Puolison juominen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos nyt hetken miettisit jotain muuta, ja kun mies juo, tee jotain mistä pidät, lähde kotoa. Vahvistut ja huomaat paremmin, mikä sinulle on hyväksi.

Nyt vain pyörittelet ahdistavia ajatuksia päässäsi ja ahdistut lisää. Ahdistuneena ei tehdä viisaita valintoja.

Välillä en vkl halua lähteä näkemään ystäviä tms, koska tiedän silloin mies alkaa välittömästi juoda. Tajuan tämä täysin järjenvastaista ja ei palvele ketään. Alussa tykkäsin juhlia miehen kanssa niin tuntuu olisin osasyyllinen, että olen huijannut hänet suhteeseen erilaisen naisen kanssa kuin mitä todellisuudessa olen.

Nyt lopetat tuon hölmöilyn ja alat elää elämääsi. Ihan on vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi kiinni. Et ole huijannut ketään, ihmiset saavat muuttua.

Ryhdyt suunnittelemaan jo nyt ensi viikonloppua. Sanot miehelle, että on tervetullut mukaan jos tahtoo, mutta sinä joka tapauksessa menet menojasi oli mies mukana tai ei.

Jos yöksi kotiin meneminen humalaisen miehen luokse ahdistaa, niin mene ystävillesi/vanhemmillesi tai vaikka kylpylään.

Sinun on aika ottaa vastuu omasta elämästäsi.

Mitä haittaa miehesi juomisesta siis on? Ilkeä ja väkivaltainen ei ilmeisesti ole. Meneekö rahat? Kolhiiko itseään tai hajottaako tavaroita vahingossa kännissä? Peruuntuuko teidän yhteisiä menoja/suunnitelmia juomisen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin lähdin elämäni rakkauden luota alkoholin takia. Muutin yksin yksiöön patjan kanssa. Jätin kaiken. Jotenkin olen selvinyt päivä kerrallaan. Eksälläni on uusi nainen nykyään ja juominen jatkuu kun häntä paapotaan. En olisi jaksanut enää hoitaa ja hoivata häntä.

Kuinka paljon exäsi joi? Minullakin taloudellisesti tiukat ajat edessä, jos lähden. Oma hyvinvointi toki kuitenkin tärkein.

Aluksi viikonloppuisin sitten jo viikolla. Yrittäjämies oli aina oli jotain menoa johonkin kissanristiäisiin. Aluksi jaksoin olla mukana, mutta en kauaa voinut olla, koska itsellä kolmivuorotyö. Oli hirveää katsoa hänen juomista ei enää edes huolehtinut itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Kaarle kolmas kirjoitti:

Juon joka viikonloppu ja viikollakin, mutta harvoin olen humalassa enkä koskaan käyttäydy ikävästi. Viikossa menee ehkä 10-15 annosta. Olisi kauheaa, jos puolisoni vaatisi juomisen lopettamista. Olen hyvin keski-ikäinen mies.

Tässä iiiihan samanlainen juoppo, joka ei koskaan käyttäydy ikävästi..omasta mielestään 😳

Miksi te juotte noin paljon? Jos voitte olla ilmankin, miksi ette ole? Paljonko harrastatte seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaan pystyisin niin haluisin auttaa miestäni. Aina hänen juomisen jälkeinen pv on ilmapiiri ahdistava/painostava, vaikka en mitään edes sanoisi. Jotenkin en vain pysty olemaan rennosti :(

tyypillinen taudin oire. kun menet ap sinne Päihdelinkkiin, huomaat että siellä jokainen juopon puoliso ajattelee noin. auttamisen halu on yksi liima joka pitää puolison juopossa kiinni oman hyvinvointinsa kustannuksella. hyvä uutinen: muutkin ovat päässeet eroon ja korjanneet elämänsä.

Toi on ihan normaalia. Itsekin haluaisin auttaa eksää, vaikka en missään tapauksessa haluaisi häntä edes takaisin elämääni. Kuka tahansa empaattinen ihminen haluaisi auttaa ihmisen siitä alkoholin vankilasta ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se tule muuttumaan. Itsellä jäi taakse pitkä suhde viikonloppujuopon kanssa. Oli kyllä arjessa kiinni, mutta joka perjantai ja lauantai-ilta meni kaljaa kitatessa. Oli jaksoja, jolloin sai itsensä kuriin, mutta sittemmin vetäytyi illoiksi juomaan takkahuoneeseen. Oli ahdistavaa ja hyvin ärsyttävää, vaikka häiriökäyttäytymistä ei ollutkaan. Kestin liian pitkään koko tilannetta, ja syytän vain itseäni siitä. Olisi pitänyt jo alussa tajuta, että se ei muuksi muutu. Kaikkiin lomiin, juhlapyhiin ja vapaapäiviin kuului kuningas alkoholi. Hyi. Pidä itsestäsi huolta, äläkä hyväksy sellaista, mikä tuntuu pahalta.

Raitis ihminen voi kyllä laskea tuon vetäytymisenkin häiriökäyttäytymiseksi. Siihen on lupa!

Vai että alussa et ongelmaa havainnut. Joopa joo. Tuo on aina kliseisintä paskaa mitä kuulla saattaa. Tyypit vain aina yhtäkkiä täysin muka muuttuu.

Oisko sen sijaan mitenkään mahdollista, että merkkejä on ollut, mutta ihastushuumassa niitä ei halua myöntää, tai niitä vähättelee. Toinen vakio on aina, että mies muuttui yllättäen väkivaltaiseksi. Juu juu, näin teki. Oli niin kiltti mies aiemmin ja kirjoitteli runoja ja silitteli pupuja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä parisuhde asiat aina näin vaikeita. Osittain mietin onko tämä edes se ongelma minulle vai haluanko ajaa miehen pois, koska voin itse muuten huonosti.

Voitko sinä huonosti ennen miestä? Miten luulisit voivasi yksin verrattuna nykyiseen? 

Minulle ero alkkiksesta oli helpotus. Saan elää omaa raitista elämääni. Hän saa hukuttaa itsensä ja murheensa alkoholiin. Minulla ei ole murheita vaan peruspositiivinen luonne.

Ap. Sinun on alettava elämään omaa elämää.

Moni täällä kirjoittaa, että mies ei pettänyt. Sen sijaan uskon, että todella monen mies petti. Alkoholi laskee estoja sekä vastuunottamista omasta käytöksestään. Miehet ovat luuhanneet ties missä yökausia ja joillain jopa vuorokausia. Silti kotona odottaa rakastava nainen, joka uskoo, että mies ei petä häntä retkillään. Jo se, että tuollaisia retkiä on, on omanlaistaan pettämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vai että alussa et ongelmaa havainnut. Joopa joo. Tuo on aina kliseisintä paskaa mitä kuulla saattaa. Tyypit vain aina yhtäkkiä täysin muka muuttuu.

Oisko sen sijaan mitenkään mahdollista, että merkkejä on ollut, mutta ihastushuumassa niitä ei halua myöntää, tai niitä vähättelee. Toinen vakio on aina, että mies muuttui yllättäen väkivaltaiseksi. Juu juu, näin teki. Oli niin kiltti mies aiemmin ja kirjoitteli runoja ja silitteli pupuja.

Oletko laskenut tuossa yhtään sen varaan, että nämä tyypit eivät todellakaan muutu, mutta he VALEHTELEVAT ja ESITTÄVÄT. Normaali ihminen luottaa sen verran toisiin, ettei pysty kyseenalaistamaan toisen teatteria täydeksi fasadiksi ja totuus paljastuu vasta, kun tyyppi kyllästyy esittämään ja alkaa näyttää todellisen luonteensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vai että alussa et ongelmaa havainnut. Joopa joo. Tuo on aina kliseisintä paskaa mitä kuulla saattaa. Tyypit vain aina yhtäkkiä täysin muka muuttuu.

Oisko sen sijaan mitenkään mahdollista, että merkkejä on ollut, mutta ihastushuumassa niitä ei halua myöntää, tai niitä vähättelee. Toinen vakio on aina, että mies muuttui yllättäen väkivaltaiseksi. Juu juu, näin teki. Oli niin kiltti mies aiemmin ja kirjoitteli runoja ja silitteli pupuja.

Omalle kohdalle osunut juoppo psykopaatti kyllä juuri nimenomaan esiintyi runoja kirjoittelevana raittiina pupujen silittelijänä. Ei ollut oikeasti mitään niistä vaan täysin mieleltään sairas sadistinen addikti. 

Menin naimisiin täysin raittiin miehen kanssa. Isänsä kuolemaa jälkeen alkoi pikkuhiljaa käyttää alholia josta tuli ongelma avioliitossamme. Erosin hänestä, koska olen itse täysin raitis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että alussa et ongelmaa havainnut. Joopa joo. Tuo on aina kliseisintä paskaa mitä kuulla saattaa. Tyypit vain aina yhtäkkiä täysin muka muuttuu.

Oisko sen sijaan mitenkään mahdollista, että merkkejä on ollut, mutta ihastushuumassa niitä ei halua myöntää, tai niitä vähättelee. Toinen vakio on aina, että mies muuttui yllättäen väkivaltaiseksi. Juu juu, näin teki. Oli niin kiltti mies aiemmin ja kirjoitteli runoja ja silitteli pupuja.

Oletko laskenut tuossa yhtään sen varaan, että nämä tyypit eivät todellakaan muutu, mutta he VALEHTELEVAT ja ESITTÄVÄT. Normaali ihminen luottaa sen verran toisiin, ettei pysty kyseenalaistamaan toisen teatteria täydeksi fasadiksi ja totuus paljastuu vasta, kun tyyppi kyllästyy esittämään ja alkaa näyttää todellisen luonteensa. 

No eihän ne heti täysin todellisia karvojaan näytäkään, mutta ei nämä tyypit pysty vetämään täydellistä roolia pitkään. Pitää itse havannoida nämä vaaranmerkit, mutta kun tunteet estää sen. Esim väkivaltaisia miehiä yhdistää usein se, että naiset pitävät heidän temperamentiaan ja pientä kusipäisyyttä ihailtavana itsevarmuutena ja lujana luonteena, eli voin kun ihqua. Sitten lopulta se sytytyslanka palaa loppuun ja todellinen luonne räjähtää silmille näiden piilevien vinkkien jälkeen.

Eksä oli luonnehäiriöinen (luultavasti narsisti) aloitteleva alkoholisti. On ihan käsittämätöntä, että jaksoin hänen henkistä väkivaltaansa useamman vuoden, mutta alkoholismia vain reilun puoli vuotta. Onneksi tajusin lähteä. 

Narsisteista iso osa on alkoholisteja. Ja niistäkin alkoholisteista, jotka eivät ole, loput käyttäytyvät vähintään itsekkäästi, suuri osa kusipäisesti myös. 

Seksielämä ei yleensä ole normaalilla tasolla alkoholistin kanssa. Se kuivuu kasaan, on epätyydyttävää tms. 

Alkoholisti on niin omien ajatustensa vaivaama, että hänen on  usein mahdotonta aidosti kohdata toista keskusteluissa ja tunnetasolla.

Salailu ja häpeily etäännyttävät puolisoita toisistaan. 

Lapsilla on oikeus raittiiseen kotiin. Kuka haluaa kasvattaa uuden sukupolven juoppoja tai haavoittuneita alkoholistin aikuisia lapsia?

Joudutteko yhteiset, tai sinun omat, suunnitelmat viikonlopuille muodostamaan miehen viikonloppujuomisen ympärille? Voitteko esimerkiksi mennä yhdessä ravintolaan tai elokuviin, vai tuleeko se miehen juomisen tai krapulan takia perutuksi, tai pitää laittaa eri aikaan, jotta hän ehtii olla juomassa tai krapulassa? Voitteko käydä ystävien luona kylässä ilman että mies juo? Oletko sinä aina kuskina? Voitko olla omissa menoissasi, vai alkaako mies juomaan jos olet poissa? Joudutko rajoittamaan tekemisiäsi myös kotona, esimerkiksi voitko imuroida klo 10.30 viikonloppuna, vai raivostuuko krapulaansa nukkuva mies?

Minulla alkoi tuollaisista. Päättyi siihen, että ajoin arkisin meidän yhteisen työmatkan aamulla, ettei mies olisi rattijuoppo.

Mutta noillakaan ei edes ole väliä, kun kerrot että kärsit jo henkisesti miehen juomisesta joka tapauksessa. Jokin muutos tilanteeseen pitäisi saada, ja siitä voit olla hyvin varma, että se ei tule tapahtumaan miehen omasta aloitteesta ilman mitään palautetta sinulta. Teidän pitää keskustella asiasta (ei viikonloppuna, koska mies vetäisi heti kännit). Ja katsoa jonkin aikaa voiko muuttua mieheltä juominen tai voiko muuttua sinun tunteesi ja suhtautumisesi siihen. Jonkinlainen aikaraja kannattaa miettiä myös, milloin teet päätöksiä suhteen jatkosta, ja mietit valmiiksi miten käytännön asiat hoituisivat. Ettei käy niin kuin esimerkiksi minulla, että olet vielä kolme vuotta loukussa suhteessa sen jälkeen, kun kaikki toivo oli mennyt, koska et saa päätettyä sen lopettamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että alussa et ongelmaa havainnut. Joopa joo. Tuo on aina kliseisintä paskaa mitä kuulla saattaa. Tyypit vain aina yhtäkkiä täysin muka muuttuu.

Oisko sen sijaan mitenkään mahdollista, että merkkejä on ollut, mutta ihastushuumassa niitä ei halua myöntää, tai niitä vähättelee. Toinen vakio on aina, että mies muuttui yllättäen väkivaltaiseksi. Juu juu, näin teki. Oli niin kiltti mies aiemmin ja kirjoitteli runoja ja silitteli pupuja.

Oletko laskenut tuossa yhtään sen varaan, että nämä tyypit eivät todellakaan muutu, mutta he VALEHTELEVAT ja ESITTÄVÄT. Normaali ihminen luottaa sen verran toisiin, ettei pysty kyseenalaistamaan toisen teatteria täydeksi fasadiksi ja totuus paljastuu vasta, kun tyyppi kyllästyy esittämään ja alkaa näyttää todellisen luonteensa. 

No eihän ne heti täysin todellisia karvojaan näytäkään, mutta ei nämä tyypit pysty vetämään täydellistä roolia pitkään. Pitää itse havannoida nämä vaaranmerkit, mutta kun tunteet estää sen. Esim väkivaltaisia miehiä yhdistää usein se, että naiset pitävät heidän temperamentiaan ja pientä kusipäisyyttä ihailtavana itsevarmuutena ja lujana luonteena, eli voin kun ihqua. Sitten lopulta se sytytyslanka palaa loppuun ja todellinen luonne räjähtää silmille näiden piilevien vinkkien jälkeen.

Oma näkemykseni on eri. Harva pitä kusipäisyyttä ihkuna tai temperamenttia myöskään. Läheskään aina väkivaltaisella myöskään ei ole mikään räiskyvä temperamentti. He saattavat olla hyvinkin hallittuja ja pidäkkeellisiä (se kyllä on nykyään itselleni vaaranmerkki). 

Jostain nuo myös löytävät aina rahan juomiinsa, vaikka muuten olisi kuinka tiukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi viitsit uhrata elämäsi juopoa miestä hyysätessä? Mies viettää mielummin aikaansa ryyppäämällä humalanhakuisesti, kuin tekemällä yhdessä jotain mukavaa sinun kanssasi. Miksi haluat sitoutua onnettomaan parisuhteeseen? Sinun on aika pitää parisuhdepalaveri ja nostaa asia reilusti esille. Mikäli puhe ei auta, tiedät mitä sinun on tehtävä.

Hyysääkö ap?? En saanut sitä käsitystä?

Mun biologinen isä oli juoppo.

Koska tapasimme harvoin, näin sen kehityskaaren.

Ensin huomasin ja tiedostin murrosiässä, että ollessaan juovuksissa hän sammalsi puhuessaan. Kului jokunen vuosi ja hänen puheensa oli sammaltavaa myös selvin päin - mikäli oli täysin selvänä enää koskaan.

Näin äitipuoleni tilanteen. En olisi itse sellaista elämää sietänyt. Juomareissuillaan tuo rakastava mies ei ollut myöskään uskollinen. Tämän isukki kertoi itse minulle. Vaimo oli elämän nainen, kuten hän sanoi, mutta silti hän oli uskoton.

Itse en jäisi seuraamaan miehen "kehitystä" - joko korkki kiinni tai eri tiet.