Miten olla itsevarma ilman esittämistä?

Vierailija kirjoitti:

Todella tärkeä aihe, hienoa kun nostit esiin. Nykyään näkee niin paljon huonoa itsetuntoa, mikä purkautuu töykeytenä, pöyhkeytenä ja itseriittoisuutena. On tosi hankalaa olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Itsevarmuuden kehittämistä kaipaisi todella moni.

Se myytti elää muuten vieläkin sitkeässä, että itsevarma ja hyväitsetuntoinen ihminen = röyhkeä, ylimielinen ja aggressiivinen. Oikeastihan hyväitsetuntoisella ja itsevarmalla ei ole mitään tarvetta alistaa tai lytätä muita, koska hänellä on jo valmiiksi varma olo omissa nahoissaan. Melkein aina, kun olen kohdannut toisia näpäyttelevän, itseään äänekkäästi esiin tuovan ihmisen, on hänestä näkynyt kilometrin päähän se suunnaton huomion ja hyväksynnän tarve. "Huomatkaa mut, huomatkaa mut, naurakaa mun jutuille, pliis huomatkaa nyt mut!"

Yksi juttu pisti silmään tässä ketjussa. Joistain viesteistä saa sen käsityksen, että empaattisuus ja itsevarmuus sulkisivat toisensa pois. Mielestäni asia ei ole näin vaan oikeasti itsevarmalta ihmiseltä myös empatia tulee luonnostaan. Kun on sinut itsensä kanssa, on toisen asemaan asettuminen helpompaa. Epävarmuus tekee ihmisestä itsekeskeisen, jolloin empatiakyky ei ole kovin vahva. Epävarma ihminen ei siis automaattisesti ole arka ja hiljainen vaan yhtä lailla sellainen tilannetajuton ja huomionkipeä suupaltti, jollaiseen jo viittasinkin.

Vanha ketju, mutta vastaan kuitenkin. Lapsena lähes kaikki ovat itsevarmoja, koska eivät ajattele seurauksia ja mitä muut ajattelee. Arkuus ja häpeä opetetaan. Toisille liian rankasti, jolloin jää arkuus ns. päälle ja toisille luonteen mukaan lyttäämättä sitä jatkuvasti.

Aikuisena saadut kokemukset joko vahvistavat itsevarmuutta tai heikentävät sitä. Tulisi välttää sellaisten ihmisten seuraa, joiden kanssa ei voi olla oma itsensä. On rikkaus, että on erilaisia luonteita ja ne tulisi hyväksyä sellaisenaan, paitsi kiusaajat. N. nelikymppisenä ei enää ota vastaan ihan mitä tahansa ja sanoo napakasti takaisin. Siitä eteenpäinkin, kun kaverit eivät ole elämän tärkein asia, itsetuntemus ja itsevarmuus lisääntyy. Tässä toivoa ja tsemppiä kaikille. Valikoikaa ystävänne itsellenne sopiviksi.

Mä taas tykkään esittää. Varsinkin kun on gang stalkingin kohde, en näe mitään syytä olla luonnollinen, enkä ole. No ei se mitään isossa näytelmässä on kiva olla. Onhan tässä oltu jo monta vuotta.

Tuollainen Psyko löpinä on maailman vastenmielisintä kuraa mitä voi ikinä olla.

Olin teininä superhuonoitsetuntoinen, koska vanhemmat erosivat huonoissa merkeissä, heidän antamansa henkinen tuki oli 0, olin vähän erilainen kuin muut ja myös erotuin varallisuuden takia joukosta. Häpesin itseäni, lukiossa tiedostin itseni liikaa ja stressikäyttäydyin puremalla kämmenselkää kun kunnolla ahdisti. Profiloin itseni "nörtiksi" kun vanhempani (ja sisarukseni) ovat erittäin jalat maassa olevia ihmisiä, joita ei tiede ja taide kiinnosta, vaan lähinnä urheilu, talous ja politiikka. Olin siis "vääränlainen".

Muutettuani pois kotoa opiskelemaan päätin olla sellainen kuin haluan, enkä hävetä sitä että olen nörttimäinen iloinen hömppähuumorin ja fiktion ystävä. Uudella paikkakunnalla kukaan ei tiedä arvostella varallisuutta tai verrata urheilulliseen siskoon. Tein itseni kanssa diilin, ettei tarvitse viettää aikaa tai miellyttää ihmisiä, jotka eivät siedä olemustani. 

Saatuani tilaisuuden esitellä itseni sellaisena kuin halusin uudessa ympäristössä, voin todella paljon paremmin. Kun tietää millainen on eikä häpeä sitä ja hyväksyy todellakin sen, ettei kaikkia tarvitse miellyttää (kun kaikki ei miellytä myöskään minua kaikin puolin!), on elämä helpompaa. Avain on siinä millaisilla ihmisillä ympäröi itsensä arjessa. Jos saat ulkoapäin jatkuvaa painetta siitä että pitää olla sitä tai tätä, alat määrittää itseäsi asteikolla jonka kriteerit ovat arvottaneet muut kuin sinä. Erityisen vaikeaa se on jos arvottajat ovat läheisiä ihmisiä joita haluat miellyttää. 

Musta nahkatakki tekee itsevarmemmaksi ja coolimmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Fake it 'till you make it.

Hirveän vaarallinen neuvo, jos ei nopeasti pääse tuohon "make it"-vaiheeseen. Kaivaa vaan itselleen syvempää kuoppaa.

Eli pitää tuntea omat heikkoudet ja vahvuudet, kuten joku sanoi ja lähteä siltä pohjalta kaikkeen, niin on itsevarmempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fake it 'till you make it.

Hirveän vaarallinen neuvo, jos ei nopeasti pääse tuohon "make it"-vaiheeseen. Kaivaa vaan itselleen syvempää kuoppaa.

Eli pitää tuntea omat heikkoudet ja vahvuudet, kuten joku sanoi ja lähteä siltä pohjalta kaikkeen, niin on itsevarmempi.

Neuvo on ihan tutkitusti pätevä, mutta kuten sanoit, sitä tulee edeltää omien heikkouksien ja vahvuuksien tunnistaminen.

Minun keinoni on keskittyä muuhun kuin itseeni. Useimmitenhan me ollaan ihmisten kanssa tilanteessa, jossa se oma itse ei ole pääasia, vaan esim. ostosten suorittäminen, työtehtävä, opiskeluasia, harrastustoiminta jne. Jos keskityt vaan siihen mitä olet tekemässä, et ehdi ajatella itseäsi ja olla itsevarma tai epävarma. Kunhan vaan hoidat jotakin asiaa.

Mä oon huomannut, että omakohtaiset onnistumiset elämän vaihtelevissa haastetilanteissa antavat rutkasti tervettä itseluottamusta. Tartun kiinni vaikeisiinkin asioihin ja panostan siihen kunnolla, otan selvää asioista ehkä opiskelen uuttakin ja ennemmin tai myöhemmin useimmat asiat korjaantuvat. Toki matkan varrella on niitä superkovia haasteita, jotka jää selvittämättä mutta jo niihin panostaminen antaa itseluottamusta ja samalla oppii uusia juttuja itsekin.

Tietysti lannistun välillä ja tuntuu toivottomaltakin kun asia ei etene. Epäonnistuminenkin antaa luottamusta omaan itseen jos on yrittänyt kaikkensa, tiedostan etten ole kaikkivoipa mutta teen aina parhaani. Nyt vanhemmiten huomaan miten vähän enää tulee tällaisia haastetilanteita, ehkä olen jo taistellut lohikäärmeitäni vastaan niin tehokkaasti että ovat käyneet harvinaisiksi? Tunnen oloni varmaksi kun tiedän että kykenen sietämään stressiä ja pystyn luottamaan omaan itseeni että pystyn hallitsemaan tilanteita.

Kokemus tuo itsevarmuutta. Epämukavuusalueelle astuminen. Se kun selviytyy niistä pahoista tilanteista ja kun huomaa ettei maailma kaatunutkaan vaikka ei jossain tilanteessa loistanutkaan itsevarmuudellaan. Tietysti väliin olisi hyvä saada niitä onnistumisiakin. Mutta ne jotka onnistuvat, ovat varmasti epäonnistuneet enemmän kuin ne jotka eivät edes yritä epäonnistumisen pelossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella tärkeä aihe, hienoa kun nostit esiin. Nykyään näkee niin paljon huonoa itsetuntoa, mikä purkautuu töykeytenä, pöyhkeytenä ja itseriittoisuutena. On tosi hankalaa olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Itsevarmuuden kehittämistä kaipaisi todella moni.

Se myytti elää muuten vieläkin sitkeässä, että itsevarma ja hyväitsetuntoinen ihminen = röyhkeä, ylimielinen ja aggressiivinen. Oikeastihan hyväitsetuntoisella ja itsevarmalla ei ole mitään tarvetta alistaa tai lytätä muita, koska hänellä on jo valmiiksi varma olo omissa nahoissaan. Melkein aina, kun olen kohdannut toisia näpäyttelevän, itseään äänekkäästi esiin tuovan ihmisen, on hänestä näkynyt kilometrin päähän se suunnaton huomion ja hyväksynnän tarve. "Huomatkaa mut, huomatkaa mut, naurakaa mun jutuille, pliis huomatkaa nyt mut!"

Yksi juttu pisti silmään tässä ketjussa. Joistain viesteistä saa sen käsityksen, että empaattisuus ja itsevarmuus sulkisivat toisensa pois. Mielestäni asia ei ole näin vaan oikeasti itsevarmalta ihmiseltä myös empatia tulee luonnostaan. Kun on sinut itsensä kanssa, on toisen asemaan asettuminen helpompaa. Epävarmuus tekee ihmisestä itsekeskeisen, jolloin empatiakyky ei ole kovin vahva. Epävarma ihminen ei siis automaattisesti ole arka ja hiljainen vaan yhtä lailla sellainen tilannetajuton ja huomionkipeä suupaltti, jollaiseen jo viittasinkin.

Näin on, jopa yhdistyksen puheenjohtajalla kummallinen tapa hehkuttaa somessa mitä hän taaskin on saanut ihanaa aikaiseksi, ja hovi sitten kehuu. Jos vaihtaa puheenaihetta, haluaa kiinnitettävän huomiota johonkin aivan toiseen asiaan, onko silloin tilannetajuton suupaltti? Kummalla on se huono itsetunto, sillä joka jatkuvasti postaa tekemisiään, vai sillä joka haluaa puhua muustakin eikä vain kehua ja ylistää yhtä?

Aiemmin olin epävarma, enää en oikein tiedä.

Ole oma itsesi, ei tarvitse yrittää olla mitään muuta. Kaikkia ei kuitenkaan kukaan pysty miellyttämään, turha yrittääkään olla muu kuin oma itsensä, sieltä se varmuus ja luottamus tulee.

Kerää tästäkin keskustelusta ne parhaat palat ( esimerkiksi 28, 35

ja 42 ) talteen ja lueskele niitä tarpeen tullen vaikka kerran viikossa uudelleen. Saat ajatuksesi muuttumaan vähitellen ja pysyt uudella tiellä, mikä on tärkeää. Ja kun ajattelu muuttuu, muuttuu ajan oloon käyttäytyminenkin.

Vierailija kirjoitti:

En oikein tykkää käsitteestä itsevarmuus sillä siitä saa herkästi kuvan arrogantista omahyväisestä ihimsestä mistä ei toki ole kyse.

Itselläni itsevarmuus on oman itseni hyväksymistä. Sen hyväksymistä että mokaan menettämättä kasvojani, osaan ja uskallan nauraa itselleni. En ota itseäni liian juhlallisesti, samanlainen tallaaja olen kuin kaikki muutkin, en tippaakaan huonompi mutta en parempikaan. En kenenkään ala- enkä yläpuolella.

Kestän sen että minusta ei läheskään kaikki pidä. En minäkään pidä kaikista. Kuitenkin pyrin tulemaan neutraalilla tavalla toimeen kaikkien kanssa kuitenkaan antamatta kävelemästä ylitseni.

Itse arvostus, terve sellainen on mielestäni parempi ilmaisu.  En ole aina ollut sinut itseni kanssa, mutta olen kasvanut siihen. Nuoruuteen kuuluu ilman muuta epävarmuus koska elämänkokemusta ei vielä ole ja oman itsensä etsiminen kesken.  Kuitenkin itsensä hyväksymistä ja rauhassa levätä oman itsenään voi kehittää ja oppia. 

Myös se, että uskaltaa ja kykenee elämään myös yksin, oman itsensä varassa ilman pönkittävää kainalosauvaa missään muodossa kuuluu hyvään itsetuntoon. Se, että ei epätoivoisesti roiku toisessa ja romahda ja luhistu jos se pönkkä katoaa elämästä. Toisen varaan rakennettu varmuus on tuuleen kylvämistä. Omasta itsestä, sisältä se tulee. Silloin voi elää täyspainoisesti iloineen ja suruineen ja vastoinkäymisineen ja mitä elämä nyt kulloinkin eteen tuo.

Esittää ei missään nimessä pidä, se näkyy läpi.

Paljon hyviä pointteja, mutta minä olen eri mieltä tuosta että itsetunto rakennetaan itsekseen ilman muita, vaikka tiedän että se on nykyään se juttu mitä meille nykyään myydään. Tuo on kuitenkin ajatuksenakin niin täyttä utopiaa, ihminen on aivan liian sosiaalinen olento sellaiseen. Jokaiseen ihmiseen vaikuttaa se miten muut sinut näkee ja millaisia ihmisiä ympärillä on. KAIKKIEN ihmisten sanomiset eivät tietenkään vaikuta, mutta suurimpaan osaan joidenkin sanomiset jossakin määrin. Tuolla vähän aikaisemmin joku sanoi hyvin, että itsevarmuus on lähes aina jossain määrin myös illuusiota, koska tuollainen täydellinen riippumattomuus mistään ja kenestäkään on niin harvinaista ja käytännössä mahdotonta. Minusta tervettä itsetuntoa, tai itsearvostusta on siis mahdotonta rakentaa tyhjiössä pelkästään itsestään riippuen, vaan kyllä siihen tarvitsee apua myös muilta, eikä sekään ole mikään häpeä myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain ohiksena mieleen, että miksi epävarmuus, arkuus, ujous ym. ärsyttävät joitakin ihmisiä niin paljon? Minä olen koko ikäni saanut kuulla moitteita siitä, että olen "aran" oloinen. Arvostelua on tullut silloinkin, kun omasta mielestäni olen ollut jopa melko rentoutunut. Miksi pitäisi olla itsevarma tai itsevarman oloinen?

Terve itsevarmuus herättää luottamusta. Esimerkiksi työyhteyksissä se on tosi tärkeää. Arka, ujo ja epävarma ihminen ei herätä luottamusta siitä, että hommat tulevat hoidetuksi.

Erikoista, että tätä alapeukutetaan. Kyllä ihmisen, joka työskentelee asiakkaan kanssa, pitää olla itsevarma. Ei herärä kellekään luottamusta, jos lääkäri, juristi, talokauppias jne. on epävarma ja arka. Sama pätee tietysti yritysten välisessä asiakastyössä.

Mitenkäs jos fokusoituisi siihen ympärillä olevaan tilanteeseen, työtehtäviin, ihmisiin jne sen omaan napaan tuijottamisen sijaan? Että ei ajattelisi, että mitähän nuo kaikki ihmiset minusta nyt ajattelevat, vaan että mitenkähän tämä homma hoituu parhaiten tai mitähän ystävällistä sanoisin tuolle ihmiselle. Ajatelkoot minusta mitä huvittaa, emmehän itsekään ajattele muita ihmisiä kovin paljon, läheisiä lukuunottamatta. Emme varsinkaan etsimällä etsi heistä puutteita, vaan oletamme heidän olevan aivan ok.

Itsevarmuus tulee siitä, kun tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin, elämänkokemusta eri asioista, paljon tietoja, ystävällisyys toisia ihmisiä kohti, kunnioitus. Sitä on itsevarmuys. Se tulee, jos persoona kehityy.

Tulemalla vanhaksi ja näkymättömäksi.

Tämä on oikeasti hyvä. Katsokaa loppuun asti.

Monia erittäin hyviä pointteja tulee.