Lue keskustelun säännöt.
Miksi abortin vastustajat eivät osaa perustella kantaansa loogisesti?
11.11.2022 |
Eräässä palstan abortti-aiheisessa keskustelussa moni tuomitsi abortin, mutta harva osasi kertoa loogisia syitä siihen. Eräskin yksilö jankutti kymmeniä sivuja, kuinka vauvojen tap paminen on väärin ja että äidin pitää uhrata mieluummin oma henkensä kuin teettää keskeytys, mutta kysyttäessä perusteluja, ei vastannut mitään, ei, vaikka monta kertaa kysyttiin perusteluita. Ei yhtäkään vastausta tullut (paitsi se kymmeniä kertoja toistunut "vauvoja ei saa tap paa")
Joten sinä abortin vastustaja, kykenetkö loogisesti perustelemaan, miksi abortti on mielestäsi väärin myös silloin, kun äidin terveys tai henki on kyseessä?
Kommentit (1111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstrahoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Kehittyvää pientä ihmistä. Onko todella niin, että piilossa kasvava pieni sikiö vain kerta kaikkiaan on niin sisäisen näkökyvyn ulottumattomissa, niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava, että jopa oma kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin antaa sen kasvaa ja syntyä? Mitä meistä oikein on tullut?
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstraktoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Itsenäisesti ajattelevaa ja hyvää elämää toivovaa naista. Onko todella niin, että piilossa kasvavan, ymmärrystä vailla olevan sikiön vuoksi naisen hyvinvointi on niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava asia, että jopa sen naisen kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin sen kyseisen naisen hyvinvointi elämässä? Mitä meistä on oikein tullut?
Ei se nainen ole mikään erillinen osa tässä yhtälössä. Miksi on niin, että hänen hyvinvointinsa ja hyvä elämänsä riippuu siitä, että jo olemassa oleva toinen ihminen tuhotaan? Miksi yhteiskunnastamme on tullut tällainen? Miksi raskautta ja lasten saamista kohtaan lietsotaan sellaista pelkoa, että ei-ideaalisessa tilanteessa raskaaksi tuleva joutuu kokemaan koko elämänsä ja minänsä joutuvan uhatuksi? Tuo parodioitu väite naisen kuolemasta parempana kuin hänen hyvinvointinsa on erittäin hyvä osoitus tästä mistä puhun.
Nainen on se pääosan esittäjä tässä yhtälössä. Hänen kehon ja mielen hyvinvointia abortinvastustajat haluavat hallita.
Väite naisen kuolemasta ei liene se parodian pointti tuossa, koska on ihan faktaa että haluamattaan raskaana olevan naisen elämä on riskin alaisena monestakin syystä. Parodian pointtina tässä ymmärtääkseni on se, että sen alkuperäisen kirjoituksen laatija ei ajatellut omaa napaansa pidemmälle, heitteli täysin geneerisiä, turhanpäiväisiä, jeesustelevia ja ajattelemattomia lausahduksia jotka toimivat minkä tahansa mielipiteen tueksi jos riittävän tyhmä on. Mitään ei ollut perusteltu tai ajateltu pidemmälle.
Hauskasti oli hoksattu tuo, kiitoksia vaan kirjoittajalle, meinasi vissyvesi purskahtaa suusta kun luin!
Hei ja kiitos!
Kiteytit mun pointin tuossa melkein paremmin kuin itse ajattelin tuota kirjoittaessa. :)
Ärsytti vaan ku oli niin yleispätevää jaarittelua ja mutuilua etten voinut vastustaa kiusausta... Täynnä ilkeitä adjektiiveja mutta ei mitään sisältöä...Sinua ja kaltaisiasi ärsyttää juuri se, että kaikesta virnuilustanne huolimatta tiedätte, että syntymättömän lapsen tappaminen on väärin.
Eikä ole. Ensinnäkin se on mahdotonta, koska lapsesta tulee lapsi syntymän yhteydessä. Toiseksi abortissa keskeytetään raskaus, ei "tapeta lapsia". Kolmanneksi, abortissa ei ole mitään väärää, vaikka se sikiön kannalta ikävään tulokseen johtaakin. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa olemaan raskaana ja synnyttämään koska jokaisella ihmisellä on oikeus määrätä itse omasta kehostaan.
Eihän tuossa abortoitavalle täysin puolustuskyvyttömälle ja viattomalle vauvalle anneta mitään mahdollisuutta määrätä omasta kehostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen ollut raskaana neljä kertaa, lapsiksi asti niistä kehittyi kaksi
joka kerralla raskaus on ollut aivan kamalaa, viimeisellä kerralla olin sairaalassa tiputuksessa 8 päivää yhden kerran ja 4 päivää lisää muutama viikko myöhemmin kun pahoinvointi oli niin rankkaa, keskenmenohan siitä viimeisestä sitten lopulta tuli kun keho ei kestänyt sitä
ja aina myös on hormonit tehneet minusta suoranaisen ihmishirviön vaikka muuten olenkin aika rauhallinen ihminen
töistä ei tullut mitään kun oksetti ja purskahtelin itkuun jatkuvasti, asiakaspalvelussa ei vain kyennyt olemaan kun itkin tai oksensin
vaati kovaa tahtoa käydä raskaudet läpi vaikka lapsia kovasti toivoin!jos en lapsia oisi niin kovasti toivonut niin en tiedä miten olisin selvinnyt
ei tuollaista ketään voi vaatia käymään läpi, ilman sairaalajaksoja olisin ilmeisesti kuollut, diabeteksen jätti vielä loppuelämän kiusaksi
vaikka raskaudet eivät edes olisi vaikeita niin kyllä se hormonimyrsky on sellainen että ei sitä voi keneltäkään vaatia, oli mikä oli!
miksi joku alapeukutti tätä mun tarinaa?
Ehkä siksi, että koki sen yrittävän lisätä ymmärrystä aborteille raskauden aikaisilla sinänsä ikävillä mutta normaaleilla pahoinvoinneilla tms.
On pahoinvointia ja sitten on pahoinvointia. Ei ole tavanomaista joutua viikoksi tiputukseen ja päätyä keskenmenoon kun kroppa ei kestä. Toki keskenmeno on normaali ja luonnollinen tapahtuma ja lisää varmaan sitä parjattua ymmärrystä aborteille.
Miksi tämä aihe tarvitsisi perusteluja? Sama asia kuin miksi omaa vauvaa ei saa tappaa jos ei jaksakaan pitää huolta ja hoitaa. Asia on tismalleen sama. Tai miksi ei saa tappaa toista ihmistä ylipäänsä. Ja vaikka sinä et kokisi että vauva on vauva/ihminen kohdussa niin me abortinvastustajat koemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstrahoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Kehittyvää pientä ihmistä. Onko todella niin, että piilossa kasvava pieni sikiö vain kerta kaikkiaan on niin sisäisen näkökyvyn ulottumattomissa, niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava, että jopa oma kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin antaa sen kasvaa ja syntyä? Mitä meistä oikein on tullut?
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstraktoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Itsenäisesti ajattelevaa ja hyvää elämää toivovaa naista. Onko todella niin, että piilossa kasvavan, ymmärrystä vailla olevan sikiön vuoksi naisen hyvinvointi on niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava asia, että jopa sen naisen kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin sen kyseisen naisen hyvinvointi elämässä? Mitä meistä on oikein tullut?
Ei se nainen ole mikään erillinen osa tässä yhtälössä. Miksi on niin, että hänen hyvinvointinsa ja hyvä elämänsä riippuu siitä, että jo olemassa oleva toinen ihminen tuhotaan? Miksi yhteiskunnastamme on tullut tällainen? Miksi raskautta ja lasten saamista kohtaan lietsotaan sellaista pelkoa, että ei-ideaalisessa tilanteessa raskaaksi tuleva joutuu kokemaan koko elämänsä ja minänsä joutuvan uhatuksi? Tuo parodioitu väite naisen kuolemasta parempana kuin hänen hyvinvointinsa on erittäin hyvä osoitus tästä mistä puhun.
Nainen on se pääosan esittäjä tässä yhtälössä. Hänen kehon ja mielen hyvinvointia abortinvastustajat haluavat hallita.
Väite naisen kuolemasta ei liene se parodian pointti tuossa, koska on ihan faktaa että haluamattaan raskaana olevan naisen elämä on riskin alaisena monestakin syystä. Parodian pointtina tässä ymmärtääkseni on se, että sen alkuperäisen kirjoituksen laatija ei ajatellut omaa napaansa pidemmälle, heitteli täysin geneerisiä, turhanpäiväisiä, jeesustelevia ja ajattelemattomia lausahduksia jotka toimivat minkä tahansa mielipiteen tueksi jos riittävän tyhmä on. Mitään ei ollut perusteltu tai ajateltu pidemmälle.
Hauskasti oli hoksattu tuo, kiitoksia vaan kirjoittajalle, meinasi vissyvesi purskahtaa suusta kun luin!
Itse olen abortinvastustaja, mutta en todellakaan halua "hallita naisen kehon ja mielen hyvinvointia", vaan vain ja ainoastaan puolustaa lapsen oikeutta saada elää.
No miten ajattelit toteuttaa sen loukkaamatta naisen oikeutta omaan kehoonsa?
Lapsen oikeus saada elää on suurempi oikeus kuin muut asiaan liittyvät oikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä aihe tarvitsisi perusteluja? Sama asia kuin miksi omaa vauvaa ei saa tappaa jos ei jaksakaan pitää huolta ja hoitaa. Asia on tismalleen sama. Tai miksi ei saa tappaa toista ihmistä ylipäänsä. Ja vaikka sinä et kokisi että vauva on vauva/ihminen kohdussa niin me abortinvastustajat koemme.
Nimenomaan, tämän loogisemmaksi asia ei mene. Todella simppeliä "älä tapa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstrahoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Kehittyvää pientä ihmistä. Onko todella niin, että piilossa kasvava pieni sikiö vain kerta kaikkiaan on niin sisäisen näkökyvyn ulottumattomissa, niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava, että jopa oma kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin antaa sen kasvaa ja syntyä? Mitä meistä oikein on tullut?
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstraktoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Itsenäisesti ajattelevaa ja hyvää elämää toivovaa naista. Onko todella niin, että piilossa kasvavan, ymmärrystä vailla olevan sikiön vuoksi naisen hyvinvointi on niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava asia, että jopa sen naisen kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin sen kyseisen naisen hyvinvointi elämässä? Mitä meistä on oikein tullut?
Ei se nainen ole mikään erillinen osa tässä yhtälössä. Miksi on niin, että hänen hyvinvointinsa ja hyvä elämänsä riippuu siitä, että jo olemassa oleva toinen ihminen tuhotaan? Miksi yhteiskunnastamme on tullut tällainen? Miksi raskautta ja lasten saamista kohtaan lietsotaan sellaista pelkoa, että ei-ideaalisessa tilanteessa raskaaksi tuleva joutuu kokemaan koko elämänsä ja minänsä joutuvan uhatuksi? Tuo parodioitu väite naisen kuolemasta parempana kuin hänen hyvinvointinsa on erittäin hyvä osoitus tästä mistä puhun.
Nainen on se pääosan esittäjä tässä yhtälössä. Hänen kehon ja mielen hyvinvointia abortinvastustajat haluavat hallita.
Väite naisen kuolemasta ei liene se parodian pointti tuossa, koska on ihan faktaa että haluamattaan raskaana olevan naisen elämä on riskin alaisena monestakin syystä. Parodian pointtina tässä ymmärtääkseni on se, että sen alkuperäisen kirjoituksen laatija ei ajatellut omaa napaansa pidemmälle, heitteli täysin geneerisiä, turhanpäiväisiä, jeesustelevia ja ajattelemattomia lausahduksia jotka toimivat minkä tahansa mielipiteen tueksi jos riittävän tyhmä on. Mitään ei ollut perusteltu tai ajateltu pidemmälle.
Hauskasti oli hoksattu tuo, kiitoksia vaan kirjoittajalle, meinasi vissyvesi purskahtaa suusta kun luin!
Itse olen abortinvastustaja, mutta en todellakaan halua "hallita naisen kehon ja mielen hyvinvointia", vaan vain ja ainoastaan puolustaa lapsen oikeutta saada elää.
Mitä olet valmis tekemään, jotta sen lapsen elämä on hyvää? Vai oliko kuitenkin vain tärkeintä syntyä, sitten sillä elämällä ei ole väliä, paitsi jos sen haluaa päättää esim. Avustetun kuoleman tai eutanasian kautta, sitten se elämä on niin arvokasta, että pitää jatkaa vaikka väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstrahoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Kehittyvää pientä ihmistä. Onko todella niin, että piilossa kasvava pieni sikiö vain kerta kaikkiaan on niin sisäisen näkökyvyn ulottumattomissa, niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava, että jopa oma kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin antaa sen kasvaa ja syntyä? Mitä meistä oikein on tullut?
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstraktoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Itsenäisesti ajattelevaa ja hyvää elämää toivovaa naista. Onko todella niin, että piilossa kasvavan, ymmärrystä vailla olevan sikiön vuoksi naisen hyvinvointi on niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava asia, että jopa sen naisen kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin sen kyseisen naisen hyvinvointi elämässä? Mitä meistä on oikein tullut?
Ei se nainen ole mikään erillinen osa tässä yhtälössä. Miksi on niin, että hänen hyvinvointinsa ja hyvä elämänsä riippuu siitä, että jo olemassa oleva toinen ihminen tuhotaan? Miksi yhteiskunnastamme on tullut tällainen? Miksi raskautta ja lasten saamista kohtaan lietsotaan sellaista pelkoa, että ei-ideaalisessa tilanteessa raskaaksi tuleva joutuu kokemaan koko elämänsä ja minänsä joutuvan uhatuksi? Tuo parodioitu väite naisen kuolemasta parempana kuin hänen hyvinvointinsa on erittäin hyvä osoitus tästä mistä puhun.
Nainen on se pääosan esittäjä tässä yhtälössä. Hänen kehon ja mielen hyvinvointia abortinvastustajat haluavat hallita.
Väite naisen kuolemasta ei liene se parodian pointti tuossa, koska on ihan faktaa että haluamattaan raskaana olevan naisen elämä on riskin alaisena monestakin syystä. Parodian pointtina tässä ymmärtääkseni on se, että sen alkuperäisen kirjoituksen laatija ei ajatellut omaa napaansa pidemmälle, heitteli täysin geneerisiä, turhanpäiväisiä, jeesustelevia ja ajattelemattomia lausahduksia jotka toimivat minkä tahansa mielipiteen tueksi jos riittävän tyhmä on. Mitään ei ollut perusteltu tai ajateltu pidemmälle.
Hauskasti oli hoksattu tuo, kiitoksia vaan kirjoittajalle, meinasi vissyvesi purskahtaa suusta kun luin!
Itse olen abortinvastustaja, mutta en todellakaan halua "hallita naisen kehon ja mielen hyvinvointia", vaan vain ja ainoastaan puolustaa lapsen oikeutta saada elää.
No miten ajattelit toteuttaa sen loukkaamatta naisen oikeutta omaan kehoonsa?
Nainen päätti jo oikeudestaan tekemällä jotain missä on riski tulla raskaaksi. Ei ole vauvan vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä aihe tarvitsisi perusteluja? Sama asia kuin miksi omaa vauvaa ei saa tappaa jos ei jaksakaan pitää huolta ja hoitaa. Asia on tismalleen sama. Tai miksi ei saa tappaa toista ihmistä ylipäänsä. Ja vaikka sinä et kokisi että vauva on vauva/ihminen kohdussa niin me abortinvastustajat koemme.
Ja te ette tee muuta kuin valitatte nimettöminä netissä? Koette, että Suomessa murhataan 10 000 lasta vuosittain eikä teitä näy kaduilla vaatimassa tämän loppumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä aihe tarvitsisi perusteluja? Sama asia kuin miksi omaa vauvaa ei saa tappaa jos ei jaksakaan pitää huolta ja hoitaa. Asia on tismalleen sama. Tai miksi ei saa tappaa toista ihmistä ylipäänsä. Ja vaikka sinä et kokisi että vauva on vauva/ihminen kohdussa niin me abortinvastustajat koemme.
Ja te ette tee muuta kuin valitatte nimettöminä netissä? Koette, että Suomessa murhataan 10 000 lasta vuosittain eikä teitä näy kaduilla vaatimassa tämän loppumista?
Näitä on jo tehty vaikka mitä mielenosoituksia ja adresseja. Murhanhimo on vain niin suuri nyky-yhteiskunnassa että se menee jopa lasten oikeusien edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa vauvaa ei saa tappaa tietenkään, abortissa ei kuitenkaan ole tästä kyse. Ja tieteellisesti on tutkittu ja todistettu miksi oikeus aborttiin on pienempi paha kuin sen kieltäminen. Abortti tilastot jos saataisiin alas, niin lapsisurmat saataisiin ylös. Myös naisten kuolemat olisivat nousussa. Vammautuneiden lasten syntymät nousuun (henkareilla, huumeilla tms. Vammautuneet), Mt ongelmat nousuun jne.
Maailma täynnä oropoja (adoptiota hakevia perheitä on suomessa n. 2000 jos sitäkään) mitäs näille tilastoille sitten tehtäisiin, kun se kaikki elämä on kerran arvokasta?
Vierailija kirjoitti:
L
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstrahoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Kehittyvää pientä ihmistä. Onko todella niin, että piilossa kasvava pieni sikiö vain kerta kaikkiaan on niin sisäisen näkökyvyn ulottumattomissa, niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava, että jopa oma kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin antaa sen kasvaa ja syntyä? Mitä meistä oikein on tullut?
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstraktoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Itsenäisesti ajattelevaa ja hyvää elämää toivovaa naista. Onko todella niin, että piilossa kasvavan, ymmärrystä vailla olevan sikiön vuoksi naisen hyvinvointi on niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava asia, että jopa sen naisen kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin sen kyseisen naisen hyvinvointi elämässä? Mitä meistä on oikein tullut?
Ei se nainen ole mikään erillinen osa tässä yhtälössä. Miksi on niin, että hänen hyvinvointinsa ja hyvä elämänsä riippuu siitä, että jo olemassa oleva toinen ihminen tuhotaan? Miksi yhteiskunnastamme on tullut tällainen? Miksi raskautta ja lasten saamista kohtaan lietsotaan sellaista pelkoa, että ei-ideaalisessa tilanteessa raskaaksi tuleva joutuu kokemaan koko elämänsä ja minänsä joutuvan uhatuksi? Tuo parodioitu väite naisen kuolemasta parempana kuin hänen hyvinvointinsa on erittäin hyvä osoitus tästä mistä puhun.
Nainen on se pääosan esittäjä tässä yhtälössä. Hänen kehon ja mielen hyvinvointia abortinvastustajat haluavat hallita.
Väite naisen kuolemasta ei liene se parodian pointti tuossa, koska on ihan faktaa että haluamattaan raskaana olevan naisen elämä on riskin alaisena monestakin syystä. Parodian pointtina tässä ymmärtääkseni on se, että sen alkuperäisen kirjoituksen laatija ei ajatellut omaa napaansa pidemmälle, heitteli täysin geneerisiä, turhanpäiväisiä, jeesustelevia ja ajattelemattomia lausahduksia jotka toimivat minkä tahansa mielipiteen tueksi jos riittävän tyhmä on. Mitään ei ollut perusteltu tai ajateltu pidemmälle.
Hauskasti oli hoksattu tuo, kiitoksia vaan kirjoittajalle, meinasi vissyvesi purskahtaa suusta kun luin!
Itse olen abortinvastustaja, mutta en todellakaan halua "hallita naisen kehon ja mielen hyvinvointia", vaan vain ja ainoastaan puolustaa lapsen oikeutta saada elää.
No miten ajattelit toteuttaa sen loukkaamatta naisen oikeutta omaan kehoonsa?
Ajattelutapamme on muututtava. Meidän on tultava sellaisiksi ihmisiksi, jotka ei-suunnitellun raskauden kohdatessaan osaavat muuttaa ajattelu- ja toimintatapojaan ja sopeutua tilanteeseen mahdollisen pelon ja epävarmuuden voittaen. Meidän täytyy alkaa ymmärtää, että on suurempia ja tärkeämpiäkin asioita kuin omien suunnitelmiemme häiriötön eteneminen ja kaiken kontrollointi, joka ei kuitenkaan koskaan voi täysin onnistua, oli tilanne mikä hyvänsä. On myös alettava ymmärtää, että jälkeläisen saaminen ei merkitse sitä eksistentiaalista kuolemaa, jota useimmat raskautta ja lisääntymistä pelkäävät kammoavat. Meidän on alettava ajatella, että jokainen lapsi on vaivan arvoinen, varsinkin oma. Tämä on vielä täyttä utopiaa, joten säästäkää vihanne. Muutos voi kuitenkin alkaa aivan pienestäkin.
Vastaisitko nyt vaan sinulle esitettyyn, varsin yksinkertaiseen kysymykseen, eli miten ajattelit toteuttaa sen loukkaamatta naisen oikeutta omaan kehoonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstrahoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Kehittyvää pientä ihmistä. Onko todella niin, että piilossa kasvava pieni sikiö vain kerta kaikkiaan on niin sisäisen näkökyvyn ulottumattomissa, niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava, että jopa oma kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin antaa sen kasvaa ja syntyä? Mitä meistä oikein on tullut?
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstraktoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Itsenäisesti ajattelevaa ja hyvää elämää toivovaa naista. Onko todella niin, että piilossa kasvavan, ymmärrystä vailla olevan sikiön vuoksi naisen hyvinvointi on niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava asia, että jopa sen naisen kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin sen kyseisen naisen hyvinvointi elämässä? Mitä meistä on oikein tullut?
Ei se nainen ole mikään erillinen osa tässä yhtälössä. Miksi on niin, että hänen hyvinvointinsa ja hyvä elämänsä riippuu siitä, että jo olemassa oleva toinen ihminen tuhotaan? Miksi yhteiskunnastamme on tullut tällainen? Miksi raskautta ja lasten saamista kohtaan lietsotaan sellaista pelkoa, että ei-ideaalisessa tilanteessa raskaaksi tuleva joutuu kokemaan koko elämänsä ja minänsä joutuvan uhatuksi? Tuo parodioitu väite naisen kuolemasta parempana kuin hänen hyvinvointinsa on erittäin hyvä osoitus tästä mistä puhun.
Nainen on se pääosan esittäjä tässä yhtälössä. Hänen kehon ja mielen hyvinvointia abortinvastustajat haluavat hallita.
Väite naisen kuolemasta ei liene se parodian pointti tuossa, koska on ihan faktaa että haluamattaan raskaana olevan naisen elämä on riskin alaisena monestakin syystä. Parodian pointtina tässä ymmärtääkseni on se, että sen alkuperäisen kirjoituksen laatija ei ajatellut omaa napaansa pidemmälle, heitteli täysin geneerisiä, turhanpäiväisiä, jeesustelevia ja ajattelemattomia lausahduksia jotka toimivat minkä tahansa mielipiteen tueksi jos riittävän tyhmä on. Mitään ei ollut perusteltu tai ajateltu pidemmälle.
Hauskasti oli hoksattu tuo, kiitoksia vaan kirjoittajalle, meinasi vissyvesi purskahtaa suusta kun luin!
Hei ja kiitos!
Kiteytit mun pointin tuossa melkein paremmin kuin itse ajattelin tuota kirjoittaessa. :)
Ärsytti vaan ku oli niin yleispätevää jaarittelua ja mutuilua etten voinut vastustaa kiusausta... Täynnä ilkeitä adjektiiveja mutta ei mitään sisältöä...Sinua ja kaltaisiasi ärsyttää juuri se, että kaikesta virnuilustanne huolimatta tiedätte, että syntymättömän lapsen tappaminen on väärin.
Eikä ole. Ensinnäkin se on mahdotonta, koska lapsesta tulee lapsi syntymän yhteydessä. Toiseksi abortissa keskeytetään raskaus, ei "tapeta lapsia". Kolmanneksi, abortissa ei ole mitään väärää, vaikka se sikiön kannalta ikävään tulokseen johtaakin. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa olemaan raskaana ja synnyttämään koska jokaisella ihmisellä on oikeus määrätä itse omasta kehostaan.
Eihän tuossa abortoitavalle täysin puolustuskyvyttömälle ja viattomalle vauvalle anneta mitään mahdollisuutta määrätä omasta kehostaan.
Ei niin, kun mitään vauvaa ei siinä kohtaa ole olemassakaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
Omaa vauvaa ei saa tappaa tietenkään, abortissa ei kuitenkaan ole tästä kyse. Ja tieteellisesti on tutkittu ja todistettu miksi oikeus aborttiin on pienempi paha kuin sen kieltäminen. Abortti tilastot jos saataisiin alas, niin lapsisurmat saataisiin ylös. Myös naisten kuolemat olisivat nousussa. Vammautuneiden lasten syntymät nousuun (henkareilla, huumeilla tms. Vammautuneet), Mt ongelmat nousuun jne.
Maailma täynnä oropoja (adoptiota hakevia perheitä on suomessa n. 2000 jos sitäkään) mitäs näille tilastoille sitten tehtäisiin, kun se kaikki elämä on kerran arvokasta?
Eii mitä raskaana olevat naiset sitten odottavat, jos ei omaa vauvaa? NIinpä kyllä se vain oma vauva on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä aihe tarvitsisi perusteluja? Sama asia kuin miksi omaa vauvaa ei saa tappaa jos ei jaksakaan pitää huolta ja hoitaa. Asia on tismalleen sama.
Ei ole. Asiassa ei ole käytännössä yhtään mitään samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä aihe tarvitsisi perusteluja? Sama asia kuin miksi omaa vauvaa ei saa tappaa jos ei jaksakaan pitää huolta ja hoitaa. Asia on tismalleen sama. Tai miksi ei saa tappaa toista ihmistä ylipäänsä. Ja vaikka sinä et kokisi että vauva on vauva/ihminen kohdussa niin me abortinvastustajat koemme.
Ja te ette tee muuta kuin valitatte nimettöminä netissä? Koette, että Suomessa murhataan 10 000 lasta vuosittain eikä teitä näy kaduilla vaatimassa tämän loppumista?
Näitä on jo tehty vaikka mitä mielenosoituksia ja adresseja. Murhanhimo on vain niin suuri nyky-yhteiskunnassa että se menee jopa lasten oikeusien edelle.
No ei kyllä ole kovin suurta paatosta, kun turkistarhauksen ja yksityisautoilun vastustajat saavat kovempaa meteliä aikaan kuin te, jotka koette, että Suomessa MURHATAAN 10 000 LASTA JOKA VUOSI! Elokapina tukkii katuja, kettutytöt vapauttavat eläimiä, te teette adressin ja ehkä kävelette vähän kadulla (milloin on ollut abortin vastainen mielenosoitus Suomessa?)
Vierailija kirjoitti:
L
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstrahoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Kehittyvää pientä ihmistä. Onko todella niin, että piilossa kasvava pieni sikiö vain kerta kaikkiaan on niin sisäisen näkökyvyn ulottumattomissa, niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava, että jopa oma kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin antaa sen kasvaa ja syntyä? Mitä meistä oikein on tullut?
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstraktoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Itsenäisesti ajattelevaa ja hyvää elämää toivovaa naista. Onko todella niin, että piilossa kasvavan, ymmärrystä vailla olevan sikiön vuoksi naisen hyvinvointi on niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava asia, että jopa sen naisen kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin sen kyseisen naisen hyvinvointi elämässä? Mitä meistä on oikein tullut?
Ei se nainen ole mikään erillinen osa tässä yhtälössä. Miksi on niin, että hänen hyvinvointinsa ja hyvä elämänsä riippuu siitä, että jo olemassa oleva toinen ihminen tuhotaan? Miksi yhteiskunnastamme on tullut tällainen? Miksi raskautta ja lasten saamista kohtaan lietsotaan sellaista pelkoa, että ei-ideaalisessa tilanteessa raskaaksi tuleva joutuu kokemaan koko elämänsä ja minänsä joutuvan uhatuksi? Tuo parodioitu väite naisen kuolemasta parempana kuin hänen hyvinvointinsa on erittäin hyvä osoitus tästä mistä puhun.
Nainen on se pääosan esittäjä tässä yhtälössä. Hänen kehon ja mielen hyvinvointia abortinvastustajat haluavat hallita.
Väite naisen kuolemasta ei liene se parodian pointti tuossa, koska on ihan faktaa että haluamattaan raskaana olevan naisen elämä on riskin alaisena monestakin syystä. Parodian pointtina tässä ymmärtääkseni on se, että sen alkuperäisen kirjoituksen laatija ei ajatellut omaa napaansa pidemmälle, heitteli täysin geneerisiä, turhanpäiväisiä, jeesustelevia ja ajattelemattomia lausahduksia jotka toimivat minkä tahansa mielipiteen tueksi jos riittävän tyhmä on. Mitään ei ollut perusteltu tai ajateltu pidemmälle.
Hauskasti oli hoksattu tuo, kiitoksia vaan kirjoittajalle, meinasi vissyvesi purskahtaa suusta kun luin!
Itse olen abortinvastustaja, mutta en todellakaan halua "hallita naisen kehon ja mielen hyvinvointia", vaan vain ja ainoastaan puolustaa lapsen oikeutta saada elää.
No miten ajattelit toteuttaa sen loukkaamatta naisen oikeutta omaan kehoonsa?
Ajattelutapamme on muututtava. Meidän on tultava sellaisiksi ihmisiksi, jotka ei-suunnitellun raskauden kohdatessaan osaavat muuttaa ajattelu- ja toimintatapojaan ja sopeutua tilanteeseen mahdollisen pelon ja epävarmuuden voittaen. Meidän täytyy alkaa ymmärtää, että on suurempia ja tärkeämpiäkin asioita kuin omien suunnitelmiemme häiriötön eteneminen ja kaiken kontrollointi, joka ei kuitenkaan koskaan voi täysin onnistua, oli tilanne mikä hyvänsä. On myös alettava ymmärtää, että jälkeläisen saaminen ei merkitse sitä eksistentiaalista kuolemaa, jota useimmat raskautta ja lisääntymistä pelkäävät kammoavat. Meidän on alettava ajatella, että jokainen lapsi on vaivan arvoinen, varsinkin oma. Tämä on vielä täyttä utopiaa, joten säästäkää vihanne. Muutos voi kuitenkin alkaa aivan pienestäkin.
Me olemme muuttuneet. Olemme tulleet pitkän matkaa siitä, kun lisääntyminen oli pakko koska ei ollut luotettavia ja saatavilla olevia ehkäisyvälineitä. Ollaan tultu pitkä matka siitä, kun naisen piti saada lapset avioliitossa jos halusi säilyttää maineensa. Ollaan tultu pitkä matka siitä, kun lapsia oli järkevä hankkia paljon kun kaikki ei kuitenkaan selvinneet aikuisiksi ja jonkun piti pitää tila tai yritys pystyssä ja hoitaa ikääntyvät vanhemmat. Ollaan tultu matkaa siitä, kun suvun jatkamista pidettiin velvollisuutena jotta omaisuus siirtyisi luotettavasti miehen perilliselle eikä menisi jakoon ympäriinsä. Kaikki tämä on tapahtunut naisen kustannuksella, halusi nainen oikeasti niitä lapsia tai ei. Oma isoäitini joskus kertoi, että ei olisi mennyt naimisiin tai hankkinut lapsia niin aikaisin, mutta koska painostus oli kova (asuivat pohjanmaalla maaseudulla silloin) niin hän kuitenkin teki lapset ja oli naimisissa väkivaltaisen miehensä kanssa loppuun asti, koska ero olisi ollut liian kova juttu siihen aikaan kun hän oli nuori. Jostain kumman syystä tämä sama mentaliteetti vähän siirtyi omaan äitiini, mummoni tyttäreen, joka myönsi joskus että meni naimisiin vaan koska koki, että niin täytyy tehdä. En tiedä oliko lasten saantikin sitten tällainen virstapylväs, joka vaan piti saavuttaa samalla tavalla.
Se mitä yritän tuossa sanoa, on että maailma muuttuu ja se muuttuu niin että nainen saa viimein valita omasta lisääntymisestään. Hän ei ole enää velvoitettu tai pakotettu, koska vaihtoehtoja on vähän ja seuraukset suuria. Tämä on sitä vapautta ja kyllä, se tulee sen abortoitavan sikiön hinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstrahoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Kehittyvää pientä ihmistä. Onko todella niin, että piilossa kasvava pieni sikiö vain kerta kaikkiaan on niin sisäisen näkökyvyn ulottumattomissa, niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava, että jopa oma kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin antaa sen kasvaa ja syntyä? Mitä meistä oikein on tullut?
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstraktoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Itsenäisesti ajattelevaa ja hyvää elämää toivovaa naista. Onko todella niin, että piilossa kasvavan, ymmärrystä vailla olevan sikiön vuoksi naisen hyvinvointi on niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava asia, että jopa sen naisen kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin sen kyseisen naisen hyvinvointi elämässä? Mitä meistä on oikein tullut?
Ei se nainen ole mikään erillinen osa tässä yhtälössä. Miksi on niin, että hänen hyvinvointinsa ja hyvä elämänsä riippuu siitä, että jo olemassa oleva toinen ihminen tuhotaan? Miksi yhteiskunnastamme on tullut tällainen? Miksi raskautta ja lasten saamista kohtaan lietsotaan sellaista pelkoa, että ei-ideaalisessa tilanteessa raskaaksi tuleva joutuu kokemaan koko elämänsä ja minänsä joutuvan uhatuksi? Tuo parodioitu väite naisen kuolemasta parempana kuin hänen hyvinvointinsa on erittäin hyvä osoitus tästä mistä puhun.
Nainen on se pääosan esittäjä tässä yhtälössä. Hänen kehon ja mielen hyvinvointia abortinvastustajat haluavat hallita.
Väite naisen kuolemasta ei liene se parodian pointti tuossa, koska on ihan faktaa että haluamattaan raskaana olevan naisen elämä on riskin alaisena monestakin syystä. Parodian pointtina tässä ymmärtääkseni on se, että sen alkuperäisen kirjoituksen laatija ei ajatellut omaa napaansa pidemmälle, heitteli täysin geneerisiä, turhanpäiväisiä, jeesustelevia ja ajattelemattomia lausahduksia jotka toimivat minkä tahansa mielipiteen tueksi jos riittävän tyhmä on. Mitään ei ollut perusteltu tai ajateltu pidemmälle.
Hauskasti oli hoksattu tuo, kiitoksia vaan kirjoittajalle, meinasi vissyvesi purskahtaa suusta kun luin!
Itse olen abortinvastustaja, mutta en todellakaan halua "hallita naisen kehon ja mielen hyvinvointia", vaan vain ja ainoastaan puolustaa lapsen oikeutta saada elää.
No miten ajattelit toteuttaa sen loukkaamatta naisen oikeutta omaan kehoonsa?
Lapsen oikeus saada elää on suurempi oikeus kuin muut asiaan liittyvät oikeudet.
Ei tietenkään ole. Tai sitten voidaan myös todeta että minun oikeus elää yltäkylläistä elämää on suurempi kuin sinun mitkään oikeudet, joten sinun tulee palvella minua orjanani loppuelämäsi ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstrahoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Kehittyvää pientä ihmistä. Onko todella niin, että piilossa kasvava pieni sikiö vain kerta kaikkiaan on niin sisäisen näkökyvyn ulottumattomissa, niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava, että jopa oma kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin antaa sen kasvaa ja syntyä? Mitä meistä oikein on tullut?
Jos unohtaa hetkeksi kaiken rationalisoinnin ja abstraktoinnin ja hiljenee asian äärelle vähäksi aikaa, niin kaikkein järkyttävintä ja surullisinta tässä koko ankeassa keskustelussa (ei siis yksinomaan tässä ketjussa) on joidenkin täydellinen välinpitämättömyys, kovuus, julmuus, jopa suoranainen viha, niin ketä kohtaan? Itsenäisesti ajattelevaa ja hyvää elämää toivovaa naista. Onko todella niin, että piilossa kasvavan, ymmärrystä vailla olevan sikiön vuoksi naisen hyvinvointi on niin merkityksetön ja joillekin jopa valtaisaa raivoa aiheuttava asia, että jopa sen naisen kuolema alkaa olla varteen otettavampi vaihtoehto kuin sen kyseisen naisen hyvinvointi elämässä? Mitä meistä on oikein tullut?
Ei se nainen ole mikään erillinen osa tässä yhtälössä. Miksi on niin, että hänen hyvinvointinsa ja hyvä elämänsä riippuu siitä, että jo olemassa oleva toinen ihminen tuhotaan? Miksi yhteiskunnastamme on tullut tällainen? Miksi raskautta ja lasten saamista kohtaan lietsotaan sellaista pelkoa, että ei-ideaalisessa tilanteessa raskaaksi tuleva joutuu kokemaan koko elämänsä ja minänsä joutuvan uhatuksi? Tuo parodioitu väite naisen kuolemasta parempana kuin hänen hyvinvointinsa on erittäin hyvä osoitus tästä mistä puhun.
Nainen on se pääosan esittäjä tässä yhtälössä. Hänen kehon ja mielen hyvinvointia abortinvastustajat haluavat hallita.
Väite naisen kuolemasta ei liene se parodian pointti tuossa, koska on ihan faktaa että haluamattaan raskaana olevan naisen elämä on riskin alaisena monestakin syystä. Parodian pointtina tässä ymmärtääkseni on se, että sen alkuperäisen kirjoituksen laatija ei ajatellut omaa napaansa pidemmälle, heitteli täysin geneerisiä, turhanpäiväisiä, jeesustelevia ja ajattelemattomia lausahduksia jotka toimivat minkä tahansa mielipiteen tueksi jos riittävän tyhmä on. Mitään ei ollut perusteltu tai ajateltu pidemmälle.
Hauskasti oli hoksattu tuo, kiitoksia vaan kirjoittajalle, meinasi vissyvesi purskahtaa suusta kun luin!
Itse olen abortinvastustaja, mutta en todellakaan halua "hallita naisen kehon ja mielen hyvinvointia", vaan vain ja ainoastaan puolustaa lapsen oikeutta saada elää.
No miten ajattelit toteuttaa sen loukkaamatta naisen oikeutta omaan kehoonsa?
Nainen päätti jo oikeudestaan tekemällä jotain missä on riski tulla raskaaksi. Ei ole vauvan vika.
Ei päättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaa vauvaa ei saa tappaa tietenkään, abortissa ei kuitenkaan ole tästä kyse. Ja tieteellisesti on tutkittu ja todistettu miksi oikeus aborttiin on pienempi paha kuin sen kieltäminen. Abortti tilastot jos saataisiin alas, niin lapsisurmat saataisiin ylös. Myös naisten kuolemat olisivat nousussa. Vammautuneiden lasten syntymät nousuun (henkareilla, huumeilla tms. Vammautuneet), Mt ongelmat nousuun jne.
Maailma täynnä oropoja (adoptiota hakevia perheitä on suomessa n. 2000 jos sitäkään) mitäs näille tilastoille sitten tehtäisiin, kun se kaikki elämä on kerran arvokasta?Eii mitä raskaana olevat naiset sitten odottavat, jos ei omaa vauvaa?
Nimenomaan. "Odottavat." Se vauva syntyy sitten joskus, jos on syntyääkseen. Ennen syntymää sitä kuitenkaan ei ole juridisesti olemassa.
L
Ajattelutapamme on muututtava. Meidän on tultava sellaisiksi ihmisiksi, jotka ei-suunnitellun raskauden kohdatessaan osaavat muuttaa ajattelu- ja toimintatapojaan ja sopeutua tilanteeseen mahdollisen pelon ja epävarmuuden voittaen. Meidän täytyy alkaa ymmärtää, että on suurempia ja tärkeämpiäkin asioita kuin omien suunnitelmiemme häiriötön eteneminen ja kaiken kontrollointi, joka ei kuitenkaan koskaan voi täysin onnistua, oli tilanne mikä hyvänsä. On myös alettava ymmärtää, että jälkeläisen saaminen ei merkitse sitä eksistentiaalista kuolemaa, jota useimmat raskautta ja lisääntymistä pelkäävät kammoavat. Meidän on alettava ajatella, että jokainen lapsi on vaivan arvoinen, varsinkin oma. Tämä on vielä täyttä utopiaa, joten säästäkää vihanne. Muutos voi kuitenkin alkaa aivan pienestäkin.