Puolison juominen
Olen seurustellut miesystäväni kanssa muutaman vuoden. Alussa en ongelmaa havainnut, mutta nyt olen huomannut tämä vaikuttaa omaan hyvinvointiini liikaa. Kyse siis joka viikkoisesta humalahakuisesta juomisesta. Arkena kaikki rullaa hyvin ja mieheni on mitä parhain puoliso, mutta viikonlopun koittaessa oma ahdistukseni lisääntyy koska tiedän mieheni aikoo juoda. Tuntuu, että aina löytyy syy juoda joko iloon tai suruun, hänellä ei tunnu mitään muita rentoutumis keinoja olevan :( Alan olla todella loppu tähän, tuntuu etten saisi tuntea näin kun kyseessä muuten hyvä mies. Mitä voin tehdä vai onko ero ainoa ratkaisu?
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa miehesi juomisesta siis on? Ilkeä ja väkivaltainen ei ilmeisesti ole. Meneekö rahat? Kolhiiko itseään tai hajottaako tavaroita vahingossa kännissä? Peruuntuuko teidän yhteisiä menoja/suunnitelmia juomisen takia?
Olen eri kuin jolle vastasit. Mitäkö haittaa hänen miehen juomisesta on? No, se, ettei ole hyvä olla siinä suhteessa. Se riittää syyksi erota. Nyt heidän on vain puhuttava asioista, kun mies on selvänä, ja sopia keskenään asioista, erosta ym.
Se selittämätön paha olo on se haitta. Se kun kotona ei ole hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa miehesi juomisesta siis on? Ilkeä ja väkivaltainen ei ilmeisesti ole. Meneekö rahat? Kolhiiko itseään tai hajottaako tavaroita vahingossa kännissä? Peruuntuuko teidän yhteisiä menoja/suunnitelmia juomisen takia?
Olen eri kuin jolle vastasit. Mitäkö haittaa hänen miehen juomisesta on? No, se, ettei ole hyvä olla siinä suhteessa. Se riittää syyksi erota. Nyt heidän on vain puhuttava asioista, kun mies on selvänä, ja sopia keskenään asioista, erosta ym.
Se selittämätön paha olo on se haitta. Se kun kotona ei ole hyvä olla.
Lisänä tähän vielä se, että ei voi suunnitella tulevaisuutta yhdessä
Aiemmissa suhteissani kun ei ollut päihteidenkäyttöä ja luin keskusteluja kun naiset valittaa miesten kaljan juonnista ajattelin minua tuollainen ei haittaisi, voi kuinka väärässä olinkaan :D
Vierailija kirjoitti:
Aiemmissa suhteissani kun ei ollut päihteidenkäyttöä ja luin keskusteluja kun naiset valittaa miesten kaljan juonnista ajattelin minua tuollainen ei haittaisi, voi kuinka väärässä olinkaan :D
Monesti asiat tajuaa vasta kun omalle kohdalle sattuu..
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi katsoa peiliin, jos mies ei kestä tämän seuraa selvinpäin.
Alkoholisti keksii syyn juomiselleen ihan mistä tahansa.
Jännä, kun se sama nainen kestää omaa elämäänsä selvin päin ja kaikki muut hänen läheisensä kestävät tätä selvin päin ja mies puolestaan ei kestä seuraavaa eikä sitä seuraavaa eikä sitä seuraavaa jne. naistaan selvin päin.
Päivittäin. Viikossa 3 lootaa kaljaa enimmillään.
Onko kehno suomen kielen kirjoitustaito pääsyvaatimus ketjuun?
mulla hieman samantyylinen ongelma. Mieskaveri taitaa juoda kaikki viikonloput tajuttomaksi itsensä. Ei tosin olla nyt nähty koska lopetin sen jutun jo aiemmin. Mut ilman häntä oli tyhjää, en löydä ketään samantasoista kumppania, joka vieläpä olisi raitis. Se yksinäisyyskään ei ole mukavaa. Ja hän sentään käynyt kuntoutusjaksoja, mut aina jatkuu juominen. Kävi aa:ssa jonkun kerran, mut ei sit kai jatkanut. Surullsta, mutta minkäs teet.
Joillakin elämä pyörii täysin juomisen ympärillä. Tiedän yhden tyypin, jolla ei ole ollut ainuttakaan selvää vapaapäivää vuosikausiin. Vapaalla ollessa kaljatölkki suhahtaa heti kun pääsee sängystä ylös ja sitä kiskotaan viimeiseen hetkeen asti. Lomilla ei ole ollut tuntia pidempää aikaa selvänä. Kehuskelee aina kuinka paljon kaljaa on mennyt viikonlopun aikana tai kuinka paljon on kiskonut kurkusta alas lomalla ollessaan. Aiheuttaa kyllä aikamoista myötähäpeää muiden seurassa. Tyyppi on lähes 40 mutta henkisellä tasolla on lähempänä 10 vuotiaan tasolla. Katsotaan koska maksa pettää.
Suurkuluttaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurkuluttaja kirjoitti:
No sitten eroat, jos asia on mielestäsi niin suuri ongelma.
Mietin paisuttelenko asiaa ja löydänkö toista yhtä hyvää miestä :( Avun hakeminen ongelmaan olisi yksi ratkaisu, mutta se ei vaihtoehto kun mies itse ei koe tätä ongelmana.
Onko se käytännössä todellinen ongelma vai lähinnä omassa mielessäsi?
Mikäli toisen juominen ahdistaa, kyseessä on todellinen ongelma, ainakin ahdistuvalle.
Meillä mies oli aina selvin päin alkuun. Hiljalleen mukaan hiipi joka viikonloppuinen juominen, vaikkei humalahakuisesti. Sittemmin se muuttui humalahakuiseksi. Nykyään juo joka ilta vähintään pari olutta, viikonloppuisin örvellyskännit pe ja la iltaisin, ja välillä löydän keskellä viikkoa yöllä hänet sohvalle sammuneena pullo jallua kainalossa. Ero on tulossa, luulen. Viimeinen mahdollisuus on nyt hänellä lopettaa, seuraavalla kerralla kun korkki narahtaa auki, minä lähden. Asiaa on veivattu jo pitkään, ja on käynyt selväksi että mikään vähempi ei todellakaan riitä. Enkä tiedä riittääkö tämäkään. Epäilen että ei riitä, mutta annan vielä tämän viimeisen mahdollisuuden, koska muuten miehessä ei ole mitään vikaa ja parisuhde on vielä 20 vuoden kuluttuakin hyvä, ja mies rakas.
Mikäli toisen juominen ahdistaa, eikä toinen ole valmis siitä luopumaan, ero tulee ennemmin tai myöhemmin, se on varma. Jokaisella on oikeus ahdistua toisen alkoholinkäytöstä, vaikka se olisi täysin kohtuullista. Silloin ollaan vaan väärät toisilleen, eikä kummankaan ole pakko muuttua ja hyväksyä toisen sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Muistan joskus kun puhuimme uudenvuoden vietosta ja mieheni mainitsi ettei kukaan niitä selvinpäin viettäisi, tämä oli outo heitto kun itse useinkin viettänyt. Hänen mielestä myös kaikki tuttavani ketkä ei juo ovat tylsiä. Ymmärtäisin tosiaan tuollaisen teini-ikäiseltä, en aikuiselta mieheltä.
Tässä myös yksi syy miksi niin moni raskaana olevakin jätetään kutsumatta erilaisiin illanviettoihin ja kemuihin.
Näin raskaana olevana on jäänyt nyt aika monet kaverikemut väliin vain siksi, ettei minua ole niihin kutsuttu. En ole viimeisimmilläni eikä mikään olisi ollut esteenä vaikka nyt edellispäivänä pukeutua Halloween-asuun kaveriporukan Halloween-bileisiin, mutta ei tullut kutsua, somesta näin vaan kuvia näistä...
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa miehesi juomisesta siis on? Ilkeä ja väkivaltainen ei ilmeisesti ole. Meneekö rahat? Kolhiiko itseään tai hajottaako tavaroita vahingossa kännissä? Peruuntuuko teidän yhteisiä menoja/suunnitelmia juomisen takia?
Ota selvää alkoholin haitoista. Tietoa varmasti löytyy.
Ahaa, alussa oltiin niin ihastunutta ettei se äijän ryypiskely haitannut. Kyllä itse pidän kunnon koeajat että tulee laatu selville. Röökaajat ja ryyppääjät ulos saman tien.
Tuossa hyvää pohdittavaa läheiselle. Jos tiedät, että elämäsi on parempaa ilman juovaa läheistä, esitä pyyntö raitistumisesta ja varaudu lähtemään, jos pyyntösi torjutaan. Jos taas sinulla on ajatus, että sitten elämäsi on parempaa, kunhan tuo yksi raitistuu, ala tehdä työtä itsesi ja omien traumojesi kanssa.
Ex oli sosiaalinen herrasmiesjuoppo. Päivittäin meni viiniä ruuan kanssa, erikoisoluita saunan yhteydessä, jälkiruokasnapsit jne. Viikonloppuisin enemmän. Ei koskaan ollut ilkeä tai riidanhakuinen humalassa, en alkuun edes tunnistanut kuinka kännissä oli. Vasta seuraavana päivänä ilmeni, ettei muistanut edellisen illan tapahtumista juuri mitään. Pitkään selittelin itselleni ettei ongelmaa ole, kun arki toimii, talous oli kunnossa, mies huolehtii sovitut asiat ja kohtelee ystävällisesti.
Meille tuli erilaisia vastoinkäymisiä kuten vanhempiemme sairastumiset, kuolemat jne. miehen pako alkoholiin korostui ja olin yksinäinen vaikeissa tilanteissa. Mies alkoi saamaan vaikeita rytmihäiriöitä krapuloissaan ja joutui hoitoihin. Hän ei koskaan suostunut edes keskustelemaan vakavasti alkoholin käytöstään. Ero tuli, ei niinkään rakkauden loppumisen vaan minun jaksamisen takia. Jatkoimme yhdessä vielä erilleen muuton jälkeen, mutta meillä oli merkittävä ero siinä, miten halusimme vapaa-aikaa viettää eli erosimme lopullisesti.
Erosta on jo vuosia. Tällä hetkellä hänellä epäillään maksakirroosia, on useita oireita. Hän ilmoitti, että viettää mieluummin yhden hauskan vuoden kuin ankean loppuelämän ilman alkoholia. Eropäätös oli oikea, en todella olisi jaksanut seurata vieressä kuinka ihminen kuolee maksan tuhoutumiseen ja ainoa tärkeä arvo on saada juoda alkoholia.
Ankeinta on se, että jonkun elämä on niin ankeaa, että alkoholi on ainoa ilon lähde ja todellinen mielenkiinnon kohde.
Luojan kiitos tajusin erota alkoholisti miehestä. Miehesi on alkoholisti, viikonloppu alkoholisti! Se juominen kun vaan pahenee koska tietty määrä ei enää riitäkään. Ja kokemusta on tuommoisista miehistä. Itse en juo enää yhtään ja viihdyn sinkkuna todella hyvin, nukun hyvin eikä ole stressiä mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä voit itse päättää, että et katso enää juoppoa. Puolisosi sitten tekee omasta puolestaan oman valintansa, onko sinun puolisosi vai juoppo.
Niin, ethän sinä tietenkään uskalla laittaa häntä sen valinnan eteen, kun tiedät jääväsi toiseksi juomisen rinnalla. Mutta parempi huomata olevan kakkonen jo nyt eikä vasta siten, kun useamman vuoden ja lapsen jälkeen joudut toteamaan, että tilanne on vain pahentunut jatkuvasti.
Kyllä tiedän, että tämä johtaisi siihen puoliso valitsee viinan. Läpi sormien sietänyt tätä, koska hän on muuten parempi mies kuin kukaan aikasemmistani. Myös kaikki läheiseni pitävät miehestäni.
Sinä nyt puolustelet miestäsi. Sama se sille suvulle on, sinähän sitä joudut sietämään ja sinun elämäsi on pilalla. Sulla on vain yksi elämä, meinaatko elää sen hyysäämällä juoppoa?? Kokemuksesta sanon että jätä se, yksin on parempi. Sairastut itsekin stressistä, itse sain infarktin.
Mitenkä puoliso juodaan? Vähän niinkuin kananmunako, tehdään reikä ja imastaan vai