Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?
Anoppi väittää, että hänen nuoruudessaan jo 2-vuotias oli yleensä "liian vanha" rattaisiin.
Kommentit (882)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lapsi kirjoitti:
Ihmettelen tosiaan miten kävely ikäinen, vilkas lapsi edes saadaan "vangittua" rattaisiin, mutta siitä kai se passivoituminen alkaa...
Valjaiden avulla onnistuu. Jos rattaiden omat valjaat eivät pitele lasta niin sitten hommataan irtonaiset turvavaljaat missä on kiinnitys selän puolella.
Lapsi on tarkoitus kasvattaa. Ei kytkeä, kahlita ja kiinnittää koko ajan jonnekin. Ei edes koiria kasvateta noin.
Sinä et siis käytä elämää helpottavia apukeinoja vaikka sellaisia on tarjolla?
Toki, joka päivä, mutta en kytke, kahlitse tai kiinnitä itseeni väkisin ja pakolla. Edes perheen koiria.
Etkö pidä koiraasi hihnassa vaan annat sen juoksennella vapaana?
Meillä on kaksi koiraa tällä hetkellä. En kytke väkisin, enkä kisko enkä vedä. Vaan koirat kulkee rauhassa ja hihna on aina löysällä. Se hihnakäytös opetellaan jo pentuna. He myös ovat paljon ihan vapaina, koska meillä on kahden hehtaarin tontti.
Ja hihnakäytöksen opettelu sujui ilman että koskaan hihna kiristyi tai rajoitti pentua mitenkään?
Huomaathan että kun puhutaan rattaista ja lasten valjaista niin se on sitä samaa aikaa kuin hihnakäytöksen opetellu koiranpennun kanssa. Aikuisena ne lapset sitten ehkä pystyy jo ilman valjaitakin ulkona liikkumaan, ainakin toivottavasti.
Kyllä. Pennulle opetetaan se hihnakäyttäytyminen mm niin, että jos se alkaa vetää, taluttaja kääntyy ympäri tai pysähtyy.
Toisinsanoen siis juurikin rajoitat ja ohjaat hihnan avulla kytkettyä koiraa, vaikka muuta väitit.
En vaan käskyillä ja kouluttamalla. Koiraa ei kiskota, kahlita, kytketä tai vedetä, vaan se opetetaan tottelemaan käskyjä.
Koulutustilanteessa pidetään hihnaa koirakoulussa (koska ainakin täällä ne on avoimella pellolla jossa liikkuu myös ulkopuolisia), mutta esimerkiksi kun kotona kouluttaa, hihnaa ei käytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lapsi kirjoitti:
Ihmettelen tosiaan miten kävely ikäinen, vilkas lapsi edes saadaan "vangittua" rattaisiin, mutta siitä kai se passivoituminen alkaa...
Valjaiden avulla onnistuu. Jos rattaiden omat valjaat eivät pitele lasta niin sitten hommataan irtonaiset turvavaljaat missä on kiinnitys selän puolella.
Lapsi on tarkoitus kasvattaa. Ei kytkeä, kahlita ja kiinnittää koko ajan jonnekin. Ei edes koiria kasvateta noin.
Sinä et siis käytä elämää helpottavia apukeinoja vaikka sellaisia on tarjolla?
Toki, joka päivä, mutta en kytke, kahlitse tai kiinnitä itseeni väkisin ja pakolla. Edes perheen koiria.
Etkö pidä koiraasi hihnassa vaan annat sen juoksennella vapaana?
Meillä on kaksi koiraa tällä hetkellä. En kytke väkisin, enkä kisko enkä vedä. Vaan koirat kulkee rauhassa ja hihna on aina löysällä. Se hihnakäytös opetellaan jo pentuna. He myös ovat paljon ihan vapaina, koska meillä on kahden hehtaarin tontti.
Ja hihnakäytöksen opettelu sujui ilman että koskaan hihna kiristyi tai rajoitti pentua mitenkään?
Huomaathan että kun puhutaan rattaista ja lasten valjaista niin se on sitä samaa aikaa kuin hihnakäytöksen opetellu koiranpennun kanssa. Aikuisena ne lapset sitten ehkä pystyy jo ilman valjaitakin ulkona liikkumaan, ainakin toivottavasti.
Kyllä. Pennulle opetetaan se hihnakäyttäytyminen mm niin, että jos se alkaa vetää, taluttaja kääntyy ympäri tai pysähtyy.
Toisinsanoen siis juurikin rajoitat ja ohjaat hihnan avulla kytkettyä koiraa, vaikka muuta väitit.
En vaan käskyillä ja kouluttamalla. Koiraa ei kiskota, kahlita, kytketä tai vedetä, vaan se opetetaan tottelemaan käskyjä.
Koulutustilanteessa pidetään hihnaa koirakoulussa (koska ainakin täällä ne on avoimella pellolla jossa liikkuu myös ulkopuolisia), mutta esimerkiksi kun kotona kouluttaa, hihnaa ei käytetä.
Juurihan sinä sanoit että kun koira alkaa vetää (hihna kiristyy) niin pysähdyt eli pysäytät samalla hihnassa vetävän koiran tai jopa käännyt ympäri eli pakotat sen kulkemaan päinvastaiseen suuntaan kuin se halusi.
totta. Kun lapsi oppi kävelemään, niin melkein heti lapsi sitten myös laitettiin kävelemään. Rattaat otettiin mukaan pidemmille matkoille, jotta voimien ehtyessä lapsi pääsee sitten istumaan niihin (tai että niillä saattoi kuljettaa ostokset). Lasta osattiin myös kannustaa jaksamaan.
Pikkuhiljaa lapsen voimien kasvaessa rattaat jätettiin kuin huomaamatta pois. Jos sitten tuli väsy, niin lapsen kanssa vaikka istuttiin hetki penkillä, tai kannettiin. pyörä ostettiin usein myös aikaisemmin kuin nykyisin
vaippojen kanssakin vähän sama juttu. nykyisin voi nähdä jopa 6-vuotiaan lapsen pitävän vaippoja, mutta entisaikeen kuivaksi alettiin opettaa paljon aikaisemmin ja äidit myös osasivat opettaa lapsen käymään potalla ja kertomaan milloin pitää mennä. nykyisin ei enää osata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.
Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lapsi kirjoitti:
Ihmettelen tosiaan miten kävely ikäinen, vilkas lapsi edes saadaan "vangittua" rattaisiin, mutta siitä kai se passivoituminen alkaa...
Valjaiden avulla onnistuu. Jos rattaiden omat valjaat eivät pitele lasta niin sitten hommataan irtonaiset turvavaljaat missä on kiinnitys selän puolella.
Lapsi on tarkoitus kasvattaa. Ei kytkeä, kahlita ja kiinnittää koko ajan jonnekin. Ei edes koiria kasvateta noin.
Sinä et siis käytä elämää helpottavia apukeinoja vaikka sellaisia on tarjolla?
Toki, joka päivä, mutta en kytke, kahlitse tai kiinnitä itseeni väkisin ja pakolla. Edes perheen koiria.
Etkö pidä koiraasi hihnassa vaan annat sen juoksennella vapaana?
Meillä on kaksi koiraa tällä hetkellä. En kytke väkisin, enkä kisko enkä vedä. Vaan koirat kulkee rauhassa ja hihna on aina löysällä. Se hihnakäytös opetellaan jo pentuna. He myös ovat paljon ihan vapaina, koska meillä on kahden hehtaarin tontti.
Ja hihnakäytöksen opettelu sujui ilman että koskaan hihna kiristyi tai rajoitti pentua mitenkään?
Huomaathan että kun puhutaan rattaista ja lasten valjaista niin se on sitä samaa aikaa kuin hihnakäytöksen opetellu koiranpennun kanssa. Aikuisena ne lapset sitten ehkä pystyy jo ilman valjaitakin ulkona liikkumaan, ainakin toivottavasti.
Kyllä. Pennulle opetetaan se hihnakäyttäytyminen mm niin, että jos se alkaa vetää, taluttaja kääntyy ympäri tai pysähtyy.
Toisinsanoen siis juurikin rajoitat ja ohjaat hihnan avulla kytkettyä koiraa, vaikka muuta väitit.
En vaan käskyillä ja kouluttamalla. Koiraa ei kiskota, kahlita, kytketä tai vedetä, vaan se opetetaan tottelemaan käskyjä.
Koulutustilanteessa pidetään hihnaa koirakoulussa (koska ainakin täällä ne on avoimella pellolla jossa liikkuu myös ulkopuolisia), mutta esimerkiksi kun kotona kouluttaa, hihnaa ei käytetä.
Juurihan sinä sanoit että kun koira alkaa vetää (hihna kiristyy) niin pysähdyt eli pysäytät samalla hihnassa vetävän koiran tai jopa käännyt ympäri eli pakotat sen kulkemaan päinvastaiseen suuntaan kuin se halusi.
Mene nyt hyvä ihminen kirjastoon ja lainaa koiran koulutusopas. Minulla ei ole aikaa käyttää päivänselän asian selittämiseen idiootille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.
Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.
A) jossain maaseudulla vilkkaan tien pientareella ei pahasti pyöräillä taaperoiden kanssa
B) kaupungissa on turvatonta pyöräillä
C) kaikki eivät todellakaan ole töissä pyörämatkan päässä tai niin, että se päivähoito olisi sopivasti siinä matkan varrella, meillä lapset oli 14 kilsan päässä hoidossa ja mun työpaikka siitä 6 kilsaa taas takaisinpäin
siinä kun olisin Helsingin valtaväylien poikki poljeskellut päivisin taaperoiden kanssa, ei muuta olisi sinä päivänä tarvinnut tehdäkään, ja kyllä itsellenikin jakkupuku päällä säässä kuin säässä toi päivittäinen 30 kilsaa olisi tehnyt tiukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.
Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.
A) jossain maaseudulla vilkkaan tien pientareella ei pahasti pyöräillä taaperoiden kanssa
B) kaupungissa on turvatonta pyöräillä
C) kaikki eivät todellakaan ole töissä pyörämatkan päässä tai niin, että se päivähoito olisi sopivasti siinä matkan varrella, meillä lapset oli 14 kilsan päässä hoidossa ja mun työpaikka siitä 6 kilsaa taas takaisinpäin
siinä kun olisin Helsingin valtaväylien poikki poljeskellut päivisin taaperoiden kanssa, ei muuta olisi sinä päivänä tarvinnut tehdäkään, ja kyllä itsellenikin jakkupuku päällä säässä kuin säässä toi päivittäinen 30 kilsaa olisi tehnyt tiukkaa.
isä ajoi aikoinaan kesällä pyörällä töihin viereiseen kaupunkiin. 50 kilometriä/suunta. Sanoi, että 1. viikko oli vaikeaa, sitten vain helpottui koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.
Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.
A) jossain maaseudulla vilkkaan tien pientareella ei pahasti pyöräillä taaperoiden kanssa
B) kaupungissa on turvatonta pyöräillä
C) kaikki eivät todellakaan ole töissä pyörämatkan päässä tai niin, että se päivähoito olisi sopivasti siinä matkan varrella, meillä lapset oli 14 kilsan päässä hoidossa ja mun työpaikka siitä 6 kilsaa taas takaisinpäin
siinä kun olisin Helsingin valtaväylien poikki poljeskellut päivisin taaperoiden kanssa, ei muuta olisi sinä päivänä tarvinnut tehdäkään, ja kyllä itsellenikin jakkupuku päällä säässä kuin säässä toi päivittäinen 30 kilsaa olisi tehnyt tiukkaa.
isä ajoi aikoinaan kesällä pyörällä töihin viereiseen kaupunkiin. 50 kilometriä/suunta. Sanoi, että 1. viikko oli vaikeaa, sitten vain helpottui koko ajan.
Minulla on töitä vuoden ympäri joten myös sinne päivähoitoon pitää päästä muulloinkin kuin kesällä.
Lisäksi mulla ei ole mitään paikkaa missä sitä pyörää työpaikalla hillota ja päiväkodin pihaan on kielletty jättämästä niitä pyöriä, kuten myös alueen koulujen pihoille, koska ne varastetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.
Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.
A) jossain maaseudulla vilkkaan tien pientareella ei pahasti pyöräillä taaperoiden kanssa
B) kaupungissa on turvatonta pyöräillä
C) kaikki eivät todellakaan ole töissä pyörämatkan päässä tai niin, että se päivähoito olisi sopivasti siinä matkan varrella, meillä lapset oli 14 kilsan päässä hoidossa ja mun työpaikka siitä 6 kilsaa taas takaisinpäin
siinä kun olisin Helsingin valtaväylien poikki poljeskellut päivisin taaperoiden kanssa, ei muuta olisi sinä päivänä tarvinnut tehdäkään, ja kyllä itsellenikin jakkupuku päällä säässä kuin säässä toi päivittäinen 30 kilsaa olisi tehnyt tiukkaa.
A) Niin, tuossa sanoinkin, että asuinalueita on monenlaisia. Asuinalue on myös yksi arvovalinta, paikan voi halutessaan myös valita niin, että töihin pääsee ilman autoa.
B) Kaupungeissa itseasiassa yleensä just on mahdollista pyöräillä. Se maantien piennar on oikeasti vaarallinen, mutta kaupungeissa on yleensä kevyen liikenteen väylät.
C) Ei tosiaan kaikki asu pyörämatkan päässä. Mutta monet asuu. Ja ainakin kaupungeissa valtaosa automatkoista on varsin lyhyitä ja työmatkat monella alle 10km. Tässä muutaman vuoden takaista dataa, 46% työmatkoista alle 7km: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyomatkat-ovat-pidenty…;
Itse asun Helsingissä, ihan turvallista on pyöräily täällä. Työmatka noin 12km, jakkupukua säilytän tietty toimistolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä ainakin oli rattaat jo 60-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.
Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.
A) jossain maaseudulla vilkkaan tien pientareella ei pahasti pyöräillä taaperoiden kanssa
B) kaupungissa on turvatonta pyöräillä
C) kaikki eivät todellakaan ole töissä pyörämatkan päässä tai niin, että se päivähoito olisi sopivasti siinä matkan varrella, meillä lapset oli 14 kilsan päässä hoidossa ja mun työpaikka siitä 6 kilsaa taas takaisinpäin
siinä kun olisin Helsingin valtaväylien poikki poljeskellut päivisin taaperoiden kanssa, ei muuta olisi sinä päivänä tarvinnut tehdäkään, ja kyllä itsellenikin jakkupuku päällä säässä kuin säässä toi päivittäinen 30 kilsaa olisi tehnyt tiukkaa.
A) Niin, tuossa sanoinkin, että asuinalueita on monenlaisia. Asuinalue on myös yksi arvovalinta, paikan voi halutessaan myös valita niin, että töihin pääsee ilman autoa.
B) Kaupungeissa itseasiassa yleensä just on mahdollista pyöräillä. Se maantien piennar on oikeasti vaarallinen, mutta kaupungeissa on yleensä kevyen liikenteen väylät.
C) Ei tosiaan kaikki asu pyörämatkan päässä. Mutta monet asuu. Ja ainakin kaupungeissa valtaosa automatkoista on varsin lyhyitä ja työmatkat monella alle 10km. Tässä muutaman vuoden takaista dataa, 46% työmatkoista alle 7km: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyomatkat-ovat-pidenty…;
Itse asun Helsingissä, ihan turvallista on pyöräily täällä. Työmatka noin 12km, jakkupukua säilytän tietty toimistolla.
Kaupungeissa on yleensä jalkakäytävät. Jalkakäytävällä ei ole sallittua pyöräillä jos on yli 12v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lapsi kirjoitti:
Ihmettelen tosiaan miten kävely ikäinen, vilkas lapsi edes saadaan "vangittua" rattaisiin, mutta siitä kai se passivoituminen alkaa...
Valjaiden avulla onnistuu. Jos rattaiden omat valjaat eivät pitele lasta niin sitten hommataan irtonaiset turvavaljaat missä on kiinnitys selän puolella.
Lapsi on tarkoitus kasvattaa. Ei kytkeä, kahlita ja kiinnittää koko ajan jonnekin. Ei edes koiria kasvateta noin.
Sinä et siis käytä elämää helpottavia apukeinoja vaikka sellaisia on tarjolla?
Toki, joka päivä, mutta en kytke, kahlitse tai kiinnitä itseeni väkisin ja pakolla. Edes perheen koiria.
Etkö pidä koiraasi hihnassa vaan annat sen juoksennella vapaana?
Meillä on kaksi koiraa tällä hetkellä. En kytke väkisin, enkä kisko enkä vedä. Vaan koirat kulkee rauhassa ja hihna on aina löysällä. Se hihnakäytös opetellaan jo pentuna. He myös ovat paljon ihan vapaina, koska meillä on kahden hehtaarin tontti.
Ja hihnakäytöksen opettelu sujui ilman että koskaan hihna kiristyi tai rajoitti pentua mitenkään?
Huomaathan että kun puhutaan rattaista ja lasten valjaista niin se on sitä samaa aikaa kuin hihnakäytöksen opetellu koiranpennun kanssa. Aikuisena ne lapset sitten ehkä pystyy jo ilman valjaitakin ulkona liikkumaan, ainakin toivottavasti.
Kyllä. Pennulle opetetaan se hihnakäyttäytyminen mm niin, että jos se alkaa vetää, taluttaja kääntyy ympäri tai pysähtyy.
Toisinsanoen siis juurikin rajoitat ja ohjaat hihnan avulla kytkettyä koiraa, vaikka muuta väitit.
En vaan käskyillä ja kouluttamalla. Koiraa ei kiskota, kahlita, kytketä tai vedetä, vaan se opetetaan tottelemaan käskyjä.
Koulutustilanteessa pidetään hihnaa koirakoulussa (koska ainakin täällä ne on avoimella pellolla jossa liikkuu myös ulkopuolisia), mutta esimerkiksi kun kotona kouluttaa, hihnaa ei käytetä.
Juurihan sinä sanoit että kun koira alkaa vetää (hihna kiristyy) niin pysähdyt eli pysäytät samalla hihnassa vetävän koiran tai jopa käännyt ympäri eli pakotat sen kulkemaan päinvastaiseen suuntaan kuin se halusi.
Mene nyt hyvä ihminen kirjastoon ja lainaa koiran koulutusopas. Minulla ei ole aikaa käyttää päivänselän asian selittämiseen idiootille.
Huomasit siis itsekin puhuneesi itsesi pussiin jo ajat sitten ja sitten alkoi nimittely kun muut eväät loppuivat. Kypsää :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.
Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.
A) jossain maaseudulla vilkkaan tien pientareella ei pahasti pyöräillä taaperoiden kanssa
B) kaupungissa on turvatonta pyöräillä
C) kaikki eivät todellakaan ole töissä pyörämatkan päässä tai niin, että se päivähoito olisi sopivasti siinä matkan varrella, meillä lapset oli 14 kilsan päässä hoidossa ja mun työpaikka siitä 6 kilsaa taas takaisinpäin
siinä kun olisin Helsingin valtaväylien poikki poljeskellut päivisin taaperoiden kanssa, ei muuta olisi sinä päivänä tarvinnut tehdäkään, ja kyllä itsellenikin jakkupuku päällä säässä kuin säässä toi päivittäinen 30 kilsaa olisi tehnyt tiukkaa.
A) Niin, tuossa sanoinkin, että asuinalueita on monenlaisia. Asuinalue on myös yksi arvovalinta, paikan voi halutessaan myös valita niin, että töihin pääsee ilman autoa.
KENEN TYÖPAIKAN MUKAAN SE VALITAAN? JA ENTÄS KUN VAIHTAA TYÖPAIKKAA TAI TYÖNANTAJA MUUTTAA?
JA VAIKKA TÖIHIN PÄÄSISI ILMAN AUTOA, MITÄ SE AUTTAA, JOS SINNE PÄIVÄHOITOON EI PÄÄSE ILMAN AUTOA.
B) Kaupungeissa itseasiassa yleensä just on mahdollista pyöräillä. Se maantien piennar on oikeasti vaarallinen, mutta kaupungeissa on yleensä kevyen liikenteen väylät.
KAUPUNKEJA ON ERILAISIA JA NIIDEN ALUEET ON ERILAISIA. EIKÄ KAIKKIALLA TODELLAKAAN OLE KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLIÄ, VIELÄ VÄHEMMÄN NIITÄ, JOISSA VOISI HORTOILLA TAAPEROIDEN KANSSA PIMEÄSSÄ SPANDEX-HIRMUJEN SEASSA.
C) Ei tosiaan kaikki asu pyörämatkan päässä. Mutta monet asuu. Ja ainakin kaupungeissa valtaosa automatkoista on varsin lyhyitä ja työmatkat monella alle 10km. Tässä muutaman vuoden takaista dataa, 46% työmatkoista alle 7km: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyomatkat-ovat-pidenty…;
KS YLLÄ. SE PÄIVÄHOITOPAIKKA EI OLE VÄLTTÄMÄTTÄ LÄHELLÄKÄÄN TYÖPAIKKAA.
Itse asun Helsingissä, ihan turvallista on pyöräily täällä. Työmatka noin 12km, jakkupukua säilytän tietty toimistolla.
NIIN MINÄKIN. ALUEELLA JOSSA PITÄÄ YLITTÄÄ MM. ITÄVÄYLÄ JA/TAI VUOSAAREN VÄYLÄ PÄÄSTÄKSEEN JONNEKIN. JA KAUPUNGISSA REITILLÄ ON NELJÄ ERILAISTA TIETYÖMAATA.
KAIKILLA EI OLE SELLAINEN TYÖPAIKKA KUIN SINULLA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.
Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.
A) jossain maaseudulla vilkkaan tien pientareella ei pahasti pyöräillä taaperoiden kanssa
B) kaupungissa on turvatonta pyöräillä
C) kaikki eivät todellakaan ole töissä pyörämatkan päässä tai niin, että se päivähoito olisi sopivasti siinä matkan varrella, meillä lapset oli 14 kilsan päässä hoidossa ja mun työpaikka siitä 6 kilsaa taas takaisinpäin
siinä kun olisin Helsingin valtaväylien poikki poljeskellut päivisin taaperoiden kanssa, ei muuta olisi sinä päivänä tarvinnut tehdäkään, ja kyllä itsellenikin jakkupuku päällä säässä kuin säässä toi päivittäinen 30 kilsaa olisi tehnyt tiukkaa.
A) Niin, tuossa sanoinkin, että asuinalueita on monenlaisia. Asuinalue on myös yksi arvovalinta, paikan voi halutessaan myös valita niin, että töihin pääsee ilman autoa.
B) Kaupungeissa itseasiassa yleensä just on mahdollista pyöräillä. Se maantien piennar on oikeasti vaarallinen, mutta kaupungeissa on yleensä kevyen liikenteen väylät.
C) Ei tosiaan kaikki asu pyörämatkan päässä. Mutta monet asuu. Ja ainakin kaupungeissa valtaosa automatkoista on varsin lyhyitä ja työmatkat monella alle 10km. Tässä muutaman vuoden takaista dataa, 46% työmatkoista alle 7km: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyomatkat-ovat-pidenty…;
Itse asun Helsingissä, ihan turvallista on pyöräily täällä. Työmatka noin 12km, jakkupukua säilytän tietty toimistolla.
Kaupungeissa on yleensä jalkakäytävät. Jalkakäytävällä ei ole sallittua pyöräillä jos on yli 12v.
Kaupungeissa on monenlaisia kevyenliikenteenväyliä. Hiljaisemmilla paikoilla on tosiaan vain jalkakäytävä ja silloin voi joko kulkea jalan, kun lapset pyöräilee (tahti on joka tapauksessa vähintään sama kuin rattailla) tai jos lapset on jo vähän isompia, niin ajaa itse siinä ajoradalla & lapset jalkakäytävällä.
Sitten taas jos on yhtään isompi kaupunki, niin sinne on suunniteltu kyllä myös pyöräilijöille kulkuväylät. Useammassa kaupungissa oon asunut ja kaikista on löytynyt reitit pyöräilyyn. Ne eivät ole samat kuin autoilijoille, joten ymmärrettävästi autoilijan näkökulmasta voi vaikuttaa siltä, että pyöräreittejä ei ole.
Itse olen tästä erittäin tarkka enkä koskaan pyöräile jalkakäytävillä. Hyvin sujuu silti liikenne lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lapsi kirjoitti:
Ihmettelen tosiaan miten kävely ikäinen, vilkas lapsi edes saadaan "vangittua" rattaisiin, mutta siitä kai se passivoituminen alkaa...
Valjaiden avulla onnistuu. Jos rattaiden omat valjaat eivät pitele lasta niin sitten hommataan irtonaiset turvavaljaat missä on kiinnitys selän puolella.
Lapsi on tarkoitus kasvattaa. Ei kytkeä, kahlita ja kiinnittää koko ajan jonnekin. Ei edes koiria kasvateta noin.
Sinä et siis käytä elämää helpottavia apukeinoja vaikka sellaisia on tarjolla?
Toki, joka päivä, mutta en kytke, kahlitse tai kiinnitä itseeni väkisin ja pakolla. Edes perheen koiria.
Etkö pidä koiraasi hihnassa vaan annat sen juoksennella vapaana?
Meillä on kaksi koiraa tällä hetkellä. En kytke väkisin, enkä kisko enkä vedä. Vaan koirat kulkee rauhassa ja hihna on aina löysällä. Se hihnakäytös opetellaan jo pentuna. He myös ovat paljon ihan vapaina, koska meillä on kahden hehtaarin tontti.
Ja hihnakäytöksen opettelu sujui ilman että koskaan hihna kiristyi tai rajoitti pentua mitenkään?
Huomaathan että kun puhutaan rattaista ja lasten valjaista niin se on sitä samaa aikaa kuin hihnakäytöksen opetellu koiranpennun kanssa. Aikuisena ne lapset sitten ehkä pystyy jo ilman valjaitakin ulkona liikkumaan, ainakin toivottavasti.
Kyllä. Pennulle opetetaan se hihnakäyttäytyminen mm niin, että jos se alkaa vetää, taluttaja kääntyy ympäri tai pysähtyy.
Toisinsanoen siis juurikin rajoitat ja ohjaat hihnan avulla kytkettyä koiraa, vaikka muuta väitit.
En vaan käskyillä ja kouluttamalla. Koiraa ei kiskota, kahlita, kytketä tai vedetä, vaan se opetetaan tottelemaan käskyjä.
Koulutustilanteessa pidetään hihnaa koirakoulussa (koska ainakin täällä ne on avoimella pellolla jossa liikkuu myös ulkopuolisia), mutta esimerkiksi kun kotona kouluttaa, hihnaa ei käytetä.
Juurihan sinä sanoit että kun koira alkaa vetää (hihna kiristyy) niin pysähdyt eli pysäytät samalla hihnassa vetävän koiran tai jopa käännyt ympäri eli pakotat sen kulkemaan päinvastaiseen suuntaan kuin se halusi.
Mene nyt hyvä ihminen kirjastoon ja lainaa koiran koulutusopas. Minulla ei ole aikaa käyttää päivänselän asian selittämiseen idiootille.
Huomasit siis itsekin puhuneesi itsesi pussiin jo ajat sitten ja sitten alkoi nimittely kun muut eväät loppuivat. Kypsää :-)
En huomannut, vaan huomasin että sinä olet se iänikuinen palstahäirikkö joka vänkyttää ja länkyttää ja vääntää ja kääntää loputtomiin.
Koiraa koulutetaan niin, että jos se siinä koirakoulun aikana (selitin jo että siellä on hihna, kotona ei) alkaa vetää, ihminen pysähtyy jolloin se koira taas kiinnittää huomion ihmiseen tai kääntyy, missä siinäkin idea on saada sen koiran huomio takaisin.
Koirakoulussa hihna on lähinnä paikan takia (kuten seltiin). Ei sen takia, että sitä koiraa hallittaisiin siitä hihnasta kiskomalla. Koko tuon pysähtymisen/kääntymisen idea on saada sen koiran mielenkiinto/huomio takaisin siihen ihmiseensä. Ei se että se ihminen sitten siinä sillä hihnalla sitä koiraa ohjaisi tai säätelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.
Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.
A) jossain maaseudulla vilkkaan tien pientareella ei pahasti pyöräillä taaperoiden kanssa
B) kaupungissa on turvatonta pyöräillä
C) kaikki eivät todellakaan ole töissä pyörämatkan päässä tai niin, että se päivähoito olisi sopivasti siinä matkan varrella, meillä lapset oli 14 kilsan päässä hoidossa ja mun työpaikka siitä 6 kilsaa taas takaisinpäin
siinä kun olisin Helsingin valtaväylien poikki poljeskellut päivisin taaperoiden kanssa, ei muuta olisi sinä päivänä tarvinnut tehdäkään, ja kyllä itsellenikin jakkupuku päällä säässä kuin säässä toi päivittäinen 30 kilsaa olisi tehnyt tiukkaa.
A) Niin, tuossa sanoinkin, että asuinalueita on monenlaisia. Asuinalue on myös yksi arvovalinta, paikan voi halutessaan myös valita niin, että töihin pääsee ilman autoa.
B) Kaupungeissa itseasiassa yleensä just on mahdollista pyöräillä. Se maantien piennar on oikeasti vaarallinen, mutta kaupungeissa on yleensä kevyen liikenteen väylät.
C) Ei tosiaan kaikki asu pyörämatkan päässä. Mutta monet asuu. Ja ainakin kaupungeissa valtaosa automatkoista on varsin lyhyitä ja työmatkat monella alle 10km. Tässä muutaman vuoden takaista dataa, 46% työmatkoista alle 7km: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyomatkat-ovat-pidenty…;
Itse asun Helsingissä, ihan turvallista on pyöräily täällä. Työmatka noin 12km, jakkupukua säilytän tietty toimistolla.
Kaupungeissa on yleensä jalkakäytävät. Jalkakäytävällä ei ole sallittua pyöräillä jos on yli 12v.
Kaupungeissa on monenlaisia kevyenliikenteenväyliä. Hiljaisemmilla paikoilla on tosiaan vain jalkakäytävä ja silloin voi joko kulkea jalan, kun lapset pyöräilee (tahti on joka tapauksessa vähintään sama kuin rattailla) tai jos lapset on jo vähän isompia, niin ajaa itse siinä ajoradalla & lapset jalkakäytävällä.
Sitten taas jos on yhtään isompi kaupunki, niin sinne on suunniteltu kyllä myös pyöräilijöille kulkuväylät. Useammassa kaupungissa oon asunut ja kaikista on löytynyt reitit pyöräilyyn. Ne eivät ole samat kuin autoilijoille, joten ymmärrettävästi autoilijan näkökulmasta voi vaikuttaa siltä, että pyöräreittejä ei ole.Itse olen tästä erittäin tarkka enkä koskaan pyöräile jalkakäytävillä. Hyvin sujuu silti liikenne lasten kanssa.
Ei kaikkialla ole kevyen liikenteen väyliä. Helsingissäkin on kymmeniä alueita, joissa niitä ei ole, ne on möyritty auki tai ne on turvattomia lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.
Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.
A) jossain maaseudulla vilkkaan tien pientareella ei pahasti pyöräillä taaperoiden kanssa
B) kaupungissa on turvatonta pyöräillä
C) kaikki eivät todellakaan ole töissä pyörämatkan päässä tai niin, että se päivähoito olisi sopivasti siinä matkan varrella, meillä lapset oli 14 kilsan päässä hoidossa ja mun työpaikka siitä 6 kilsaa taas takaisinpäin
siinä kun olisin Helsingin valtaväylien poikki poljeskellut päivisin taaperoiden kanssa, ei muuta olisi sinä päivänä tarvinnut tehdäkään, ja kyllä itsellenikin jakkupuku päällä säässä kuin säässä toi päivittäinen 30 kilsaa olisi tehnyt tiukkaa.
A) Niin, tuossa sanoinkin, että asuinalueita on monenlaisia. Asuinalue on myös yksi arvovalinta, paikan voi halutessaan myös valita niin, että töihin pääsee ilman autoa.
KENEN TYÖPAIKAN MUKAAN SE VALITAAN? JA ENTÄS KUN VAIHTAA TYÖPAIKKAA TAI TYÖNANTAJA MUUTTAA?
JA VAIKKA TÖIHIN PÄÄSISI ILMAN AUTOA, MITÄ SE AUTTAA, JOS SINNE PÄIVÄHOITOON EI PÄÄSE ILMAN AUTOA.
B) Kaupungeissa itseasiassa yleensä just on mahdollista pyöräillä. Se maantien piennar on oikeasti vaarallinen, mutta kaupungeissa on yleensä kevyen liikenteen väylät.
KAUPUNKEJA ON ERILAISIA JA NIIDEN ALUEET ON ERILAISIA. EIKÄ KAIKKIALLA TODELLAKAAN OLE KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLIÄ, VIELÄ VÄHEMMÄN NIITÄ, JOISSA VOISI HORTOILLA TAAPEROIDEN KANSSA PIMEÄSSÄ SPANDEX-HIRMUJEN SEASSA.
C) Ei tosiaan kaikki asu pyörämatkan päässä. Mutta monet asuu. Ja ainakin kaupungeissa valtaosa automatkoista on varsin lyhyitä ja työmatkat monella alle 10km. Tässä muutaman vuoden takaista dataa, 46% työmatkoista alle 7km: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyomatkat-ovat-pidenty…;
KS YLLÄ. SE PÄIVÄHOITOPAIKKA EI OLE VÄLTTÄMÄTTÄ LÄHELLÄKÄÄN TYÖPAIKKAA.
Itse asun Helsingissä, ihan turvallista on pyöräily täällä. Työmatka noin 12km, jakkupukua säilytän tietty toimistolla.
NIIN MINÄKIN. ALUEELLA JOSSA PITÄÄ YLITTÄÄ MM. ITÄVÄYLÄ JA/TAI VUOSAAREN VÄYLÄ PÄÄSTÄKSEEN JONNEKIN. JA KAUPUNGISSA REITILLÄ ON NELJÄ ER ILAISTA TIETYÖMAATA.
KAIKILLA EI OLE SELLAINEN TYÖPAIKKA KUIN SINULLA.
Mikä sinulla tässä ottaa niin tiukille?
Sanoin jo tuossa ensimmäisessä viestissäni, että ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Tämä ei ollut siis sinull henkilökohtaisesti, voit ihan ohittaa ja jatkaa onnellisesti autoiluasi. Mikä ongelma?
Oma työpaikkani on Turuntien isojen liittymien vieressä. Mutta sinnekin pääsee pyörällä, kun tietää mistä menee. Eli ei lainkaan samoja reittejä kuin autolla ;)
Ja tosiaan ei tietenkään kaikilla ole työpaikka pyöräilyetäisyydellä. Mutta yllättävän monella on, ja siksi hämmentää, että miksi tämä on vain rattaat tai auto -keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaa ikää, mutta tytär sai kävellä heti kun vain mahdollista ihan itse.
Rattaat meni varastoon jo varmaan 2-3v ikäisenä. Miksi ihmeessä istuttaa jos jalat toimii??M42, neiti nykyään 12
Saanko arvata, että menette kauppaan ja muihin kauempana oleviin paikkohin autolla? Meillä on lähimpään isoon kauppaan 20 minuutin (aikuisen reipas) kävelymatka ja tarhaankin menee 15 minuuttia vaunuja työntämällä. En uskalla edes arvailla, miten kauan reissut kestäisi, jos pari vuotiaan pitäisi kävellä noi matkat edestakaisin.
Mutta autossa istumistahan ei tietysti lasketa tuohon Miksi ihmeessä istuttaa, jos jalat toimii -juttuun?
Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.
Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.
A) jossain maaseudulla vilkkaan tien pientareella ei pahasti pyöräillä taaperoiden kanssa
B) kaupungissa on turvatonta pyöräillä
C) kaikki eivät todellakaan ole töissä pyörämatkan päässä tai niin, että se päivähoito olisi sopivasti siinä matkan varrella, meillä lapset oli 14 kilsan päässä hoidossa ja mun työpaikka siitä 6 kilsaa taas takaisinpäin
siinä kun olisin Helsingin valtaväylien poikki poljeskellut päivisin taaperoiden kanssa, ei muuta olisi sinä päivänä tarvinnut tehdäkään, ja kyllä itsellenikin jakkupuku päällä säässä kuin säässä toi päivittäinen 30 kilsaa olisi tehnyt tiukkaa.
A) Niin, tuossa sanoinkin, että asuinalueita on monenlaisia. Asuinalue on myös yksi arvovalinta, paikan voi halutessaan myös valita niin, että töihin pääsee ilman autoa.
B) Kaupungeissa itseasiassa yleensä just on mahdollista pyöräillä. Se maantien piennar on oikeasti vaarallinen, mutta kaupungeissa on yleensä kevyen liikenteen väylät.
C) Ei tosiaan kaikki asu pyörämatkan päässä. Mutta monet asuu. Ja ainakin kaupungeissa valtaosa automatkoista on varsin lyhyitä ja työmatkat monella alle 10km. Tässä muutaman vuoden takaista dataa, 46% työmatkoista alle 7km: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyomatkat-ovat-pidenty…;
Itse asun Helsingissä, ihan turvallista on pyöräily täällä. Työmatka noin 12km, jakkupukua säilytän tietty toimistolla.
Kaupungeissa on yleensä jalkakäytävät. Jalkakäytävällä ei ole sallittua pyöräillä jos on yli 12v.
Kaupungeissa on monenlaisia kevyenliikenteenväyliä. Hiljaisemmilla paikoilla on tosiaan vain jalkakäytävä ja silloin voi joko kulkea jalan, kun lapset pyöräilee (tahti on joka tapauksessa vähintään sama kuin rattailla) tai jos lapset on jo vähän isompia, niin ajaa itse siinä ajoradalla & lapset jalkakäytävällä.
Sitten taas jos on yhtään isompi kaupunki, niin sinne on suunniteltu kyllä myös pyöräilijöille kulkuväylät. Useammassa kaupungissa oon asunut ja kaikista on löytynyt reitit pyöräilyyn. Ne eivät ole samat kuin autoilijoille, joten ymmärrettävästi autoilijan näkökulmasta voi vaikuttaa siltä, että pyöräreittejä ei ole.Itse olen tästä erittäin tarkka enkä koskaan pyöräile jalkakäytävillä. Hyvin sujuu silti liikenne lasten kanssa.
Ei kaikkialla ole kevyen liikenteen väyliä. Helsingissäkin on kymmeniä alueita, joissa niitä ei ole, ne on möyritty auki tai ne on turvattomia lapsille.
Tosiaan tuossa ihan ekassa viestissäni sanoin, että kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Eli en ole väittänytkään, että kaikkialla voi.
Helsingissäkin varmasti on joku onneton sijainti, jossa pyöräily on haastavaa. Suurimmassa osassa kaupunkia pyöräily on kuitenkin ihan omasta halusta ja aktiivisuudesta kiinni. Kommentti tuli alunperin siitä, että joku totesi yleisesti kaupungssa pyöräilyn olevan turvatonta. No ei se yleisesti ole, paikoitellen varmasti voi olla.
Vierailija kirjoitti:
totta. Kun lapsi oppi kävelemään, niin melkein heti lapsi sitten myös laitettiin kävelemään. Rattaat otettiin mukaan pidemmille matkoille, jotta voimien ehtyessä lapsi pääsee sitten istumaan niihin (tai että niillä saattoi kuljettaa ostokset). Lasta osattiin myös kannustaa jaksamaan.
Pikkuhiljaa lapsen voimien kasvaessa rattaat jätettiin kuin huomaamatta pois. Jos sitten tuli väsy, niin lapsen kanssa vaikka istuttiin hetki penkillä, tai kannettiin. pyörä ostettiin usein myös aikaisemmin kuin nykyisin
vaippojen kanssakin vähän sama juttu. nykyisin voi nähdä jopa 6-vuotiaan lapsen pitävän vaippoja, mutta entisaikeen kuivaksi alettiin opettaa paljon aikaisemmin ja äidit myös osasivat opettaa lapsen käymään potalla ja kertomaan milloin pitää mennä. nykyisin ei enää osata
Voisitko vielä avata miten ennen vanhaan toimittiin päiväunien kanssa (esim. kun kyseessä 2 vuotias). Pitikö päiväuniaikaan olla aina kotona/kyläpaikassa, vai jätettiinkö ne sitten vaan välistä?
Toisinsanoen siis juurikin rajoitat ja ohjaat hihnan avulla kytkettyä koiraa, vaikka muuta väitit.