Olenko tosiaan ainoa, jonka mielestä "toinen nainen/mies" on myös syyllinen ja tekee väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Olen ollut suhteessa seurustelevan miehen kanssa. En nyt osaa sanoa siitä moraalista, mutta se mikä sillä hetkellä tuntui joltain elämää suuremmalta rakkaudelta, tuntuu nyt nololta hiiviskelyltä. Vaikka siitä elämää suurempi rakkaus lopulta tulikin.

Mutta kadunko omaa osuuttani? En. Mies olisi voinut hoitaa eronsa selkärankaisemmin, mutta ero oli väistämätön, ero oli päätetty jo ennen kuin suhteemme alkoi ja tämän pariskunnan sairas läheisriippuvainen vääntö ja draamailu oli alkanut vuosia ennen minua, itseasiassa suhteen alkuajoista vuosien mittaan vaan muuuttuen patologisemmaksi. En kokenut, enkä koe sitä vieläkään minun aikaansaamakseni, sen sijaan kaikki lie nyt vuosien jälkeen tyytyväisiä, että molemmat sai jatkettua matkaansa, eri suuntiin.

Totta kai toinen nainenkin tekee väärin. En päästäisi häntäkään vähällä, jos änkeäisi väliin.

En ole samaa mieltä. Jokainen on vastuussa omista teoistaan. On myös varmasti todella vaihtelevaa se, minkä verran pettävä osapuoli kertoo parisuhteestaan. Hänhän saattaa väittää sen olevan avoin suhde tai mitä tahansa muutakin.

Mutta itseä ei kyllä kiinnostaisi yhtään yötä viettää pettäjän kanssa. Pidän tuollaista alhaisena toimintana eikä sellainen tyyppi kyllä voi itseäni seksuaalisesti kiinnostaa.

Mielestäni myös se toinen nainen/mies tekee väärin, mutta ero on siinä että hän ei ole luvannut minulle mitään. Minulle on ihan sama, jos joku random ihminen on moraaliltaan arveluttava ja toimii ikävästi. Hän on varmasti ikävä ihminen, mutta sen enempää minulla ei ole syytä häntä tuomita. 

Sen sijaan oma puolisoni on luvannut olla minulle uskollinen. Kun hän pettää lupauksensa, hän on yksin syyllinen lupauksensa pettämiseen. Vieraalla ihmisellä ei ole ollut minulle lupauksia. Tässä se pointti.

Totta kai toinen nainenkin tekee väärin. En päästäisi häntäkään vähällä, jos kuvitteellisessa tilanteessa joku änkeäisi väliin. Miksi antaisin hänen elää elämäänsä rauhassa, kun hänkin päätti muuttaa minun elämäni huonompaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kyllä nyt kuulla, millä etiikan ja moraalin perustein joku voi leikkiä kodinrikkojaa? Itse en pystyisi eettisesti perustelemaan moista itselleni. Ja kyllä, olin toinen nainen. Sain sitten tietää, että miehellä onkin jonkinlainen naisystävä. Otin naisystävään yhteyttä ja hän kiitti tiedosta, otti ja erosi. Mies kilahti aivan täydellisesti ja syytti minua suhteen rikkomisesta. Itsepä hän petti, ei ole minun työni hänen jälkiään peitellä. Nuorempana olin myös itse se, jota petettiin. Koko silloinen, opiskeluajan kaveriporukka tiesi tästä "Jennistä". Kukaan ei vain kehdannut kertoa minulle. Siinäpä sitten iloisesti seurustelin ja suunniteltiin yhteenmuuttoa, kun yhtäkkiä mies katosi kuin pieru saharaan valehdeltuaan, että lähti toiseen kaupunkiin viikon reissuksi. Eräs tyttökaveri tohti kertoa, että on kys. viikon viettänyt kotonaan ja kaveriporukan sekä Jennin kanssa.

Jahas. Olihan se todella nöyryyttävää.

Sä teit oikean, kunnioitettavan ratkaisun, kun kerroit petetylle asiasta! Tätä solidaarisuutta lisää.

No juu, en ymmärrä, miten kenenkään reaktio varatun lähentelyyn voi olla mikään muu kuin halveksunta. Mutta oma luottamukseni onkin aikoinaan rikottu niin pahasti, että lähes tuhouduin, siksi kai sympatiani ovat petetyksi joutuvan puolella. Kertakaikkiaan vihaan sitä, että ihmisiä noin pidetään pilkkanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Olen ollut suhteessa seurustelevan miehen kanssa. En nyt osaa sanoa siitä moraalista, mutta se mikä sillä hetkellä tuntui joltain elämää suuremmalta rakkaudelta, tuntuu nyt nololta hiiviskelyltä. Vaikka siitä elämää suurempi rakkaus lopulta tulikin.

Mutta kadunko omaa osuuttani? En. Mies olisi voinut hoitaa eronsa selkärankaisemmin, mutta ero oli väistämätön, ero oli päätetty jo ennen kuin suhteemme alkoi ja tämän pariskunnan sairas läheisriippuvainen vääntö ja draamailu oli alkanut vuosia ennen minua, itseasiassa suhteen alkuajoista vuosien mittaan vaan muuuttuen patologisemmaksi. En kokenut, enkä koe sitä vieläkään minun aikaansaamakseni, sen sijaan kaikki lie nyt vuosien jälkeen tyytyväisiä, että molemmat sai jatkettua matkaansa, eri suuntiin.

Et tietenkään kadu, koska haluat selittää asian itsellesi parhain päin eli sä oot ollut tän miehen pelastava enkeli. Mutta! Eikö miehen olisi pitänyt selvittää ensin asiansa kumppaninsa kanssa ennenkuin alkoi suhteeseen kanssasi , ja sinun olisi pitänyt tätä edellyttää. Toivottavasti et itse päädy tällaisen epäkypsän pettämisen uhriksi. Selityksiä löytyy aina, selkäranka harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Et voi rinnastaa ihmistä varastettuun tavaraan etkä seksiä rikokseen. Varastaminen on rikos, pettäminen ei. Ihminen ei ole tavara vaan hän päättää itse teoistaan (oletan, että nyt puhutaan täysi-ikäisistä ei-holhouksen alla olevista ihmisistä).

Minulla on ollut tietämättäni suhde varattuun mieheen, lopetin sen, kun minulle selvisi että heille oli juuri tullut vauva. Ja olen ollut tietoisesti suhteessa varattuun mieheen, hän kertoi sen heti tutustuessamme ja sen enempää emme asiasta puhuneet. Olin itse vapaa, joten en pettänyt ketään.

Olit osallinen ja pettämisen mahdollistaja eli pettäjä myös.

höps. Petos on määritelmällisesti "Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä..." Eli ollakseen pettäjä, olisi kirjoittajan tullut erehdyttää tätä kolmatta osapuolta itse. Jos he eivät ole edes tavanneet koskaan, ei kirjoittaja ole häntä erehdyttänyt. Et sinä voi pettää lupausta tai sitoumusta, jota et koskaan ole tehnyt, erehdyttää hyväksikäyttäen luottamusta, jota koskaan ei ole muodostunut.

Vierailija kirjoitti:

No juu, en ymmärrä, miten kenenkään reaktio varatun lähentelyyn voi olla mikään muu kuin halveksunta. Mutta oma luottamukseni onkin aikoinaan rikottu niin pahasti, että lähes tuhouduin, siksi kai sympatiani ovat petetyksi joutuvan puolella. Kertakaikkiaan vihaan sitä, että ihmisiä noin pidetään pilkkanaan.

Samaa mieltä, sama kokemus. Omaan pesään paskojat on alinta kastia mun maailmassa. Jyvät on joskus vaikea erottaa akanoista, mutta täytyy ainakin yrittää. Ja jos mut pettää, pettää viimeisen kerran. Toimin samoin kaikissa ihmissuhteissani, parisuhde ei ole mikään poikkeus.

Ja sitten löytyy myös sellaisia naisia, jotka syttyy varatusta miehestä. Piiritti poikaystävääni ja epäselväksi jäi, pettikö hän lopulta. Nainen joka tapauksessa ei päästänyt irti millään, ja miehen mukaan olivat kavereita (Joo, just..). Lopulta erosin, tietenkin, ja jälkikäteen kuulin kuinka nainen ei enää ollut kiinnostunut, kun toinen olikin sinkku.

Halveksin nyt, halveksuin silloin ja tulen aina halveksimaan niitä, jotka tietoisesti lähtee siihen leikkiin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin usein pettäjä syöttää sivusuhteelleen valeita tyyliin "olen avioliitossa, mutta eroamassa", "asumme yhdessä vain lasten vuoksi, mutta..." jne. Tosiasiassa mitään erosikeita ei ole. En lähtisi syyllistämään sivusuhdetta. Vika on aina ja vain pettäjässä.

Kuka oikeasti uskoo näitä olen eroamassa, vaimoni ei ymmärrä minua jorinoita. Ihan klassisia vedätyksiä 🙄

Hetkinen, jos kolmas osapuoli on sinkku ja seksiä on tarjolla niin mitenkäs se hänen vikansa on? Ei hän ole ollut parin mukana tekemässä diiliä siitä, että nyt ollaan yhdessä eikä käydä nussimassa ketä sattuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Olen ollut suhteessa seurustelevan miehen kanssa. En nyt osaa sanoa siitä moraalista, mutta se mikä sillä hetkellä tuntui joltain elämää suuremmalta rakkaudelta, tuntuu nyt nololta hiiviskelyltä. Vaikka siitä elämää suurempi rakkaus lopulta tulikin.

Mutta kadunko omaa osuuttani? En. Mies olisi voinut hoitaa eronsa selkärankaisemmin, mutta ero oli väistämätön, ero oli päätetty jo ennen kuin suhteemme alkoi ja tämän pariskunnan sairas läheisriippuvainen vääntö ja draamailu oli alkanut vuosia ennen minua, itseasiassa suhteen alkuajoista vuosien mittaan vaan muuuttuen patologisemmaksi. En kokenut, enkä koe sitä vieläkään minun aikaansaamakseni, sen sijaan kaikki lie nyt vuosien jälkeen tyytyväisiä, että molemmat sai jatkettua matkaansa, eri suuntiin.

Et tietenkään kadu, koska haluat selittää asian itsellesi parhain päin eli sä oot ollut tän miehen pelastava enkeli. Mutta! Eikö miehen olisi pitänyt selvittää ensin asiansa kumppaninsa kanssa ennenkuin alkoi suhteeseen kanssasi , ja sinun olisi pitänyt tätä edellyttää. Toivottavasti et itse päädy tällaisen epäkypsän pettämisen uhriksi. Selityksiä löytyy aina, selkäranka harvemmin.

Mitä minä selittäisin parhain päin? Kyllä koko tilanne on mulle kaikessa raadollisuudessaan selvä ja osapuolten tekemiset ja tekemättä jättämiset tiedossa. Ja mikä hemmetin pelastava enkeli? Eiköhän aikuisen ihmisen kuulu ihan itse osata huolehtia itsensä ulos ahdistavasta suhteesta. Vihjaat että tuntisin jotain ylpeyttä omasta osallisuudestani. No en tunne, vaan koko episodi oli kaikkien kannalta pelkästään alentava.

Mutta sen enempää yksityiskohtiin menemättä, en kadu. Kaikkien kannalta lopputulos on parempi kuin lähtotilanne, aivan jokaisen. Minun osuus siinä miten traumaattisesti nuo kaksi suhdettaan elivät ja eroaan tekivät on muutaman kuukauden mittainen, vuosia kestäneestä ahdingosta, etenkin sen petetyksi tulleen osalta, joka oli epätoivoisen takertunut kumppaniin joka ei häntä rakastanut takaisin, vaan hoisi omaa murjottua itsetuntoaan avioeron jäljiltä ja pelkäsi jäädä jälleen yksin. Se lienee kuitenkin tämän yksilön ihan ikioma valinta haluta jatkaa suhteessa, jossa saa vuosi toisen perään kuulla, ettei toinen osapuoli halua suhdetta kehittää, tai siihen sitoutua kuten hän? Vai viekö petetyksi tuleminen henkilöltä täysin kaiken aikuisen ihmisen vastuun ja harkinnan oikeuden, jopa takautuvasti?

Silloin yksiselitteisesti molemmat tekevät väärin, jos ollaan varatun kanssa ja tämän varatun puoliso on ystävä. Eli jos minun ystäväni alkaisi suhteeseen mieheni kanssa, tai jos minä alkaisin suhteeseen tai edes mihinkään vehtaamiseen ystäväni puolison kanssa. Sitä ei selitellä parhain päin mitenkään. 

Minusta jokainen vastatkoon itsestään ja itselleen. Ihmiset pilaavat itse parisuhteensa mm. alkoholismilla, uskottomuudella ja jättämällä mielenterveysongelmansa hoitamatta. Lapsetkaan eivät riitä mielenkiinnon kohteeksi, kun juostaan työn ja rahan ja roinan perässä. Anteeksi vaan. Ongelmia jos myönnetään, ne yritetään hoitaa ostamalla hoitoa, jotta itse itsessään ei tarvisi tehdä ratkaisuja. Joku tunnevammainen sinkkutyttö tai -poika, joka oikeutetusti pelkää parisuhteita, voi aivan hyvin ottaa vastaan sitä sylin lämpöä, mitä on tarjolla todella paljon. On hullua syyttää ulkopuolista ihmistä, kun on itse vuosikymmeniä pilattu kaikki kotona. Sitäpaitsi moni ns. kolmas osapuoli, pitkäaikainen, joutuu skitsoidiseen tilanteeseen, kun pölhö salarakastaja löytää koko ajan uusia ihania, mutta vaatii pitempiaikaista väliaikaista salarakastettua olemaan uskollinen hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kyllä se mielestäni oli täysin minun vastuullani, ei sen miehen, jonka kanssa se suhde oli. Minä se pettäjä olin.

No sinä olet päävastuussa, mutta oletko oikeasti sitä mieltä, että tämä sivumiehesi toimi moraalisesti oikein ollessaan tietoisesti(?) ihmisen kanssa, jolla on puoliso? (eikä ilmeisesti avointa suhdetta)

Miten perustelet, kiinnostaisi ihan oikeasti tietää ajatusmalli näin ajattelevilta, itse kun en ymmärrä?

Onhan esim. varastetun tavarankin ostaminen laissa määritelty rikokseksi. Vaikket itse olekaan varastanut sitä, mutta ostat sen. Voi mielestäni verrata asiaan.

Ap

Olen ollut suhteessa seurustelevan miehen kanssa. En nyt osaa sanoa siitä moraalista, mutta se mikä sillä hetkellä tuntui joltain elämää suuremmalta rakkaudelta, tuntuu nyt nololta hiiviskelyltä. Vaikka siitä elämää suurempi rakkaus lopulta tulikin.

Mutta kadunko omaa osuuttani? En. Mies olisi voinut hoitaa eronsa selkärankaisemmin, mutta ero oli väistämätön, ero oli päätetty jo ennen kuin suhteemme alkoi ja tämän pariskunnan sairas läheisriippuvainen vääntö ja draamailu oli alkanut vuosia ennen minua, itseasiassa suhteen alkuajoista vuosien mittaan vaan muuuttuen patologisemmaksi. En kokenut, enkä koe sitä vieläkään minun aikaansaamakseni, sen sijaan kaikki lie nyt vuosien jälkeen tyytyväisiä, että molemmat sai jatkettua matkaansa, eri suuntiin.

Et tietenkään kadu, koska haluat selittää asian itsellesi parhain päin eli sä oot ollut tän miehen pelastava enkeli. Mutta! Eikö miehen olisi pitänyt selvittää ensin asiansa kumppaninsa kanssa ennenkuin alkoi suhteeseen kanssasi , ja sinun olisi pitänyt tätä edellyttää. Toivottavasti et itse päädy tällaisen epäkypsän pettämisen uhriksi. Selityksiä löytyy aina, selkäranka harvemmin.

Luulis petettyjä helpottavan tieto, ettei tuokaan ero selvästi tullut sen "toisen naisen" vuoksi(?)

Jätetäänköhän ketään edes lopulta toisen takia, vai mieluumminkin vain jätetään. Kolmas osapuoli sattuu vaan olemaan paikalla ja sopiva oljenkorsi mihin tarttua kun ei muuten saa eroa aikaiseksi.

Olen miettinyt asian myös niin, että jos joku on varattu ja pettää, niin onko minun oltava sen mahdollistaja? Vaikka pettäjä pettäisi kuitenkin, niin onko minun oltava se jonka kanssa kaikki häslinki tapahtuu? 

Toisekseen, en usko tuotakaan väitettä että pettäjä pettää, jos ei sinun, niin jonkun muun kanssa. On heitäkin, jotka vain ihastuvat johonkin päätä pahkaa ja haluaisivat vaihtaa lennosta tai aloittaa salasuhteen. Näille tyypeille toivotan omien tunteiden setvintää ja vastuunhallintaa tilanteesta, koska oikeasti ajattelen sitä hänen puolisoaankin. Olen niin monta kertaa ollut petetyn penkillä, etten itse halua koskaan olla se joka aiheuttaa suurimman tuskan. 

Miten ihmeessä keskustelu on kääntynyt noin päälaelleen. Suurin syyhän on petetyssä, kukaan ei petä, jos kumppani on hyvä. Olen itse pettänyt ja kyllä minulta löytyy taustalta hyvin paljon narsismiin viittaava vaimo, hän ei hyväksy minkäänlaista sosiaalista elämää minulle, ei ymmärrä hyvinvointini tärkeyttä. Olen usein hakeutunut salaa kontakteihin vieraiden naisten kanssa ja ajautunut seksiin ja muihin ongelmiin, sehän on keino pyrkiä ulos uhrina ja miksi olen uhri, ei ole minun. Toki ero on vaihtoehto, mutta haluan elää lasteni eduksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä keskustelu on kääntynyt noin päälaelleen. Suurin syyhän on petetyssä, kukaan ei petä, jos kumppani on hyvä. Olen itse pettänyt ja kyllä minulta löytyy taustalta hyvin paljon narsismiin viittaava vaimo, hän ei hyväksy minkäänlaista sosiaalista elämää minulle, ei ymmärrä hyvinvointini tärkeyttä. Olen usein hakeutunut salaa kontakteihin vieraiden naisten kanssa ja ajautunut seksiin ja muihin ongelmiin, sehän on keino pyrkiä ulos uhrina ja miksi olen uhri, ei ole minun. Toki ero on vaihtoehto, mutta haluan elää lasteni eduksi.

No just.