Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi kumppani ei halua nähdä aina kun mahdollista
03.11.2022 |
Eli molemmilla oma elämä ja näemme pari kertaa viikossa, joskus useammin. Silloin tällöin on päiviä, joina ei olisi muuta pakollista kummallakaan, mutta hän ei haluakaan nähdä. Lepää tai tekee kotitöitä tms.
Ihan ymmärrettävää, mutta kuitenkin pistää miettimään. Itse kun haluaisin olla jokaisen liikenevän hetken hänen kanssaan. Tulee mieleen, että ovatkohan tunteemme eri tasolla. Harmittaa ja pelottaa mihin suuntaan jatkossa.
Onko muilla ollut samaa ja miten on käynyt? Onko esim. kuitenkin muutettu yhteen jossain vaiheessa?
Kommentit (187)
Minusta sinun kannattaisi pohtia, miksi hänen oma tila ja rajat aiheuttaa sinulle hylkäämisen kokemuksen.
Jos hän sanoo, että hänen täytyy imuroida, niin ihan oikeasti voi olla, että se on ainoa kerta viikkoon, kun hänellä ei ole iltatöitä tai jotain yhdeksään asti, ja viikonloppuna tulee joku kylään. Esim sinä.
Miksi et voi sanoa, "ai ok, käyn sitten Marjalla tänään, niin meillä on koko lauantai yhdessä käytössä". Näin me tehdään vastaavassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En näemmä voi koskaan seurustella. Introverttinä sopiva määrä tapaamisia minulle on n. 2 kertaa vikkossa.
Edellinen suhde meni juuri niin, että oltiin usein yhdessä la-su. Sunnuntaiaamuna haluisin, että mies lähtee, vaikka minulla itselläni ei ollut sen kummempaa tekemistä, kuin kotityöt ja vaikka ulkoilu. Mies oli tästä ärtynyt. Minua taas ärsytti, ettei hänellä itsellään ollut mitään tekemistä ja jotekin piti minun seuraani ohjelmana.
Minä ymmärrän tämän myös. Osaltani olen vähän päätellyt, että ehkä ei enää parisuhde sovi mulle. On niin paljon muutakin kuin yhden ihmisen kanssa rupatella kotona.
Tai sitten näissä tapaamisissa pitäisi nopeammin pystyä siirtymään vakiintuneen parisuhteen vaiheeseen, jossa asunåtaan yhdessä, mutta kumpikin saa olla rennosti ja tehdä omia juttujaan.
En jaksa tunnista toiseen keskustella toisen kanssa, vaan haluan uppoutua vaikka koko illaksi ihan omaan kuplaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi kumppanisi on todennäköisesti sen verran introvertti että kaipaa myös omaa aikaa. Ja vaikka muuttaisitte yhteen niin kaipaisisi silloinkin. Jos alat sitä rajoittamaan niin hän ahdistuu ja häipyy elämästäsi.
Tämä. Terveeseen parisuhteeseen kuuluu myös oma aika. Sitä paitsi, jos lopetatte kasvamisen ihmisinä vain siksi että vietätte kaiken ajan yhdessä, kyllästytte toisiinne nopeammin.
Siis mitä? Terveessä parisuhteessa nähdään 2 x viikossa?
Aika harvassa taitaa tuollaiset suhteet olla. Monet asuvat yhdessäkin, täytyykö silloin toisen olla poissa kotoa useampi päivä viikossa jotta molemmille jää sitä omaa aikaa?
En suostuisi tuollaiseen, ap. Jos mies on oikeasti rakastunut ja alkuhuumassa, hän tulee vaikka läpi harmaan kiven nähdäkseen sinut aina kun se on vähänkin mahdollista. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Olin joskus samanlaisessa suhteessa, mies kaipasi omaa aikaa ja nähtiin se max. kolme kertaa viikossa. Myöhemmin selvisi että kävi heiluttamassa vehjettään ympäri kaupunkia. Kai vaistosin sen jo silloin aiemmin, mutten halunnut ajatella koko asiaa vaan uskottelin itselleni että on hyvä olla erossakin.
Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta on meitä miehiäkin joille "vehkeen heilutus" kolme kertaa viikossa riittää vallan hyvin. Ei siinä tarvitse koko ajan nyhjätä yhdessä. Suhdekin säilyy tuoreenpana kun on omaakin aikaa.
Jos alussa pitää miettiä suhteen säilyttämistä tuoreena, niin taitaa kyseessä olla hieman väärä suhde. Muutenkin nämä suhteessa pitää olla omaa aikaa- jutut eivät siihen ihan alkuun päde, silloin jos ei olla täysin sekaisin toisesta niin ei olla koskaan. Hullaantunut ihminen tahtoo aivan varmasti nähdä aina kun vain töiltä ja harrastuksilta ja muilta pakollisilta menoiltaan pystyy.
No tämä juuri on huoleni ydin. Onko sitä todellista tunnetta siellä taustalla ollenkaan, vai vain tyytymistä ja järkeä.
Moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jotain vikaa tässä asetelmassa on. Lähellä on vain niin hyvä olla, etten kestä. Enkä itse haluaisi olla ns. turhaan erossa, ottaisin hänet seuraksi vaikka niihin kotitöihin. Voihan niitä yhdessäkin tehdä.
Onhan meitä erilaisia. Mutta itsekin olen introvertti eikä se tässä päde...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo ap vielä tapailuasteella vai onko jo sovittu että parisuhteessa ollaan?
Kylläpä sinulla on jännän yksioikoinen, etten sanoisi lapsellinen näkemys parisuhteesta.
Eihän edes se pakota olemaan koko ajan yhdessä. Tuttavani elivät kymmeniä vuosia parina, mutta asuivat omissa asunnoissaan. Suhde päättyi toisen kuolemaan noin 90-vuotiaana.
Hemmetti, ahdistaa pelkkä ajatuskin laisestasi aspergerista, jonka kanssa pitää kirjallisesti sopia kaikki ja varmaan "riidat ratkotaan käräjäoikeudessa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi kumppanisi on todennäköisesti sen verran introvertti että kaipaa myös omaa aikaa. Ja vaikka muuttaisitte yhteen niin kaipaisisi silloinkin. Jos alat sitä rajoittamaan niin hän ahdistuu ja häipyy elämästäsi.
Tämä. Terveeseen parisuhteeseen kuuluu myös oma aika. Sitä paitsi, jos lopetatte kasvamisen ihmisinä vain siksi että vietätte kaiken ajan yhdessä, kyllästytte toisiinne nopeammin.
Siis mitä? Terveessä parisuhteessa nähdään 2 x viikossa?
Aika harvassa taitaa tuollaiset suhteet olla. Monet asuvat yhdessäkin, täytyykö silloin toisen olla poissa kotoa useampi päivä viikossa jotta molemmille jää sitä omaa aikaa?
En suostuisi tuollaiseen, ap. Jos mies on oikeasti rakastunut ja alkuhuumassa, hän tulee vaikka läpi harmaan kiven nähdäkseen sinut aina kun se on vähänkin mahdollista. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Olin joskus samanlaisessa suhteessa, mies kaipasi omaa aikaa ja nähtiin se max. kolme kertaa viikossa. Myöhemmin selvisi että kävi heiluttamassa vehjettään ympäri kaupunkia. Kai vaistosin sen jo silloin aiemmin, mutten halunnut ajatella koko asiaa vaan uskottelin itselleni että on hyvä olla erossakin.
Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta on meitä miehiäkin joille "vehkeen heilutus" kolme kertaa viikossa riittää vallan hyvin. Ei siinä tarvitse koko ajan nyhjätä yhdessä. Suhdekin säilyy tuoreenpana kun on omaakin aikaa.
Eli parisuhteessa eläessäsi käyt heiluttamassa vehjettäsi naisessa 3 x viikossa ja se on siinä?
Onneksi löysin miehen joka tykkää viettää aikaa kanssani. Ihan päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi kumppanisi on todennäköisesti sen verran introvertti että kaipaa myös omaa aikaa. Ja vaikka muuttaisitte yhteen niin kaipaisisi silloinkin. Jos alat sitä rajoittamaan niin hän ahdistuu ja häipyy elämästäsi.
Tämä. Terveeseen parisuhteeseen kuuluu myös oma aika. Sitä paitsi, jos lopetatte kasvamisen ihmisinä vain siksi että vietätte kaiken ajan yhdessä, kyllästytte toisiinne nopeammin.
Siis mitä? Terveessä parisuhteessa nähdään 2 x viikossa?
Aika harvassa taitaa tuollaiset suhteet olla. Monet asuvat yhdessäkin, täytyykö silloin toisen olla poissa kotoa useampi päivä viikossa jotta molemmille jää sitä omaa aikaa?
En suostuisi tuollaiseen, ap. Jos mies on oikeasti rakastunut ja alkuhuumassa, hän tulee vaikka läpi harmaan kiven nähdäkseen sinut aina kun se on vähänkin mahdollista. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Olin joskus samanlaisessa suhteessa, mies kaipasi omaa aikaa ja nähtiin se max. kolme kertaa viikossa. Myöhemmin selvisi että kävi heiluttamassa vehjettään ympäri kaupunkia. Kai vaistosin sen jo silloin aiemmin, mutten halunnut ajatella koko asiaa vaan uskottelin itselleni että on hyvä olla erossakin.
Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta on meitä miehiäkin joille "vehkeen heilutus" kolme kertaa viikossa riittää vallan hyvin. Ei siinä tarvitse koko ajan nyhjätä yhdessä. Suhdekin säilyy tuoreenpana kun on omaakin aikaa.
Jos alussa pitää miettiä suhteen säilyttämistä tuoreena, niin taitaa kyseessä olla hieman väärä suhde. Muutenkin nämä suhteessa pitää olla omaa aikaa- jutut eivät siihen ihan alkuun päde, silloin jos ei olla täysin sekaisin toisesta niin ei olla koskaan. Hullaantunut ihminen tahtoo aivan varmasti nähdä aina kun vain töiltä ja harrastuksilta ja muilta pakollisilta menoiltaan pystyy.
No tämä juuri on huoleni ydin. Onko sitä todellista tunnetta siellä taustalla ollenkaan, vai vain tyytymistä ja järkeä.
Moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jotain vikaa tässä asetelmassa on. Lähellä on vain niin hyvä olla, etten kestä. Enkä itse haluaisi olla ns. turhaan erossa, ottaisin hänet seuraksi vaikka niihin kotitöihin. Voihan niitä yhdessäkin tehdä.
Onhan meitä erilaisia. Mutta itsekin olen introvertti eikä se tässä päde...
Ap
Sun on oakko miettiä teidän tilannetta, kun vaikkapa uusperhetilanteessa on tilanne täysin eri kuin kaksi sinkkua.
Oletteko te puhuneet näistä?
Onko ap lähesiriippuvainen vai nymfomaani? Molempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen 40+ vuotias nainen, jolla varsin paljon kokemusta deittailusta ja suhteista. Joka ikisen parisuhteeni alussa mies on tahtonut nähdä joka välissä missä ikinä pystyy, ajanut vaikka puoleksi tunniksi mun luo jos vaan on joku mahdollisuus ollut koska nähdä. Ne suhteet, missä näin ei ole ollut, ovat päättyneet omalta osaltani pelkkään sydänsuruun. Sama juttu on ollut aina ystävienkin suhteissa. Varmasti on joitain hyvin harvinaisia poikkeuksia, että huolimatta suurista tunteista ei ole tarvetta nähdä kuin harvoin, mutta kyllä ne todellakin on poikkeuksia. Ottaisin asian puheeksi kumppanin kanssa.
Siis tämä juuri. Kaikki sanovat näin. Siksi tuntuu pahalta ja pelottaa. Kai siitä on pakko puhua senkin uhalla, että jotain epämiellyttävää paljastuu tai tapahtuu. Kuitenkin tämä tuo muuten ihanaan suhteeseen harmaan reunuksen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko ap lähesiriippuvainen vai nymfomaani? Molempia?
Ehkä sitten molempia. Tai rakastunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi kumppanisi on todennäköisesti sen verran introvertti että kaipaa myös omaa aikaa. Ja vaikka muuttaisitte yhteen niin kaipaisisi silloinkin. Jos alat sitä rajoittamaan niin hän ahdistuu ja häipyy elämästäsi.
Tämä. Terveeseen parisuhteeseen kuuluu myös oma aika. Sitä paitsi, jos lopetatte kasvamisen ihmisinä vain siksi että vietätte kaiken ajan yhdessä, kyllästytte toisiinne nopeammin.
Siis mitä? Terveessä parisuhteessa nähdään 2 x viikossa?
Aika harvassa taitaa tuollaiset suhteet olla. Monet asuvat yhdessäkin, täytyykö silloin toisen olla poissa kotoa useampi päivä viikossa jotta molemmille jää sitä omaa aikaa?
En suostuisi tuollaiseen, ap. Jos mies on oikeasti rakastunut ja alkuhuumassa, hän tulee vaikka läpi harmaan kiven nähdäkseen sinut aina kun se on vähänkin mahdollista. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Olin joskus samanlaisessa suhteessa, mies kaipasi omaa aikaa ja nähtiin se max. kolme kertaa viikossa. Myöhemmin selvisi että kävi heiluttamassa vehjettään ympäri kaupunkia. Kai vaistosin sen jo silloin aiemmin, mutten halunnut ajatella koko asiaa vaan uskottelin itselleni että on hyvä olla erossakin.
Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta on meitä miehiäkin joille "vehkeen heilutus" kolme kertaa viikossa riittää vallan hyvin. Ei siinä tarvitse koko ajan nyhjätä yhdessä. Suhdekin säilyy tuoreenpana kun on omaakin aikaa.
Jos alussa pitää miettiä suhteen säilyttämistä tuoreena, niin taitaa kyseessä olla hieman väärä suhde. Muutenkin nämä suhteessa pitää olla omaa aikaa- jutut eivät siihen ihan alkuun päde, silloin jos ei olla täysin sekaisin toisesta niin ei olla koskaan. Hullaantunut ihminen tahtoo aivan varmasti nähdä aina kun vain töiltä ja harrastuksilta ja muilta pakollisilta menoiltaan pystyy.
No tämä juuri on huoleni ydin. Onko sitä todellista tunnetta siellä taustalla ollenkaan, vai vain tyytymistä ja järkeä.
Moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jotain vikaa tässä asetelmassa on. Lähellä on vain niin hyvä olla, etten kestä. Enkä itse haluaisi olla ns. turhaan erossa, ottaisin hänet seuraksi vaikka niihin kotitöihin. Voihan niitä yhdessäkin tehdä.
Onhan meitä erilaisia. Mutta itsekin olen introvertti eikä se tässä päde...
Ap
Me emme voi tietää, onko asetelmassa vikaa, vai oletko läheisriippuva. Muista että eka puoli vuotta rakastumista on kuin olisi huumeessa. Me pärjäämme huumeen kanssa eri tavoin.
Miehen rakastuminen voi yhtä lailla olla säännöllisen seksin huumetta, ei se jatkuvasti näkeminenkään mikään aidon rakkauden merkki ole.
Jos minun miesystävä olisi edes alussa käyttäytynyt kuin sinä, olisin juossut ja lujaa. Minulle se olisi ollut vaativaa, tarvitsevaa ja ahdistavaa. En halua olla kenellekään ainoa hyvän olon lähde ja huume, sen kustannuksella mitä muuta olen. Olin itsekin kuin huumeessa, mutta minulla oli koululainen, jonka takia sille huumeelle ei voinut antaa valtaa.
Jos mies olisi vaatinut koko ajan yhdessä oloa, olisin jättänyt hänet. Onneksi ei vaatinut, ja nykyään lapset ovat jo aikuisia. Me keskustelimme asiasta. Hän oli valmis laittamaan pelkonsa sivuun, ja uskaltamaan luottaa minuun. Koska sitä se oli, pelkoa minun menettämisestä, vaikeutta luottaa.
Voisit miettiä, onko se sitä sinunkin kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen 40+ vuotias nainen, jolla varsin paljon kokemusta deittailusta ja suhteista. Joka ikisen parisuhteeni alussa mies on tahtonut nähdä joka välissä missä ikinä pystyy, ajanut vaikka puoleksi tunniksi mun luo jos vaan on joku mahdollisuus ollut koska nähdä. Ne suhteet, missä näin ei ole ollut, ovat päättyneet omalta osaltani pelkkään sydänsuruun. Sama juttu on ollut aina ystävienkin suhteissa. Varmasti on joitain hyvin harvinaisia poikkeuksia, että huolimatta suurista tunteista ei ole tarvetta nähdä kuin harvoin, mutta kyllä ne todellakin on poikkeuksia. Ottaisin asian puheeksi kumppanin kanssa.
Mihin ne muut suhteet ovat päättyneet? Sen sinua joka välissä sinua nähdä halunneen miehen sydänsuruunko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi kumppanisi on todennäköisesti sen verran introvertti että kaipaa myös omaa aikaa. Ja vaikka muuttaisitte yhteen niin kaipaisisi silloinkin. Jos alat sitä rajoittamaan niin hän ahdistuu ja häipyy elämästäsi.
Tämä. Terveeseen parisuhteeseen kuuluu myös oma aika. Sitä paitsi, jos lopetatte kasvamisen ihmisinä vain siksi että vietätte kaiken ajan yhdessä, kyllästytte toisiinne nopeammin.
Mites ne ihanat parit, jotka ovat aina yhdessä ja yhtä rakastuneita 20v jälkeenkin? Pitääkö aina kyllästyä?
Nuorempana oli itselle varsin tavallista olla "koko ajan" yhdessä. Jos nyt keski-ikäisenä eroaisin ja uuteen suhteeseen ryhtyisin, niin luulen, että kaipaisin omaa aikaa erilailla kuin nuorempana. Yhteen aikaan oltiin puolison kanssa aina samaan aikaan kotona ja nyt kun näin ei ole, niin kyllä nautin välillä siitä, kun saa olla yksin kotona. Katsoa jotain telkasta, mitä toinen ei katsoisi, tehdä ihan mitä vaan tavallista puuhaa rauhassa, olla omissa ajatuksissaan ilman, että kukaan keskeyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi kumppanisi on todennäköisesti sen verran introvertti että kaipaa myös omaa aikaa. Ja vaikka muuttaisitte yhteen niin kaipaisisi silloinkin. Jos alat sitä rajoittamaan niin hän ahdistuu ja häipyy elämästäsi.
Tämä. Terveeseen parisuhteeseen kuuluu myös oma aika. Sitä paitsi, jos lopetatte kasvamisen ihmisinä vain siksi että vietätte kaiken ajan yhdessä, kyllästytte toisiinne nopeammin.
Siis mitä? Terveessä parisuhteessa nähdään 2 x viikossa?
Aika harvassa taitaa tuollaiset suhteet olla. Monet asuvat yhdessäkin, täytyykö silloin toisen olla poissa kotoa useampi päivä viikossa jotta molemmille jää sitä omaa aikaa?
En suostuisi tuollaiseen, ap. Jos mies on oikeasti rakastunut ja alkuhuumassa, hän tulee vaikka läpi harmaan kiven nähdäkseen sinut aina kun se on vähänkin mahdollista. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Olin joskus samanlaisessa suhteessa, mies kaipasi omaa aikaa ja nähtiin se max. kolme kertaa viikossa. Myöhemmin selvisi että kävi heiluttamassa vehjettään ympäri kaupunkia. Kai vaistosin sen jo silloin aiemmin, mutten halunnut ajatella koko asiaa vaan uskottelin itselleni että on hyvä olla erossakin.
Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta on meitä miehiäkin joille "vehkeen heilutus" kolme kertaa viikossa riittää vallan hyvin. Ei siinä tarvitse koko ajan nyhjätä yhdessä. Suhdekin säilyy tuoreenpana kun on omaakin aikaa.
Jos alussa pitää miettiä suhteen säilyttämistä tuoreena, niin taitaa kyseessä olla hieman väärä suhde. Muutenkin nämä suhteessa pitää olla omaa aikaa- jutut eivät siihen ihan alkuun päde, silloin jos ei olla täysin sekaisin toisesta niin ei olla koskaan. Hullaantunut ihminen tahtoo aivan varmasti nähdä aina kun vain töiltä ja harrastuksilta ja muilta pakollisilta menoiltaan pystyy.
No tämä juuri on huoleni ydin. Onko sitä todellista tunnetta siellä taustalla ollenkaan, vai vain tyytymistä ja järkeä.
Moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jotain vikaa tässä asetelmassa on. Lähellä on vain niin hyvä olla, etten kestä. Enkä itse haluaisi olla ns. turhaan erossa, ottaisin hänet seuraksi vaikka niihin kotitöihin. Voihan niitä yhdessäkin tehdä.
Onhan meitä erilaisia. Mutta itsekin olen introvertti eikä se tässä päde...
Ap
Me emme voi tietää, onko asetelmassa vikaa, vai oletko läheisriippuva. Muista että eka puoli vuotta rakastumista on kuin olisi huumeessa. Me pärjäämme huumeen kanssa eri tavoin.
Miehen rakastuminen voi yhtä lailla olla säännöllisen seksin huumetta, ei se jatkuvasti näkeminenkään mikään aidon rakkauden merkki ole.Jos minun miesystävä olisi edes alussa käyttäytynyt kuin sinä, olisin juossut ja lujaa. Minulle se olisi ollut vaativaa, tarvitsevaa ja ahdistavaa. En halua olla kenellekään ainoa hyvän olon lähde ja huume, sen kustannuksella mitä muuta olen. Olin itsekin kuin huumeessa, mutta minulla oli koululainen, jonka takia sille huumeelle ei voinut antaa valtaa.
Jos mies olisi vaatinut koko ajan yhdessä oloa, olisin jättänyt hänet. Onneksi ei vaatinut, ja nykyään lapset ovat jo aikuisia. Me keskustelimme asiasta. Hän oli valmis laittamaan pelkonsa sivuun, ja uskaltamaan luottaa minuun. Koska sitä se oli, pelkoa minun menettämisestä, vaikeutta luottaa.
Voisit miettiä, onko se sitä sinunkin kohdalla.
Kiitos tästä.
Ap
Omassa suhteessa alkuun nähtiin 2-3 kertaa viikossa. Noin 6 kk kohdalla alettiin viettään suurin osa viikonlopuista yhdessä (käytännössä kaikki joina kumpikaan ei ollu jossain reissussa), arkitapaamisia oli pääsääntöisesti 2 viikossa, muina päivinä viestiteltiin. 3 v kohdalla muutettiin yhteen. Reilu 2 v nyt asuttu yhdessä. Toimi meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi kumppanisi on todennäköisesti sen verran introvertti että kaipaa myös omaa aikaa. Ja vaikka muuttaisitte yhteen niin kaipaisisi silloinkin. Jos alat sitä rajoittamaan niin hän ahdistuu ja häipyy elämästäsi.
Tämä. Terveeseen parisuhteeseen kuuluu myös oma aika. Sitä paitsi, jos lopetatte kasvamisen ihmisinä vain siksi että vietätte kaiken ajan yhdessä, kyllästytte toisiinne nopeammin.
Siis mitä? Terveessä parisuhteessa nähdään 2 x viikossa?
Aika harvassa taitaa tuollaiset suhteet olla. Monet asuvat yhdessäkin, täytyykö silloin toisen olla poissa kotoa useampi päivä viikossa jotta molemmille jää sitä omaa aikaa?
En suostuisi tuollaiseen, ap. Jos mies on oikeasti rakastunut ja alkuhuumassa, hän tulee vaikka läpi harmaan kiven nähdäkseen sinut aina kun se on vähänkin mahdollista. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Olin joskus samanlaisessa suhteessa, mies kaipasi omaa aikaa ja nähtiin se max. kolme kertaa viikossa. Myöhemmin selvisi että kävi heiluttamassa vehjettään ympäri kaupunkia. Kai vaistosin sen jo silloin aiemmin, mutten halunnut ajatella koko asiaa vaan uskottelin itselleni että on hyvä olla erossakin.
Voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta on meitä miehiäkin joille "vehkeen heilutus" kolme kertaa viikossa riittää vallan hyvin. Ei siinä tarvitse koko ajan nyhjätä yhdessä. Suhdekin säilyy tuoreenpana kun on omaakin aikaa.
Jos alussa pitää miettiä suhteen säilyttämistä tuoreena, niin taitaa kyseessä olla hieman väärä suhde. Muutenkin nämä suhteessa pitää olla omaa aikaa- jutut eivät siihen ihan alkuun päde, silloin jos ei olla täysin sekaisin toisesta niin ei olla koskaan. Hullaantunut ihminen tahtoo aivan varmasti nähdä aina kun vain töiltä ja harrastuksilta ja muilta pakollisilta menoiltaan pystyy.
No tämä juuri on huoleni ydin. Onko sitä todellista tunnetta siellä taustalla ollenkaan, vai vain tyytymistä ja järkeä.
Moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jotain vikaa tässä asetelmassa on. Lähellä on vain niin hyvä olla, etten kestä. Enkä itse haluaisi olla ns. turhaan erossa, ottaisin hänet seuraksi vaikka niihin kotitöihin. Voihan niitä yhdessäkin tehdä.
Onhan meitä erilaisia. Mutta itsekin olen introvertti eikä se tässä päde...
Ap
Ehkä teillä on erilainen oman ajan tarve. Tietysti suhteessa on mahdollista tehdä kaikki mahdollinen yhdessä, kuten kotityötkin, mutta jotkut ihmiset kaipaavat myös itsekseen olemista. Esim. minä olen tällainen (ja olen keski-ikäinen nainen), eikä se liity mitenkään siihen, kuinka kiinnostunut, ihastunut tai rakastunut olen. Minulla ei vaan ole tarvetta tehdä kaikkea yhdessä, ja haluan välillä olla itsekseni.
57 täydentää. Ite en ois jaksanu "kokoajan pitää nähdä" meininkiä. Välillä piti saada tehdä omia asioita ja olla omissa oloissa. Ei me nytkään koko kotonaoloaikaa vietetä yhdessä, joka päivä toki vaihteleva määrä aktiivista yhdessäoloa, mutta enemmän se on kuitenkin passiivista yhdessäoloa eli tehdään omia juttujamme. Molemmat oltiin yli 30 suhteen alkaessa ja oltu pitkään itseellisiä yksinasujia.
En nää kumpaakaan mitenkään häyyttävänä asiana. Silloin kun oli ihan rakastunut ja asuttiin erillään, halusin minäkin olla yhdessä aina kun mahdollista. Nyt kun eletään ruuhkavuosia, mikään ei korvaa omaa aikaa silloin tällöin. Voisin hyvin kuvitella, että ihminen, jolla on jo melko hektinen elämä, arvostaa tätä myös seurustelun alkuvaiheessa. Ja se, että kotitöille ottaa aikaa kertoo myös siitä, että siisti ja hoidettu koti on tärkeää, mikä on plussa mahdollista yhteiselämää ajatellen.
Tietysti jos osapuolten näkemys asiasta dramaattisesti eroaa toisistaan, niin sitten homma tuskin toimii pitkällä juoksulla, mutta en minä lähtökohtaisesti olisi huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Milläs välillä ne kotona olevat hommat hoidetaan mm. siivous, tiskaus jne. jos kokoajan pitäisi olla kyljessä kyhnäämäässä ... ? ...
Entäs työt ? Perhe ? Ystävät ? Harrastukset ?
Vai pitääkö aloittaja kenties itseään niin merkittävänä löytönä, että kaikki muu tulee sysätä takiaan sivuun odottamaan, kunnes Hänen Ylhäisyytensä armeliaasti sallii ?Kuulostaa enemmänkin läheisriippuvaiselta, joka pelkää toisen löytävän paremman ja hylkäävän hänet yms. kuin miltään ihastuneelta/rakastuneelta ...
On ihmisiä, jotka tarvitsevat myös omaa aikaa.
Niillä ihmisillä on useimmiten työ/opiskelu, harrastuksia, ystäviä, perheenjäseniä kuten vanhemmat jne.He harvemmin ovat yksinäisiä, jotka epätoivoisesti ripustautuvat toiseen ihmiseen.
Siis onko ap nyt jossain sanonu että miehen pitäisi sysätä koko muu elämänsä sivuun hänen takiaan? Aloituksessahan hän kirjoittaa että mies ei halua nähdä edes silloin kun kummallakaan ei ole muuta.
Alue: Aihe vapaa
Olen aikuinen 40+ vuotias nainen, jolla varsin paljon kokemusta deittailusta ja suhteista. Joka ikisen parisuhteeni alussa mies on tahtonut nähdä joka välissä missä ikinä pystyy, ajanut vaikka puoleksi tunniksi mun luo jos vaan on joku mahdollisuus ollut koska nähdä. Ne suhteet, missä näin ei ole ollut, ovat päättyneet omalta osaltani pelkkään sydänsuruun. Sama juttu on ollut aina ystävienkin suhteissa. Varmasti on joitain hyvin harvinaisia poikkeuksia, että huolimatta suurista tunteista ei ole tarvetta nähdä kuin harvoin, mutta kyllä ne todellakin on poikkeuksia. Ottaisin asian puheeksi kumppanin kanssa.