"En halua olla sun isä enää"
Mun mielestä tää on karmea juttu, mutta ei suinkaan sen takia, että mies "huijattiin" isäksi.. Onko yhteiset geenit todella niin tärkeä juttu, että haluaa hylätä ihmisen, jota on rakastanut ja pitänyt omana lapsenaan 50 vuotta?
Kommentit (46)
Itse en voisi ymmärtää jos oma äitini olisi huijannut koko ajan ja näin vakavalla asialla. Miehelle on valehdeltu että hän on isä. Ei mikään pikkuvalhe. Rikollista pitäisi olla
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä tapauksessa isyys pystyttiin kumoamaan, mutta siinä toisessa äskettäin tapahtuneessa ei?
- ohis
Siksi, kun laki sanoo niin.
Isyyden kumoamiseksi voi nostaa kanteen kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä (jos isä avioliiton perusteella) tai isyyden vahvistamisesta. Tätä määräaikaa ei tarvitse noudattaa, jos isällä oli laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu.
Näistä julkisuudessa olleista tapauksista toisessa tällainen syy oli olemassa, toisessa ei. Näin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Minun "isäni" teki melkein saman. Hän "adoptoi" minut kun olin vauva. Kohteli kyllä kuin omaansa, mutta kuollessaan piti huolen, että en perinyt mitään. Ei se perintö ollut rahallisesti mitään, mutta se puukko iski sydämeen, kun en ollutkaan samanarvoinen kun myöhemmin syntyneet lapset. Se oli tuskaa. 50 vuotta valhetta.
Mulle taas biologinen isä teki tämän tempun, mutta ei sisaruksilleni. En tiedä, miten vanhempi voi enää pahemmin henkisesti pahoinpidellä kuin kieltämällä oman lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä tapauksessa isyys pystyttiin kumoamaan, mutta siinä toisessa äskettäin tapahtuneessa ei?
- ohis
Olisiko siinä ollut sellainen juttu, että jos hakee kumoamista x ajassa siitä, kun saa tietää, että ei ole isä, niin isyyden saa kumottua. Se yksi herra myöhästyi tästä aikarajasta.
Eihän sen kuolleen isyyttä saatu varmistettua.