Onko täällä muita evakkojen jälkeläisiä?

Karjalaiset evakot oli kuin sketsihahmoja.

Lapin sodan evakon jälkeläinen olen.

Olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso-iso-vanhempien kautta olen, eikä minulla ole mitään kaipuuta Karjalaan sen enempää, kuin haluaisin käydä toisen puolen suvun synnyinsijoilla Jämsässä.

Olet vain liian nuori.  :)  Tietyssä iässä joka ikinen ihminen alkaa miettiä juuriaan ja kaivata jonnekin (vielä et tätä varmaan usko, mutta odotapa vain...).

t. Mummo, juuret menetetyssä Karjalassa

Miksiköhän se kaipuu on nimenomaan Karjalaan, eikä vaikkapa mainittuun Jämsään tai Vaasaan?

On eri asia, kun sinne Karjalaan ei pääse, koska se on varastettu sodassa ja tuhottu. Muilla sukuni historiallisilla paikoilla tunnen iloa. Karjala on menetetty, en voi käydä siellä enkä tietenkään muuttaa sinne.

Sukuni oli Sortavalasta ja Viipurista. Omaisuus meni sodassa, mutta sitkeästi jatkettiin, ja hyvin menee meillä jälkipolvilla. Suren kyllä sodassa menetettyä elämäntapaa ja kauniita alueita, mutta suku on aina ollut voimavara myös evakoksi joutumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri karjalaisilla, tai niillä joilla olisi vanhemmat tai isovanhemmat sieltä llisi jotenkin suurempi kaipuu sinne Karjalaan.

Se on kaipuuta Karjalaista kulttuuria kohtaan, joka oli mm eloisaa ja puheliasta. Ihmiset tulivat toimeen keskenään eikä siellä varmaankaan sellaista tuijottamista ollut kuin Suomen puolella.

Vielä nykyäänkin aikuisista ihmisistä voi päätellä......

Tämä kirjoitus herätti ajatuksia. Perimäni eloisuus ja puheliaisuus saa monet jäyhemmät suomalaiset näkemään punaista, varsinkin sen osan heistä, jotka ovat katkeria jäädessään itse varjoon monissa tilanteissa. Yritän piilottaa eloisan puoleni Suomessa ollessani juuri siksi että se herättää vihaa jos ei monissa niin kuitenkin liian monissa, ehkä siksi että siihen liittyy elämänilo jota nämä kaunaiset aina vain jaksavat kadehtia. Siitä huolimatta että heillä moni asia on paremmin kuin minulla.

Olen itse Evakko Karjalassa syntynyt 1934. Olen joutunut lähtemään 2 kertaa Evakkoon sieltä. Kun sitten pitkän ajan päästä seisoin entisen kotitaloni  lähellä, tunsin. katkeruutta, ääretöntä vihaa , ikävää  ja huomasin koko kotini lähelle oli rakennettu vinoja tönöjä paikalliseten asunnoiksi. Iso puutarha oli tuhottu, mutta mitäpä muuta voi Ryssiltä odottaakaan! Paikallinen asukas tuli luokseni kysymään ruokaa, no, ei ollut.Eihän paratiisissa voi nälkää ja puutetta olla.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse Evakko Karjalassa syntynyt 1934. Olen joutunut lähtemään 2 kertaa Evakkoon sieltä. Kun sitten pitkän ajan päästä seisoin entisen kotitaloni  lähellä, tunsin. katkeruutta, ääretöntä vihaa , ikävää  ja huomasin koko kotini lähelle oli rakennettu vinoja tönöjä paikalliseten asunnoiksi. Iso puutarha oli tuhottu, mutta mitäpä muuta voi Ryssiltä odottaakaan! Paikallinen asukas tuli luokseni kysymään ruokaa, no, ei ollut.Eihän paratiisissa voi nälkää ja puutetta olla.

Oletpa kulkenut pitkän matkan ja harvoja jotka pystyvät siitä yhä kertomaan. Itse en ole edes käynyt niillä nurkilla mutta olen jollain lailla tietoinen siitä mitä menetyksiä jouduitte kokemaan. Rakkaan kodin ja kauniin kotiseudun menetys ja tuhon näkeminen on varmasti valtava trauma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalaiset sai korvaukset taloistaan ja niille hankittiin vielä uudet kodit.

... jotka he maksoivat itse niillä korvauksillaan. isovanhempanikin saivat ostaa (huom: ostaa) itselleen tilan. Siis joutuivat maksamaan siitä. Tila oli pakkolunastettu ja tilan alkuperäinen omistaja sai siitä korvauksen. Ei hän valitellut asiaa. tiesi, että tilan pelloissa oli paljon kiviä. Isovanhempani sitten raivasivat kivet pois pellosta ja sitä työtä riitti sitten monien vuosien ajan, koska routa nosti aina uusia kiviä pintaan. Kivet menivät mm. hautausmaiden aitatarpeiksi, joidenkin rakennusten perustuksisksi ym. sieltä sai paikkakuntalaiset käydä ilmaiseksi niitä kiviä hakemassa, kunhan isovnahempani olivat ensin ne pellosta nostelleet itse ja yksin, käsivoimin. Eikä isovahempani saaneet korvausrahat edes riittäneet tilan lunastukseen, loppu raha oli pankista saatua lainaa. Oma isoisäni  oli vielä sodassa haavoittunut ja kulki kepeillä, silti hän ihan itse nosteli niitä kiviä pellosta, koska se oli pakko tehdä. Ei ollut henkilökohtaisia avustajia hänelle eikä hänellä ollut varaa palkata työvoimaakaan eikä kyläläisiltä herunut juuri apua, koska suurinpiirtein kaikki olivat samassa jamassa: oli tehtävä hartiavoimin töitä omilla tiloillaan.

ja mikä parasta: kun saivat tilan pyörimään ja ruokakasvisten kasvatus alkoi, osa sadosta piti antaa ilmaiseksi valtiolle, joka jakoi sitten ilmaista ruoka-avustusta kaupunkilaisille. esim helsinkiin meni heiltä usein ruokaa

Eipä se pakkolunastuksistakaan saatu korvaus ollut kuin joku nimellinen vähimmäissumma, ei pakkolunastetun maan tai tilan oikea arvo.

Miksi karjalaisten ei olisi pitänyt osallistua talkoisiin, kun muidenkin piti?

onkos sinulta lukutaito tipahtanut jonnekin evakkotaipaleelle?

Ainakin omien isovanhempieni tilan tapauksessa tilan alkuperäinen omistaja sai maista sen mitä oli aikoinaan maksanut ja ehkä enemmänkin. Ei tietenkään markkina-arvoa. Tuolloin oli poikkeuksellsiet olot eikä mitään markkina-arvoja voitu mistään pyytää.

MIstä ja miksi kuvittelit, että minun mielestäni karjalaisten ei olisi pitänyt osallistua talkoisiin?Nimenomaan puhuin sen puolesta että kaikki osallistuivat.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse Evakko Karjalassa syntynyt 1934. Olen joutunut lähtemään 2 kertaa Evakkoon sieltä. Kun sitten pitkän ajan päästä seisoin entisen kotitaloni  lähellä, tunsin. katkeruutta, ääretöntä vihaa , ikävää  ja huomasin koko kotini lähelle oli rakennettu vinoja tönöjä paikalliseten asunnoiksi. Iso puutarha oli tuhottu, mutta mitäpä muuta voi Ryssiltä odottaakaan! Paikallinen asukas tuli luokseni kysymään ruokaa, no, ei ollut.Eihän paratiisissa voi nälkää ja puutetta olla.

EIpä heillä (venäläisillä) paljon ole vaihtoehtoja, pakkosiirrettyjähän kaikki siellä lähestulkoon ovat. Eivät valinneet muuttaa suomalaisten taloihin ja maille. Osa suvustani jäi Venäjälle (koska karjalaiset asuivat rajan molemmin puolin) ja heistä kyllä huomaa sen erilaisuuden niin venäläisiin kuin perus-suomalaisiinkin. Heillä on itserakennettu omakotitalo (koska suvun taloon EI saanut jäädä asumaan), tulevat toimeen omavaraisesti. Jos olisivat päässeet Suomeen sodan aikana, niin todennäköisesti heillä olisi täälläkin omakotitalo, suuri puutarha, ja työelämästä karttunut eläke, jolla tultaisiin toimeen ilman sen suurempaa numeroa. Mutte he eivät tuhonneet mitään, eivät sotkeneet mitään, sen tekivät toiset, muualta tulleet.

Monella karjalaisella suvulla on siellä Venäjälläkin asuvaa sukua, ainakin minun tuntemissani suvuissa on. Osa on niitä, jotka erehtyivät sinne muuttamaan 20-luvulla valheellisten houkutusten perässä, osa on siellä alunperinkin asuneet. Onpa siellä niitäkin, jotka ensin lähtivät Kanadaan ja pärjäsivät siellä mitenkuten, ja muuttivat sitten työläisten paratiisiin Nliittoon, ovat käyneet Siperiassa leireillä ja vahingossa selvinneet hengissä - he ovat katkeria siitä, etteivät jääneet sinne Kanadaan kitkuttelemaan syrjittyinä siirtotyöläisinä, halveksittuina suomalaisina. (ne, jotka jäivät sinne Kanadaan ja selvisivät alkoholismista, syrjinnästä, harmaasta työstä, pimeistä työmarkkinoista, hyväksikäytöstä jne ovat lopulta pärjänneet hyvin, ovat löytäneet paikkansa, ja lapsenlapsenlapset ovat jo lääkäreitä, insinöörejä, sisustusarkkitehteja jne eivätkä enää puhu suomea lainkaan)

Hmm, vanhempia evakkoja taitaa olla toisella puolen sukua. Siis niitä jotka itsenäistymisen aikaan hyppäsivät suomen puolelle. En oo ihan varma.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvulla on vähän toisenlaisia kokemuksia evakoista. Etelä-Suomessa asuvien isovanhempien taloon määrättiin majoittaan evakkoperhe, jolla ei ollut mitään käsitystä hygieniasta eikä yksityisyydestä.

Ennakkoluuloinen suhtautuminen evakkohin oli valitettavan tyypillistä tuolle ajalle. Heitä vieroksuttiin mm. erilaisten tapojen, uskonnon tai murteen vuoksi. Tämä vieroksunta ja suvaitsemattomuus kuvastuu tuossa sinunkin kommentissasi. 

En ole evakkojen jälkeläisiä mutta ymmärrän hyvin tuon kaipuun Karjalaan jota moni tuntee. Itsellä vastaavanlainen kaipuu lapsuuden mummolan maisemiin Lapin korpeen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisiä pakotettiin ottamaan karjalaisia koteihinsa?

Ja miksi ihmisiltä pakkolunastettiin omaisuutta mitkä annettiin ilmaiseksi karjalaisille?

Kuinkahan moni nykyään suostuisi mukisematta samaan?

Tsiisus tätä tietämättömyyttä, niin tyypillistä. Totta on, että nykyään suurin osa ihmisistä ei jaa mitään omastaan,  mut odottavat vain saavansa kaiken.  Kannattaisiko vetää johtopäätöksiä omista asenteista? Oletko muuten vielä sitä mieltä, että evakot olisi pitänyt jättää Karjalaan sodan jalkoihin tai antaa sotavangeiksi  ja muut kaatuneet niille sijoilleen sen jälkeen kun he olivat taistelleet suomalaisten puolesta? 

Pappani oli Viipurin Kivennavalta. Itse en ole ikinä Venäjän puolella käynyt. Aina kun olen jotain vähänkin sen suuntaista miettinyt, niin on tullut "kapuloita rattaisiin". Esim. yläasteella ei alkanut venäjänkielen opintoryhmää, kun osallistujia olisi ollut vain kolme, olisi pitänyt olla viisi. En tullut lähteneeksi mukaan avustusmatkoille tai sitten kuulin niistä myöhään ja olin muutaman vuoden liian nuori niihin.

Vähän ennen koronaa mietin, että voisi viimein mennä junalla Pietarin joulumarkkinoille, mutta sitten tuli korona jne... Joten ei sitten. Minulla ei ole rajan taakse ilmeisesti mitään asiaa. Pitäköön ruosteisen tunkkinsa. Kivennavalla, Viipurissa ja Pietarissa olisi ollut mielenkiintoista käydä.

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalaiset sai korvaukset taloistaan ja niille hankittiin vielä uudet kodit.

Ihan kuule omin käsin raivasivat tilan ja rakensivat talon Lapin umpikorpeen.

Osa sai valmiina, riippui ihan mitä tilallisilta onnistuttiin evakoille riistämään.

Jos tarjolla oli vain tontteja niin voivoi. Olisiko niiden keltä maat oli pakkolunastettu pitänyt vielä rakentaa uudet talotkin karjalaisille?

Hä? Tässähän vaan kyseenalaistettiin tuo väite, että karjalaisille rakennettiin uudet kodit. Karjalaiset pääsivät jossain vaiheessa eroon katkeruudestaan mutta alkuperäiset asukkaat näköjään eivät vieläkään. Siinä on ehkä suurin luonteiden ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvulla on vähän toisenlaisia kokemuksia evakoista. Etelä-Suomessa asuvien isovanhempien taloon määrättiin majoittaan evakkoperhe, jolla ei ollut mitään käsitystä hygieniasta eikä yksityisyydestä.

Ennakkoluuloinen suhtautuminen evakkohin oli valitettavan tyypillistä tuolle ajalle. Heitä vieroksuttiin mm. erilaisten tapojen, uskonnon tai murteen vuoksi. Tämä vieroksunta ja suvaitsemattomuus kuvastuu tuossa sinunkin kommentissasi. 

Onko sekin ennakkoluuloisuutta, että evakkoperhe yritti viedä talon arvoesineitä, mutta jäi kiinni?

Perheen poika vain onnistui, kunnes jäi kiinni yrittäessään myydä varastamiaan esineitä. Ei huomannut, että esineissä oli nimikaiverrukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisiä pakotettiin ottamaan karjalaisia koteihinsa?

Ja miksi ihmisiltä pakkolunastettiin omaisuutta mitkä annettiin ilmaiseksi karjalaisille?

Kuinkahan moni nykyään suostuisi mukisematta samaan?

Tsiisus tätä tietämättömyyttä, niin tyypillistä. Totta on, että nykyään suurin osa ihmisistä ei jaa mitään omastaan,  mut odottavat vain saavansa kaiken.  Kannattaisiko vetää johtopäätöksiä omista asenteista? Oletko muuten vielä sitä mieltä, että evakot olisi pitänyt jättää Karjalaan sodan jalkoihin tai antaa sotavangeiksi  ja muut kaatuneet niille sijoilleen sen jälkeen kun he olivat taistelleet suomalaisten puolesta? 

Kannattaisiko pohtia asiaa myös näiden kannalta, ketkä karjalaisia joutuivat auttamaan?

Eipä ollut sielläkään monessa perheessä helppoa, miehet rintamalla ja naisväkeä myös avustavissa tehtävissä.

Karjalaiset asettui loisimaan isovanhempieni kotiin. Eivät tehneet työtä, heidät siirrettiin onneksi muualle.

Mun isän suku on/oli Pohjois-Karjalasta, sinne jäivät maat ja mannut ja satojen hehtaarien metsät. Mutta karjalainen väestö oli positiivista, koskaan en kuullut valituksia tai huomannut katkeruutta. Miten tuo väestö saattoikin olla niin positiivista porukkaa!