Otanko kihlasormuksen pois sormesta- 10 vuotta kihloissa..Onko mitään toivoa enää?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole oikein rehellistä ensin suostua kihloihin ja sitten alkaakin kinuta naimisiinmenoa.

Kuka katala ketju tekisi noin??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minä sanoisin että nyt sovitaan hääpäivä tai sormus lähtee. Suhteen ei tarvitse toki välttämättä päättyä siihen että kihlaus päättyy, mutta jos ei olla edes ikinä menossa naimisiin niin miksi sitä kihlasormusta pitämään sitten? Sitten voi rehellisesti kysyjille sanoa että eletään avoliitossa eikä olla menossa naimisiin, eikä tarvitse selitellä jotain ylipitkää kihlausta.

eihän tässä ollut kyse avoliitosta vaan kihlaliitosta, joka puolestaan on eri asia kuin avioliitto.

Mikä se kihlaliitto sitten muka on?

Parisuhde, jonka osapuolet ovat kihlautuneet toistensa kanssa.

Mutta mitä se kihlautuminen tarkoittaa jos ei olla menossa naimisiin? Ei mitään. Edes Google ei tunne moista termiä, ei semmoista ole olemassa.

Kihlautuminen tapahtuu vaihtamalla kihlasormukset. Se on seremonia, jolla molemminpuolisesti vahvistetaan suhteen pysyvyys. Kihlautumisen jälkeen voidaan aloittaa sukupuolielämä.

Okei missä kulttuurissa? Ei Suomessa ole mitään tuommoista seremoniaa ja sukupuolielämä aloitetaan nykyään jo aika paljon aiemmin...

Oletko kosinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minä sanoisin että nyt sovitaan hääpäivä tai sormus lähtee. Suhteen ei tarvitse toki välttämättä päättyä siihen että kihlaus päättyy, mutta jos ei olla edes ikinä menossa naimisiin niin miksi sitä kihlasormusta pitämään sitten? Sitten voi rehellisesti kysyjille sanoa että eletään avoliitossa eikä olla menossa naimisiin, eikä tarvitse selitellä jotain ylipitkää kihlausta.

eihän tässä ollut kyse avoliitosta vaan kihlaliitosta, joka puolestaan on eri asia kuin avioliitto.

Mikä se kihlaliitto sitten muka on?

Parisuhde, jonka osapuolet ovat kihlautuneet toistensa kanssa.

Mutta mitä se kihlautuminen tarkoittaa jos ei olla menossa naimisiin? Ei mitään. Edes Google ei tunne moista termiä, ei semmoista ole olemassa.

Kihlautuminen tapahtuu vaihtamalla kihlasormukset. Se on seremonia, jolla molemminpuolisesti vahvistetaan suhteen pysyvyys. Kihlautumisen jälkeen voidaan aloittaa sukupuolielämä.

Okei missä kulttuurissa? Ei Suomessa ole mitään tuommoista seremoniaa ja sukupuolielämä aloitetaan nykyään jo aika paljon aiemmin...

Suomessa ei ole kihlautumista? Ja eivät kaikki halua rynnätä heti sänkyyn. On myös kunnon poikia ja tyttöjä ja muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule kosimaan, kun on kaiken saanut ilman avioliittolain.

Kihlaus on myöntymys kosintaan.

Onko kosittu vai kysytty kihloihin?

Avioliitto oli uskonnollinen juttu mutta kihlaliitto enempi eettinen. Halutaan varmistua suhteen kestävyydestä ja puolison sitoutuneisuudesta, ennen kuin annetaan dipata.

Mies ei vain jaksa ressata kahta vuotta hääsuunnitteluja ja kymppitonnin laskua juhlapäivästä jossa ei itse edes viihdy. Harva mies tykkää isoista virallisista häistä joissa kukaan ei osaa ottaa rennosti ennen aamuyön känninsekaisia tunteja.

Kysy siltä vaikka jos sille sopisi että menette ensi viikolla maistraatissa naimisiin, eiköhän se sovi.

Tai sitten ehdota, että pidetäänkö mukavat ja rennot häät ensi kesänä ilman turhaa stressiä. Eiköhän sekin ole ihan jees.

Miehet välttelee usein enemmän hääjuhlia kuin itse avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei vain jaksa ressata kahta vuotta hääsuunnitteluja ja kymppitonnin laskua juhlapäivästä jossa ei itse edes viihdy. Harva mies tykkää isoista virallisista häistä joissa kukaan ei osaa ottaa rennosti ennen aamuyön känninsekaisia tunteja.

Kysy siltä vaikka jos sille sopisi että menette ensi viikolla maistraatissa naimisiin, eiköhän se sovi.

Tai sitten ehdota, että pidetäänkö mukavat ja rennot häät ensi kesänä ilman turhaa stressiä. Eiköhän sekin ole ihan jees.

Miehet välttelee usein enemmän hääjuhlia kuin itse avioliittoa.

Tuskin siitä on kyse. Itsekin olen nainen ja kammoan isoja häitä mutta en kieltäytynyt miehen kosinnasta. Mies olisi halunnut isot häät, tehtiin kompromissi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä jätä asiaa miehen varaan. Miksi sä jätät toiselle kaiken päätösvallan ja sitten odotat ja odotat. Ilmoita että ensi kesänä mennään sitten naimisiin, sä alat järjestää häitä ja miehellä on vuodenvaihteeseen asti aikaa kertoa mielipiteensä. Jos ei kiinnosta, sä otat sormuksen pois ja lähdet etsimään sitä joka haluaa sut.

Naiset on suorastaan nössöjä näissä asioissa. Elämä menee turhaan odottaessa kun ei osata vaatia.

Tiedän koska olen itsekin nainen mutta oppinut elämästä jotain.

Uskon että tässä on syynä se että nainen ei halua "pakottaa" miestä naimisiin, vaan hän haluaisi että mies osoittaisi edes jotenkin haluavansa myös itse mennä naisen kanssa naimisiin. Siksi odotellaan että mies ilmaisisi tunteensa eikä masinoida itse koko hommaa. Mielestäni täysin ymmärrettävää. Oikeastaan miettisin ennemmin miksi jotain ei häiritsisi se että toinen vaikuttaa vastentahtoiselta, mutta silti olisi kivaa yksin valmistella ja toteuttaa yhteiset häät. Ei minustakaan olisi. Ei se ole mitään nössöyttä että haluaa toisen ilmaisevan naimisiinmenohalunsa myös.

Minä kosin miestäni. Hän oli yllättynyt mutta vastasi että tietenkin mennään joskus naimisiin. Kun sitten tuli kihlasormusten hankinta puheeksi, niin mies alkoikin toppuuttelemaan että eihän tähän nyt mitään sormuksia tarvitse. No eihän niitä tietenkään TARVITSE mihinkään, kuten ei tarvitse elämässä kuin ravintoa, ja suojaa, mutta kyllähän tuo kertoi sen että mies ei halua esiintyä sormus sormessaan koska siitä voisi nähdä että hän on varattu. 

Pahoitin mieleni, kuten täysin inhimillistä on, ja sanoin että seurusteluaika on nyt ohi, mies voi pakata tavaransa ja häipyä, että ei se nyt niin mene että minä olen tässä tosissani loppuelämäksi, mutta mies seilaa jalka oven välissä, että jos hän ei ole varma, niin haluan erota siksi aikaa että mies kerkeää miettiä onko sittenkään tosissaan kanssani (vaikka niin oli väittänyt koko ajan) jos lupautuu naimisiin vaikka ei edes kehtaa kertoa kellekään olevansa kanssani tosissaan. 

Mies ei halunnut eroa, joten hän tuli seuraavana päivänä sormukset taskussa.

Vierailija kirjoitti:

Itse ostin tyttöystävälle kihlasormukset enemmän vai vähemmän epäsuoran vihjailun jälkeen. Ajattelin että jospa se sitten rauhottaisi tilannetta pitemmäksi aikaa. Noh, sitten se meni varailemaan kirkkoa. Mitä siihen sitten on tehtävissä? 

Ainaostaan kesksutelu ja sen kertominen mitä itse parisuhteelta odottaa on tehtävissä noin ylipäätään missään suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo ottanut sormuksen pois. Yli kymmenen vuotta oltiin kihloissa eikä mies tehnyt elettäkään naimisiinmenon suhteen, siitä oikein osannut edes puhua. Sanoin, että katsellaanpa uudestaan jos kiinnostaa, ei ole vieläkään kuulunut. Yhdessä ollaan kyllä edelleen, 20v takana

Mä otin myös sormuksen pois sormestani kun oltiin oltu kihloissa tai "kihloissa" 3 vuotta. Mies käyttää omaansa edelleen, on käytänyt jo 10 vuotta. Hän sanoo olevansa kanssani kihloissa, olleensa jo 10 vuotta, kun minä taas sanon että olin 3v kihloissa miehen kanssa, mutta nyt 7 vuotta enää "pelkästään" seurustelusuhteessa. :D En aio mennä ikinä naimisiin tuon miehen kanssa.

Kihlauksella ei ole enää mitään oikeudellista merkitystä, eli se ei ole lupaus varmasti solmittavasta avioliitosta. Mieti, kannattako sinun jatkaa. Mitä hyviä, mitä huonoja puolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo ottanut sormuksen pois. Yli kymmenen vuotta oltiin kihloissa eikä mies tehnyt elettäkään naimisiinmenon suhteen, siitä oikein osannut edes puhua. Sanoin, että katsellaanpa uudestaan jos kiinnostaa, ei ole vieläkään kuulunut. Yhdessä ollaan kyllä edelleen, 20v takana

Mä otin myös sormuksen pois sormestani kun oltiin oltu kihloissa tai "kihloissa" 3 vuotta. Mies käyttää omaansa edelleen, on käytänyt jo 10 vuotta. Hän sanoo olevansa kanssani kihloissa, olleensa jo 10 vuotta, kun minä taas sanon että olin 3v kihloissa miehen kanssa, mutta nyt 7 vuotta enää "pelkästään" seurustelusuhteessa. :D En aio mennä ikinä naimisiin tuon miehen kanssa.

Ette ole avoliitossa, asutte erillään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis melkoinen kynnysmatto pitää olla, jos on roikkunut 'kihloissa' tuolla lailla jo 10 vuotta.

Voihan pariskunta olla avoliitossa vaikka 50 vuotta. Täällä on nyt tosi konservatiivisia äänenpainoja. Pikemminkin kynnysmatto on se, joka ruikuttaa naimisiin.

Niinhän minä juuri kirjoitin. Että ap on kynnysmatto, kun on roikkunut 'kihloissa' jo 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kosi sitä? Jos vastaa ei niin sitten tietää jatkaa matkaa.

Oma sukulaiseni on kihloissa ollut vuosikymmeniä. Veikkaan ettei halua naimisiin, koska haluaa pitää perinnön omilla lapsillaan ja ukolla ennestään lapsia. Arvostan näin sukulaisen vinkkelistä, yhdessä olemme suvun maita ja taloa koittaneet pitää suvussa pysyvänä samalla kun osa suvusta myy ulkopuolisille (eivät halua myydä sukulaisille, syytä emme tiedä).

Perinnöllä ei ole kyllä naimisiinmenon kanssa mitään tekemistä, se on nyt ihan jonkun väärin ymmärtämä asia. Minä olen naimisissa ja teetin avioehdon, joka on voimassa myös kuollessa. Eli minun omaisuuteni menee lapselleni. Miehen omaisuus menee hänen lapsilleen.

Palauttaisin sormuksen miehelle ja sanoisin, että aikuiset ihmiset teinikihloissa on todella noloa ja nyt on aika istahtaa alas ja keskustella siitä, että ollaanko tässä vakavissaan vai aletaanko sopuisasti järjestämään eri teille lähtemistä.  

Jos toinen tietää haluavansa naimisiin ja toinen on noin vetelä asian suhteen, on ihan selvää että kyseinen mies ei kykene tarjoamaan naiselle onnellista suhdetta. 

Ei minullekaan naimisiinmeno ole tärkeää, mutta jos puolisoni ilmaisisi sen olevan tärkeää hänelle, olisi vastaus viipymättä tottakai. Se kuuluu rakkauteen ja kumppanuuteen, riittää että asia on tärkeä toiselle, niin silloin sillä on merkitystä minullekin. Asia erikseen jos on jotain konkreettisia syitä olla menemättä naimisiin (pelkkä, emmä viitsi, ei mua huvita ei ole syy), silloin pitää punnita syyt puolesta ja vastaan. Mutta jos kyseessä on pelkkä välinpitämättömyys asiasta jolla on toiselle suuri merkitys, niin sellainen kumppani nyt vaan on paska kumppani ja joutaa kiertoon. 

Isäni sanoi minulle, että asiat pitää tehdä oikeassa järjestyksessä. Ensin avioliitto, sitten lapset. Mielellään yhteenmuuttokin vasta kun ollaan kihloissa, ettei mies saa kodinhoitajaa ja vaimon hyötyjä itselleen ilman mitään sitoutumista tai lupauksia. Näin siis tietenkin siinä tapauksessa, että nainen nimenomaan haluaa naimisiin - jos sillä avioliitolla ei ole naisellekaan väliä, niin sittenhän ei tarvitse tällaista miettiä.

Mutta minä kun olen aina ollut perinteinen ja perinteitä arvostava nainen, niin isäni neuvoi näin, että miehestä jos haluaa aviomiehen niin ei pidä ruveta vaimoksi ennen kuin on oikeasti vaimo. Ja tätä neuvoa aion nyt noudattaa. Aiemmin en häntä uskonut, ja minulle kävi melkein samalla tavalla kuin AP:lle, sillä erotuksella että en luojan kiitos ehtinyt tehdä lasta miehelle, jonka kanssa olin kihloissa. (Se periaate minulla oli, että lapset teen vasta avioliitossa) Hän meni kanssani kihloihin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ja yhteen muutettiin muutaman vuoden jälkeen, mutta ei suostunut koskaan edes puhumaan häistä tai suunnittelemaan niitä vaikka vuodet vain vierivät. Sanoi aina vain että "ei ole ajankohtaista", kun oli opiskelut kesken jommalla kummlla tms. Nyt sitten viime kesänä, seitsemän ja puolen vuoden kihlauksen jälkeen, mies tunnustikin että ei halua mennä naimisiin ja muutti pois luotani, takaisin äitinsä luo. 

Nyt minulla on uskomattoman huijattu ja petetty olo, ja seuraavissa suhteissa pidän tiukasti kiinni tuosta isäni antamasta neuvosta. Toista kertaa en mene samaan lankaan, että mies pitää minua itselleen varattuna "kihloissa" vuosikausia, vaikka oikeasti ei ole mitään aikomusta mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että nykyään kihlausta pidetään vain jonain "kevyt-avioliittona", jota avoparit harjoittavat kun haluavat näyttää olevansa tosissaan suhteessaan. Saatetaan jopa puhua puolisosta, miehestä, vaimosta tms. vaikka oikeasti kyse olisi pelkästä tyttö/poikaystävästä joka asuu saman katon alla.

Oikeasti kihlaus tarkoittaa sitä, että on sovittu naimisiinmenosta eikä kihla-ajan kuuluisi kestää kovinkaan pitkään (max. vuoden).

Tämä. Sellaista kun "avopuoliso" tai "avovaimo" ei ole olemassakaan, se on seurustelukumppani tai tyttö-/poikaystävä, joka asuu samassa osoitteessa. Eli ei kämppäkaveria kummempi.

Jos halutaan puhua vaimosta ja puolisosta, niin silloin mennään naimisiin. Jos ei mennä, niin sitten ei puhuta. Antaa aivan yhtä väärän kuvan kuin se yksi tampio, joka piti kahta sormusta vaikka ei ollut naimisissa eli valehteli tarkoituksella.

On se kumma miten vaikeaa ihmisten on nykyään olla edes alkeellisesti rehellisiä.

Ennen perinteisesti ajateltiin, että kihlauksen sovelias kesto  on kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Jos venyi tämän pidemmäksi, niin mies oli rikkonut lupauksensa eikä ollutkaan menossa naimisiin vakavin aikomuksin. Vähän myöhemmin kai tuli ajatus, että vuoden sisällä kihlautumisesta kuuluisi mennä naimisiin, ja yleensä tätä on ainakin minunkin lähipiirissäni noudatettu. Yleensä niin, että kun mennään kihloihin niin seuraavana kesänä on häät. 

Mutta nykyään tuntuu tuosta kihlautumisestakin tullut ainakin joillekin vähän kuin joku "seurustelun vakavampi aste", että ajatellaan vain että ollaan nyt sitoutuneemmin seurustelusuhteessa. Näinhän ei oikeasti määritelmän mukaan ole, vaan kihlaus on nimenomaan aie ja lupaus naimisiinmenosta. Sen takia en itse ainakaan ymmärrä, minkä takia pitää sitten mennä "kihloihin", jos ei tosiaan ole lähiaikoina (tai koskaan) naimisiin menossa... Olisi sitten ihan vaan rehellisesti avoliitossa ilman kihloja. Jos itse menen kihloihin, niin tosiaan oletan että mies menee sitten vuoden sisällä kanssani naimisiin. Tai jos näi ei käy, niin mies on osoittanut ettei olekaan vakavissaan kanssani ja tulee väistämättä ero. Kyllä miehen pitää tietää mitä haluaa, eikä epäröidä tuollaisissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää mennä naimisiin? Mm Baba Lybeck on ollut yli 30 vuotta avoliitossa, eikä koe että pitäisi mennä naimisiin. Toinen periaate, josta ei luovu on se että ovat asuneet vuokralla aina.

Ei tarvitse mennä naimisiin, mutta silloin ei ole tarvetta kihloihinkaan. Meidän ystäväpariskunta on ollut 12 vuotta yhdessä, on 2 lastakin, enkä usko että koskaan avioituvat, eivätkä tarvitse mitään leikkisormuksia näyttääkseen muille olevansa parisuhteessa.