Lue keskustelun säännöt.
Muuttuuko vihaisen ja äkkipikaisen miehen käytös koskaan?
06.11.2022 |
Miehellä tapana siis reagoida äkkipikaisesti ja äkäisesti usein erilaisiin asioihin ihan yllättäen. Ei tunnista eikä osaa hillitä tuota käytöstään. Eilen esim. tuli lapseni tapahtumasynttäreille lapsensa kanssa ja kun ei ollut parkkipaikkaa, jossa olisi ollut parkkipaikkaa, jossa olisi ollut sopivan mittainen parkkiaika (kiekkoparkki) niin kiehahti siitä ja alkoi vihaisen vuodatuksen. Mitään ongelmaa ei ollut, koska parkkipaikka oli tapahtumapaikan ytimessä ja synttäreiden aikana olisi kerran joutunut käymään siirtämään kiekkoa tunnilla eteenpäin. Siinä kaikkien lasten kuulle vuodatti tulemaan jolloin sanoin hänelle suoraan, että olisiko hänen parempi lähteä päiväunille synttäreiden ajaksi. Aikuinen ihminen ei pystynyt yhtään hillitsemään käytöstä ja oli mielestäni täysin ylimitoitettu reaktio tilanteessa, ei pystynyt myöskään kunnioittamaan sitä, että oli tullut lapsen syntymäpäiville vaan siinä piti purkaa pahaa mieltänsä lasten edessä :/ Lähti siitä sitten suututtaan kommentistani, lapsensa sentään jätti juhlimaan.
Mies on nyt suuttunut minulle, että lasten edessä "häpäisin" hänet kehottamalla lähtemään päiväunille. Minä puolestani siitä, ettei pysty yhtään hillitsemään käytöstään, eikä kunnioittamaan esim. tilannetta, jossa on (lapsen syntymäpäiväjuhlat). Jää myös ikävä tunnelma leijumaan muuten niin mukavan asian ylle. Onneksi synttärit saatiin vietettyä mukavassa tunnelmassa lasten kanssa miehen poistuttua paikalta.Tämä ei ole ainutlaatuinen tapaus alkuunkaan vaan näitä näyttää alkavan tulemaan enenevissä määrin. Useita keskusteluja aiheesta on käyty, mutta mikään ei näytä muuttuvan. Yhtäkkiä taas joku asia heittää miehellä kupin nurin ja tuttu äkäily sekä mielensäpahoittaminen on taas kuvioissa. Mitä vaihtoehtoja tässä on?
Kommentit (93)
Tuskin muuttuu. Tuollainen köytös perustuu asenteisiin, joiden mukaan mies kokee, että on teidän yläpuolellanne ja hänellä on oikeus käyttäytyä noin. Lue kirja Why does he do that?
Eli hän ei ole henkisesti väkivaltainen, koska on vihainen, vaan hän on vihainen, koska on henkisesti väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan paras vaihtoehto on että seuraavasta kilahduksesta lähdet kuukaudeksi lasten kanssa jonnekin, seuraavasta kahdeksi ja sitten lopullisesti. Huutakoot yksin tiski- ja pyykkikoneelle kun ei kuitenkaan noita asioita normaalisti hoitele.
Kyllä hoitelee ja tarkasti nämäkin. Koska kaiken pitää olla pn ja järjestyksessä, aina.
Joku häiriöitynyt narsisti pakko-oireinen. Tuollainen on parasta jättää huomiotta. Elää kuin sitä ei olisikaan. Helpoiten onnistuu eroamalla.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin muuttuu. Tuollainen köytös perustuu asenteisiin, joiden mukaan mies kokee, että on teidän yläpuolellanne ja hänellä on oikeus käyttäytyä noin. Lue kirja Why does he do that?
Eli hän ei ole henkisesti väkivaltainen, koska on vihainen, vaan hän on vihainen, koska on henkisesti väkivaltainen.
Olen ajatellutkin, että käytöksensä voisi tulkita henkiseksi väkivallaksi. Toistuvuuden vuoksi etenkin.
Isäni on tällainen. Ihan kaikesta saa aikaiseksi jäätävän huudon, kiroilun ja vaahtoamisen. Ja sitä draaman määrää..
Suurin osa normaalin elämän asioista, jotka vaativat enemmän vaivannäköä kuin kaukosäätimen napin painaminen, aiheuttavat kohtauksen.
Esim. sohvan/sängyn siirto 20cm että imuri mahtuu taakse (Nytkö se koko huushollin järjestys on alettava vaihtamaan?!), maton vieminen telineelle (Kannetaan *kiroilua* kaikki tavarat kartanolle!), pensaan siistiminen (Leikataan *kiroilua* kaikki pois kerta aletaan!), joulukuusen tuonti ja tähden asettaminen (Koko toimitus yhtä kiroilua ja huutamista.). Ja tietenkin rutiineista poikkeaminen.
Koottiin kerran sänkykehikko ja alkuvaiheessa piti jo sanoa että parasta hänen lähteä muihin puuhiin ennen kuin verisuoni katkeaa päästä. Oli kaikki osat, kuvat , ohjeet ja toimiva akkukone. Mutta kun on vaikeaa niin on vaikeaa.
Olen 4-kymppinen nainen. Koko elämä on ollut tätä isän puolelta. Sanoisin että luonne ja käytös ei ihan vähällä muutu.
Rutiinin on tällekin miehelle tärkeitä ja kaikki pitää olla selvästi suunniteltua. Muutokset on yleensä enemmän tai vähemmän vaikeita. Myös omat menoni pitäisi tietää suunnilleen kuukausia ennen, tai olen "ilmoittanut niistä liian myöhään", vaikka en olisi edes aiemmin voinut tietää asiaa. Hallita pitäisi saada ilmeisesti vähän kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia voisi auttaa, mutta voi hyvin olla ettei mies sellaiseen lähde.
Vierailija kirjoitti:
Rutiinin on tällekin miehelle tärkeitä ja kaikki pitää olla selvästi suunniteltua. Muutokset on yleensä enemmän tai vähemmän vaikeita. Myös omat menoni pitäisi tietää suunnilleen kuukausia ennen, tai olen "ilmoittanut niistä liian myöhään", vaikka en olisi edes aiemmin voinut tietää asiaa. Hallita pitäisi saada ilmeisesti vähän kaikkea.
Kuulostaa nepsyltä tai luonnehäiriöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luin aloituksesi, niin tuli heti vahvasti ajatus, että toivottavasti sinä jättäisit tämän miehen.
Siellä oli rivien välissä luettavissa se hiton painostava epämiellyttävä ja absurdi fiilis mikä tulee kun tuollaisen ihmisen kanssa on.
Alkuun sitä ehkä kestää paremmin, selittelee sitä itselleen ja muille. Jossain vaiheessa on niin väsynyt ja syyttää itseään,mielistelee ja lopulta väsyy.
Viimeisenä vaiheena saattaa tulla jatkuva ahdistus, pelkotilat, masennus ja tunne ettei pääse pois. Syyllisyys on valtavaa.
Oikeasti, älä anna tuon miehen vihan viedä sinun elämääsi. Älä anna tuon ihmisen vaikuttaa sinuun ja lapsesi elämään.
Minä käsi sydämellä toivon, että et jää katselemaan muuttuuko mies. Saatat joutua psyykkiseen vankilaan.
Itse kokenut ja pilannut monta vuotta elämästäni sekä kadottanut itseni tuollaisessa.
Mieheni yritti tuollaista vallankäyttöä. Tuli tietämään kolmannen kerran jälkeen, ettei tepsi.
Vaikeampaa tietysti, jos kyseessä on sairaus eikä pelkkä halu päsmäröidä. Itse varmaan lähtisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun luin aloituksesi, niin tuli heti vahvasti ajatus, että toivottavasti sinä jättäisit tämän miehen.
Siellä oli rivien välissä luettavissa se hiton painostava epämiellyttävä ja absurdi fiilis mikä tulee kun tuollaisen ihmisen kanssa on.
Alkuun sitä ehkä kestää paremmin, selittelee sitä itselleen ja muille. Jossain vaiheessa on niin väsynyt ja syyttää itseään,mielistelee ja lopulta väsyy.
Viimeisenä vaiheena saattaa tulla jatkuva ahdistus, pelkotilat, masennus ja tunne ettei pääse pois. Syyllisyys on valtavaa.Oikeasti, älä anna tuon miehen vihan viedä sinun elämääsi. Älä anna tuon ihmisen vaikuttaa sinuun ja lapsesi elämään.
Minä käsi sydämellä toivon, että et jää katselemaan muuttuuko mies. Saatat joutua psyykkiseen vankilaan.
Itse kokenut ja pilannut monta vuotta elämästäni sekä kadottanut itseni tuollaisessa.
Kiitos vertaistuellisesta kommentistasi. Siksi kai tätä on katsellutkin, kun välillä on niin hyvää yhteistä aikaa ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita olisi kovasti. Parhaimmillaan mies on hauska ja humoristinen, ostaa lahjoja ja huomioi. Tempperamentti on kyllä nopeasti kiihtyvä ja tulistuu nopeasti, kommentit ovat kärkkäitä. Viime aikoina lisääntyvästi on ollut tuota vihaisuuta ja ärtyisyyttä, kaikenmoista tiuskimista. Nyt tuli itselläni raja vastaan, kun ei pystynyt ollenkaan huomioimaan tilannetta ja käyttäytymään sen vaatimalla tavalla, vaan piti kiukutella kaikki heti ja siinä. Lopuksi vielä vyöryttää syy minun niskoille ja "omia" lapseni syntymäpäivätkin heidän odottamanaan juhlana ja miten minä sitten pilasin ne käytökselläni... tuntuu hyvin röyhkeältä nyt näin jälkikäteen ajatellen.
Muuttuu - sitten kun hän löytää onnen. Sinun kanssasi se ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo miehen voivan huonosti ja olevan onneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan paras vaihtoehto on että seuraavasta kilahduksesta lähdet kuukaudeksi lasten kanssa jonnekin, seuraavasta kahdeksi ja sitten lopullisesti. Huutakoot yksin tiski- ja pyykkikoneelle kun ei kuitenkaan noita asioita normaalisti hoitele.
Kyllä hoitelee ja tarkasti nämäkin. Koska kaiken pitää olla paikallaan ja järjestyksessä, aina.
Kuulostaa autistiselta tai kaksimielisyys häiriöltä-> POISTU PAIKALTA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoo miehen voivan huonosti ja olevan onneton.
Varmasti näin, mutta olisko sellaista huonosti vointia, joka jatkuu aina ja kaikkialla olosuhteista riippumatta. Siihen ei auta mikään, jos ei itse yritäkään asennettaan muuttaa.
Yksinkertainen vastaus, lienee jo kerrottu. Muuttuu kyllä ajan saatossa: pahemmaksi.
Nää on näitä miehiä ja ne ei muutu. Oli tollanen, joka valitti jostain kahvinkeitosta. Sanoin heti ja suoraan, että sitten painut vttttuu shellille kahville. Valita kerran vielä, niin valittelet toiselle naiselle, koska minä en kuuntele enää ikinä miesten typeriä itkuja turhista asioista.
Onnea! Olet löytänyt jännittävän miehen!
Vierailija kirjoitti:
Kertoo miehen voivan huonosti ja olevan onneton.
Piirrevihainen voi aina huonosti ja saa riidan aikaiseksi vaikka itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Isäni on tällainen. Ihan kaikesta saa aikaiseksi jäätävän huudon, kiroilun ja vaahtoamisen. Ja sitä draaman määrää..
Suurin osa normaalin elämän asioista, jotka vaativat enemmän vaivannäköä kuin kaukosäätimen napin painaminen, aiheuttavat kohtauksen.
Esim. sohvan/sängyn siirto 20cm että imuri mahtuu taakse (Nytkö se koko huushollin järjestys on alettava vaihtamaan?!), maton vieminen telineelle (Kannetaan *kiroilua* kaikki tavarat kartanolle!), pensaan siistiminen (Leikataan *kiroilua* kaikki pois kerta aletaan!), joulukuusen tuonti ja tähden asettaminen (Koko toimitus yhtä kiroilua ja huutamista.). Ja tietenkin rutiineista poikkeaminen.
Koottiin kerran sänkykehikko ja alkuvaiheessa piti jo sanoa että parasta hänen lähteä muihin puuhiin ennen kuin verisuoni katkeaa päästä. Oli kaikki osat, kuvat , ohjeet ja toimiva akkukone. Mutta kun on vaikeaa niin on vaikeaa.
Olen 4-kymppinen nainen. Koko elämä on ollut tätä isän puolelta. Sanoisin että luonne ja käytös ei ihan vähällä muutu.
Jätin tuollaisen miehen, onneksi jälkikäteen sanon näin. Joka asia johon liittyi mitään tekemistä oli kaameaa riitelyä. Ikkunanpesu. Nurmikon ajelu. Imurointi, kuulemma vain hänen kiusaamistaan. Alkoi linnoittaa taloon alueita joissa ei saanut imuroida (lopputulos: koiperhoset söi hänen villasukat kun ei niitäkään saanut siirtää siivotessa). Leikkimökin rakentaminen oli pahin, joka ikisestä työvaiheesta aina perustusten kaivamisesta sinne kattolautojen asentamiseen pelkkää äyskimistä ja riitelyä ja jopa instaan päivitteli sellaisia "on hankalaa tämä puuh kumpa loppuisi jo vaiva". Kaksi vuotta kesti tehdä sitä leikkimökkiä, koska myöskään ilman häntä ei saanut mitään tehdä (ettei hän näytä laiskalta).
Jos joku on hankala, siitä kannattaa erota ennenkuin tulee lapsia. Sitten ne kaikki riidat vielä käydään lapsen takia.
Ei muutu paremmaksi. Eksästä tuli tuollainen kiukuttelija vuosien saatossa, ja vasta sisareni kunnollinen "nyt jumalauta jätät sen ei sun tarvitse kotonasi varoa villasukat jalassa kun toinen joka asiasta suuttuu" sai mut ymmärtämään. Muuttui pahemmaksi vuosien saatossa, ja itse vaan mukauduin siihen etten olisi turhaan suututtanut toista (joka siis itse suuttui aivan turhasta. Kuten siitä että kuuntelin vaikkapa klassista musiikkia kotona sen ainoan sallitun suomiräpin sijaan.).