Lue keskustelun säännöt.
Päälle puhuminen - kun mikään ei auta
Onko kokemuksia ihmisistä, jotka keskeyttävät ja puhuvat päälle?
Minulla on muutamia tällaisia lähisukulaisissani (pakko pitää yhteyttä).
Ei auta, vaikka olen vuosikausia jopa vihaisesti sanonut, että "älä keskeytä, vaan kuuntele lause loppuun". Olen siis kymmeniä kertoja sanonut, että keskeyttäminen on ärsyttävää.
Keskeyttäminen on siis systemaattista. Monesti keskeytetään jo kesken ENSIMMÄISEN lauseen, kun olen saanut sanottua tyyliin 4 sanaa. Ja se keskeytys tapahtuu niin, että tämä keskeyttäjä alkaa puhumaan monologiaan ja yritän siihen väliin ujuttaa tarinani sana sanalta. Niin raivostuttavaa! Puhelimessa tämä korostuu, sillä päällekkäin puhuminen ei vain onnistu, kumpikaan ei kuule toisiaan. Olen siis yrittänyt sitäkin, että sinnikkäästi yritän saada edes sen ensimmäisen lauseeni loppuun.
Mistä tämä keskeyttäminen johtuu?
Mikä siihen auttaa? Muuta kuin olla sitten juttelematta näiden ihmisten kanssa?
Kommentit (264)
Anoppi on just niitä ihmisiä jotka ei jaksa yhtään kuunnella toisia. Puhutaan vaikka appiukon kannsa veneen nostosta tai säästä niin hän keskeyttää ja alkaa selostaa jostain tv-ohjelmasta, sukulaistaan tai kukista. Lisäksi mieheni kuuluu samaan kastiin, vaihtaa puheenaihetta lennossa ja vie keskustelua johonkin ihan eri aiheeseen. Tavallaan siellä ollessaan jokainen puhuu itsekseen toisen päälle ja radio ja telkkari möykkää taustalla. Kamala kakofonia! Olen jo luovuttanut ja annan heidän mölistä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon töissä isossa kaupassa. Meillä on käytössä ne sellaiset radiopuhelimet, joista lähtee johdolla korvanappi korvaan. Kun tarvii puhua, painetaan nappi pohjaan ja puhutaan. Jos kaksi ihmistä painaa nappia yhtä aikaa, linjalta kuuluu vaan särinää. Pitää aina malttaa odottaa että toinen saa asiansa sanottua, painaa vasta sitten itse nappia ja vastata.
Arvatkaapa miten hienosti tämä toimii yli-innokkaan, itsekeskeisen, omaa ääntänsä rakastavan irmelin kanssa joka normaalissakin keskustelussa keskeyttää ja puhuu päälle ihan.koko.ajan?
Kysyn vaikkapa apua kollegalta A, "miten tämä x saatiinkaan kuitattua paikkaan y? ja kun A rupeaa kertomaan miten, painaa irmeli napin yhtä aikaa ja "AI MISTÄ TE PUHUTTE AI MIKÄ" ja kukaan ei kuullut A:n vastausta. Tai kysyn irmeliltä jotakin ja hän vastaa linjalle ennen kuin oon saanut lauseen loppuun. Eli en kuule vastausta. Ja pitää huhuilla että haloo, kuulitko, ja hän vastaa uudelleen. Ja kaikilla menee aikaa hukkaan, kun olisi viisi sekuntia pitänyt malttaa että toinen saa sanoa lauseen loppuun.
Anteeksi jos oli sekava selitys, mutta se on aivan sairaan raivostuttavaa.
Ei, tuo ei ollut lainkaan sekavaa, päinvastoin voin niin täysin ymmärtää, koska meillä on tuo täsmälleen sama ongelma. Tuntuu, että yli-innokkaat päsmärit ovat koko ajan valmiudessa painaa mikkinsä nappia, jolloin kukaan ei kuule mitään. Olen sanonutkin, että kaikkien ei tarvitse ruveta hoitamaan yhtä aikaa samaa juttua. Eikä varsinkaan kommentoida ja hölöttää, jos ei tiedä mitään kysytystä asiasta, ja se työvuorossa oleva kollega tietää.
Mitä päällepuhumiseen tulee, niin olen opetellut valitsemaan taisteluni. Jos on kyse siitä, että minun on puolustettava itseäni, tai oikaistava toista ihmistä uhkaava mainehaitta, niin en kyllä anna yhtään periksi päälle kälättäjälle. Muutama onnistunut "keskustelu" on tuottanut tulosta, enkä ole kohdannut päälle puhumista näiltä ihmisiltä enää siinä määrin. Jos asia on samantekevä, annan heidän paasata, ja keskityn muihin asioihin.
Sekä ap että suku aspergereja täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.
Miten niin?
Mitä se diagnoosi tai diagnosoimattomuus siihen vaikuttaa?
Mulla on diagnoosi, ei lääkitystä eikä tukitoimia tai mitään muutakaan hoitoa ollut ikinä.
En puhu päälle. Joskus varmaan puhun kuten kaikki ihmiset mutta ennemmin kuuntelen kuin puhun.
Tähän voi myös opetella jos vaan kiinnostaa.
Kukaan aikuinen ei ole niin impulsiensa vietävänä (edes adhd) ettei yhtään voi hillitä itseään.
Ihmiset yllättyvät kun kuulevat että minulla adhd. Varmaan juuri tuollaisten luulojen takia että adhd ihmiset ovat ajattelemattomia, ei mahda itselleen mitään, päästelee suustaan mitä sattuu jne.
Varmaan näitä "päsmäreitä" löytyy myös adhd ihmisistä mutta nämä ihmiset ovat aina myös itsekkäitä minäminä ihmisiä jotka luulevat myös että ovat suorapuheisia = ilkeitä ja muiden yläpuolella.Minulla on yksi tuttava (naapuri) joka yhtiökokouksissa puhuu kaikkien päälle ja kokoukset ovat todella raskaita. Viimeksi yksi jo tiuskaisi hänelle että kuuntele mutta ei.
Pari kertaa olen hänen kanssaan joutunut olemaan tekemisissä kahden kesken ja voi luoja! Hänellä kyllä selvästi on myös joitakin mt-ongelmia mitkä selittää asiaa mutta inhottavaa se on silti.
"Tähän voi myös opetella jos vaan kiinnostaa.
Kukaan aikuinen ei ole niin impulsiensa vietävänä (edes adhd) ettei yhtään voi hillitä itseään."
KIITOS! kun sanot noin! Täälläkin ketjussa ja muissakin kuorossa lauletaan, että ei, ADHD ei voi hillitä itseään, ja että sitä se on se ADHD.
Kun tuntuu, että se ADHD on todella monelle diagnosoidulle paitsi selitys myös oikeutus omaan huonoon käytökseen. Muiden pitäisi sietää ihan mitä vain, kun kerran "mulla on ADHD". Mitään vastuuta omasta käytöksestä ja sen muuttamisesta ei oteta. Joskus tuntuu, että monella ADHD-potilaalla on kyllä aivovamma, mutta se ei ole se ADHD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.
Miten niin?
Mitä se diagnoosi tai diagnosoimattomuus siihen vaikuttaa?
Mulla on diagnoosi, ei lääkitystä eikä tukitoimia tai mitään muutakaan hoitoa ollut ikinä.
En puhu päälle. Joskus varmaan puhun kuten kaikki ihmiset mutta ennemmin kuuntelen kuin puhun.
Tähän voi myös opetella jos vaan kiinnostaa.
Kukaan aikuinen ei ole niin impulsiensa vietävänä (edes adhd) ettei yhtään voi hillitä itseään.
Ihmiset yllättyvät kun kuulevat että minulla adhd. Varmaan juuri tuollaisten luulojen takia että adhd ihmiset ovat ajattelemattomia, ei mahda itselleen mitään, päästelee suustaan mitä sattuu jne.
Varmaan näitä "päsmäreitä" löytyy myös adhd ihmisistä mutta nämä ihmiset ovat aina myös itsekkäitä minäminä ihmisiä jotka luulevat myös että ovat suorapuheisia = ilkeitä ja muiden yläpuolella.Minulla on yksi tuttava (naapuri) joka yhtiökokouksissa puhuu kaikkien päälle ja kokoukset ovat todella raskaita. Viimeksi yksi jo tiuskaisi hänelle että kuuntele mutta ei.
Pari kertaa olen hänen kanssaan joutunut olemaan tekemisissä kahden kesken ja voi luoja! Hänellä kyllä selvästi on myös joitakin mt-ongelmia mitkä selittää asiaa mutta inhottavaa se on silti."Tähän voi myös opetella jos vaan kiinnostaa.
Kukaan aikuinen ei ole niin impulsiensa vietävänä (edes adhd) ettei yhtään voi hillitä itseään."KIITOS! kun sanot noin! Täälläkin ketjussa ja muissakin kuorossa lauletaan, että ei, ADHD ei voi hillitä itseään, ja että sitä se on se ADHD.
Kun tuntuu, että se ADHD on todella monelle diagnosoidulle paitsi selitys myös oikeutus omaan huonoon käytökseen. Muiden pitäisi sietää ihan mitä vain, kun kerran "mulla on ADHD". Mitään vastuuta omasta käytöksestä ja sen muuttamisesta ei oteta. Joskus tuntuu, että monella ADHD-potilaalla on kyllä aivovamma, mutta se ei ole se ADHD.
Mutta kyllä tässä on sekin, että aina se ei onnistu, vaikka kaikkensa yrittäisi. Ei ole mustavakoinen asia. Esimerkiksi kuormitus ja väsymys vaikuttaa, jolloin energia ei joka tilanteessa riitä oireiden hallintaan. Itselläni usein onnistuu työpäivän ajan ja sitten on sokka irti, kun itsehillintä on venytetty loppuun. Muiden voi olla vaikea ymmärtää, miksen halua tavata arkena tai jaksa edes soitella. Paitsi muiden samantyylisten kanssa, jotka eivät asiaa edes huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päälle puhuminen on mainio tapa asserttaa dominanssii.
Ole itsevarma, röyhkeä, dominoiva Moderni Mies ja puhu sujuvasti päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.
Miten niin?
Mitä se diagnoosi tai diagnosoimattomuus siihen vaikuttaa?
Mulla on diagnoosi, ei lääkitystä eikä tukitoimia tai mitään muutakaan hoitoa ollut ikinä.
En puhu päälle. Joskus varmaan puhun kuten kaikki ihmiset mutta ennemmin kuuntelen kuin puhun.
Tähän voi myös opetella jos vaan kiinnostaa.
Kukaan aikuinen ei ole niin impulsiensa vietävänä (edes adhd) ettei yhtään voi hillitä itseään.
Ihmiset yllättyvät kun kuulevat että minulla adhd. Varmaan juuri tuollaisten luulojen takia että adhd ihmiset ovat ajattelemattomia, ei mahda itselleen mitään, päästelee suustaan mitä sattuu jne.
Varmaan näitä "päsmäreitä" löytyy myös adhd ihmisistä mutta nämä ihmiset ovat aina myös itsekkäitä minäminä ihmisiä jotka luulevat myös että ovat suorapuheisia = ilkeitä ja muiden yläpuolella.Minulla on yksi tuttava (naapuri) joka yhtiökokouksissa puhuu kaikkien päälle ja kokoukset ovat todella raskaita. Viimeksi yksi jo tiuskaisi hänelle että kuuntele mutta ei.
Pari kertaa olen hänen kanssaan joutunut olemaan tekemisissä kahden kesken ja voi luoja! Hänellä kyllä selvästi on myös joitakin mt-ongelmia mitkä selittää asiaa mutta inhottavaa se on silti."Tähän voi myös opetella jos vaan kiinnostaa.
Kukaan aikuinen ei ole niin impulsiensa vietävänä (edes adhd) ettei yhtään voi hillitä itseään."KIITOS! kun sanot noin! Täälläkin ketjussa ja muissakin kuorossa lauletaan, että ei, ADHD ei voi hillitä itseään, ja että sitä se on se ADHD.
Kun tuntuu, että se ADHD on todella monelle diagnosoidulle paitsi selitys myös oikeutus omaan huonoon käytökseen. Muiden pitäisi sietää ihan mitä vain, kun kerran "mulla on ADHD". Mitään vastuuta omasta käytöksestä ja sen muuttamisesta ei oteta. Joskus tuntuu, että monella ADHD-potilaalla on kyllä aivovamma, mutta se ei ole se ADHD.
Mutta kyllä tässä on sekin, että aina se ei onnistu, vaikka kaikkensa yrittäisi. Ei ole mustavakoinen asia. Esimerkiksi kuormitus ja väsymys vaikuttaa, jolloin energia ei joka tilanteessa riitä oireiden hallintaan. Itselläni usein onnistuu työpäivän ajan ja sitten on sokka irti, kun itsehillintä on venytetty loppuun. Muiden voi olla vaikea ymmärtää, miksen halua tavata arkena tai jaksa edes soitella. Paitsi muiden samantyylisten kanssa, jotka eivät asiaa edes huomaa.
Tarkoitan tuolla vain sitä tilanteen tuomaa mahdottomuutta, jossa en halua että tuttavat ajattelevat, ettei heidän näkemisensä kiinnosta. Mutta samalla en voi mitenkään välttämättä kertoa tästä aspektista elämää. Sitä ei varmaan ymmärretä ja se näyttää kaiken sen yrittämisenkin jälkeen jotain tekosyyltä. No, onneksi kaikki ovat nykyään niin kiireisiä ja uupuneita, että se menee helposti sen piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli, ja on, just tuollainen. Aina, siis ihan aina piti keskeyttää jos olin puhumassa jotakin. Eikä mitään kysymystä väliin vaan piiiiitkiä höpötyksiä. Ihan uskomattoman ärsyttävää. Monta, monta kertaa meni hermot, että Voitko nyt KUUNNELLA etkä puhua päälle, mutta ei. Lopulta jätin kyseisen herran. Ei vaan jaksanut.
Tulipa nuoruusvuodet mieleen kun luin tämän. Seurustelin reilun vuoden joskus -90 luvun puolessa välissä just tällaisen tyypin kanssa joka puhui hyvin usein
(liian usein) päälle eteekin jos asia vaati hiukan useampia pitkiä lauseita. Kerran kun hän ajoi autoa sanoin saaneeni työpaikan, joka oli minulle todella ilouutinen ja tärkeä asia, kerroin siitä jotain, luulin hänen kuuntelevan kunnes yhtäkkiä hän alkaa kärkkäästi kommentoimaan jotain muuhun liikenteeseen liittyvää. Siinä sitten sadatteli aikansa, minä vaikenin, katsoin vain ulos sivuikkunasta, hän ei missään vaiheessa palannut edes kysymään mitä olin sanomassa. Muistan vieläkin miten pahalta se tilanne tuntui.
Tiesin että tämä suhde ei tule jatkumaan osaltani enää pitkään
Hän oli muutenkin vähän sellainen että oli voimakkaasti omissa ajatuksisaan, esim kun katsoi telkkarista jotain mieleistään tai luki sanomalehteä, hän ei edes kuullut että puhuin. Tai kuuli, mutta ei regoinut millään tavalla.
Ihan hiton turhauttavaa.
Kun aikuisena opin enemmän ymmärtämään ihmisten käyttäytymismalleja, muistin hänen persoonansa ja tajusin että hänhän oli muutenkin todella itsekeskeinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli, ja on, just tuollainen. Aina, siis ihan aina piti keskeyttää jos olin puhumassa jotakin. Eikä mitään kysymystä väliin vaan piiiiitkiä höpötyksiä. Ihan uskomattoman ärsyttävää. Monta, monta kertaa meni hermot, että Voitko nyt KUUNNELLA etkä puhua päälle, mutta ei. Lopulta jätin kyseisen herran. Ei vaan jaksanut.
Tulipa nuoruusvuodet mieleen kun luin tämän. Seurustelin reilun vuoden joskus -90 luvun puolessa välissä just tällaisen tyypin kanssa joka puhui hyvin usein
(liian usein) päälle eteekin jos asia vaati hiukan useampia pitkiä lauseita. Kerran kun hän ajoi autoa sanoin saaneeni työpaikan, joka oli minulle todella ilouutinen ja tärkeä asia, kerroin siitä jotain, luulin hänen kuuntelevan kunnes yhtäkkiä hän alkaa kärkkäästi kommentoimaan jotain muuhun liikenteeseen liittyvää. Siinä sitten sadatteli aikansa, minä vaikenin, katsoin vain ulos sivuikkunasta, hän ei missään vaiheessa palannut edes kysymään mitä olin sanomassa. Muistan vieläkin miten pahalta se tilanne tuntui.
Tiesin että tämä suhde ei tule jatkumaan osaltani enää pitkäänHän oli muutenkin vähän sellainen että oli voimakkaasti omissa ajatuksisaan, esim kun katsoi telkkarista jotain mieleistään tai luki sanomalehteä, hän ei edes kuullut että puhuin. Tai kuuli, mutta ei regoinut millään tavalla.
Ihan hiton turhauttavaa.Kun aikuisena opin enemmän ymmärtämään ihmisten käyttäytymismalleja, muistin hänen persoonansa ja tajusin että hänhän oli muutenkin todella itsekeskeinen ihminen.
Ihan pakko sanoa, mutta on todella ärsyttävää, että joku tulee selittämään jotain omaa asiaansa silloin, kun olet keskittynyt lukemaan vaikkapa sitä sanomalehteä tai katsot jotain telkkarista ja menee just ohi joku oleellinen juonenkäänne elokuvassa/ sarjassa tai oleellinen tieto tai kommentti dokumentissa tai jossain keskusteluohjelmassa. (Ja ei, vieläkään ei kaikki katso suoratoistoja pelkästään, vaan myös ihan perinteisiä tv-kanavia). Ihan hirveän ärsyttävä tapa tulla keskeyttämään ja myös epäkohteliasta, ellei nyt sitten talo pala, jollain ole sairaskohtaus tmv. Useimmiten ei ole...
Mun mies nimittäin tekee just tätä. Jos teen mitä tahansa muuta asiaa (kotityöt ym), IKINÄ hänellä ei ole silloin asiaa. Mutta kun olen keskittynyt lukemaan tai katsomaan jotain ohjelmaa, niin ihan varmasti ilmestyy silloin pohdiskelemaan jotain ääneen siihen vierelle ja olettaa, että kuuntelen ja kommentoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse vaikenin. Vasta kun toinen ihmetteli että miksen vastaa kysymyksiin tai kommentoi mitään, sanoin rauhallisesti että niin kun sä et anna mun puhua.
Tää on muuten hyvä, mut esim. mun mummoni ei lainkaan ihmettele miksi toinen on hiljaa. Saattaa välillä varmistaa että ootko vielä siellä mutta heti jos kuuluu joku ynähdys niin jatkaa. Lopussa "niin, pitääkin nyt mennä saunaan, moi moi!" ei välttämättä edes vaadi kuittausta vastapuolelta kun puhelu päättyy.
Voi luoja...menkää etelä-Eurooppaan, siellä kaikki HUUTAVAT toisentensa päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhulla ajattelen sellaista tilannetta, missä huoneessa kaikki puhuvat vuoronperään, ei mitään eloa ihmisissä. Muualla Euroopassa osataan sentään elää elämää ja puhutaan vilkkaasti. Suomessa kyräillään toisia puhutaanko toisen päälle, ja valitetaan keskustelupalstalla asiasta ja vähänkin nauraa keskustelujen välissä.
Lankapuhelinten aikaan luin lehteä ja sanoin välillä joo, ja jotenkin automaattisesti reagoin kun toinen kysyi jotain. Nettiaikaan voi täytellä ristikoita tai surffata netissä, tosin pahimpien monologien pitäjien kanssa en ole enää tekemisissä, mutta en osaa muuten vaan keskittyä pitkiin puheluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on ADHD. Sellaiset ei voi itselleen mitään ellei diagnoisoitu ja hoidon piirissä.
Vaikka olisi diagnosoitu ja lääkitys niin ei koira muutu kissaksi ihan noin vain.
T, yksi addi
Minua oikeasti hävettää välillä jälkeenpäin pitämäni monologit enkä tee sitä tahallaan.
T, adhd asperger piirteillä
Mä puhun mutta en kaikkien kanssa. Jos sen tekee suunnitellusi ja tahalleen niin ei kyse kyllä mistään häiriöstä. Yksinkertaisesti jos joku puhuu pss..kaa puhun päälle ja vaihdan aihetta jopa viranomisten kanssa. Ei kaikkien kanssa joudu, mutta joskus joutuu. Jos haluaa vähän kihteliaasti v..ttuilla voi tietenkin sanoa ensin, sori nyt on keskeytetyävä ja... mutta yleensä en viitsi tuota vaan puhun törkeästi päälle, siis selvissä paskanjauhonnoissa. Ihan sama minkä diagnoosin antaa tai mitä ajattelee. Ja en ajattele että itsessäni olisi vikaa. Tietyistä syistä johtuen nimittäin joudun vähän enemmön paskanpuhumisen kohteeksi kun muut noin keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
Minua oikeasti hävettää välillä jälkeenpäin pitämäni monologit enkä tee sitä tahallaan.
T, adhd asperger piirteillä
Voih, älä välitä. Itselläni ei adhd eikä asperger, mutta kyllä puhun päälle kun kuulen älyttömyyksiä tai paskanpuhumista. Monologeja en kyllä harrasta tosin kyselen paljon lääkäreiltä esim. hoidosta ja diagnooseista (ei mt juttuja)kun heilläkin näyttää olevan hakusessa välillä asiat.
Paras vitsi mitä olen kuullut. Jollekin on väkisin yritetty runtata jotain asperger diagnoosia lähinnä kostona, koska itsekin tuo huhujen levittelijä tietää että ei ole.
Hah, ja sitten kauhea kiire yrittää järjestää asiat niin että valheet pitäisi paikkaansa.
Mikäs se parempi kosto kun mt ongelmia tai vammaisuutta vierastava vakehdellaan itse kuuluvan joihinkin vähemmistöihin. Heh heh kun kuitenkin aika moni tietää ne valheiksi kuitenkin taitavista väärennyksistä ja valheista huolimatta.
Mä huomaan toimivani joskus noin. Se johtuu siitä, että mulla on kavereita, jotka kertovat pienenkin asian niin, että alottavat jostain vuodesta yksi ja kaksi ja juttu jatkuu ikuisuuksiin. Jos minulla on jotain kommentoitavaa asiaan, se asia on mennyt jo kauan sitten ja on kulunut kymmenen minuuttia, ennenkuin saan suunvuoron.
Miten niin?
Mitä se diagnoosi tai diagnosoimattomuus siihen vaikuttaa?
Mulla on diagnoosi, ei lääkitystä eikä tukitoimia tai mitään muutakaan hoitoa ollut ikinä.
En puhu päälle. Joskus varmaan puhun kuten kaikki ihmiset mutta ennemmin kuuntelen kuin puhun.
Tähän voi myös opetella jos vaan kiinnostaa.
Kukaan aikuinen ei ole niin impulsiensa vietävänä (edes adhd) ettei yhtään voi hillitä itseään.
Ihmiset yllättyvät kun kuulevat että minulla adhd. Varmaan juuri tuollaisten luulojen takia että adhd ihmiset ovat ajattelemattomia, ei mahda itselleen mitään, päästelee suustaan mitä sattuu jne.
Varmaan näitä "päsmäreitä" löytyy myös adhd ihmisistä mutta nämä ihmiset ovat aina myös itsekkäitä minäminä ihmisiä jotka luulevat myös että ovat suorapuheisia = ilkeitä ja muiden yläpuolella.
Minulla on yksi tuttava (naapuri) joka yhtiökokouksissa puhuu kaikkien päälle ja kokoukset ovat todella raskaita. Viimeksi yksi jo tiuskaisi hänelle että kuuntele mutta ei.
Pari kertaa olen hänen kanssaan joutunut olemaan tekemisissä kahden kesken ja voi luoja! Hänellä kyllä selvästi on myös joitakin mt-ongelmia mitkä selittää asiaa mutta inhottavaa se on silti.