Puolison juominen

En ole trolli enkä ole tästä tehnyt aloitusta kertaakaan aiemmin. Nyt olen todella tukalassa tilanteessa ja sen vuoksi pyydän apua.

Vierailija kirjoitti:

Tarinasi kuulostaa lähes kaikilta osin kuin omalta nuoruudeltani.

Vaikka tilanne oli tosi stressaava ja aiheutti osaltani hirveitä kiukunpuuskia ja riitoja, en voinut jättää häntä koska rakastin ihan liikaa ja kun hän ei juonut, ei ollut menossa kavereiden kans baariin tai ollut juuri salaa baarissa, niin meillä meni tosi hyvin. Ei riidelty oikeesti koskaan, meillä oli ihan hauskaa yhdessä ja hänkin sanoi usein että rakastaa minua.

Toivoin vain aina että se humalahakuinen juominen loppuisi, hän aikuistuisi ja kun ne baarikaveritkin alkoi pikkuhiljaa perustaa perheitä, että se vaan ikäänkuiin jäisi pois. Sillon ei osattu oikein puhua asioista enkä ollenkaan tajunnut että sehän on joku emotionaalinen ongelma, ei hän varmaan itsekään tajunnut, hän pakenee jotain. Hänellä oli ehkä joku asia mikä painoi mieltä. Ei 80-90 luvun taitteessa menty terapiaan. Viina ja sen avulla rentoutuminen oli se terapia.

Me erosimme, mutta ei se välttämättä olisi ollut tarpeen jos vain olisimme ymmärtäneet hakea apua.

Ryyppääminen on aina seurausta jostain pahasta olosta.

Niin. Jotkut naiset on niin kynnysmattoja, että he vaitsevat rakastaa jotakin, joka ei rakasta heitä takaisin. Se toinen kyllä sanoo joskus rakastavansa, mutta teot osoittavat sen paskapuheeksi. Toista ei kiinnosta puolison elämä, toiveet, yhteinen aika. Ei kunnioita, ei varjele eikä suojele.

Vierailija kirjoitti:

En ole trolli enkä ole tästä tehnyt aloitusta kertaakaan aiemmin. Nyt olen todella tukalassa tilanteessa ja sen vuoksi pyydän apua.

Lopeta tällaisten paskojen provojen vääntäminen, oikeasti. Provoilu on ok ja viihdyttävää, jos on hyvä mielikuvitus ja kirjoittajan ja tarinankertojan lahjoja. Sinulla selvästikään ei ole mitään noista.

Lopeta tuo jankkaaminen trolleista kun tämä ei mikään trolli ole!!!

Minä mietin sitä, että onko tämä sellaista elämää, mitä minä haluan elää vai onko elämässäni jokin sitä pilaava tekijä.

Kyllähän se teki kipeää todeta, että kihlattu valitsi mielummin alkoholin kuin elämän ja tulevaisuuden kanssani.

Puolison juomisesta tulee takuuvarma syyte murhasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tämä sellaista elämää, mitä minä haluan elää vai onko elämässäni jokin sitä pilaava tekijä.

Kyllähän se teki kipeää todeta, että kihlattu valitsi mielummin alkoholin kuin elämän ja tulevaisuuden kanssani.

Kuinka usein puolisosi joi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinasi kuulostaa lähes kaikilta osin kuin omalta nuoruudeltani.

Vaikka tilanne oli tosi stressaava ja aiheutti osaltani hirveitä kiukunpuuskia ja riitoja, en voinut jättää häntä koska rakastin ihan liikaa ja kun hän ei juonut, ei ollut menossa kavereiden kans baariin tai ollut juuri salaa baarissa, niin meillä meni tosi hyvin. Ei riidelty oikeesti koskaan, meillä oli ihan hauskaa yhdessä ja hänkin sanoi usein että rakastaa minua.

Toivoin vain aina että se humalahakuinen juominen loppuisi, hän aikuistuisi ja kun ne baarikaveritkin alkoi pikkuhiljaa perustaa perheitä, että se vaan ikäänkuiin jäisi pois. Sillon ei osattu oikein puhua asioista enkä ollenkaan tajunnut että sehän on joku emotionaalinen ongelma, ei hän varmaan itsekään tajunnut, hän pakenee jotain. Hänellä oli ehkä joku asia mikä painoi mieltä. Ei 80-90 luvun taitteessa menty terapiaan. Viina ja sen avulla rentoutuminen oli se terapia.

Me erosimme, mutta ei se välttämättä olisi ollut tarpeen jos vain olisimme ymmärtäneet hakea apua.

Ryyppääminen on aina seurausta jostain pahasta olosta.

Niin. Jotkut naiset on niin kynnysmattoja, että he vaitsevat rakastaa jotakin, joka ei rakasta heitä takaisin. Se toinen kyllä sanoo joskus rakastavansa, mutta teot osoittavat sen paskapuheeksi. Toista ei kiinnosta puolison elämä, toiveet, yhteinen aika. Ei kunnioita, ei varjele eikä suojele.

On yhteistä aikaa, kyse on siitä etten jaksa vaa hiprakassa olevan ihmisen seuraa

Vierailija kirjoitti:

Sama trolli vääntää näitä aloituksia joka ikinen päivä. Kirjoitusasu ja tyyli todella helposti tunnistettavissa ja aina sama sapluuna, mies on tarinan roisto ja nainen kärsijä. Vastailee osin itselleen.

Onko mielenterveyspalvelujen tila tässä maassa todella niin huono että nämä pakkomielteiset eivät saa asianmukaista hoitoa?

Ja taas tää sama. Trolli täällä, trolli siellä, trolli tuolla, joka paikassa trolli. Kaikki on väärin, mikä tulee muualta kuin omasta suusta.

Mentaalipuolen juttuja.

Kuinka usein muiden puolisot juo?

Erosin aikoinaan elämäni rakkaudesta, koska hän ei hallinnut juomistaan. En kestänyt enää sitä ylämäki-alamäki-elämää. Kaikki oli välillä aivan ihanaa, ja sitten taas yhtä helvettiä. Oli pakko hypätä pois, kaipasin tasaista ja rauhallista elämää, senkin uhalla, että se olisi tylsää. Pää ei kestänyt enää juopon touhuja.

Kuten aina ja kaikilla, tämäkin mies oli maailman paras mies, selvin päin. Mutta niin se vain on, että jos arki menee aivan mahdottomaksi, rakkauskaan ei aina riitä. Omasta mielenterveydestään kannattaa pitää kiinni. Ero oli itselläni ainoa oikea ratkaisu. En ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Erosin aikoinaan elämäni rakkaudesta, koska hän ei hallinnut juomistaan. En kestänyt enää sitä ylämäki-alamäki-elämää. Kaikki oli välillä aivan ihanaa, ja sitten taas yhtä helvettiä. Oli pakko hypätä pois, kaipasin tasaista ja rauhallista elämää, senkin uhalla, että se olisi tylsää. Pää ei kestänyt enää juopon touhuja.

Kuten aina ja kaikilla, tämäkin mies oli maailman paras mies, selvin päin. Mutta niin se vain on, että jos arki menee aivan mahdottomaksi, rakkauskaan ei aina riitä. Omasta mielenterveydestään kannattaa pitää kiinni. Ero oli itselläni ainoa oikea ratkaisu. En ole katunut.

Millaista elämä siis tämän puolison kanssa oli? Meillä ei ole pettämistä tai baareissa käymistä ja känniputkia, mietin olenko nipo kun valitan mieheni kotona juopottelusta.

Mies on juoppo/väkivaltainen/pettäjä/valehtelija/hirviö, samaa provopaskaa samalta aloittajalta joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tämä sellaista elämää, mitä minä haluan elää vai onko elämässäni jokin sitä pilaava tekijä.

Kyllähän se teki kipeää todeta, että kihlattu valitsi mielummin alkoholin kuin elämän ja tulevaisuuden kanssani.

Kuinka usein puolisosi joi?

Kun oli seuraava pv vapaata.

Itse olisin halunnut, että alkoholia ei käytetä kotona kuin vain joskus harvoin. Kun erosimme, huomasin, että kodistani tuli luonnostaan alkoholivapaa, että emme sopineet yhteen. Ei vetänyt örvellyskännejä, mutta vaikuttihan se siihen, mitä voi tehdä tai ei ja itse tylsä katsella sitä selvänä, kun mielummin olisi harrastanut jotain yhdessä. Lusäksi oli ollut puhe lapsista enkä halunnut lapsille tissuttelevaa isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin aikoinaan elämäni rakkaudesta, koska hän ei hallinnut juomistaan. En kestänyt enää sitä ylämäki-alamäki-elämää. Kaikki oli välillä aivan ihanaa, ja sitten taas yhtä helvettiä. Oli pakko hypätä pois, kaipasin tasaista ja rauhallista elämää, senkin uhalla, että se olisi tylsää. Pää ei kestänyt enää juopon touhuja.

Kuten aina ja kaikilla, tämäkin mies oli maailman paras mies, selvin päin. Mutta niin se vain on, että jos arki menee aivan mahdottomaksi, rakkauskaan ei aina riitä. Omasta mielenterveydestään kannattaa pitää kiinni. Ero oli itselläni ainoa oikea ratkaisu. En ole katunut.

Millaista elämä siis tämän puolison kanssa oli? Meillä ei ole pettämistä tai baareissa käymistä ja känniputkia, mietin olenko nipo kun valitan mieheni kotona juopottelusta.

Jokainen saa ihan itse valita rimansa korkeuden ja miltä haluaa elämänsä näyttävän! Sitten pitää vaan hyväksyä se, että haluatte keskenänne erilaista elämää -> ero, ellei toinen huomaa haluavansa muuttuaa tapojaan.

Onko juoppo ukkos opettanut sutkin juomaan, instasta päätellen kyllä. Oot kyllä rupsahtanut muutaman vuoden sisään oikeen huolella.

Vierailija kirjoitti:

Onko juoppo ukkos opettanut sutkin juomaan, instasta päätellen kyllä. Oot kyllä rupsahtanut muutaman vuoden sisään oikeen huolella.

Ei ole. Käytän alkoa harvoin ja voisin luopua siitä kokonaan. Alkuun kyllä käytin miehek kanssa useammin, mutta heräsin ettei se ole mitä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin aikoinaan elämäni rakkaudesta, koska hän ei hallinnut juomistaan. En kestänyt enää sitä ylämäki-alamäki-elämää. Kaikki oli välillä aivan ihanaa, ja sitten taas yhtä helvettiä. Oli pakko hypätä pois, kaipasin tasaista ja rauhallista elämää, senkin uhalla, että se olisi tylsää. Pää ei kestänyt enää juopon touhuja.

Kuten aina ja kaikilla, tämäkin mies oli maailman paras mies, selvin päin. Mutta niin se vain on, että jos arki menee aivan mahdottomaksi, rakkauskaan ei aina riitä. Omasta mielenterveydestään kannattaa pitää kiinni. Ero oli itselläni ainoa oikea ratkaisu. En ole katunut.

Millaista elämä siis tämän puolison kanssa oli? Meillä ei ole pettämistä tai baareissa käymistä ja känniputkia, mietin olenko nipo kun valitan mieheni kotona juopottelusta.

Jokainen saa ihan itse valita rimansa korkeuden ja miltä haluaa elämänsä näyttävän! Sitten pitää vaan hyväksyä se, että haluatte keskenänne erilaista elämää -> ero, ellei toinen huomaa haluavansa muuttuaa tapojaan.

Niimpä, turha tässä on ruikuttaa. Haluamme selvästi eri asioita.

Mulle on selvää, että vaikka maailmassa olisi enää yksi mies ja hän käyttäisi alkoholia tavalla, joka häiritsee MINUA, olisin mielummin ilman miestä.

Se selvänäolon ihanuuskin vii olla epätoivoista hyvittelyä ja syyllisyyttä, ei luontevaa ja itsestään tulevaa. Lisäksi he ovat usein herkkiä ja vähän "äidin tarpeessa" mikä herättää hoivavietin, mutta tappaa intohimon.

Kuulostaa tutulta. Mies on ryyppyillan jälkeen aina niin mielinkielin. Tuntuu siinä hyvitellään vaan kännejä.