Onko täällä muita evakkojen jälkeläisiä?

Mummo joutui Lapin sotaa evakkoon Ruotsiin. Mummo tosin asui jo silloin muualla vakituisesti.

Ai että Syyriaan voi noin vaan muuttaa takaisin jos suku sattuu olemaan sieltä?

Nyt hei jotain rajaa juttuihin. Tiesitkö, että Syyriasta on lähtenyt pakoon Suomen väkiluvun verran ihmisiä? Vielä enemmän on joutunut jättämään kotinsa ja muuttamaan maan sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini syntyi Mannolan kylässä, Koiviston kunnassa Karjalan kannaksella. Perhe lähti kaksi kertaa evakkoon. Hän rakensi itselleen elämän pääkaupunkiseudulla eikä haikaillut Karjalaan. Äidinäitini sen sijaan vihasi ryssää koko elämänsä. Hän kannatti aikoinaan jatkosotaa.

Te joilla on ulkomaalainen vanhempi ette kuulu tähän ketjuun. Mitenkään väheksymättä ulkomaalaisten vanhempienne kokemuksia, evakko-sana ei tarkoita heitä.

Sana evakko tarkoittaa evakuoitua ihmistä. Evakuointi ei ole mikään vain Suomessa harjoitettu asia. Moni sodan takia lopulta toiseen maahan muuttanut on myös jo ennen tätä joutunut evakkoon siellä kotimaansa sisällä.

YK -kielellä Internally Displaced Person eli IDP on kotiseudultaan paennut tai sieltä pois siirretty ihminen joka ei ole ylittänyt valtionrajaa. Evakot olivat IDPtä mutta ulkomaalaiset IDPt eivät ole evakkoja. Evako-sanalla on tarkkaan rajattu merkitys. Vasemmistolaiset pyrkivät vaikuttamaan mielipiteisiin vaikuttamalla kieleen. Olkaa tarkkana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri karjalaisilla, tai niillä joilla olisi vanhemmat tai isovanhemmat sieltä llisi jotenkin suurempi kaipuu sinne Karjalaan.

Hyvänen aika, se on trauma oikeasti, siitä että on joutunut jättämään omaisuutensa ja kotipaikkansa sodan vuoksi, ja vaikka on maksettu rahallista korvausta niin eihän se korvaa menetystä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini syntyi Mannolan kylässä, Koiviston kunnassa Karjalan kannaksella. Perhe lähti kaksi kertaa evakkoon. Hän rakensi itselleen elämän pääkaupunkiseudulla eikä haikaillut Karjalaan. Äidinäitini sen sijaan vihasi ryssää koko elämänsä. Hän kannatti aikoinaan jatkosotaa.

Te joilla on ulkomaalainen vanhempi ette kuulu tähän ketjuun. Mitenkään väheksymättä ulkomaalaisten vanhempienne kokemuksia, evakko-sana ei tarkoita heitä.

Sana evakko tarkoittaa evakuoitua ihmistä. Evakuointi ei ole mikään vain Suomessa harjoitettu asia. Moni sodan takia lopulta toiseen maahan muuttanut on myös jo ennen tätä joutunut evakkoon siellä kotimaansa sisällä.

YK -kielellä Internally Displaced Person eli IDP on kotiseudultaan paennut tai sieltä pois siirretty ihminen joka ei ole ylittänyt valtionrajaa. Evakot olivat IDPtä mutta ulkomaalaiset IDPt eivät ole evakkoja. Evako-sanalla on tarkkaan rajattu merkitys. Vasemmistolaiset pyrkivät vaikuttamaan mielipiteisiin vaikuttamalla kieleen. Olkaa tarkkana.

Evakko tarkoittaa toiselle paikkakunnalle evakuoitua henkilöä. Lapin sodassa evakuoitiin väkeä myös Ruotsiin. Yhtä lailla he olivat evakkoja.

En ole, mutta karjalan kieli kiinnostaa muuten vain. Toivottavasti ne jotka sen vielä osaa opettavat muillekin ettei kieli katoa.

Vierailija kirjoitti:

En ole, mutta karjalan kieli kiinnostaa muuten vain. Toivottavasti ne jotka sen vielä osaa opettavat muillekin ettei kieli katoa.

Ei ne Karjalan evakot karjalan kieltä puhuneet. Suomalaisia suurin osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri karjalaisilla, tai niillä joilla olisi vanhemmat tai isovanhemmat sieltä llisi jotenkin suurempi kaipuu sinne Karjalaan.

Hyvänen aika, se on trauma oikeasti, siitä että on joutunut jättämään omaisuutensa ja kotipaikkansa sodan vuoksi, ja vaikka on maksettu rahallista korvausta niin eihän se korvaa menetystä.  

Niin on, ei se ole sama asia kuin kotiseutu, jossa hautausmaalla lepää edellisiä sukupolvia, jonka tsasounassa on käyty ja on ollut ne tutut ihmiset ja tavat. Ei se vaan ole sama juttu. Siellä on osa minunkin juuristani.

Mun isomummini sanoi, että Karjalassa oli kivetkin kauniimpia. Suku oli asunut samoilla seuduilla 1600-luvulta lähtien. Hän ikävöi sitä, maisemaa ja yhteistä murretta ja yhteisiä tapoja. Kertoi minulle paljon juttuja sieltä.

Mummini ja ukkini kävivät siellä 90-luvulla, kun matkailu sinne aukesi. Silmät kyynelissä ukki siitä kertoi ja esitteli valokuvia. Ukin kylä oli täysin tuhottu. Sodassa poltettiin.  Mummin kotitalo taas oli tallessa, siinä asui joku venäläinen. 

Minunkin livvinkielen taidot alkavat ruostua, kun ei ole ketään enää kenen kanssa pagista. Boabo, diedo ja boabon muamoi...ikävä on  heitä. Mummi kuoli viimeisenä 10 vuotta sitten. Isomummi kuoli 80-luvulla eikä ehtinyt käydä rajan takana. 

Aina kun menen Itä-Suomeen mökilleni, joka on melkein rajan pinnassa, tuntuu että olen tullut melkein kotiin. Seison vaaran laella ja katselen Venäjälle päin. Siellä se on, esivanhempieni syntymäseutu, vain 70 km suoraa linnuntietä...... 

N52 v., 50 % karjalainen. 

Isoäitini oli Karjalan evakko. Olen viime helmikuusta alkaen ajatellut enemmän kuin koskaan aiemmin miten hirveää se mahtoi olla isoäidilleni perheineen, kun heidän piti lähteä omasta kodistaan pelottavassa tilanteessa, nopeasti ja lopullisesti.

Olen ajatellut että isoäitiäni varmaan auttoi se, että hän oli tosi isänmaallinen. Eli vaikka hän joutui jättämään kotiseutunsa lopullisesti, hän sai kuitenkin elää kotimaassaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso-iso-vanhempien kautta olen, eikä minulla ole mitään kaipuuta Karjalaan sen enempää, kuin haluaisin käydä toisen puolen suvun synnyinsijoilla Jämsässä.

Olet vain liian nuori.  :)  Tietyssä iässä joka ikinen ihminen alkaa miettiä juuriaan ja kaivata jonnekin (vielä et tätä varmaan usko, mutta odotapa vain...).

t. Mummo, juuret menetetyssä Karjalassa

Miksiköhän se kaipuu on nimenomaan Karjalaan, eikä vaikkapa mainittuun Jämsään tai Vaasaan?

Jämsä ja Vaasa kuuluvat edelleen Suomelle, siellä voi halutessaan käydä milloin vain. Pakkomuutto omalta kotiseudulta tuntemattomaan osaan Suomea, missä evakoita ei aina toivotettu tervetulleiksi. En ole karjalaista sukua, mutta ymmärrän hyvin evakoiden kaipuun menetettyyn, tuhottuun kotiseutuun,  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso-iso-vanhempien kautta olen, eikä minulla ole mitään kaipuuta Karjalaan sen enempää, kuin haluaisin käydä toisen puolen suvun synnyinsijoilla Jämsässä.

Olet vain liian nuori.  :)  Tietyssä iässä joka ikinen ihminen alkaa miettiä juuriaan ja kaivata jonnekin (vielä et tätä varmaan usko, mutta odotapa vain...).

t. Mummo, juuret menetetyssä Karjalassa

Tää on ihan totta! Mulle selvisi muutama vuosi sitten, että aiemmin tuntemattomaksi jäänyt isoisäni oli norjalainen, kotoisin pohjois-Norjasta. Tuli heti sellanen olo, että ei ihmekään, että veri on minulla sinne vetänyt ja olen nuoresta saakka tehnyt useita reissuja just niille alueille, ihaillut maisemia ja miettinyt millaista siellä olisi asua. Minua myös nuorempana luultiin norjalaiseksi, näytin kuulemma siltä.

Mutta kyllä omat taustat tosissaan alkaa ennemmin tai myöhemmin kiinnostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri karjalaisilla, tai niillä joilla olisi vanhemmat tai isovanhemmat sieltä llisi jotenkin suurempi kaipuu sinne Karjalaan.

Se on kaipuuta Karjalaista kulttuuria kohtaan, joka oli mm eloisaa ja puheliasta. Ihmiset tulivat toimeen keskenään eikä siellä varmaankaan sellaista tuijottamista ollut kuin Suomen puolella.

Vielä nykyäänkin aikuisista ihmisistä voi päätellä......

Vähän sivusta mutta jos karjalan kieli kiinnostaa enemmälti niin Itä-Suomen yliopistossa voi avoimen yliopiston puolella opiskella karjalan kieltä!

Vierailija kirjoitti:

Äitini syntyi Mannolan kylässä, Koiviston kunnassa Karjalan kannaksella. Perhe lähti kaksi kertaa evakkoon. Hän rakensi itselleen elämän pääkaupunkiseudulla eikä haikaillut Karjalaan. Äidinäitini sen sijaan vihasi ryssää koko elämänsä. Hän kannatti aikoinaan jatkosotaa.

Te joilla on ulkomaalainen vanhempi ette kuulu tähän ketjuun. Mitenkään väheksymättä ulkomaalaisten vanhempienne kokemuksia, evakko-sana ei tarkoita heitä.

Minunkin äitini ja hänen vanhempansa olivat Koivistolta kotoisin, iso suku olikin. Osa asui Lahdessa ja osa Varsinais-Suomessa Turun seudulla. Jaksoin hyvin nuorena kuunnella isovanhempien tarinointia ja olin kiinnostunut. En koskaan käynyt siellä mikä on harmin paikka. Koiviston Viesti nimistä lehteä luettiin meillä vuosikymmeniä. 

Aika kultaa muistot. Ei siellä yli 80 vuoden takaisessa Karjalassa niin auvoista ollut. Sen aikaiset suht alkeelliset elinolot, köyhyyttä ja ainainen venäjänpelko, kun asuivat ihan rajan lähellä.

Hyvin harva aikuisena tai edes teininä Karjalasta lähtenyt on enää elossa ja seuraaville sukupolville on kaikista nostalgiatarinoista vaan kehittynyt niin idyllinen mielikuva kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Ei siellä yli 80 vuoden takaisessa Karjalassa niin auvoista ollut. Sen aikaiset suht alkeelliset elinolot, köyhyyttä ja ainainen venäjänpelko, kun asuivat ihan rajan lähellä.

Hyvin harva aikuisena tai edes teininä Karjalasta lähtenyt on enää elossa ja seuraaville sukupolville on kaikista nostalgiatarinoista vaan kehittynyt niin idyllinen mielikuva kaikesta.

Ei kaikkialla Karjalassa ollut alkeellista ja köyhää. Riippui paljon paikasta, jossa asui. Olihan Karjalassa kaupunkejakin, kuten esimerkiksi Viipuri.  

Traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle ja monien oli varmaan vaikeaa lähteä kotiseudultaan muualle Suomeen. Karjalan luontoa on kuvattu monissa kirjoissa ja taideteoksissa eli kyllä kait siellä ihan oikeastikin oli melko kaunista.  

Tänä päivänkin jotkut suomalaiset asuvat lähellä rajaa. Ehkä heilläkin on sitten jatkuva pelko Venäjästä. 

Nykyään monet ovat kiinnostuneita juuristaan ja sukututkimus kiinnostaa myös monia. Ehkä senkin takia ollaan kiinnostuneita esimerkiksi Karjalasta, koska sieltä löytyy monien juuria. 

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Ei siellä yli 80 vuoden takaisessa Karjalassa niin auvoista ollut. Sen aikaiset suht alkeelliset elinolot, köyhyyttä ja ainainen venäjänpelko, kun asuivat ihan rajan lähellä.

Hyvin harva aikuisena tai edes teininä Karjalasta lähtenyt on enää elossa ja seuraaville sukupolville on kaikista nostalgiatarinoista vaan kehittynyt niin idyllinen mielikuva kaikesta.

Asuivat niin lähellä Venäjää? Miten tämä eroaa vaikka Kainuusta tai Pohjois-karjalasta? Onko siellä kurjaa ainaisen Venäjä-pelon takia kun raja on lähellä?

Isoäitini perheineen joutui jättämään kotinsa. Siinä välissä pääsivät palaamaan jonka jälkeen lähtö oli lopullinen. En ole koskaan itse käynyt niillä seuduilla.

Olen. En kuitenkaan erityisemmin kaipaa luovutettuun karjalaan. Ajattelen rationaalisesti: siellä on monin paikoin saastutettu maaperä valloittajan toimesta. Mummoni on kertonut "kaikki" jutut sieltä ja olihan niitä tärkeä kuunnella ja näin aikuisena mukava muistella. Evakkomatkansa oli pitkä, sieltä karjalasta keskisuomeen ja keskisuomesta lounaissuomeenkin, josta sitten takaisin lähemmäs menetettyä tilaansa itärajan tuntumaan. Mummo kertoi, että pahinta kohtelua saivat keski-suomessa. Se oli silkkaa rasismia mitä siellä kokivat. Heitä nimiteltiin ja kun oli määrätty evakkoperheitä asumaan tietyissä taloissa, niin siellä kyllä tilan emännät tekivät selväksi, että ovat b-kansalaisia eivätkä ymmärtäneet miksi evakot keski-suomeen tulivat, olisivat pysyneet siellä missä elun perin olivatkin. Oli outoa kuulla tuollaisia juttuja, mutta näin myöhempinä vuosina asiaa on tutkittukin ja toden totta: monet evakot saivat tylyä kohtelua evakkomatkansa aikana suomessa.