Taito, jonka olette unohtaneet?

Vierailija kirjoitti:

Kävin nuorempana laulutunneilla ja osasin silloin hyvän laulutekniikan hengityksineen. Nykyään jos laulan vähänkin pidempään, alkaa kurkkuun sattumaan. Tekniikka hakusessa siis.

Sama täällä.

Mäkilähtö. Yritin juurikin tänään muistella että jos auto tuupataan liikkeelle niin mitä kuskin pitää tehdään, että auto käynnistyy?

Vierailija kirjoitti:

Olen unohtanut kaiken koulussa oppimani matematiikan, jos on muusta kyse kuin peruslaskutoimituksista prosenttilasku mukaanlukien. Ei mitään muistikuvaa, mihin tarvitaan esim. derivointia. 

Osasin aika hyvin matematiikkaa kun harjoiteltiin TKK:lla. Integraalit, differentiaaliyhtälöt, sarjakehitelmät, nabla roottorit yms. ovat kaikki unohtuneet autuaasti. 

En osaa enää luistella. Kokeilin ja meno on kuin hoipertelevalla päiväkotilaisella.

Myös pianonsoitto on ruostunut, koska on jo siitäkin aikaa melkoisesti.

Pierun pidättäminen. Taito unohtui avioitumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena osasin heittää hyvin kiviä ja viheltää. Kumpikin taito jostain syystä rapistui tosi nopeasti teini-iässä ja viheltäminen tuntuu melkein mahdottomalta nykyään. Eipä niitä kyllä tytöltä odotettukaan. Harmittaa silti vähän. Enkä varmaan osaisi soittaa tai piirtää, vaikka nuorena kumpikin sujui jollain lailla. Ei ole ollut enää aikuisena käyttöä eikä harjoitusta.

Ne on helpot aloittaa uudelleen. Minä olen kova viheltelemään, välillä töissäkin sitä teen. Mukavaa se on ja siitä tietää, että olen hyvällä tuulella. Kärttyisenä ei huvita yhtään viheltää, ei edes matalamielisiä biisejä. N61

Kuperkeikan tekeminen, taitais kyllä katketa niskakin, vähäisetkin sosiaaliset taidot, mitä joskus oli.

kirjojen lukeminen, ei pysty enää keskitymään eikä eläytymään lukemaansa. Ennen luin paljon.

Silta, ristivaaka, spagaatti, kärrinpyörä, päälläseisonta...en uskaltaisi enää edes koettaa, paikat hajoaisivat.

Pakkaaminen aina ruokailun jälkeen

Ihanan sympaattinen ketju

Liikennesäännöt. En uskalla enää ajaa autolla, kun en tiedä kuka saa ajaa risteyksestä ensin jne. En myöskään varmaan pysyisi enää luistimilla pystyssä.

Joskus 17-vuotiaana, kansanopistossa, käytin pari viikkoa solmiota,eli siis kravattia, mutta nyt 30-vuotiaana olen sen silloin opettelemani solmimisen taidon jo autuaasti täysin unohtanut .

Enkä aio enää opetellakaan, sillä kravattihan on aivan täydellinen turhake ,jos mikä.

( sehän kuuluu enää vain  miespoliitikoille, vanhoillisten firmojen myyntimiehille ja elokuviin,tai sarjakuvasankareille)

Vierailija kirjoitti:

Saksan kielen taito. Se oli sivuaineenani yliopistossa ja osasin vielä vuonna 1995 sitä tosi hyvin. Siitä lähtien on ollut pelkkää alamäkeä. En enää edes ymmärrä saksaa kunnolla, Säälittävää mutta totta.

Minäkin osasin joskus puhuakin ihan hyvin saksaa. Ei onnistu enää

Se tietty kävely komeiden miehien vierestä. Voi vitsi miten sen osasinkinkaan.

Sitä kuinka ollaan onnellinen ja nautitaan elämästä. Nykyään olen vain surullinen, vihainen, katkera ja ennen kaikkea todella ahdistunut.

Päällä seisonta ja laskettelu. En taida enää yrittää kumpaakaan.

Perinteinen tyyli hiihdossa. Tai jotenkin se tuntuu typerältä, joten arvelen että olen unohtanut oikean tekniikan.

Kun luen vanhoja päiväkirjoja ja runojani niin ihmettelen miten noin sujuvasti olen kirjoittanut.Ja olen katsellut vanhoja maalauksiani ja piirustuksiani ja taas ihmetellyt,että mihin se luovuus on hävinnyt tai vähentynyt. Ärsyttää kun tapaa joskus vanhojen hyvien aikojen tuttuja ja ne odottaa hyvää keskustelua tai vitsejä. Keskinkertaisuus vaan loistaa. En ole enää sama kuin parhaimpina aikoinani eikä varmaan muutkaan.Toki jotkut vanhetessaan paranee,

En osaa enää olla selailematta kännykkää. En myöskään osaa mennä nukkumaan ajoissa. Nettiriippuvuus uhkaa arjen elämänhallintaa. Tilanne on pahentunut viimeisten 2 - 3 vuoden aikana. Tuntuu, että lukemiseen tai mihin tahansa pitkäjänteisyyttä vaativaan tekemiseen keskittyminen on myös kadonnut.