

Tähän liittyen: itselleni oli yllätys, kun törmäsin joskus tutkimuksiin, joissa on todettu, ettei seksuaalinen hyväksikäyttö ole katolisten pappien keskuudessa yhtään sen yleisempää kuin muuallakaan yhteiskunnassa. Sama efekti näissä kohuissa kotimaassa koskien tiettyjä yhteisöjä - vaikka tapauksia ei pidä millään tavoin puolustella, yksittäiset tapahtumat herkästi yleistävät asian laajemmalta vaikuttavaksi kuin mitä tilanne todellisuudessa on.

Väärin tehneitä katolisia pappejakaan en puolusta tippaakaan, mutta itsekin hätkähdin sitä, että mielikuvani on vääristynyt asiasta ja suhteessa pieni osa papeista on ko. Rikoksiin syyllistynyt. Ja vaikka en pappien selibaattivaatimusta ymmärräkään ja toki luterilaisena tarpeelliseksi opin kannalta näekään

Voi hyvin olla että papeissa ei ole sen enempää pedoja kuin muissakaan ihmisryhmissä, mutta ongelma näissä pappitapauksissa on ollut rikosten peittely ja hyssyttely. Lapsen ei tarvitse saada oikeutta kunhan joku pyytää jossain vaiheessa jumalalta anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.

Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan. 

Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.

Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.

Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä?

Juuri se hyötyhän siitä kokeilemisesta on, että saa  tietää, onko mies sellainen jota ylipäätään kiinnostaa opetella tuottamaan nautintoa naiselle, vai paneeko vaan. 

Joo ja mies saa testattua, onko naisella liian väljät paikat. Se minua aina ihmetyttää teidän kommenteissa, että missä se naisen oma osuus näkyy oman nautinnonne eteen? Tykkäätte maata kuin tönkkosuolattu muikku ja odotatte, että mies heti ekasta kerrasta lähtien on täydellinen rakastaja?

Tuossa kommentissahan sanottiin että kiinnostaako miestä opetella. Ei että heti ekasta kerrasta lähtien pitäisi olla täydellinen rakastaja.

Mikä ja missä on naisen oma osuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.

Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.

Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.

En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.

Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle

Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.

No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.

Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.

Miestä kiihottaa julkinen neitsyyden menetys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.

Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan. 

Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.

Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.

Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä?

Juuri se hyötyhän siitä kokeilemisesta on, että saa  tietää, onko mies sellainen jota ylipäätään kiinnostaa opetella tuottamaan nautintoa naiselle, vai paneeko vaan. 

Joo ja mies saa testattua, onko naisella liian väljät paikat. Se minua aina ihmetyttää teidän kommenteissa, että missä se naisen oma osuus näkyy oman nautinnonne eteen? Tykkäätte maata kuin tönkkosuolattu muikku ja odotatte, että mies heti ekasta kerrasta lähtien on täydellinen rakastaja?

Tuossa kommentissahan sanottiin että kiinnostaako miestä opetella. Ei että heti ekasta kerrasta lähtien pitäisi olla täydellinen rakastaja.

Mikä ja missä on naisen oma osuus?

Opetella myös mistä mies tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.

Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.

Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.

En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.

Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle

Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.

No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.

Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.

Niin. Ja jos nainen ei piittaa torpista vaan haluaa avioitua rakastamansa miehen kanssa, isä estää tämän. 

Toki isän valitsema puoliso on täysin ok jos morsian itse kaipaa isänsä neuvoja, kuten sinä. Esimerkiksi minä kuitenkin koen olevani aikuisena ihmisenä täysin kykenevä tekemään omat elämänvalintani ja tutustumaan omaan puolisooni, minkä vuoksi olen tyytyväinen että olen syntynyt tällä aikakaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.

Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan. 

Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.

Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.

Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä? Kenenkään (miehen eikä naisen) ei pitäisi arvostaa itseään niin vähän, että alentaa seksin pelkäksi oman tyydytyksen välineeksi tai antaa toisen tehdä niin itselleen.

Tutkimusten mukaan yli puolet naisista ei saa (pelkässä) yhdynnässä vaan tarvitsee sen sijaan tai lisäksi suoraa klitoriksen kiihotusta.

Minä olen löytänyt muutaman syyn tuohon ilmiöön.

1. Liian monta erilaista seksikumppania ja osasta jäänyt alitajuisia traumoja

2. Pillerit. Vievät seksihaluja tai halut kokonaan. Aiheuttavat myös limakalvojen kuivuutta.

3. Masennuslääkkeet. Vievät seksihaluja ja kykyä saada orgasmi.

Minä olen touhunnut vain sellaisten naisten kanssa, joilla joko ei yhtään aiempaa kokemusta tai vain vähän, eivät ole syöneet pillereitä eikä masislääkkeitä. Jokainen on saanut useita orgasmeja ja varsin herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.

Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan. 

Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.

Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.

Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä? Kenenkään (miehen eikä naisen) ei pitäisi arvostaa itseään niin vähän, että alentaa seksin pelkäksi oman tyydytyksen välineeksi tai antaa toisen tehdä niin itselleen.

Tutkimusten mukaan yli puolet naisista ei saa (pelkässä) yhdynnässä vaan tarvitsee sen sijaan tai lisäksi suoraa klitoriksen kiihotusta.

Minä olen löytänyt muutaman syyn tuohon ilmiöön.

1. Liian monta erilaista seksikumppania ja osasta jäänyt alitajuisia traumoja

2. Pillerit. Vievät seksihaluja tai halut kokonaan. Aiheuttavat myös limakalvojen kuivuutta.

3. Masennuslääkkeet. Vievät seksihaluja ja kykyä saada orgasmi.

Minä olen touhunnut vain sellaisten naisten kanssa, joilla joko ei yhtään aiempaa kokemusta tai vain vähän, eivät ole syöneet pillereitä eikä masislääkkeitä. Jokainen on saanut useita orgasmeja ja varsin herkästi.

Niin, ja sitten se oikea syy eli vaginan tuntoherkkyyden puute. Jos vaginassa itsessään olisi niin paljon tuntohermoja että yhdyntä tuottaisi riittävästi mielihyvää orgasmiin asti, synnytys olisi tappavan kivulias. Siksi se itsessään ei ole kovin herkkä, mutta klitoris korjaa tilanteen.

Tuo otsikko olisi hyvä tv-sarjalle. Vetäisi varmaan katsojia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena joskus vieraana helluntailaisten häissä. Siellä kerrottiin myös juhlapuheessa, että pari ei ollut harrastanut seksiä ennen avioliittoa. Olivat pyytäneet rukoilemaan voimia kiusausta vastaan. Koin tosi kiusalliseksi, että asiasta piti puhua liki 200:lle henkilölle.

Mitä jos morsian olisi pyytänyt omissa häissään seurakuntalaisia rukoilemaan, että pystyy myös avioliitossa vastustamaan seksin kiusausta? Sellaisen tilanteen kyllä haluaisin nähdä.

Mikä järki tommosessa olisi eikä semmosta tulla rukoilemaan, koska seksi kuuluu avioliittoon.

Voihan nainen olla sitä mieltä, että seksiä kuuluu harrastaa vain silloin, kun päämääränä on tulla raskaaksi. Tuo "seksi kuuluu avioliittoon" kuulostaa siltä, että sitä pitää olla halusi itse tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.

Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan. 

Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.

Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.

Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä? Kenenkään (miehen eikä naisen) ei pitäisi arvostaa itseään niin vähän, että alentaa seksin pelkäksi oman tyydytyksen välineeksi tai antaa toisen tehdä niin itselleen.

Tutkimusten mukaan yli puolet naisista ei saa (pelkässä) yhdynnässä vaan tarvitsee sen sijaan tai lisäksi suoraa klitoriksen kiihotusta.

Minä olen löytänyt muutaman syyn tuohon ilmiöön.

1. Liian monta erilaista seksikumppania ja osasta jäänyt alitajuisia traumoja

2. Pillerit. Vievät seksihaluja tai halut kokonaan. Aiheuttavat myös limakalvojen kuivuutta.

3. Masennuslääkkeet. Vievät seksihaluja ja kykyä saada orgasmi.

Minä olen touhunnut vain sellaisten naisten kanssa, joilla joko ei yhtään aiempaa kokemusta tai vain vähän, eivät ole syöneet pillereitä eikä masislääkkeitä. Jokainen on saanut useita orgasmeja ja varsin herkästi.

Sinä et taida tajuta, miten paljon itse aiheutat naisille psyykkisiä vaurioita. Kuulostat joltain saalistajalta. Tuo, mitä sinä harrastat, ei ole normaalin ihmisen toimintaa.

Ensimmäisestä parisuhteestani oppineena en koskaan voisi mennä naimisiin kokeilematta ensin seksiä kumppanin kanssa. Me oltiin pitkään vain tutustumisvaiheessa ilman seksiä. Luonteet kyllä sopi hyvin yhteen. Seksi olikin sitten asia erikseen. Luonteiden yhteensopivuudesta huolimatta välillämme ei ollut minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa. Seksi sattui ensimmäisestä kerrasta lähtien. Hänellä oli aivan liian iso vehje minun värkkiin, ja jokainen työntökerta tuntui kun veitsellä työnnettäisiin. Tuli usein verta ja aloin karttaa seksiä. Toinen syy miksi en kiihottunut hänestä ollenkaan oli hänen luontainen tuoksunsa siellä alhaalla. En pitänyt siitä yhtään ja haju oli aika voimakas. Viisi vuotta kokeiltiin muutamia kertoja vuodessa ja kaiken maailman liukkarit oli ehdottomia ja silti koitin vältellä seksiä viimeiseen saakka. Aloin epäillä onko minulla joku vaginismi tai jotain. Kävin lääkärillä, kokeilin kaiken maailman hormonihoitoja ja lukuisia eri ehkäisytapoja. Sitten jossain vaiheessa minulle tuli herätys, että en halua koko loppuelämää tällaista. Haluan seksiä, mikä ei satu ja mikä tuntuu hyvältä. Seksuaalisuus on niin tärkeä ihmisen perusvietti ja tarve. Erottiin, ystävinä.  Nykyisen aviomieheni kanssa ei olla koskaan käytetty liukkaria, eikä seksi ole koskaan sattunut tai tuntunut vastenmieliseltä ja meillä on sitä monta kertaa viikossa ilman kauheaa ahdistusta, että taas joutuu kidutukseen. 

Olisi ihan hirveää olla loppuelämän avioliitossa ja tajuta tilanne hääyönä. Tätä tapahtuu varmasti usein maissa, joissa mennään neitsyinä naimisiin ja ero ei ole vaihtoehto. Tosi surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 38-vuotias nainen ja täysin kokematon. Siveellisyyttä on aina vaadittu ja sitä pidetty myös itsestäänselvänä. En ole edes kaipaillut mitään seksuaalisia kokemuksia, enkä seurustelua kenenkään kanssa. Kärsin muutenkin pahasta ahdistuksesta niin on hyvä, että olen pystynyt torjumaan edes erittäin hämmentävän seksuaalisuuden ainakin jollakin tasolla. En myöskään aio koskaan mitään seksuaalista harrastaa. En ole myöskään ns. johtanut ketään harhaan tai vihjaillut mistään kun en ole koskaan treffeilläkään käynyt tai kenenkään kanssa viestitellyt tai ollut koskaan kenestäkään kiinnostunut. Jo nykyisellä äärimmäisen vaikea elämä olisi vieläkin vaikeampaa seksuaalisuuden kanssa. Koen, että maailma olisi edes vähän parempi paikka, jos kenelläkään ei olisi seksuaalisuutta, eikä tarvetta harjoittaa sitä. Mitään uskonnollista vakautta tässä ei ole taustalla. En ole mitenkään virallisesti itseäni määritellyt, mutta lähinnä aseksuaalia taidan olla. Toisaalta siis tätä on itseltäni vaaditutkin. Sisarukseni heteroseksuaalisuus oli järkytys vanhemmalleni ja kai itsellenikin.

Harvemmin heteroseksuaalisuus on vanhemmille järkytys.

Kyllä se on, jos toivoo ja pitää lapselleen itsestäänselvyytenä nimenomaan siveellisyyttä, pidättäytymistä ja aseksuaalimaista käytöstä. Entisinä aikoinahan kunnolliselta naiselta vaadittiin ihan yleisestikin nimenomaan tällaista käytöstä, joka nykyään voisi tulkita aseksuaaliksi erotuksena ns. huonomaineisista naisista. Nykyäänkin tämä on yleistä juurikin uskonnollisissa piireissä. Jotkut muut kai sitten toivovat tällaista suojellakseen lastaan. Kyllähän se on oikeastikin sitä parempi mitä myöhempään odottaa.

En aina ihan saa kiinni tuosta, että miksi esimerkiksi avioliittoon "itsensä säästämistä" ja muuta "seksuaalisuuden rajoittamista" pidetään joskus jotenkin erityisesti naisen kontrollointina, jopa alistamisena tms? En uskovaisena koe asiaa yhtään niin - kyllähän siinä "kontrolloidaan" myös sitä miestä. Koen ennemmin, että minua ja seksuaalisuuttani vain kunnioitetaan, kun (myös) mies pidättäytyy kanssani seksistä avioliittoon asti.

Toki historian saatossa nainen on usein saanut herkemmin "huonon naisen" maineen kuin mies ollessaan seksuaalisesti aktiivinen, mikä onkin epäreilua ja onneksi tämä asenne on muuttumassa vähitellen. Mutta kyllä miestenkin seksuaalisuutta on tarkkailtu, eikä hyvän kodin tytön isä ole antanut hänen kättään millekään rentulle tai naisia pyörittävälle tyypille. Vaikka varmaan joku saa tämänkin kuulostamaan naisten kontrolloinnilta, niin olen lukenut ja kuullut mielestäni kauniita esimerkkejä siitä, kuinka entisajan vanhemmat ovat saattaneet olla hyvin tarkkoina vävyehdokkaan kanssa ja halunneet yrittää välttää tyttärensä joutumista "huonolle" miehelle

Ja kuka määrittelee tuossa kuviossa sen mikä on huono mies? Tytön isä. Se mies jää nuolemaan näppejään joka ehkä tyttären itsensä mielestä olisi hänelle hyvä puoliso.

No, en usko että "isät" ovat yleensä mihinkään epäolennaiseen miehen suhteen takertuneetkaan. Varmaan ennen vanhaankin "torpattu" syistä että miehellä just on vaikka jotenkin huono maine tai ei ole sitä torppaa vielä ja paikkaa, mihin vaimoineen asettua jne.

Minusta olisi jopa turvallinen fiilis, jos/kun oma isä tutustuisi mahdolliseen tulevaan mieheen ja varmasti miehenä näkisi joissakin asioissa jopa itseä paremmin, että onko luotettavan tuntuinen tyyppi tai jotakin muuta, mitä naisena ei ehkä hoksaa ja sitten (asiallisesti) ottaisi sen kanssani puheeksi.

Kannattaisikohan sitä itsenäistyä ja aikuistua joskus? Uskomattoman paksua tuubaa joskus saa kyllä lukea tällä keskustelupalstalla. Ei kannata mennä naimisiin eikä aloittaa suhdetta ollenkaan, jos ei kykene muodostamaan aitoa ihmissuhdetta itsenäisesti, vaan tarvitsee isin opastusta kumppanin valintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.

Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan. 

Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.

Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.

Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä? Kenenkään (miehen eikä naisen) ei pitäisi arvostaa itseään niin vähän, että alentaa seksin pelkäksi oman tyydytyksen välineeksi tai antaa toisen tehdä niin itselleen.

Tutkimusten mukaan yli puolet naisista ei saa (pelkässä) yhdynnässä vaan tarvitsee sen sijaan tai lisäksi suoraa klitoriksen kiihotusta.

Minä olen löytänyt muutaman syyn tuohon ilmiöön.

1. Liian monta erilaista seksikumppania ja osasta jäänyt alitajuisia traumoja

2. Pillerit. Vievät seksihaluja tai halut kokonaan. Aiheuttavat myös limakalvojen kuivuutta.

3. Masennuslääkkeet. Vievät seksihaluja ja kykyä saada orgasmi.

Minä olen touhunnut vain sellaisten naisten kanssa, joilla joko ei yhtään aiempaa kokemusta tai vain vähän, eivät ole syöneet pillereitä eikä masislääkkeitä. Jokainen on saanut useita orgasmeja ja varsin herkästi.

Ja useita, eikö niin? Niin kuvittelee moni minunkin eksistäni. Kun olin nuori ja epävarma, en kehdannut paljastaa, etten saa, vaan feikkasin. Tänä päivänäkin silloiset kumppanini muistavat luultavasti minut erityisen intohimoisena ja orgasmiherkkänä. Oikeasti sen feikkaamisen tavoitteena oli saada heidät itsensä tulemaan, jotta homma loppuisi.

Oikeasti aloin saada vasta, kun löytyi kumppani, joka kehotti ihan kunnolla rentoutumaan ja tutustutti suuseksin suloisuuteen. Hänen jälkeensä en enää ole muunlaisia miehiä huolinutkaan kuin sellaisia, jotka hoitelevat ensin minut ja vasta sitten on yhdynnän vuoro. (Ja tietysti minäkin hoitelen heitä myös suulla, itsestään selvää)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se libido sammu kokonaan. Se vaan ei ole pinnalla. Kyllä se sieltä herää, kuten teininäkin, jos vaan hormonit on kunnossa. Jollekin ihmiselle olisi kamalaa kontrolloida omaa seksuaalisuuttaan, jollekin juomistaan, jollekin syömistään, jollekin jotain muuta. Ihminen tekee ratkaisuja omien arvojensa mukaan, itsehillintää löytyy kyllä tarpeelliseksi näkemälleen asialle. Suurin osa ihmisistä ei petä kumppaniaan vaikka hetkellisesti tekisikin mieli, siinäkin ollaan alistuttu siihen, että seksuaalisuus on sidottu kumppanille, ei Jumalalle. 

Mutta mikä hyöty on libidon kontrolloimisessa? Miksi esimerkiksi ei saisi tuntea seksuaalista halua ja harrastaa vaikka itsetyydytystä? Sehän on hauskaa ja nautinnollista, se ei vahingoita omaa kehoa (kuten juominen tai syöminen, jos juo tai syö vääriä asioita tai liikaa) eikä se vahingoita mieltä, vaan päinvastoin. Se rentouttaa, siitä tulee hyvä olo, se voi helpottaa nukahtamistakin... Samalla oppii tuntemaan omaa kehoaan ja omaa seksuaalisuuttaan. Mikä pointti on kieltää masturboiminen? 

Kyllä itsetyydytyskin voi vahingoittaa omaa kehoa (ja mieltä), vaikkei sitä aina teekään. 

Millä lailla? Olisiko sinulla tästä ihan tutkimustietoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.

Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan. 

Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.

Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.

Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä? Kenenkään (miehen eikä naisen) ei pitäisi arvostaa itseään niin vähän, että alentaa seksin pelkäksi oman tyydytyksen välineeksi tai antaa toisen tehdä niin itselleen.

Tutkimusten mukaan yli puolet naisista ei saa (pelkässä) yhdynnässä vaan tarvitsee sen sijaan tai lisäksi suoraa klitoriksen kiihotusta.

Minä olen löytänyt muutaman syyn tuohon ilmiöön.

1. Liian monta erilaista seksikumppania ja osasta jäänyt alitajuisia traumoja

2. Pillerit. Vievät seksihaluja tai halut kokonaan. Aiheuttavat myös limakalvojen kuivuutta.

3. Masennuslääkkeet. Vievät seksihaluja ja kykyä saada orgasmi.

Minä olen touhunnut vain sellaisten naisten kanssa, joilla joko ei yhtään aiempaa kokemusta tai vain vähän, eivät ole syöneet pillereitä eikä masislääkkeitä. Jokainen on saanut useita orgasmeja ja varsin herkästi.

Ja useita, eikö niin? Niin kuvittelee moni minunkin eksistäni. Kun olin nuori ja epävarma, en kehdannut paljastaa, etten saa, vaan feikkasin. Tänä päivänäkin silloiset kumppanini muistavat luultavasti minut erityisen intohimoisena ja orgasmiherkkänä. Oikeasti sen feikkaamisen tavoitteena oli saada heidät itsensä tulemaan, jotta homma loppuisi.

Oikeasti aloin saada vasta, kun löytyi kumppani, joka kehotti ihan kunnolla rentoutumaan ja tutustutti suuseksin suloisuuteen. Hänen jälkeensä en enää ole muunlaisia miehiä huolinutkaan kuin sellaisia, jotka hoitelevat ensin minut ja vasta sitten on yhdynnän vuoro. (Ja tietysti minäkin hoitelen heitä myös suulla, itsestään selvää)

Sama täällä ja se tuli myös tuosta kommentista mieleen. Olen jälkeenpäin kironnut miten hölmö nuorena olinkaan. Eiväthän ne poikaystävät (2 kpl) voineet tietää mistä tykkään kun feikkasin. Mutta kovin innoissaan olivat molemmat aina että joka kerta tulen. No, en tullut koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.

Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan. 

Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.

Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.

Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä? Kenenkään (miehen eikä naisen) ei pitäisi arvostaa itseään niin vähän, että alentaa seksin pelkäksi oman tyydytyksen välineeksi tai antaa toisen tehdä niin itselleen.

Tutkimusten mukaan yli puolet naisista ei saa (pelkässä) yhdynnässä vaan tarvitsee sen sijaan tai lisäksi suoraa klitoriksen kiihotusta.

Minä olen löytänyt muutaman syyn tuohon ilmiöön.

1. Liian monta erilaista seksikumppania ja osasta jäänyt alitajuisia traumoja

2. Pillerit. Vievät seksihaluja tai halut kokonaan. Aiheuttavat myös limakalvojen kuivuutta.

3. Masennuslääkkeet. Vievät seksihaluja ja kykyä saada orgasmi.

Minä olen touhunnut vain sellaisten naisten kanssa, joilla joko ei yhtään aiempaa kokemusta tai vain vähän, eivät ole syöneet pillereitä eikä masislääkkeitä. Jokainen on saanut useita orgasmeja ja varsin herkästi.

Sinä et taida tajuta, miten paljon itse aiheutat naisille psyykkisiä vaurioita. Kuulostat joltain saalistajalta. Tuo, mitä sinä harrastat, ei ole normaalin ihmisen toimintaa.

"Autismi diagnosoidaan käyttäytymisessä havaittavien sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksien perusteella. Kielen kehityksen häiriöt ovat tavallisia. Autististen ihmisten hermojärjestelmä kuormittuu yleensä tavallista nopeammin. Lisäksi muiden ihmisten toiminta ja muut ympäristöstä tulevat ärsykkeet koetaan tyypillisesti tavanomaista voimakkaammin."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä se vie arvoa siveellisyydeltä, jos julistetaan lehdessä heti kun on pantu?

Aika pornoa eikä mieskään tuossa naisen kunniaa ja mainetta miettinyt.

Ainakaan minä en väitä olevani pätkääkään siveä, vaikka pidättäydynkin seksistä avioliiton ulkopuolella. Se on arvovalinta ja sillä ei ole mitään tekoa sen kanssa, kuinka villi tai estoinen olen. Tuostakin pariskunnasta sai käsityksen, että tykkäävät kovasti seksistä ja ovat varmaan oikein aktiivisia nyt, kun pääsivät hommiin. 

Kertoisitko, mistä kohtaa juttua sait tuon käsityksen? Itse en nimittäin tällaista vaikutelmaa saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan periaatteita ja ihanteita kyllä, ja olen itsekin kristitty (ihan evankelisluterilainen kyllä) ja haluaisin mielelläni myös jollakin tavalla kristinuskoa tärkeänä pitävän puolison. Mutta olen myös erittäin intohimoinen ja hellyydenkipeä nainen, joten minulle neitsyenä naimisiin meneminen olisi ollut vain aivan liian iso riski. En olisi mitenkään voinut tietää, että mies olisi kanssani seksuaalisesti yhteensopiva tai miellyttävä. Mies olisi voinut olla aivan kädetön ja haluton edes opettelemaan naisen miellyttämistä, "onnettomasti varusteltu", tai sitten sellainen jyystömies, joka hoitaa vain itsensä loppuun eikä välitä naisen nautinnosta tippaakaan: ei esileikkiä, ei suuseksiä tai mitään muutakaan miellyttävää naiselle.

Ainakin minulle siis seksi on sen verran tärkeä asia, että on ehdottomasti testattava sen onnistumista ennen kuin naimisiin asti päädyn. En kuitenkaan ole heti sänkyyn hyppäämässä uuden tuttavuden kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, vaan seksi tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, kun jo seurustellaan ja alkaa olla tunteita toista kohtaan. 

Kyllähän ihmisestä tietää, ottaako hän oikeasti toisen huomioon, ja onko hän valmis oppimaan uutta, muutenkin. Ei seksuaalisuus ole muusta ihmisestä erillinen alue.

Tämä. Jos parisuhteessa olisi kyse pelkästään seksuaalisesta yhteensopimisesta, etukäteen toisiinsa seksuaalisesti tutustuneille ei tulisi niin paljon eroja.

Joku sanoi aiemmin, että puolet naisista ei saa orgasmia miehen kanssa. Miten se sopii siihen, että pitää tutustua ja kokeilla ennen pariutumista? Mitä hyötyä siitä on siinä mielessä? Kenenkään (miehen eikä naisen) ei pitäisi arvostaa itseään niin vähän, että alentaa seksin pelkäksi oman tyydytyksen välineeksi tai antaa toisen tehdä niin itselleen.

Tutkimusten mukaan yli puolet naisista ei saa (pelkässä) yhdynnässä vaan tarvitsee sen sijaan tai lisäksi suoraa klitoriksen kiihotusta.

Minä olen löytänyt muutaman syyn tuohon ilmiöön.

1. Liian monta erilaista seksikumppania ja osasta jäänyt alitajuisia traumoja

2. Pillerit. Vievät seksihaluja tai halut kokonaan. Aiheuttavat myös limakalvojen kuivuutta.

3. Masennuslääkkeet. Vievät seksihaluja ja kykyä saada orgasmi.

Minä olen touhunnut vain sellaisten naisten kanssa, joilla joko ei yhtään aiempaa kokemusta tai vain vähän, eivät ole syöneet pillereitä eikä masislääkkeitä. Jokainen on saanut useita orgasmeja ja varsin herkästi.

Ja useita, eikö niin? Niin kuvittelee moni minunkin eksistäni. Kun olin nuori ja epävarma, en kehdannut paljastaa, etten saa, vaan feikkasin. Tänä päivänäkin silloiset kumppanini muistavat luultavasti minut erityisen intohimoisena ja orgasmiherkkänä. Oikeasti sen feikkaamisen tavoitteena oli saada heidät itsensä tulemaan, jotta homma loppuisi.

Oikeasti aloin saada vasta, kun löytyi kumppani, joka kehotti ihan kunnolla rentoutumaan ja tutustutti suuseksin suloisuuteen. Hänen jälkeensä en enää ole muunlaisia miehiä huolinutkaan kuin sellaisia, jotka hoitelevat ensin minut ja vasta sitten on yhdynnän vuoro. (Ja tietysti minäkin hoitelen heitä myös suulla, itsestään selvää)

4. Vika päässä, joka saa pitämään suun kiinni ja näyttelemään.