Lue keskustelun säännöt.
"En halua olla sun isä enää"
11.11.2022 |
Mun mielestä tää on karmea juttu, mutta ei suinkaan sen takia, että mies "huijattiin" isäksi.. Onko yhteiset geenit todella niin tärkeä juttu, että haluaa hylätä ihmisen, jota on rakastanut ja pitänyt omana lapsenaan 50 vuotta?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä siinä ei ole mitään karmeaa että mies haluaa kumota isyyden kun selviää ettei olekaan biologinen isä. Todellakin asialla on väliä. Lapsi voi syyttää asiasta vain äitiä joka on asian salannut.
Hyvä kun isyys selvisi, vaikka lapsihan syntyi avioliiton aikana joten mies on juridisesti hänen isä. Mitähän äiti on sanonut tilanteesta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää oikeasti itsenne tuon lapsen asemaan. Miltä tuntuisi? Mua ainakin surettaa jo ajatuskin siitä, että oma isäni haluaisi kumota isyytensä.
Ap
Tottakai se surettaisi ja olisi varmasti suuri shokki. Itse en haluaisi kuitenkaan että eläisin valheessa (äiti valehtelisi alkuperästä), vaan totuus ja rehellisyys on parasta. Tärkeä myös siksi, että mahdolliset periytyvät sairaudet olisi ajoissa tiedossa tai muut vastaavat. Geenipooli. Ettei avioidu lähisukulaisen kanssa koska ei tiedä alkuperäänsä ja tuottaa siksi hyvin vaikeita sairauksia jälkeläisilleen.
Kyllähän tuo kylmältä kuulostaa, että ne kaikki yhteiset vuodet lapsen kanssa eivät merkkaa mitään ja toisen voi sulkea noin vaan pois elämästään.
Vanhin lapsistani ei ole biologisesti minun, vaan vaimoni edellisestä suhteesta. Pojan ollessa 10-vuotias, adoptoin hänet omakseni. Ihan yhtä oma lapsi hän on minulle kuin nuo kaksi biologistakin.
Aloituksen tapauksessa nainen toimi väärin valehdellessaan, mutta kyllä sekin tietynlaista julmuutta vaatii, että tuon tilanteeseen täysin viattomalle lapselle kostaa.
ymmärrän että ex-vaimoa kohtaan tuntee vihaa, mutta hullua lapselle kostaa. Perinnönjakoa ei tarvitse enää itse miettiä.
Tässäkin tapauksessa jälkeläisellä ollut periytyvä sairaus. Ihmettelen suuresti ko lapsen äidin vastuuttomuutta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kylmältä kuulostaa, että ne kaikki yhteiset vuodet lapsen kanssa eivät merkkaa mitään ja toisen voi sulkea noin vaan pois elämästään.
Vanhin lapsistani ei ole biologisesti minun, vaan vaimoni edellisestä suhteesta. Pojan ollessa 10-vuotias, adoptoin hänet omakseni. Ihan yhtä oma lapsi hän on minulle kuin nuo kaksi biologistakin.
Aloituksen tapauksessa nainen toimi väärin valehdellessaan, mutta kyllä sekin tietynlaista julmuutta vaatii, että tuon tilanteeseen täysin viattomalle lapselle kostaa.
Äiti on ottanut tietoisen riskin että asian laita tulee ilmi ja lapsi tulee siksi hylätyksi.
Ei ole tuon petkutetun miehen vika jos reagoi noin.
Vierailija kirjoitti:
ymmärrän että ex-vaimoa kohtaan tuntee vihaa, mutta hullua lapselle kostaa. Perinnönjakoa ei tarvitse enää itse miettiä.
Tämä. Näytti taas "isänrakkauden" syvyyden kun lapselle kostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kylmältä kuulostaa, että ne kaikki yhteiset vuodet lapsen kanssa eivät merkkaa mitään ja toisen voi sulkea noin vaan pois elämästään.
Vanhin lapsistani ei ole biologisesti minun, vaan vaimoni edellisestä suhteesta. Pojan ollessa 10-vuotias, adoptoin hänet omakseni. Ihan yhtä oma lapsi hän on minulle kuin nuo kaksi biologistakin.
Aloituksen tapauksessa nainen toimi väärin valehdellessaan, mutta kyllä sekin tietynlaista julmuutta vaatii, että tuon tilanteeseen täysin viattomalle lapselle kostaa.
Äiti on ottanut tietoisen riskin että asian laita tulee ilmi ja lapsi tulee siksi hylätyksi.
Ei ole tuon petkutetun miehen vika jos reagoi noin.
En minä sanonut, että se olisi hänen vikansa vaan että tuollainen teko vaatii tietynlaista julmuutta. Jos nyt selviäisi, ettei jompikumpi noista biologisista lapsistani ole minun, niin ei se poistaisi kaikkea sitä mitä meidän välillä on, vaikka äidistään tulisikin avioero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kylmältä kuulostaa, että ne kaikki yhteiset vuodet lapsen kanssa eivät merkkaa mitään ja toisen voi sulkea noin vaan pois elämästään.
Vanhin lapsistani ei ole biologisesti minun, vaan vaimoni edellisestä suhteesta. Pojan ollessa 10-vuotias, adoptoin hänet omakseni. Ihan yhtä oma lapsi hän on minulle kuin nuo kaksi biologistakin.
Aloituksen tapauksessa nainen toimi väärin valehdellessaan, mutta kyllä sekin tietynlaista julmuutta vaatii, että tuon tilanteeseen täysin viattomalle lapselle kostaa.
Äiti on ottanut tietoisen riskin että asian laita tulee ilmi ja lapsi tulee siksi hylätyksi.
Ei ole tuon petkutetun miehen vika jos reagoi noin.
Niin ja täytyy huomioida että se lapsi on jo hyötynyt äidin petoksesta sen 20 vuotta, aika omituista vinkua siitä että ei pysty hyötymään vielä enempää.
Tämä lapsirakkaus joka ylittää kaikkien muiden ihmisoikeudet, yleisen moraalin ja oikeudentajun on mielestäni aika huolestuttavaa ja sille ehkä pitäisi tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kylmältä kuulostaa, että ne kaikki yhteiset vuodet lapsen kanssa eivät merkkaa mitään ja toisen voi sulkea noin vaan pois elämästään.
Vanhin lapsistani ei ole biologisesti minun, vaan vaimoni edellisestä suhteesta. Pojan ollessa 10-vuotias, adoptoin hänet omakseni. Ihan yhtä oma lapsi hän on minulle kuin nuo kaksi biologistakin.
Aloituksen tapauksessa nainen toimi väärin valehdellessaan, mutta kyllä sekin tietynlaista julmuutta vaatii, että tuon tilanteeseen täysin viattomalle lapselle kostaa.
Äiti on ottanut tietoisen riskin että asian laita tulee ilmi ja lapsi tulee siksi hylätyksi.
Ei ole tuon petkutetun miehen vika jos reagoi noin.
En minä sanonut, että se olisi hänen vikansa vaan että tuollainen teko vaatii tietynlaista julmuutta. Jos nyt selviäisi, ettei jompikumpi noista biologisista lapsistani ole minun, niin ei se poistaisi kaikkea sitä mitä meidän välillä on, vaikka äidistään tulisikin avioero.
Jos sinulle selviäisi, että suolistossasi on elänyt lapamato viimeiset 20 vuotta, niin tappaisitko sen heti vai haluaisitko elää sen kanssa loppuelämäsi? Siitä tällaisessa on perimmiltään kyse. Kyllähän siihen suolistoloiseenkin ja sen vaikutuksiin tottuu, mutta silti sitä saattaa voida paremmin kun sitä ei ole. Valintojen maailma ja väärää vastausta ei ole. Ennemminkin kuulostaa samanlaiselta sekoilulta kuin r aiskauksien puolustelu, tämä r aiskauslasten puolustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärrän että ex-vaimoa kohtaan tuntee vihaa, mutta hullua lapselle kostaa. Perinnönjakoa ei tarvitse enää itse miettiä.
Tämä. Näytti taas "isänrakkauden" syvyyden kun lapselle kostaa.
Hän ei ole lapsen isä, eli mitään isänrakkautta ei tarvitse olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kylmältä kuulostaa, että ne kaikki yhteiset vuodet lapsen kanssa eivät merkkaa mitään ja toisen voi sulkea noin vaan pois elämästään.
Vanhin lapsistani ei ole biologisesti minun, vaan vaimoni edellisestä suhteesta. Pojan ollessa 10-vuotias, adoptoin hänet omakseni. Ihan yhtä oma lapsi hän on minulle kuin nuo kaksi biologistakin.
Aloituksen tapauksessa nainen toimi väärin valehdellessaan, mutta kyllä sekin tietynlaista julmuutta vaatii, että tuon tilanteeseen täysin viattomalle lapselle kostaa.
Äiti on ottanut tietoisen riskin että asian laita tulee ilmi ja lapsi tulee siksi hylätyksi.
Ei ole tuon petkutetun miehen vika jos reagoi noin.
En minä sanonut, että se olisi hänen vikansa vaan että tuollainen teko vaatii tietynlaista julmuutta. Jos nyt selviäisi, ettei jompikumpi noista biologisista lapsistani ole minun, niin ei se poistaisi kaikkea sitä mitä meidän välillä on, vaikka äidistään tulisikin avioero.
Niin, lapsi voisi olla sulle hyvä frendi tai naapurin lapsen asemassa oleva.
Perintöasia on monella tavalla ongelmallinen kuten sekin, että tämä naapurin lapsi on syönyt sinun lompsastasi 20 vuotta.
Eläinmaailmassa kun on tällaisia käenpoikasia, niin nillä on myös tapana ihan aktiivisesti tappaa sen pesän oikeat ja alkuperäiset poikaset, jotta saavat itse enemmän ruokaa. Siitä voi sitten olla montaa mieltä onko tuollainen ok vai ei ja haluaako sellaista omaan pesäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tämä päättyi näin ja toinen tapaus toisella lailla.
Suoli, tämä demarisyöpäinen "oikeudettomuusvaltio".🤬😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa samanlaiselta sekoilulta kuin r aiskauksien puolustelu, tämä r aiskauslasten ja käenpoikien puolustelu. Alhaiset sukuelinvaistot sekoittavat korkeammat funktiot kuten oikeudentajun ja yrittävät yliajaa muiden ihmisoikeudet. Ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kylmältä kuulostaa, että ne kaikki yhteiset vuodet lapsen kanssa eivät merkkaa mitään ja toisen voi sulkea noin vaan pois elämästään.
Vanhin lapsistani ei ole biologisesti minun, vaan vaimoni edellisestä suhteesta. Pojan ollessa 10-vuotias, adoptoin hänet omakseni. Ihan yhtä oma lapsi hän on minulle kuin nuo kaksi biologistakin.
Aloituksen tapauksessa nainen toimi väärin valehdellessaan, mutta kyllä sekin tietynlaista julmuutta vaatii, että tuon tilanteeseen täysin viattomalle lapselle kostaa.
Äiti on ottanut tietoisen riskin että asian laita tulee ilmi ja lapsi tulee siksi hylätyksi.
Ei ole tuon petkutetun miehen vika jos reagoi noin.
En minä sanonut, että se olisi hänen vikansa vaan että tuollainen teko vaatii tietynlaista julmuutta. Jos nyt selviäisi, ettei jompikumpi noista biologisista lapsistani ole minun, niin ei se poistaisi kaikkea sitä mitä meidän välillä on, vaikka äidistään tulisikin avioero.
Jos sinulle selviäisi, että suolistossasi on elänyt lapamato viimeiset 20 vuotta, niin tappaisitko sen heti vai haluaisitko elää sen kanssa loppuelämäsi? Siitä tällaisessa on perimmiltään kyse. Kyllähän siihen suolistoloiseenkin ja sen vaikutuksiin tottuu, mutta silti sitä saattaa voida paremmin kun sitä ei ole. Valintojen maailma ja väärää vastausta ei ole. Ennemminkin kuulostaa samanlaiselta sekoilulta kuin r aiskauksien puolustelu, tämä r aiskauslasten puolustelu.
Olipa niin typerä analogia verrata omana lapsena kasvatettua ihmistä laiseen, että huomaa kyllä ettei sulla ole kokemusta isänrakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kylmältä kuulostaa, että ne kaikki yhteiset vuodet lapsen kanssa eivät merkkaa mitään ja toisen voi sulkea noin vaan pois elämästään.
Vanhin lapsistani ei ole biologisesti minun, vaan vaimoni edellisestä suhteesta. Pojan ollessa 10-vuotias, adoptoin hänet omakseni. Ihan yhtä oma lapsi hän on minulle kuin nuo kaksi biologistakin.
Aloituksen tapauksessa nainen toimi väärin valehdellessaan, mutta kyllä sekin tietynlaista julmuutta vaatii, että tuon tilanteeseen täysin viattomalle lapselle kostaa.
Äiti on ottanut tietoisen riskin että asian laita tulee ilmi ja lapsi tulee siksi hylätyksi.
Ei ole tuon petkutetun miehen vika jos reagoi noin.
En minä sanonut, että se olisi hänen vikansa vaan että tuollainen teko vaatii tietynlaista julmuutta. Jos nyt selviäisi, ettei jompikumpi noista biologisista lapsistani ole minun, niin ei se poistaisi kaikkea sitä mitä meidän välillä on, vaikka äidistään tulisikin avioero.
Niin, lapsi voisi olla sulle hyvä frendi tai naapurin lapsen asemassa oleva.
Perintöasia on monella tavalla ongelmallinen kuten sekin, että tämä naapurin lapsi on syönyt sinun lompsastasi 20 vuotta.
Eläinmaailmassa kun on tällaisia käenpoikasia, niin nillä on myös tapana ihan aktiivisesti tappaa sen pesän oikeat ja alkuperäiset poikaset, jotta saavat itse enemmän ruokaa. Siitä voi sitten olla montaa mieltä onko tuollainen ok vai ei ja haluaako sellaista omaan pesäänsä.
Ei se mikään naapurin lapsi saati frendi ole, vaan oma lapsi. Perintöasioiden takia itse ensisijaisesti halusin ihan virallisesti adoptoida tuon vanhimmaisen ja jos nuoremmat paljastuisivat jonkun muun lapsiksi nyt, niin ihan yhtälailla heitä edelleen ominani pitäisin ja perisivät minut aikanaan. Ei mun rakkaus heihin loppuisi äitinsä virheen takia.
Käenpoikasestakin ne emolinnut pitävät huolen siihen asti, että pärjää omillaan.
Eikä tuossa nimenomaan sanottu, että ovat olleet vuosien varrella yhteyksissa, eli tiiviistä suhteesta ei voida puhua. On jäänyt äidin kanssa kahden ja mies pääasiassa hoitanut taloudellisen vastuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kylmältä kuulostaa, että ne kaikki yhteiset vuodet lapsen kanssa eivät merkkaa mitään ja toisen voi sulkea noin vaan pois elämästään.
Vanhin lapsistani ei ole biologisesti minun, vaan vaimoni edellisestä suhteesta. Pojan ollessa 10-vuotias, adoptoin hänet omakseni. Ihan yhtä oma lapsi hän on minulle kuin nuo kaksi biologistakin.
Aloituksen tapauksessa nainen toimi väärin valehdellessaan, mutta kyllä sekin tietynlaista julmuutta vaatii, että tuon tilanteeseen täysin viattomalle lapselle kostaa.
käsitin jutusta ettei lapsi asunut koskaan isänsä kanssa, kun lukee että he "pitivät yhteyttä". Onko hänellä ollut isäpuoli elämässään jonka kanssa elänyt?
Epäilen että suhde isään on ollut etäinen ja heikko. Ehkä hänellä on ollut uusi perhe?
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä isyys kumottiin noin pitkän ajan päästä, kun paljon julkisuudessa olleessa tapauksessa parin kuukauden myöhästyminen määräajasta esti kumoamisen pikkulapsen kohdalla? Ymmärrän miestä, on varmasti todella petetty olo ja jos ei ole sukua, ei ole sukua vaikka muuten tekemisissä olisikin.
Oliko tuomarit femakkoja siinä tapausessa jossa naisen nainen oli syyllistynyt isyysrikokseen eikä isyyttä kumottu?
Koiraalla on hyvin vähän tekemistä minkään lapsenhoidon kanssa. Nisäkkäillä se on ennemminkin haaremin omistelua. Nainen ei myöskään jätä hyvää liittoa, se on väistämättä sisältänyt väkivaltaa tai esim. aviovelvollisuuksien laiminlyöntiä. Tämä lainsäädäntö, missä mies omistaa naisen lapset vaikkei hoida aviovelvollisuuksiaan, on aikasta skitsohko-hullu-kreisi-väkivaltainen. Naisia ei sen vuoksi ihan hirveästi kiinnostakaan enää synnytellä.