Otanko kihlasormuksen pois sormesta- 10 vuotta kihloissa..Onko mitään toivoa enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että nykyään kihlausta pidetään vain jonain "kevyt-avioliittona", jota avoparit harjoittavat kun haluavat näyttää olevansa tosissaan suhteessaan. Saatetaan jopa puhua puolisosta, miehestä, vaimosta tms. vaikka oikeasti kyse olisi pelkästä tyttö/poikaystävästä joka asuu saman katon alla.

Oikeasti kihlaus tarkoittaa sitä, että on sovittu naimisiinmenosta eikä kihla-ajan kuuluisi kestää kovinkaan pitkään (max. vuoden).

Olen avoliitossa ja puolisoni on kyllä todellakin puoliso eikä miesystävä. Naimisiin emme ole menossa, mutta kyllä molemmat olemme tähän sitoutuneet sillä tavalla, että tämä on toivottavasti loppuelämän sitoumus.

Koska emme kuulu kirkkoon, emme kumpikaan näe mitään syytä mennä naimisiin.

Kirkolla ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa, joka on juridinen sopimus. Mutta ihan hyvä että ette ole menossa, koska ette varmaan ymmärtäisi myöskään mitä avioliittosopimuksessa lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että nykyään kihlausta pidetään vain jonain "kevyt-avioliittona", jota avoparit harjoittavat kun haluavat näyttää olevansa tosissaan suhteessaan. Saatetaan jopa puhua puolisosta, miehestä, vaimosta tms. vaikka oikeasti kyse olisi pelkästä tyttö/poikaystävästä joka asuu saman katon alla.

Oikeasti kihlaus tarkoittaa sitä, että on sovittu naimisiinmenosta eikä kihla-ajan kuuluisi kestää kovinkaan pitkään (max. vuoden).

Olen avoliitossa ja puolisoni on kyllä todellakin puoliso eikä miesystävä. Naimisiin emme ole menossa, mutta kyllä molemmat olemme tähän sitoutuneet sillä tavalla, että tämä on toivottavasti loppuelämän sitoumus.

Koska emme kuulu kirkkoon, emme kumpikaan näe mitään syytä mennä naimisiin.

Kirkolla ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa, joka on juridinen sopimus. Mutta ihan hyvä että ette ole menossa, koska ette varmaan ymmärtäisi myöskään mitä avioliittosopimuksessa lukee.

Meillä ei ole mitään juridisia syitä mennä naimisiin. Leskeneläke ei koske meitä, molempien perintö menee omille lapsille, lesken asumisoikeudelle ei ole tarvetta. Siksi ainoa syy, miksi me haluaisimme mennä naimisiin, olisi uskonnollinen, ja sellaista ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuollaiseen kysymykseen pitää saada vastaus, miksi ei halua naimisiin? Ehkä hän ei vaan pidä avioliittoa tärkeänä itselleen, mutta sinulla on oikeus kuulla se häneltä.

Minusta kyse on myös arvostuksesta, miksi hän kokee olevansa oikeutettu olemaan hiljaa aiheesta?

Hän noudattaa Pyhän Puhumattomuuden koodia. Ihan normi.

Viisas mies vaikenee, näin se vain on.

Me oltiin 19 vuotta kihloissa, toivoa on😄

Vierailija kirjoitti:

En hankkisi lapsia miehen kanssa ellemme olisi naimisissa. Ja muutenkin, jos mies ei kosisi 2 vuoden sisään tapaamisesta, lähtisin kävelemään.

Miehet tietävät jo seurustelun ekana vuonna onko nainen naimisiinmenon arvoinen.

N28

Mutta kokemuksesta voin sanoa että eipä se naimisiinmeno sitä yhteistä elämää muuta mihinkään suuntaan, ainoastaan heikentää huonolla hetkellä. Eroaminen on paljon vaikeampaa, usein ollaan yhdessä vain koska yhteiset lapset, koti jne. Ja jos naimisissa niin se ero käytännössä tuhoaa kaiken myös lapsilta. Monesti huomattavan paljon helpompaa olisi olla avoliitossa kuin naimisissa. T mies jolla suhdetta takana 13 vuotta ja naimisissa 6 vuotta ja tuli muuten ensin lapsi, sitten yhteen muutto, toinen lapsi, naimisiin ja vielä kolmas lapsi.

Se tilanbe ei muutu mihinkään naimisiinmenosta, yhden lisä panon saat hääyönä, jotenbei kanhata järkätä monen kymmenen tuhannen juhlia sen vuoksi. Sitäpaitsi se elämä ei avioliiton jälkeen voi tehdä muuta kuin pysyä samana tai huonontua!

Mies on saanut kaiken ilman avioliittoa eikä siksi aijo pitää lupaustaan. Lähipiirissä ollut tällainen tapaus, mies ei mene naimisiin koska ei halua morsiamelle pääsyä tämän omaisuuteen (en väitä että teidän tilanteeseen syy on sama, voi olla joku toinenkin).

Sinuna en pitäisi sormusta ja vaatisin selitystä. Jos on noin paljon yhteistä elämää on oikopolku eus vaatia selitystä ja ON OIKEUS HALUTA ITSENSÄ JA PERHEENSÄ TURVAKSI NAIMISIIN.

Avioliitto on juridisesti parempi ratkaisu ja antaa sinulle enemmän turvaa esim. Tilanteessa jossa mies kuolee äkillisesti.

Vaikka avoliitto on helppo suhdemuoto ja nykyaikana yleinen niin on ihan ok haluta naimisiin ja juridinen suhde! Itse olisin dumpannut tuollaisen ukon jo ennen lapsien tekoa jos ei ole kiinnostusta sitoutua oikeasti vaan haluaa erotilanteessa mahdollisimman helpoimman pakoreitin itselleen (ja ennen kun joku irvileuka muuta väittää olen halukas tiukan avioehdon tekemiseen molempien puolesta, että liitto perustuu oikeille syille). Avioliitto on perheen kannalta yksinkertainen paras muoto ja takaa eniten etuja, siitä ei pääse yli eikä ympäri ja on itsekästä evätä toiselta tämä turva, etenkin kun ollaan annettu siitä jo lupaus!

[

Mutta kokemuksesta voin sanoa että eipä se naimisiinmeno sitä yhteistä elämää muuta mihinkään suuntaan, ainoastaan heikentää huonolla hetkellä. Eroaminen on paljon vaikeampaa, usein ollaan yhdessä vain koska yhteiset lapset, koti jne. Ja jos naimisissa niin se ero käytännössä tuhoaa kaiken myös lapsilta. Monesti huomattavan paljon helpompaa olisi olla avoliitossa kuin naimisissa. T mies jolla suhdetta takana 13 vuotta ja naimisissa 6 vuotta ja tuli muuten ensin lapsi, sitten yhteen muutto, toinen lapsi, naimisiin ja vielä kolmas lapsi.[/quote]

Miten se eroaminen on vaikeampaa avoliitosta, jossa on yhteistä omaisuutta,yhteiset lapset? Avoliitosta ero ei tuhoa perhettä?  Selitätkö lapsille, että tämä ero ei ole ollenkaan ikävä juttu, kun me ei oltu naimisissa....

Vierailija kirjoitti:

Ei tule kosimaan, kun on kaiken saanut ilman avioliittolain.

Ai että naisen pitäiksi painostaa miestä avioliittoon "ei tehdä lasta ennen kun ollaan naimisis"?

Minä vastaavassa tilanteessa ilmoitin miehelle että ensi kesänä sitten voitaisiin mennä naimisiin, varaan kirkon tuohon, sopiiko se? Mies sanoi että sopii.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutamia pariskuntia, joilla on yhteisiä lapsia ja ovat olleet jo pitkään, vuosikymmeniäkin yhdessä, kihloissa tai ei kihloissa. Ihmettelen itsekin, miksi eivät mene naimisiin.

Eräältä sukulaiselta olen rohjennut kysyä, mutta mitään järkevää syytä ei osannut sanoa. Veikkaan kuitenkin, että koettu avioero kummittelee jotenkin vielä taustalla.

Yhdeltä pariskunnalta en viitsi kysyäkään, ovat olleet avoliitossa jo ainakin nelisenkymmentä vuotta, on yhteiset lapset ja lapsenlapset.

Ap jospa kuitenkin keskustelisitte vielä. Miksi mies ei halua naimisiin? Eikö edes seurusteluaikana ollut puhetta naimisiinmenosta jossain vaiheessa?

Meidän suvussa yksi pariskunta ollut yhdessä jo 55 vuotta ja avoliitossa. Joskus kommentoineet ettei avioliitto toimisi heillä. Kumpikaan ei vaikuta pettävän tai "pidä jalkaa ovenraossa". Lapsi on.

Vierailija kirjoitti:

Mies on saanut kaiken ilman avioliittoa eikä siksi aijo pitää lupaustaan. Lähipiirissä ollut tällainen tapaus, mies ei mene naimisiin koska ei halua morsiamelle pääsyä tämän omaisuuteen (en väitä että teidän tilanteeseen syy on sama, voi olla joku toinenkin).

Sinuna en pitäisi sormusta ja vaatisin selitystä. Jos on noin paljon yhteistä elämää on oikopolku eus vaatia selitystä ja ON OIKEUS HALUTA ITSENSÄ JA PERHEENSÄ TURVAKSI NAIMISIIN.

Avioliitto on juridisesti parempi ratkaisu ja antaa sinulle enemmän turvaa esim. Tilanteessa jossa mies kuolee äkillisesti.

Vaikka avoliitto on helppo suhdemuoto ja nykyaikana yleinen niin on ihan ok haluta naimisiin ja juridinen suhde! Itse olisin dumpannut tuollaisen ukon jo ennen lapsien tekoa jos ei ole kiinnostusta sitoutua oikeasti vaan haluaa erotilanteessa mahdollisimman helpoimman pakoreitin itselleen (ja ennen kun joku irvileuka muuta väittää olen halukas tiukan avioehdon tekemiseen molempien puolesta, että liitto perustuu oikeille syille). Avioliitto on perheen kannalta yksinkertainen paras muoto ja takaa eniten etuja, siitä ei pääse yli eikä ympäri ja on itsekästä evätä toiselta tämä turva, etenkin kun ollaan annettu siitä jo lupaus!

Minun mieheni ei halunnut naimisiin kanssani koska hänen edellinen avioliittonsa meni näin: Tapasi vanhemman naisen ollessaan 23v. Nainen tuli lähes välittömästi raskaaksi, ja vaati naimisiinmenoa raskauden vuoksi. Mies tottakai suostui, koska nyt alkaisi sitten perhe-elämä. Vietettiin häät jotka ahdistivat miestä, koska olivat pönötyshäät joiden laskua maksettiin pitkään, sillä vaimo halusi sitä ja tätä ja tuota. Rahaa paloi, vaimon oli tärkeää näyttää vaimon sukulaisille ja ystäville että miten hienoa elämää hän viettää. 

Ero tuli kun toinen lapsi oli 3v.  Sen jälkeen terapiaa, pari huonoa suhdeviritelmää, ja lopulta me tapasimme. Lapsista on pitänyt riidellä koko ajan, kuten myös rahasta exän kanssa. Pelkkää haukkumista ja kiusaamista ollut tämän exän puolelta koko eron jälkeinen aika. 

Mutta kun olimme olleet yhdessä 6 vuotta, niin mies otti ja kosi. Sanoi että haluaa mennä hautaan aviomiehenäni, eikä minään hirviöstä eronneena, että hän oli nyt päässyt kokonaan yli siitä häpeästä ja epäonnistumisesta mikä häntä oli tuolloin kohdannut. Nyt olemme olleet 5v naimisissa.

Mies kysyi monta vuotta sitten, että mennäänkö naimisiin,vastasin kyllä, mutta sitten koko juttu unohtui, en muista mitä siinä tapahtui.. sen jälkeen olen kysellyt, mutta mies käskee mun hoitaa asiaa että päästään naimisiin. Ei siis yhdessä vaan minun täytyisi miettiä kaikki valmiiksi soittaminen maistraattiin yms. Kaikki isommat askeleet elämässä on itse pitänyt kysyä häneltä mm. Milloin hankitaan lapsia jne. Itseäni turhauttaa tuollainen.

94 oli siis AP.. unohtui mainita viestistä

Naimisliitto ei ole nykyaikaa vaan liittyy uskovaisuuteen. Kaikki asiat voi järjestää kihlautuneenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutamia pariskuntia, joilla on yhteisiä lapsia ja ovat olleet jo pitkään, vuosikymmeniäkin yhdessä, kihloissa tai ei kihloissa. Ihmettelen itsekin, miksi eivät mene naimisiin.

Eräältä sukulaiselta olen rohjennut kysyä, mutta mitään järkevää syytä ei osannut sanoa. Veikkaan kuitenkin, että koettu avioero kummittelee jotenkin vielä taustalla.

Yhdeltä pariskunnalta en viitsi kysyäkään, ovat olleet avoliitossa jo ainakin nelisenkymmentä vuotta, on yhteiset lapset ja lapsenlapset.

Ap jospa kuitenkin keskustelisitte vielä. Miksi mies ei halua naimisiin? Eikö edes seurusteluaikana ollut puhetta naimisiinmenosta jossain vaiheessa?

Meidän suvussa yksi pariskunta ollut yhdessä jo 55 vuotta ja avoliitossa. Joskus kommentoineet ettei avioliitto toimisi heillä. Kumpikaan ei vaikuta pettävän tai "pidä jalkaa ovenraossa". Lapsi on.

Kysäisehän seuraavalla kerralla heidät nähdessäsi että mikä siitä avioliitosta tekee sellaisen että se ei toimisi heillä, mutta avoliitto toimii? Kiinnostaisi tietää mikä heidän mielessään aamenen jälkeen muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Naimisliitto ei ole nykyaikaa vaan liittyy uskovaisuuteen. Kaikki asiat voi järjestää kihlautuneenakin.

Avioliitto on juridinen sopimus. Se, että jotkut haluavat seremonian  kirkossa, ei ole sopimuksen sisällön kanssa mitään tekemistä.... Aika monet kirkosta eronneet haluavat kuitenkin kirkkohäät, kun se (juhla)tila on niin kaunis...

Vierailija kirjoitti:

Ei tule kosimaan, kun on kaiken saanut ilman avioliittolain.

Kihlaus on myöntymys kosintaan.

Anna sormus miehelle ja sano, että seuraavan kerran laitat sen sormeesi vasta vihkivalojen jälkeen. Jos mies haluaa jonkun "olen varattu" sormuksen, pitäköön itse. Minä en sormuksia huoli kuin vasta naimisiin mennessä, en tarvitse kihlasormusta saati useampaa rengastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää mennä naimisiin? Mm Baba Lybeck on ollut yli 30 vuotta avoliitossa, eikä koe että pitäisi mennä naimisiin. Toinen periaate, josta ei luovu on se että ovat asuneet vuokralla aina.

Jos kerran ovat kihloissa, miksi eivät ota yhteistä asuntolainaa?

Alkoi naurattamaan:D Onko asuntolaina jokin tavoiteltava asia elämässä? Eikö enemmin se, että olisi sellainen koti, jossa tykkää asua? Ei kaikilla ole tarvetta omistaa asuntoa, jossa asuvat.