Lue keskustelun säännöt.
"En halua olla sun isä enää"
11.11.2022 |
Mun mielestä tää on karmea juttu, mutta ei suinkaan sen takia, että mies "huijattiin" isäksi.. Onko yhteiset geenit todella niin tärkeä juttu, että haluaa hylätä ihmisen, jota on rakastanut ja pitänyt omana lapsenaan 50 vuotta?
Kommentit (89)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en voisi ymmärtää jos oma äitini olisi huijannut koko ajan ja näin vakavalla asialla. Miehelle on valehdeltu että hän on isä. Ei mikään pikkuvalhe. Rikollista pitäisi olla
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä tapauksessa isyys pystyttiin kumoamaan, mutta siinä toisessa äskettäin tapahtuneessa ei?
- ohis
Siksi, kun laki sanoo niin.
Isyyden kumoamiseksi voi nostaa kanteen kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä (jos isä avioliiton perusteella) tai isyyden vahvistamisesta. Tätä määräaikaa ei tarvitse noudattaa, jos isällä oli laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu.
Näistä julkisuudessa olleista tapauksista toisessa tällainen syy oli olemassa, toisessa ei. Näin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Minun "isäni" teki melkein saman. Hän "adoptoi" minut kun olin vauva. Kohteli kyllä kuin omaansa, mutta kuollessaan piti huolen, että en perinyt mitään. Ei se perintö ollut rahallisesti mitään, mutta se puukko iski sydämeen, kun en ollutkaan samanarvoinen kun myöhemmin syntyneet lapset. Se oli tuskaa. 50 vuotta valhetta.
Mulle taas biologinen isä teki tämän tempun, mutta ei sisaruksilleni. En tiedä, miten vanhempi voi enää pahemmin henkisesti pahoinpidellä kuin kieltämällä oman lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä tapauksessa isyys pystyttiin kumoamaan, mutta siinä toisessa äskettäin tapahtuneessa ei?
- ohis
Olisiko siinä ollut sellainen juttu, että jos hakee kumoamista x ajassa siitä, kun saa tietää, että ei ole isä, niin isyyden saa kumottua. Se yksi herra myöhästyi tästä aikarajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olispa mun isäkin ollut joku muu kuin oma narsistinen psyko isä, monesti toivoin ja rukoilin että oikea isä tulis hakemaan perhehelvetistä:( mut ei, olin valitettavasti niin paljon narsisti isän näköinen että ei puhettakaan toisesta isästä
Sitten on näitä lapsia, jotka eivät ole edes nähneet isäänsä vaikka täyttävät jo 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää oikeasti itsenne tuon lapsen asemaan. Miltä tuntuisi? Mua ainakin surettaa jo ajatuskin siitä, että oma isäni haluaisi kumota isyytensä.
Ap
Tämä mieshän ei ollutkaan lapsen biologinen isä.
Täällä välillä nousee epäilys että onko yksi lapsistani biologisesti minun..
Syitä on aika useita, käänteisesti muun muassa perinnöllinen sairaus joka muilla on mutta ei tällä yhdellä.
Lisäksi ulkonäkö jne tietynlaiset geenit..
Eksä ei ikinä koskaan voisi tunnustaa että lapsi ei ole minun.. DNA testi sen tietysti varmistaisi mutta en tekisi sitä pelkästään siitä syystä että tietäisin että onko hän oikeasti biologisesti minun.
Asia tietysti selviää silloin jos hän haluaa harrastaa sukututkimusta ja tekee sitä varten dna-testin. Mun suvun puolelta on useita, varmaan kymmenen tehnyt dna-testin myheritageen.
Ikinä koskaan en isyyttäni kumoaisi vaikka ei olisikaan biologinen, hänen syy asia ei missään tapauksessa olisi ja en todellakaan voisi sillä tavalla lastani rangaista. Meillä on lämpimät, rakastavat ja välittävät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää oikeasti itsenne tuon lapsen asemaan. Miltä tuntuisi? Mua ainakin surettaa jo ajatuskin siitä, että oma isäni haluaisi kumota isyytensä.
Ap
Ota pää pois perseestä ja ajattele asiaa kaikkien, ei vain itsesi tai lapsen kannalta. Mies tuhlannut 22 vuotta elämästään elättäen jotain valheellisesti. Se on erittäin vakava petos ja hyväksikäyttö.
Näitä tapahtuu lapsiasioissa joka suuntaan. Myös naisia r aiskataan ja pahoinpidellään äideiksi, ym. Täytyy olla joku mielenhäiriö, että ajattelee vain sitä lasta eikä näiden muiden osapuolten oikeuksia ja elämiä. Lapsi ei ole mikään rikokset ja väkivallan pyhittävä asia. Totta kai lapsi kärsii, jos joku tekee lapsin epäeettisesti, r aiskaamalla, petoksilla, jne. ihan niinkuin siinäkin lapsi kärsii, jos vanhempi ajaa auton päin puuta ja lapsi on kyydissä. Ei sitä lasta voi pelastaa tältä eikä se ole varsinkaan sen uhriaikuisen vastuulla. Syyttävä sormi osoittakoot sitä, joka rikollisesti toimii.
Seuraavaksi voisit lapsena miettiä, että "olen silti kiitollinen siitä että olit 22 vuotta isäni, vaikka ei olisi pitänyt. Olen pahoillani menetyksesi puolesta, se ei ollut oikein.
Lapsen on tietysti vaikea korvata toisen vanhempansa virheitä ja rikoksia, joten ehkäpä giljotiini nitkahtaa sille vanhemmalle sitten.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä isyys kumottiin noin pitkän ajan päästä, kun paljon julkisuudessa olleessa tapauksessa parin kuukauden myöhästyminen määräajasta esti kumoamisen pikkulapsen kohdalla? Ymmärrän miestä, on varmasti todella petetty olo ja jos ei ole sukua, ei ole sukua vaikka muuten tekemisissä olisikin.
Äiti poliitikko ja valtio haluaa rahaa. Äidin uusi mies ei varmaan halunnut maksaa omaa(?) lasta, vaan maksattaa toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä välillä nousee epäilys että onko yksi lapsistani biologisesti minun..
Syitä on aika useita, käänteisesti muun muassa perinnöllinen sairaus joka muilla on mutta ei tällä yhdellä.
Lisäksi ulkonäkö jne tietynlaiset geenit..
Eksä ei ikinä koskaan voisi tunnustaa että lapsi ei ole minun.. DNA testi sen tietysti varmistaisi mutta en tekisi sitä pelkästään siitä syystä että tietäisin että onko hän oikeasti biologisesti minun.
Asia tietysti selviää silloin jos hän haluaa harrastaa sukututkimusta ja tekee sitä varten dna-testin. Mun suvun puolelta on useita, varmaan kymmenen tehnyt dna-testin myheritageen.
Ikinä koskaan en isyyttäni kumoaisi vaikka ei olisikaan biologinen, hänen syy asia ei missään tapauksessa olisi ja en todellakaan voisi sillä tavalla lastani rangaista. Meillä on lämpimät, rakastavat ja välittävät välit.
No tee se testi sen sijaan että levitä tällaisia spekulaatioita. Lapsikin aistii epäilyksesi ja se vaikuttaa häneen. Y lipäätään olet jo astunut kynnyksen yli kun tuota mietit joten sama mennä loppuun asti, sitten joko olet oikeassa tai häpeät ja pyydät anteeksi.
Miten ihmeessä isyys kumottiin noin pitkän ajan päästä, kun paljon julkisuudessa olleessa tapauksessa parin kuukauden myöhästyminen määräajasta esti kumoamisen pikkulapsen kohdalla? Ymmärrän miestä, on varmasti todella petetty olo ja jos ei ole sukua, ei ole sukua vaikka muuten tekemisissä olisikin.
Laki toimii pitkälti rahalla ja karismalla. Ei siinä oikeudenmukaisuudesta ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi olla totta edes vauva palstan naisilta. Miestä kusetettu vuosikymmeniä ja hän on nyt syyllinen ja roisto kun haluaa kumota isyytensä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä ei välitä edes biologisista lapsistaan eron jälkeen.
Aika paksua paskaa taas, yksittäistapauksia varmasti on, mutta raju yleistys. Sanoisin, että noita välinpitämättömiä isiä on yhtä paljon kuin vieraannuttamista yrittäviä äitejäkin. Kyllä yli 90% vanhemmista hoitaa lapsikatraansa ihan asiallisesti eronkin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun "isäni" teki melkein saman. Hän "adoptoi" minut kun olin vauva. Kohteli kyllä kuin omaansa, mutta kuollessaan piti huolen, että en perinyt mitään. Ei se perintö ollut rahallisesti mitään, mutta se puukko iski sydämeen, kun en ollutkaan samanarvoinen kun myöhemmin syntyneet lapset. Se oli tuskaa. 50 vuotta valhetta.
Mulle taas biologinen isä teki tämän tempun, mutta ei sisaruksilleni. En tiedä, miten vanhempi voi enää pahemmin henkisesti pahoinpidellä kuin kieltämällä oman lapsensa.
No kyllä keinoja löytyy :D Koittakaa vaan hyväksyä, että ihmiset ovat perseitä toisinaan ja varsinkin näissä lapsiasioissa kuilu machomiehen ajatusmaailman ja lapsen viattomuuden välillä on erittäin syvä. Älkää tuhlatko elämiänne tällaisten miettimiseen vaan tietäkää, että jos ansaitsette parempaa, se parempi on ihan aikuisten oikeasti teille saatavilla. Turha takertua leivänmurusiin, unohtakaa muruset ja menkää kohti sitä mitä oikeasti ansaitsette. Jos olette olleet rakastavia lapsia niin sitten rakastavaa isää. Elämä ei toimi lineaarisesti ja loogisesti vaan sen perusteella, mitä olette ja mikä on taajuutenne. Niin kauan kun nytkytätte tuollaisessa kurjuus yhyy -draamataajuudessa niin ette tule saamaan sitä rakastavaa isää, jonka ansaitsette. Mutta kun olette valmiita luopumaan siitä, niin sitten...
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä siinä ei ole mitään karmeaa että mies haluaa kumota isyyden kun selviää ettei olekaan biologinen isä. Todellakin asialla on väliä. Lapsi voi syyttää asiasta vain äitiä joka on asian salannut.
Ihan olen samaa mieltä. Monikohan "isä" on elättänyt akan kierouden takia käenpoikasta?!
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä tapauksessa isyys pystyttiin kumoamaan, mutta siinä toisessa äskettäin tapahtuneessa ei?
- ohis
Tämä nainen oli täysi-ikäinen eli kenelläkään ei ole enää elatusvelvollisuutta. Todennäköisesti siksi.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää oikeasti itsenne tuon lapsen asemaan. Miltä tuntuisi? Mua ainakin surettaa jo ajatuskin siitä, että oma isäni haluaisi kumota isyytensä.
Ap
Niinpä. Katkeruus exää kohtaan meni sen edelle että on 50 vuotta ollut jonkun isä. Onhan tuo exäkin sairas päästään tietysti, mutta ei (aikuisen) lapsen pitäisi kärsiä siitä.
Eihän sen kuolleen isyyttä saatu varmistettua.