Lue keskustelun säännöt.
Päälle puhuminen - kun mikään ei auta
Onko kokemuksia ihmisistä, jotka keskeyttävät ja puhuvat päälle?
Minulla on muutamia tällaisia lähisukulaisissani (pakko pitää yhteyttä).
Ei auta, vaikka olen vuosikausia jopa vihaisesti sanonut, että "älä keskeytä, vaan kuuntele lause loppuun". Olen siis kymmeniä kertoja sanonut, että keskeyttäminen on ärsyttävää.
Keskeyttäminen on siis systemaattista. Monesti keskeytetään jo kesken ENSIMMÄISEN lauseen, kun olen saanut sanottua tyyliin 4 sanaa. Ja se keskeytys tapahtuu niin, että tämä keskeyttäjä alkaa puhumaan monologiaan ja yritän siihen väliin ujuttaa tarinani sana sanalta. Niin raivostuttavaa! Puhelimessa tämä korostuu, sillä päällekkäin puhuminen ei vain onnistu, kumpikaan ei kuule toisiaan. Olen siis yrittänyt sitäkin, että sinnikkäästi yritän saada edes sen ensimmäisen lauseeni loppuun.
Mistä tämä keskeyttäminen johtuu?
Mikä siihen auttaa? Muuta kuin olla sitten juttelematta näiden ihmisten kanssa?
Kommentit (264)
Usein se henkilö, jonka päälle puhutaan, on aika perusteellinen selittämään tai pitkäpiimäinen puhetavaltaan. Joskus ihan vaan tylsä tyyppi, aivan yksinkertaisesti. Ei kukaan jaksa kuunnella, kun joku selittää rautalangasta vääntäen kuin vajaamieliselle eikä liioin toisen umpitylsiä selityksiä epäkiinnostavista aiheista. Tämä on juttu, jota voi itsessään itse kukin reflektoida.
Toinen päällepuhuttu on sanojen hakija, joka ei löydä käsitteitä tai osaa ilmaista asiaa ja on usein kiitollinen päällepuhujan avusta. Erityisesti tätä tapahtuu, jos puhutaan muuta kuin omaa äidinkieltä.
Kolmas päällepuhuttu on vain itsekeskeisen ihmisen uhri. Osa ihmisistä on sellaisia, että ei kiinnosta kuin omat jutut. Sellainen keskeyttäminen ja päällepuhuminen on raivostuttavaa. Erityisesti, jos päällepuhuja ilmaisee ettei ole kuunnellut päällepuhuttua ollenkaan. Näistä tyypeistä kannattaa pyrkiä eroon, jos kohdan 1 itsereflektiosta ei muuta johdu.
Ennen kuin joku ottaa nokkiinsa, niin totean että itse olen molemmilla puolilla aitaa: esim eksän pitkäpiimäiset hänen ammattialaansa liittyvät jutut veivät järjen, kun tajusin jo 30%:n kohdalla mitä lopputulemaa hän oli pohjustamassa. Pakko sellainen jauhanta oli keskeyttää jo mt-syistä. Nyksä puolestaan on enemmän keskeyttäjä, mutta hänen tarinansa ovat varsin lennokkaita ja viihdyttäviä. Itsereflektoin omat juttuni useimmiten tylsemmiksi, mutta joskus toki läppään takaraivolle tätä kuuntelulla ollutta egoistisesta käytöksestä. Niin, ja puhelinkokouksissa kyllä autan kaveria pulassa, kun hän etsii käsitteitä tai etsii tapaa ilmaista itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut itsessäni tälläisiä 'päälle puhumusien' oireita. Ehkä siksi huomannut koska niitä ei aiemmin ole ollut. Tarkoitukseni on karsia ne pois koska en itsekkään pidä siitä että joku puhuu päälle. Sitten jos niitä oikeasti vanhana saan niin ne voi laittaa vanhuuden piikkiin. Olen nyt 61 joten vielä pitäisi ymmärtää että antaa toisten puhua asian loppuun ennenkuin suunsa aukaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä aika koomisia nämä tyypit, jotka kehottavat vaan olemaan olematta tekemisissä puheliaampien ihmisten kanssa, kun heidän puhetyyli ei miellytä. Osoittaa mahtavia viestintätaitoja ja aitoa kiinnostusta kanssaihmisistä. Eli eipä taida heilläkään paljon ihmissuhdetaitoja olla.
Aika koomista on olla vapaaehtoisesti negatiivisia fiiliksiä tuottavien ihmisten seurassa ja vielä valittaa siitä.
Elämä on liian lyhyt aika tuhlattavaksi tuollaisessa seurassa.Viestintätaidot ja aito kiinnostus kanssaihmisiin kohdistuu tietysti positiivista energiaa tuottaviin tyyppeihin tässä väliaikaisessa elämässä. Kyynaamat eivät pääse jatkoon, niin se vain menee.
Tätä tämä elämä nykyisin on. Joko on sitä positiivista energiaa tuottava tai sinut deletoidaan pois häiritsemästä. Aito kiinnostus kohdistuu vain hyötyyn. Vaikka sitten ihan vaan siihen hyötyyn, että toinen antaa sitä postiivistä energiaa. Jos kaverista saa vielä muuta hyötyä, aina vaan parempi juttu. Kallisarvoisesta elämästä on saatava itselle ulos se paras mahdollinen hyöty/aika/rahasuhde tai olet tuhlannut itsesi.
Ennen ystävä tunnettiin hädässä, nyt hyödyssä. Jos sinun seurasi kelpaa tarkoittaa se sitä, että olet hyödyksi, etkä tuhlaa toisen aikaa. Onnea sinulle. Jos et kelpaa ystäväksi, on se vain merkki siitä, että olet se ottava osapuoli, negatiivinen ja rasite. Ehkä jopa sairas ja elämäsi on liian negatiivista, että kelpaat muiden seuraan.
Oletko itse tälläinen negatiivista energiaa ympärilleen tuottava ihminen jonka seurassa ei haluta olla?
Kyllä hyvät tyypit saavat ystäviltään tukea hädässä ollessaan tai huonon elämäntilanteen takia.
Ikävät ja negatiiviset ihmiset eivät valikoidu ystäviksi ylipäänsä alunperinkään.
Mulla oli pitkiä, tylsiä monologeja puhuva ystävä. Saattoi luetella kauppalistaa ja puhua siitä, mitä laittaa huomenna ruoaksi minuuttikaupalla. Sitten, kun itse "puhuin päälle" eli yritin jotenkin osallistua keskusteluun, hän suuttui, kun hänellä oli juttu kesken. Itse en ole erityisen puhelias ja en puhu tuollaisella monologityylillä, vaan tykkään keskustella niin, että ajatuksia vaihdetaan, ja puhutaan vuorotellen, niin että kyseessä on oikeasti dialogi eikä monologi monologin perään.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulin yhdestä mun kaverista pitkään, että kyseessä on vaan harmiton yksilöllinen tapa jonka hyväksyin. Sitten jossain vaiheessa kun mulla oli elämässä vaikeaa, yritin puhua hänelle omista ongelmistani. Olinhan kuunnellut kymmeniä ellen satoja tunteja hänen monologejaan parisuhdeongelmista ja työongelmista ja sukulaisongelmista, lohduttanut, joskus antanut omia näkökulmia... Mutta sitten sen kerran kun olisin tarvinnut itse kuuntelijaa, ja sanoin että mulla olisi tällainen asia ja aloin kertoa sitä niin tuli kiire, ja heippa, jutellaan myöhemmin. Sama tapahtui aina jos otin esiin minkä tahansa oman asiani ja halusin kertoa siitä. Eli ei ollutkaan oikea ystävä joka vaan on kovin puhelias, vaan minä olin vain hänelle ilmainen kuunteleva puhelin, minä en henkilönä häntä kiinnostanut ollenkaan.
Sama kokemus. Tuntui todella typerältä ja typerryttävältä tajuta, että olin kuunnellut satoja ja tuhansia tunteja toisen selityksiä täysin irrelevanteista asioista (mm. mitä hänen katsomassaan tv-dokumentissa oli tapahtunut), mutta kun itsellä olisi ollut kerrankin itselleni tärkeä asia kerrottavana, eikä edes negatiivinen sellainen, toinen vaan toteaa, että hän on suunnitellut katsovansa televisiota ja hän ei halua nyt puhua.
Loppui siinä 13,5 vuoden ystävyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.
Totta kai huonolle käytökselleen voi paljonkin vaikka olisi mikä kirjainrimpsu diagnoosina.
Tuo on pelkkä tekosyy jolla kuvitellaan olevan oikeutettuja moukkamaisuuteen.
Juuri näin!
Puhelimessa toisen voi laittaa kaiuttimeen ja oman äänen mutelle ja ruveta vaikka tiskaamaan. Kyllä se monologi aina jossain vaiheessa loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.
Siis mitä h*ttiä? Todellakin adhd pystyy myös käytöstapoihin ja sitä tuo on. On ollut jo vuosikausia kyseinen diagnoosi (olen kolmekymppinen nainen, saanut kun olin nuori tyttö, joten voitte vain miettiä miten pahana on), en lääkityksellä, koska ei löydy sopivaa ja silti kykenen kuuntelemaan ihmisten asiat loppuun. Toki ajatus haahuilee välissä ties missä, mutta en koskaan keskeytä ihmistä ja ala puhumaan omia asioitani päälle. Olen myös kykeneväinen keskustelemaan asiasta, vaikka ajatus haahuileekin milloin missäkin. Olen kuinka innoissani tahansa. Tuo on niin moukkamaista ja typerää käytöstä ja täysin ääliön kuvan antaa ihmisestä ja se varsinkin jos piiloutuu jonkun diagnoosin taake. Jopa adhd pystyy hillitsemään itseään ulkoisesti, se on aivan sama mitä myrskyä käyt sisällä. Jos ei ole lapsena kasvatettu ja asetettu käytöstapoja niin ei niitä aikuisenakaan voi olettaa olevan. Adhd ei ole sama kuin käytöstapojen puute.
Kiitos tästä kommentista. Itse olen, ja ilmeisesti täällä moni muukin, kokenut, että ADHD-diagnoosin saanut katsoo diagnoosinsa olevan kuin "vapaudut vankilasta"-kortti, joka oikeuttaa huonon käytöksen: sen, että puhuu päälle, keskeyttää, ei kuuntele toista. Kiitos kun sanot niin kuin asia on: että riippumatta diagnooseista, ihmiseltä on lupa odottaa käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen tekee niin että huomaan että nyt lopettaa kuuntelemisen ja sitten aloittaa kesken kaiken ihan eri aiheesta. Ja selkeästi vielä naurahtaa omalle ilmeisesti paljon paremmalle jutulle ennen kuin aloittaa. Tulee niin aliarvostettu olo. Ja luonnollisesti aina puhuu päälle. Pakko ajatella että olen maailman tylsin ihminen.
Mä teen tuota tahtomattani ADHD:n takia. Ei vaan aivot pysy keskittyneenä yhteen asiaan kauaa. Ei ole kiinni siitä että toinen olisi tylsä, tapahtuu kaikkien kanssa. Myös kesken lukemisen, elokuvien, työnteon jne.
Sitten on opittava hyväksymään se, että kaikki eivät halua olla ystäviä tällä tavalla käyttäytyvän henkilön kanssa. Täällä on usein ollut keskustelua siitä, miksi ADHD-ihmisiä vihataan ja miksi kaikki loukkaantuvat heille niin helposti. Tässä yksi syy: harva jaksaa sitä, että keskustelukumppani ei pysty vastavuoroisuuteen, vaan jyrää toisen omilla, mielestään niin paljon mielenkiintoisemmilla jutuilla. Vaikka syy tällaiseen olisikin diagnosoitu ADHD niin ei se silti velvoita toista ihmistä olemaan vain kuunteleva korva loputtomalle puhutulvalle.
Ja mikä ikävintä: itsekeskeisyytensä ja heikot vuorovaikutustaitonsa ADHD:lla selittävät tekevät samalla hallaa ADHD-henkilöille, jotka ovat fiksuja eivätkä mene diagnoosin taakse piiloon. Ne huonokäytöksisimmät pilaavat helposti koko ihmisryhmän maineen.
Tärkeä kommentti, joka ansaitsee erillisen noston.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ystävä, joka jaksoi puhua itsestään, miesystävistään ja sänkypuuhistaan sekä mielenterveysongelmistaan vaikka miten pitkään. Hän aloitti monologinsa kysymällä kuulumiset ja malttoi kuunnella ehkä minuutin ennen kuin alkoi puhua päälle. Sain tehdä tarkentavia kysymyksiä, mutta muuten jouduin analysoimaan ja puntaroimaan hänen ongelmiaan. Jos hiljaisen hetken aikana aloin kertoa jostakin minua kiinnostavasta asiasta, hän suuttui ja tiuskaisi ettei ollut vielä lopettanut. Siedin hänen käytöstään, mutta lopulta laitoin välit poikki, sillä ystävät eivät ole terapeutteja.
Hyvä. Samoin olen tehnyt minäkin. Jokaisen, joka havaitsee itsessään joitakin masentumisen merkkejä, kannattaa pitää tämä mielessään ja taistella tietoisesti sitä vastaan, että alkaa käyttäytyä noin, puhua ja kiinnostua vain itsestään. Koska silloin on suuri vaara menettää ystäviä ja kavereita. Se, että ystävät ja kaverit kaikkoavat ympäriltä, masentaa lisää. Ja usein ne kaikkoavat ihan siitä syystä, miten itse on heitä kohdellut. (Tästäkin on omakohtaista karvasta kokemusta, siksi sanon.)
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut itsessäni tälläisiä 'päälle puhumusien' oireita. Ehkä siksi huomannut koska niitä ei aiemmin ole ollut. Tarkoitukseni on karsia ne pois koska en itsekkään pidä siitä että joku puhuu päälle. Sitten jos niitä oikeasti vanhana saan niin ne voi laittaa vanhuuden piikkiin. Olen nyt 61 joten vielä pitäisi ymmärtää että antaa toisten puhua asian loppuun ennenkuin suunsa aukaisee.
Täällä taas tapa hokea sama asia moneen kertaan. Pohjalla on lapsuus, äiti joka puhui päälle, ei ollut kovin fiksu. En tullut kuulluksi, sitten pitää toistella. Kyllä ne lapsuuden mallit vaikuttaa. Toki näitä voi opetella vanhempanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sellainen ystävä, joka soitteli ja kysyi ensin kuulumisia, johon pystyin lyhyesti vastata, mutta sitten alkoi hänen monologinsa, joka kesti ainakin puoli tunnista tuntiin, vaikka en olisi sanonut yhtään mitään väliin, eli hänelle oli aivan sama, saako vastakaikua, kun vain saa puhua. Lopetin vastaamasta hänen puheluihinsa jonkun ajan päästä, kun ahdisti vain niin kovasti. (Vaikka ihminen itse ei ole ollenkaan ahdistava, vaan varsinkin kasvotusten nähtynä ihan mukava! Mutta hänen puhelunsa koin -en niiden sisällön, vaan toisen ihmisen huomioimattomuuden vuoksi -todella ahdistavina.)
Mikähänsiinäkinoli kirjoitti:
Minulla oli sellainen ystävä, joka soitteli ja kysyi ensin kuulumisia, johon pystyin lyhyesti vastata, mutta sitten alkoi hänen monologinsa, joka kesti ainakin puoli tunnista tuntiin, vaikka en olisi sanonut yhtään mitään väliin, eli hänelle oli aivan sama, saako vastakaikua, kun vain saa puhua. Lopetin vastaamasta hänen puheluihinsa jonkun ajan päästä, kun ahdisti vain niin kovasti. (Vaikka ihminen itse ei ole ollenkaan ahdistava, vaan varsinkin kasvotusten nähtynä ihan mukava! Mutta hänen puhelunsa koin -en niiden sisällön, vaan toisen ihmisen huomioimattomuuden vuoksi -todella ahdistavina.)
Puhelun hän lopetti sanomalla nopeasti "No hei", että en ehtinyt loppuunkaan tuumata enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.
Totta kai huonolle käytökselleen voi paljonkin vaikka olisi mikä kirjainrimpsu diagnoosina.
Tuo on pelkkä tekosyy jolla kuvitellaan olevan oikeutettuja moukkamaisuuteen.
Juuri näin!
No ei sille kyllä voi tehdä niin paljon kuin toivoisi, siitähän ne sen aiheuttamat ongelmat tulevat. Jos kaikki oireet voisi kompensoida pois, pärjäisi jo aika hyvin asian kanssa. Itselläni lääkitys auttaa päällepuhumiseen, kuten muuhunkin oireistoon.
Päällepuhuminen ei ole tietoista, joten sitä on hyvin vaikea ennaltaehkäistä. Huomaan asian itse vasta muiden reaktioista. En siis silloin, tai varsinkaan ennen, kun se tapahtuu. Jos en saisi palautetta, en edes tietäisi että puhun päälle. En huomaa lääkityksen kanssa myöskään sen poisjäämistä, vaan muiden huomiot ovat tässä todisteena.
Ennenkuin sain lääkitykset, yritin ehkäistä näitä "tapaturmia" siten, etten juuri puhunut, ellei joku erikseen kysynyt juuri minulta jotain. Vastasin lyhyesti. En osannut katsoa puheenvuoroni ajoitusta, joten ainoa vaihtoehto välttää moka oli olla hiljaa. Kyllä tästäkin sitten mainittiin, joten suo siellä, vetelä täällä.
Mutta tietämättömille: tätä tarkkaamattomuus siis tarkoittaa. Että on ihan aikuisten oikeasti tahtomattaan tarkkaamaton. Ei huomaa kiinnittää huomiota ja tämä ei ole valinta johon voi vaikuttaa. Jos voisi valita, ei olisi tietenkään mitään syytä olla valitsematta sitä, mikä aiheuttaisi vähiten haittaa itselle ja muille.
Äidilläni oli kiusallinen tapa paitsi keskeyttää, niin myös vaihtaa puheenaihetta aivan naurettavaan suuntaan täysin yllättävästi. Hän ei ollut mitenkään vanha harrastaessaan tätä eikä myöskään ylipuhelias.
Esimerkiksi muistan lapsuudesta tapauksen, kun sukulaiset puhuivat Ruotsin vesillä karille ajaneesta Neuvostoliittolaisesta sukellusveneestä ja siihen liittyvästä kriisistä. Äitini täräytti siihen yht'äkkiä, että "mitä eri kaaleja te tiedätte". Toinen esimerkki oli enneunia koskeva keskustelu, jonka äiti keskeytti toteamalla tuttaville, että "onpa teillä kauniit verhot".
Yleensä kai äidille mieluisimpia keskustelun aiheita olivat sellaiset, joissa sukulaisilla tai tuttavilla oli mahdollisuus kehua retostella lastensa tai puolisoidensa saavutuksilla, mikä oli noloa ja pitkästyttävää.
Fyysinen väkivalta on yksi ihan tehokas ratkaisu AP:n kuvaamiin tilanteisiin.
Ei tuollaisille auta sanoa että älä puhu päälle ja kuuntele. Kannattaa ihan suosiolla vain olla itse hiljaa. Jos joku puhuu päälle ja keskeyttää, niin älä jatka sitä mitä olit sanomassa. Ole ihan hiljaa vaan. Odota. Kun toinen sitten ihmettelee, miksi olet hiljaa, niin älä edelleenkään sano yhtään mitään. Häntä alkaa rasittaa se hiljaisuus, jolloin hän puhuu, ja koettaa saada sinua vastaamaan. Älä vastaa. Ja jos hän sanoo "Niin sano vaan, minä keskeytin. Jatka vaan", niin älä edelleenkään sano mitään. Älä puhu enää yhtään mitään. Älä puhu mitään, vaikka hän kysyisikin mielipidettäsi johonkin.
Ja toimit noin joka kerta. Et puhu yhtään mitään, jos sinut keskeytetään. Jossain vaiheessa hän ehkä tajuaa, että sinä et tosiaan enää puhu mitään, kun sinut keskeyttää. Siihen voi mennä aikaa. Mutta anna mennä.
Puhelimessa taas voit lyödä luurin korvaan kun hän puhuu päälle. Laita vaikka tekstari perään (jos käytätte kännyköitä eikä lankapuhelimia), että "Taas sinä puhuit päälle ja keskeytit." Ja jos soittaa takaisin, niin älä vastaa. Älä vastaa vaikka soittaisi kuinka monta kertaa. Älä vastaa myöskään tekstareihin. Anna olla.
Joka tapauksessa älä hyväksy sitä että sinun päällesi puhutaan. Jos kerta toisensa jälkeen vain jatkat sitä mitä olit sanomassa, annat sen kuvan, että keskeyttämisesi on ok, kun et ole moksiskaan ja kerrot asiasi lopulta kuitenkin loppuun, vaikkakin 265 parin sanan pätkässä.
Lopeta puhuminen heti ensimmäiseen keskeytykseen. Mitä kauemmin voit olla hänen kanssaan kahden samassa tilassa, niin sitä parempi. Tuollaista hölisijää vaivaannuttaa pelkkä hiljaisuus. Ja se on tarkoituskin. Saada hänelle epämukava olo, kun taas puhui päälle ja keskeytti.
Olen testannut aika moniin ja toimii. Pari ihmistä oppineet todella hyväkäytöksisiksi eivätkä ole enää puhuneet päälle ja keskeyttäneet. Jotkut hölisevät edelleen mutta huomaavat nopeasti ollensa typeriä, ja tukkivat turpansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oot niin hidas ettei kukaan jaksa kuunnella
No eiköhän se "vika", että puhuu toisen ihmisen puheenpäälle jatkuvasti ole kuitenkin sen päällepuhujan vika, eikä sen jonka puheen päälle puhutaan. Jotkut vaan on päällepuhujia, eikä ne näköjään virhettään huomaa.
Meilläkin mies helposti alkaa puhumaan minun puheen päälle ja monesti, jos meitä on koolla enemmän, huomaan, että se vaivaa muita ja he olisivat selvästi halunneet kuulla, mitä minä olin sanomassa.
Kahdestaan ollessa mies ei välttämättä puhu minun puheen päälle ja jos puhuu, sanon hänelle, että kuuntele loppuun mitä sanon, mutta vieraiden aikana ei viitsi toista "nolata".
Jos olen tällaisessa tilanteessa niin usein sen päällepuhujan lopetettua kysyn tältä keskeytetyltä ystävälliseen sävyyn että mitä olitkaan sanomassa siitä kertomastasi asiasta. En siis osoita päällepuhujaa ja nolaa, mutta yleensä jos yhtään on fiksu, niin huomaa silti palautteen tuosta.
Tämä on tosi hyvä ja toimiva keino. Olen ollut pari kertaa sellaisessa tilanteessa, ja ainakin silloin toimi hyvin, päälle puhuja ei puhinut loppuiltana enää mitään. Vastasi lyhyesti kysyttäessä ja juttelijat saivat jutella rauhassa keskenään.
kaksi syytä tuli mieleen:
ns. puhelias narsisti, eli tyyppi on rakastunut omaan ääneensä. Hän kokee kontroloivansa tilaa ja ihmisiä pälisemällä.
Tilanne: Sanot hänelle, että luit mielenkiintoisen artikkelin esim. egyptin muumioista. Et ehdi sanoa kuin pari sanaa niin hän alkaa monologin aiheesta josta hän ei tiedä mitään. Häntä ei kiinnosta mitä sinulla on mielessä, häntä kiinnostaa vain oma ääni.
Hän pälisee vaikka huomaa, että et jaksa enää toista tuntia kuunnella. Hän pystyy pälisemään vaikka viisi tuntia putkeen.
Hän ei ikinä "häviä" väittelyä, sillä hänen vastustajansa uupuu ennenpitkään toisen jankkaukseen ja "vaahtoamiseen". Hänellä on voittamaton tarve olla aina oikeassa.
Toinen syy voi olla adhd. He eivät yksinkertaisesti malta odottaa puheenvuoroa. Heidän keskittymiskykynsä on todella heikko kun heillä on jotain "kielen päällä".
Se on neurologinen vamma, jota heidän on toisinaan vaikea hallita. Se ei siis ole merkki halveksunnasta tai ilkeydestä.
Anoppini on ihan mukava ihminen. Tosin hänellä on yksi ikävä tapa. Kun kerron (tai kuka vaan puhuu) hänelle jotain juttua niin hän on heti samaa mieltä jo ennen kun edes pääsen jutun loppuun. Usein käy niin että en pääse edes kertomaan jutun pääpointtia kun hän jo keskeyttää, myöntelee ja on samaa mieltä. Siinä on monta kertaa anoppi jäänyt asiasta ihan väärään käsitykseen kun ei kuuntele loppuun. Lisäksi hänellä on huono kuulo eikä suostu käyttämään kuulolaitetta joten on liian hankalaa alkaa väkisin pakkosyöttää hänelle asioiden oikeaa laitaa. Aaargh!