Onko täällä muita evakkojen jälkeläisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalaiset sai korvaukset taloistaan ja niille hankittiin vielä uudet kodit.

... jotka he maksoivat itse niillä korvauksillaan. isovanhempanikin saivat ostaa (huom: ostaa) itselleen tilan. Siis joutuivat maksamaan siitä. Tila oli pakkolunastettu ja tilan alkuperäinen omistaja sai siitä korvauksen. Ei hän valitellut asiaa. tiesi, että tilan pelloissa oli paljon kiviä. Isovanhempani sitten raivasivat kivet pois pellosta ja sitä työtä riitti sitten monien vuosien ajan, koska routa nosti aina uusia kiviä pintaan. Kivet menivät mm. hautausmaiden aitatarpeiksi, joidenkin rakennusten perustuksisksi ym. sieltä sai paikkakuntalaiset käydä ilmaiseksi niitä kiviä hakemassa, kunhan isovnahempani olivat ensin ne pellosta nostelleet itse ja yksin, käsivoimin. Eikä isovahempani saaneet korvausrahat edes riittäneet tilan lunastukseen, loppu raha oli pankista saatua lainaa. Oma isoisäni  oli vielä sodassa haavoittunut ja kulki kepeillä, silti hän ihan itse nosteli niitä kiviä pellosta, koska se oli pakko tehdä. Ei ollut henkilökohtaisia avustajia hänelle eikä hänellä ollut varaa palkata työvoimaakaan eikä kyläläisiltä herunut juuri apua, koska suurinpiirtein kaikki olivat samassa jamassa: oli tehtävä hartiavoimin töitä omilla tiloillaan.

ja mikä parasta: kun saivat tilan pyörimään ja ruokakasvisten kasvatus alkoi, osa sadosta piti antaa ilmaiseksi valtiolle, joka jakoi sitten ilmaista ruoka-avustusta kaupunkilaisille. esim helsinkiin meni heiltä usein ruokaa

Eipä se pakkolunastuksistakaan saatu korvaus ollut kuin joku nimellinen vähimmäissumma, ei pakkolunastetun maan tai tilan oikea arvo.

Miksi karjalaisten ei olisi pitänyt osallistua talkoisiin, kun muidenkin piti?

Vierailija kirjoitti:

Kai sinne Karjalaan olisi ainakin ennen nykysotaa ollut ihan mahdollista muuttaa kuten Venäjälle muutenkin. Miksei halukkaat silloin muuttaneet sinne?

Tiedät itsekin, ettei asia ole noin yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole, mutta karjalan kieli kiinnostaa muuten vain. Toivottavasti ne jotka sen vielä osaa opettavat muillekin ettei kieli katoa.

Ei ne Karjalan evakot karjalan kieltä puhuneet. Suomalaisia suurin osa.

Suomalaisia olivat nekin evakot, jotka puhuivat karjalan kieltä. Ihan Suomen kansalaisiakin.

On Karjalan kannaksen Rauvust.

En voi kaivata rajantakaiseen Karjalaan, kun en ole siellä koskaan käynytkään.

Ihan mukavaa olisi joskus käydä katsomassa suvun kotiseutua. Mutta ei sinne nyt ainakaan mieli tee lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole, mutta karjalan kieli kiinnostaa muuten vain. Toivottavasti ne jotka sen vielä osaa opettavat muillekin ettei kieli katoa.

Ei ne Karjalan evakot karjalan kieltä puhuneet. Suomalaisia suurin osa.

Suomalaisia olivat nekin evakot, jotka puhuivat karjalan kieltä. Ihan Suomen kansalaisiakin.

Näin juuri. Niin olivat Suojärveltä lähteneet äidinäitini ja hänen vanhempansakin karjalankielisiä kaikki, mutta Suomen kansalaisia. Siksi evakkoja, eivät pak olaisia. Heistä ainoastaan mummoni oppi täysin virheettömän suomen kielen (karjalaismurteellisen). 90-luvulla heistä enää mummoni oli elossa ja pääsi kotiseutumatkalle. Hän sanoi, että "pitäkööt hyö sen vuan". Vaikka menetetty Karjala on haava joka ei ikinä arpeudu, siellä asuu nyt liikaa venäl äisiä ja sen liittäminen taas Suomeen olisi sekä kallista että valtava turvallisuusriski, niiden ven äläisten takia 😞

Ukkini oli kotoisin Lahdenpohjasta, Jaakkimasta. Monia tarinoita kertoi ennen kuolemaansa, niitä mielelläni aina kuuntelin. Olisi ihanaa päästä käymään siellä seuduilla, mutta taisi tuo "ihastuttava" itäinen naapurimme tehdä siitä suhteellisen mahdotonta, kenties koko loppuelämäksi.

Jännä juttu, että tällainen keskustelu sattui silmiin, koska vasta pari tuntia sitten Instagramissa katselin Karelia-paikkatagilla varustettuja kuvia ja tippa linssissä ihailin niitä maisemia ja samalla tunsin myös surua ja ärsytystä siitä, että niin kauniiden seutujen on annettu rapistua huonoissa käsissä.

Olen ylpeä karjalaisista sukujuuristani. Jokin selittämätön kaipuu niihin seutuihin on, vaikka ei niitä koskaan itse ole nähnytkään.

Molemmat mummot rajan takaa Karjalasta, mutta itsellä ei kyllä ikinä ole sinne mitään hinkua ollut. Jotain vanhoja rotiskoja siellä vielä voi olla. Ei mitään, millä olisi minulle merkitystä.  

Mummo kävi Neuvostoliiton hajottua kotiseudullaan. Oli iso virhe. Olisi ollut parempi säilyttää kauniit muistot kuin mennä toteamaan omin silmin hävitys. Mummo ei koskaan päässyt yli tuosta jollain tasolla traumaattisestakin vierailusta. 

Vierailija kirjoitti:

Ukkini oli kotoisin Lahdenpohjasta, Jaakkimasta. Monia tarinoita kertoi ennen kuolemaansa, niitä mielelläni aina kuuntelin. Olisi ihanaa päästä käymään siellä seuduilla, mutta taisi tuo "ihastuttava" itäinen naapurimme tehdä siitä suhteellisen mahdotonta, kenties koko loppuelämäksi.

Jännä juttu, että tällainen keskustelu sattui silmiin, koska vasta pari tuntia sitten Instagramissa katselin Karelia-paikkatagilla varustettuja kuvia ja tippa linssissä ihailin niitä maisemia ja samalla tunsin myös surua ja ärsytystä siitä, että niin kauniiden seutujen on annettu rapistua huonoissa käsissä.

Olen ylpeä karjalaisista sukujuuristani. Jokin selittämätön kaipuu niihin seutuihin on, vaikka ei niitä koskaan itse ole nähnytkään.

En koskaan ole pystynyt katsomaan

evakko elokuvaa kuivin silmin.

En koskaan ymmärtänyt miksi se elokuva koski syvältä sielua niin että itki lohdutonta itkua.

Eräänä päivänä sai tietää, että sukujuuret ovat karjalan kannaksen Rauvust.

Nyt ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalaiset sai korvaukset taloistaan ja niille hankittiin vielä uudet kodit.

... jotka he maksoivat itse niillä korvauksillaan. isovanhempanikin saivat ostaa (huom: ostaa) itselleen tilan. Siis joutuivat maksamaan siitä. Tila oli pakkolunastettu ja tilan alkuperäinen omistaja sai siitä korvauksen. Ei hän valitellut asiaa. tiesi, että tilan pelloissa oli paljon kiviä. Isovanhempani sitten raivasivat kivet pois pellosta ja sitä työtä riitti sitten monien vuosien ajan, koska routa nosti aina uusia kiviä pintaan. Kivet menivät mm. hautausmaiden aitatarpeiksi, joidenkin rakennusten perustuksisksi ym. sieltä sai paikkakuntalaiset käydä ilmaiseksi niitä kiviä hakemassa, kunhan isovnahempani olivat ensin ne pellosta nostelleet itse ja yksin, käsivoimin. Eikä isovahempani saaneet korvausrahat edes riittäneet tilan lunastukseen, loppu raha oli pankista saatua lainaa. Oma isoisäni  oli vielä sodassa haavoittunut ja kulki kepeillä, silti hän ihan itse nosteli niitä kiviä pellosta, koska se oli pakko tehdä. Ei ollut henkilökohtaisia avustajia hänelle eikä hänellä ollut varaa palkata työvoimaakaan eikä kyläläisiltä herunut juuri apua, koska suurinpiirtein kaikki olivat samassa jamassa: oli tehtävä hartiavoimin töitä omilla tiloillaan.

ja mikä parasta: kun saivat tilan pyörimään ja ruokakasvisten kasvatus alkoi, osa sadosta piti antaa ilmaiseksi valtiolle, joka jakoi sitten ilmaista ruoka-avustusta kaupunkilaisille. esim helsinkiin meni heiltä usein ruokaa

Eipä se pakkolunastuksistakaan saatu korvaus ollut kuin joku nimellinen vähimmäissumma, ei pakkolunastetun maan tai tilan oikea arvo.

Miksi karjalaisten ei olisi pitänyt osallistua talkoisiin, kun muidenkin piti?

Niinpä. Polkuhinnalla pakolla otettiin ihmisten omaisuutta annettavaksi karjalaisille.

Olen. Äidinäiti oli Karjalan evakko, jostain Sortavalan suunnalta. Kerran olen Karjalassa käynyt v. 2003. Aika kurjan näköistä oli.

Miksi karjalaiset evakot luulee olevansa ainoita evakkoja?

Onneksi ei.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla kiva ihmisille ketkä tulee väkisin kotiin?

Kyllä karjalaisissakin syytä oli. Pahimmillaan arvostelivat ihmisiä kenen kotiin ne oli määrätty.

Eihän se niiden ihmisten vika ollut että he oli evakossa.

Eihän ne evakot ole automaattisesti kivoja ja kiitollisia eivätkä majoittajat jaksa olla vuosikausia anteliaita. Pitää muistaa että tuo evakkoaika kesti vuosia. Omat sukulaiset saivat oman tilan muistaakseni vuonna 1948 tai 49 ja talo valmistui 51. Olo siinä oikeasti sietämistä puolin ja toisin vielä pitkään sodan päättymisen jälkeen. Muistan lapsuudesta sen kun mummo haasteli, että mie oon niin kiitollinen kaikest siit hyväst mitä myö saatiin vaik meit ei olis kukkaa kottiinsa halunt.

Mummoni oli evakko. Hän jätti Karjalan taakseen kun lähtiessään joutui lähtiessään lopettamaan kaikki lehmänsä, paitsi yhden joka otettiin matkalle "ruokapankiksi" ja lämmönlähteeksi.

Vanhempani. Isäni kävi katsomassa kotiseutuja Käkisalmella, mutta eipä ollut kovin hyvää kerrottavana. Äitini oli/on puolestaan myös evakko ja sotalapsi.

Vierailija kirjoitti:

Karjalaiset sai korvaukset taloistaan ja niille hankittiin vielä uudet kodit.

Ihan kuule omin käsin raivasivat tilan ja rakensivat talon Lapin umpikorpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalaiset sai korvaukset taloistaan ja niille hankittiin vielä uudet kodit.

Ihan kuule omin käsin raivasivat tilan ja rakensivat talon Lapin umpikorpeen.

Juu, kyllä ne ihan itse rakennettiin. Omat sukulaiset asui tosi huonoissa oloissa siinä vaiheessa, esim pihasaunassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalaiset sai korvaukset taloistaan ja niille hankittiin vielä uudet kodit.

Ihan kuule omin käsin raivasivat tilan ja rakensivat talon Lapin umpikorpeen.

Osa sai valmiina, riippui ihan mitä tilallisilta onnistuttiin evakoille riistämään.

Jos tarjolla oli vain tontteja niin voivoi. Olisiko niiden keltä maat oli pakkolunastettu pitänyt vielä rakentaa uudet talotkin karjalaisille?