Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.

Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.

Sen takia koska joidenkin mielestä on noloa jos vanhempi helpottaa elämäänsä työntämällä lasta rattaissa. Mutta jostain syystä se ei ole samojen ihmisten mielestä noloa, jos vanhempi helpottaa elämäänsä käyttämällä autoa. Tämä on ristiriitaista, niin siitä se rattaat vai auto-asetelma tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.

Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.

Sen takia koska joidenkin mielestä on noloa jos vanhempi helpottaa elämäänsä työntämällä lasta rattaissa. Mutta jostain syystä se ei ole samojen ihmisten mielestä noloa, jos vanhempi helpottaa elämäänsä käyttämällä autoa. Tämä on ristiriitaista, niin siitä se rattaat vai auto-asetelma tulee.

Mutta miksi oletetaan suoraan, että jos joku ei käytä rattaita, hän käyttää autoa? Kommentoin tähän aiemmin, ja sain juuri sellaisin tulkinnan omalle kommentilleni, siinä moitittiin sitä että niin ei varmaan tarvita rattaita kun istutetaan lapsia autossa. Vaikka ei tosiaan muuten istuteta :D 

Vierailija kirjoitti:

Täh, minkä ikäisillä niitä nykyään käytetään?

Selvin pariskunnasta työntää kaupan ostoskärryillä sammunutta himaan bupista.

Meillä 1,5 vuotias kyllä osaa kävellä, mutta usein käydään kaupassa rattailla 3km päässä. Yleensä mennään bussilla, koska on ilmainen rattaita käyttäville ja kävelen takas. Lapsi istuu rattaissa sen kävelymatkan. Jos lapsen pitäis kävellä, meillä menisi n. 5h matkaan, koska olis paljon ihmeteltävää. Luulen, että jatketaan niin kauan kun viihtyy rattaissa. Lapsen serkku istui vielä 5-vuotiaanakin välillä kärryissä.

Mikä sinulla tässä ottaa niin tiukille?

Millä lailille tiukille? Otan vain kantaa typerään sössötykseesi. Täälähän on tarkoitus keskustella. Ei ottaa vain vastaan typeriä saarnoja.

Sanoin jo tuossa ensimmäisessä viestissäni, että ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Tämä ei ollut siis sinull henkilökohtaisesti, voit ihan ohittaa ja jatkaa onnellisesti autoiluasi. Mikä ongelma?

Mihin tuo edes liittyy?

Oma työpaikkani on Turuntien isojen liittymien vieressä. Mutta sinnekin pääsee pyörällä, kun tietää mistä menee. Eli ei lainkaan samoja reittejä kuin autolla ;)

Ja tosiaan ei tietenkään kaikilla ole työpaikka pyöräilyetäisyydellä. Mutta yllättävän monella on, ja siksi hämmentää, että miksi tämä on vain rattaat tai auto -keskustelu.[/quote]

Minullakin on työpaikka pyöräetäisyydellä, mutta päivähoito ei ole. Helsingissä päivähoito voi olla missä vaan Helsingin alueella ja esimerkiksi mökkikunnassani päivähoitopaikkoja on osoitettu niin, että se päivähoito on Lohjanjärven toisella puolella. Seuraavaksi varmaan ehdotat, että sitten pitää soutaa.

Ja mitä se auttaa jos se työpaikka on pyöräetäisyydellä, jos siellä ei esimerkiksi voi säilyttää sitä pyörää?

JA SÖSSÖTYS SIITÄ MITEN ASUINALUE PITÄÄ VALITA TYÖPAIKAN MUKAAN OLI JO SUORASTAAN LAMAUTTAVAN TYPERÄ. MUN MIEHEN TYÖPAIKKAKIN VAIHTUI PELKÄSTÄÄN SAMAN TYÖNANTAJAN SISÄLLÄ KIRKKONUMMELTA SIUNTION RAJALTA ESPALLE, SIELTÄ SALOON JA SITTEN ESPOOSEEN JA SIELTÄ TAAS PITÄJÄNMÄKEEN.

Olisiko meidän pitänyt muuttaa joka kerta, jotta se pyörämatka olisi taattu hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Sen takia koska joidenkin mielestä on noloa jos vanhempi helpottaa elämäänsä työntämällä lasta rattaissa. Mutta jostain syystä se ei ole samojen ihmisten mielestä noloa, jos vanhempi helpottaa elämäänsä käyttämällä autoa. Tämä on ristiriitaista, niin siitä se rattaat vai auto-asetelma tulee.

Mutta miksi oletetaan suoraan, että jos joku ei käytä rattaita, hän käyttää autoa? Kommentoin tähän aiemmin, ja sain juuri sellaisin tulkinnan omalle kommentilleni, siinä moitittiin sitä että niin ei varmaan tarvita rattaita kun istutetaan lapsia autossa. Vaikka ei tosiaan muuten istuteta :D 

Ei oleteta. Vaan ihmetellään sitä miksi tässä ketjussa monet pitää nolona yli 2-3 vuotiaiden istumista rattaissa. Kuitenkin autossa istuminen on vielä "pahempi", mutta sitä tässä ketjussa eivät ole kauhistelleet ainakaan samat kirjoittajat, jotka ovat kauhistelleet rattaiden käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.

Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.

Sen takia koska joidenkin mielestä on noloa jos vanhempi helpottaa elämäänsä työntämällä lasta rattaissa. Mutta jostain syystä se ei ole samojen ihmisten mielestä noloa, jos vanhempi helpottaa elämäänsä käyttämällä autoa. Tämä on ristiriitaista, niin siitä se rattaat vai auto-asetelma tulee.

Mutta miksi oletetaan suoraan, että jos joku ei käytä rattaita, hän käyttää autoa? Kommentoin tähän aiemmin, ja sain juuri sellaisin tulkinnan omalle kommentilleni, siinä moitittiin sitä että niin ei varmaan tarvita rattaita kun istutetaan lapsia autossa. Vaikka ei tosiaan muuten istuteta :D 

Sillon kun sun lapset oli siis kypsiä alottaa pyöräilyn (sanoitkohan vähän yli 2vee) niin otitteko ne pyörät sillon mukaan esim jos lähditte vaikka uimaan ja syömään ja siitä kaupoille? Tai kun lähditte jonnekkin koko päiväksi, vaikka korkeasaaseen sen kaksivuotiaan kanssa niin oliko hän pyörällä koko päivän liikenteessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.

Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.

Sen takia koska joidenkin mielestä on noloa jos vanhempi helpottaa elämäänsä työntämällä lasta rattaissa. Mutta jostain syystä se ei ole samojen ihmisten mielestä noloa, jos vanhempi helpottaa elämäänsä käyttämällä autoa. Tämä on ristiriitaista, niin siitä se rattaat vai auto-asetelma tulee.

Mutta miksi oletetaan suoraan, että jos joku ei käytä rattaita, hän käyttää autoa? Kommentoin tähän aiemmin, ja sain juuri sellaisin tulkinnan omalle kommentilleni, siinä moitittiin sitä että niin ei varmaan tarvita rattaita kun istutetaan lapsia autossa. Vaikka ei tosiaan muuten istuteta :D 

Sillon kun sun lapset oli siis kypsiä alottaa pyöräilyn (sanoitkohan vähän yli 2vee) niin otitteko ne pyörät sillon mukaan esim jos lähditte vaikka uimaan ja syömään ja siitä kaupoille? Tai kun lähditte jonnekkin koko päiväksi, vaikka korkeasaaseen sen kaksivuotiaan kanssa niin oliko hän pyörällä koko päivän liikenteessä?

Tässä taidettin nyt puhua arjen säännöllisistä matkoista?

Mulla ei oo mitään autoja, rattaita, kantoliinoja, sylissä kantamista, pyöriä tai itse käveleviä lapsia vastaan, hämmentää vaan tollanen vastakkainasettelu.

Meillä on joskus ollut tietenkin rattaatkin (silloin kun olivat pienempiä), ja noissa tilanteissa ollaan vaihdellen matkasta ja energiatasoista riippuen käytetty kävelyä, rattaita, kantoreppua, isän hartioita, reppuselkää, pyörää tai joukkoliikennettä. Kaupoilla ei kierrellä lasten kanssa, ei kuulu meidän harrastuksiin. Parivuotiaalle on jo aika paljon ohjelmaa käydä uimassa ja syömässä, ehkä sen jälkeen hyvä suunnata jo kotiin.

No voi pieksut !

uudet sohvaperunat ne siellä rattaissa istuu jalat koukussa ,jotta äidit pääsevät ilmaiseksi matkustamaan käytetäänhän niitä kauppakärryinäkin bussissa.

Ymmärrettävää on jos tarhaan pitää aamulla aikaisin viedä puoli tokkuraisia lapsia,mutta muuten en kyllä tajua.

Meikäläisen muksu kyllä osaa kävellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.

Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.

Sen takia koska joidenkin mielestä on noloa jos vanhempi helpottaa elämäänsä työntämällä lasta rattaissa. Mutta jostain syystä se ei ole samojen ihmisten mielestä noloa, jos vanhempi helpottaa elämäänsä käyttämällä autoa. Tämä on ristiriitaista, niin siitä se rattaat vai auto-asetelma tulee.

Mutta miksi oletetaan suoraan, että jos joku ei käytä rattaita, hän käyttää autoa? Kommentoin tähän aiemmin, ja sain juuri sellaisin tulkinnan omalle kommentilleni, siinä moitittiin sitä että niin ei varmaan tarvita rattaita kun istutetaan lapsia autossa. Vaikka ei tosiaan muuten istuteta :D 

Sillon kun sun lapset oli siis kypsiä alottaa pyöräilyn (sanoitkohan vähän yli 2vee) niin otitteko ne pyörät sillon mukaan esim jos lähditte vaikka uimaan ja syömään ja siitä kaupoille? Tai kun lähditte jonnekkin koko päiväksi, vaikka korkeasaaseen sen kaksivuotiaan kanssa niin oliko hän pyörällä koko päivän liikenteessä?

Tässä taidettin nyt puhua arjen säännöllisistä matkoista?

Mulla ei oo mitään autoja, rattaita, kantoliinoja, sylissä kantamista, pyöriä tai itse käveleviä lapsia vastaan, hämmentää vaan tollanen vastakkainasettelu.

Meillä on joskus ollut tietenkin rattaatkin (silloin kun olivat pienempiä), ja noissa tilanteissa ollaan vaihdellen matkasta ja energiatasoista riippuen käytetty kävelyä, rattaita, kantoreppua, isän hartioita, reppuselkää, pyörää tai joukkoliikennettä. Kaupoilla ei kierrellä lasten kanssa, ei kuulu meidän harrastuksiin. Parivuotiaalle on jo aika paljon ohjelmaa käydä uimassa ja syömässä, ehkä sen jälkeen hyvä suunnata jo kotiin.

Ei missään ole sellaista rajausta tehty.

Ja siellä kaupoissakin on pakko käydä jos haluaa lapsensa vaatettaa tai asiansa hoitaa.

Parivuotiaalla voi muuten olla vanhempia sisaruksia, jotka haluaa tehäd muutakin. Jätetäänkö se parivuotias kotiin yksin, että vältytään rattailta?

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinulla tässä ottaa niin tiukille?

Millä lailille tiukille? Otan vain kantaa typerään sössötykseesi. Täälähän on tarkoitus keskustella. Ei ottaa vain vastaan typeriä saarnoja.

Sanoin jo tuossa ensimmäisessä viestissäni, että ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Tämä ei ollut siis sinull henkilökohtaisesti, voit ihan ohittaa ja jatkaa onnellisesti autoiluasi. Mikä ongelma?

Mihin tuo edes liittyy?

Oma työpaikkani on Turuntien isojen liittymien vieressä. Mutta sinnekin pääsee pyörällä, kun tietää mistä menee. Eli ei lainkaan samoja reittejä kuin autolla ;)

Ja tosiaan ei tietenkään kaikilla ole työpaikka pyöräilyetäisyydellä. Mutta yllättävän monella on, ja siksi hämmentää, että miksi tämä on vain rattaat tai auto -keskustelu.

Minullakin on työpaikka pyöräetäisyydellä, mutta päivähoito ei ole. Helsingissä päivähoito voi olla missä vaan Helsingin alueella ja esimerkiksi mökkikunnassani päivähoitopaikkoja on osoitettu niin, että se päivähoito on Lohjanjärven toisella puolella. Seuraavaksi varmaan ehdotat, että sitten pitää soutaa.

Ja mitä se auttaa jos se työpaikka on pyöräetäisyydellä, jos siellä ei esimerkiksi voi säilyttää sitä pyörää?

JA SÖSSÖTYS SIITÄ MITEN ASUINALUE PITÄÄ VALITA TYÖPAIKAN MUKAAN OLI JO SUORASTAAN LAMAUTTAVAN TYPERÄ. MUN MIEHEN TYÖPAIKKAKIN VAIHTUI PELKÄSTÄÄN SAMAN TYÖNANTAJAN SISÄLLÄ KIRKKONUMMELTA SIUNTION RAJALTA ESPALLE, SIELTÄ SALOON JA SITTEN ESPOOSEEN JA SIELTÄ TAAS PITÄJÄNMÄKEEN.

Olisiko meidän pitänyt muuttaa joka kerta, jotta se pyörämatka olisi taattu hänelle?

- Tiukille sillä tavalla että huudat (capslock ja tummennus) ja jankkaat samasta asiasta. Missään kohtaa en ole sanonut, että kaikkien tulee pyöräillä töihin. Ihmettelin vaan, että mistä ihmeestä tällainen vastakkainasettelu kuin rattaat-auto.

- Se että muistutin sanoneeni, että ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä, liittyy siihen, että sinä jankkaat ja selittelet miten et mitenkään teidän arjessa voi pyöräillä. Ok, sinä et voi, selvä juttu. Ei se muuta sitä, että moni voi. Ja silti tämä näkökulma puuttuu keskustelusta.

- Helsingissä tosiaan päivähoito voi olla missä vaan. Kuitenkin valtaosalla se on kodin lähellä (keskimääräinen matka-aika päiväkotiin on 10 minuuttia). Joten vaikkei juuri teillä pyöräily ole vaihtoehto, toisilla se on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.

Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.

Sen takia koska joidenkin mielestä on noloa jos vanhempi helpottaa elämäänsä työntämällä lasta rattaissa. Mutta jostain syystä se ei ole samojen ihmisten mielestä noloa, jos vanhempi helpottaa elämäänsä käyttämällä autoa. Tämä on ristiriitaista, niin siitä se rattaat vai auto-asetelma tulee.

Mutta miksi oletetaan suoraan, että jos joku ei käytä rattaita, hän käyttää autoa? Kommentoin tähän aiemmin, ja sain juuri sellaisin tulkinnan omalle kommentilleni, siinä moitittiin sitä että niin ei varmaan tarvita rattaita kun istutetaan lapsia autossa. Vaikka ei tosiaan muuten istuteta :D 

Sillon kun sun lapset oli siis kypsiä alottaa pyöräilyn (sanoitkohan vähän yli 2vee) niin otitteko ne pyörät sillon mukaan esim jos lähditte vaikka uimaan ja syömään ja siitä kaupoille? Tai kun lähditte jonnekkin koko päiväksi, vaikka korkeasaaseen sen kaksivuotiaan kanssa niin oliko hän pyörällä koko päivän liikenteessä?

Tässä taidettin nyt puhua arjen säännöllisistä matkoista?

Mulla ei oo mitään autoja, rattaita, kantoliinoja, sylissä kantamista, pyöriä tai itse käveleviä lapsia vastaan, hämmentää vaan tollanen vastakkainasettelu.

Meillä on joskus ollut tietenkin rattaatkin (silloin kun olivat pienempiä), ja noissa tilanteissa ollaan vaihdellen matkasta ja energiatasoista riippuen käytetty kävelyä, rattaita, kantoreppua, isän hartioita, reppuselkää, pyörää tai joukkoliikennettä. Kaupoilla ei kierrellä lasten kanssa, ei kuulu meidän harrastuksiin. Parivuotiaalle on jo aika paljon ohjelmaa käydä uimassa ja syömässä, ehkä sen jälkeen hyvä suunnata jo kotiin.

Ei missään ole sellaista rajausta tehty.

Ja siellä kaupoissakin on pakko käydä jos haluaa lapsensa vaatettaa tai asiansa hoitaa.

Parivuotiaalla voi muuten olla vanhempia sisaruksia, jotka haluaa tehäd muutakin. Jätetäänkö se parivuotias kotiin yksin, että vältytään rattailta?

Mun lapsilla on tietääkseni vaatteet, vaikka en heitä kaupoille raahaa.

Tottakai lasten kanssa tehdään vaikka mitä, mutta ainakin meillä koetetaan ottaa kaikki lapset huomioon. Kaikkien ei myöskään ole pakko koko ajan yhtenä yksikkönä edetä. Taloudessamme on kaksi vanhempaa. Enkä tosiaan missään kohtaa ole sanonut, että rattaiden välttäminen olisi jokin ylin periaate. Ihmetellyt lähinnä että miksi oletetaan että sitten kulkee autolla. Ei kaikki kulje.

Ja tässä keskusteltiin nyt siis siitä, että isommat lapset istuu siellä rattaissa. Mun lapset on 4 ja 6, ei 2. Silloin kun isompi oli 2, meillä oli tietenkin rattaat (koska pienempi oli vauva). Tosin esikoisemme on varsin vilkas ja halusi lähes ainan kävellä tai potkutella pyörällään. Ja kun pienempi oli 2, oli korona, eikä ihan kauheasti liikuttu minnekään lähiympäristöä lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.

Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.

Sen takia koska joidenkin mielestä on noloa jos vanhempi helpottaa elämäänsä työntämällä lasta rattaissa. Mutta jostain syystä se ei ole samojen ihmisten mielestä noloa, jos vanhempi helpottaa elämäänsä käyttämällä autoa. Tämä on ristiriitaista, niin siitä se rattaat vai auto-asetelma tulee.

Mutta miksi oletetaan suoraan, että jos joku ei käytä rattaita, hän käyttää autoa? Kommentoin tähän aiemmin, ja sain juuri sellaisin tulkinnan omalle kommentilleni, siinä moitittiin sitä että niin ei varmaan tarvita rattaita kun istutetaan lapsia autossa. Vaikka ei tosiaan muuten istuteta :D 

Sillon kun sun lapset oli siis kypsiä alottaa pyöräilyn (sanoitkohan vähän yli 2vee) niin otitteko ne pyörät sillon mukaan esim jos lähditte vaikka uimaan ja syömään ja siitä kaupoille? Tai kun lähditte jonnekkin koko päiväksi, vaikka korkeasaaseen sen kaksivuotiaan kanssa niin oliko hän pyörällä koko päivän liikenteessä?

Tässä taidettin nyt puhua arjen säännöllisistä matkoista?

Mulla ei oo mitään autoja, rattaita, kantoliinoja, sylissä kantamista, pyöriä tai itse käveleviä lapsia vastaan, hämmentää vaan tollanen vastakkainasettelu.

Meillä on joskus ollut tietenkin rattaatkin (silloin kun olivat pienempiä), ja noissa tilanteissa ollaan vaihdellen matkasta ja energiatasoista riippuen käytetty kävelyä, rattaita, kantoreppua, isän hartioita, reppuselkää, pyörää tai joukkoliikennettä. Kaupoilla ei kierrellä lasten kanssa, ei kuulu meidän harrastuksiin. Parivuotiaalle on jo aika paljon ohjelmaa käydä uimassa ja syömässä, ehkä sen jälkeen hyvä suunnata jo kotiin.

Niin, ajattelinkin, että ei kai normaali 2vee tai 3vee ihan voi jaksaa kokopäivää ilman päivälepoa. Meillä nukku molemmat hyvin rattaissa niin ei tarvinnut lähteä välillä kotiin nukkumaan :)

Mun lapsilla on tietääkseni vaatteet, vaikka en heitä kaupoille raahaa.

MITÄ IHMEEN RAAHAAMISTA SE ON, JOS OSTAA LAPSILLE VAATTEITA?

Tottakai lasten kanssa tehdään vaikka mitä, mutta ainakin meillä koetetaan ottaa kaikki lapset huomioon. Kaikkien ei myöskään ole pakko koko ajan yhtenä yksikkönä edetä. Taloudessamme on kaksi vanhempaa.

ELI TE KÖKÖTÄTTE KOTONA TAI TEETTE SEN KAKSIVUOTIAAN EHDOILLA KUN TOINEN VANHEMPI ON TÖISSÄ.

MINÄ TAAS OTIN NE RATTAAT, JOLLOIN OLIN VAPAA KUIN TAIVAAN LINTU LASTEN KANSSA, ENKÄ OLLUT RIIPPUVAINEN MIEHEN TYÖAJOISTA.

Ja tässä keskusteltiin nyt siis siitä, että isommat lapset istuu siellä rattaissa. Mun lapset on 4 ja 6, ei 2. Silloin kun isompi oli 2, meillä oli tietenkin rattaat (koska pienempi oli vauva). Tosin esikoisemme on varsin vilkas ja halusi lähes ainan kävellä tai potkutella pyörällään. Ja kun pienempi oli 2, oli korona, eikä ihan kauheasti liikuttu minnekään lähiympäristöä lukuunottamatta.[/quote]

NIIN. JOS JA KUN NE ON MUKANA, EI SE OLE SAATANASTA, VAIKKA SE ISOMPIKIN NIISSÄ ISTUISI TAI LEVÄHTÄISI. MIELUUMMIN MINÄ AINAKIN ISTUTIN HÄNET RATTAISIIN KUIN KIVELLE VIRTSATIETULEHDUSTA HANKKIMAAN TAI JONNEKIN PISSAISELLE PENKILLE.

Varmaan osalla riippuu lapsiluvustakin. Kyllä yksi 2 v menee ilman rattaita. Sitten kun on 2, 3 ja 5 ja se vanhin on vielä erityislapsi niin kyllä rattaat tulee nuorimalla tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tässä keskustelussa päädytään tällaiseen rattaat vai auto -asetteluun? Liikkua voi monella tavalla ja lapset voi opettaa myös pyöräilemään. Se on mainio tapa edetä vähän reippaampaa tahtia kuin kolmevuotiaan kävely. Ensin taapero kulkee istuimessa (ja miksi se on parempi kuin auto tai rattaat: koska siinä opitaan reitit ja pääsee tarkkailemaan pyöräilyn sääntöjä ja ylipäätään oppii rutiiniin) ja sitten heti kun järkeä on riittävästi, saa hän potkutella potkupyörällä parin kilometrin hoitomatkan. Meidän lapsilla tämä on onnistunut jo vään päälle parivuotiaana, mutta varmasti tyypistä kiinni. Sitten kun potkupyöräilyn aloittaa aikaisin, niin oppii usein pyöräilynkin helposti ja sehän vaan helpottaa. Tuollainen 5-6-vuotias jaksaa muuten pyöräillä jo yllättävän pitkiä matkoja.

Ja kyllä, ymmärrän, että asuinalueita on monenlaisia eikä kaikkialla voi pyöräillä. Mutta halusin vaan sanoa, että ei tämä ole mikään joko-tai-vaihtoehto. Enemmänkin elämänsä voi järjestää niiden periaatteiden pohjalta mitä pitää tärkeänä. Meille on ollut tärkeää, että lapset kasvaa jo varhain itse kulkemaan. Ja niinpä maksetaan siitä se hinta, että otetaan päiväkotimatkoille riittävästi aikaa, ihan joka aamu ja iltapäivä.

Sen takia koska joidenkin mielestä on noloa jos vanhempi helpottaa elämäänsä työntämällä lasta rattaissa. Mutta jostain syystä se ei ole samojen ihmisten mielestä noloa, jos vanhempi helpottaa elämäänsä käyttämällä autoa. Tämä on ristiriitaista, niin siitä se rattaat vai auto-asetelma tulee.

Mutta miksi oletetaan suoraan, että jos joku ei käytä rattaita, hän käyttää autoa? Kommentoin tähän aiemmin, ja sain juuri sellaisin tulkinnan omalle kommentilleni, siinä moitittiin sitä että niin ei varmaan tarvita rattaita kun istutetaan lapsia autossa. Vaikka ei tosiaan muuten istuteta :D 

Sillon kun sun lapset oli siis kypsiä alottaa pyöräilyn (sanoitkohan vähän yli 2vee) niin otitteko ne pyörät sillon mukaan esim jos lähditte vaikka uimaan ja syömään ja siitä kaupoille? Tai kun lähditte jonnekkin koko päiväksi, vaikka korkeasaaseen sen kaksivuotiaan kanssa niin oliko hän pyörällä koko päivän liikenteessä?

Tässä taidettin nyt puhua arjen säännöllisistä matkoista?

Mulla ei oo mitään autoja, rattaita, kantoliinoja, sylissä kantamista, pyöriä tai itse käveleviä lapsia vastaan, hämmentää vaan tollanen vastakkainasettelu.

Meillä on joskus ollut tietenkin rattaatkin (silloin kun olivat pienempiä), ja noissa tilanteissa ollaan vaihdellen matkasta ja energiatasoista riippuen käytetty kävelyä, rattaita, kantoreppua, isän hartioita, reppuselkää, pyörää tai joukkoliikennettä. Kaupoilla ei kierrellä lasten kanssa, ei kuulu meidän harrastuksiin. Parivuotiaalle on jo aika paljon ohjelmaa käydä uimassa ja syömässä, ehkä sen jälkeen hyvä suunnata jo kotiin.

Niin, ajattelinkin, että ei kai normaali 2vee tai 3vee ihan voi jaksaa kokopäivää ilman päivälepoa. Meillä nukku molemmat hyvin rattaissa niin ei tarvinnut lähteä välillä kotiin nukkumaan :)

No mut silloinhan se on tosi järkevää, pitää taloudessa rattaat, jos siellä nukutaan. Mulla esim tuo nuorimmainen ei koskaan vauva-ajan jälkeen suostunut nukkumaan rattaissa.

Musta tässä keskustellaan nyt enemmän siitä, että liikkuuko lapset itse vai kuskaako vanhemmat heitä (ja sen passiivisen kuskaamisen voi tehdä rattailla, autolla, pyörällä). Päivälepoaika nyt on ehkä asia erikseen? Ja mua tosiaan tässä nyt ihmetytti tämä hämmentävä vastakkainasettelu, että rattaat tai auto. Mut varmaan parempi olis jättää kommentoimatta, tuntuu et ihme jankkaukseksi menee aihe kuin aihe.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsilla on tietääkseni vaatteet, vaikka en heitä kaupoille raahaa.

MITÄ IHMEEN RAAHAAMISTA SE ON, JOS OSTAA LAPSILLE VAATTEITA?

Tottakai lasten kanssa tehdään vaikka mitä, mutta ainakin meillä koetetaan ottaa kaikki lapset huomioon. Kaikkien ei myöskään ole pakko koko ajan yhtenä yksikkönä edetä. Taloudessamme on kaksi vanhempaa.

ELI TE KÖKÖTÄTTE KOTONA TAI TEETTE SEN KAKSIVUOTIAAN EHDOILLA KUN TOINEN VANHEMPI ON TÖISSÄ.

MINÄ TAAS OTIN NE RATTAAT, JOLLOIN OLIN VAPAA KUIN TAIVAAN LINTU LASTEN KANSSA, ENKÄ OLLUT RIIPPUVAINEN MIEHEN TYÖAJOISTA.

Ja tässä keskusteltiin nyt siis siitä, että isommat lapset istuu siellä rattaissa. Mun lapset on 4 ja 6, ei 2. Silloin kun isompi oli 2, meillä oli tietenkin rattaat (koska pienempi oli vauva). Tosin esikoisemme on varsin vilkas ja halusi lähes ainan kävellä tai potkutella pyörällään. Ja kun pienempi oli 2, oli korona, eikä ihan kauheasti liikuttu minnekään lähiympäristöä lukuunottamatta.

NIIN. JOS JA KUN NE ON MUKANA, EI SE OLE SAATANASTA, VAIKKA SE ISOMPIKIN NIISSÄ ISTUISI TAI LEVÄHTÄISI. MIELUUMMIN MINÄ AINAKIN ISTUTIN HÄNET RATTAISIIN KUIN KIVELLE VIRTSATIETULEHDUSTA HANKKIMAAN TAI JONNEKIN PISSAISELLE PENKILLE.

- No jos eka mennään uimaan ja sitten syömään ja sitten kiertelemään kauppoja, niin kyllä se minun korvaan kuulostaa kauppaan raahaamiselta. Asiaan varmasti vaikuttaa se, että kauppojen kiertely kuulostaa minulle painajaiselta. Me hankitaan vaatteet lähikirpparilta tai postista tilaamalla tai niin et toinen vanhempi hakee kaupasta. Ensimmäiseen voidaan ottaa lapset mukaan, vikaan ei.

- Kaksivuotiaat on olleet päiväkodissa ja molemmat vanhemmat töissä. Ja sinne päiväkotiin on potkuteltu sillä potkupyörällä tai kävelty.

- EN TOSIAAN OLE SANONUT MISSÄÄN ETTÄ RATTAISSA ISTUMINEN OLISI SAATANASTA. MENEEKÖ PERILLE??? istuttakaa ihan rauhassa lapsianne vaikka kymmenenvuotiaksi rattaissa, jos se teidän perheelle toimii.

Tässä on nyt ratakiskoista selitetty sitä, miksi RATTAAT OVAT JOSKUS KÄTEVÄT JA IHAN PAIKALLAAN hieman isommillekin lapsille. Ja ei, se ei tee ko. perheestä laiskaa ja noloa, jos heillä on kokopäivän reissulla esimerkiksi mukana rattaa, joissa istumalla tai nukkumalla lapset voivat välillä levähtää. Tai kauppareissulla. Tän yhden pyöräilijäsankarin mielestä toki lapset eivät saisi tulla mukaan kauppaan koska se on RAAHAAMISTA (minun lapset ovat innoissaan kun joskus pääsevät esim. kauppakeskukseen mukaan, mutta me ollaankin sitä noloa rattaita käyttävää lajia).

Toki tämä voi olla jonkun vanhan kansan ihmisen mielestä noloa ja paheksuttavaa. Eihän elämästä edes saisi nauttia liikaa ja käydä lasten kanssa missään "humputtelemassa".

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt ratakiskoista selitetty sitä, miksi RATTAAT OVAT JOSKUS KÄTEVÄT JA IHAN PAIKALLAAN hieman isommillekin lapsille. Ja ei, se ei tee ko. perheestä laiskaa ja noloa, jos heillä on kokopäivän reissulla esimerkiksi mukana rattaa, joissa istumalla tai nukkumalla lapset voivat välillä levähtää. Tai kauppareissulla. Tän yhden pyöräilijäsankarin mielestä toki lapset eivät saisi tulla mukaan kauppaan koska se on RAAHAAMISTA (minun lapset ovat innoissaan kun joskus pääsevät esim. kauppakeskukseen mukaan, mutta me ollaankin sitä noloa rattaita käyttävää lajia).

Toki tämä voi olla jonkun vanhan kansan ihmisen mielestä noloa ja paheksuttavaa. Eihän elämästä edes saisi nauttia liikaa ja käydä lasten kanssa missään "humputtelemassa".

Me asutaan kauppakeskuksen naapurissa, ja kuljemme sen kautta myös julkisiin kulkuvälineisiin. Ei se ole mitään raahaamista, että siellä käy samalla karusellissa, katsomassa jouluikkunaa tai eläinkaupan kaloja.

Mutta lapset pitää dumpatakin vauvoina yhteiskunnan niskoille ja pelkkä uimassa käyttäminen on äitille ponnistus. Se on sitten hienoa äitiyttä, kun ei raahaa missään.

Vierailija kirjoitti:

Musta tässä keskustellaan nyt enemmän siitä, että liikkuuko lapset itse vai kuskaako vanhemmat heitä (ja sen passiivisen kuskaamisen voi tehdä rattailla, autolla, pyörällä). Päivälepoaika nyt on ehkä asia erikseen? Ja mua tosiaan tässä nyt ihmetytti tämä hämmentävä vastakkainasettelu, että rattaat tai auto. Mut varmaan parempi olis jättää kommentoimatta, tuntuu et ihme jankkaukseksi menee aihe kuin aihe.

No olisit kuule opettanut sen lapsen nukkumaan niissä rattaissa. Niinhän se kasvatus toimii kävelyn suhteenkin kuulemma. Olet vain huono vanhempi kun et saanut lastasi nukkumaan rattaissa.