Mitä työhakemukseen pitää tänä päivänä laittaa ja mitä ei enää laiteta?
Vielä 2000-luvulla (2000-2010) piti hakemukseen laittaa esim. oma sotu kokonaisuudessaan ja jopa kertoa perhetilanteesta.
Nyt kun on ollut tapetilla yksityisyydensuoja, niin onko se muuttunut työhakemuksissa?
Eli mitä nykyään pitäis pistää niihin ja mitä ei?
Varmaan kaikki työpaikat listataan päivämäärineen yhä, mitäs muuta?
Kommentit (256)
Rekrytoijat ovat tosi huonoja edelleen. Ennen oli törkeää olla oikeaa sukupuolta, tuntea joku tai olla jonkun firmassa töissä olevan sukulainen. Ihan lähiainoinakin olen kuullut itse vierestä, miten rekrytoijat pohtivat hakijoiden ulkonäköä. Itse en siis ollut hakija vaan ihan muusta syystä kärpäsenä katossa. On kaikkia omia kriteerejä, joilla ei tekemistä työn kanssa. Tähän menee myös nämä, että hakemus pitää olla rekrytoijan henkilökohtaisen maun mukainen, ja se on ainoa oikea tapa.
Lisäksi on nämä, joiden mielestä hakijoita saa kohdella tylysti. Valta turmelee.
Ilmoituksista puuttuu usein perustiedot, kuten palkka, työpaikan sijainti ja työajat. Lisätietoja saa pyytää sähköpostiosoitteesta, johon ei vastata. Tai vastataan, että palkka on TES. On molempien ajan hukkaamista, että hakee paikkaa, jota ei loppujen lopuksi voi tai halua ottaa vastaan.
Cv:ssäni olen pitänyt myös hakemani työn kannalta epäolennaisia paikkoja. Olen diplomi-insinööri mutta mainitsen myös työni varastotyöntekijänä. Jos jättäisin kaikki "epäolennaiset" pois, olisi cv:ssä tuore aukko. Kaikkien ura ei oo nousujohdanteinen.
Minä listaan lukion koska olen suorittanut kaksoistutkinnon alalta joka yhdistettynä korkeakoulutukseeni erottaa minut muista hakijoista. Se kaiketikin on olennaista, eikä se että kaikkien täytyy tehdä asiat samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se valmistumisvuosi lukiosta antaa suuntaa iälle, että mitä se ei ainakaan voi olla.
Jos hakija on kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1990, hän ei voi olla syntynyt vuonna 90 tai sen jälkeen. Ja voi vetää melko varmuudella johtopäätöksen, että hakija on aikaisintaan syntynyt joskus ennen vuotta 1973 tai 1972.
Miksi kukaan aikuinen laittaisi CV:seen ylioppilaaksi valmistumisvuotensa? Ellei sitten ole aikuislukiosta juuri valmistunut.
Esimerkiksi siksi että haluaa esittää aukottoman cv:n, eli milloin ylioppilaaksi, sitten armeija, opiskelu ja kaikki sen jälkeiset työpaikat (mikäli ovat alan työpaikkoja). Erottuuhan tuo sellaisen hakijan hakemuksesta joka on ollut valmistumisen jälkeen 10 vuotta työttömänä.
CV ei ole elämäkerta. Ei sinne kaikkea pidä kirjoittaa. Ketään ei kiinnosta armeijat ja opiskelut, jos aikuisena haet töitä. Korkeintaan työpaikan kannalta olennainen tutkinto (esim. opettajaksi haettaessa FM tai vastaava) mainitaan. Ei muita.
Curriculum vitae eli CV tarkoittaa nimenomaan elämäkertaa. Jos rekrytoijalla on aivotoimintaa, niin tajuaa että mikään laki ei määrää joka paikkaan pyytämään CV:tä. Jos haluat vain saman alan työpaikat listattuna tai kolme viimeistä työpaikkaa tai ylimmän tutkinnon, niin sitten pyydät ne tiedot. Jos sinulle on ylivoimaista lukea 4 min. CV:tä, niin vastaavasti hakija täyttää sitä jopa 2 tuntia, kun joka järjestelmään pitää erikseen syöttää pakollisena tietona että minä päivänä tarkalleen aloitti opiskelut. Myöskään jos haet kuukaudeksi sijaista, niin ei ole lakisääteistä kysyä työhaastattelussa "Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?", vaikka siinä käyttämässäsi rekrytointioppaassa onkin sellainen kohta.
Aika jännä juttu, miten tämäkin on niin lyhyessä ajassa muuttunut.
Esim. vuosina 1995-2008, jolloin vaihtelin työpaikkoja ja rustailin hakemuksia paljon, niin ohjeet oli ihan eri kuin mitä nyt saa.
Piti kertoa itsestään, siviilisäädystään ja vapaa-ajan harrastuksistaan, jotta erottuu "oikeana ihmisenä". Jopa suositeltiin printata työhakemus värikkäälle paperille, jotta se erottuu.
Työhakemuksiin laverreltiin siis omaa siviilielämää antaumuksella.
Ja CV, siinähän ei saanut olla monenkaan viikon taukoa töiden välissä, muuten se tulkittiin laiskuudeksi.
CV:t oli pitkiä kuin nälkävuosi, koska kaikki mahdollinen piti niihin listata.
Ikä 21 vuotta.
Työkokemus 5451 työpaikkaa, joista 789 vuotta johtotehtävissä.
Sukupuoli molemmat.
Lisäksi toiminut kansavälisissä urheilujärjestöissä, avustusjärjestöissä, mediassa, näyttelijänä, lääkärinä, pääministerinä ja astronauttina ja valmistunut 73 yliopistosta täysin arvosanoin ja on aivan mielettömän järjettömän hymy pään ympäri sosiaalinen persoona.
Harrastuksiin kuuluu triathlon, maratonit, venäläinen kirjallisuus, filosofia ja tilaisuuden mukaan epäselvästi eestaas arvuutteleva uskonnollisuus sekä aktiivinen sosiaalimediaelämä jokaisella alustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakemuskirjeessä on tärkeätä ilmaista oma motivaatio kyseiseen tehtävään ja perusteltu näkemys, miksi olisit sopiva tehtävään. Lisäksi on hyvä kertoa vähän aikaisemmista työpaikoista ja itsestäsi työntekijänä. Pidä kuitenkin tarina tiiviinä - älä jaarittele. Rekrytoija ei jaksa lukea pitkiä tarinoita.
CV:ssä tulee olla koulutustiedot, olennaiset työpaikat tehtävänkuvauksineen, lisäksi kielitaito ja muu relevantti osaaminen. Keskity tässäkin olennaiseen. Esim. toimistotehtävissä ketään ei kiinnosta sun ajokortti, sotilasarvo, hygieniapassi tai koiran agilitymestaruudet.
Ikä tai kotiosoite ei ole pakollinen eikä myöskään kuva, mutta on outoa, jos ne puuttuu.
Terveisin, rekrytoija
Mitä outoa siinä on, jos ei kerro tehtävän kannalta epäolennaisia asioita, kuten ikää ja kotiosoitetta? Niitähän ei ole muutenkaan edes laillista työnhaussa kysellä.
Se on outoa, koska lähes kaikki sisällyttävät nuo CV:hensä ja niiden puuttuminen pistää silmään. Ei se tietenkään pakollista ole.
Eli et ole rekrytoinut ketään. Nimittäin oikeastihan kukaan täysipäinen ei enää laita osoitettaan työhakemukseen. Iän joku voi vielä laittaa, mutta yhä harvempi tekee sitäkään. Eikä sen paikka ole CV:ssä, jos se laitetaan.
Miksi ei laiteta osoitetta työhakemukseen? Kuinka työnantaja ilmoittaa haastattelusta tai valinnasta? Täytyyhän hakijan yhteystiedot olla hakemuksessa. 832
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakemuskirjeessä on tärkeätä ilmaista oma motivaatio kyseiseen tehtävään ja perusteltu näkemys, miksi olisit sopiva tehtävään. Lisäksi on hyvä kertoa vähän aikaisemmista työpaikoista ja itsestäsi työntekijänä. Pidä kuitenkin tarina tiiviinä - älä jaarittele. Rekrytoija ei jaksa lukea pitkiä tarinoita.
CV:ssä tulee olla koulutustiedot, olennaiset työpaikat tehtävänkuvauksineen, lisäksi kielitaito ja muu relevantti osaaminen. Keskity tässäkin olennaiseen. Esim. toimistotehtävissä ketään ei kiinnosta sun ajokortti, sotilasarvo, hygieniapassi tai koiran agilitymestaruudet.
Ikä tai kotiosoite ei ole pakollinen eikä myöskään kuva, mutta on outoa, jos ne puuttuu.
Terveisin, rekrytoija
Mitä outoa siinä on, jos ei kerro tehtävän kannalta epäolennaisia asioita, kuten ikää ja kotiosoitetta? Niitähän ei ole muutenkaan edes laillista työnhaussa kysellä.
Se on outoa, koska lähes kaikki sisällyttävät nuo CV:hensä ja niiden puuttuminen pistää silmään. Ei se tietenkään pakollista ole.
Eli et ole rekrytoinut ketään. Nimittäin oikeastihan kukaan täysipäinen ei enää laita osoitettaan työhakemukseen. Iän joku voi vielä laittaa, mutta yhä harvempi tekee sitäkään. Eikä sen paikka ole CV:ssä, jos se laitetaan.
Miksi ei laiteta osoitetta työhakemukseen? Kuinka työnantaja ilmoittaa haastattelusta tai valinnasta? Täytyyhän hakijan yhteystiedot olla hakemuksessa. 832
Me ei eletä enää 90-luvulla, jolloin ainut keino tavoittaa työnhakija oli kotiosoite tai lankapuhelin.
Noihin ei kukaan työnantaja enää ota yhteyttä.
Ne laittaa meiliä tai tekstaria kännyyn tai soittavat kännyyn.
Kotiosoitteeseen kukaan työnantaja ei mitään kirjepostia lähettele.
Siksi kotiosoite on turha.
Ne vanhat työkokemukset kannattaa laittaa ihan listamuotoon ilman tarkempia tietoa. esim näin: Lisäksi opiskeluiden ohella kesätöinä mm. postinjakelua, pikaruokapaikassa työskentelyä ja lastenhoitajan sijaisuuksia. Koskaan ei tiedä, mikä yhteinen tekijä tai muu sieltä saattaa rekrytoijan silmiin tupsahtaa, millä olisikin merkitystä jollain tavalla rekryssä.
Jos hakijoita käytännössä samalla koulutuksella ja parin vuoden kokemuksella on se parikymmentä, niin jollain tavalla sieltä pitää karsia se viisi haastatteluun. Silloin väkisinkin pohtii hakijaa persoonana eli kuka näistä voisi parhaiten meidän työyhteisöön sopia. Silloin ne harrastukset, kiinnostuksenkohteet tai vanhat kesätyöt antavat syvempää kuvaa henkilöstä, joten siksi niitä kannattaa siihen ansioluetteloon laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Rekrytoijat ovat tosi huonoja edelleen. Ennen oli törkeää olla oikeaa sukupuolta, tuntea joku tai olla jonkun firmassa töissä olevan sukulainen. Ihan lähiainoinakin olen kuullut itse vierestä, miten rekrytoijat pohtivat hakijoiden ulkonäköä. Itse en siis ollut hakija vaan ihan muusta syystä kärpäsenä katossa. On kaikkia omia kriteerejä, joilla ei tekemistä työn kanssa. Tähän menee myös nämä, että hakemus pitää olla rekrytoijan henkilökohtaisen maun mukainen, ja se on ainoa oikea tapa.
Lisäksi on nämä, joiden mielestä hakijoita saa kohdella tylysti. Valta turmelee.
Ilmoituksista puuttuu usein perustiedot, kuten palkka, työpaikan sijainti ja työajat. Lisätietoja saa pyytää sähköpostiosoitteesta, johon ei vastata. Tai vastataan, että palkka on TES. On molempien ajan hukkaamista, että hakee paikkaa, jota ei loppujen lopuksi voi tai halua ottaa vastaan.
Juu, muutama vuosi sitten tunsin henkilön, joka kävi läpi työhakemuksia. Hän painotti, että hakijan on tärkeää lähettää itsestään edustava mutta asiallinen valokuva. Koska hakijoita on paljon, niin haastatteluun saatetaan kutsua viime kädessä valokuvan perusteella: näyttääkö hakija sellaiselta, että henkilökemia sopii ryhmäämme.
Älä laita työhakemukseen mitään sellaista, mikä ei työnantajaa kiinnosta.
Älä laita työhakemukseen mitään sellaista, mikä ei kuulu työnantajalle.
Vierailija kirjoitti:
Jos hakijoita käytännössä samalla koulutuksella ja parin vuoden kokemuksella on se parikymmentä, niin jollain tavalla sieltä pitää karsia se viisi haastatteluun. Silloin väkisinkin pohtii hakijaa persoonana eli kuka näistä voisi parhaiten meidän työyhteisöön sopia. Silloin ne harrastukset, kiinnostuksenkohteet tai vanhat kesätyöt antavat syvempää kuvaa henkilöstä, joten siksi niitä kannattaa siihen ansioluetteloon laittaa.
Luulisi, että olisi hyvä saada työyhteisöön vähän erilaista näkökulmaa ja uusia tuulia. Mutta ilmeisesti sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Js työsuhteen päättymisen syy.
Ei todellakaan laiteta syitä työsuhteiden loppumiseen.
80-luvulla , kun haettiin työpaikka työhakemus alkoi sanoilla "Pyydän ystävällisesti tulla huomioon otetuksi, kun *****toimi/virka täytetään. Olen 23 vuotias ***** jne.
Työtodistusten kopiot laitettiin mukaan ja ne oli kaksi todistajaa allekirjoittanut.
Hetuja ja syntymäaikoja ei erikseen mainittu, mutta kyllähän ne näkyi niissä työtodistuksissa :D
Kaikissa oli täydellinen syntymäaika ja loppuosa merkittynä.
Millainen on työntekijänä, jos tähän ei valehtele, ei pääse töihin, tässä tiivistyy hyvin hakemusten paradoksi ja suomeksi sanottuna siis täysi turhuus ja tätä ei monessa rekryssä ammattilaiset ymmärrä, ziisus sentään.