Päälle puhuminen - kun mikään ei auta

Vierailija wrote:

Kauhulla ajattelen sellaista tilannetta, missä huoneessa kaikki puhuvat vuoronperään, ei mitään eloa ihmisissä. Muualla Euroopassa osataan sentään elää elämää ja puhutaan vilkkaasti. Suomessa kyräillään toisia puhutaanko toisen päälle, ja valitetaan keskustelupalstalla asiasta ja vähänkin nauraa keskustelujen välissä.

Ihanko totta? Etkö oikeasti tajua mistä on kyse kun joku aina puhuu toisen puheen päälle? Täysin eri asia kuin eteläeurooppalainen kulttuuri.

Keskusteluhan olisi kovin kankeaa, mikäli toinen aina odottaisi ja kun olettaa puheen päättyneen, niin parin sekunnin varmistustauko, että eihän puhu enää ja sitten toinen puhuu ja tämä toistuu.

Tulee mieleen ARP-puhelut, jossa puhuessa piti painaa tangenttia ja kun oli puhunut ja alkoi kuuntelu, päästi tangentin vapaaksi.

Tuollaisesta keskustelusta tulee Kaurimärki-fiilikset.

Toki usein odotellaan toisen sanottava, mutta joskus on ihan asiallista tuikata oma sana sekaan elävöittämään tai tarkentamaan keskustelua.

Ihan muista asioista päälle puhuvat ovat oma rotunsa ja niiden kanssa pitää vain elää.

On varsin typerää ja huonotapaista alkaa vänkäämään, että hiljaa minä puhun nyt, odota omaa vuoroasi.

Sitä kutsutaan keskusteluksi ja se on normaalisti vuorovaikutteista.

Ei ole mitään jaettuja tai kellotettuja puheenvuoroja, ainakaan omassa elämässäni.

Onneksi. Keskusteluni ovat eläviä ja eläytyviä kahden ihmisen kahdensuuntaisia keskusteluita.

Ette taida ymmärtää miten keskustelu toimii?

Joo, pomoni. Ei anna vastata, vaan puhuu ja puhuu ja puhuu.. samat asiat uudelleen ja uudelleen. Mikään ei auta. Ehkä tinttaan seuraavan kerran.

Terveisiä kunelle.

Älä välitä myös sinä puhut varmaan joskus jonkun puheen päälle. Emme ole täydellisiä kukaan.

Ne ovat nämä päällepäsmäröijät. Tietävät kaiken, osaavat kaiken ja ovat kaikkein viisaimpia ja sivistyneimpiä ja tavat ranskalaisia tai ainakin etelämaalaisilta opittuja, sitä räiskyvää keskustelua, jossa kukaan ei kuuntele ketään ja kaikki, tai lähes kaikki puhuvat yhteen ääneen. Ja "elävöittävät" keskustelua jatkuvilla huomautuksillaan ja puheellaan eli keskeyttävät koko ajan ja häiriköivät toisten puhumista. Ja näiden kanssa pitäisi olla vuorovaikutuksessa.

Tämä räiskyvyyshän on vain huonoja tapoja, itsekeskeisyyttä, hysteeristä tilan täyttämistä millä tahansa puheella, ettei vain ole hiljaista. Aivan kuin olisi jotain salattavaa, kun pitää kailottaa ja höpöttää omiaan koko ajan.

Ainoa ryhmätilanne, josta ehkä  joskus saattaisi olla "apua", on se, että ne, jotka ovat täysin kyllästyneet näihin esityksiin, sillä esityksiähän nämä ovat, vaikenevatkin täysin ja antavat näiden puhua puhumistaan keskenään ja seuraavat tätä kuin näytelmää. Ja vaikka aplodeeraavat kuin näytöksessä. Jos jossakin vaiheessa syntyy kysymys siitä, miksi muut ovat niin hiljaa, vastaus on jotain teatterista, tilan ja vuoron antamisesta, muiden kuulemisesta ja ikuisesta kuuntelemattomuudesta.

Kun keskeyttäjä aloittaa päällepuhumisen jatka vaan oma tarinasi rauhassa loppuun asti ehkä hieman voimistaen äänenpainetta. Ennen kuin pääset asiasi loppuun on päällepuhuja useimmiten keskeyttänyt koska hän havaitsee ettet kuuntele häntä, vaan olet täydellisesti keskittynyt oman asiasi kertomiseen.

Niillä on adhd, tuo on yksi niiden supervoimista. Jos taas ei ole joku nepsy, niin sit on vaan itsekäs kuspää. 

Sukulainen soittaa. Mites se yks juttu on mennyt.ootko saanut sen hoidettua?

Minä: en tiedä mistä puhut. Voisitko selittää kun en nyt ymmärrä mistä puhut.

Sukulainen: (hiljaisuus).

Sitten kuuluu kun se puhuu ärtyneenä jollekein. Puhelin suljetaan.

Edellisen serkku, toinen sukulainen, soittaa kertoo järjestävänsä sukutapaamisen. Sitten kysyy haittaako että sejase tulee mukaan juhliin.

Vastaan että eikö se ole hänen asiansa ketä kutsuu. En minä voi siihen puuttua.

Kysyn sitten onko hän tullut tutuiksi senjasen kanssa. Hiljaisuus. Puhelin suljetaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kutsutaan keskusteluksi ja se on normaalisti vuorovaikutteista.

Ei ole mitään jaettuja tai kellotettuja puheenvuoroja, ainakaan omassa elämässäni.

Onneksi. Keskusteluni ovat eläviä ja eläytyviä kahden ihmisen kahdensuuntaisia keskusteluita.

Ette taida ymmärtää miten keskustelu toimii?

No, sinä et tainnut ymmärtää mikä tämän aloituksen pointti oli. Eli se, että toinen puhuu jatkuvasti toisen päälle,  keskeyttää kun toinen on sanomassa jotain, ei anna suun vuoroa jne. Se on psykologista vallankäyttöä tai vaan sivistymättömän moukan käytöstä. Ei normaalia vuorovaikutusta.

Turha niille ihmisille on puhua. Koska toki on keinoja saada heidät vaikenemaan. Mutta se heidän "vaikenemiseen saaminen" on turhaa - koska eivät he sitten kuitenkaan kuuntele. Vaikka he olisivat koko loppuikänsä hiirenhiljaa niin silti he eivät tule ikinä kuuntelemaan. Eikä ole mitään keinoa saada heitä kuuntelemaan!

Siis: on mahdollista saada ihmiset vaikenemaan. Ei ole mahdollista saada ihmiset kuuntelemaan. Joten turha kommunikoida/kanssakäydä/tekemisissäolla heidän kanssaan ollenkaan.

On tuhansia tapoja saada ihminen vaikenemaan. Tässä muutamia: jos olette kasvokkain niin ota taskusta esiin 20 euron seteli ja revi se riekaleiksi. Tai ota jostain esille koirankakkapussi tai täydet käytetyt vaipat ja heitä kakat lattialle tai vaikkapa seinille tai ruokapöydälle. Tai ota käteesi lähin esine joka huoneesta sattumalta löytyy (kahvikuppi, televisio, jääkaappi, kirja, huonekasvi,...) ja heitä/paisko/revi/tallo se tuusannuuskaksi. Tai luo aivan tajuttoman kovaa ääntä, siis vaikkapa jonkinlaisella kaiuttimella/megafonilla/äänitorvella tms. Tai mene lattialle selällesi ja ala heilua kuten selälleen kaatunut kilpikonna joka ei pääse pystyyn. Tai ala naureksia/hekottaa/hohottaa kuin vähäjärkinen ja pompi ympäriinsä. Ja niin edelleen!

Nuo ihmiset jotka eivät suostu kuuntelemaan ovat luonnevikaisia. Samoin kuin ne sairaalloisen väkivaltaiset koirat ovat luonnevikaisia, siis ne jotka toisinaan ihanyhtäkkiätostanoinvaan käyvät kenenvaan kimppuun ja sitten onkin ihmisten hengenlähtö lähellä. Miten ne koirat saa pysäytettyä? Usein suositellaan palosammutinta tai siis jauhesammutinta. Älä pölläytä jauhetta koiraa päin. Vaan pölläytä jauhetta ihanvaanjonnekin ilmaan, koiran jonnekin lähistölle. Se on koiran mielestä niin outoa, se ääni+jauhepöllähdys, että koira hämmentyy, vaikenee, pysähtyy, "unohtaa aggressionsa" ja lakkaa tekemästä väkivaltaa. Koira jää, jämähtää, ihan vain paikalleen ihmettelemään. Ja tuon tasan saman paikalleen jämähtämisen saat useilla "omituisilla tekniikoilla" aikaiseksi myös tasan samanlaisiin luonnevikaisiin ihmisiin.

Niin: saat luonnevikaiset koirat ja luonnevikaiset ihmiset jämähtämään paikalleen. Mutta milläs sinä niiden luonneviat parannat? No et millään! Minne ne luonnevikaiset koirat viedään? No lopetettaviksi! Minne ne luonnevikaiset ihmiset viedään? No ei minnekään! Mutta ihan turha on olla missään tekemisissä luonnevikaisten koirien/ihmisten kanssa, ei siitä mitään hyvää voi seurata. Ei yhtään mitään hyvää, ei kenellekään.

Niin kauan kuin luonnevikainen koira vain räksyttää, niin antaa räksyttää, ei sitä tarvitse kuunnella. Jos tuo koira käy kimppuun niin sitten pitääkin ilmoittaa poliisille ja poliisi hoitaa loput eli vie koiran lopetettavaksi. Niin kauan kuin luonnevikainen ihminen vain pälisee tai siis puhuu omaa loputonta monologiaan, niin antaa pälistä, ei sitä tarvitse kuunnella. Jos tuo luonnevikainen ihminen käy kimppuun niin sitten pitääkin ilmoittaa poliisille ja poliisi hoitaa loput eli toivottavasti saa järjestettyä tuolle ihmiselle lähestymiskiellon.

Miksi koirille tehdään oikein eli ne määrätään lopetettaviksi - mutta ihmisille tehdään väärin eli niille vain annetaan lähestymiskielto yhtä uhria kohtaan? No seuraavaksihan se ihminen vain etsii itselleen jonkun muun uhrin! Uhreja tulee loputtoman pitkään ihan loputtoman monta.

Huh huh! Kuka tuota piiitkää vuodatusta jaksaa lukea?!!!

Jos noin paljon jaksat tekstiä suoltaa, hirvittää pelkkä ajatuskin miten sietämätön lienet kun suusi avaat. Huh huh!

Jos mun viesti ei mene perille ja on pakko olla yhteydessä, niin minulta kyllä löytyy sitä volyymia. Ei ole ongelmaa vaikka karjua että hiljaa, nyt on minun vuoro puhua. Siinä vaiheessahan on päällepuhumisella ja keskeyttelyllä luovuttu hyvin tapojen käytöstä. Jos ei ole pakko olla yhteydessä, eikä se, että kertoo kyseessä olevan todella epäkohteliaan ja törkeän tavan, ei ole ongelmaa myöskään olla olematta moisten kanssa yhteydessä. Jos ei löydy kunnioitusta molemmin puolin niin ihminen lakkaa kyllä mulle hyvin nopeasti olemasta ihminen. 

Hyvät tavat on nykyään sen verran poissa muodista, että koen olevan mun velvollisuuskin asettaa rajoja tollaisille sontaläjille. ADHD ei ole mikään tekosyy. Tunnen monia vaikean ADHD:n kanssa kamppailevia, ja he ovat täysin kykeneviä kertomaan tilastaan ja sitten voidaan pitää yhteydenpidot niin lyhyinä heidän kanssaa, että kiinnostus pysyy yllä. 

Heille, jotka haluavat keskeyttää jonkin pointtinsa justiin nyt, mulla on hyvä vinkki: kirjoittakaa se teidän omasta mielestänne valtavan tärkeä asia muistiin ja puhukaa siitä sitten omalla vuorollanne, jos se vielä sittenkin vaikuttaa niin tärkeältä. Usein se ei ole. 

Muualla Euroopassa, esim Ranskassa, koulussa opetellaan ns väittely ja keskustelutaitoja. Jos kuuntelet loppuun, olet jonkun verran out/ tyhmä. Siellä kehotetaan puhumaan päälle, väliin jne. Suomalaisittain ihan kauheeta. Mutta jos on yksi ja sama henkilö aina, joka keskeyttää jne, niin olet hiljaa vaan. Ei muu auta. Älä sano mitään. Oma anoppini saattoi tosin jatkaa yksinpuhelua vielä jonkun aikaa kunnes sitten hiljeni.

Vierailija kirjoitti:

Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.

Tämä on tekosyy käyttäytyä huonosti. Jokainen voi opetella käyttäytymään. Tai ihan pskaa käytöstä  ei ole pakko sietää. 

Lähipiirissäni on tällaisia keskeyttäjiä.  Olen keksinyt hyvän tavan.  Nostan käden pystyyn.  Silloin saan puheenvuoron :D

Mulle on tullut noissa raja vastaan; yks kaveri oli tosi paha päällepuhuja. Mulla oli kiva uurinen kerrottavana ja hän alkoi puhua päälle yli puolen tunnin monologia sukulaisestaan, jota en tunne. Olin täysin hiljaa ja ajattelin, että tää oli viimeinen puhelu. Niin se olikin, muutamalla " en nyt ehdi" tekstarilla feidasin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.

Höpö höpö. Ei ADHD ole sama asia kuin itsekäs. On totta, että ADHD puhuu liikaa ja yli muiden ja joskus vaikea keskittyä toisen puheeseen, MUTTA voit olla varma, että jos hänelle joku sanoo asiasta niin hän ei sitä unohda ja miettii sitä loppu elämän ja ennemminkin ei uskalla puhua kyseiselle ihmiselle tai korostetusti pidättää itseään puhumasta tai pahoittelee asiaa tms. Kyllä ADHD:lla yleensä empatiaa on vähän liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä myös sinä puhut varmaan joskus jonkun puheen päälle. Emme ole täydellisiä kukaan.

Ei tässä tarkoitettu satunnaista päälle puhumista, vaan jatkuvaa ja toistuvaa monologia, johon ei saa sanaa itse väliin.

Minullakin on yksi tällainen tuttava, saattaa johtua sairaudesta, sillä hänellä on tiettävästi mielensairaus.

Kuuntelen 30-60 minuuttia ja kun lopetan puhelinkeskustelun, hän kuulostaa surulliselta, kun puhelu loppuu. Minkä hän sille mahtaa..

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vähän sellainen päällepuhuja kuten useimmat mun suvussa. Meillä se johtuu liiasta energisyydestä ja innokkudesta ja ADHD:stä (en pysty keskittymään sen toisen juttuihin) eikä ole pahantahtoista. Lisäksi itse nautimme "kiihkeästä" keskustelusta jossa puhutaan päälle. 

Mun miehen sukulaiset on tällaisia ja arrgh, se on niin raskasta. Siis veljensä, äitinsä ja äidin puolen sukulaiset. Mieheni ja isänsä eivät onneksi tähän porukkaan kuulu, ja lankoon ja anoppiinkin olen tottunut. Mutta kun sukulaisia tulee siellä käydessämme enemmän kylään tai olemme jossain sukujuhlissa, ja kaikki puhua papattavat omia juttujaan toistensa suuhun, tekee jo kymmenen minuutin kuluttua mieli repiä hiukset päästä.