Lue keskustelun säännöt.
Muuttuuko vihaisen ja äkkipikaisen miehen käytös koskaan?
06.11.2022 |
Miehellä tapana siis reagoida äkkipikaisesti ja äkäisesti usein erilaisiin asioihin ihan yllättäen. Ei tunnista eikä osaa hillitä tuota käytöstään. Eilen esim. tuli lapseni tapahtumasynttäreille lapsensa kanssa ja kun ei ollut parkkipaikkaa, jossa olisi ollut parkkipaikkaa, jossa olisi ollut sopivan mittainen parkkiaika (kiekkoparkki) niin kiehahti siitä ja alkoi vihaisen vuodatuksen. Mitään ongelmaa ei ollut, koska parkkipaikka oli tapahtumapaikan ytimessä ja synttäreiden aikana olisi kerran joutunut käymään siirtämään kiekkoa tunnilla eteenpäin. Siinä kaikkien lasten kuulle vuodatti tulemaan jolloin sanoin hänelle suoraan, että olisiko hänen parempi lähteä päiväunille synttäreiden ajaksi. Aikuinen ihminen ei pystynyt yhtään hillitsemään käytöstä ja oli mielestäni täysin ylimitoitettu reaktio tilanteessa, ei pystynyt myöskään kunnioittamaan sitä, että oli tullut lapsen syntymäpäiville vaan siinä piti purkaa pahaa mieltänsä lasten edessä :/ Lähti siitä sitten suututtaan kommentistani, lapsensa sentään jätti juhlimaan.
Mies on nyt suuttunut minulle, että lasten edessä "häpäisin" hänet kehottamalla lähtemään päiväunille. Minä puolestani siitä, ettei pysty yhtään hillitsemään käytöstään, eikä kunnioittamaan esim. tilannetta, jossa on (lapsen syntymäpäiväjuhlat). Jää myös ikävä tunnelma leijumaan muuten niin mukavan asian ylle. Onneksi synttärit saatiin vietettyä mukavassa tunnelmassa lasten kanssa miehen poistuttua paikalta.Tämä ei ole ainutlaatuinen tapaus alkuunkaan vaan näitä näyttää alkavan tulemaan enenevissä määrin. Useita keskusteluja aiheesta on käyty, mutta mikään ei näytä muuttuvan. Yhtäkkiä taas joku asia heittää miehellä kupin nurin ja tuttu äkäily sekä mielensäpahoittaminen on taas kuvioissa. Mitä vaihtoehtoja tässä on?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu paremmaksi. Eksästä tuli tuollainen kiukuttelija vuosien saatossa, ja vasta sisareni kunnollinen "nyt jumalauta jätät sen ei sun tarvitse kotonasi varoa villasukat jalassa kun toinen joka asiasta suuttuu" sai mut ymmärtämään. Muuttui pahemmaksi vuosien saatossa, ja itse vaan mukauduin siihen etten olisi turhaan suututtanut toista (joka siis itse suuttui aivan turhasta. Kuten siitä että kuuntelin vaikkapa klassista musiikkia kotona sen ainoan sallitun suomiräpin sijaan.).
Siihen jotenkin vaan tottuu ja yrittääkin tottua, jos meinaa jaksaa ailahtelun kanssa pärjätä. Tottakai jokainen joskus on vihainen ja huonotuulinen, mutta tämä on semmosta, ettei koskaan oikein voi tietää, mistä tuulee. Juuri vaikka tämmöinen mukava juhla, jonka nyt luulisi olevan kaikille kaikin puolin mukavaa, mutta eipä vaan kun sattuu olemaan "huono päivä/hetki" jne. taas... Eli ehkä just tuokin, että asiat joihin luulisi kaikkien tulevan rennolla ja hyvällä fiiliksellä, niin ei todella tällaisen ihmisen kanssa koskaan tiedä, aika usein noissa tilanteissa itse asiassa nyt huomaa, että olikin juuri päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuttuu - sitten kun hän löytää onnen. Sinun kanssasi se ei tapahdu.
Todennäköisesti näin. Miestä ilmeisesti vaan ärsyttää kaikki asiat eikä ole onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttuu - sitten kun hän löytää onnen. Sinun kanssasi se ei tapahdu.
Todennäköisesti näin. Miestä ilmeisesti vaan ärsyttää kaikki asiat eikä ole onnellinen.
Voipa se noinkin toki olla. Hassua yhtälössä on kuitenkin se, että miehen mielestä suhteemme on hyvä, eikä halua erota.
Mieheni oli tuollainen just nuorempana. Vanhemmiten tasaantui Nyt kun on pappa on jo ihan rauhallinen, nyt meidän vasta kannattaisi tehdä lapset. Miehen isä oli sodassa ja oli kauhean ankara Selkään sai lapset oikein kunnolla pienestäkin asiasta Varsinkin mieheni oli isän.kohde Äiti oli ihana, mutta eihän siinä äidillä ison lapsi lauman kanssa sana valtaa ollut Lapsuuden traumat tuon miehen käytöksen teki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa muuttuu tuosta mihinkään. Näin arvioin yleisen ja pitkähkön elämänkokemukseni perusteella. Koira ei pääse karvoistaan.
Meillä aika on miehen henkisiä traumoja parantanut. Eniten esirukoukset kantaneet hyvää satoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli tuollainen just nuorempana. Vanhemmiten tasaantui Nyt kun on pappa on jo ihan rauhallinen, nyt meidän vasta kannattaisi tehdä lapset. Miehen isä oli sodassa ja oli kauhean ankara Selkään sai lapset oikein kunnolla pienestäkin asiasta Varsinkin mieheni oli isän.kohde Äiti oli ihana, mutta eihän siinä äidillä ison lapsi lauman kanssa sana valtaa ollut Lapsuuden traumat tuon miehen käytöksen teki
Huutiko ja raivosi sitten pahaa oloaan teidän lapsille kun tuli isäksi? Vai saitteko kilttijä tyttäriä mille ei tarttenut rähistä?
Miten katkasta ketju mikä kestänyt monta sukupolvea?
Ei muutu kuin pahemmaksi vaan. Mulla kokemusta kahdesta tämmöisestä ihmisestä ja molemmat vaan paheni iän myötä. Koko ajan piti varoa, mitä sanoi, ettei suutu kumpikaan. Vallankäyttöä ja sairasta sellaista tämä. Henkistä väkivaltaa pahimmillaan. Toinen on nyt edesmennyt eikä ole ikävä. Toinen jäi yksin ulisemaan kohtaloaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule muuttumaan.
Ex appiukko sai ihme kiehumisia ihan mitättömista asioista. Paheni vanhemmiten.
Paljon väärinymmärryksiä, haki riitatilanteita.
Hemmetin vaikea luonne.
Mutta osasi olla mielyttäväkin, hyvänpäiväntutuille.
Ex appivanhemmilla oli kotonaan säilytettynä kortti ex appiukolle missä joku näistä kehu kuinka ihana ja mukava ihminen oli.
Ei voitu lukea purshkattamatta nauruun exäni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen käytös muuttuu vanhemmiten vaan pahemmaksi. Ukostasi tulee oikein kunnon ankeuttaja, joka huomauttaa kaikesta ja etsii vaan vikoja kaikesta.
JUOKSE!!!
Samaa pahoin pelkään. Miehen jättävä kommentti kysyessäni käytöksensä perään " hänelle et enää koskaan lasten kuullen sano, että olisko aika mennä päiväunille". Koko päivän olivat odottaneet juhlien alkamista ja sitten MINÄ käyttäydyn näin. Siis he olivat koko päivän odottaneet ja minä pilasin asian?! Kyseessä oli kuitenkin minun lapseni syntymäpäivät, joita lapsi oli varmasti odottanut kovasti! Miehellä ei kuitenkaan tullut ollenkaan mieleen, että omassa käytöksessä tilanteessa olisi ollut mitään vikaa tai korjattavaa. hei olivat korkea-arvoisia vieraita...
Olisit sanonut sille, että viimeinen kerta, kun raivoaa sinun ja lastesi kuullen. Älkää hyvät naiset nöyristelkö tuollaisia "miehiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hänelle et enää koskaan lasten kuullen sano, että olisko aika mennä päiväunille. Tai muuten? Vaikuttaa pahalta.
Kauanko olette olleet yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli tuon tyyppinen. Purki omaa pahaa oloa ja väsymystä muihin (lähinnä omaan perheeseensä) kuin lapsi.
Minua sätti pahasti monet kerrat, kun ratsastustuntini päättyi myöhässä usein, mihin en voinut itse vaikuttaa. Vieläkin kostuu silmät tätä kirjoittaessa. No tämä on vasta pieni osa asioita...
Isä piti saada viimeinen sana, jos hän mokasi, syy oli muissa, jne. Jos joku sairastu ja sairaus pitkittyi, kosti lman pahan olonsa sairastuneelle huonolla käytöksellään. #muissa.aina.vika
En tiedä, olisiko musta tullut ehjempi ihminen, jos olis ollut kokonaan poissa kuvioista. Ei olis tarvinnut olla tuntosarvet pystyssä, mistä tänään tuulee. Se syö ihmistä.
Noin 70-vuotiaaksi meni vanhalla kaavalla hyvin pitkälle. Sitten tuli vaikea elämänkriisi, jossa ensimmäiset 2-3 vuotta kaadettiin paskat läheisten päälle.
Tämän jälkeen, kun vaikeudet yhä jatkuivat, alkoi jotain tapahtumaan päänupissa, että ehkä omassakin käytöksessä voisi olla jotain korjattavaa. Jotain muutostakin tapahtunut.
Jos ei itse tunnista ongelmaa, ei voi puuttua siihen. Yleisesti en menis sanomaan, etteikö kukaan koskaan vois muuttua, mutta kuvaamassasi tilanteessa, jossa ei tunnista käytöstään ja osaa hillitä sitä, toivoa on turha elätellä. Sen muutoshalun täytyy lähteä oma-alotteisesti itsestä, eikä puolisosta, jotta asian suhteen vois olla vähääkään toivoa.
No osa on tuollaisia kiukkuperseitä aina ja kaikissa tilanteissa, mutta osalla tuo sitten on seurausta stressistä ja elämäntilanteesta joka kiristää pinnaa eli onhan tuossa se mahdollisuus, että mies muuttuu ihan toisenlaiseksi kun eroatte.
Onneksi muisti mitä itse oli kokenut ja lapset saivat olla ilman kuritusta Toisinaan korotti ääntään lapsillekkin, mutta nopeasti heitä kohtaan rauhoittui MInulle kaikki kasasi, olin kun ukkosen johdatin. Olisi parenpi lapsilla parenpikin lapsuus voinut olla Isää rakastivat ja kaikkea mukavaa tekemistä keksivät.Varsinkin metsä retklllä oli hauskaa.
Ihmisen luonne muuttuu usein miten huonompaan suuntaan erilaisten traumojen perusteella. Sodan käyneillä miehillä oli Suomessakin paljon erilaisia henkisiä ongelmia. Lisäksi ikä, viimeistään dementia, muuttaa tietysti ihmistä. Oma isäni (joka ei toki käynyt itse mitään sotaa) on muuttunut ehkä vähän siedettävämmäksi, mutta edelleen 80+ on aika hankala tapaus, enkä itse miehenä ymmärrä miksi yksikään nainen kestää ko. miestä.
Ota nyt järki käteen, aikuiset eivät muutu muutamien vuosien aikana. Älä ole typerä ja haaskaa aikaa mielenvikaiseen kumppaniin.
M50
Vierailija kirjoitti:
Mies koki varmaan ihan oikeutetusti veetuiluna, että ikänsä puolesta, vaikkakaan ei käytöksensä, aikuiselle ihmiselle ehdottelit päiväunia. Se että pistelit takaisin, ei tietysti tee miehen käytöksestä yhtään sen hyväksyttävämpää. Kuvaa vaan ehkä kuinka epämiellyttävään dynamiikkaan välinne ovat jo ajautuneet miehen luonteen vuoksi.
Miehen luonne ei tule muuttumaan, ja sinua vaan jatkossakin ketuttaa entistä enemmän, ja välillenne tulee entistä enemmän konfliktia tilanteissa, joissa mies kilahtaa. Ennuste: ei hyvä.
(Been there, done that.)
No varmasti koki veetuiluna kun ei ole kykyä itsereflektioon aikuistasoisesti. Käyttäytyi kuten lapsi, silloin myös tilanteen ainoa aikuinen eli ap kohteli häntä kuin lasta. Näin se vaan menee.
Aikuinen osaa nielaista kiukkunsa ja purkaa sen sopivammassa paikassa. Nyt mies sen sijaan kilahti, pilasi lapsen juhlafiiliksen ja näppärästi käänsi sen ap:n syyksi.
Ei jatkoon. Ellei ap sitten halua kasvattaa lastensa ohella myös mieslasta totaaliyh:na
Tässä nyt ei mistään perinteisestä "jännämiehestä" ole kyse.