Päälle puhuminen - kun mikään ei auta

Vierailija kirjoitti:

Itse olen asunut pitkään ulkomailla ja puhunkin enimmäkseen ulkomaalaisten kanssa. Jos ei niitä keskeyttäisi, ikinä ei voisi sanoa yhtään mitään. Ja sitten ne vielä pitäisivät epäkohteliaana möllinä kaiken muun lisäksi. Olen alkanut itsekin ajatella, että suomalainen sana päivässä, kaks parhaassa-puhetapa on aika hemmetin tylsä muille osallistujille.

Onhan se tylsää, mutta ei sille oikein voi mitään. Täällä kun on porukassa 2-4 joilla juttu luistaa hyvin, muiden on parempi olla hiljaa. Ensinnäkin niiden muiden jutut ei kiinnosta samanhenkisiä kaveruksia ja toisekseen ei niiltä saa suunvuoroa.

Jos ei puhu päälle, juttu vaihtuu ennen kun on saanut sanottua lyhyttäkään kommenttia väliin. Moni valitsee olla hiljaa.

Sitten ne samat tyypit ihmettelee möllejä, jotka ei puhu mitään. Päättäisivät nyt, haluavatko toiset mukaan keskusteluun vai ei.

Keskeyttäjissä ja keskeytettävissä on tasan yhtä paljon monologin pitäjiä.

Mulla on yksi tuttu, joka on varmaan mahdottomin päällepuhuja. Selittää sitä ADHD:lla, mutta come on.

Olen itse hyvinkin puhelias ihminen, joka nauttii nopeatempoisesta keskustelusta, mutta hänen seurassaan en voi kuin olla hiljaa. Ei puheeseen tule kuin lyhyitä välejä, joihin voisi äkkiä yrittää jotakin sanoa, mutta ei sellainen edes ole keskustelemista. Viimeksi hänen luonaan yökylässä en puhunut valehtelematta montaakaan kokonaista lausetta koko aikana, koska sellaista väliä ei vaan tullut. Hän jopa laittoi lopulta perään viestin, että hei, en muistanut lainkaan kysyä mitä sulle kuuluu. :)

Harmittaa oikeasti, koska kyseessä on ystävällinen ja kiva ihminen, kun kommunikoidaan kirjoittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia? Itse keskeytän joskus, jos minulla on juuri siihen asiaan jotain relevanttia lisättävää. En ole ikinä huomannut, että ihmisiltä unohtuisi siinä ajassa se ajatus, mitä olivat sanomassa.

Eikö SULLA pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia että voisit odottaa lisäyksesi kanssa kunnes toinen on puhunut lauseensa loppuun?!

Miksi kirjoitat sanan "sulla" isoin kirjaimin?

ADHD, hohhoijaa. Typeryyttä ja moukkamaisuutta selitetään tällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia? Itse keskeytän joskus, jos minulla on juuri siihen asiaan jotain relevanttia lisättävää. En ole ikinä huomannut, että ihmisiltä unohtuisi siinä ajassa se ajatus, mitä olivat sanomassa.

Eikö SULLA pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia että voisit odottaa lisäyksesi kanssa kunnes toinen on puhunut lauseensa loppuun?!

Ja hiljaa möllöttäisin viisi minuuttia, kun joku hidas hämäläinen selittää ummet lammet ilman päätä taikka häntää... juu, olisihan se varmasti kyseisen Euroopan omistajan mielestä kivaa, kun kaikki vaan hiljaa ja vastaan väittämättä kuuntelisivat viisauden sanoja, vaikka sitten kyyneleet valuisi tylsyyden takia.

Sivusta höpisen.

Ihmiset on erilaisia. Joutuu se hidas hämäläinenkin sopeutumaan sinun viisaisiin sanoihisi. Hän saattaa ajatella, että höpötät mitä sylki suuhun tuo, etkä edes ehdi ajatella mitä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia? Itse keskeytän joskus, jos minulla on juuri siihen asiaan jotain relevanttia lisättävää. En ole ikinä huomannut, että ihmisiltä unohtuisi siinä ajassa se ajatus, mitä olivat sanomassa.

Eikö SULLA pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia että voisit odottaa lisäyksesi kanssa kunnes toinen on puhunut lauseensa loppuun?!

Miksi kirjoitat sanan "sulla" isoin kirjaimin?

Huutaa kun on hätäinen. Eri tavalla epäkohtelias. Tai sitten ajattelee kirjoittaessaan jotain tuttua joka keskeyttää hänet koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tuttu, joka on varmaan mahdottomin päällepuhuja. Selittää sitä ADHD:lla, mutta come on.

Olen itse hyvinkin puhelias ihminen, joka nauttii nopeatempoisesta keskustelusta, mutta hänen seurassaan en voi kuin olla hiljaa. Ei puheeseen tule kuin lyhyitä välejä, joihin voisi äkkiä yrittää jotakin sanoa, mutta ei sellainen edes ole keskustelemista. Viimeksi hänen luonaan yökylässä en puhunut valehtelematta montaakaan kokonaista lausetta koko aikana, koska sellaista väliä ei vaan tullut. Hän jopa laittoi lopulta perään viestin, että hei, en muistanut lainkaan kysyä mitä sulle kuuluu. :)

Harmittaa oikeasti, koska kyseessä on ystävällinen ja kiva ihminen, kun kommunikoidaan kirjoittamalla.

Kuten joku jo totesi, ja kuten itsekin olen saanut kokea, ADHD-ihminen voi hyvinkin selittää omaa huonoa käytöstään diagnoosillaan - ja saattaa itsekin uskoa siihen, että se on se sairaus, joka saa hänet vain puhumaan omista ja itseä kiinnostavista asioista. Ja kun se on se sairaus, niin eihän sille mitään vaan voi. Eli että ihminen ei edes yritä tarkastella omaa toimintaansa ulkoapäin, miltä se vaikuttaa muiden mielestä. Hän vain on millainen hän on ja se johtuu ADHD:sta. Sitten ihmettelee, kun ei saa ketään kahviseuraksi tai reissuseuraksi tai minnekään tapahtumiin seuraksi.

On onneksi ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä, jotka ovat fiksuja ja kykeneviä itsereflektioon ja joilla on jokin käsitys maailmasta ja sosiaalisista suhteista ja jotka täälläkin - kiitos siitä - kertovat, että ei ADHD ole sama asia kuin huonot käytöstavat ja että huonosti käyttäytyvät ADHD:t pilaavat muiden diagnoosin saaneiden maineen.

Sanna Marin on juuri tätä päälle puhuja tyyppiä. Suorastaan huutaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen asunut pitkään ulkomailla ja puhunkin enimmäkseen ulkomaalaisten kanssa. Jos ei niitä keskeyttäisi, ikinä ei voisi sanoa yhtään mitään. Ja sitten ne vielä pitäisivät epäkohteliaana möllinä kaiken muun lisäksi. Olen alkanut itsekin ajatella, että suomalainen sana päivässä, kaks parhaassa-puhetapa on aika hemmetin tylsä muille osallistujille.

Onhan se tylsää, mutta ei sille oikein voi mitään. Täällä kun on porukassa 2-4 joilla juttu luistaa hyvin, muiden on parempi olla hiljaa. Ensinnäkin niiden muiden jutut ei kiinnosta samanhenkisiä kaveruksia ja toisekseen ei niiltä saa suunvuoroa.

Jos ei puhu päälle, juttu vaihtuu ennen kun on saanut sanottua lyhyttäkään kommenttia väliin. Moni valitsee olla hiljaa.

Sitten ne samat tyypit ihmettelee möllejä, jotka ei puhu mitään. Päättäisivät nyt, haluavatko toiset mukaan keskusteluun vai ei.

Keskeyttäjissä ja keskeytettävissä on tasan yhtä paljon monologin pitäjiä.

Tätä samaa on työpaikalla. Jotkut ihmiset puhuu sujuvasti heti toisen perään niin ettei muille jää suunvuoroa. Joskus kun tulee hiljainen hetki ja innostuu että nyt pääsee sanomaan ja alkaa puhua, niin voi siltä edelliseltä puhujalta tulla murhaava ääni korotettuna ja puhe jatkuu ja jatkuu. Huokaus.

Eikä se puhuja itse älyä mikä mättää, on olevinaan että toinen yritti törkeästi keskeyttää.

Ehkä he ovat sairaita - tai juttusi ovat käsittämättömän tylsiä. Kirjoituksesi perusteella vaikutat epäkohteliaalta. 

Yleensä ne jotka on suuna päänä äänessä koko ajan, toistaa itsestäänselvyyksia monta kertaa putkeen.

Lyhyemminkin voisi asiat ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vähän sellainen päällepuhuja kuten useimmat mun suvussa. Meillä se johtuu liiasta energisyydestä ja innokkudesta ja ADHD:stä (en pysty keskittymään sen toisen juttuihin) eikä ole pahantahtoista. Lisäksi itse nautimme "kiihkeästä" keskustelusta jossa puhutaan päälle. Itse yritän toki hillitä sitä silloin jos muut ei vaikuta samantyyppisiiltä keskustelijoilta, mutta varmaan silti välillä tulee puhuttua päälle. 

Mutta jos olet kerran jo monta kertaa sanonut asiasta eikä se auta, niin ei sulla ole juuri muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä heidän tapa tai lopettaa yhteydenpito näihin ihmisiin ellei sitä voi hyväksyä.

Meidän suvussa sama, monta adhd-aikuista ja kaikki puheliaita. Ei ole pahantahtoista ja itsekin olen omaksunut saman tavan, jos aion saada sanottua jotain johonkin väliin. Kaikki puhuvat toistensa päälle koko ajan, mutta juttu etenee iloisesti ja sujuvasti. Usein jopa monta juttua yhtä aikaa.

Kuitenkin olen kiinnittänyt asiaan huomiota, jos puhun muiden kuin lähipiirin kanssa, sillä en pidä keskeyttämistä hyvänä asiana ja pyrin siihen, etten tekisi itse niin. Ja pyydän anteeksi tai vaikenen ja kehotan jatkamaan, jos huomaan kuitenkin tehneeni. Ei ole kysymys siitä, etten kuuntelisi tai olisi kiinnostunut, vaan totutusta tavasta, josta koetan poisoppia, ja puhtaasti siitä, että hyvästä keskustelusta innostuu huomaamattaankin.

Asia erikseen sitten sellaiset ihmiset, joista huomaa, ettei muu kuin se oma asia kiinnosta pätkääkään ja ignooraa täysin keskustelukumppanin. Sellainen on inhottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia? Itse keskeytän joskus, jos minulla on juuri siihen asiaan jotain relevanttia lisättävää. En ole ikinä huomannut, että ihmisiltä unohtuisi siinä ajassa se ajatus, mitä olivat sanomassa.

Eikö SULLA pysy ajatus päässä kymmentä sekuntia että voisit odottaa lisäyksesi kanssa kunnes toinen on puhunut lauseensa loppuun?!

Ja hiljaa möllöttäisin viisi minuuttia, kun joku hidas hämäläinen selittää ummet lammet ilman päätä taikka häntää... juu, olisihan se varmasti kyseisen Euroopan omistajan mielestä kivaa, kun kaikki vaan hiljaa ja vastaan väittämättä kuuntelisivat viisauden sanoja, vaikka sitten kyyneleet valuisi tylsyyden takia.

Eipäs haukuta ja yleistetä hämäläisiä. Itse olen hämäläinen enkä ole tuollainen hidas ummet ja lammet selittäjä vaan päin vastoin. Hitaan hämäläisen on ehkä ennemmin vaikeampi hypätä sinne väliin puhumaan kun suupaltit selittelee ummet ja lammet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tuttu, joka on varmaan mahdottomin päällepuhuja. Selittää sitä ADHD:lla, mutta come on.

Olen itse hyvinkin puhelias ihminen, joka nauttii nopeatempoisesta keskustelusta, mutta hänen seurassaan en voi kuin olla hiljaa. Ei puheeseen tule kuin lyhyitä välejä, joihin voisi äkkiä yrittää jotakin sanoa, mutta ei sellainen edes ole keskustelemista. Viimeksi hänen luonaan yökylässä en puhunut valehtelematta montaakaan kokonaista lausetta koko aikana, koska sellaista väliä ei vaan tullut. Hän jopa laittoi lopulta perään viestin, että hei, en muistanut lainkaan kysyä mitä sulle kuuluu. :)

Harmittaa oikeasti, koska kyseessä on ystävällinen ja kiva ihminen, kun kommunikoidaan kirjoittamalla.

Kuten joku jo totesi, ja kuten itsekin olen saanut kokea, ADHD-ihminen voi hyvinkin selittää omaa huonoa käytöstään diagnoosillaan - ja saattaa itsekin uskoa siihen, että se on se sairaus, joka saa hänet vain puhumaan omista ja itseä kiinnostavista asioista. Ja kun se on se sairaus, niin eihän sille mitään vaan voi. Eli että ihminen ei edes yritä tarkastella omaa toimintaansa ulkoapäin, miltä se vaikuttaa muiden mielestä. Hän vain on millainen hän on ja se johtuu ADHD:sta. Sitten ihmettelee, kun ei saa ketään kahviseuraksi tai reissuseuraksi tai minnekään tapahtumiin seuraksi.

On onneksi ADHD-diagnoosin saaneita ihmisiä, jotka ovat fiksuja ja kykeneviä itsereflektioon ja joilla on jokin käsitys maailmasta ja sosiaalisista suhteista ja jotka täälläkin - kiitos siitä - kertovat, että ei ADHD ole sama asia kuin huonot käytöstavat ja että huonosti käyttäytyvät ADHD:t pilaavat muiden diagnoosin saaneiden maineen.

Se mikä on kohteliasta, määrittyy valtaväestön taipumusten ja mieltymysten mukaan. Kuten muutama täällä totesi, puhuvat adhd-ihmiset toistensa päälle, eikä kukaan loukkaannu tai pidä tätä epäkohteliaana. Itse ymmärrän, millaista käytöstä muut odottavat ja toivovat ja pyrin toimimaan sen mukaan. Olen huomaavainen ja kohtelias, mikä minulla tarkoittaa hyvin rauhallista ja mietittyä kommunikointia. Kuuntelen pääosin, jotta vältän epämiellyttävät tilanteet. Rajoitan spontaaniutta, jottei tule huolimattomuusvirheitä ajoituksessa tai äänen volyymissa.

Mutta tässä on se ongelma, että vaikka minä sopeudun ja näen siihen hirveästi vaivaa, eivät muut yleensä palauta palvelusta. Yksisuuntainen tie. He eivät huomioi sitä, mikä minulle olisi helpompaa (olla oma itseni ja OIREET voisi jättää ymmärtäväisesti huomiotta). Huomiointi ja ystävällisyys ei silloin ole molemminpuolista. Minulla on ystäviä ja tulen muiden kanssa hyvin toimeen, mutta välillä miettii mitä arvoa on suhteilla joissa ei voi olla itsensä tai edes sinnepäin. Jotka toimivat vain jos minä joustan muiden sääntöjen ja toiveiden mukaan, mutta muut eivät edes yritä kauheasti asettua minun asemaani. Eivät pohdi, että minulle saattaa olla yhtä kuormittavaa peittää jatkuvasti tietoisesti oireita kuin heille olisi yrittää ymmärtää ja sietää niitä välillä. Jotkut tähän pystyvät empaattisesti ja ottavat oireet oireina, suhtautuvat niihin lempeästi ja ymmärtäväisesti, näkevät niiden taakse. Sen muun mitä myös olen niiden ilmiasun takana.

Kyllä, ongelma on minulla. Mutta en itsekään tartu muiden heikkoihin kohtiin, nolaa tai säti jos joku muu on ajattelematon. Ei ymmärrä heti jotain, tai on erilainen suhteessa minuun tai muihin. Annan muiden olla omia itsejään ja yritän myötäelää. Koska tiedän miltä se vastakohta tuntuu, enkä toivo sitä muille.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näihin on pakko pitää yhteyttä? Ei lähisukulaisuus merkitse mitään.

Joa alkaa puhelimessa puhua päälle, katkaiset puhelun. Niin monta kertaa, että oppii. Jos alkaa kasvokkain puhua päälle, huudat, että HILJAA. Niin monta kertaa, että oppii.

Edelleenkään mikään laki tai asetus ei pakota millään tavalla olemaa tekemisissö lähisuvun kanssa. Jos olette samoissa juhlissa, käännät selkäsi. Et kai sinä nykytilanteeseenkaan ole tyytyväinen, joten mitä väliä?

Juuri näin. En ole vastannut kymmeneen vuoteen äitini puheluihin. Toimii hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä aika koomisia nämä tyypit, jotka kehottavat vaan olemaan olematta tekemisissä puheliaampien ihmisten kanssa, kun heidän puhetyyli ei miellytä. Osoittaa mahtavia viestintätaitoja ja aitoa kiinnostusta kanssaihmisistä. Eli eipä taida heilläkään paljon ihmissuhdetaitoja olla.

Aika koomista on olla vapaaehtoisesti negatiivisia fiiliksiä tuottavien ihmisten seurassa ja vielä valittaa siitä.

Elämä on liian lyhyt aika tuhlattavaksi tuollaisessa seurassa.

Viestintätaidot ja aito kiinnostus kanssaihmisiin kohdistuu tietysti positiivista energiaa tuottaviin tyyppeihin tässä väliaikaisessa elämässä. Kyynaamat eivät pääse jatkoon, niin se vain menee. 

Oletko yrittänyt puhua asiasta niiden "kyynaamojen" kanssa? Vai oletko mykkä tai hidasjärkinen vai mikä on ongelmasi?

Katsos kun ei ole mitään tarvetta tai pakkoa puhua kenenkään käärmeen kanssa. Oletko joku juttelu riippuvainen. Noloa.

Ihan eri

Vierailija kirjoitti:

kaksi syytä tuli mieleen:

ns. puhelias narsisti, eli tyyppi on rakastunut omaan ääneensä. Hän kokee kontroloivansa tilaa ja ihmisiä pälisemällä.

Tilanne: Sanot hänelle, että luit mielenkiintoisen artikkelin esim. egyptin muumioista. Et ehdi sanoa kuin pari sanaa niin hän alkaa monologin aiheesta josta hän ei tiedä mitään. Häntä ei kiinnosta mitä sinulla on mielessä, häntä kiinnostaa vain oma ääni.

Hän pälisee vaikka huomaa, että et jaksa enää toista tuntia kuunnella. Hän pystyy pälisemään vaikka viisi tuntia putkeen.

Hän ei ikinä "häviä" väittelyä, sillä hänen vastustajansa uupuu ennenpitkään toisen jankkaukseen ja "vaahtoamiseen". Hänellä on voittamaton tarve olla aina oikeassa.

Toinen syy voi olla adhd. He eivät yksinkertaisesti malta odottaa puheenvuoroa. Heidän keskittymiskykynsä on todella heikko kun heillä on jotain "kielen päällä".

Se on neurologinen vamma, jota heidän on toisinaan vaikea hallita. Se ei siis ole merkki halveksunnasta tai ilkeydestä.

Ei hassumpi analyysi. Kumpaankin tyyppiin olen törmännyt. Toi narsku-osasto ei koskaan lopeta, eikä opi. Heillä ei ole siihen mitään tarvetta. ADHD-ihmiset voivat kyllä oppia, kun tästä heille toistuvasti ja koko ajan annetaan palautetta. 

Vierailija kirjoitti:

Suurinta osaa ihmisistä jaksan kuunnella hyvin. Ja sitten on muutama, joka on uskomattoman hidas puhumaan ja jaarittelee asian ympärillä. Yritän nopeuttaa asiaa keskeyttämällä kysymyksellä, joka palauttaa asian ja loikkii välivaiheiden yli.

Tekis mieli aina huutaa ASIAAN ! Varsinkin kun on kiire.

Itse olen päälle puhuja ja tiedostan sen. Yritän kuitenkin pidätellä eten puhu päälle ja monesti tuosta syystä en kuule yhtään mitään mitä toinen puhuu kun haluaisin vaan sanoo sen oman jutun..ja tiedän ettei saa keskeyttää..dg itseltäni puuttuu, mutta suvussa on niin monta adhd tapausta että todennäköisesti se on itselläkin..järki sanoo miten pitää käyttäytyä, mutta aivot huutaa muuta..se on oikeesti rankkaa

Myönnän, että syyllistyn joskus päälle puhumiseen ja yritän opetella siitä eroon. En tee sitä kiusallani, ja tajuan asian usein itsekin vasta sitten, kun olen jo suuni avannut. Tätä käy silloin, kun oikein innostun asiasta jonka toinen ottaa puheeksi, tai silloin, kun joku provosoi riittävästi omilla puheillaan, ja tulee kiire puolustaa itseään.